Kaupallinen yhteistyö ⎮ Viaplay & Indieplace

---

Kesäkuun helteet tuli vietettyä poikkeuksellisen vähällä ruudun tuijottamisella, mutta kun aurinko ei vedä jatkuvasti puoleensa, olen huomannut taas hakeutuvani murhamysteerien ja koukuttavan jännityksen pariin. Viime vuosina leffoja on tullut katsottua luvattoman vähän, mutta sarjoja sitten sitäkin enemmän. Tänään ajattelin jakaa joitakin omia suosikkejani Viaplayn tarjonnasta. Jos ei muuta niin sitten niiden sadepäivien varalle, kun tuntuu ettei oikein jaksaisi muuta. Tai sitten niihin hetkiin, kun haluaa muuten vain huilahtaa kaiken kesäelämisen keskellä. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa.

Meillä ei ole tavallista telkkaria, jossa kanavia voisi selata ykkösestä eteenpäin, vaan me katsellaan kaikki suoratoistopalvelun kautta. Tämä on sopinut meille, eikä telkkari pauhaa koskaan “turhaan” taustalla. Se on sellaista täsmäkatsomista, eikä kanavasurffausta – laatu korvaa määrän. Ollaan myös totuttu siihen, että sarjoja katsellaan useampi jakso putkeen, eikä uusia jaksoja odotella viikkoa. Olemme tuon puolisoni kanssa sen verran yhteen hitsautuneita, että meillä on aika lailla samanlainen maku leffojen ja sarjojen suhteen, joten yleensä niitä tulee katsottua yhdessä. Olen laiska etsimään sitä mielekästä katseltavaa, joten nautin myös palvelusta, jossa toinen on valinnut muutaman katseluvaihtoehdon ja saan sitten itse valita niistä. Joskus mies ilmoittaa katselleensa pari jaksoa jotakin hyvää sarjaa ja antaa minulle tehtäväksi tehdä samoin. Voidaan sitten hutkia loppu yhdessä. Viaplaylla toimii myös hienosti tuo “koska katsoit tämän, voisit pitää myös tästä”. Sillä tavalla löytää uutta katseltavaa, jos tuntuu että runsaudenpula iskee. Otan myös vinkkejä vastaan siskoltani jonka kanssa meillä menee yhteen niin kirja- kuin telkkarimakukin.

Kasvihuoneesta on tullut mulle jonkinlainen pyhä alue, ja lapset ovat kai sen jotenkin myös aistineet. Jos ilmoitan lähteväni kasvariin, sitä ei millään tavoin kyseenalaisteta ja olen huomannut että siellä on mahdollista saavuttaa paitsi työrauha, myös ihan oma rauhansa vaikka kirjoille ja sarjoille. Tämä toimii todella hyvin! Jos siis ei jätä jälkeensä popcornin tuoksuista vanaa. Silloin ei yleensä saa olla rauhassa kovinkaan kauan. Viaplaylta leffat ja sarjat voi myös ladata laitteelle, joten jos oma piilopaikka on ihan offline, katsottavaa riittää silti. Puhelimen ruudulta jos haluaa katsoa, suosittelen lataamaan Viaplayn näppärän apin. Itse tykkään kääriytyä viltiin ja kuunnella ja katsella samalla sateenropinaa lasikattoon. Se tuo oman lisänsä tunnelmaan. Jotain sellaista, mitä talvella ei voi saavuttaa.

#ViaplayBinge

Tässä mun top-lista, jos kaipaat hyviä sarjavinkkejä!

X Company – toiseen maailmansotaan sijoittuva sarja, joka koskettaa ja jännittää. Tämä on pitkiin aikoihin paras katsomani sarja!  Tunnelma, lavastus, puvustus ja kaikki! (jos siis valitset vain yhden, valitse tämä!)
Bosch – Perustuu Michael Connellyn kirjoihin. Ei ihan perus poliisisarja, mutta sopivan rauhallinen omaan makuuni. Pääosaa näyttelee Titus Welliver ja tämä on kirjailijan oma valinta.
Blindspot – koukuttava. Menee sinne mäiskinnän puolelle ja on ehdottomasti nopeatempoisempaa kuin vaikka Bosch.
Stella Blómkvist – islantilaista! Jos tykkäät dekkareista, tykkäät tästä. Vähän erilainen kuitenkin.
Wisting – Viaplayn alkuperäissarja Norjasta. Loistava toteutus, joka tekee kunniaa myös kirjoille. Nordic noiria parhaimmillaan! Kovasti odottelen tälle jatkoa.
The Blacklist – koukuttava, vähän erilainen rikossarja
Castle – hyväntuulinen poliisisarja kirjailijasta joka kulkee rikosetsivän kanssa tehdäkseen taustatyötä. Vähän sellaista rakkauttakin ilmassa. Tämä on katsottu jo aikoja sitten, mutta jäänyt mieleen,
White collar – tämä on sellainen herrasmiesvaras -juttu. Sopivan kevyttä ja mukana on paljon huumoria. Kepeää katsottavaa kesäksi. Myös niitä aikoja sitten katsottuja, mutta listapaikkansa ansainneita sarjoja.

Sitten löytyy niitä varmoja suosikkeja, kuten Maria Vern, Dicte ja Bones, joista jälkimmäisen katsomista uudelleen ihan alusta asti ollaan mietitty pitkään. Se tosin olisi vähän pidempi projekti.

Kesken on tällä hetkellä Lumen kätkemä – vaikuttaa lupaavalta ja on ehdottomasti pakko katsoa loppuun. Seuraavaksi vuorossa on ainakin Kuulustelu ja Absentia.

Viaplaylta löytyy myös hurjasti ohjelmia lapsille ja urheilupuolelta esimerkiksi dokkareita, joita meillä isompi katselee mielellään. Olenkin yrittänyt selittää lapsille, miten älyttömän erilaista se oli kun sateisina kesäpäivinä telkkarista näkyi vain testikuva. Mutta eihän nuo ymmärrä. Olettavat varmaan, että kännykästä näkyi sitten paremmin. 😀

Tiesitkö muuten, että Viaplay ja Elisa ovat yhdistäneet voimansa! Viaplay leffat ja sarjat –paketin yhteydessä saa nyt siis sekä Viaplayn että Elisa Viihde Aition. Tupla määrä katsottavaa!

Viaplay Leffat ja Sarjat –katselupaketin heinäkuun uutuuksia:

Elokuvat: Rambo: Last Blood (10.7. alkaen), Terminator: Dark Fate (24.7. alkaen) ja The Angry Birds Movie 2 (17.7. alkaen)

Sarjat: Scrubs kaudet 1-9 (6.7. alkaen), Snowfall kausi 3 (11.7. alkaen), The Handmaid’s Tale kausi 2 (19.7. alkaen), The Good Fight kausi 3 (20.7. alkaen) ja Spotless kausi 1 (26.7. alkaen)

Tekin saatte vinkata omia suosikkejanne minulle. En välttämättä nyt kesällä ehdi kaikkia katsoa, mutta olisi kiva jos jäisi jokin tärppi myös syksyä ajatellen!

Leppoisaa iltaa.

Laiska ja saamaton. Näitä kahta sanaa olen taivutellut koko kesän päässäni. Tai ainakin joka kerta kun olen sivuuttanut ikkunoiden pesun tai jonkin niistä komeroista, joiden oven avaamiseen sisältyy aina pieni tapaturmariski. Tahmeus on jatkunut aina siitä saakka, kun saatiin iso ulkorakennusten ja ullakoiden raivaus tehtyä. Ei ole oikein osannut tarttua mihinkään, saanut aikaiseksi. Sellainen veltto tunne, joka liittyy varsinkin kaikkiin kotitöihin ja niihin arkisen tylsiin juttuihin. Ja tavallaan se on tosi hieno fiilis. Olla vähän vähemmän tehokas, sillä tavalla kun nykyään on kovasti muotia olla. Mutta niin kivaa kuin se rentoutuminen ja “armollinen eläminen” onkin, niin kyllähän sitä välillä miettii, että olisi kiva olla taas se oma itsensä; tehdä asioita ja saada aikaiseksi.

Ehkä tämä aikaansaamattomuuden kasaantunut maksimaalisuus kuitenkin täytti nämäkin äyräät. Tai sitten se on vai tuo viileä kesäsää. Mutta nyt on taas sellainen tunne, että on kiva tehdä ja kiva tarttua asioihin. Ja ei, en nyt pessyt niitä ikkunoita tai konmarittanut koko taloa, mutta leivoin pullaa. Kahtena päivänä, litran taikina molempina. Siinä samalla tuli täytettyä mummun pakastin, järjesteltyä pari laatikkoa ja hyllyä, pakastettua ensimmäiset mansikat, toimitettua kliput ja klaput kirjanpitäjälle, käytyä puutavaraliikkeessä ja hoidettua alta monta pientä juttua, joita olin hillonut jo koko kevään tuonnemmaksi. Kuten vaikka sain aikaiseksi tilata pojan bassoon neljän euron kumitulpan, jotta lattiat säästyvät enemmiltä naarmuilta. Hurraaa!  Ja sen sijaan, että takki olisi jotenkin tyhjä, mielessä pyörii taas monta juttua, jotka olisi oikeasti KIVA tehdä. Kuten vaikka siivota vaatehuone ja työhuoneen lipastonlaatikot. Ja sitten sitä katsoo kotiakin taas jotenkin sellaisin silmin, että pitäisikö täälläkin tehdä jotain. Piristää vähän paikkoja.

Niin että ei mulla nyt ole jakaa tänäänkään mitään suuria oivalluksia elämästä tai antaa mitään kultaista lankaa loputtomaan zen-olotilan saavuttamiseksi, mutta leipokaa vaikka pullaa. Tai ehkä sen syöminenkin riittää, sillä jostain kai sen energian täytyy kai oikeastikin virrata. Pari päivää kun mutustaa oikein kunnon kotitekoista, niin johan sitä taas jaksaa.

Nyt saunaan. Ihanaa iltaa! ♡

Tuossa kesäkuussa tuli elettyä niin paljon ulkona, että ei tullut edes haettua kukkia maljakkoon. Ja toisaalta kaikki kukki kuumuudessa niin nopeasti ja syreeniaikakin jäi kovin lyhyeksi. Nyt kun elämä on taas painottunut sisätiloihin kukkia on ihana hakea maljakkoon. Paljon eri värejä, se kuuluu kesäkimppuihin. Vielä muutama pioninkukka on jaksanut aueta vesisateen keskelle ja olen yrittänyt pelastaa jokaisen niistä. Mutta vähiin käyvät nekin ennen kuin loppuvat.

Piskuisen kirsikkapuuni sato tuli poimittua tänä vuonna ensimmäistä kertaa. En ikinä huomaa tarpeeksi ajoissa punaisia pallukoita ja sitten kun alan niitä etsimään, linnut ovatkin jo ehtineet ensin. Isompi kirsikkapuu on vähän myöhäisempää lajiketta, mutta josko olisin tänä vuonna skarppina myös sen suhteen.

Tänään on savustettu kalaa, syöty hyvin, käyty kirppiskierroksella (laihoin tuloksin), pyöräilty ja pompittu. Vesisade miltei pakottaa sohvalle jonkin tuhanteen kertaan ratkotun murhamysteerin pariin. Neiti Marple vai Hercule Poirot? Kovin pieniä on nämä ihmisen pulmat näin kesäsunnuntaisin. ❤️

Ehdin tanssia jo niin monet sadetanssit, että tämä vesisade ei oikeastaan haittaa mua pätkääkään. Aamulla ja päivällä oli tosi ihana keli ja nyt illalla ja yöllä saa minun puolestani sataa ihan rauhassa. Se on hassu juttu, mutta tuntuu, kuin tuon pitkän kuumuuden jälkeen sade olisi tuonut pienen loman kesänviettoon. Lomaa kesästä, kuulostaa ihan hassulta, mutta on oikeasti ihan tervetullut. Välillä kun on pakko tehdä niitä kotitöitäkin. Saa ikään kuin vetää välillä happea. Lukea kirjoja sisällä potematta huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole ulkona nauttimassa. Ja me ehdittiin tehdä niin paljon ihania asioita kesäkuussa, että kotonakin jaksaa taas olla.

Olen tässä kesän aikana suunnannut katsetta enemmän omaan napaan. Siihenkin pieni someloma on ollut oikein hyvä apuri. Tuossa yhtenä päivänä tulin miettineeksi, että jotakuinkin maaliskuusta asti olen jopa jokaisen ruokailuni miettinyt sen mukaan, mitä muut haluavat syödä, ja mihin aikaan. Niinpä pistelin maanantaina kauppaan ja ostin vain asioita, joista minä itse pidän ja laitoin muut syömään samaa. Kukaan ei kuollut nälkään, ei hätää, mutta se teki hyvää. Joskus on ihan hyvä miettiä, että onko se, mitä me haluamme sama asia kuin se, mitä minä haluan.

Toki odotan minäkin seuraavaa lämpöaaltoa ja hellepäiviä. Sitä, että päivät tuntuvat loputtomilta ja iholla tuoksuu aurinko. Sitä, että voi miettiä tekevänsä mitä vain, eikä tarvitse katsella sadetutkaa. Odotan pitkiä pyörälenkkejä, hikisä öitä ja ihan vain kuumuutta. Mutta välillä pitää sataa. Välillä pitää juottaa luontoa ja vetää itsekin henkeä.

Pelastin sateelta taas pari pionin oksaa ja laitoin ne yhteen kauneimmista viinipulloista. Tuo on muuten hyvä roseeviini ja pullo on hauska muisto ratkiriemukkaasta kesäillasta.

Meillä on vielä illan ratoksi vohvelibileet, joten nyt taikinaa tekemään. Suloista iltaa teillekin!

Lupasin laittaa kuvia kasvihuoneesta nyt kun suurin osa daalioista on jo istutettu maahan. Tilaa oileiluun vapautui mukavasti ja sain kuin sainkin lepotuolini asemiin. Tomaatit kasvavat hyvää vauhtia ja ensimmäiset nuput chileissäkin on jo havaittavissa. Odotin eiliselle ja tälle päivälle kovasti sadetta, mutta yöllinen pikkukuuro ei paljon tuonut lohtua kuivuuteen, kuten ei myöskään tuohon painostavaan kuumuuteen. Tänään on siis saanut kastella ihan yllin kyllin. Tosin laitoin luukut nyt illalla kiinni ihan siltä varalta, että jos vaikka sattuisi satamaan ja mietin tuossa kastellessani, että jos oikein hyvin kastelen ja jätän luukut auki, niin josko se sade tulisi helpommin.

Runkosyreeni ja tummanpunaiset pionit ovat nyt just kukkeimmillaan, muuten kaikki tuntuukin jo kukkineen tai kituuttavan kuumuudessa. Onneksi iso pionipenkki on vielä nupuillaan ja daaliakausi yhä edessä. Kuten sanottu, kesähän on vasta alussa. Nautin niin siitä, että pääsen aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi kiertämään ja ihastelemaan kaikkea kaunista. Tämä on vähän sellainen oma paratiisi.

Ensi yöksi asetun suosiolla alakertaan ja yritän nukkua kunnon unet. Meidän on tarkoitus ajaa huomenna tyttöporukassa juhannussatanen, ja koska kuumuudelle ei voi mitään, pitää yrittää olla muuten freesi. Kaupassakin pitäisi ehtiä vielä käymään ja juhannuksen pavlovapohjakin on edelleen tekemättä. Mutta ehkä jätän marenginteon aattoaamuun ja otan tämän illan ihan vaan rennosti. Nostan jalat ylös ja nautin alakerran viileydestä. Kuulostaa niin hyvältä, että nyt on pakko käydä hoitamassa se kauppareissu pois alta!

Ihanaa iltaa sullekin!

 

No rain, no flowers. Vielä eilen aamupäivällä marjaomenapensas piti nuppunsa supussa. Tänään kuitenkin, virkistävän saateen jälkeen ja auringon lämmittäessä, pensas heräsi loistoonsa. Luonto on siinä mielessä hassu, että se muistuttaa paljon myös meitä ihmisiä. Pitää olla sadepäivät, syksyt ja pimeät, jotta voi taas paistaa, hymyillä ja puhjeta kukkaan.  Se on tavallaan aika lohduttavaa. Tieto siitä, että sateen jälkeen tulee aina poutaa.

Ihan koko lauantaita en malttanut kotona hyggeillä, vaan käytiin nauttimassa myös paikallisista palveluista. Ihana pieni Lifestyle Sandras avasi taas ovensa hurmaavassa asemakylässä ja miltei naapuriimme aukesi kesäkahvila. Kahvila on juuri sellaisen sopivan pyöräilymatkan päässä, että päästään Klaaran kanssa herkuttelemaan kun siltä tuntuu.

Kesäkuun alku ei juuri tuonut muutosta omaan elämääni. Tämä viikonlopun kahvilakäynti oli ensimmäinen sitten alkuvuoden (tajusin just nyt), mutta enpä minä juuri muutenkaan kahviloissa notku. En liiemmin ravintoloissakaan, joten sellainen on vielä koronan jälkeen kokematta. Selasimme juuri oman maakunnan tarjontaa kesäkahviloiden ja ravintoloiden osalta ja päätimme, että niitä pitää tänä vuonna yrittää kiertää. Tukea paikallista. Ei mulla oikeastaan koskaan ole kesäisin tarvetta päästä pois kotiseuduilta, ja nyt tänä vuonna ehkä vielä vähemmän. Koska se korona. Mutta onhan se aika ihanaa, kun pitkän pyöräreissun välissä pääsee herkuttelemaan muutenkin kuin kaupan parkkipaikalle ja ehkä jopa vessaankin.

Me käytiin isommassa kaupungissa koulun päätöstä edeltävänä päivänä, koska esikoinen oli kevään aikana venähtänyt ulos ihan kaikista vaatteista. Tuntui oudolta, kun joka paikassa oli niin hiljaista, sovituskopit suljettu ja ostoskeskuksen liikkeet sulkeutuivat kuudelta. Täällä meillä koko koronaa ei oikein edes muista, kun elämä on jatkunut niin kovin tavallisena. Olen miltei unohtanut, miksi meitä aikuisia on nykyään liki aina läsnä kaksin kappalein, sulkenut huolet ja murheet jonnekin taka-alalle. Ja lopulta olen tajunnut, että elämä on aika hyvää just nyt.

Ensi viikolla kokoonnutaan isolla porukalla sitten maaliskuun alun. Tuntuu ihanalta nähdä joukko ystäviä kasassa muutenkin kuin etäyhteyksien kautta. Ehkä se on sitten se viimeinen erä tämän erikoisen kevään ja tummien pilvien siirtämiselle syrjään.

Onpas ollut viikko. Vähän vähälle jäi tuo helteistä nauttiminen ja pyöräilemäänkään en ole päässyt, mutta hei, kesäkuu on vasta alussa ja samoin koko kesä. Vihdoin myös kuolanpionit tajusivat ryhtyä kukkimaan, samoin purppuraomena. Syreeni on siinä hilkulla, ja marjaomena on avannut jo ensimmäiset nuppunsa.

Meidän läpikulkueteiseen on muodostunut mun vaatevarasto ja kaappi on mekkojen kätkemä. Nopea pesu ja kuivaus henkarissa, ja taas mekko vuoroaan odottamaan. Toukokuun lopussa annoin piut ja paut koronalle siinäkin mielessä, että pujotin taas sormukset sormeen. Tuli heti paljon fiinimpi olo. Samaa hienostelua yritän toteuttaa korvakorujen avulla.  Pienet kullansävyiset korvikset on H&M:lta, suuret sinivalkoiset Nikkotakko, makramee korvakorut Valonlilja ja vaneriset korvikset Yo Zen (saatu). Kesällä huuliakaan ei tarvitse rasvata ihan niin ahkerasti, joten huulipunaakin kuluu ihan arkimeikissä.

Huomiseksi luvataan tännekin vesisadetta. En oikeastaan ole yhtään pahoillani. Mulle sopii tähän valiin oikein hyvin sellainen kukin koristeltu nätti koti ja päivä ihan vain mitään ihmeellistä tekemättä. Myös puutarha huutaa kastelua. Vielä kun jokin taikasauva siivoaisi, niin voisin ilomielin viettää koko lauantain vain hyggeillen kotona. Mutta ajattelin aloittaa jo tänään. Jotain herkkuja kaupasta, saunaan ja sitten pyjama päälle. Mahdollisimman aikaisin nukkumaan ja sitten pitkät ja totaalisen rentouttavat yöunet.

Ihanaa kesäkuun ensimmäistä viikonloppua! 🌿

Toukokuu ei pettänyt tänäkään vuonna. Kesä tuli ja kaikki muuttui muutamassa viikossa niin totaalisen kauniiksi. Ehdottomasti paras osa vuodesta! Eilen kun vietiin lapset aamulla koululle (päätöstilaisuus järjestettiin luokissa) ihasteltiin kevätkirmaukselle päässeitä lehmiä. Pyörälenkillä kesätuuli ja aurinko hyväilivät poskia ja tuntui, että koko elämä hymyilee. Kaikesta poikkeuksellisesta ja kurjasta huolimatta.

Koulut on tältä keväältä taputeltu, itkut tihrustettu ja äitinä on taas saanut elää niin niitä ylpeyden hetkiä, kuin tietty sitä vuosien pakenemisesta johtuvaa tunnemylläkkää. Erikoinen kevät, jonka kesäkuun saapuminen myös monin tavoin päättää. Tai ainakin palataan lähemmäs sitä vanhaa normaalia.

Eilen illalla juotiin pullo kuohuvaa kasvarissa ja nautittiin ihan ensimmäisestä kesäillasta ulkosalla. Harmi vain, että oltiin niin väsyneitä, ettei valoisasta illasta jaksanut kovin myöhään nauttia. Ehkä joku toinen kerta. Puutarhassa ja kasvihuoneessa jokainen päivä on vähän vihreämpi ja vähän värikkäämpi.  Vertailukohtana alla toukokuun 31. päivä vuonna 2019. Jos kevät onkin vähän jäljessä, niin muussa ollaan mukavasti jo edellä! 🙂

 

Pahoittelut taas tuhannesta kuvasta, mutta hei, ei voi mitään!

Kevät on tänä vuonna vähän jäljessä, ja kuolanpionin kukinnasta toukokuussa ei ehkä ole enää toivoa. Myös syreeni ja marjaomena antavat odottaa, mutta onneksi on kaikkea muuta. Ja seuraavan viikon sisällä luonto ja puutarha todennäköisesti räjähtävät loistoonsa!

Tuntuu ihan hassulta, että tuo uusi kukkapenkki tehtiin oikeasti vuosi sitten. Miten ihanaa, että tänä vuonna saa oikeastaan vain kruopsuttaa valmista. Tai saisi, jos olisi sen tyylinen ihminen. Tuntuu, että minä haalin itselleni jatkuvasti vain lisää tekemistä. Mutta toisaalta, jos tuosta tekemisestä nauttii, niin mikäs siinä.

Kasvihuone on täynnä esikasvatettuja daalioita, joten tänään iskin kylmästi kasan mukuloita suoraan maahan. Siitäkin huolimatta, että pidän oikeasti sitä kesäkuun kymmenettä varminpana ajankohtana. Lycka till! Ja vedettiin kyllä juuri harso niiden päälle. Lavakaulukset kaivoin eilen ympäri ja putsasin ruohosipulit ja muut talvehtineet. Oreganoa, timjamia, persiljaa ja laventelia. Tilaa olisi paljon muullekin, mutta kasvarista on tosin tulossa vielä lisää timjamia ja tilliä.

Tämänhetkinen lempparikampaukseni on tuo etuhiusten kiinnittäminen. Puoliponnarille tai sitten kivalla rusetilla. Tilasin tämän ison rusetin Gipsy Parrotilta, koska ajattelin, että se mätsää ihanasti mun punaruskeaan kesämekkoon. Mutta piristää se aika ihanasti myös farkkulookkia.

Mutta nyt on taas multaa hiuksissa ja kynsien alla sen verran, että suihkuun mars! Ihanaa iltaa ja kauniita unia! 💚

 

Ööö, kuinka monta kuvaa postaukseen saa laittaa? Mutta siis sitä tulin vain kysymään, että josko joku voisi ensi talvena muistuttaa mua siitä, että vähempikin riittää. Voi aloittaa jo tammi-helmikuussa kun kerron laittavani chilit itämään, ja uudestaan sitten kun on tomaatin aika. Sitten tasaiseen tahtiin jatkaa muistuttelua pitkin kevättä aina juhannukseen saakka.

Huhhuh, koko päivä on mennyt enemmän tai vähemmän istutusjutuissa ja kuten kuvista näkyy, ei olla edes puolivälissä vielä. Puhumattakaan noista pöydillä olevista ruukuista, mulla olisi vielä kolme terassihortensiaa istuttamatta ja parikymmentä daalian mukulaa yhä pussissa. Viime kesänä laitoin noihin isoihin koreihin hortensiat ja ne olikin aika nätit kasvarin ovien molemmin puolin. Nyt laitoin niihinkin daalioita. Josko sitten syksyllä nostaisi ne sisään ja saisi pitkitettyä kukintaa jokusen päivän. Niin ja on mulla myös monta Impectan siemenpussia erilaisia tuoksuherneitä. Ja krassia! Nekin oli tarkoitus laittaa jonnekin. Mutta mihin?

Projekti viidakko on vienyt mennessään, mutta mikäs tässä toisaalta näillä keleillä on puuhatessa. Kun sain kasvarissa ilman kiertämään ja lämmöt hiukan laskemaan nautiskelin lounaanikin auringossa. Sandaalit ja kesämekko. Ja mun rakas kasvihuone. Ihan parasta!

Suloista kesäiltaa! 💛