Heipsan!
Mietin, että miten tämä perjantai nyt tuntuukin niin erityisen ihanalle, mutta sille on kyllä ihan syynsä. Ensinnäkin vapaa viikonloppu, mutta myös siinäkin mielessä erityinen, että me ei jäädä lasten kanssa kolmisin. Päinvastoin, mullahan on jopa huomenna ne juhlat ja mies on kotona lasten kanssa! Mulla on kyllä ihanat vanhemmat, jotka mielellään ottavat lapset viikonloppukylään, kun itselläni on menoja, mutta joskus on oikeasti ihan kiva tehdä näinkin!

Kiva perjantai siitäkin syystä, että taivaalta ei ole tupruttanut mitään valkoista, vaan päinvastoin plussa asteet ja vesisade ovat vähän sulatelleet lumia. Mutta koska maasta ei edelleenkään puske vielä mitään vihreää, yritän parhaani mukaan nauttia sellaisesta sisätiloissa. Narsissin lehdet ja kerrotut vihreät tulppaanit. Ainakin pikku hitunen keväistä fiilistä.

Kuvissa meidän uusi espressokeitin, jota olen nyt viikon verran opetellut käyttämään. Olen niin haaveillut taas kivan retrosta koneesta, mutta markkinoilla on pitkään ollut sellainen kermanvärinen ylivalta. Smegin uusi valkoinen vastasi kysyntääni ja onhan se aika täydellinen. Paitsi ulkonäöltään myös laadultaan.

 

Perjantai-illan ohjelma alkoi iloisesti spinningissä ja jatkuu leipomisella Klaaran kanssa. Ajoissa nukkumaan ja virkeänä viikonloppuun. Siinäpä ne suunnitelmat.

Ihanaa perjantai-iltaa myös teille! ♡

Hellurei ja maanantaita!

Paljon on mahtunut muutamaan päivään kevätauringosta kirpsakkaan pakkaseen ja lumisateeseen. Pääsi myös loppumaan sisältö blogin kuvapankista, joten siksi radiohiljaisuus.

Koska olen maaliskuun lapsia, tunnen tätä kevättalven kuukautta kohtaan erityistä lämpöä ja rakkautta. Vaikka maaliskuussa vielä kuuluukin olla lunta maassa, siihen liittyy myös katoilta tippuva vesi ja pajunkissat. Pieniä lupauksia keväästä ja siitä, että lähestymme lämmittävää aurinkoa. Oikeastaan aika maaliskuun lopusta toukokuun loppuun on ehkä juurikin sitä vuoden kutkuttavinta. Saa seurata kevään saapumista ja lopulta luonnon puhkeamista kukkaan. Toukokuun lopussa ja vihreyden lisääntyessä ei silti olla sen kaikkivoipaisen vehreyden keskellä vaan enemmänkin sellaisessa neitseellisessä vihreydessä, jossa kaikki on pelkkää lupausta paremmasta. Tykkään! Ja hei oikeesti; Pari kuukautta ja jännätään jo koska kuolanpionit ryhtyvät kukkimaan!

Yhtälailla kun maaliskuussa ajatukset ovat kevään tulossa, joskus ne kiitävät myös menneeseen aikaan. Jos vuoden vaihtuminen on sellaista yleistä tilinteon aikaa, niin syntymäpäivänä sitä sitten ehkä menee vielä henkilökohtaisemmin oman elämänsä miettimiseen ja siihen, että suhteuttaa päässään eletyt vuodet niiden aikana toteutuneisiin saavutuksiin. Itse ynnäsin listani kärkeen kärkeen kaksi erityisen ihanaa lasta, joiden kasvua ja kehitystä olen saanut seurata pakahduttavalla äitiyden onnella ja ylpeydellä.  35-vuotisen elämäni suurimmat ja tärkeimmät saavutukset. Seuraavat kymmenen vuotta ovatkin sitten jo vähemmän ennustettavissa ja elämä tulee muuttumaan taas erilaiseksi. Sitä kasvaa itse teini-ikäisten ja aikuisten lasten vanhemmaksi, oppii uutta ja omaksuu uusia tapoja. Ja vaikka vielä nuori olenkin, toki aina vuosien karttuessa sitä miettii myös omaa vointiaan ja kuntoaan senkin kannalta, miten elämässä selviää myös tulevaisuudessa. Se kun on ihan karua faktaa, että edessä on vuodet joiden aikana esimerkiksi lihasmassa alkaa pikkuhiljaa vähentyä. Jos siis mielii olla notkea ja vetreä vielä vuosikymmeniä, kannattaa liikkumiseen ja aktiivisuuteen satsata jo nyt. Onhan toki paljon kiinni perimästä ja tuuristakin, mutta kyllä se aina sydäntä lämmittää lukea näistä jopa yli 100-vuotiaista teräsnaisista, jotka ilmoittavat käyvänsä voimistelemassa. Niin, ehkä vuosien saatossa ne omatkin esikuvat muuttuvat entisestään. Tyylin tai kauneuden kustannuksella alamme yhä enemmän ihannoimaan positiivista ja elämänmyönteistä asennetta.

 

Vaaleanpunaiset naistenpäivän tulppaanit vasta ryhtyvät aukeamaan, joten niistä taitaa olla iloa ihan koko viikolle.

Joka tapauksessa iloa uuteen viikkoon!

No moikka!

Se olis maaliskuu ja perjantaikin vielä. Paljon hyvää mahtuu yhteen päivään. Aurinkokin jaksoi paistaa, vaikka pahasti pakkasen puolelle mentiinkin. Vähän siivousta ja kodin laittoa. Ja iltapäivälenkki auringosta nauttien. Alkava viikonloppu, kevään valo ja siisti koti.  Aika luksusta!

 

Meidät on kutsuttu tänään viettämään venäläistä iltaa, ja tulin vasta suihkusta. Eli nyt vain pikaisesti kuvia ja moi. Jatketaan toisella kertaa paremmin!

Ihanaa viikonlopun aloitusta! ♡

Hellurei!

Saan tosi paljon viestejä koskien meidän kodin remonttia, ja nyt kevään tullen huomaan taas kysymysten määrän kasvavan. Blogiani pidempään seuranneet tietävät siitä remontista enemmän ja tietävät myös, kuinka paljon olen asioista täällä blogissa kirjoittanut, ja että niitä vaihekuvia laitoin enemmänkin tuonne Facebookin puolelle. Koska en milloinkaan tägännyt varsinaisia remonttikuvia erikseen, kotia ja remonttia koskevat postaukset löytyvät kaikki saman “koti” tunnisteen alta. Nyt jälkeenpäin miettien se remonttitunniste olis voinut olla aika hyvä.

Jonkin verran niitä remppa-aiheisia postauksia kysytään myös lisää, mutta en ole oikein osannut niitä toteuttaa. Näin jälkeen päin on jotenkin vaikea nähdä asioita ja toisaalta jos ihan suoraan sanon, niin en ole oikein parin viime vuoden aikana niitä kauheasti halunnut edes ajatella. Mutta, löysin muutaman vanhan kuvan (kiinteistövälittäjän ottamia (pahoittelut pienestä koosta) ja sitten itse napsimiani) ja ajattelin, että ehkä tällaiset “ennen ja jälkeen” -postaukset voisi olla kivoja. Tykkäsin ainakin itse taas vaihteeksi katsella näitä, vaikka edelleen se on jotenkin hirveän rankkaa.

Aloitetaan keittiöstä, vaikka se tavallaan olikin niitä viimeisiä remppakohteita. Ja tosiaan multa kysytään myös paljon olohuoneen korituoleista tai sohvapöydästä, ja ne siis ovat keittiössä, ei olkkarissa.

Nämä viimeiset kuvat on edelleen mun puhelimessa muistona karusta todellisuudesta. Molemmat on esikoisen ottamia, hän oli tähän aikaan hyvin innostunut kuvaamaan kaikkea. Sommittelu on todella rehellinen ihan mitä tulee sisustukseen tai väsyneen äidin silmäpusseihin. Puhelinten kameratkin on vähän näiltä ajoilta parantuneet, mutta ehkä näille kuville pieni kohina tekee lähinnä kunniaa.

Ensimmäinen kuva on joulukuulta 2012. Tätä joulufiilistä ei ehkä blogissa näkynyt, mutta tätä se oikeasti oli. Koko työhuone oli tyhjennetty (tehtiin uudet lattiat) ja kaikki vaan kannettiin keittiöön. Näkyy siinä myös muuttolaatikot ja porakonekin on näköjään lapsiystävällisesti keskellä lattiaa.

Toinen kuva on huhtikuulta ja siinä näkyy sitten jo lautaseinä joka tehtiin maaliskuun puolivälin jälkeen 2013. Mun vaatteet on rypyssä tuossa takana olevalla puusohvalla. Vaihdoin vaatteet keittiössä, koska se työhuone (ja sen yhteydessä oleva vaatehuone) olivat tässä kohtaa vielä kylmää varastotilaa. Niin ja viimeisessä kuvassa on myös Klaara, joka syntyi kaiken tämän keskelle tammikuussa 2013. Tuota mustaa senkkiä vasten nojailin koko aamun ennen kuin lähdettiin synnyttämään. Muistan, että isäni oli aika hiljaista miestä, kun saapui paikalle. Taisi olla vain mielissään, ettei tarvinnut enää toista kertaa viedä minua synnyttämään. Siinä nojaillessani maksoin pari laskua ja vastailin kommentteihinne.

 

Haluaisin kovasti vähän värikkäämmän keittiön jossa ei olisi tuota lautaseinää. Meillä oli edellisessä kodissa sellainen “duck egg blue” keittiön seinissä, ja siitä tykkäisin taas kovasti. Mieskin on sitä mieltä, että valkoista on liikaa. Mutta niin paljon en sitä maaliakaan nyt halua, että jaksaisin konkreettisesti tehdä asialle jotakin.

Ainakin pari postausta löytyy tuosta keittiön lattiaprojektista. Varaudu aina yllätyksiin -postaus, missä mennään -postaus sekä lattiarakkautta -postaus.

 

No, miten on? Kiinnostaako teitä tämän kaltaiset postaukset? Tämän nostalgiamatkan aikana ymmärsin ainakin itse sen, miksi ne silmäpussit jäi silmien alle pysyvästi. Yöllähän sitä remonttia tehtiin, kuinkas muutenkaan.

Mutta nyt toivottelen kivat tiistain jatkot. Mulla on jumppailta ja lupasin vielä sitä ennen lähteä ulos reippailemaan.

Siinäpä mun lauantai. Plus kädenvääntöä esiteinin kanssa. Mutta sitäkin paremmalla syyllä kaikkia noita otsikossa mainittuja. Pesin aamulla lattiat ja kaksi nippua kerrottuja tulppaaneja ja pinkit kermamunkit on palkka minulta itselleni. Tai no, yksi munkki mulle ja yksi kullekin lapselle. Vaikka voisin kyllä syödä kaikki. Olisin ainakin ansainnut. Mutta hampaiden kiristelyn sijaan ajattelin sytyttää kynttilät ja ainakin yrittää olla ihan vaan zen, hygge ja namaste.

Mulla on ollut viime aikoina fiksaatio puhvihihoihin, vaikka joskus ajattelinkin etten harteikkaana naisena voisi sellaisia koskaan käyttää. Toisaalta, kun olen vartalotyypiltäni aika “boyish”, niin ehkä sitten just korkea vyötärö farkuissa ja hörtylät yläosissa on ne mun juttu. En tiedä, en ole mikään pukeutumisneuvoja. Mutta puhvihihat on nyt pop. Ainakin minulle.

 

Kaksi uutta Vera Stanhope -jaksoa katsomatta. Harkitsen vakavasti, että korkkaisin jopa viinipullon. Edellinen lasillinen tuli juotua viime vuoden puolella, joten mietin jo, että uskallanko ollenkaan.

Mutta hei, ihanaa lauantai-iltaa. Palailen kommentteihin ja sähköposteihinne viimeistään maanantaina. Nyt rakentamaan rauhaa! ♡

Voihan vesisade! Lumet sulaa silmissä ja sukset nojaavat kuistin seinään surullisen näköisinä. Toisaalta jokainen lumen alta paljastuva neliö maata vie ajatukset kohti kevättä. Eikä nekään ajatukset huonoja ole.  Me käytiin sunnuntaina katsomassa uusi Risto Räppääjä. Ja käytiin mäkkärissä hampurilaisilla. En muista koska viimeksi. Ei ihan joka vuosi tule käytyä. Ja eilen vietettiin sellaista ei tehdä juuri mitään -päivää ja torkahdin jopa kesken päivän, mitä ei myöskään tapahdu kovinkaan usein. Mulle luksuslomaa on ollut se, että ollaan saatu olla pari päivää ihan koko perheen kesken. Ja on ollut kainalo johon torkahtaa.

Huomenna mennään lasten kanssa mummulaan. Arki-illat ja viikonloput on nykyisin niin täynnä ohjelmaa ja harrastuksia, että mummulassa käynnitkin on jääneet aika vähäisiksi. Nyt otetaan takaisin. Vaihdetaan kuulumiset ja ollaan vaan. Yökyläänkin saa jäädä.

Tällaiset sateen harmaat päivät on kuin tehty joutilaalle olemiselle. Olen nauttinut siitä, että siistiä kotia on saanut vähän sisustaa ja laittaa. Olen siirrellyt tavaroita ja siirrellyt niitä takaisin. Polttanut kynttilöitä ja lukenut. Aivot vähän tahmeina, mutta joskus sekin on ihan kivaa.

Löysin kaupasta nimikkopussin karkkia. Hyvä syy laittaa suu makeaksi.

Mutta nyt iltapalapuuhiin pitkän kaavan mukaan. Tänään vielä kaikki yhdessä.

Leppoisaa iltaa myös teille! ♡

Kaupallinen yhteistyö / Sinituote

---

Viikonloppu ja siisti koti. Siivous, järjestys sekä siistit ja puhtaat pinnat ovat asioita, joihon mulla on jollakin tapaa tosi vahva polte. Jopa niin vahva, että välillä se naurattaa ihmisiä lähelläni ja joskus jopa ärsyttää jotakuta blogin kommenttiboksissa. “Ainoastaan Emilia voi viedä vieraansa siivousvälineinen tehtaanmyymälään.” Näin väitti siskoni mies, kun tyhjensimme Sinituotteen myymälää viime kesänä siskoni kanssa. Olin tartuttanut jynssäri-intoani, rakkauttani lajiin.

Enkä väitä, että jaksaisin aina kulkea kuin höyryveturi ja puunata paikkoja, mutta oikea mielentila, riittävä aika ja mahdollisuus keskittyä tekemiseen, takaavat mulle onnistuneen siisvouspäivän. Tykkään kietaista essun päälleni ja kumihanskat käteen. Tykkään tuulettaa ja tomuttaa, puunata ja jynssätä. Enkä vain ja ainoastaan tekemisen ilosta, vaan koska lopputulos palkitsee. Puhdas koti, ja ainakin hetkellisesti tyhjät pyykkikorit, kruunaavat päivän ja esimerkiksi perjantai-illat.

Kaupallisessa yhteistyössä Sinituotteen kanssa, päästään taas tämän minulle rakkaan lajin pariin. Ja vähintäänkin yhtä intohimoisesti kun suhtaudun itse siivoukseen, suhtaudun myös Sinituotteen tuotteisiin. Suomalaista työtä, työtä Suomeen ja erityisesti työtä tähän pieneen kotikaupunkiini. Minä nimittäin asun siellä, missä tehdään todennäköisesti se sinunkin tiskiharjasi!

Siitä taitaa olla jo vuosi tai parikin kun pääsin (ihan muissa merkeissä) yritysvierailulle Sinituotteen tehtaalle. Iltavuorossa valmistui muun muassa juurikin tiskiharjoja, ja olisin voinut jäädä ikuisuudeksi tuijottamaan prosessia, jossa kone tikkasi harjaksia tuttuun ja itsestään selvään hyödykkeeseen. Yhtälailla mieleen painui tuotantotilojen ovella oleva lappu, joka muistutti työntekijöitä hyvästä työilmapiiristä ja hymyilemisen tärkeydestä. Olen ollut aina kiinnostunut ja utelias näkemään, mistä asiat tulevat ja miten ne tehdään. Vierailu tehtaalla ja perehtyminen kotimaisen yrityksen historiaan oli varsin mielenkiintoinen ja valaiseva kokemus.

Vaikka kotimainen työ jo itsessään on hyvä syy suosia Suomessa valmistettuja tuotteita, Sinituotteella on toinenkin valttikortti. Nimittäin kierrätysmuovin käyttäminen! Tänä päivänä kun muovi puhuttaa, ja jopa pelottaa, on tärkeää muistaa, että oikein kierrätetty muovi on ympäristöteko. Jokainen kiertoon laitettu karkkipussi ja margariinirasia on raaka-ainetta uuteen käyttötavaraan. Kuten esimerkiksi siihen tiskiharjaasi, joka muuten nykyisin valmistetaan Sinituotteella täysin kierrätysmuovista.

Jos uskoisin jälleensyntymiseen, väittäisin, että olen edellisessä elämässäni ollut varmaankin taloudenhoitaja. Itse asiassa olen monesti miettinyt, että yksityisten kotien siivoamisesta, järjestelystä ja kaunistamisesta olisi hyvin voinut tulla mulle ammatti. Toisaalta, kuten varmasti kuka tahansa muukin, minäkin haikailen joskus sen perään, että voisin itse kävellä vasta siivottuun kotiin ja vain nauttia.

Siinä missä tykkään männyn tuoksuisesta pesunesteestä, tykkään myös aika perinteisistä siivoustavoista. Rikkasetti on tarpeellinen kapine taloudessa, jossa kannetaan polttopuita ja pöyhitään multaa. Kissan karvat ja villakoirat eivät aina kaipaa imuria, vaan mikrokuitumoppi on monesti jopa tehokkaampi pölyn kaappaaja. Pölyhuiskalla ylettää pyyhkäisemään niin hyllyn päälliset kuin valaisimetkin.

Siivotessa on hyvää aikaa kuunnella äänikirjoja ja kotityöt ovat hyötyliikuntaa ja liikkuvuuden hoitamista parhaimmillaan. Hyvät ja asianmukaiset siivousvälineet tekevät työstä mielekästä ja helpompaa. Mielestäni oikea asennoituminen siivoamiseen onkin kaiken A ja O. Mikään ei tunnu kivalta, jos siitä tekee itselleen jo valmiiksi vastenmielistä. Mun siivouspäiviin kuuluu esimerkiksi kahvitauko, jonka aikana palkitsen itseni jollakin herkulla samalla kun mietin päässäni toimintasuunnitelmaa siivouksen loppupuoliskolle.

Arvonta!

Kerro kommenttiboksissa oma siivousvinkkisi tai vinkkisi siihen, miten teet siivouspäivästäsi mielekkään. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan Sinituotteen uutuustuotteista koostuva tuotepaketti (arvo n. 70€). Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään perjantaina 22.2.2019. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Tee fiksuja valintoja. Avainlippu on merkki suomalaisesta työstä ja vihreä etiketti kertoo kierrätysmuovin käytöstä. Kuvassa WC-harja, Rikkasetti, Monitoimimoppi ja Tiskiharja. Kaikki tyylikkäästi mustana. Tiesitkö muuten, että SINI ei alunperin viitannut väriin, vaikka Sinituotteen siivousvälineet perinteisesti sinisestä väristään tunnetaankin!

Mulla on ollut siivouspäivä tänäänkin. Koti on siisti ja puhdas ja pöydällä on kimppu tuoreita kukkia. Lomaviikko kolkuttelee ovella ja kaikki on hyvin.

Ihanaa sunnuntain jatkoa myös teille! ♡

Vaaleanpunaiset tulppaanit ja muutama jäljelle jäänyt suklaa ystävältä saamassani sydänrasiassa. Ystävänpäivän rippeitä. Ja sitten kirkas aurinko, ja kuin keskelle helmikuuta tullut kevät. Jos ei mieli ihan pysty käsittämään tätä liian aikaisin tullutta kevättä, niin ei kyllä pysty pääkään ottamaan vastaan tätä yletöntä valon määrää. Tuloksena jo aamupäivällä hirveä jomotus ja jyrän alle jäänyt olo. Mutta en valita. Antaa paistaa vaan, kyllä minäkin siihen totun.

Viikonloppu tuntuu ylellisen ihanalta, kun tiedossa on vielä leppoisia päiviä koko viikon verran. Tänään pitää kuitenkin kuitata yksi viikolla lyhyeksi jäänyt yö, ja painaa pää ajoissa tyynyyn. Josko huomenna pääsisin jo itsekin nauttimaan auringosta sukset jalassa.

Kirkkaan päivän jälkeen on oikeastaan aika ihana poltella vain kynttilöitä ja nautiskella hämärästä. Sitä siis lauantai-illan ohjelmassa. ♡

 

Ystävänpäivää ihanat!

Parannellaan jo toista päivää Klaaran silmätulehdusta. Lattialla kasvava paperisilppukerros, hupeneva askartelupaperijemma, liimapuikko ja sakset kertovat jotakin viimeisen vuorokauden ajanvietteistä. Mutta koska nyt sattuu olemaan ystävänpäivä, päätettiin tehdä jotakin vielä vähän spessumpaa. Napattiin aamulla kaupasta pussillinen paistovalmiita pullia ja nippu tulppaaneja. Sydänpullia ystävänpäivän kunniaksi. Varsin helppoa leipomista pikkuväellekin.

Lähden itse illalla viettämään ystävänpäivää tyttöporukalla. Pääsen elämäni ensimmäiselle spinning-tunnille ja sen jälkeen illastamaan. Kaikin puolin kiva ystävänpäivä siis.

Meidän pullissa ei koskaan ole hilloa eikä mantelimassaa. Ne on sydänpullia, ei laskiaispullia, mutta toki sama konsti taipuu moneksi.

Me odotellaan koululaista kotiin ja yritetään olla syömättä kaikkia pullia ennen sitä. Ihanaa ystävänpäivää myös teille! ♡

Maanantaita muruset!

Vietin koko viikonlopun enemmän tai vähemmän flunssaa potiessa. Peiton alla väristessä meni myös perjantai-ilta ja kymmenennen hääpäivän juhlistaminen jäi melko laimeaksi. Mutta ei kai se niin päivän päälle ole. Juhlistetaan sitten kun siltä tuntuu. Ja jos oikeasti pääsin tämän flunssan suhteen nyt näin vähällä (kopkop), niin olen oikeastaan vain tyytyväinen. Ja hei, kiitos, tuosta keskustelusta edellisen postauksen kommenteissa! Ne ilostuttivat viikonloppuani ja tuntui ihanalle lukea muidenkin ajatuksia aiheesta. Että en sitten olekaan ehkä ihan niin pöhkö.
Ihan tyytyväinen en pysty kuitenkaan olemaan näihin vallitseviin sääolosuhteisiin. Niin paljon kuin keväästä tykkäänkin, se ei tule vielä helmikuussa ja siksi on ihan totaalisen pyllystä, että lumet sulavat tässä kohtaa vuotta! Kunnon talvi ja sitten vasta kevät ja sulavat lumet, kun ne ihan oikeasti tulevat jäädäkseen. Viikon päästä on lasten talviloma ja mä olin ihan oikeasti ajatellut, että me hiihdetään koko viikko. Mutta ei purnata, kun ei se kuitenkaan mitään auta. Maanantaisin kannattaa katsoa asioita aina vähän vaaleanpunaisten lasien läpi, eikä kuluttaa uuden viikon energioita turhaan.

Kirjoitin pakkaslumesta ja pastellisävyistä jo jokin aika sitten, ja vaikka ne valkoiset pakkaslumet nyt menivätkin, niin ei ne pastellisävyt siltikään huonolta tunnu. Päinvastoin! Kun ulkona on mustaa, märkää ja likaista, hennot vaaleat sävyt tuntuvat oikeastaan vielä paremmilta. Jotenkin jopa puhtailta ja freeseiltä. Olen muuten nykyisin aika hulluna noihin lämpimiin roosan sävyihin, kuten olette ehkä huomanneetkin. Jotenkin se nyt vaan toimii. Vaatteissa ja sisustuksessa. Mutta ei kai se niin vaarallista ole, vaikka keskellä talvea haluaakin vähän söpöstellä!

Maanantailistaan ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä laitettavaa. Josko flunssa olisi jo tässä ja pääsisin liikkumaan. Se kai on mielessä ja toiveissa päällimmäisenä. Olo ja ajatus on tahmeat, jos kroppaa ei pääse liikuttamaan. Tasaista ja helppoa arkea, sitäkin toivoisin tälle viikolle. Hercule Poirot ja Isä Brown pieninä pakohetkinä arjen keskellä. Ei mitään suuria haaveita, traktorikuumekin meni jo.

 

Ihanaa maanantai-iltaa! ♡

farkut ja kashmir-neule H&M (parin vuoden takaa molemmat)