Hei ihanat ja ihan hirvittävän paljon kiitos kaikista ihanista viesteistänne, joita olette lähettäneet eri kanavissa. Ihan mielettömän hieno tunne, että iloitsette puolestani. Vanha sananlasku jaetusta ilosta pitää todella paikkaansa! Ja sitten samaan hengenvetoon pahoittelut, että monen postauksen kommentit jäivät viikon aikana vastaamatta. Jokaisen kuitenkin aina luen, ja jokainen niistä on aina yhtä tärkeä. ♡

Päätin jo eilen, että tänään on kukkamekkopäivä. Tarvitsin jo vähän sellaista ladylike fiilistä. Vähän tyvikohotusta hiuksiin ja punaa huuliin, tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Ulos mentyäni palasinkin nopeasti hakemaan sukat ja saappaat (jee, meillä oikeasti satoi yöllä) ja ryhdyin sitomaan ritarinkannuksia. Ja sitten olinkin jo kukkamekossani, kumisaapaissa ja paljain käsin nokkosten kimpussa. Onneksi tässä kohtaa aamupäivää uusi sorakuorma kaartoi pihaan ja painuin alta pois. Yksi melkein kokonainen päivä ilman puutarhatöitä, niin päätin.

Sitten tuli puhelu mieheni veljeltä. Että lähtisikö meidän lapset Leo’s leikkimaahan. Siis oikeasti, halusi viedä meidän lapset pienen serkkupojan kanssa leikkimään. Aivan ihana! Ja samalla ihan himputin outo tunne. Että mitäs sitä sitten tekisi. Mutta hei, istuin kasvihuoneessa kera kirjan. Nautin. Olin vain. Ja käytiin miehen kanssa syömässä. Ihan kaksin. Iltapäivällä lapset palasivat kotiin, eikä mennyt kauan, kun mies otti taas lapset mukaansa ja lähti hoitelemaan asioita toisen veljensä kanssa. Kämppä tyhjänä, ja sekös vasta outoa olikin. Piti oikein istua alas ja tuumata hetki, että mitäs sitten.  Mutta selvisin. Hipsin ulkona kitkemättä yhtään. Kuvasin tämän kesän sormustinkukkia, odottelin sadetta ja keräsin pari pionikimppua. Eilen aukesivat ensimmäiset valkoiset ja tänään niitä on jo vaikka kuinka!

Ajattelin jatkaa nautiskelulinjalla myös huomisen. Jotakin kivaa kun ollaan vielä koko perhe kasassa.

Mutta nyt jotakin purtavaa suunnittelemaan. Ihanaa iltaa!

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Olo on kuin junan alle jääneellä, mutta vihdoin kasvihuoneella on ansaitsemansa paikka! On tätä tässä veivattukin, pelkästään kuukausi odotettiin että saatiin kaivuri pihaan. Mutta sitten kun alkaa tapahtua, tapahtuukin nopeasti! Paljon on toki vieläkin tehtävää, nurmikkoa pitää paikkailla ja soraa vähän tasotella ja ostaa lisääkin, koska tilaamamme kuorma ei riittänyt sitten alkuunkaan. Mutta hei, nyt ollaan selkeästi voiton puolella. Ihana kun omat visiot muuttuvat konkreettiseksi ja todelliseksi.

Pari päivää rakensin uutta kukkapenkkiä. Siihen on isketty 24 daaliaa. Niiden lisäksi on kaivettu savisesta ja kivisestä maasta päivänliljaa ja pionia. Syteen tai saveen nuppuisen pionin siirtäminen, mutta siinä ne nyt on. Olen kaivanut liki sata sormustinkukkaa ja pienempiä taimia, ja iskenyt ne tähän uuteen penkkiin. Pari kuunliljaa ja valtava määrä isoja kiviä. Jopa syyreenintamet on kaivettu omasta pihasta. Helpommalla tietysti pääsisi jos ostaisi uudet taimet ja vain istuttaisi, mutta miksi, kun arsenaalia on kuitenkin omasta takaa. Ja näin saatiin myös vanha kaivonkansi naamioitua osaksi muuta kokonaisuutta.

Uusi sora on niin paljon kauniimpaa kuin tuo vanha, miltei tuhkaksi muuttunut.

Syreenit on nyt tuettu vanhaan heinäseipääseen, kun en muutakaan löytänyt. En ole itse asiassa koskaan lämminnyt sille heinäseiväsmaalaisromantiikalle, mutta kun niitä talokauppojen ohessa tuli, olen hyödyntänyt ne erilaisina kasvitukina. Kahta kiertää esimerkiksi humala.

Uusi kukkamaa tehtiin samaan muotoon kuin tuo polun toisellakin puolella oleva vanha perennapenkki. Sen enempää en mitään muotopuutarhaa halua harrastaa, mutta tämä tuntui jotenkin luontevalta ratkaisulta. Uudessa penkissä on vielä vaikka kuinka paljon tilaa, ja niin on arsenaaliakin, mutta täytynee sanoa, että kelit ovat ottaneet osan voimista.

Nyt pitää vain toivoa, että toinen sorakuorma saataisiin jo huomenna. Tänään meillä oli tosiaan kaivuri kuorimarassa tästä pihasta tuon vanhan sora-alueen pois, ja nyt siihen saadaan paksu kerros uutta parempilaatuista päälle. Koko piha näyttää ihan erilaiselta, vaaleamman soran vuoksi. Mutta voitte ehkä kuvitella pölyn määrän. Onneksi en ole viitsinyt pestä ikkunoita. Ja ei kai saisi juhannusviikolla edes mainita vesisadetta, mutta ei se pahaa tekisi. Jos vaikka joku yksittäinen pilvi tähän meidän kohdalle.

Melkoiset kolme päivää takana, mutta edessä toivottavasti myös monta aurinkoista päivää, joina nauttia työnsä tuloksista. Jalkoja särkee taas niin, että nyt on mentävä pitkälleen. Aamulla kello soimaan ja kastelupuuhiin. Mä niin nautin tästä!

Ihanaa iltaa! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Lauantaita ihanat!

Me nukuttiin viime yö koko perhe alakerrassa. Yläkerta on kuuma, ja vaikka läpiveto olisikin oiva ratkaisu, tuo meidän talon vieressä menevä maantie laittaa haasteita. Meidän makkarin ikkuna kun on käytännössä tien yläpuolella, liikenteen melu häiritsee nukkumista jos ikkuna on auki. Ja kyllä, sitä liikennettä itse asiassa on paljon. Ja vaikka tässä kuudenkympin alue onkin, niin harvapa rajoituksista piittaa. Varsinkaan öisin. Olen myös todennut, että tämä on yöaikaan suosittu reitti raskaallekin kalustolle. Tukkirekka kun ajaa yöllä ohi minkä pääsee, niin siinä luulee äkkiä koko talon lentävän. Niin että jätettiin viime yönä yläkertaan ristiveto ja annettiin liikenteen pauhata ihan kaikessa rauhassa. Aikuiset sohvilla ja lapset ilmapatjalla. Ihan kuin retkellä oltaisiin oltu.

Kun vuosi sitten mietittiin kasvihuoneen paikkaa, alapiha tuntui jotensakin luontevalta. Ehkä siksi, että siinä on tilaa ja koko tontti on vailla rakennuksia. Koska viime kesä oli kuuma, alapiha tuntui senkin puolesta luontevalta, koska tässä on edes jonkinlaista varjoa ympäröivien puiden muodossa. Mutta sitten syksyn tullen ja pimeän saapuessa aloinkin pelätä. Että jos se kasvihuone tulikin nyt pystytettyä liian varjoisaan paikkaan. Että mitä jos en voi koskaan kasvattaa siellä tomaatteja, ilman, että ostetaan tuo naapuritonttikin ja kaadetaan siitä puut. Kevään tullen valoa riitti, mutta jännitin yhä, miten aurinko pääsee kasvihuoneeseen kun puut ovat täydessä lehdessä. No aika turhaan pelkäsin. Valoa ja aurinkoa riittää ja jostain suunnasta kasvihuoneeseen paistaa aina. Totesin jopa eilen miehelle, että onneksi ei laitettu kasvaria tuonne yläpihalle, sillä eihän siellä voisi edes olla näin kuumalla.

Toki kasvarin voi pystyttää vaikka kuinka aukealle paikalle, ja jos se tomaattien kasvatus onkin pääasiallinen tarkoitus, niin ehkä parempikin. Toki silloinkin kasvihuonetta voi joutua varjostamaan. Me katseltiin jo keväällä erilaisia varjostusvaihtoehtoja, joita Willab Gardenillakin oli tarjolla, mutta nyt toistaiseksi tuntuu, että pärjäämme kyllä ihan ympäröivien puiden turvin. Ja noh, armoa antaa myös paksu siitepölykerros kasvihuoneen katolla. Mutta välillisesti siitäkin kiitos noille puille. Mutta siis lähinnä viestini on se, että jos olet ajatellut tällaista kasvihuoneen ja huvimajan yhdistelmää, niin muutama varjoa antava puu on oikein mukava ja luonnollinen tapa varjostaa kasvaria pahimmalta paahteelta.

Mies kiinnitti eilen illalla kasvarin luukkuihin nuo manuaaliset avaajat, jotka minäkin osaan tarpeen tullen sulkea ja lukita. Lähinnä siis sitä luvattua ukkosmyrskyä ajatellen. Ja vaikka vielä aamulla olinkin sitä mieltä, että sieltä voisi ihan kunnon ukonilma tullakin, niin usko tuohon on kyllä päivän mittaan hiipunut. Pilvet siirtyivät ja taas paistaa oikein kunnolla.  Ehdin jo aamulla kantaa kaikki kesäkukatkin suojaan, että jos sitä vettä tulisi vaikka ihan kunnolla, mutta taidanpa kantaa ne kohta taas takaisin ulos.

Itse kasvattamani chilit (ylähyllyllä ja muurin päällä) ovat haaroittuneet viikossa ihan mielettömästi. Ja nuppujakin on valtavasti. Ostamani habanero kuitenkin kannattelee jo useampaa pullukkaa ja toinen chili on kohtalaisen täynnä.

Daaliat on edelleen laittamatta maahan, koska tällä kelillä ei vaan jaksa. Ja helpompi ne on pitää kosteinakin näin. Onhan tässä vielä kesää jäljellä!

Jaahas, ja seuraavaksi vuorossa jäätelön syöntiä. Rankkaa tämä kesäelämä.

Hauskaa ja aurinkoista lauantaita teillekin! ♡

 

Arabian Huvila -kannu saatu blogin kautta.

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Mun opiskelut on nyt sitten ihan viralllisestikin lopussa ja sain tänään todistukseni. Ja siihen se juhliminen sitten loppuikin, tai ainakin se sellainen juhlimiseksi mielletty. Itse nimittäin juhlin omalla tavallani, eli (kuinkas muutenkaan kuin) puutarhatöiden parissa. Kevytsoraa ja multaa kaupasta, ja sitten kesäkukkia istuttamaan.

Ollaan nyt pari viikkoa odotettu kaivuria kaivamaan nuo pihan ajoradat. Ne on tarkotus tyhjentää ja reunakivien väli, sekä tietysti tuo kasvihuoneen ympäristö on sitten tarkoitus täyttää uudella soralla. No tänään a.k.a. kaivurimies kävi ja lupasi, että maanantaina tapahtuu. Jee! Sitten saadaan asioita eteenpäin. Helatorstaina mies kaivoi tuon minun uuden istutusalueeni ja se on nyt sitten mun tämän kesän projekti. Meillä on tuolla pihan perällä sellainen maa, jossa vielä valtavasti päivänliljoja ja pioniakin, mutta paikka on hankala ja puskittunut. Kasvit on nyt tarkoitus siirtää tähän, ja tähän uuteen maahan tulee tietenkin sitten myös ne daaliat. Kasvatusalueen muoto mukailee tuota kasvihuoneen käytävän toisella puolella olevaa maata. Näistä muodostuu ikään kuin siivet tuohon kasvihuoneen eteen. Ja vaha kaivonkansikin saadaan sinne joukkoon ikään kuin maisemoitua. Pitää ehkä valjastaa kohta esikoinen ottamaan jotain dronekuvaa puutarhajutuista.

Istutin viime viikonloppuna ostetut chilit ruukkuihin ja samalla istutin noihin isoihin koreihin hortensiat ja maahumalat. Korit on siis tarkoitus nostaa tuohon kasvihuoneen eteen kunhan saadaan se sora siihen ensin. Korien pohjalle laitoin pesuvadit väärin päin ja kasvit istutin sellaisiin taipuisiin muovisankoihin. Niihin kevytsora pohjalle, ja nyt ne ovat sen verran kevyet nostaa, että ne on myös helppo tuoda kasvariin suojaan, mikäli sää ei ole niille suotuisa.  Lobelioille en vielä keksinyt paikkaa, mutta kaipa nekin tuosta jonnekin pääsevät.

Myös itse kasvattamissani chileissä on jo nuppuja!

Tuosta kasvihuonepolun päästä otetaan nuo muutama reunakivi pois, ja sitten sora-alueet ikään kuin liittyvät kauniisti toisiinsa.

Kuolanpioni! Niin ihana! Ja alla puukoreissa daalioita. Ihanasti nekin kasvaneet jo!

Tuo vati on taas aivan täynnä ja piukassa sormustinkukkaa. Kitkin kaikki pois kaivurin tieltä ja istutan myös nämä uuteen kukkamaahani.

Tuosta yllä olevasta kuvasta näkyy, miten sora-alue on kovettunut kivituhkaksi. Sitä on mahdotonta pitää siistinä ja kitkeminen käy työstä. Odotan innolla, että saadaan tämän kovan maan tilalle kaunis paksu sorakerros.

Sormet syhyävät uutta istutusaluetta tekemään. Tosin olen luvannut ja vannonut, että huomenna siivoan. Olen nimittäin joka ikinen kerta viimeisen kuukauden aikana vaihtanut siivoussuunnitelmani puutarhatöihin. Ja nyt on ihan oikeasti se tilanne, kun pitäisi tosissaan siivota. Joten yritän pitää itseni ainakin osittain huomenna irti tuosta projektista.

Sellainen perjantaikatselmus. Ihanaa viikonlopun aloitusta ja ihanaa lomaa lomailijoille. Ja ennen kaikkea onnea koulunsa päättäville ja valmistuville, ja tietenkin teille ylpeille vanhemmille. Itse en saanut tänä keväänä nauttia suvivirrestä, mutta lupaan hyräillä sitä huomenna itsekseni kun siivoan. Tai teen puutarhatöitä ja siivoan ihan pikkuisen….

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Kaikki merkit todellisesta vedenpaisumuksesta alkoi jo olla ilmassa, mutta niin vain sade oli aamun tunneilla tauonnut. Ja mikä parasta, myös aurinko kömpi lopulta esiin. Tämä sade todellakin kasteli, ja mikäs sen tärkeämpää tässä kohtaa vuotta. Kipaisin aamulla kameran kanssa kasvihuoneeseen, johon aurinko loi miltei trooppisen kostean ja lämpimän tunnelman.

En ehtinyt eilen kuvaamaan kukkia, mutta oikeastaan hyvä, koska näin auringossa on paljon mukavampi kuvata. Uutena siis nuo kaksi upeaa chilia, jotka saavat itse kasvatetut chilit näyttämään melko vaatimattomilta. Sitten kuusi valtavaa lobeliaa (näitä osta joka vuosi), kerrotut marketat, maahumalat ja kukkivat daaliat ovat uusia. Nyt alkaa ihan oikeasti tuntumaan kesältä. Ja mikä parasta, kaikki taimet (valkoista daaliaa lukuunottamatta) ovat tuosta puutarhaoppilaitokselta. Eli lähellä kasvattetuja ja äärimmäisen edullisia!

Nappasin nopeasti kuvan myös tuosta riippajalavan ja marjaomenan alla olevasta penkistä. Se on niin ihanan rehevä, vaikka ammottikin vielä muutama vuosi sitten melko tyhjänä, kun suuri vesiaihe otettiin siitä pois. Keskellä on muutama liuskekivi hoitoa helpottamassa, mutta niidenkin välit kasvavat tiuhaan sormustinkukkaa, joten kivet jäävät nopeasti piiloon. Täytyy pitää tämä siis mielessä, kun pääsen täyttämään uutta istutusaluetta.

Esikasvatetut daaliat (puulaatikoissa ja kasvihuoneen muurin päällä) näyttävät myös reheviltä ja odottavat jo uutta maataan. Muutama ruukku on tosin edelleen tyhjänä, mutta pidän peukkuja, josko ne sieltä vielä heräisivät.

Kasvihuoneen katto oli vielä muutama päivä sitten paksun keltaisen siitepölyn peitossa, mutta nyt näyttää taas paremmalta!

Ihanaa uutta viikkoa!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Ihana auringonpaiste! Pari viime yötä on ollut sen verran pakkasta, että aamulla jokainen tulppaanikin on nuokkunut surullisesti. Mutta niin vain ne nousevat taas aamuauringon mukana. Ulos ei edelleenkään viitsi istuttaa mitään, mutta kasvihuoneessa harson alla daaliat alkavat heräilemään. Pari pelargoniaa hankin jo valmiiksi, ja vähän yrttien taimia. Minulta minulle äitienpäivälahjani olivat nuo suuret korit, jotka laitan kasvihuoneen edustalle. Kasvihuoneessa talvehti myös muratti, joka saa jatkaa elämäänsä jonkin istutuksen joukossa. Kun se aika tulee. Vielä yksi kylmä yö tähän putkeen, näin olen laskenut. Loppuviikoksi luvataan jo lämpöä ja lämpimiä öitä.

Sain äitienpäivälahjaksi suuren hortensian, mutta kylmien öiden vuoksi olen pitänyt sitä vielä sisällä. Ehkä huomenna upotan sen multaan ja nostan kasvihuoneeseen. Ensi viikolla sitten enemmän kesäkukkia. Kevät on ihanaa, jokainen päivä on askel kohti kesää!

Ilta-auringossa on oma taikansa. Tekisi mieli olla ulkona pidempään ja vain nauttia. Toisaalta nukkumaankin pitää mennä, sillä aamuvirkku sisäinen kelloni herätti tänäänkin jo neljältä. Kun mieli on levännyt kasvihuoneessa puuhaillessa, ei edes yksi kaatunut kaakaomuki nosta verenpainetta. Mutta nyt kaakaopyykkiä ja sitten untenmaille. Huomenna uusi päivä!

 

 

Istutuslapio saatu blogiyhteistyön kautta / Fiskars

Eilisestä positiivisuudestani huolimatta kesäkurpitsan taimieni tilanne otti koville. Symbolisesti kun kaikki itse kasvatettu on aina paljon tärkeämpää kuin valmiina ostettu. Jokainen milli ja jokainen lehti on huolella ihailtu, ja rakkaudella vaalittu. Tai ehkä taimien masentava ulkonäkö yhdistettynä kylmän koleaan säähän iski jonnekin pinnan alle. Niin tai näin, löysin itseni illalla itkemästä ruskistuneiden lehtien ja nuppujen kohtaloa.

Tiedän, että moista tunteilua on kovin vaikeaa ymmärtää, jos ei koe viherpeukalointia kovinkaan vahvasti omakseen. Ei kuitenkaan liene tarpeen kertoa, että mulle tuo harrastus on erittäin tärkeä ja jossain määrin se pitää minut järjissäni. Vähän niin kuin kirjatkin. Ne on rinnakkaistodellisuuksia, joihin uppoamalla huolet ja murheet väistyvät. Niinpä karkottaakseni zuccini-apatiaa, olen nauttinut kasvihuoneen luomasta lohdusta ja kääntänyt katseeni kaikkeen muuhun kasvavaan. Vajonnut sinne jonnekin onnelliseen mielensopukkaani, jonne maalliset huolet tai murheet eivät mahdu. My happy place ei siis välttämättä ole kirjaimellisesti kasvihuone, vaan enemmänkin se siellä saavutettu mielentila. Vähän kuin urheillessa tuleva runner’s high euforia tai ne kirjan ensimmäiset sivut, kun ymmärrät, että tämä teksti on ahmittava ja äkkiä.

Olen monesti miettinyt, miten tärkeää tuollaisen my happy place -tilan löytäminen oikeastaan on. Siis sen, että tietää miten siihen omaan flow-tilaan pääsee. Ja olen myös miettinyt sitäkin, että se oma tapa löytyy varmaankin vain kokeilemalla. Itse saan kivat kiksit myös siivouksesta, mutta en pysty esimerkiksi ymmärtämään niitä joille onnellisuuden korkein tila syntyy vaikean kuvioneuleohjeen noudattamisesta, tanssimisesta tai soittamisesta. Ehkä juuri siksi, että en ole kokeillut. Todistetusti kun nämäkin lajit kuitenkin toimivat.

Missä mun happy place ei kuitenkaan yleensä ole, on kaikenlaiset kokkarit ja kekkerit. Sellaiset, joissa bloggaajien odotetaan tai oletetaan jatkuvasti käyvän. Tarvitaan erityisen hyvä syy, että innostun lähtemään omasta periferiastani jonnekin sivistyksen keskelle.   No tänään sellainen syy kuitenkin on. Eikä ehkä muuten, mutta kun mukaan saa ottaa 11-vuotiaan avecin, jolle tilaisuus on sitten sitäkin tärkeämpi. Eli tälle illalle on tiedossa laatuaikaa esikoisen kanssa. Ihan kiva, sillä tuntuu, että tuon ikäistä poikaa on jo välillä vähän vaikea ilostuttaa.

 

Ps. tuo viime syksynä saamani Univormun tarvikevyö on taas päässyt käyttöön. Sen pukeminen on ikään kuin siirtymäriitti todellisuudesta omaan maailmaan. Kaikki tarvittava näppärästi käsillä ja pepun päällä vielä lisäläppä puhelimelle josta voi puuhaillessa kuunnella äänikirjaa. Nautinnon maksimointia, sanoisin. Hyvä vinkki vaikka äitienpäivälähjaksi. Tai no, ehkä tulee vähän viime tippaan, mutta jos lahjan kanssa ei ole ihan niin päivän päälle, niin ehtiihän se kuitenkin kesän puutarhasesonkiin.

Tänäkin vuonna huhtikuu toi tullessaan kevään ja vappua päästään juhlimaan valkovuokkojen kukkiessa. Blogissa huhtikuu on ollut puutarhapainotteinen ja niin kai se on ollut muutenkin. Kaiken arjen keskellä, kun tuo on mulle sitä parasta vastapainoa. Ja koska nyt kuitenkin ollaan Suomessa ja suloinen suvi on melkolailla lyhyt, tästä ilosta pitää nauttia kun sitä on tarjolla. Pahoittelut siis teille, jotka ette aiheesta välitä. Toukokuussa tätä aihetta tuskin on ainakaan vähemmän!

Kasvihuoneen suhteen on nyt päästy kaivamisen suhteen alkuun. Ja jos olette pystyttämässä kasvihuonetta, niin olkaa minua viisaampia, ja päättäkää siinä rakennusvaiheessa, mitä kasvarin ympärille haluatte. Olisi nimittäin tämä ympäristön kaivaminen mennyt siinä pohjan kaivamisen ohessa (koneella) huomattavasti kevyemmin ja nopeammin. Mutta ei auta, kun mieli muuttuu. Ja onneksi kasvihuoneen ympärille tehtävä sorapiha ei ole vain minun mielihaluni, vaan yhteisesti parhaaksi katsottu ratkaisu. Muuten voisi olla lapion varressa vähän hiljaisempaa. Mutta tässä siis ollaan ja kohta päästän jo ajamaan soraa!

Kasvihuoneen etualalle tulee leveämpi osuus soraa, sellainen, että siihen mahtuu penkki ja vaikka joitakin ruukkuja. Suoraan ovista lähtee myös polku, joka sitten yhdistyy tuohon pihan ajokaistaan. Polun alku näkyy tuossa alla.

Kasvarin sivuille ja taakse sora-alue tehdään vähän kapeammaksi. Tuossa alla näkyy suurin piirtein se leveys.
Ja tarkoitus on tosiaan nostaa se sora tuohon pohjan korkeudelle, eli raudoitukset menevät samalla piiloon.

Tällä hetkellä kasvariin pitää kulkea noita betonisia astinlautoja pitkin.

Kasvihuone alkaa olla jo täynnä ruukkuja ja se suuremman pöydän kantaminenkin jäi tuon kaivamisen jalkoihin. Niinpä olen valjastanut myös kuistin käyttööni ja siirsin sinne chilit ja kesäkurpitsat. Molemmat ovat tosin siinä vaiheessa, että lämpimät säät pitäisi saada äkkiä takaisin.

Tänään meillä juhlitaan vappuaattoa ystävien seurassa. Seuraavaksi pitää laittaa pöytä koreaksi. Jääkaapissa pullo skumppaa ja salted caramel cheesecake jälkkäriksi. Sen tein muuten tällä kertaa tuplakinuskilla. Katsotaan, miten onnistui. Ja sitten lapset saavat viritellä ilmapallot ja serpentiinit. Munkit jäivät nyt paistamatta, koska aika loppui kesken. Tosin tuota ruokamäärä katsellessani mietin, että illan aikana tuskin olisi enää ehditty munkkeja syödäkään. Iloinen vappuaatto siis alkamaisillaan!

 

Hauskaa vappua ja huhtikuun viimeistä! Enää kuukausi ja lapsilla alkaa kesälomat!

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Huh hellettä, sanoi onnellinen kasvihuonepuutarhuri! Nyt tarkenee. Rehellisesti sanottuna jopa siinä määrin, että piti välillä vilvoitella ulkona. Mutta nyt on kaikki 20 daaliaa muhevassa mullassa ja sitten vain jännitetään! Tulevien öiden sääennuste lupailee lämpimiä öitä, mutta tarvittaessa daaliat kannetaan kuistille tai harsoitetaan. Kasvihuonetta en kuumuudesta huolimatta ole pahemmin tuulettanut, sillä toivon tuon muurin nyt keräävän lämpöä itseensä. En tiedä onko ihan hölmöläisen ajatusta, mutta jotenkin ajattelin, että kun se päivällä oikein pääsee lämpenemään, se ei ehdi yölläkään hohkaamaan niin kauheasti kylmää. Sisällä esikasvatetut taimet saavat vielä toistaiseksi olla lämpimässä, mutta ryhdyn niitä varmaankin jossain kohtaa ulkoiluttamaan.

Daalioiden tuleva kasvupaikkakin on vielä hiukan kysymysmerkki, mutta jahka maa sulaa ja lapio uppoaa, pitää sekin varmasti päättää. Ja eilen sain taas yhden kuningasidean! Nimittäin Klaara haluaa oman kasvimaan, ja tulin ajatelleeksi kasvihuoneen paikalta pois siirrettyä hiekkalaatikkoa. Pojat tekivät sen aikoinaan yhdessä, ja sillä on siis jonkinlaista tunnearvoa. Mutta jospa hiekkalaatikosta tekisikin pikkupuutarhurille oman kasvimaan! Tämä idea tuli siis sen jälkeen kun olin ensin itsekkäästi ajatellut, että voisin hyödyntää hyväkuntoisen hiekkalaatikon daalioilleni.

Silloin kun kasvarin pohjaa valettiin, ihastuin raudoitusverkkoihin, ja jos en ihan väärässä ole, joku pätkä taisi meille tuolloin jäädäkin. Niistä saisi joka tapauksessa kivan tuen daaliamaalle. Tuosta linkittämästäni postauksesta löytyy muuten kuva siitä hiekkalaatikostakin.

Vielä hetki sitten daaliat oli kuistilla paperiin käärittynä pahvilaatikossa ja paperipusseissa. Nyt kaikki pakkausmateraalia nätisti kasassa ja odottamassa syksyä.

Laitoin myös kurkut, lehtikaalit, ritarinkannukset ja leijonankidat itämään. Jahka saan kantoapua, pitää varmaankin vaihtaa kasvariin isompi pöytä tai tehdä jokin aputaso, jottei ruukkuja tarvitse laskea alas kylmälle lattialle.

Me tehtiin eilen Klaaran kanssa hurjan paljon pihatöitä ja jotenkin olen taas niin koukussa tähän kaikkeen! Odotan, että päästään lapioimaan kasvarin ympäristöä ja saadaan nätti sora tuon kuraisen maan tilalle. Ja tietty mietin puutarhakalusteita ja kaikkea muutakin asiaan kuuluvaa tai edes lievästi liittyvää. Mutta kevään etenemistä ja daalioiden heräämistä odotellessa, seuraava homma on ikkunoiden pesu. Olis tarpeellista ihan koko huushollissa, mutta nyt pystyn ajattelemaan vain ja ainoastaan kasvihuonetta!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

kaupallinen yhteistyö ⎮ Fiskars

---

Vaikka olenkin hulluna siivoamisen jälkeiseen olotilaan, niin täytyy myöntää, että mikään perusteellisempikaan puunaus ei vedä vertoja sille tunteelle, jonka keväiset puutarhatyöt antavat. Mistään ei tule samanlaista tunnetta kuin näissä pihahommissa, joissa työ aivan varmasti palkitsee tekijänsä. Toki kasvien kasvaminen ja siementen itäminen voivat ottaa aikaa, mutta perkaaminen, siistiminen, raivaaminen ja kaikki se muu puutarhatyö, on oikeastaan sellaista hommaa jolla saa aikaan näkyvää tulosta todella nopeasti. Ehkä se on juuri siitä syystä niin koukuttavaakin. “Vielä nopeasti vähän tuolta ja tämä paikka valmiiksi”. Kun pääsee vauhtiin, on usein vaikeinta lopettaa.

Kevään ja kesän 2019 Emilian puutarhassa puuhaillaan kaupallisessa yhteistyössä Fiskarsin kanssa. Koetan kasata postauksiin aina joitakin ajankohtaisia puutarhatöitä ja toisaalta samalla vähän kertoa meidän pihasta ja puutarhasta.

Seitsemäs kesä vanhan puutarhan pelastamista on aluillaan ja edelleen ollaan niin sanotusti “vaiheessa”. Äidin aikoinaan antama neuvo “aloittakaa rapunpielestä ja edetkää siitä sitten eteenpäin”, on jossain määrin ollut käytössä kaikki nämä vuodet. Toki puita on kaadettu tontin rajoilta, mutta muuten nuo pihan uloimmat alueet on ollut pakko jättää vähemmälle huomiolle. Tuloksena tietenkin se, että pihapiiri kutistuu vuosi vuodelta, kun vesakot valtaavat tilaa. Yksi tällainen murheenkryyni on tämä kuvissa näkyvä paikka. Taustalla muutama vuosi sitten kaadetun metsän nuorta koivuvesakkoa. Juurestaan versoavaa kriikunaa, korallikanukoita, iiriksiä, pionia ja roppakaupalla syreeniä. Syyrenipuskat ovat levinneet alkuperäiseltä paikaltaan ja samalla tuo muutama vuosi sitten kaadettu metsä alkaa pikkuhiljaa sekoittua meidän puolella olevaan kasvustoon. Mutta toisaalta tämä on juurikin esimerkillinen tapaus siitä, että ihan kaikkea ei pysty hoitamaan yhdessä kesässä, eikä muutamassakaan. Nyt olen kuitenkin päättänyt pala palalta siistiä näitä rajaalueita ja rajata myös näille syreeneille oman paikkansa. Vanhat oksat (ne jotka eivät enää jaksa edes kukkia) pitää tietenkin poistaa, jotta nuoremmat jaksavat kukkia paremmin, ja samalla pusikon raja tehdä helppohoitoiseksi esimerkiksi nurmikon hoitamista ajatellen. Missään tapauksessa en halua vetää syreeniä täysin matalaksi, sillä pitäähän sen kukinnasta päästä nauttimaan. Paras tapa syreenin kohentamiseen onkin juuri sellainen maltillinen karsiminen. Samanlaista karsimista teen myös korallikanukoille, jotka muuten loikkivat pitkin pihaa ja leviävät juurruttamalla oksiaan maahan.

Oli kyse siten korallikanukan vanhoista sitkeistä varsista, paksuista syreeneistä tai vaikka kriikunapuun leikkaamisesta, raivaussaksilla nuo on helppo katkoa haluamastaan kohdasta. Meiltä löytyy paritkin tuollaiset Fiskarsin pitkävartiset raivaussakset, joilla on helppo päästä isommankin pusikon keskelle ja noukkia terään juuri ne halutut oksat. Uusi PowerGear -malli on entistä kevyempi ja sillä työhön saa jopa kolme kertaa enemmän voimaa. Raivaussakset on tarkoitettu yli 50mm paksuille oksille, ja pitkien kahvojen ansiosta paksukin oksa katkeaa kevyesti. Ranteessa ei siis tarvitse olla erityisen paljon ruista, vaikka haluaisi raivata vanhempaakin kasvustoa. Ja jos hommaa on paljon, kuten minulla, työkalun keveys ja kevyt käyttömukavuus korostuvat entisestään. Varsinkin alaspäin työskennellessä on tärkeää, ettei selkä kaarella tarvitse taistella pitkään painavien leikkureiden kanssa.

Jos tarkoitus on vain latvoa pensaita, tai ylipäätään leikata kevyempää kasvustoa, riittävät toki ihan oksasaksetkin. Fiskarsin oksasakset on sellainen yleistyökalu, joita meillä useampi kappale. Yhdet eteisen laatikossa, muutamat ulkona varastossa. Viime vuonna taisin kulkea muutaman viikon Fiskarsin oksasakset takintaskussa. Välillä hiukan ihmetellen, kun takki painoi toispuolisesti. Yhdet löytyivät vuosi sitten myös lastenvaunujen kuomutaskusta. Oksasaksilla voi leikata oikeastaan mitä vain, jopa läpimitaltaan parisenttisiä oksia. Ne ovat myös se puutarhatyökalu jolle on käyttöä ympäri vuoden. Oli kyseessä sitten havunoksista joulun alla tai pajunkissoista keväällä, oksasaksilla pärjää varmasti. Käytössä tärkeimpiä ominaisuuksia on kevyt käyttömukavuus, joka ei vaadi erityistä puristusvoimaa, sekä yhden käden lukitusmekanismi. Näin toisen käden saa nopeasti vapaaksi ja sakset sujautettua vaikka takataskuun.

Itse käytän oksasaksia myös perennapenkkien perkaamiseen. Pitkä suora komeamaksaruohoa on helppo siistiä napsimalla viimevuotiset varret ja haravoimalla sitten vain suora puhtaaksi. Ylipäätään perennoja siistiessä keväälläkin on tärkeää, että kukkavarret leikkaa, eikä yritäkään saada kaikkea pois pelkästään haravoimalla. Nimittäin sillä pelkällä haravalla saa yleensä helposti myös juuret mukana. Varsinkin kovin pinnassa olevat juurakot irtoavat äkkiä, jos niitä ryhtyy repimään vielä jäisestä maasta. Ensin leikkaus, sitten vasta kevyt siistiminen haravalla!

Tuossa perkaustyössä käy monesti niin, että oksasakset tulee laskettua välillä alas, ja sitten huomaatkin pyöriväsi paikallasi ja miettiväsi, että mihin ne laskitkaan. No nyt ongelmaan on apu, sillä uusi valkoinen malli pistää silmään huomattavasti paremmin. Ohileikkaavat valkoiset Fiskarsin P57 oksasakset ovat erityisen kevyet ja malliltaan myös kohtalaisen sirot, joten ne istuvat hyvin naisen käteen. PowerLever mekanismi keventää työtä, koska saksien asento myös palaa kevyesti ja yhden käden lukitus onnistuu niin vasemmalla kuin oikeallakin kädellä. Samoin kuin raivaussaksissa ja puutarhatyökaluissa ylipäätään, kannattaa sijoittaa toimiviin välineisiin. Puutarhatöiden tarkoitus ei ole tuottaa jännetuppitulehdusta tai muitakaan vaivoja! Ihan alusta asti kun pitää huolen siitä, että kroppa ei joudu luonnottomalle koetukselle, työssä pysyy myös mielekkyys.

Kevään ensimmäisiä puutarhatöitä ovat siis nämä siistimiset ja raivaamiset. Kun maa ja oksat ovat vielä paljaita, homma on helppo suorittaa ja samalla myös uudesta kasvustosta tulee helppohoitoisempaa. Ihanteellisinta olisi tietenkin jos kevättöille voisi pyhittää kokonaisia päiviä, mutta koska sellainen laatuaika on harvassa, yritän olla itselleni myös armollinen. Kaikkea ei voi, eikä kuulukaan saada valmiiksi yhdessä keväässä. Puutarhatöiden ei pidä tuntua uuvuttavalta työleiriltä, vaan enemmänkin laatuajalta. Raitista ilmaa ja liikuntaa, ja ennen kaikkea se ihana tunne kun näkee työnsä tuloksen. Välillä pitää muistaa myös istahtaa alas ja ihan vain nauttia näkemästään!