Kyllä! Kaivoin vintiltä kennopaperiset joulukoristeet! Ne on itse asiassa mun lemppareita, vaikka olenkin sitä mieltä, että joulukuusessa pitää trendien sijaan olla enemmänkin nostalgiaa ja muistoja. Mutta joulunodotuspuu on sitten se pun trendikarahka, johon voi ripustella niitä muita juttuja. Mutta hetken verran joulukoristeet saavat taas olla tuossa vadissa ja totutella huoneenlämpöön.
Olen viime aikoina hullaantunut ihan mielettömästi sinisestä väristä ja just nyt nuo siniset koristeet näyttävät mun silmään parhailta. Mietin tässä joku päivä ääneen, että olkkarin voisi maalata siniseksi ja mies oli heti mukana. Jopa niin innokkaasti, että kun tarjoutui aloittamaan heti huomenna, menin ihan lukkoon. Että jos ei sttenkään. Mutta meillä on kuulemma niin väritöntä, että voisi tehdä hyvää. Ja tavallaan olen ihan samaa mieltä, mutta en vain taida olla kovin rohkea. Olen sellainen jahkaaja tyyppi, mikä ehkä näkyy juuri siinä värittömyydessä. Ja sitten pelkään myös sitä, että maalauksen jälkeen juttu paisuu, ja tahdonkin uudet matot ja sohvat ja ja ja ja…. Tai tahdon niitä ainakin vielä enemmän kuin nyt. Ja entäs sitten muut huoneet? Kyllä se on parempi vain pitää asiat entisellään, joten pienet siniset yksityiskohdat saavat toistaiseksi riittää!
Pitää muuten muistaa kerätä ulkoa sammalta nyt vielä, kun ei ole pakkasia. Vaikka on sitä tosin tullut aika usein revittyä myös jäisenä. Mutta jos ainakin yrittäisi!
Suurin syy siihen, miksi mä tykkään niin paljon joulusta, on se kaikki mikä sisältyy aikaan ennen varsinaista joulua. Mulle se joulun fiilisteleminen ja tunnelman hakeminen on ehkä jopa itse joulua tärkeämpää. Joulu tulee joka vuosi, mutta se oikea joulunalustunnelma pitää tehdä itse. Ja mitä enemmän tuohon tunnelmaan panostaa, sitä helpommin huomenna alkava marraskuukin– taittuu. Tänään vähän siitä, miten loppuvuoden pimeä jakso selätetään oikealla asennoitumisella ja mukavalla tekemisellä. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lotus Pehmopaperin kanssa.
Itse leivotut sämpylät, pannari mummun omenahillolla ja kynttilöin valaistu koti. Vaikka arki-illat ovat monesti yhtä aikataulua ja kiirettä, koen erittäin tärkeäksi, että niihin on mahdutettu myös pieniä hyggehetkiä. Jopa siinä määrin, että tykkään juurruttaa sitä hyggeilyn taitoa myös lapsiin. Sämpylöiden leipomiseen tai pannaritakinan tekemiseen löytyy aika helposti halukkaita auttajia ja näin sen kuuluukin olla. Lapsilla pitää olla oikeus puuhata ja oppia, mutta että se into löytyy lapsista itsestään, on mielestä kaikkein tärkeintä. Yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen tärkeys korostuukin mielestäni juuri syksyllä. Kun pimeys sulkee elämän siihen perheen keskeiseen perusyksikköön, pitää niistä yhteisistä hetkistä ottaa kaikki irti. Ja nämä on juurikin niitä hetkiä, joiden toivon jäävän myös lasten muistoihin.
Me kaivettiin Klaaran kanssa viikonloppuna kaapista paketti askartelumassaa ja päätettiin aloittaa jouluun valmistautuminen pipareiden sijaan koristeiden tekemisellä. Kaapissa kuivahtanut massa ei ollut ihan helpoimmasta päästää työstää ja apuna piti käyttää sekä voimaa, että vettä. Vähän suttuiseksihan se meni, mutta toisaalta puuha oli sen verran hauskaa, että lopputuloskin oli oikeastaan ihan sivuseikka. Pääsin jotenkin samalla myös itse siihen oman lapsuuden tunnelmaan ja askartelemisen ihanuuteen. Joulun tuloa voi fiilistellä niin monella tapaa, mutta lapsille ihan ehdottomasti parasta on se, kun pääsee tekemään luomaan jotakin konkreettista.
Kun päivät lyhenevät lyhenemistään on helppo heittäytyä negatiiviseksi pessimistiksi ja jouduttaa omaa ahdistustaan. Toisaalta ei se positiivisten asioiden löytäminen ole niin kauhean vaikeaa, kunhan vain jaksaa nähdä vähän vaivaa. Silloinkin kun kaikkein mieluiten rojahtaisi vain sohvalle ja vetäisi peiton korviinsa, pieni vaiva oikean tunnelman luomiseksi voisi pelastaa illan. Kynttilän sytyttäminen, villasukkien jalkaan vetäminen ja vaikka sen pannarin paistaminen voivat lopulta antaa huomattavsti enemmän energiaa. Kun pöydän vielä kattaa kauniisti ja viettää aikaa hyvässä seurassa marraskuu saa ansaitsemansa vastuksen.
Lotuksen uusi Quick & Chic -talouspaperiarkki on pakattu helposti käytettäväksi. Pakkauksen voi nostaa vaikka keskelle askartelu tai leivontapöytää, ja paperi pysyy pakkauksen suojassa puhtaana ihan viimeiseen arkkiin asti. Yhdellä kädellä nypättävä arkki on myös helppo silloin, kun vapaat kädet ovat kortilla. Vahva paperi imaisee itseensä nopeasti suuren määrän kosteutta, joten jos sattuisikin käymään niin, että pannaritaikina ajautuisi pöydälle tai askartelu muuttuisi sottaiseksi puuhaksi, apu on nopeasti saatavilla.
Quick & Chic talouspaperiarkin lisäksi Lotuksella on toinenkin uutuus. Paksua ja pehmeää Smart wc-paperia on rullassa tuplamäärä tavalliseen verrattuna, eikä rulla sisällä laisinkaan turhaa hylsyä. Vaikka kyseessä on WC-paperi, vahva ja paksu paperi soveltuu oikein hyvin nenäliinaksi ja talouspaperiksi, sillä se ei hajoa helposti, eikä myöskään tunnu ikävältä herkällä tai kuivallakaan iholla.
Lasten into kokkailla, leipoa ja laittaa joulua imaisee mukavasti mukaansa, kun itseltä ei tunnu irtoavan hyggeideoita. Ja lopulta kun löytää itsensä askartelumassan ja iloisen sekasotkun keskeltä, syksyn pimeys on unohtunut ainakin pieneksi hetkeksi.
Tänään jatketaan taas kasvarin parissa, mutta ajattelin kuitenkin jakaa teille vähän sisustusjuttuja. Tämän postauksen voi toki ottaa myös joulun kannalta, sillä onhan kaikki kranssit ja seppeleet liitetty vahvasti jouluun. Meidän edelliset eukalyptuskranssit roikkuivat kuitenkin keittiön astiakaapinovissa puolitoista vuotta, joten tykkään niistä ihan ympäri vuoden. Helppo ja halpa koriste, jonka jokainen pystyy tekemään!
Meidän K-kauppaan oli taas tullut eukalyptusnippuja ja minä kehräsin onnesta. Mukaan tarttuikin kolme punttia, koska kranssien tekeminen on ollut mielessä heti ensimmäisestä syyspäivästä. Jäihän niitä toki maljakkoonkin, mutta kranssia varten kannattaa varata useampikin oksa riippuen siitä minkä kokoista kehää haluaa oksilla kiertää. Iso astia on hyvä mittari jos valmista pohjaa ei ole saatavilla. Sen avulla on helppo hahmottaa kranssin koko ja myös helpompi saada aikaan tasaisen pyöreä kehä.
Nämä minun seppeleeni syntyvät nyt sellaisilla aineksilla, joita on saatavilla pienemmästäkin kyläpahasesta. Hienoja metallivanteita myydään kransseihin valmiinakin, mutta itse käytin tällä kertaa, kuten muuten viimeksikin, tinahopeajuotetta eli kolvauslankaa.
Lieriön/astian, jonka avulla saat tehtyä itse tasaisen pyöreän vanteen
Kukkalankaa (tinahopeajuotteen seurana menee tällainen vähän paksumpikin)
Sivuleikkurit
Eukalyptuksen oksia
Tuo kolvauslanka on todella pehmeää ja taipuisaa. Toisaalta sillä ei saa napakkaa rengasta aikaiseksi, mutta toisaalta langan luonne on luonnollisen rento. Paksumpi kukkalanka (0,6mm) sidonnassa tukee kehää juurikin sopivasti ja lopputulos on tukeva.
Tein ensin kehikon mittaamalla haluamani kokoisen kehän ja kiertämällä siihen vielä pari kierrosta tinahopeajuotetta. Sitten vain eukalyptuksen oksia kehän ympärille kukkalangalla. Edellinen kannattaa aina jättää latvastaan auki, jotta samaan sidokseen saa kiinnitettyä seuraavan oksan tyven. Oksat kannattaa leikata siten, että niihin ei jää turhaa tyhjää vartta alimpien lehtien alle.
Haaraiset eukalyptuksen oksat kannattaa hyödyntää valmiin kranssin viimeistelyyn. Lyhyet ja hennot oksat on helppo kiinnittää lopuksi väleihin, joissa tuntuu olevan väljyyttä.
Jos haluat sidonnasta huomaamattoman, hanki valmis ohut metallivanne ja kierrä oksat sen ympärille ohuealla metallilangalla (esim. 0,3mm)
Nämä kranssit tosiaan säilyvät vaikka kuinka pitkään. Eukalyptus on valmiiksi sellainen utuisen värinen, joten vaikka se menettää väriään, se pysyy silti kauniina. Ja meillä tosiaan kranssit ovat roikkuneet keittiön astikaapin ovissa, ja niitä ovia auotaan muuten useaan kertaan päivän mittaa. Joten kuivuttuaankin lehdet kyllä pysyvät hienosti paikallaan.
Tapaninpäivä alkaa vaihtua iltaan ja varsinaiset joulunpyhät on kohta paketissa. Kameraa on tullut kannateltua äärettömän laiskasti, vain aattopäivän puuronkeiton yhteydessä muistin räpsäistä muutaman kuvan. Mutta hei, puhelimen kameralla on sitten tallennettu niitä ihan aitoja ohikiitäviä hetkiä.
Tämän joulun ihan ykkösjuttu on ollut lepo. Olimme niin väsyneitä koko perhe, että aattoiltana sänkyyn kömmittiin jo heti iltayhdeksän jälkeen. Eikä lainkaan huono valinta, sillä univelkojen kuittaus antoi heti lisää virtaa ja pakkasaamuista on ollut ihana nauttia raikkaassa ulkoilmassa. Joulu on siis otettu ennen kaikkea lomailun kannalta ja akkuja on ladattu rennolla oleilulla. Ja vaikka joulupöytä kahtena päivänä meille katettiinkin, sain minäkin pisteet ennennäkemättömän rennosta otteestani. Tänään joulu huipentui vanhempieni luona, ja tapaninpäivää vietettiin yhdessä siskoni perheen kanssa. Toisen joulupäivän ilta olkoonkin sitten ihan vain totaalinollausta. Villasukat jalassa, hyvän kirjan parissa. Kynttilöitä siellä täällä, ja se ihana tunne, ettei edelleenkään ole kiire minnekään!
Tuolla tienpäällä oli jo selvästi havaittavissa paluuliikennettä joulunvietosta, ja huomenna arki kolkutteleekin jo ovelle. Me kuitenkin lomailemme lasten kanssa loppiaisen yli, mikä tarkoittaa sitä, että levolle jää yhä enemmän aikaa. Sukulointia on ainakin tiedossa, ulkoilua ja rentoa kotoilua lukuun ottamatta. Yhä enemmän olen sitä mieltä, että joulussa parasta on joulun odotus ja joulun jälkeiset päivät. Kenties vuosi vuodelta joulu muokkaantuu rennommaksi ja joulunpyhätkin palvelevat enemmän tarkoitustaan.
Lapset jaksavat yhä viihtyä lahjojensa seurassa ja talossa vallitsee niin kutsuva rauha, että taidan itsekin sukeltaa peiton alle. Toivottelen teille kuitenkin suloista tapaninpäivän iltaa ja turvallista matkaa kaikille liikenteessä oleville. ♡
Niin monena vuonna jouluaatto (sitä edeltävät päivätkin) on ollut kiirettä ja kovaa vääntöä. Tänä vuonna halusin asioiden olevan toisin, ja siitä syystä myös blogissa on ollut hiljaisempaa. Tänään on luettu satuja ja puuhasteltu joulua kaikessa rauhassa. Ja kaikki olennainen on silti mahtunut valmisteluihin.
Joulu vietetään levon ja yhdessäolon hellässä syleilyssä ja arkihuolet heitetään hetkeksi naulaan. Samaa toivon myös teidän jouluunne; Rauhaa, rakkautta ja ikimuistoisia hetkiä!
Toivotan kaunista, rauhoittavaa ja mukavan pehmeää joulua kaikille. Hengähdetään pitkän ja pimeän syksyn päätteeksi ja pysähdytään nauttimaan joulun rauhasta ja taiasta. ♡
Hei jee, valoa kohti mennään! Pienin askelin päivät alkavat taas pitenemään, ja tunnelin päässä näkyy valoa. Ja vaikka tänään onkin vuoden pimein päivä, pelkkä tieto paremmasta auttaa. Toki myös sekin, että aamun vesisade muuttui pikkupakkaseksi ja auringonpaisteeksi!
Joulun suhteen on vielä paljon tekemättä, mutta sekään ei nyt jaksa lannistaa. Vuoden viimeinen koulupäivä on takana ja päiväkotilainenkin pääsi odotetulle joululomalleen. Huomenna koululaisilla on vielä joulukirkko, mutta me käydään nappaamassa sieltä aito joulumieli, ja sitten perjantai meneekin jouluun valmistautuessa. Uskallan luottaa siihen, että pieni “joulupaine” tekee myös lapsista yhteistyöhaluisempia ja koti saadaan joulukuntoon ryhmätyöllä.
Illalla aion pystyttää pienen paketointipajan ja kääriä jokaisen lahjan valmiiksi joulua odottamaan. Eihän tuotakaan tarvitse aina jättää siihen aatonvastaiseen yöhön. Vähän glögiä ja hyvää joulumusiikkia, niin sekin homma sujuu mukavasti.
Tsemppiä kaikille viimeiseen puristukseen, ja turvallista matkaa joulunviettoon lähteville. Joulumieltä ihan jokaiselle! ♡
Tänään sanat tuntuvat olevan jollakin tapaa hukassa, joten en yritäkään sepustaa mitään sen ihmeellisempää tekstiä kuvien kylkeen. Joulukuusessa ei edelleenkään ole kuin valot, mutta tänään tehdään lasten kanssa joulua, ja kuusen koristelun lisäksi leivotaan myös joululimput.
Olohuoneen asu ei ole kovin jouluinen, mutta kuusen valot ja kynttilät vihjaavat tulevasta juhlasta. Kukat nostetaan pöydälle loppuviikosta ja niillä viimeistellään tunnelma. Hämärän laskeutuessa olo on kotoisa ja turvallinen, ja se kai on kuitenkin pääasia.
Ulkona sataa lunta ja käsillä on jouluviikko. Se viikko, jonka aikana viimeistään valmistaudutaan joulunviettoon, ja kaiken kiireen keskellä, myös rauhoittumaan. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, nuo molemmat pitäisi sisällyttää seuraaviin muutamaan päivään. Itse olen ratkaissut asian niin, että tänä vuonna mennään vähemmällä. Paljon vähemmällä. Nälkään tuskin päästään jouluna kuolemaan, vaikka joku sortti pöydästä puuttuisikin. Tällä hetkellä ruokaakin enemmän kaipaan käpertymistä ja rauhaa, sellaista joulun tunnetta, joka pyyhkii huolten yli, ja antaa totaalisen rauhan. Haluan nukkua pitkään ja halata niitä kaikkein rakkaimpia. Laahustaa pyjamassa ja suorittamisen sijaan keskittyä siihen, mikä elämässä on tärkeintä.
Ehkäpä juuri tuosta pehmeydentarpeesta, tai sitten vain vaihtelunhalusta, palautin myös hiuksiini tutun vaaleamman ilmeen. Ja kylläpä vain tuntuukin olo taas omalta. Paljon keveämmältä. Ja aivan kuin hiukset olisivat paksummat ja runsaammatkin, sen verran raidoitus antaa volyymintunnetta. Siitäkin huolimatta, etten nykyisin juuri käytä shampoon ja hoitoaineen lisäksi mitään muuta kuin öljyjä. Vaaleampi väri myös valaisee kasvoja, ja loppuvuoden nuupahtanut ilmekin sai pientä piristystä.
Heti aamulla sytytin Skandinaviskin Jul -tuoksukynttilän, joka on minulle se the joulukynttilä. Puolessa välissä viikkoa pestään lakanapyykki, ja loppuviikolla tehdään perusteellinen imurointi ja pestään lattiat. Sen suurempia joulusiivouksia ei enää tarvitse tehdä, säästän sen energian alkuvuoden (toivottavasti) valoisammille päiville. Koti myös kukitetaan jouluun ja tällä viikolla poltetaan tuoksukynttilöiden lisäksi myös paljon muita kynttilöitä. Annetaan rauhan laskeutua ja viedä mukanaan. Ravistetaan kiire ja stressi harteilta.
Toivotan rauhallista ja rauhoittavaa jouluviikkoa myös teille. Ei stressata turhasta tai suoriteta väkisin. Annetaan rauhan laskeutua ja nautitaan jouluntaiasta. ♡
Hiphei torstaita!
Nyt on ihan pakko myöntää, että joulumieli on vähän kadoksissa. Mielenpäällä on ihan liikaa kaikkea muuta, ja suoraan sanottuna, jos lapsia ei olisi, koko ajatus joulusta tuntuisi vielä paljon kaukaisemmalta. Mutta onneksi tiedän, että joulumieli syntyy viimeistään jouluna. Tai oikeastaan viimeistään lasten joulukirkossa. Pakottamalla mikään ei muutu paremmaksi, joten olen itselleni armollinen ja nautin ihan vain lumisesta valosta. Nimittäin siitäkin huolimatta, että täällä pakkanen vaihtui plussakeliksi, maa on yhä valkoinen (joskaan tykkylumi ei enää koristele maisemaa kuten vielä eilen). Lisää lunta ja pakkastakin on yhä tiedossa, joten sään suhteen elän toiveikkain mielin.
Valkoisen maan yhtäkkinen valoisuus tuntuu sekin voimaannuttavalta. Itse asiassa aamupäivällä tuli sellainen helmikuufiilis. Kaikki kovat varjot pehmenevä, kun valo taittuu tasaisemmaksi jo ennen ikkunasta tuloaan. Vähän sama juttu kuin elämässä ylipäätään; kun ympärillä on asiat hyvin ja valoa virtaa monesta suunnasta, ne varjotkin tasoittuvat siedettäväksi tai jopa olemattomiin.
Itsenäisyyspäiväksi ostamani ritarinkukat ovat porskuttaneet hienosti, vaikka en ole maljakkoa jaksanut viileään juuri kuljettaa. Vastaava kimppu koristaa kotia varmasti joulunakin, niin näyttävä tuo leikkoamaryllis on. Aluksi harmittelin, kun en löytänyt kuin riippulehtisiä eukalyptuksenoksia (populus/silver dollar), mutta nyt olen oikein tyytyväinen tarjontaan. Nuo ovat huomattavasti nykyistä muotieukalyptusta (cinerea/tuhkaeukalyptus) kauniimpia juuri tässä kokoonpanossa. Ritarinkukkien, eli amaryllisten, varret taasen pysyvät maljakossa pidempään ehjinä, kun varren alaosaan kieputtaa kumilenkin. Muuten ontot kukkavarret alkavat aukeamaan vedessä, ja niitä saa olla jatkuvasti lyhentämässä. Itselläni on tarkoitusta varten halpoja “heppakumilenkkejä”. Tosin vaaleanpunaisia, koska samoja käytän tarvittaessa myös tyttären hiuksissa. Nuo ovat huomattavasti halvempia kuin kaupan pinnihyllystä löytyvät pienet kumilenkit (parilla eurolla saa hirveän pussillisen esim. Biltemasta). Nämä myös kestävät hiuksiin tarkoitettuja minikumilenkkejä huomattavasti paremmin, ja joustavat niin, ettei kukan varsi vahingoitu. Yleensä kukkakaupasta saakin varsiin kumilenkit, mutta jos kukat ostaa marketista, kannattaa kiepata sieltä hevostarvikeosaston kautta. Siis jos sellainen on.
Eukalyptuksen oksat kestävät yleensä muita kukkia pidempään, vaikka ne viileässä vedessä joutuvat olemaankin. Eli jos leikkoamaryllis nuupahtaa, tee eukalyptuksiin uudet imupinnat ja laita ne kuumaan vetteen. Samoilla vihreillä voi yleensä kasata toisenkin kimpun, ja taasen tulee selvää säästöä!
Täällä jatketaan yhä flunssan parantelua ja hiljaiseloa. Mutta hei, käykää osallistumassa Life lahjakorttien arvontaan, sillä vielä tänään ehtii mukaan. 50 euron lahjakortteja pääset tavoittelemaan tästä linkistä.
Lumisen kaunista Lucian päivää. Tuli todellakin valoa talven pimeyteen, ja tänään paistoi jopa niin kirkkaasti, että jäin pohtimaan joulusiivouksen uusimista. Joskin tuosta otsikosta en niinkään ole varma, sillä vanki sana kalskahtaa vähän negatiiviselta. Mutta noin Lucian päivänä lauletaan ja kerrankin tuo lumen määrä on ihan oikeasti kohdillaan!
Taisimme unohtaa koputtaa puuta, kun tuossa yhtenä iltana laskimme, miten vähällä sairastamisella olemme selvinneet kuluneesta syksystä. Ikinä ei kuitenkaan saisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta josko tämä olisi sitten samalla myös se vuoden viimeinen! Tämä päivä on nimittäin mennyt potilasta hoivaten, ja kaunis aurinkoinen lumimaisema piti jättää ikkunan taakse.
Hyasintteja ja kynttilöitä. Niihin ei kai voi oikein olla törmäämättä tässä kohtaa vuotta. Tuo pieni penkki, jonka kyhäsin olohuoneen nurkkaan nollabudjetilla sopii loistavasti jouluisten juttujen alustaksi. Sohvalla istuessa siihen voi myös kurottaa vaikka viinilasinsa. Pukkijalat löytyivät vintiltä, ja vanha lankun pätkä ulkovarastosta. Ajan patinoimaa puuta, joka sopii loistavaksi sohvapöydän seuraan! Jonkun toisen mielestä kyseessä voi toki olla puu, jolla tuskin on jäljellä edes lämpöarvoa. Mutta hei, onneksi omassa kodissaan saa jokainen valita mistä tykkää ja mistä ei. Toisen romu on toisen aarre, ja hyvä näin, sillä pidän pienestä sivupenkistäni valtavasti!
Tämän talvisen keskiviikon ehdottomasti paras piristysruiske on se, että pääsen illalla kampaajalle! En edes muista koska olisin viimeksi ollut moisessa hemmottelussa, ja kun syksyinen sävyttävän hoitoaineen kokeilukin meni päin puuta, olen ollut enemmän ja vähemmän hiuskriisissä jo pidemmän aikaa. Tänään kuitenkin laitetaan frisyyri joulukuntoon, ja josko se samalla piristäisi muutenkin vähän väsähtänyttä habitustani. Suunnitelmat on selvät, mutta pidetään ne vielä omana tietona.
Tiedättekö, tajusin vasta juuri, että vaikka meillä oli viime vuonna lahjat paketissa jo joulukuun alussa, ja kuusi koristeltuna kuun puolivälissä, kaikki muut jouluvalmistelut olikin sitten tekemättä tässä kohtaa joulukuuta. Mukaan lukien jopa lasten piparkakkutehtailut. Joten ei hätää, ollaan siis ihan aikataulussa vielä ja vieläpä kohtalaisen mukavasti!
Rauhallista ja rentouttavaa Lucian päivän iltaa! ♡
