Hiphei, ja kivaa viikonloppua!

Täällä on aloitettu päivä mukavasti ja kiireettömästi. Me leivottiin lasten kanssa mutakakkua sillä aikaa kun mies puuhasi puutöissään, ja nyt onkin jo ruuanlaiton vuoro.

Vaikka meillä mennään vuoden ympäri melko neutraalilla värimaailmalla, huomaan, että kodin tunnelma muuttuu kuitenkin automaattisesti vuodenaikojen mukaan. Suurimpia tekijöitä on tietenkin valo ja lämpö, sekä ikkunoista avautuvat maisemat, jotka käyvät värin ja tunnelman tuojina ikään kuin suuret taulut.
En tiedä johtuuko se eilisestä siivouspäivästä vai kenties tuosta pienestä lumihunnusta, mutta mieli alkaa väkisinkin jo hahmottelemaan hiukan joulua kotiin. Kenties muutaman hyasintin löytäminen helpottaisi tätä olotilaa kummasti, mutta niitä ei taida täällä päin olla tarjolla vielä pitkään aikaan. Täytynee siis keksiä jotain muuta. Kenties paperi- ja risutähdet voisivat olla jo paikallaan!?! Ehkä ensi viikolla olisi jo aika ainakin kurkistaa vintin joulukoristeisiin ja mallailla jotakin pientä paikalleen.

Kello on kohta yksi ja mulla on edelleen pyjama päällä! Nyt siis nopeat “moit”, sillä lähden kirimään itseäni tähän päivään! Oikein ihanaa ja talvista isänpäiväviikonloppua!

Tallenna

En tiedä onko se ikä vai mikä, mutta tuntuu, että suhtautumiseni viikkoon on muuttunut. Joskus muinoin sitä aina odotti perjantaita kuin kuuta nousevaa, mutta nykyisin se tuo yleensä tullessaan myös tunteen siitä, että tämäkin viikko kului aivan liian nopeasti.

Toki edelleen odotan viikonloppuja, ja perjantai on yksi viikon parhaista päivistä, mutta silti tuntuu, että aika myös kuluu aivan liian nopeasti. Tunne on luonnollisesti vahvimmillaan näin syyslomaviikon jälkeen, kun huomaa, ettei yhteen viikkoon sitten mahtunutkaan niitä kaikkia suuria suunnitelmia. Ikkunat jäi pesemättä ja kaapit siivoamatta, mutta onneksi ne tärkeimmät tuli tehtyä. Nukuttiin lasten kanssa pitkään, ja vietettiin kiireettömän huoleton viikko pikkutiikeriä paijaten.

Ainakin täällä on ollut muuten niin pimeä ja musta viikkoa, että kynttilävarastot ovat huvenneet oikein vauhdilla. Täydennystä pitääkin hommata aika nopealla aikataululla. Tämän syksyn yksi sisustushankinnoistani on ollut ENO Studion Multi Candle Pin -kynttelikkö, joka luonnollisesti nostaa myös kynttilöiden kulutusta. Sopivan simppeli valontuoja keittiön pöydälle.

Ensi viikolla jatkuu arki, mutta nyt nautitaan ensin viikonlopun verran kiireetöntä tunnelmaa.

Suloista perjantai-iltaa. ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Lauantaita! Täällä on juuri aivan ihmeellisen rauhallinen ja hiljainen hetki. Toinen lapsista on syntymäpäivillä, ja toinen ulkoilee isänsä kanssa. Minä hiivin villasukissani ja sytyttelen kynttilöitä. Ennen kirjaan tarttumista ajattelin kuitenkin napata muutaman kuvan sillä kylmä ja harmaa päivä saa kodin näyttämään erityisen kodikkaalta ja fiiliskin on sen mukainen.

Mutta mikä tekee kodista sitten kodikkaan? Varmasti jokaisella on oma ajatuksensa tästä, kuten sisustuksesta ja muustakin kodin tunnelmasta. Itse kuitenkin huomaan näin syksyisin sen kodikkuuden tarpeen lisääntyvän. Kesällä eletään puolittain ulkona, mutta lyhenevät päivät ajavat sisään ja houkuttelevat käpertymään oman kodin tunnelmaan.

Kuten tiedätte, meidän koti ei ole millään tavalla kliinisen minimalistinen. Se on enemmänkin rönsyilevä ja kerroksellinen, eikä sille varmaan lopultakaan löydy yhtä yksiselitteistä tyylisuuntaa, vaikka sitä joskus yritin teiltäkin kysellä. Mutta tyylisuunnasta ja lokeroinnista huolimatta, jokainen koti on asukkailleen kodikas omalla tavallaan.

Mulle kodikkuus syntyy tunnelmasta, joka ei välttämättä ole edes sidottu sisustukseen. Toki päälisin puolin siisti koti tuntuu kutsuvammalta, kuin koti jossa kaikki on hujan hajan, mutta mulle on tärkeää, että tunnelmassa näkyy myös eläminen. Myös tuoksuilla on iso merkitys. Koska kotimme ja käyttövetemme lämpenee kokonaan puilla, meillä on sellainen puulämmityksen tuoksu. Tämän lisäksi poltan mielelläni tuoksukynttilöitä, ja kokkailu ja leipominen luovat omaa tunnelmaansa. Tuli on oikeastaan yksi kodikkuuden lähde. Palaa se liekki sitten lämmityskattilassa, kynttilässä tai takassa, se luo aina omaa tunnelmaansa.

En juuri perusta ylimääräisille koriste-esineille, mutta käyttötavaroiden ulkonäön suhteen olen sitäkin vaativampi. Iso merkitys on esimerkiksi astioilla, joiden tykkään näkyvän ja olevan helposti saatavilla. Kukat ja kasvit luovat kynttilöiden tapaan tunnelmaa. Meillä on paljon koreja, kasseja ja pusseja, jotka kätkevät sisäänsä kaikenlaista tarvittavaa. Toisin kuin hyvin modernissa kodissa, ne saavat näkyä ja olla esillä.

Myös materiaaleilla on oma merkityksensä. Luonnolliset pinnat, karheus, pehmeys ja rauhalliset sävyt. Nuo kaikki tuovat mulle kodikasta tunnelmaa. Mutta ulkoisista tekijöistä huolimatta uskon, että sillä omalla fiiliksellä on kodikkuuden suhteen suurin merkitys. Rauhallinen ja levollinen olo ovat nimittäin ehkä niitä suurimpia tekijöitä tässä asiassa. Koti jaetaan rakkaimpien kanssa, ja siellä eletään se tavallisen elämän tärkein, eli arki. Koti on paikka jossa saa olla oma itsensä, paikka jossa pitää tuntea olevansa turvassa.

Niin, että kun se rauhallinen illuusioni nyt päättyikin siihen, että eteisestä kuuluu järkyttävää kiukuttelua, kodikkuus ei kuitenkaan kadonnut minnekään. Nimittäin, yhtä varmasti kuin natiseva puulattia, tähän taloon kuuluu myös tuo Känkkäränkän vierailu. (Aion tosin yrittää neuvotella itselleni vielä hetken myös sitä lukuaikaa.)

Kodikasta viikonloppua!

Tallenna

Sää kylmenee ja tunnelma paranee! Hassua, mutta niin se tuntuu syksyllä menevän. Vaikka olenkin valon ja valoisuuden ystävä, tähän aikaan vuodesta tämä raukea hämäräkin tuntuu jotenkin vetävän puoleensa.

Niinmun -arvonta on nyt arvottu, ja ihana Verka-neule lähtee Miialle ja Riinukkaa muistetaan I love me -messulipuilla. Onnea voittajille ja kiitos myös kaikille osallistujille. Teitä oli ihanan paljon! ♡

Tänään pyhitetään ilta ulkoilulle ja perheen kanssa olemiselle.

Suloista syystunnelmaa!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Älkää peljätkö, en aio moukaroida kaunista syksyänne vielä minkäänlaisilla jouluhypetyksillä. Ennen kuin päästetään kulkuset helkkäilemään riemulla, nautitaan ruskat ja lämpimät iltapäivät kaikessa rauhassa. Niin, ja istutellaan ne kukkasipulit!

Joulu on kuitenkin tapaus, joka tupsahtelee eteeni ihan tasaisin väliajoin jo viimeistään elokuusta lähtien, joten jossakin tuolla mieleni sopukoissa se luuraa väkisinkin. Koska viime viikolla eteeni tuli yksi tosi hauska jouluinen projekti, päätin tarttua aiheeseen pienellä taustatutkimuksella ja kaivoin lehtikasoistani joululehdet esiin.

Joululehdet on muuten sellainen asia, josta olisi vaikka miten paljon sanottavaa. Kuten varmaan miehellänikin, joka on vuosien varrella joutunut muuttamaan lehtipinon jos toisenkin osoitteesta uuteen. Mutta hei, Country Living vuodelta 2004! Sillä on jo tunnearvoa! 🙂 Ja vaikka myönnän, että blogit, Instat ja Pinterestit ovat vähentäneet huomattavasti sisustuslehtien kulutustani, joululehdissä on jotakin, johon suhtaudun ihan erityisellä hartaudella.

Tässä lehtiä selaillessani huomasin muuten että kaikki luonnonmateriaalit ja vihreys näyttävät silmääni hyvältä. Huomiosta viisastuneena tajusin, että tänä vuonna voisin kerätä sammaleen valmiiksi ennen mahdollisia pakkasia, ja välttyisin jäisen sammaleen repimiseltä ja sen tuomalta ärtymykseltä. Ja niiltä palelevilta sormilta. Myös mustikanvarvut kannattaa kerätä jo lokakuussa. Ämpäriin vettä ja varvut sinne. Säilytyspaikka viileästä, ja vihreää on helppo lisätä syksyn mittaan kukkakimppuihin tai muihin koristeisiin. Materiaalit ovat nyt parhaimmillaan erilaisten kranssien tekemiseen, ja itse ainakin leikkelen taas kesän aikana venähtäneet villiviinit alas, ja kiedon niiden varsista pyöreitä seppeleitä.

Joululehdistä inspiroituneena laadin itselleni pienen listan asioista, joita aion tehdä jo lokakuussa joulua ajatellen. Ikään kuin pientä valmistautumista loppuvuoden huipennukseen, ja sopivaa fiilistelyä, jonka avulla jaksaa syksyn pimeiden läpi.

-kerää sammalta, käpyjä ja muita luonnonmateriaaleja ulkovarastoon
-tee joulusinappi valmiiksi, jotta maku ehtii tasaantua
-testaa hyvä karamelliohje tai kaksi
-osta ainakin yksi joululahja valmiiksi (mieluiten kuitenkin enemmän)
-harjoittele painamaan oma joulupaperi
-hanki askartelumateriaalia, joilla pelastaa tylsät sadepäivät

Ja kylläpäs alkoikin jouluttamaan! Syksy sujuu huomattavasti paremmin, kun tietää, että pimeiden perään on tiedossa jotakin kivaa!

Ps. Jos haluat jo inspiroitua joulusta, virikkeitä voit poimia Pinterestin Christmas -taulultani.

Tallenna

Tallenna

Sade piiskaa ikkunoita ja sää on varsin syksyinen. Ei siis ulkoilua ja pihajuttuja tänään, vaan oleskelua visusti sisätiloissa. Oi jospa olisin tajunnut, että sää muuttuu näin radikaalisti yön aikana, olisi kaupasta varattu eilen leivonta-aineita. Onni kuitenkin, että eilen käytiin kirjastossa, sillä tämä jos mikä on keli jolloin kirjaan tarttuminen tuntuu hyvältä.

Kirjoja, Hama-helmiä, lastenohjelmia, kuumaa kaakaota ja lohipastaa. Niistä on tämä lomapäivä tehty. Kohta saadaan myös koululainenkin seuraksemme.

Koska haluan nauttia näistä hetkistä niin paljon kuin suinkin mahdollista, olkoon tämäkin postaus kuvavoittoisempi. Vain sadepäivän fiiliksiä kuvien muodossa.

Suloista ja tunnelmallista syyspäivää!

Tallenna

Kynttilöitä, kynttilöitä ja kynttilöitä! Olenko kertonut, että tykkään kynttilöistä! 🙂

Tänään on pötkötetty koko perhe sohvalla ja katseltu leffaa. Otettu niin rennosti kuin vain suinkin. Silti luulen, että olen ansainnut lasin hyvää punaviiniä lauantai-illan kunniaksi. Kenties lisää sohvailua, ja sitten (toivon mukaan) oikein pitkät ja hartaat yöunet.

Nyt on tosi hygge fiilis! Suloista iltaa. ♡

Tallenna

Tallenna

Tällä kertaa Emilia ja Muumit Emilian keittiössä. Voisin leikitellä tällä kaima-aiheella vaikka kuinka pitkään. Siitäkin huolimatta, että kuulin usein lapsena olevani talouspaperi. Joidenkin mielestä se oli silkkaa onnea, koska nimeni olisi voinut komeilla myös ihan toisenlaisessa paperipakkauksessa. Niin tai näin, tällä hetkellä ajattelen, että Lotus Pehmopaperit antoi aikoinaan erittäin kauniin nimen klassikkotuotteelleen, ja jälleen kerran teen ilolla yhteistyötä kaimani kanssa!

Kuten aloitus jo antoi ymmärtää, tällä kertaa Emilia talouspyyhe on pukeutunut Muumiin. Lotus Emilia Design Fun by Muumi -paperissa seikkailee nimittäin Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? –kuvakirjasta tutut hahmot. Seuraavissa kuvissa vilahtelee talouspyyhe Muumeineen meidän arjessa.

Tässä kuvia räpsiessäni jäin muuten pohtimaan keittiömme tyylisuuntaa. Romanttisen ehdotuksen aikoinaan jo torppasin, mutta mitenkään ei ulotuta sinne moderniinkaan ääripäähän. Mietin itsekseni, että mikäli omaa keittiötä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, minulle se sana olisi ehdottomasti kodikas. Mitä kodikas sitten kenellekin merkitsee, se on kai ihan makuasia. Itselleni keittiö on oikeasti se kliseinen “kodin sydän”. Tila jossa Eletään isolla eellä. Ehkä juuri siksi haluan olla liiemmin luokittelematta tilaa sen kummemmin minkään tyyliseksi. Kodin tärkein huone on itselleni kulloinkin juuri sitä, mitä tarvitsen. Esimerkiksi aamulla pötkötettiin lasten kanssa keittiön sohvilla ja luettiin ääneen juurikin tuota Kuinkas sitten kävikään? -kirjaa. Se on muuten jotenkin niin ihana lepoisassa runomitassaan. Muutama pätkä olikin pakko lainata Tove Janssonilta tähän postaukseenkin.

Kuinkas sitten kävikään? on Tove Janssonin ensimmäinen suomennettu Muumi-kirja, ja sen hahmot erottuvat ulkonäöltään selkeästi esimerkiksi 1990-luvun Muumilaakson tarinoita -Tv-sarjan hahmoista. En taida olla lainkaan ainoa aikuinen, jonka mielestä nämä aikaisemmat Muumi-hahmot ovat juuri niitä aitoja ja oikeita. Tästä samaisesta syystä on mielestäni pystytty luomaan myös talouspyyhe, joka ei näytä lapselliselta, vaan enemmänkin tyylikkäältä.

“Kaikk’ onkin vaarat vältetyt,
he kotiin saapuneet on nyt,
tää kaunis kuva näyttää sen.
Keskellä ruusunkukkien
näät Muumi Mamman lempeän
noin marjat hattuun perkaa hän.
Hei, tervetuloa! hän huus,
kas, maitokin – voi ihanuus!!
Nyt sisään rakkaat lapset te!
Me lasit saadaan kaikille
ja pullakestit pidetään!
Vaan kuinkas sitten kävikään?”

“Vaan viimeinenkin aukko on
nyt liian ahdas asunnon…
Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy
Näin käy, kun liiaks kehittyy!”

“Hui! Hattivattein
siellä on,
kamala lauma
loputon.
Ja käry ukoniskemän
(se sähköä on,
tiedäthän)”

Lotus Emilia Design Fun by Muumi –talouspyyhkeitä on muuten saatavilla vain rajoitetun ajan, joten kannattaa olla kärppänä, ettei muumit kulje vallan ohi. Muutenhan tämä on tuttua materiaalia, sitä joka kestää ehjänä myös kastuessaan. Niin, ja tietenkin Suomessa tehty ja Joutsenmerkillä varustettu.

Sananparsi “kylpee auringossa” on käynyt mielessäni viime päivinä useaankin otteeseen. Ihana valo saa kaiken näyttämään paremmalta ja hainpas vielä viimeiset väripilkut ulkoa maljakkoonkin. Nyt otetaan kaikki ilo irti tästä ihanuudesta. Loistavaa viikonloppua!

Yhteistyössä Lotus Pehmopaperit, sekä

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Aurinkoa ihanat! Tänään oli sellainen aamu, jonka vietin aika pitkälle pyjamassa (kotona työskentelemisen hyöty, silloin kun ei tarvitse viedä lapsia aamulla minnekään), ja kun tuli pukeutumisen aika, koko koti kylpi auringonvalossa ja sisällä oli pitkästä aikaa oikein lämmin, jos ei melkein kuuma. Päivänvalossa kaikki näyttää jotenkin energiseltä, ja niin kaikki siniset tekstiilitkin, toki saattoihan se johtua ihan siitäkin, että mies hakkasi niistä eilen ison tomukerroksen pois. No, joka tapauksessa teki itsekin mieli pukeutua siniseen, ja kas, mullehan tuli oikein kesäinen fiilis!

Samalla kun siinä hyrisin energisessä fiiliksessäni aloin pohtia, että mun “feelin blue” tarkoittaa kyllä jotain ihan muuta kuin sitä, mitä sanonnalla yleisesti haetaan. Niinpä näppäränä tyttönä käännyin herra Googlen puoleen ja selvitin, että miksi ihmeessä noinkin energinen väri ja alakuloinen, tai jopa masentunut mieliala, liitetään yhteen. Pääsin jopa 1300-luvulle, tai oikeastaan Kreikkalaiseen mytologiaan (luin täältä), mutta päätin lopulta että kunkin henkilökohtainen värikokemus ja mytologia olkoon tässäkin asiassa se tärkein. Eli mulla on tänään varsin siniset fiilikset, ja se tuntuu oikein hyvältä jopa suomalaisen alakuloisessa mittakaavassa. 🙂

Suuren värimytologian lisäksi mielessäni on tänään pyörinyt toki moni muukin asia. Yksi niistä on meidän remontin viisivuotissuunnitelma, jonka suhteen ollaan havaittu pientä joustamisen tarvetta. Se on nimittäin niin, että me ollaan tänä syksynä asuttu tässä talossa neljä (no juu, NELJÄ) vuotta, ja ehkä joudummekin mahduttamaan vähän lisäremonttia tulevaan vuoteen siitäkin huolimatta, että niin ei ollut tarkoitus. Mutta hei, ehkä voidaan sitten seuraavaksi ottaa käyttöön seitsenvuotissuunnitelma vähän kuin vanhassa hyvässä Neuvostoliitossa aikoinaan. 😀

Mutta homman nimi on se, että edellinen asukashan oli juuri remontoinut sekä keittiön, että kylppärin, ja kun tänne muutimme, päätimme, että keittiö kuuluu ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan, mutta kylppäri ei. Toki jälkimmäiseenkin tehtiin muutoksia, vaihdettiin putkien paikkaa, jotta saatiin lasiset suihkuseinät kylppäriin ja lisättiin säilytyskalustetta ym., mutta ei se nyt oikein tunnu riittävän. Ajatuksen tasolla ollaan toki vasta tässäkin, mutta kokemus on opettanut, että se ajattelu ja suunnitteluaika ovat yleensä itse toteutusta mielekkäämpää.

Torstai on täynnä paitsi toivoa, myös ohjelmaa, joten nyt on aika rientää. Pari harrastuskierrosta, mutta sokerina pohjalla myös vähän äidin omaa aikaa. Ja hei, ei paha, jos sitä pääsee viettämään naisporukassa karamellitehtaalle. 😉

Olkaa iloisia ja pukeutukaa siniseen!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Jestas sentään, mutta aika rientää! Nappasin aamupäivällä kourallisen luumuja kitaani ja totesin, että juurihan ne luumupuut vasta kukkivat.

Olin nuorempana ehdottomasti syysvihaaja. Käänsin ajatukseni kaikkeen kurjaan, pimeyteen ja koleuteen, sinnittelin kohti valkoista maata ja sitä myöden uutta kevättä. En väitä vieläkään nauttivani loka-marraskuun pimeistä sadepäivistä ja kuraisesta maisemasta, mutta jotenkin olen oppinut vuosien varrella näkemään hyvää myös syksyn kolkoimmassa jaksossa. Mutta se kolkkous on vielä kaukana ja edessä on upeat kirpeät syyspäivät. Värien hehku, sekä auringon lämmittävät säteet. Viljapellot loistavat nyt kypsissä sävyissään, ja tekisi mieli kirmata niiden keskellä. Tiedättehän sellaisen valokuvakliseen, jossa hiukset hulmuten juostaan viljapellolla alkusyksyn usvasta siivilöityvässä auringonvalossa. Jätän nyt kuitenkin sotkematta kenenkään satoa, ja tyydyn ihastelemaan maisemia mielikuvitukseni avulla. Ja maisemathan on tähän aikaan vuodesta upeat juuri tuon usvan ja auringon vuoksi.

Syksy tuo mukanaan aina sellaisen kollektiivisen pesänrakennusvietin, jossa me suomalaiset luomme itsellemme tilaa käpertymiseen. Koko kesä on oltu sosiaalisia, menty, tultu, juteltu jopa naapureiden kanssa ja eletty vetämättä verhoja ikkunan eteen. Syksyllä, päivän lyhentyessä ja ilmojen viiletessä, käperrytään kotiin, ja se koti muuttuu jonkinlaiseksi linnaksi. Ok, onhan meissä poikkeuksia, mutta kyllä mä henkilökohtaisesti uskon, että se mollivoittoisuus näistä koordinaateistamme johtuu. Ilmastolliset faktat ovat ajaneet kansaamme ammoisista ajoista asti sisälle oman tuvan lämpöön; Lunta tupaan ja jäitä porstuaan, mutta hengissä on selvitty!

Olen huomannut, että syksy luokitellaan jossain kohtaa jopa kirosanaksi, jota ei missään nimessä saisi lausua ääneen. Itse en ymmärrä, koska lopulta kyse on vain yhdestä vuodenajasta. Tai no, ehkä se on myös eräänlainen state of mind, mielentila, jossa kohtaavat juuri ne valokuvakliseet ja pesänrakennusvietti kynttilöineen ja villasukkineen. Mutta kullekin juuri sitä, mikä itsestä tuntuu parhaalta, sillä Suomessa syksyltä ei voi välttyä, ja se nyt vain on fakta.

Kuten jokaisena viime vuotena, teen sen jälleen. Vannon selviytyväni syksystäkin hengissä (on muuten toiminut), ja nautin tästäkin vuodenajasta sen suomin puittein. Omalla ajatusmaailmalla on kauaskantoiset seuraukset, ja jos jaksaa pysyä oikein positiivisena, voi päätyä jopa kevääseen!
Kun ottaa näistä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä kaiken ilon irti, huomaa, että ei se tuleva syksy nyt niin paha juttu olekaan, vaikka joka puolella on pimeää ja vettä sataa vakaan. Ja kyllä, muistuttakaa ihmeessä , jos (ja kun) olen marraskuussa eri mieltä!

Kuvat eiliseltä, kunhan räpsäisin. Eivät millään tavalla liity aiheeseen, tiedän.

Mutta hei, nyt muistuttelisin Nespresso -arvonnasta! Mikäli mielit itsellesi aamukahvien pelastajaa, eli Nespresson kahvikonetta, käy vastailemassa kysymykseeni arvontapostauksen kommenttiosioon!
Samalla iso kiitos kaikille Nivea -arvontaan osallistuneille! Oli kiva lukea kommenttejanne ja huomata, että aika tutusta tuotesarjasta on kyse. Tällä kertaa sain arpoa viisi voittajaa, ja onnekkaimmat olivat Piia, Jaana, Annu, Tuula sekä Aidafoun. Voittajille on ilmoitettu henkilökohtaisesti.

Nyt kuitenkin pääni sisällä kaikuu taukoamatta “omenamuffinit, omenamuffinit…”, ja tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä.

Aurinkoa ihanat!

Save

Tallenna