Hei ihanat! Toivottavasti juhannuksenne on ollut aurinkoinen ja rentouttava?

Kenties muistattekin vielä, kun Marian kanssa vietimme huhtikuussa päivän kevätmessuilla? Postauksen kevätmessuista voitte lukaista täältä. Tuolloin messuttelimme Kiramin kutsumina, ja tämä postaus on jatkoa Indiedaysin ja Kiramin yhteistyölle. Yhteistyön myötä saimme Marian kanssa sisustaa pihaamme Outstanding -tuoteperheellä, eli Freedom-ulkotulella ja Triholdy-sisustuselementeillä. Kiramin Outstanding -tuotteet ovat myös tämän postauksen arvontapalkintoina!

Nämä kuvat eivät ole juhannusaatolta, vaan jo torstailta, jolloin sää selkeni sateisen päivän jälkeen iltaa kohti. Alunperin olin ajatellut Freedom-ulkotulen ja Triholdy-elementit alapihalle, mutta kostea sää aktivoi runsasta hyttyspopulaatiota, ja olenkin nyt pyrkinyt viettämään aikaani aukeammille ja aurinkoisemmille paikoilla. Niinpä sekä tuli, että kaunis polttopuumuodostelmani pääsivät keskelle pihaa, ja oikeastaan paikka on mitä parhain, sillä tähän osaan puutarhaa paistaa myös ilta-aurinko.

Kuten tiedätte, kohta neljän tässä asutun vuoden ajan, olemme eläneet enemmän tai vähemmin keskeneräisyyden seassa. Pikkuhiljaa sisällä on alkanut tulla valmista, mutta paljon on vielä tekemättä ja jokaisesta nurkasta löytyy aina jotakin, mikä muistuttaa työn loppumattomuudesta. Samaan aikaan remontin kanssa olemme pyhittäneet kesät puutarhan pelastamiselle. Ensimmäinen kesä meni pihan muotoja etsiessä. Missä on kukkamaat ja mistä voi leikata nurmen. Piha oli puskittunut, ja umpeen kasvanut, mutta siinä oli samaan aikaan potentiaalia vaikka mihin. Koska kesä on kuitenkin lyhyt, puutarhan suhteen oli tehtävä järkevä päätös: Kesä kerrallaan ja neliö kerrallaan. Meillä on nimittäin koko loppuelämä aikaa.

Kuten ymmärrätte, keittiöremontti tai puuttuva lattia ovat asioita, joilla on aina jonkinlainen kiire valmistua. Puutarhaan voi suhtautua toisella tavalla. Kun suurimmat pelastustyöt ja elvytykset on tehty, se kyllä odottaa isompia muokkauksia ja palkitsee hitaammallakin edistymisellä. Niinpä puutarhasta tuli meille rentoutumisen tyyssija. Paikka, jossa jokainen tekemätön työ ei iske silmille, vaan muistuttaa enemmänkin elämän jatkumisesta ja tulevista kesistä. Olen kertonut kesäisestä puutarhahaahuilusta, kesäiltojen puutarhakävelystä, jossa annetaan silmän ja sielun levätä, ja haaveillaan tulevasta. Tätä harrastamme yhä mieheni kanssa. Mietimme ensi kesää, muutaman vuoden päähän, kymmenen vuoden päähän – ja jopa eläkepäiviä. Puutarha on siis jonkinlainen tulevaisuuden henkireikä, paikka joka saa uskomaan pitkään elämään. Se saa uskomaan myös yhteiseen elämään niinäkin päivinä, kun tuntuu, että mielipiteet ja asenteet eivät muuten kohtaa. Parisuhde kun on monella tapaa kuin omenan taimi: Se pitää istuttaa huolella ja kastella. Taivutustakin tarvitaan ja monenlaista suojaamista. Se ilahduttaa kasvullaan ja kukillaan, mutta opettaa myös kärsivällisyyteen. Omenapuuta kun ei istuteta ensi kesää, eikä sitä seuraavaakaan ajatellen, vaan enemmänkin loppuelämää varten.

Torstai-ilta oli kostea ja viileä, ehkä juuri sellainen, joka ei muuten olisi saanut meitä istumaan ulkosalla. Tulen ääressä tilanne on kuitenkin toinen. Liekkien katseleminen ja tulen rätinän kuunteleminen rauhoittavat, ja kaikenlainen kiire ja suorittamisentarve unohtuvat tyystin.

Koska meillä kulutetaan puuta aika kovallakin tahdilla, puiden pinoamiseen ei normaalisti käytetä aikaa. Ehkä juuri tästä syystä silmääni hivelee kauniisti pinotut polttopuut ja Triholdy-elementteihin kasatut puut myös rauhoittavat järjestyksellään. Kyseessä on siis kolmion malliset sisustuselementit joista voi kasata niin penkkiä, kuin tilanjakajaakin, tai niitä voi myös käyttää istutuslaatikon tapaan. Oma kolmioni muodostuu neljästä pienestä kolmiosta, jotka on kasattu limittäin ja päällekkäin.

Freedom-ulkotuli on kevyestä ulkonäöstään huolimatta jykevä, mutta kuitenkin kahden aikuisen siirrettävissä, mikäli paikkaa pitää vaihtaa. Tulisijan korkeutta voi säätää jättämällä alimmat elementit pois. Näin tulen paikka on alempana, ja sopii esimerkiksi paremmin nuotiopaikaksi. Itse halusin kuitenkin korkean tulisijan, joka saa näkyä ja hallitaa tilaa. Koska tulisijaan kuuluu myös kätevä grilliritilä puisilla kädesijoilla, Freedom toimii hyvin myös grillinä. Puuhiillos onkin mitä parhain tapa kypsytellä niin tavallisia makkaroita, kuin parempiakin grilliruokia.

Noiden tuotteiden ronski ulkonäkö sopii hyvin yhteen luonnonsävyjen kanssa. Villan harmaat sävyt, vanha kaapelikela ja pienet pölkkyjakkarat viimeistelevät tunnelmaa. Yhtä hyvin tilaan sopisi myös puiset puutarhakalusteet. Kesäillat kruunataan kynttilöillä. Enemmän tietoa Kiramin Outstanding -tuotteista löydät kampanjasivulta. Ja mikäli kiinnostuit Kiramin tuotteista, hyödynnä myös alennuskoodi!

Koodilla UUSIKUU, Kirami tarjoaa teille lukijoille kivan 10% alennuksen kertaostoksen loppusummasta  verkkokaupassaan. Alennuskoodi on voimassa 15.7.2016 asti. 

Mutta sitten se lukijakilpailu:

Miten sinä käyttäisit Outstanding-tuotteita pihallasi/mökilläsi?

Vastaa kysymykseen kommentoimalla tätä postausta ja olet mukana arvonnassa, jossa yksi onnekas voittaa Freedom-ulkotulen (arvo 349€) ja yksi onnekas 2 Triholdy-sisustuselementtiä (arvo yhteensä 130€). Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy ensilauantaina eli 2.7.2016. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

Minä toivottelen ihanaa juhannuksen jatkoa!

Iloa on kun viisi serkusta saa viettää päivän yhdessä. Keinua koivun oksalla ja juosta mummulan puutarhassa. Yksi serkkupoika tuotiin mukanamme yökyläilemään, ja koko porukalla ilo jatkuu taas huomenna.

Mutta nyt mennään vielä ulos grillailemaan iltapalaa, joten toivottelen ihanaa juhannuksen jatkoa!

Klaaran mekko on viime kesältä. Blogin kautta saatu Nova Melinan ihanuus.

Pahoittelut. Pionipommitus jatkuu! Tänään vuorossa vaaleanpunaiset kukat. 🙂

Se olisi sitten juhla ja juhannus. Tai huomenna viimeistään. Meillä ei tänäkään vuonna isosti tätä keskikesän etappia juhlisteta, joten kiire ja stressi on kaukana. Rentoutuminen on aloitettu jo porrastaen eilisestä. Koska tarkoitus on viettää aikaa vanhempieni luona (jonne myös tulee siskoni lapsineen), ei jääkaappi pullistele, eikä ruokakaupassa tarvinnut tehdä normaaleja viikonloppuostoksia isompia investointeja.

Koti putsattiin juhannukseen tavallisella viikkosiivouksella, ja sisään kannettiin useampi kimppu pioneja. Jos oikein kurjaksi keli vetää, kynttilänvalo tuo tunnelmaa ja kaminaan saa tulen. Viiniäkin on kaapissa – jos siltä tuntuu, mutta muuten nautiskelen kyllä ihan vain villasukista ja hyvästä kirjasta niin paljon kuin suinkin voin (toinen Alan Bradley odottaa jo hyllyssä).

Mies on perinteisesti työssään juhannuksena, ja kosiskelipa minuakin mukaansa juhannuspäiväksi. Huh, se olisi toisinto ensimmäisestä yhteisestä juhannuksestamme 14 vuotta sitten!

Kohta herkutellaan ribseillä ja jälkkäriksi niinkin omaperäinen juttu, kuin kaupan jäätelö. Tämä äiti huilaa nyt ja panostaa sitten taas siihen jouluun enemmän! On muuten puoli vuotta aikaa valmistautua(!).

Ajelkaa turvallisesti, pitäkää hauskaa ja nauttikaa! Suurenmoista juhannusta jokaiselle!

Tallenna

Lämpö ja aurinko palasivat, joten tänään on nautiskeltu kesästä oikein kunnolla. Lopulta asioiden ei tarvitse olla kovinkaan erikoisia, jotta päivästä muodostuisi täydellinen.

Tämän päivän onni syntyi näistä aineksista:

-torkuin tunnin sängyssä, vaikka lapset heräsivät lastenohjelmille jo ennen seitsemää
-lounaskeitto oli valmiina, ei tarvinnut kuin lämmittää
-keräsin keittiön pöydälle kimpun tummanpunaisia pioneja
-molemmat lapset nukkuivat päiväunet, joten sai lukea kirjaa melkein kaksi tuntia keskellä päivää
-iltapäivällä fillaroitiin lasten kanssa kyllille jätskille
-illan yleisurheilukilpailut saatiin nauttia vesisateen sijaan auringonpaisteessa
-lapset lähtivät isänsä kanssa iltakalaan, jotta saan rauhassa kirjoittaa tämän pienen pätkän ja valmistella kotia huomiseen
-vieressäni on suuri kulhollinen kirsikoita ja tasaisesti huriseva kissa

Täydellinen päivä!

Kuinka usein mahdoinkaan törmätä viime kevään aikana sananparteen “kesäksi kuntoon”. Hoenta aloitetaan mediassa jo heti joulun jälkeen, mutta hypetys toki kiihtyy toukokuuta kohti mentäessä. Kesäkunnon tavoittelu on jokavuotinen ilmiö, mikä osaltaan kertoo sekin paljon idean toimivuudesta. Miksi ihmeessä joka vuosi pitäisi tähdätä kesäkuntoon? Entä syyskunto, talvikunto tai kevätkunto?

Viime kesänä kirjoitin vastineeni sosiaalisen median #rantakunnossa -haasteelle. Postaukseni Ehkä joskus #rantakunnossa voit lukea täältä. Jotta nyt ei menisi puurot ja vellit sekaisin, muistutan, että näkemykseni rantakunnosta ja kesäkunnosta on edelleen ihan samanlainen. Kyse ei siis ole millään tavalla ulkoisista asioista, vaan pikemminkin jokaisen omasta itsetunnosta ja omasta kehonkuvasta.

En siis juuri ole kesäkuntoa kevään aikana havitellut, mutta ikäväkseni kiireinen pätkä elämässä vei omasta hyvinvoinnista huolehtimisen äärimmäiseen minimiin. Päivät tuntuivat lipuvan ohi, eikä sitä kuuluisaa omaa aikaa tuntunut löytyvän kuin illan viimeisistä tunneista tai aamuvarhaisesta varastetuista hetkistä. Molemmat vaihtoehdot osoittautuivat yöunien kannalta huonoiksi, ja kesäkuun alkaessa olo oli oikeasti tosi vetämätön ja väsynyt. Niinpä tein päätöksen: Kesä olkoon se aika jolloin ottaisin taas ohjat käsiini. Huolehtisin itsestäni, hyvinvoinnistani ja jaksamisestani. Enkä vain itseni vuoksi, vaan koko perheen iloksi. Elämä kun on opettanut senkin, ettei väsyneestä äidistä juuri ole iloa eikä hyötyä.

Kesä ei tuonut kenellekään lisää tunteja vuorokauteen, mutta valoisa osa vuodesta antaa ihmeesti sen tunteen kuin päivä olisi pidentynyt ihan ajallisestikin. Lasten kesäloma rauhoittaa aamut, joka tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että nukkua voi hieman pidempään, ja mikä parasta, heräillä välillä luonnollisesti ilman herätyskellon pirinää. Kun aamujen rutiineja ei sanele kiire, ehdin jopa lenkille ennen miehen töihin lähtöä. Kesällä kuntoon tarkoittaa siis kohdallani sitä, että syksyn ja arjen koittaessa voin paremmin ja jaksan taas arkea uudella tavalla.

Tämän viikon missio on kehittää jokaiselle päivälle lihaskuntotreeniä kotona lasten kanssa. Kun kuntosalit lapsiparkkeineen ovat vain kaukainen haave, luovuus ratkaisee. Kotijumppa ei ole välttämättä se innostavin kuntoilumuoto itselleni, mutta aion opetella. Kahvakuulat ulos, rappuhyppelyä lastauslaiturilla ja askelkyykkyjä alapihalla. Siinäpä joitakin kehittämiäni ratkaisuja.

Tähtään siis jonkinlaiseen syyskuntoon. Kun illat alkavat pimentyä ja arki aikaisine aamukiiruhtamisineen astuu kuvioihin, aion olla virkeä ja hyvinvoiva äiti. Kesä kun on lopulta parasta mahdollista aikaa liikkumiselle ja terveelliselle ruokavaliolle.

Energistä uutta viikkoa!

Myönnän, joskus tulee niitä hetkiä, kun tekisi mieli juosta ulos, ja karata yksin hiljaisen erämökin rauhaan. Jättää taakseen pyykkivuoret, ruuanlaitto, jatkuva siivoaminen ja se pahuksen kitinä ja riitely. Ja kyllä, joskus kun tuntuu, että päivän jokainen ilmoille heitetty puheenvuoro alkaa äiti sanan venytetyllä muodolla, johon jokaisen kerran äidin tulee vastata “mitä/kerro kultaseni/niin”, jotta lause saadaan jatkumaan, toivon hetkittäin olevani isä.

Mutta hetkinä nuo esimerkit ovat kovin pieniä. Ohikiitäviä, kuten moni muukin ihmismielestä kumpuava inhimillinen ajatus. Koska oikeasti juuri näin on hyvä!

Nämä pienet kukkakimput, jotka alkavat ilmestyä keittiöömme heti leskenlehtien putkahdettua esiin, muistuttavat siitä äitiyden ihanuudesta. Joka kerta yhtä kauniita ja rakkaudella poimittuja.

En vaihtaisi pois ainuttakaan päivää, en ainuttakaan kimppua!

Toki sauna kuuluu suomalaiseen arkeen ympäri vuoden, mutta kyllä tuo pihasauna ahkerammin lämpenee näin kesäisin. Piipusta tupruttava savu tuoksuineen kuuluu kesäpäiviin ja iltoihin. Jotenkin jo se saunan lämmittäminen on sellainen rauhoittava rituaali. Todella vaikea selittää, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. 🙂

Toukokuu oli sen verran täynnä ohjelmaa, että moni asia siirtyi odottamaan kesäkuun päiviä. Eilinen menikin ahkeroidessa pihatöiden kimpussa. Kottikärry kaupalla nokkosta. Tänään on oikein paikat kipeänä kaikesta siitä repimisestä. Eikä ihme, nuo vanhat nokkosenjuurakot ovat vahvuudeltaan kuin lapsen ranne! Sinänsä tuo homma onkin mukavampi tehdä vähän viileämmällä säällä, kun saa kunnolla suojata niin kädet kuin jalatkin.

Yksi kesäkuulle työnnetty puhde oli myös saunan perusteellisempi siivous. Vaikka mustat lauteet toki ovat edelleen mieleeni, antavat ne oman haasteensa pihasaunassa. Nimittäin, kun saunaan ei astuta suoraan suihkusta, jää lauteille väistämättäkin likaisia jalanjälkiä. Mustaa pintaa saakin tästä syystä puunata aika usein. Mutta itse löylyhuoneen lisäksi toki nuo saunan muutkin tilat kaipaavat välillä vähän perusteellisempaa puunausta.

Minulle tarjottiin viime keväänä HuopaPalloMattoa bloginäkyvyyttä vastaan, ja tilasinkin pienen maton saunan pukutilaa ajatellen. Nepalin maanjäristys kuitenkin aiheutti paljon pahaa, ja mattojen teko oli käsittääkseni jonkin aikaa tauolla. Pidin luonnollisena, että mattotilaukseni jätettiin huomioimatta, sillä ymmärsin vallan mainiosti, että tärkeämpää oli kriisin ja surun keskellä nousta jaloilleen, ja toimittaa sitten jossain kohtaa oikeat tilaukset.
Elettiin jo pitkälle syksyä kun koin pienen yllätyksen. Nimittäin postissa odotti mysteeripaketti, jota noutaessakaan en vielä arvannut mitä paketti voisi sisältää. Todellakin, siellä oli se suloinen matto, jonka olin melkein jo ehtinyt unohtaa! Mattotilaukseni ei unohtunutkaan kriisin keskellä, vaan se oli (pakkauksesta päätellen) seilannut koko kesän matkalla minulle.

Nyt kovanonnenmatto sulostuttaa saunan pukeutumistilaa, ja tiedättekö, nuo kaikki  vastoinkäymiset vain lisäsivät palluramaton kauneutta. Sillä on todellakin tarina, ja joskus jopa toivon, että matto osaisi sen kertoa.

Nautitaan tästä päivästä! Tänne meille päin ainakin lupasi jo huomenna viileämpää, joten nyt kaikki ilo irti auringosta!

“Sitten kesällä.” Huomaan hokevani tuota samaa lausetta pitkin vuotta – kerta toisensa jälkeen. Jopa siinäkin määrin, että se on lakannut luomasta minkäänlaista uskoa lapsiin: “Aina te lupaatte, että sitten kesällä. Mutta ei me kuitenkaan…”
Niin se valitettavasti menee. Joka vuosi ihan samalla tavalla. Kesälle jätetään läjäpäin suunnitelmia, sinne lykätään ne kaikki pienetkin jutut, joihin arkena ei ollut aikaa. Ja valitettavan moni asia jää kuin jääkin kesän jalkoihin. Tänä vuonna halusin, että asiat menevät toisin. Turhat lupaukset ja suunnitelmat muuttuvat todeksi, ja kesästä otetaan irti kaikki se, mitä koko vuosi on odotettu. Indiedaysin ja 3M:n kampanja haastoi minut järjestelemään elämääni perinteisten Post-it -lappujen avulla, ja tästä sain idean meidän oman kesä(mood) boardin rakentamiseen.

Koska lapset ovat enemmän kuin mielellään mukana ideoinnissa, perustimme lomaa odotellessa todellisen aivoriihen ja kasasimme yhteen kaikki ne tuonnemmaksi lykätyt asiat. Kesä jakaantui useampaan osioon jokaisen perheenjäsenen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Itse olen lykännyt kesäpäiville tavallisia kotitöitä, puutarhajuttuja ja työjuttuja. Lapsilla on useampiakin kesätoiveita, ja toki miehen loman ajaksi on suunniteltu asioita, joissa kahden aikuisen avulla päästään parempiin tuloksiin. Harrastukset ja miehen poikkeavat työajat ovat nyt kaikki ylhäällä, ja viikkojen hahmottaminen on näin ollen helpompaa. Lapuista jokainen voi lukea toistensa menoja ja suunnitelmia, haaveita ja toiveita. Lupauksetkin ovat nyt ylhäällä; Jos syksyn pimeillä tuli taivuteltua lasta nukkumaan lupaamalla, että sitten kesällä valvotaan pidempään ja mennään myöhään illalla kalaan, seinältä löytyy muistutus siitäkin.

Kuvista puuttuu nyt pari isompaa Post-it -lappua, joissa on sellaisia henkilökohtaisempia suunnitelmia ja päivämääriä, sekä tietenkin mieheni kesätoivelista. Lisäksi ajatuksena on, että lapset saavat kirjoitella pienille lapuille ideoita ja toiveita, ja liimata niitä pitkin kesää isompien suunnitelmien joukkoon. Näin me aikuiset pysymme selvillä siitä, mitä lapsemme oikeasti toivovat, ja toiveiden konkreettinen toteutus on helpompaa. Lapset saavat myös itse laatia listan asioista, joilla voidaan pelastaa tylsät (sade)päivät. Tässä mielestäni konkretisoituu hyvin sekin, että ei ne lapsukaiset ihmeellisiä odota. Aika pienet jutut tuovat paljon iloa.

Lappulajitelman ei toki ole siis tarkoituskaan olla valmis missään kohtaa kesää. Listoihin on lupa lisätä tekemistä odottavia töitä, suunnitelmia ja toiveita. Taulun on lupa elää, muuttua ja kasvaa; tulla meidän näköiseksemme. Pääpiirteet löytyvät kyllä isommista lappusista, mutta pienempiä asioita voi helposti niin lisätä, kuin napata poiskin. Näin säilytetään se spontaani tekemisen ilo, joka kesään kuuluu.

Kesä on usein lastattu suurilla toiveilla. Odotukset korkealla kapsahdamme helposti pettymään, hermot kiristyvät ja ristiriitaiset ajatukset valtaavat mielen: “Ei tämän näin pitänyt mennä”. Tänä vuonna toivonkin, että jokaisen ylös kirjatut ajatukset, koko perheen nähtävillä, auttavat hahmottamaan kokonaisuutta ja helpottamaan toiveiden yhteensovittamista. Kenties lasten keksimät pienet asiat voivat pelastaa myös niiltä päiviltä, kun tuntuu, ettei ole mitään tekemistä, ja elämä on puuduttavan tylsää. Koska tavoitteena on kokonaisvaltainen hyvä olo ja hyvä mieli, mukaan pääsi myös muutama muistutus romantiikan vaalimisesta ja “parisuhdeajan” ottamisesta. Samoin se totuus, että yhdessä oleminen on kuitenkin tärkeintä.

Miltä tuntuu? Onko ajatukseni täysin pöhkö? Jos ei, tai sait idean jonkinlaiseen oman elämän organisointiin, voit tilata kampanjasivulta itsellesikin näytteitä uusista isommista 3M Post-it -lapuista. Voit vapaasti miettiä, mihin itse hyödyntäisit muistilappuja. Kenties työtaakan jonkinlaiseen jaksottamiseen, vaatehuoneen siivoukseen ja tavaroiden lajitteluun, mökkimuistilistan laatimiseen tai pienten, mutta erittäin tärkeiden, viestien jättämiseen kotiin jääville lapsille.

Niin tyhmältä kuin idea ehkä aluksi jopa itsestäni tuntui, koen kesäsuunnitelmien rennon kasaamisen tällä hetkellä äärettömän kätevänä. Olen myös huomannut, että on jotenkin huomattavasti helpompi liimata omat toiveensa seinälle, kuin sanoa niitä ääneen. Sitä muka odottaa oikeaa hetkeä, ja sitten pettyy katkerasti, kun toinen ei ajatellutkaan asioista aivan samoin. Uskon, että juuri tällä seikalla on iso merkitys meidän aikuisten välisiin konflikteihin – tai paremminkin niiden välttämiseen.

“SUNNUNTAI-ILTA: Äiti lenkille!” Oman ajan ottaminen ei lopulta ole niin kauhean vaikeaa. Kun toiveet ja suunnitelmat nostetaan esiin, jokaisen on helpompi kunnioittaa toisen suunnitelmia.

Sopuisaa kesää ja suloista sunnuntaita!

Suvivirren jälkeen alkaa loma. Ainakin koululaisilla, ja sitä on juhlittu meilläkin tänään. Taskussa ensimmäisen luokan päättötodistus ja mieli haikeana vanhasta luopuessa. Syksyllä puhaltaa uudet tuulet; uusi koulu, uusi opettaja ja uudet kaverit.
Pysäytin auton vielä aamulla kotipihassa tarkastaakseni, että laukusta varmasti löytyy nenäliinoja. Ja tarvittiinhan niitä; jälleen löysin itseni vetistelemästä kirkon penkistä.

Kaikki ne pitkän talven kylmät ja pimeät aamut jolloin unista poikaa sai kiskoa sängystään, ja kaikki ne viheliäiset aamut, jotka jäivät kiireen ja hoputtamisen jalkoihin. Kaikki ne viikot, jolloin arjen harmaa massa vyöryi päälle ja teki päivistä kilpajuoksua kelloa vastaan. Kaikki ne illat, jotka jäivät aivan liian lyhyiksi valmistauduttaessa jälleen seuraavaan väsyneeseen arkiaamuun.

Suvivirren jälkeen elämä on toisin. Ainakin hetkellisesti elämässä vallitsee se ajanjakso, jolloin arki ja pyhä sekoittuvat toisiinsa, ei kiireen, vaan elämisen keveyden myötä. Pitää opetella sietämään joutenoloa ja tylsyyttäkin, mutta ennen kaikkea lapsen kesään kuuluu vapaus: Paljaat varpaat rantahiekassa ja pihanurmella, säröt arjen rutiineissa ja vapaus velvoitteista.

Näin aikuisena sitä kaipaa lapsuuden kesiä. Sitä villiä vapautta, kun kesäillan kosteus alkaa paleltamaan paljaissa varpaissa. Ja vaikka menneeseen ei voi koskaan täysin palata, juuri nyt tunnen, että sitä samaa elämisen riemua toivon myös omalle lapselleni. Kesätuulessa keinumista ja puiden lehtien havinaa.

Me kiskaistiin lasten kanssa heti koulun päätösjuhlan jälkeen kesävaihde päälle. Ensin kesätukka pojalle ja sitten jäätelökaupan kautta mummulaan todistusta esittelemään. Nyt keittiön sohvan ja divaanin on vallannut kaksi pientä kuorsaavaa lötköpötköä, jotka piti kantaa autosta sisälle. Ovat vissiin todellakin loman tarpeessa! 🙂

Mutta hei, nyt pikkuisen iloa jakoon, eli pari arvonnan voittajaa:

Tuire E ja Laurs, onnea olette voittaneet F-Secure Safe:n vuodeksi!

Ihanaa lomaa kaikille lomailijoille, onnea koulutiensä päättäneille ja valkolakin päähänsä painaneille. Nautitaan kesästä!

Voihan kesä! Ei lainkaan uskoisi, että eletään vielä aikaa ennen lasten kesälaitumille rientämistä. Tai no, ainakin nyt tämä päivä vielä. 28 astetta kuulostaa paremminkin heinäkuulta, kuin touko-kesäkuun vaihteelta. Keleihin nähden olen puutarharintamalla auttamattomasti jäljessä, mutta olen yrittänyt muistutella itseäni, että eletään kuitenkin kesän alkupuoliskoa, eikä mikään ole vielä peruuttamattomasti liian myöhäistä. Vaikka toki vielä viime viikolla (hyvin suomalaiseen tapaan) vaivasin päätäni silläkin pikku seikalla, että mitä ihmiset mahtavat ajatella, kun kasvimaamme kasvaa vain heinää ja voikukkaa. No, asia on nyt vihdoin korjattu! Eilen sain nimittäin aikaiseksi istuttaa kesäkukat ja tehdä viimeisetkin istutukset ja kylvöt myös kasvimaalle. Kolmen lapsen avulla (yksi naapurista lainassa), itukassipulit pääsivät joutuin vakoihinsa, ja nyt vain odotellaan kasvun ihmettä.

Toukokuu oli taas tavalliseen tapaansa yhtä rientämistä ja juoksemista. Kaikkea kivaa kyllä, lämpöä ja aurinkoakin, mutta samalla kuukausi, jolloin kotityöt jäivät vähemmälle ja valkoisia lattioita alkoi peittää isot ja pienet kuraiset jalanjäljet. Ja niin paljon, kuin valkoisista lattioista pidänkin, kesäeläminen niiden kanssa on välillä aika tuskaista. Vaan johan hohtaa taas valkoisena. Aamun imurointi ja lattioiden pesu tuottivat sen verran mielihyvähormonia, että päivää piti juhlistaa jopa syreenikimpulla!

Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että imuroimisesta on tullut pikkuhiljaa kotitöiden inhokki. Luoja, mutta hermojani raastaa imurit, joiden teho säilyy korkeintaan 2-3 vuotta, ja tekstiilisuulakkeet jaksavat palvella korkeintaan puoli vuotta. Kehitin siis aamulla luontevasti itselleni pölynimuritarpeen, mutta nyt kun vielä tietäisi, että millaisen imurin ihminen oikeasti tarvitsee. Tehokkaan ja kestävän kyllä, mutta sitähän ne myyntipuheet aina lupaavatkin. Kaikki vinkit otetaan siis ilolla vastaan! 🙂

Muistatteko sen episodin josta kerroin viime viikolla? Tarina autosta, joka päätti hajota matkalla Helsinkiin. No, tänään olisi tarkoitus koettaa onnea uudelleen. Erittäin pikainen visiitti pääkaupunkiseudulle ja illalla ajoissa kotiin suvivirteen valmistautumaan. Pitäkäähän peukkuja, sillä pahimmassa tapauksessa tarvitsen uuden imurin lisäksi uudet hermot. 😀

Ihanaa kesäpäivää ja perjantaita! Palailen arvontavoittajien pariin viimeistään huomenna!

Tallenna

Tallenna