Torstaita muruset ja ihanaa alkanutta kesäkuuta! Ei nyt järin kesäinen tuo sää tänäänkään, mutta ripauksella sinistä vaihtui ainakin keittiön fiilis heti kesäisempään. Niin, ja toki taljojen kuoriminen tuoleiltakin antoi oman lisänsä kesäisempään sisustukseen. Mutta kylläpä tuntuukin taas vaihteeksi raikkaalta ja sitten syksymmällä on kiva taas vaihtaa tunnelma vähän lämpimämpään.

Keittiön ikkunalta katosi vihreys kun suurin osa kasveista lähti ilmojen lämmetessä ulos, ja nyt olenkin lisännyt basilikaa oikein vauhdilla, jotta ikkunalla vihertäisi edes jonkin verran. Basilikat kasvatan aina sisällä (jos nyt ei jotain pidempää lämpöjaksoa satu kesälle), koska ne ovat niin kylmän arkoja. Miellä mysö syödään tuhottomia määriä basilikaa, mutta kun pitää aina juurtumassa muutamaa basilikan oksaa (juurtuvat vesilasissa alle viikossa), saa ruukkuihin jatkuvasti uutta kasvua.
Sadepäivien iloksi ostin myöskin hortensian, joka saa nyt odottaa kesäisempää säätä keittiötä kaunistaen. Koska haluan ehdottomasti säilyttää kukat sinisinä (pidän yleensäkin sinisistä kukista punaisia enemmän, liekö johtua värisokeudesta), ostin myös havu- ja rodolannoitetta.

Mutta jos nyt vertaa edellisiin keittiökuviin, niin onhan tässä askeleen verran kesäisempään menty ainakin sisustuksen suhteen! Vielä kun tarkenisi villasukkien sijaan tallustella paljain varpain, niin johan tuntuisi kesäkodilta. Niitä ilmoja odotellessa! 🙂

Kouluvuosi lähenee loppuaan ja tällä viikolla ollaan jo hitusen lomaisemmissa fiiliksissä kotonakin. Ruuaksi on toivottu tacoja, ja jälkkäriksi raparperipiirakkaa. Olen tässä myös selaillut netistä jäätelökoneita, ja mikäli teillä on antaa vinkkiä jostakin hyvästä, mutta kohtuuhintaisesta jäätelökoneesta (jolla saisi valmistettua kerralla enemmänkin kuin jälkiruokakulhollisen), ottaisin vinkit enemmän kuin mielelläni vastaan!

Iloa torstaihinne!

Tallenna

Save

Save

Save

Kuten otsikostakin voi jo päätellä, täällä on vihdoin päästy elämään taas tavallista arkea, ja voihan pieksut, mutta tuntuu muuten hyvältä! Luulin jo, etten koskaan pelastuisi mökkihöperyydeltä! Nautin arkeen paluusta suuresti, vaikkakin erinäiset rästihommat hiukan takaraivossa kummittelevatkin. Huomiseksi on kuitenkin luvattu kesää, ja edessä on viikonloppu, joten en uhraa aikaani negatiivisille ajatuksille, vaan nautin!

Kuistilla alkaa jo olla jonkinlaista arsenaalia ruukkuistutuksiin, ja huomenna on tarkoitus vielä vierailla vanhempieni kanssa tuossa viereisellä maatalousoppilaitoksella, josta tarttuu joka kevät matkaan niin kukkia, kuin hyötykasvienkin taimia. Sormet syhyävät päästä istutuspuuhiin, ja siinäpä viikonlopulle onkin suunnitelmaa. Tehdään kesää, ja otetaan kaikki irti vihdoin lämpenevistä keleistä.

Muutama hopeavitja odotteli myös kuistilla istuttamistaan, mutta nappasin ne nyt vielä pariksi päiväksi sisälle keittiötä piristämään. Sopivat jotenkin sävyiltään niin passelisti sisustukseen. Ehkä tuo lämpenevä sää sitten saa sisustuksenkin muuttumaan kesäisempään suuntaan, nyt vielä mennään näin.

Tämän torstain ohjelmassa on myös jonkinlainen kauneuskylpeminen, sillä nyt jos koskaan on hyvä paikka laittaa sääret säihkymään ja kantapäät silkinsiloisiksi. Josko vaikka huomenna jo tarkenisi ilman villasukkia!

Toivottelen oikein mukavaa torstaita teille kaikille! Nyt voisi varmaan sanoa, että torstai on toivoa täynnä!

Save

Aurinkoista perjantaita! Suupielet nykien vilkuilen täällä lämpömittaria ja odotan sitä Pekka Poudan lupaamaa jopa kymmentä astetta. Samaan aikaan seuraan ikkunasta toukotöiden aiheuttamaa liikennettä, enkä malta olla miettimättä, että vuosi sitten tähän aikaan kuolanpioni aloitteli kukintaansa ja maiseman vallitseva väri oli vihreä. No, tänä vuonna ei ainakaan ole vaaraa ylikukkineista valkovuokoista äitienpäivänä. 🙂

Täällä mennään äitienpäiväviikonloppua kohti aika leppoisissa tunnelmissa. Koti on kuin räjähdyksen jäljiltä, sillä edellisen viikon puutarhaintoilu ja nämä viime päivien sairastelut näkyvät kyllä siisteyden tasossa. Jopa mieheni totesi eilen, että kotimme on ihan hirveässä kunnossa, ja sanonpa vain, että siihen tilanteeseen ei kovin usein päästä! Toivoinkin äitienpäivän kunniaksi pikkuisen apua tässä siisteystason palauttamisessa. Olisi nimittäin aika ihana herätä sunnuntaina kotiin, jossa tavarat olisivat omilla paikoillaan, ikkunasta voisi kuonon ja tassun jälkien sijaan ihailla maisemaa, eikä nurkissakaan räksyttäisi villakoirat. Valkoisena hohtava lattia, ja pienten sormenjälkien puuttuminen vaaleilta pinnoilta viimeistelisivät äitienpäivätunnelman täydellisesti! 😉

Muutama kuva keittiöstä, jonka ikkunoista tulvii valoa ja lämpöä.  Ei niin kovin keväistä tämä meidän sisustus, mutta  höyläpenkin päällä kuitenkin vihertää, eikä taimien määrä lupaa kuin kukista kesää. Vielä kun pääsisi istuttamaan ne taimet maahan, niin kesän kukkasato olisi olisi taattu! 🙂

Mukavaa viikonlopun aloitusta ja aurinkoa perjantaihinne!

Tallenna

Keittiössä roikkuu yhä neljä päivää sitten kuivumaan ripustetut pyykit. Olivat muuten tosi kuivia, kun juuri niitä tuossa siirtelin. Lattialla vilistää villakoirat, ja eteinen on kuin savipaakuilla koristeltu kaaos. Jääkaapissa ei juuri valon lisäksi ole muuta kuin sinappi, eikä liiemmin leipälaatikossakaan muruja kummempaa – hedelmäkorista nyt puhumattakaan. Eilen jouduin keittämään lapsille iltapalaksi kaurapuuroa, ja jouduinpa miettimään myös, riittäisikö hiutaleista jokin annos itsellenikin. Niin vähissä olivat nekin.

Tätä se on. Joka vuosi kevään koittaessa. Olen niin innoissani pihatöistä, ettei edes ajatus kaupassa käynnistä mahdu mieleeni. Jos siis kyseessä ei ole multasäkki, tai muu vastaava puutarhaan liittyvä ostos. Jos vielä kuukausi sitten sain hepulin epäjärjestyksestä, nyt en juuri jaksa välittää, vaikka keittiön pöytä hautautuukin tavaravuoren alle. Siinä missä vielä hetki sitten olin tarkka lasten rauhoittumisesta hyvissä ajoin iltatoimilleen, venytän nyt itse iltaa mahdollisimman pitkälle, ja sisälle tullaan vasta illan siinä vaiheessa, jossa ennen oltiin jo pyjamissa ja hampaat harjattuina valmiina yöpuulle.
Niin, ja jos talvi-iltoina halusinkin vain käpertyä oman kodin rauhaan, unohtaa lasten harrastukset ja ilta-aikataulut, kuoriutuu minusta keväällä spontaani ja sosiaalisempi versio itsestäni. Maailma ei kaadukaan, vaikka kaikki ei enää olisikaan ennalta sovittua ja tarkasti aikataulutettua. Pääasia on, että ehdin jossakin välissä tehdä myös pihatöitä!

Tällä viikolla illat ovat kuluneet puutarhatöiden parissa. Lasten nukahdettua on ihana tuijottaa ikkunasta kevätillan valoon, ja ihailla omien kättensä jälkeä. Edes siivoaminen ei palkitse yhtä selkeällä työn tuloksen näkyvyydellä, kuin kevättyöt puutarhassa. Raittiissa ilmassa huhkittujen tuntien jälkeen, koko kehon valtaa ihana raukeus ja väsymys. Mikään liikuntasuoritus ei vedä vertoja puutarhatöiden monipuolisuudelle.

Koska viikolla sain tehtyä monta pientä hommaa, on viikonloppuna varaa jättää puutarhatyöt hiukan vähemmälle. Siskoni on juuri tulossa lasten kanssa mummolaviikonloppua viettämään, joten seuraavat päivät ovatkin täynnä ihan toisenlaista ohjelmaa. Lapset saavat leikkiä serkkujensa kanssa, ja jos hyvin käy, pääsen aloittamaan Tommyn ja Tuppencen seikkailujen seuraamisen siskoni kanssa. Olemme nimittäin molemmat vannoutuneita Agatha Christie faneja.

Tänään on kuitenkin pakko myös pyörittää pari koneellista pyykkiä ja käydä kaupassa. Ostaa vaikka taas perustarpeita koko viikon varalle, ihan siltä varalta, että ensi viikolla ajatukset taas ovat jossakin muualla.

Mutta nyt kuitenkin viikonlopun viettoon. Nauttikaa keväästä! ♡

Save

Jos vain uskaltaisin… Näin aloittaa moni aikuinen kertomaan unelmistaan. “Hyppäisin pois tästä oravanpyörästä, vaihtaisin alaa, ryhtyisin yrittäjäksi, opiskelisin, jättäisin surkean parisuhteen, menisin uimahalliin tai rannalle…” Paljon pieniä ja suuria asioita, joita tekisimme – jos vain olisimme kyllin rohkeita.

Mitä enemmän asiaa on ajatellut, sitä herkemmin korva aistii rohkeudenpuutetta. Uskaltaminen on monille se suurin kynnys. Emmekö usko itseemme, vai pidätteleekö meitä sittenkin epäonnistumisen pelko?

Jos tarkkailee lapsiryhmää, joka kiipeilee ja kieppuu telineillä, joukosta on helppo huomata se yksi, joka seuraa touhua sivusta. Näemme heti, että rohkeus ei riitä, ja koska meistä tuntuu, että tämä yksi sivustaseuraaja jää kaikesta riemusta paitsi, tarjoamme apuamme. Ensin ihan vain rohkaisemalla, mutta voimme myös tarjota turvaa. “Yritä vain, olen tässä ihan vieressä, ja otan sinusta tarvittaessa kiinni.” Tämä yleensä tepsii, ja jos ei ihan ensimmäisellä kerralla, niin ehkä seuraavalla. Hassua kuitenkin, että jossain kohtaa sokaistumme omalle rohkeudenpuutteellemme. Jossittelemme ja haaveilemme, mutta emme välttämättä huomaa, että jäämme samaan tapaan itsekin monesta riemusta paitsi. On niin helppo pysytellä turvallisella polulla, jossa epäonnistumisen riski on pieni, joskus jopa olematon.

Ihan kuten lapsi kiipeilytelineellä, aikuinenkin pelkää epäonnistuvansa. Että jos tämä ei menekään kuten piti, mitä muut ajattelevat? Entä jos teenkin virheen, tai entä jos en pärjääkään vaikkapa taloudellisesti? Kukaan ei ole välttämättä seisomassa vieressä, ottamassa tarpeen tullen kiinni, jos lähdemme putoamaan. On toki ystäviä ja puolisoita, mutta riittääkö se?

Olen viime päivinä pohtinut paljonkin rohkeutta. Tuntenut suunnatonta iloa, kun joku on kertonut hyppäävänsä uuteen ja tuntemattomaan. Halunnut nähdä sen, mistä voisi jäädä myös paitsi. Lopulta kun voimme kai vain epäonnistua, nousta ylös ja yrittää uudelleen. Ikinä ei kuitenkaan voi tietää, jos ei yritä ja katso. Rohkeus on kaunis piirre ihmisessä. Usko siihen, että elämä kantaa.

Vappu vietettiin täällä huilaillen ja leväten. Pitkiä yöunia ja rentoa kotoilua. Eilinen päivä kuitenkin huipensi pitkän viikonlopun. Kevät tuli yhdessä yössä, lumi sai taas kyytiä ja puutarhassa tapahtui yhden päivän aikana vaikka mitä! Illalla luomet lurpsahtivat jo kymmeneltä kiinni, ja uni tuli nopeasti.

Vappu ei tällaisessa pikkukunnassa juurikaan näy, eikä meillä ole vappua muutenkaan koskaan pahemmin juhlittu. Tuntui kuitenkin mukavalta nähdä yhden viikonlopun aikana sekä talvi, että kevät. Nukkua univelat pois ja herätä uuteen viikkoon akut ladattuina.

Rohkeutta ja aurinkoa uuteen viikkoon! ♡

Tallenna

Tallenna

Perjantaita!

Keittiö kylpi tänään ihanasti valossa, enkä malttanut olla kuvaamatta hieman paikkoja. Vaikka mitään ihmeellisiä muutoksia sisustuksessa ei olekaan tapahtunut, vuodenajat ja valo kuitenkin muuttavat aina fiilistä. Tänään tuli jopa sellainen olo, että noita taljoja voisi heitellä jo kesäteloille. Ne ei kai ole mitenkään kauhean kesäisiä tai keväisiäkään. Mutta just nyt nämä sisustusjutut ei oikein tahdo kiinnostaa kuten yleensä, koska luonnollisesti mieli vaeltaa jo ulkona ja puutarhajutuissa. Niin, ja kesähuoneessa, jonka parissa on tarkoitus aloittaa ihan pian!

Täällä aloitellaan vappuviikonloppua. Kaikenlaista kivaa on ohjelmassa ja aurinkokin jaksaa edelleen paistella. Monta syytä iloita ja olla onnellinen. Kesähuoneesta ja puutarhajutuista sitten toisella kertaa, sillä nyt pitää alkaa valmistautua illan discoon! 😉

Ihanaa alkavaa viikonloppua! ♡

Save

Joulukuussa talvitakissa, huhtikuussa kevättakissa! Siitäkin huolimatta, että lämpöasteita voi keväällä olla vähemmän kuin talvella. Jep, huomaan itsekin pukeutuvani jossain kohti enemmän kalenterin, kuin sään mukaan. Eilen oli jopa pakko laittaa kierto päälle (meillä puulämmitteinen vesikierto), kun kova tuuli viilensi kotia niin, että palelin aamutakista ja villasukista huolimatta. Sitten soimasin itseäni turhamaisuudestani, kunnes totesin, että lämmitinhän minä tammikuussakin, vaikka mittari näytti plussaa.

Ihan samaan tapaan kuin helmikuun kirkkaassa auringonpaisteessa totesin, että nyt kuuluisi olla metriset hanget ja paukkupakkaset, mietin tälläkin hetkellä, että auringon paistaessa mittarin pitäisi kohota ainakin sinne liki kymmeneen asteeseen – kun nyt sentään huhtikuun loppua eletään. Uskon että meillä, neljän vuodenajan ihmisillä, on jonkinlainen sisäänrakennettu vuodenkiertokello. Nyt se (ainakin itselläni) hakee ihmeissään viisarilleen oikeaa paikkaa muuttuvassa ilmastossa.

Mutta tänään!!! Ai että! Auton mittari näyttää yli kymmentä astetta, aurinko paistaa ja ilmassa on juurikin se tuoksu, mikä huhtikuun lopussa kuuluukin olla. Tästä syystä mulla onkin ihan otsikon mukainen olo! 🙂

Koska kesämekkokeleihin nyt vielä taitaa mennä jonkin aikaa, pitäydyn kuitenkin keväisemmän värityksen päätöksessäni, mitä tulee pukeutumiseen. Mustan ja harmaan rinnalla pitää olla näin keväällä joka päivä jotakin vaaleaa, ja kohdallani se melkeinpä taipuu poikkeuksetta sinne vaaleansinisen puolelle. Helppo ja heleä väri, joka pomppii luottovaatteideni skaalassa vuodesta toiseen. Valkoinen on kiva pari farkuille, mutta mustan kylkeen sopii mielestäni paremmin baby blue. Tällöin kokonaisuus ei muutu liian jämäkäksi tai graafisen kovaksi.

Ostin hauskan solmupaidan alkuvuodesta, mutta pitkän selkäni vuoksi paita jäi aika lyhyeksi tuosta edestä solmun kohdalta. Niinpä vaate jämähti henkariin roikkumaan, ja ehdin jo luulla, että koko ostos oli pelkkä hutikuti. Onneksi tämän kevään toinen hankintani, mustat shaping farkut, pelastivat tilanteen. Noissa pöksyissä on nimittäin juuri sopivan korkea vyötärö, ja efekti, joka imaisee vatsan sisään ja tekee koko kropasta napakan paketin. Voinee tietenkin olla pelkkää plaseboa, mutta onko sillä merkitystä, jos kuitenkin tuntuu hyvältä! 🙂

Tänään on taas sellainen vimpan päälle aikataulutettu päivä, mutta oi että, miten ihanaa onkin huristella tuolla auringonpaisteessa uudet aurinkolasit nenällään. Matka taittuu mukavasti Abban ja Queenin tahdissa – kovaa ja korkealta laulaen!

Torstaita murut!

farkut⎮h&m
paita⎮lindex
tossut⎮adidas
rillit⎮cucci
kello⎮triwa

Save

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Sataa, paistaa, sataa, paistaa… “Kevät keikkuen tulevi” pitää kutinsa tänäkin vuonna. Nimittäin juuri kun tulee keväinen olo, ja aurinko lämmittää mukavasti poskipäitä, pilvet valtaavatkin taivaan ja alas sataa räntää tai rakeita. Säästä huolimatta viikonloppuun mahtui keväistä tunnelmaa. Oli jumpan kevätnäytöstä, puutarhatöitä ja joitakin muita kevätvalmisteluja. Vappuviikonlopulle onkin sitten luvattu jo lämpimämpää säätä, joten elättelen toiveita oikein kunnon puutarhapäivästä. Kaipaan jo sitä ihanaa fiilistä, kun haravoidessa tulee niin lämmin, että pitää riisua teepaidalle. 🙂

Eilen lykittiin maahan vielä syksyltä jääneitä kukkasipuleita. Maasta kuitenkin puskee kovalla voimalla myös viime keväänä istutettuja sipulikasveja, joten eiköhän nuokin tuosta unohduksesta tokene. Miten se syksy onkin jotenkin niin vaikea! Joka vuosi jää jokunen sipuli jota ei vain tahdo saada maahan. Joko sataa, tai on liian kylmä. Niin, tai pimeä! Veikkaan kuitenkin, että se suurin syy on vain se syksyinen saamattomuus. Tekisi mieli olla sisällä lämpimässä ja rakentaa itselleen pesää. Kevät tuntuu siinä kohtaa niin kovin kaukaiselta.

Kevään tullen kellossa on eri ääni. Ulkona viihtyisi iltamyöhään, ja tekemistä keksii kyllä jatkuvasti. Lisäksi on ne suuret suunnitelmat, joita ei kuitenkaan ehdi yhden kevään aikana toteuttaa. Tänä keväänä aion kuitenkin toteuttaa sen yhden, joka on aina kevätkiireissä jäänyt tekemättä. Nimittäin piharakennuksen taakse joutomaalle tulee tänä vuonna pieni kukkapelto. Auringonkukkaa nyt ainakin, mutta voihan sekaan heittää myös vaikka kehäkukan siemeniä. Sieltä on sitten hyvä napsia maljakkoonkin vähän väriä.

Samalla kun ajatukset ovat kesässä ja kukissa, kääntyy katse väkisinkin myös omaan kotiin. Tuntuu jotenkin niin kovin värittömältä. Ehkä olisi aika kaivaa kaikki siniset tyynynpäälliset kaapista ja ottaa askel kesää kohti myös sisällä. En tahdo kuulostaa pessimistiltä, mutta aika kuluu kuitenkin niin nopeaan, että syksy kolkuttelee ovelle pikemmin, kuin ehkä haluaisinkaan. Tämä osa vuodesta on kuitenkin niin lyhyt, että siitä kannattaa ottaa ilo irti ihan koko rahalla! 🙂

Tänään on luvattu aurinkoista aina puolille päivin asti. Kenties päiväkahvinsa voisi jo nauttia lastauslaiturilla istuskellen!

Aurinkoa (ja aurinkoista mieltä) uuteen viikkoon!

Pullantuoksuinen keskiviikkotervehdys! Ei muuten ole kovin montaa tuoksua, joka vetäisi tälle vertoja, eikä yksikään tuoksukynttilä tai huonetuoksu saa taiottua sitä fiilistäkään, joka leipomisesta tulee ihan sivutuotteena. Ja niin paljon kuin leipomisesta pidänkin, on yhdessä tekeminen tietenkin se ihan paras juttu! Tein jo aamulla kuuden aikaan taikinan kohoamaan, ja puolilta päivin meillä olikin valmiina perinteiset korvapuustit ja herkulliset vaniljapullat.

Siitä on jo tovi, kun huomasin kaupan leivontatarvikehyllyssä paistonkestävän vaniljakreemijauheen (dr Oetker), ja nappasin sen ostosteni sekaan sillä ajatuksella, että tuollaisiakin voisi joskus kokeilla. Meillä kun tuppaa pullanleipominen pysyä siinä voisilmäpulla-korvapuusti-mustikkapulla -akselilla, joten vaihtelu on ihan tervetulluttakin.

Vaniljapullat osoittautuivat älyttömän helpoiksi ja erittäin herkullisiksi. Kaulittiin näihin taikina levyksi samaan tapaan kuin nutturapulliinkin, mutta väliin ei laitettukaan kanelia, vaan voin ja sokerin seuraksi ripoteltiin vielä vaniljasokeria. Kaksinkerroin käännetystä taikinalevystä leikkasin 3-4 sentin levyisiä suikaleita, joista kieputeltiin jonkinnäköiset pesät. Vielä kohotus, ja sitten vain valmis vaniljakreemi pullan sisään, voitelu munalla ja ripaus sokeria pintaan. Helppoa siis kuin heinän teko, ja valmiit pullat maistuvat syntisen hyviltä!

Pelattiin kuitenkin varmanpäälle ja tehtiin myös perinteiset korvapuustit kaiken varalta. Tämä pienempikin apulaiseni kieputtaa jo nätit pullat, voitelee ne munalla ja koristelee sokerilla. Väistämättä tulee kai joskus sekin vaihe, kun apuani ei enää näihin juttuihin kaivata. Siihen saakka aion kuitenkin pitää pullantuoksuisesta äitiroolistani tiukasti kiinni. 🙂

Näiden herkkujen kanssa kelpaa odotella isoveljeä koulusta kotiin. Mutta nyt keittiötä siivoamaan. Siihen hommaan ei muuten ole apulaisten suhteen lainkaan tunkua. 🙂

Herkullista keskiviikkoa!

Tallenna

Piti hieraista aamulla silmiä pariinkin otteeseen, sillä ikkunan takana oli aivan mielettömän talvinen maisema. Lunta taisi olla enemmän, kuin talvellakaan parhaimmillaan, ja epäilin hetken, olenko sittenkään hereillä. Mutta totta tuo oli, autokin piti kaivaa lumen alta esiin. Aurinko onneksi teki tehtävänsä, ja päivällä suurin osa lumista suli jo pois. Olin kuvitellut tekeväni puutarhahommia pääsiäisen aikana, mutta katsotaan nyt.

Koululaiset lähtivät pääsiäiskirkon kautta lomille ja Klaaran kanssa olisi tarkoitus lomailla vähän pidempään. Kevään suurimmat kiireet alkavat helpottaa ja nyt viikonloppuun saa astua kevein mielin. Vähän myöhemmin me lähdetään lasten kanssa munajahtiin ja aloitetaan pääsiäinen iloisissa merkeissä isommalla porukalla. Ajattelin kuitenkin vielä huikata teillekin rauhallista kiirastorstaita ja muutenkin oikein ihanaa pääsiäisen aikaa. Nautitaan ja rentoudutaan!

Save