Meillä on pienin kuumeessa. Tänään jo vähän parempi kuin eilen, mutta kuumetta edelleen. Ollaan piirretty poneja, pelattu ristinollaa ja katsottu lastenohjelmia. Poltettu kynttilöitä ja takkatulta. Just sellaista ihanaa puuhaa tällaiselle sadepäivälle. Niin ja ollaan me söpösteltykin. Meillä on nimittäin tänään vaaleanpunainen päivä.

Kuvissa myös mun viime aikojen herkku numero 1, eli kasvipohjainen jugurtti. Maustamaton sellainen. En koskaan lapsena syönyt jugurttia, itse asiassa löysin koko jugurttijutun vasta muutama vuosi sitten kun aloin syömään maustamatonta jugurttia hedelmien ja pähkinöiden kanssa. Kun sitten päätin laittaa maitotuotteet minimiin, jäi tämäkin herkku unholaan. Kunnes nyt vasta olen tajunnut, että kasvipohjaisistakin vaihtoehdoista on maustamattomia versioita. Tai ehkä niitä ei ole aiemmin ollutkaan meidän kaupassa. Oli miten oli, nämä soygurtit ja yogoatit (ja kaikki muut mahdolliset nimihirviöt) ovat nyt kuitenkin pelastaneet minut ja makunautintoni! Sekaan omenaa ja appelsiinia, vähän pähkinöitä tai manteleita. Menee lounaasta, välipalasta, tai iltapalasta.
Seuraavaksi pitäisi kai testata myös Benin ja Jerryn Non-Dairy jätskit. Ja tänään jos koskaan onkin hyvä päivä jätskitellä, koska uusi Idän pikajunan arvoitus on vihdoin vuokratavissa! Aion nimittäin katsoa sen tänään, meni sitten kuinka myöhään vain! Ja siitäkin huolimatta, että David Suchet on, ja tulee aina olemaan, the one and only Hercule Poirot, pitää tämä nyt kuitenkin katsoa.

Meidän vaaleanpunaiset trikoopannat on kotimaisen Suoma Designin, ja pantojen lisäksi sain arpoa myös kaksi lippua tuleville lapsimessuille. Arvonta löytyy Instagramista. Ja vaikka lastenjutut ei kiinnostaisikaan, Suoma Design kannattaa katsastaa. Sieltä löytyy nimittäin sisustusta, kodintekstiilejä, koruja, julisteita ja paljon muutakin ihanaa!

Kivaa maanantai-iltaa. Huomenna paistaa!

 

Hiuspannat saatu / Suoma Design

Meidän pääsiäinen. Se oli ennen kaikkea rento ja rentouttava. Pitkiä yöunia ja auringonpaistetta. Paitsi eilen ei ollut auringonpaistetta. Tosin täällä satoi räntää juuri sen verran, että keli oli kurja. Mitään kinoksia ei kuitenkaan ehtinyt syntyä. Kevät etenee siis ihan hyvään tahtiin, ja lumet saavat kyytiä. (Jihaa!!!) Pääsiäisenä myös syötiin hyvin, herkuteltiin ja juotiin pari lasia punaviiniä ystävien kanssa. Aikaa jäi kuitenkin myös lukemiselle ja pullan leipomiselle. Eilen nimittäin tehtiin iso litran taikina heti aamulla turpoamaan. Neljä päivää yhteistä aikaa perheen kesken teki hyvää, ja oikeastaan tuntuu kuin pääsiäinen olisi ollut paljon pidempikin. Sen verran harvoin näitä yhteisiä vapaita on viime aikoina ollut. Ja paljon mahtui neljään päivään tekemistäkin, vaikka ei tosin mitään maata mullistavaa.
Pieni blogitaukokin tuli kuin itsestään, ja tarkoitukseni kyllä oli päivittää blogia myös pääsiäisenä. Ihan kiva välillä ottaa nenä irti näytöstä ja käyttää aikaa siihen “oikeaan elämään”.
Meidän pääsiäistunnelmaan ei kuulunut kovinkaan paljon koristeita, kukkia lähinnä ja ne saavat nyt ilostuttaa uutta viikkoa. Lyhyttä viikkoa!  Juhlan tuntua tuo myös täyspitkä Hempean pöytäliina (saatu). Olen jotenkin kyllästynyt valkoiseen pöydänpintaan, mutta liina lämmittää mukavasti keittiön tunnelmaa. Puukantinen pöytä onkin ollut haaveissa jo pitkään.

Pääsiäisen asut vaihtelivat kokomustasta värikkäämpiin variaatioihin. Punainen mekkokin pääsi käyttöön. Huomenna onneksi myös hiukset saavat vähän väriä. Ai että kun tunnen oloni harmaaksi!

Vähän kuin krapulana kivasta lomasta, tänään kylään tuli vanha ystäväni migreeni. Kunnon särky, huimaus, pahoinvointi ja sahalaidat. Tässä juuri arvonkin, uskaltaako sitä nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä vai ei. Yhden tanssitunnin aikana kuin ehtisi itsekin ihan kivasti virkistäytymään. No, voihan sitä ainakin yrittää!

 

Korvakorut Nikkotakko / saatu

 

Huh! Ehtihän ne meidänkin pääsiäisruohot vihertymään ennen pääsiäistä.  Eikä muuten mene kauaa, kun keittiön ikkunan allakin vihertää. Se on nimittäin se paikka, johon tulee sekä ensimmäiset leskenlehdet, että voikukat. Muuten täällä on kyllä vielä ihan varsin talvista ja lunta riittää vielä pitkään, mutta keittiön ikkunan alla on tosiaankin maata jo näkyvissä!

Pääsiäsiruohon lisäksi tänään vihertää myös korvissa. Nimittäin maailman kauneimmat korvakorut, Nikkotakko Jewerlyn kauniit vihreät tupsukorvikset. Kotimainen Nikkotakko pomppasi tietoisuuteeni vuodenvaihteessa, kun Kauneus ja Terveys -lehdessä oli ihanan värikäs muotijuttu. Katseeni kiinnittyi kuvan upeisiin koruihin, ja hetken koneella selaillessani totesin löytäneeni todellisen korukarkkikaupan! Tässä jokin aika sitten Katri, nainen korujen takaa, laittoin minulle Instagramissa viestiä, ja kysyi, haluaisinko häneltä jonkun Nikkotakko korun, vastasin tietenkin, että todellakin haluaisin. Kun Katri sitten kysyi, että minkälaisista koruista erityisesti pidän, nämä tupsukorvikset olivat ihan se ykkösrakkauteni. Tosin täytyy myöntää, että tuolla sivuilla on niin uskomattoman paljon ihania koruja, että valitseminen tuottaa jopa vaikeutta. Ja samalla tulee muuten se tunne, että värejä ei voi koskaan olla liikaa! Mutta jokainen koru on yksilö, huolellisena käsityönä valmistettu, ja hei, Suomessa!

Nyt kun olen kevään myötä vallan villiintynyt tässä värien käytössä, tuntuu punaisen ja vihreän yhdistelmä aivan uskomattoman virkistävältä ja energiseltä. Josko sitä nyt 34-vuotiaana jo uskaltaisi olla muutakin kuin harmaa hiirulainen! Tosin se varmaan vaatii myös kampaajalla käyntiä, sillä luonto tuntuu tässä kohtaa olevan eri mieltä tuosta harmaasta. Taidankin varailla sitä kampaaja-aikaa nyt ihan heti! 😀

Hello darlings!

Blogipostaukset pitäisi oikeasti hakukoneoptimoida siten, että vähintäänkin se postauksen avainsana olisi otsikossa. Mutta kun en taaskaan keksi mitään avainsanaa, tai ylipäätään mitään punaista lankaa, päätin turvautua rehellisen tyhjentävään otsikointiin. Eli ei mitään ihmeellistä, mutta vähän kaikkea.

Oltiin tosiaankin viikonloppuna pitkästä aikaa koko perhe kasassa pari päivää, ja nautittiin kaikenlaisesta viikonloppuihanuudesta. Leivottiin Klaaran kanssa teeleipiä perjantaina iltapalaksi ja tuoreita taas lauantaina aamupalaksi. Käytiin pulkkamäessä, tehtiin ruokaa pitkällä kaavalla, ja kaikesta tästä huolimatta miehellä oli vielä sunnuntai-iltana tarmoa raakasuklaaleivontaan. Ja jos mies haluaa tehdä raakasuklaakonvehteja, niin enpä lähtenyt vastustelemaan. Nuo vähän Snickers-patukkaa maultaan muistuttavat kasat ovat pikaversio joulun alla tekemistäni konvehdeista. Sunnuntai-ilta oli sen verran pitkällä, että säästeltiin työvaiheiden välisissä jäähdyttelyissä, joten kaunis muoto jäi tällä kertaa suklailta saavuttamatta. Tehtiin myös melkein kaksi kertaa isompia annoksia, mutta maku on sama ja mikäs siinä jos suklaapala on suurempi. Näitä ei kuitenkaan pysty syömään yhtä enempää.

Viikonloppuna tuli muuten kuluneeksi kuukausi siitä, kun olin viimeksi katsonut telkkaria. Ja kuukausi siitä, kun olin viimeksi maannut (tai istunut) olohuoneen sohvalla! Otin tuossa helmikuussa aika vakavasti tämän yöunien pidentämisen, ja vaikka päätökseni oli mennä joka ilta ennen kymmentä sänkyyn, löysin itseni joinakin iltoina vällyjen välistä jo kahdeksan jälkeen. Ja on muuten tehnyt hyvää! Tosin nyt nautiskeltiin taas telkkarijutuista ja imaistiin pari jaksoa Midsomerin murhia, Uutisvuoto ja pari Beck -elokuvaa. Kun Gunvald aikanaan kirjoitettiin ulos sarjasta, kieltäydyin katsomasta enää yhtäkään jaksoa, mutta olen tainnut päästä tästäkin jo yli. Ja onhan se norjalainen nallekarhukin aika symppis, vaikka ihan ehdoton suosikkini on edelleen kyllä naapurin ukko. 🙂

Vaaleat farkut on yhdet lamppareistani, ja tykkäisin niistä vielä enemmän, jos vyötärö olisi vähän korkeampi. Mutta se ei ollut muodissa silloin viisi vuotta sitten, kun farkut olen ostanut. Kengät on nekin vanhat, ostettu joskus raskausaikana ja pusero on H&M:n. Niinmun Designin UTÖ-villahuivi (saatu) toimii sekä kaulahuivina, että neuletakin korvikkeena. Kuvissa myös Tukholmasta mukaan tarttunut muutaman euron muki (Lagerhaus), joka on kuin tehty päiväkahvin (tai miksei aamukahvinkin, jos olisi isompi) nauttimiseen.  Yksi mukillinen yksisarvisuutta jokaiseen päivään. 🙂

Optimistina olen kuulkaas tässä viime päivinä tuuletellut kevättakkeja. Viime viikolla moni jakoi Facebookissa muistojaan parin vuoden takaa, ja 15.2.2016 tosiaan oli suomalaisten grillit jo kuumana ja kahvitkin juotiin terasseilla. Viime vuonna kevään tulo takelteli vielä vappuaattonakin, mutta josko tänä vuonna mentäisiin jossakin siinä välissä. Alan jo kaivata kevyempiä vaatteita ja lämpimämpiä kelejä. Mahdollisuutta käyttää kaikkia niitä ihania, mutta liian lyhyitä housuja, jotka satun omistamaan. Ja tennareita niiden kanssa!

Keväisen aurinkoista tiistaita! Me ajellaan tänään mummulaan. 🙂

 

yhteistyössä / Hempea

Aurinkoista sunnuntaita!

Pääsiäinen kolkuttelee jo ovelle, ja kuten tiedätte, olen joulun ohessa myös pääsiäisihminen. Oikeastaan vuosi vuodelta tykkään pääsiäisestä yhä enemmän, ja siihen ei vähinten vaikuta se, että pääsiäinen on usein paljon rennompi juhla kuin joulu. Ei lahjastressiä ja kiveen hakattuja perinteitä (joista jälkimmäisistä kyllä joulussa juurikin tykkään), vaan enemmänkin sellainen hengähdystauko arjen keskellä. Tässä kohtaa vuotta alan myöskin yleensä jo toipumaan joulukuun alussa alkaneesta juhlaputkesta, joka käsittää itse joulun lisäksi myös molempien lasten syntymäpäivät. On siis taas ihan kiva miettiä ruokia, koristeita ja kattauksia!

Tänään pääsin fiilistelemään pääsiäisen kattauksia yhteistyössä Hempean kanssa. Muistatte ehkä, kun kirjoitin teille kuukausi sitten Hempean hamppuvuodevaatteista, ja kyse on siis jälleen kotimaisesta käsityöstä ja ekologisesta hampusta. Tuon helmikuun jälkeen olen oppinut, että hamppukangas todellakin vain paranee pesussa, ja tällä kertaa aloitin kattauksen tekemisen pesemällä kaikki tekstiilit. Hempean Hamppu ei juuri silitysrautaa kaipaa, vaan se hampun luonnollinen, vähän raffi pinta, saa jäädä ihan reilusti esille. Koska kankaissa ei ole käytetty mitän kemiallisia tärkkäysaineita ja se on paksua, mutta kuitenkin älyttömän pehmeää, ei kankaat myöskään juuri rypisty pesussa. Itse asiassa lakanat ovat pesun jäljiltä huomattavasti sileämmät kuin useimmat pellavalakanat uuvuttavan silityssession jälkeen.

Pääsiäisen kattaus (kuten tietysti joulunkin) on helppo koristella juhlavaksi erilaisin kausikoristein. Itse tykkään tehdä tätä jo ihan siitäkin syystä, että meillä ei ole mitään erillisiä pyhäastoita, vaan käytämme samoja keittiötarvikkeita aina. En kaipaa kaappeihin mitään turhaa, ja olen todennut, että kun astiat ovat arkenakin kauniita, ruokailuun tulee aina kiva fiilis. Juhlaa on sitten kiva korostaa kaikella sillä, mitä arkena ei viitsi tai ehdi toteuttaa. Nyt testailin kattaukseen eri värisiä sulkakoristeita, munankuoriin piilotettuja helmililjan sipuleita ja perinteistä (useimmiten käyttämäni koriste) rosmariinin oksaa. Tykkäsin ihan jokaisesta, joskin suloiset munankuoret nousivat suosikikseni!

Olen ennenkin kirjoittanut, että meidän keittiön pöytään on ollut mahdotonta löytää sopivaa pöytäliina. Paitsi että pöytä on normaalia leveämpi, pöytäliinalla tulisi olla pituutta yli 3,5 metriä. Pöytäliina isoon pöytään on siis ollut ongelma, johon luulin jääväni ilman ratkaisua. Tähän asti meillä onkin peitetty pöytä kolmella erillisellä liinalla, jotka olen asettanut pöydälle poikittain, mutta nyt, ensimmäistä kertaa koskaan, meidän pöydällä on täyspitkä pöytäliina!!! Sain valita Hempean väreistä mieluisimman, ja omaan silmääni tämä värjäämätön hamppu on ehdottomasti kaunein. Koska värjäämätön kangas on nimensä mukaan värjäämätöntä, hammpukankaan sävyerot vaihtelevat erittäin. Tämä Maares pöytäliina onkin pikkuisen vaaleampi kuin makuuhuoneen Nangu pussilakanat.
Lautasliinoina kattauksessa toimivat pienet Aivi pyyhkeet.

Kaikki Hempean tuotteet ovat 100 % hamppua. Hempean hamppu on ekologinen materiaali, jonka kasvatuksessa ei käytetä keinokastelua, lannotteita tai torjunta-aineita. Kuidun valmistus kankaaksi tapahtuu mekaanisesti ilman haitallisia kemikaaleja, myös kankaan värjäyksessä käytetään vain turvallisia, GOTS-sertifioituja värejä. Beige hamppukangas tosin on värjäämätöntä hamppua ja sen sävy, kuten jo tuolla yllä kirjoitinkin, voi hieman vaihdella kasvuolosuhteiden mukaan.

Meillä mies oli sitä mieltä, että missään muissa lakanoissa ei enää kannata hamppulakanoiden jälkeen nukkua. Itse innostun helppohoitoisuuden vuoksi myös näistä keittiötekstiileistä, sillä kuten varmasti kaikissa lapsiperheissä, pöydälle levitetty liina on jo tuomittu pestäväksi. 😀

Yrttejä, sulkia vai munankuoria? Miten teillä koristellaan pääsiäsipöytää? Jakakaa ihmeessä omat ideanne pääsiäispöydän kattaukseen!

Meillä harjoitellaan tänään pääsiäisen vastaanottamista. Sääli kai se olisi jättää kaunis kattaus käyttämättä!

Leppoisaa sunnuntaita. ♡

Heipsun!
Ja terveiset Tukholmasta, jossa kevät oli ihan yhtä pitkällä, kuin täällä meilläkin. Eli ainakin eilen vielä jossakin ihan liian kaukana. Tein pikapyrähdyksen naapuriin, Elloksen pressitilaisuuden merkeissä, ja hauska päivähän tuo oli, vaikkakin aika pitkä ja raskas. Tosin kotimatka oli kyllä aika uskomaton kaunis, kun automatkaa valaisivat loimuavat revontulet! Ei siis lainkaan harmittanut siirtyä kaupunkien valoista takaisin tänne omalle reviirille, valosaasteen ulottumattomiin. Siitäkin huolimatta, että Tukholman kukkatarjonta jäi jälleen kerran kaihertamaan mieltäni.
Tästä muuten päästäänkin jouhevasti otsikkoon, nimittäin kuulin termin “granny girl” vasta eilen, ja voi että, miten tuo osuikin nappiin! Kiitos iloiselle toimittajajoukolla, joka sai minut ymmärtämään, että olen itsekin varhain mummoutunutta sorttia, ja juurikin tästä syystä vielä erittäin trendikäs! Nyt on nimittäin erityisen in rakastaa villasukkia, omaa sänkyä, aikaista nukkumaanmenoa ja hiljaista hipsuttelua. Granny girlin lempipaikka on oma koti – ja varsinkin oma sänky! Käsilaukusta löytyy kaikki saveteista rakkolaastereihin ja särkylääkkeisiin, sillä mummotyttö varautuu ja ennakoi. En tiedä olenko koskaan ennen ollut yhtä muodikas! 🙂

Meitä bloggaajia matkassa oli neljä, Jonna (Oma koti onnenpesä), Kerttu (Modernisti kodikas) ja Suvi (Valkoinen Harmaja). Jonnaan tutustuin vasta nyt, Kertun olen nähnyt viimeksi yli kolme vuotta sitten ja Suvin tapasin hyvin tasan pari vuotta sitten Tukholmassa vähän samanlaisissa merkeissä. Olikin hauskaa, että me kaikki matkalla olleet bloggaajat olimme niitä pitkämatkalaisia, jotka harvemmin käyvät Helsinkiin keskittyneissä pressi- ja pr-tilaisuuksissa, ja tästä samaisesa syystä myös tapaamme toisiamme melko harvoin. Tuli juteltua niitä näitä aiheesta ja aiheen vierestä, ja sekös olikin mukavaa, kun bloggaaminen on noin fyysisesti kuitenkin aika yksinäistä hommaa.

Tänään me onkin sitten pidetty Klaaran kanssa ihan rehellistä vapaapäivää. Vime viikon loppupuolisko tuli vedettyä aika tiiviisti opintojen parissa, joten nyt nautitaan välillä vähän kiireettömyydestä ja siitä kuuluisasta läsnäolosta. Kotitöitä, palapelejä ja satuja. Niitä tänään, ja saadaampa ihan juuri myös koululainen seuraksemme!

Aurinkoa päiväänne! ♡

Siitäkin huolimatta, että viikonloppuun piti herätä herätyskellon kanssa ja ohjelmaa oli heti lääkärikäynnistä viulutuntiin, lauantai on kokonaisuudessaan lempeän rauhallinen. Höyläpenkin päällä, keittiön ikkunan edessä, tekeytyy tällä hetkellä sämpylätaikina ja vielä vuoassa kohoava foccacia. Toinen lapsista lähti pulkkamäkeen ja toisen kanssa olemme kuunnelleet äänikirjoja ja nyt vuorossa on vanha kunnon Vaahteranmäen Eemeli telkkarista. Sujahdan kohta itsekin sohvalle kirjani kanssa ja sämpylät saadaan pyöritellä sitten yhdessä vasta ennen iltapala-aikaa. Sanoisin, että lauantain palaset ovat jotakuinkin kohdillaan.

Meidän ruokakauppa on remontin alla, ja vaikka uudistus näyttää tekevän kaupalle ihmeitä, kaikkein eniten viime päivinä iloa on tuottanut kaupan piristynyt kukkavalikoima. Nippu edullisia papukaijatulppaaneja veti tietenkin huiput, mutta ilostuinpa myös noista eukalyptuksen oksista. Tässähän tuntee itsensä liki kaupunkilaiseksi!

Mutta nyt sinne sohvalle ruokalevolle. Olohuoneessa kohtaavat seuraavaksi kaksi suurta ruotsalaista, Astrid Lindgren ja Maria Lang! 🙂

Oikein ihanaa ja suloista viikonloppua!

 

Hurrrr!
Tänään on oikeastaan ensimmäisen kerran tuntunut siltä, että pakkaset saisivat riittää. Tähän asti olen nauttinut kylmästä talvisäästä ja aurinkoisen kirkkaasta kelistä, mutta aamulla kun mittari näytti taas yli 25 astetta pakkasta, ja nenä meinasi jäätyä sijoilleen, jouduin toteamaan, että talven ihanuudellakin on rajansa. Pohdin muuten siinä samalla, että kun meitä suomalaisia usein moititaan tyylittömiksi ihmisiksi, niin ei ainakaan tuo oma viime aikainen näpäjäätikkölookkini ole väitettä päässyt kumoamaan. Pukiessa kun ei tule katsottua enää, että mitkä housut on kivat tai muodikkaat. Ratkaisevinta on se, minkä alle mahtuu vähintäänkin yksi alukerros, ja mieluiten kaksi tai kolme. Villasukat tietenkin reilusti sääriä suojaamaan ja jalassa vaelluskengät. Myönnetään, että tyyli ja tyylikkyys eivät ole aamuisin ihan ensimmäisenä mielessäni. Ja pakkasta saa ja kuuluu toki olla helmikuussa ja maaliskuussakin, mutta se 10 astetta tuntuisi nyt oikein mukavalta!

Pysytään siis sisätiloissa kuvienkin suhteen. Ei mitään uutta, saati ihmeelistä. Mutta jos jotakin niin edelleen rakastan tätä valon paluuta! Jokainen päivä on edellistä pidempi, ja jopa aamuisin saa lähteä liikkeelle auringonnousua ihaillen. Jos siis suomalaisia moititaan myös synkkyydestä, niin kyllä tämä lisääntyvä valo sitä ainakin sulattaa!

Suloista iltaa myös teille. Omaani kuuluu paljon kuumaa juotavaa, parit villasukat, aikainen sänky ja tietenkin hyvä kirja. ♡

Heipsan!
Melkoisia pakkasia heitellyt ainakin tänne meille päin, mutta siitäkin huolimatta kevään tulo alkaa jo kutkuttelemaan. Vaikka ulkona ei viherrä vielä pitkään aikaan, keittiön ikkunalla talvehtineet mårbackat puskevat uutta lehteä siihen malliin, että kyllä se aurinko vain taikojansa tekee. Ja tuossa ikkukan edessä myös basilika notkahtelee iltäpäivisin janoissaan, joten vaikka ulkona on kylmää, lämmittää aurinko jo onneksi lasin takaakin. Oli myös ihan pakko kipaista aamulla tarjoushaukkana yrttiostoksille, koska keittiön yleisilme vaati vähän vihreää sekaansa. Yrttiruukkuja enempää en nyt toistaiseksi värejä kaipaakaan, sillä yhä edelleen jaksan innostua näistä luonnonsävyistä.

Tuo vanhojen blogikuvien kaiveleminen muuten laittoi jo ikävöimään puutarhapuuhia, joten tämän viikon olen mielessäni jo kylvänyt ja kitkenyt. Niin ja suunnitellut patiota ja puutarhajuhliakin tietenkin. Ystävälle jo totesinkin, että ensi kesänä opetellaan ruotsalaisiksi ja istutaan kesäiltoina juomaan roseviiniä. Eräänlaista puutarhatonttuilua sekin. Voi kun tulisikin oikein kunnon kesä!

Mutta talvi on kauneimmillaan, joten nyt nautitaan siitä! Pakkasten luvataan jatkuvan, joten tiedossa on myös ainakin petivaatteiden ulkoilutusta, ja huomenna heitän myös keittiön taljat pakkaseen tuulettumaan. Pakastin jo tulikin sulatettua, joten kylmien säiden hyödyt on todellakin otettu käyttöön. Mutta saahan sitä silti jo vähän mielikuvitusmatkailla keväässä ja pihatöissä. Kevätkengissä ja vajaamittaisissa lahkeissa.

Rentouttavaa iltaa. Omaani kuuluu ainakin paljon kynttilöitä, kaminassa rätisevä tuli ja mukava asento. 🙂

Silirimpsis!

Kylläpä tänään paistoi kirkkaasti. Ja helmikuun valossa koti näyttää muuten olevan erittäin pahasti siivouksen tarpeessa. Joka paikka on kuorrutettu pehmeällä pölykerroksella, ikkunoiden puhtaudesta nyt puhumattakaan. Niin että tämänkin blogitekstin kirjoittaminen lykkääntyi, koska kesken hommien oli ihan pakko imuroida työpöytä ja tietokone. Ihan pakko on ehkä tehdä myös se joulusiivous ennen kuin helmikuu vaihtuu maaliskuuksi.

Oli tarkoitus viitata otsikolla tämän päivän mukavaan kotiasuun, mutta todellisuudessa se mukavuus ulottuu kai ihan koko päivään. Tavallaan kun ei ole ollut kiire minnekään. Viritin kyllä vekkarin soimaan ennen seitsemää, ja kun se lopulta piipitti, päätinkin kuitenkin jatkaa uniani. Mutta no, aika nopeasti huomasin, että tykkään kuitenkin herätä aamulla ajoissa, ja niinpä siirryin kahvittelemaan tietokoneeni kanssa. Hassu juttu, mutta olen aina aamuisin kauhean täynnä virtaa, ja kun herään, keksin miljoona juttua, jotka haluan tämän aikana tehdä. Tänään kasasin vielä aamulla yhtä postausta, jonka näette myöhemmin tällä viikolla. Olen saanut jollakin hassulla tavalla kulutettua tuohon yhteen postaukseen kolme päivää (!), mutta kenties ymmärrätte, kun näette sen. 😀

Mukava maanantai on pitänyt sisällään vain lähinnä kotona sipsuttelua, mutta huomiseksi keksitään jotakin vähän aktiivisempaa ajanvietettä. Ja toisaalta, joskus on ihan paikallaan vain ollakin sen ihmeempiä suorittamatta. Ottaa levon kannalta ja nollata kunnolla. Jos tänään vielä pelaan nappulani oikein, saattaisin saada itselleni pitsatreffiseuraa illaksi. Vanha kunnon sohvailta kun tekisi taas muutaman päivän tauon jälkeen hyvää!

Vähän nihkeästi täällä päin noita kevään sipulikukkia tarjolla, joten fiilistelen yhä joulukukilla. Tämä amaryllisparka on kituuttanut marraskuusta lähtien keittiössä, mutta annoin sille tässä jokin aika sitten huikan vettä, jotta se pääsisi vihdoin kukkimaan. Toinenkin nuppu on vielä tulossa, joten iloa riittää pitkään. Siinä kohtaa (toivottavasti) kaupat jo pullistelevat kevätkukkia!

Mukavaa maanantaita teillekin!