Oi ihanuus, se on perjantai! Ja erityisen ihana siitäkin syystä, että kalenteri on ainakin melkein tyhjä.  Tuntuu, että nyt on taas ollut niin paljon kaikkea, että ihan sellainen tavallinen viikonloppu tulee enemmän kuin tarpeeseen. Haluan siivota, nukkua päikkärit, katsoa telkkaria, lukea kirjoja, leipoa ja syödä hyvää ruokaa. Perjantain spinningiin en tosin ehtinyt, mutta otan tämänkin menetyksen jollakin tavalla takaisin. Ja joo, ei kaikkea kivaa ehdi yhdessä viikonlopussa, mutta kun on iso liuta ideoita, niin joitakin saa varmasti myös toteutettua, eikä tule aika pitkäksi!

Lumesta huolimatta meillä on aika keväinen fiilis niin sisällä kuin ulkonakin. Kasvihuoneessa kukkii ja olkkarin pöydälle ostin ihanan vihman, joka saa nyt ilostuttaa viikonlopun ajan sisätiloissa. Itse asiassa meidän tokkiksella oli myös orvokkeja, ja ehkäpä niitäkin pitää jo joku uskaltaa kasvariin laittaa. Lisätään viikonlopun listaan!

Oli kuulkaas melkoista vemputusta se eilinen twerkkaus! Ja taas tuli löydettyä uusi laji, johon mulla ei ole niin minkäänlaista synnynnäistä lahjakkuutta. Mutta hauskaa oli sitten senkin edestä, ja lajina ehdottomasti sellainen, jota on kiva päästä kokeilemaan suljetuin ovin yhdessä ystävien kanssa. Minä onnistuin polttamaan jopa leukani lattiassa, kun yritin peppu pystyssä nousta päinmakuulta ylös. Ja välillä tuntui, että pakaran sijaan heilui ainostaan leuka tai silmä. Hirvittävän vaikeaa yrittää liikuttaa jotakin kehon osaa jännittämättä sitä. Mutta toisaalta vähän sellainen koukuttavakin laji, koska sitten kun sai jonkin pienenkin asian onnistumaan, niin tuli ihan mielettömän hyvä fiilis. On oikeastaan ollut aika ihana huomata, miten paljon helpompaa aikuisena on kokeilla uusia juttuja, vaikka äkkiä voisi luulla, että asia on juuri toisin päin. Itse ainakin koen, että nyt aikuisena olen itseäni kohtaan huomattavasti lempeämpi, ja hyväksyn sen, etten ole kaikessa hyvä, enkä monessa asiassa edes sinne päinkään. Lupa olla äärettömän huono ja taito myös nauraa sille tosiasialle. Siinä yhdenlaiset onnenavaimet.

Tuo vaaleanpunainen väri on jotenkin niin sulattanut sydämen ja tuntuu istuvan olkkariin ihan mielettömän hyvin. Samaan aikaan raikasta, mutta rauhoittavaa, eikä missään nimessä imelän söpö. Siis mun mielestä!   Ja niin kivasti kuin se istui talven kylmään valoon, se sopii myös tällaiseen keväisempään kotiin. Noista vaaleanpunaisista yksityiskohdista kirjoittelin enemmän täällä. Muuten olohuoneen tyyliä enemmän tässä postauksessa.

Mulla on teille viikonlopulle postausta valmiina, mutta nyt tältä erää moikat. Olen varannut itselleni yhden lämpimän kainalon, suuren kulhollisen poppareita ja illan telkkaria tuijotellen. Siivota ehtii sitten huomenna!

Ihanaa viikonloppua!

Heipsan ja perjantaita!

Ihanaa aloittaa viikonloppu, vaikka kotona onkin melkoinen kaaos. Mutta hei, perjantaisiivouksen sijaan lähdin polkemaan ja pääsin just oikeaan viikkonlopputunnelmaan. Ketarat oikoseen ja relax! Siivoan jos se alkaa jossain kohtaa tuntumaan edes pikkuisen mielekkäältä puuhalta.

Kuvailin viikolla kevätjuttuja kasvihuoneessa, joten tätä kuvitusta teillekin viikonlopun aloitukseen, varsågod!

Mun viikonloppuun kuuluu kasvihuoneessa istuskelua, kirjoja, ja kenties vähän sukulointiakin. Esikoinen lähti leirille, joten jotakin spessumpaa pienemmän kanssa.

Rentoa, levollista ja palauttavaa viikonloppua! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Ollaan tässä naureskeltu mieheni kanssa sitä, miten vielä joitakin vuosia sitten ajeltiin ihan arki-iltana kaupunkiin ja tapettiin aikaa tehden ruokaostokset suuremmassa marketissa. Tuo tuntuu tätä nykyä aika kaukaiselta ajanjaksolta, kun sitä aikaa ei enaa juuri ole tapettavaksi asti. Päinvastoin, kun kaupunkiin pitäisi lähteä vartavasten hakemaan jotakin tiettyä, tuntuu, ettei sopivaa aikaa löydy mistään. Eilen illalla tuli tällainen pakottava tarve lähteä hakemaan esikoiselle uusia nappiksia, vaikka ohjelmassa olisi ollut kaikkea muutakin. Tänään olen kuitenkin aika tyytyväinen, että asia hoidettiin jo eilen ja se on nyt pois tämän päivän ohjelmasta. Keskiviikkoilta on ehdottomasti siitä viikon helpoimmasta päästä, joten tiedossa on liki vapaailta harrastuksista ja kiireestä. Löysin kuitenkin itseni pohtimassa, että mitä sitä sitten lainkaan tekisi. Leipoisi sämpylöitä, imuroisi vai lysähtäisi kerrankin rauhassa nauttimaan olostaan. Valitsin viimeisen – kuinkas muutenkaan.

Koska pääsin eilen myös pikkuisen paremmalle lehtihyllylle, nappasin matkaani uusimman Lantlivin numeron. Sen seurassa on mukava kasvattaa kesänkaipuuta ja multasormien kutinaa.

Vaikka täällä on tänään ollutkin vähän harmaampi päivä, kevät on silti ottanut kunnon harppauksia eteenpäin. Lumet hupenevat silmissä ja maa kuivuu. Yhdellä pellolla voi olla satapäin paluumuutavia hanhia ja joutsenia. Kun niitä peltoja on useampia peräkkäin näky on oikeasti aika mieletön!

Mutta nyt takaisin kesäisten inspiraatioiden pariin. Kahvia ja sitten hetkellinen oikaisu sohvalle. Olemisen sitämätöntä keveyttä, sanoisin!

Ihanaa iltaa!

**Samsung The Frame -tv medialainassa

Ihana viikonloppu!
Ollaan oikeastaan lasten kanssa oltu tekemättä juuri mitään. Aikainen aurinko herätti eilen seitsemältä ja tänään jo kuudelta. Pääsin eilen käymään kirppikselläkin, kun reipas esikoinen totesi, että kyllä me äiti täällä pärjätään, mene vain. Ja minähän menin. Ja nukuin yön yli ja kävin tänään vielä pikaisesti uudestaan.

Jos pyykinpesua ja nopeaa siistimistä ei lasketa, viikonloppu on otettu äärimmäisen rennosti. Ruokaakin tehty helpoimman mukaan ja toipilaan toiveita kuunnellen. Aikaisin nukkumaan ja hyvin nukuttuja öitä. Akkujen lataamista. . 

Tänäänkin annoin lasten nukkua rauhassa ja menin heti aamulla siivoamaan kasvihuonetta. Kannoin vintiltä pari lisätuolia ja Ikeasta hankitut pari hyllyä. Niihin on tuollaiset muovihuput, joten jotain pientä voi nostaa vaikka kylmän suojaan. Ulkona vihmoi kylmä tuuli, mutta kasvihuoneessa oli ihanan lämmin puuhailla.

Aika ihana ajatella, että kohta noista ikkunoista saa ihailla vihreyttä ja kasvihuoneen hyllyilläkin on toivottavasti jotakin muuta kuin tyhjiä ruukkuja. Kuten näette, lumet ovat täällä vähissä jo, joten usko kevään tulemiseen vahvistuu koko ajan. Eilinen aamupäivän vesisade laittoi projektiin vain lisää vauhtia. Tänään piti ottaa jo allergialääkkeetkin esiin. Varma kevään merkki sekin vaiva.

Nyt on kasvihuone siinä kunnossa, että kelpaa kahvitella ja nautiskella. Vielä kun saa ne vähän kauniimmat maisemat ympärille ja viimeiset silaukset muurille ja kasvarille, niin johan elämä hymyilee!

Leppoisaa sunnuntaita! ♡

 

kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

Heips!

Nyt se olis sitten tästä lähtien päivä ihan virallisestikin yötä pidempi. Ja sehän sopii oikein mainiosti. Aamulla jo makuuhuoneen ikkunoista sarasti auringonnousu ja jälkimmäistä aamukahvia sai juoda melko ihanasta paisteesta nautiskellen. Niin ja niistä joutsenista. Niitä lentää tässä paljon, kiitos kansallispuiston, joka on tuossa lähellä. Sitä on kuin eri ihminen, kun näkee heti aamusta valoa ja saa heti herättyään katsella kauniita asioita. Niin paljon parempaa, kuin pitkään jatkuva pimeys ja mustat aamut. Se aamun paiste tosin vaihtui täällä iltapäivällä räntäsateeseen, mutta nyt aurinko näyttäytyy taas!

Pieniä sirkkalehtiä ei ihan vielä voi kasvihuoneeseen kantaa, mutta sipulikukat kyllä. Niinpä päätin virallisesti aloittaa kasvihuonekauden ja fiilistellä kevättä. Ihan vaikka vain kevätpäiväntasauksen kunniaksi. Toki fiilistelen hiukan enemmän niinä aurinkoisempina päivinä, mutta kuitenkin. Pääsiäinen on tänä vuonna kovin myöhään, mutta voihan sitäkin kai fiilistellä ennakkoon kuten joulua? Minä ainakin aion!

Meillä on nuorimmainen taas sairaana, joten siinäkin mielessä tämä pieni kevään laittaminen on piristänyt päivää. Sovittiin, että haetaan pajunkissoja kun taas ollaan siinä kunnossa. Ja jos huomennakin vielä on tylsää, laitetaan kevätohrat kasvamaan!

En tiedä onko mulla varsinaisesti mitään suosikkia näissä kevätsipuleissa. Helmililjat ja perunanarsissit ehkä parhaasta päästä, mutta iloinen sekamelska vähän kaikkea on kuitenkin ehdottomasti paras!

 

Tällä viikolla kasvihuone saa muuttua edustuskelpoiseksi keväthuoneeksi ja aion vihdoin juoda ne kasvarikahvitkin. Iltapuhteena olisi parin kasvihuoneeseen tulevan hyllyn kasaaminen. Ei mun laji, mutta jos edes yritäisin. Sekin kai jotakin kevään edistämistä. Mutta hei, nyt paistaa taas ja sohvalla makoilee yksi pieni potilas, joka kaipaa kipeästi seuraa. Minua kaivataan siellä, joten toivottelen teille mukavaa keskiviikkoiltaa. Toivotaan, että aurinko viihtyy kanssamme huomennakin!

 

kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

Moikka!

Oikein hävettää miten vähän blogia on tullut päivitettyä viime aikoina. Ja kyllä, aina kun tällainen tilanne tulee niin sitä seuraa myös jonkinlainen kynnys palata blogin ääreen. Joka kerta kun joudun kohtaamaan saman kysymyksen: Mitäs kerrottavaa mun elämässä oikeesti on!?
Mutta koska jostain on aloitettava ja rima rikottava, niin olkoon se sitten tällainen viime päivien koontipostaus. Eli mitä edes osittain mainitsemisen arvoista on tapahtunut.

Ihan alkuun daaliat, jotka jo näkyivätkin istan stooreissa. Eli alkuvuodesta tilaamani mukulat saapuivat vihdoin ja kuten arvata saattaa toivat mukanaan myös hurjan keväänkaipuun. Ja vaikka sääolosuhteissa pieni takapakki tulikin, uskon vanhan kansan viisauteen, jossa uusi lumi lasketaan vanhan surmaksi. Nimittäin veikkaanpa, että parin päivän sisällä lunta on lopulta vähemmän kuin viime viikolla. Tai näin ainakin haluan uskoa. Ja koska kevät on oikeasti nyt se juttu, joka pitää mielen tulevassa hyvässä, kaivoin myös kylvömullat ja siemenet esiin ja laitoin uutta kasvua alulle. Nyt alkuun vasta chilit (ehkä vähän myöhässä) ja kesäkurpitsat. Mutta uskon siihenkin, että kasvihuoneen avulla nämä kylvöajat saa tänä vuonna kivasti tasattua.

Noin muuten daaliat ovat tuottaneet hiukan päänvaivaa, sillä en ole vieläkään ihan päättänyt, että mihin ne laitetaan. Jotenkin taas tässä kohtaa vuotta on niin älyttömän vaikeaa hahmottaa, että mitenkäs se aurinko taas mihinkin paistoi ja miltä maa näyttää ilman lunta. Joka vuosi on jouduttu syystä tai toisesta karsimaan vanhoja puita, mitä olen lähtökohtaisesti aina vastustanut. Mutta nyt mulla on muutama puu kiikarissa, jotka voisin vallan hyvin antaa pätkittäviksi paremman daaliamaan toivossa.

Viime päivinä olen myös tuntenut syvän vihreää kateutta ja jokainen länsinaapurista kantaunut krookuksen kuva on saanut minut harkitsemaan vakavasti vadelmavenepakolaisuutta. Kuten yltä voi nähdä, ei ole ihan vielä haravointikelit, eikä tietoakaan mistään kukkivasta.

Rinnakkaistodellisuus on syntynyt tuttuun tapaan kirjoilla, ja yksi viime päivien lukemisista on ollut Søren Sveistrupin Kastanjamies. (Monelle Sveistrup on tuttu Jälkiä jättämättä -sarjasta.) Ei tämä Kastanjamieskään välttämättä mitään kielellistä ilotulistusta ole, mikä korostuu kun on juuri lukenut alle Håkan Nesserin loistavaa sanailua Cafe Intrigon muodossa. Mutta koukuttava ja erittäin jännä. Just sellainen pakko lukea heti loppuun -kirja, joille on ehdottomasti paikkansa. Mainittakoon, että olen Nesserin fani ja esimerkiksi Gunnar Barbarottin ajatusten juoksu on jotakin mitä joskus ihan vain pysähtyy kesken lukemisen nauramaan tai mahdollisuuksien mukaan lukee vieruskaverille ääneen. Viikon äänikirjana Leonard Goldbergin Sherlock Holmesin tytär. Ei jännä, eikä muutenkaan kirjallinen merstariteos, mutta sellaista sopivaa kuunneltavaa matkustaessa. Tai no, toimii ehkä sittenkin paremmin lukemalla, sillä kertoja on mies ja lukija nainen, mikä ainakin sekoitti itseäni välillä. Tosin syy saattaa myös olla pienissä torkahduksissa.

Mutta siis siinä viimeisen viikon kirjat:
Håkan Nesser – Cafe Intrigo
Søren Sveistrup – Kastanjamies (arvostelukappale saatu Otavalta)
Leonard Goldberg – Sherlock Holmesin tytär

Viikon ajan kaapin kyljessä on roikkunut mun ensi lauantaille valitsemani juhla-asu. Niin ja uudet, puseron alle sopivat (syntymäpäivälahja) liivit. 35-vuotisen elämäni ensimmäiset myyjän avustuksella valitut. Itselleni kun on ollut aika mahdoton ajatus, että joku tulisi sovituskoppiin kurkkimaan, saati koskisi. Mutta hei, alusvaatekutsut! Tai no, nämä ei ollut varsinaisesti kutsuilta, vaan sovitin kun oltiin viettämässä Venäläistä iltaa kotikutsuja pitävän liivimyyjän luona. Sermin takana ystäviä ja pohjalla pieni (Venäläinen)skumppa, niin johan minä siitäkin selvisin. Ja istuukin muuten kerrankin kuin hansikkaat. Ja kokokin meni uusiksi. Eli jonkinlainen aikuisuuden virstanpylväs on nyt saavutettu!

Tuiki tavallisen torstain kruunaa kotivelvoitteista vapaa ilta ystävien seurassa. Että siinäpä niitä viime aikoja. Ja hei, huomenna onkin jo perjantai!

 

 

Kavihuone pystytettiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

Maanantai ja arki. Ja tiedättekö tuntuu todella ihanalle. Tykkään arjesta ja rakastan tätä auringonpaistetta. Tosin, jos painii höyhensarjassa, aamupäivällä olisin suositellut laittamaan kiviä taskuun. Kävi nimittäin aikamoinen tuuli. No, minä en kuitenkaan paini niin kevyessä sarjassa. Mutta kasvihuoneessa jos missä on aika ihanaa just tällaisina päivinä. Kaikki se aurinko ja valo ilman kovaa tuulta ja viimaa. Tuli jopa ihan lämmin kun tänään lakaisin lattiat ja pesin pöydän mäntysuovalla. Ajatuksenani oli laskea kahvikuppi vasta pestylle pöydälle ja istua hetki auringosta nauttien, mutta en sitten ehtinytkään. Mutta josko huomenna pääsisin siihen asti!

 

Meillä oli tänään papusoppapäivä. Tosin vihreän sijaan oranssinpuoleinen, vaikka tavallaan erittäin vihreä. Me ollaan yritetty (tai minä olen, koska lähinnä minä laitan ruokaa) niin, että ainakin puolet viikon arkipäivällisistä olisi kasvisruokaa. Toisaalta tämä on helppoa, koska teen aina ruokaa useammaksi päiväksi. Mutta toki sitten joskus käy niin, että broilerkastike ei lopu millään, ja syödään sitä lasten kanssa viisi päivää. Joo, tiedän. Mutta kun en ole okein hyvä tekemään pieniä annoksia. Ja toisaalta en aio edes opetella. Aikaa, vaivaa, energiaa ja rahaa säästyy kun ruokaa tekee kerralla useammaksi päiväksi. Ja vastaavasti sitten tulee niitä viikkoja, kun tarjolla on ainoastaan kasvisruokaa.

Musta on tosi hienoa, että markkinoille on tullut paljon erilaisia kasvisproteiinin lähteitä. Ei sillä, ei meidän kasvisruuassa niitä aina välttämättä ole. Välillä ihan vain vihannespitoinenkin ruoka on paikallaan. Itse syön harvemmin lounaaksi mitään kovinkaan tuhtia. Mutta kun puhutaan lihan korvaamisesta, toisin sanoen kasvisproteiinien käytöstä, vanhassa on vara parempi. Nimittäin tykkään siitä että palkokasvit säilyvät kuivattuina keittiön kaapissa, eikä aina tarvitse välttämättä käydä kaupan kylmäaltaalla. Noin maalaisjärjellä ajatellen näkisin, että esimerkiksi kuivana säilötty härkäpapu on ekologisempi valinta kuin kylmäaltaassa myytävä ja kylmäketjussa kuljetettu kaverinsa. Härkäpapu on loistava proteiininlähde ja vanha palkokasvi jota on pitkään käytetty esimerkiksi eläinten rehuna. Mutta härkäpapu taipuu herkuksi myös ihan kotikeittiössä. Helposti ja nopeasti, kuten arkiruuan kuuluukin. Kokonaiset härkäpavut vaativat joko liottamisen tai pidemmän keittoajan. Yön yli liottamalla härkäpavut kypsyvät vajaassa vartissa, muuten niitä saa keitellä tunnin ajan. Itse laitan härkäpavut likoamaan aamulla ja keitän reilun puoli tuntia iltapäivällä.

Tämän keväisen maanantai arkiruokapulman pelasti lempeän tulinen bataatti-härkäpapukeitto.

Lempeän tulinen bataatti-härkäpapukeitto

500g kokonaisia kuivattuja härkäpapuja
3 isoa bataattia
valkosipulinkynsi(tai 1-3kpl)
makeaa chilikastiketta (tai tuoretta chiliä)
suolaa

lisäksi:
ruokakermaa (tai esim. iMat fraiche)

 

Huuhtele härkäpavut ja kuori ja pilko bataatti. Mitä pienemmäksi kuutioit bataatin, sitä nopeammin se kypsyy ja soseutuu itsestään.
Laita härkäpavut kiehumaan omaan kattilaansa. Kaada pavut kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen.

Keitä bataatit vähässä vedessä isommassa kattilassa. Lisää joukkoon hienonnettu valkosipulinkynsi. Noin puoli tuntia ja bataattikuutiot soseutuu miltei itsestään.

Huuhtele keitetyt härkäpavut lävikössä ja kaada ne bataatin joukkoon. Itse surautin muutaman kerran sauvasekoittimella, jolloin papujen rakenne hieman rikkoutui, mutta suutuntuma psyyy kuin perinteisessä hernekeitossa.

Mausta suolalla ja chilikastikkeella. Voit käyttää myös tuoretta chiliä, mutta arkiruuassa on lupa oikaista. Siksi valmis chilikastike.

Keittoa voi notkistaa ruokakermalla, mutta itse tykkään enemmän notkistaa vasta lauatsella Oatlyn kaura fraichella.

 

Tästä määrästä meidän nelihenkinen perhe syö noin kolme päivää!

 

Voima-Papu -tuotteet tulevat Salosta, Karviaisten tilalta. Lasken ne itselleni lähiruuaksi, mutta tuotteet löytyvät kaupan hyllyiltä ympäri Suomea. Tilalla on kuitenkin myös nettikauppa. Instan stooreja katselleet tietävät, että tykkään heidän valkosuklaalla ja salmiakilla päällystetyistä härkäpapukarkeista.

Tuo vihreä parkatakki (Didriksons) on muuten osoittautunut kuin toiseksi ihoksi. Kuljin takissa koko talven, ihan pahimmilla pakkasillakin. Luottovaate, josta on tullut mun arkiunivormu. Haaveilen sellaisesta Barbourin öljykangastakista, joka vois sopia myös mun lantsarityyliini, mutta toistaiseksi mennään tällä.

 

Tulipa sillisalaattia, mutta siitä huolimatta kivaa maanantai-iltaa! ♡

 

 

Kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Niin se meni lomaviikko, että hups vain. Vatsat on täytetty mummun  lasagnella (jota on jääkaapissa vielä huomiseksikin) ja pitkien yöunien lisäksi on ehditty tehdä kaikea sitä, mitä arkena ei muuten ehdi tehdä. Ykkösenä se sosiaalinen elämä ja laatuaika tärkeiden ihmisten kanssa. Onneksi on vielä viikonloppu aikaa rentoutua ja nautiskella joutilaisuudesta.

Aurinkoinen perjantai puski ainakin itselleni kovan siivousvimman, jota aion laannuttaa myös huomenna. Ilman stressiä ja pinta ja huone kerrallaan. Muistattehan, että vielä tänään ehditte osallistua Sinituotteen arvontaan! Jos aurinko ei inspiroi siivoamaan, niin ehkä uudet siivousvälineet.

Perjantai-iltapäivään mahtui ulkona syömistä ja kahvittelua kaupunkireissun muodossa. Niin ja Tubetour, jota esikoinen oli odottanut jo pitkään. Jotenkin niin symppistä tuo fanittaminen, ja vaikka sitä ei aina itse jaksakaan ymmärtää, niin muistutin ystävää, että samanlaisia me oltiin siihen aikaan kun New Kids On The Block oli kova juttu. Tosin näitä tähtiä ei koskaan päästy moikkaamaan, saati että oltais saatu onnistunut yhteiskuva itsestämme ja idoleistamme. Tärkeitä juttuja tietyssä iässä kuitenkin. 

Mutta kyllä pyjama ja villasukat ovat kova juttu ihan joka perjantai. Nyt niitä ja iltapalaa. Ja sitten laadukas tunti herra Hercule Poirot seuranani.

Ihanaa viikonloppua! ♡

Hyvin nopeat pikamoikat ennen kuin hyppään ratsuni selkään ja lähden viettämään iltaa. Punainen paholainen on taas kaivettu talviteloilta ja yhteinen taipaleemme jatkuu. Tämä on ehdottomasti sellainen fiilisfillari. Jos mielii päästä kovaa tai ajaa pitkiä lenkkejä, ei paholainen ole ehkä paras kaveri, mutta näin kakkospyöränä tämä on kyllä ihan ehdoton ykkönen.

Koko ajan pukkaa lisää vihreää maasta ja pihakin on kevätsiivottu ainakin puoliksi. Vielä näyttää kuitenkin liian karulta ja avaralta minun makuuni, mutta ei siinä kauaa mene, kun kaikkialla on vehreää ja vihreää. Mutta parasta nyt onkin juuri se, kun saa päivä päivältä seurata luonnon heräämistä. Kuunnella lintujen laulua ja odotella runkosyreenin silmujen avautumista. Viimevuotinen  äitienpäivälahjani selvisi nimittäin talvesta kaikin puolin oikein mallikkaasti. Eilen katselin hiukan ennen nukkumaanmenoani ohikulkenutta lintubongaria, joka pysäytti pyöränsä meidän tienpäähän ja tarttui kiikareihinsa. Jotain se kovasti tuolta meidän puiden latvoista tarkkaili, ja teki mieli mennä kysymään, että mitä siellä on. No, nautin silti siitä lintujen laulustakin, vaikka en aina ihan tiedäkään, että mitä lajia laulajat ovat.

Mutta nyt matkaan. Mukaan lämmintä vaatetta, villasukat, pikkuisen viiniä ja sitäkin enemmän iloista mieltä. Niin ja tietenkin kypärä!

Oikein ihanaa iltaa myös teille! ♡

Voi mikä ihana sunnuntai! Päätin heti aamulla toteuttaa ne kaikki viikon aikana uneksimani kevätjutut, ja koska sininen nyt jostakin syystä vain liimautui tajuntaani, aloitin hakemalla lisää sinisiä orvokkeja. Kuistilla on jo hetken ollut sellainen kukkakaupan tuoksu, mutta nämä olkoot nyt ne ensimmäiset ulos jäävät kesäkukat. Itse asiassa tässä rappusilla orvokit menestyvät läpi kesän, koska paikka on suojassa päivän pahimmalta paahteelta.

Tänään on heiluteltu myös haravaa, ja usko kesäntuloon on vahvempi kuin pitkään aikaan. Mutta ihan koko sunnuntain kohokohta oli illan urheilusuoritus. Nimittäin elämäni ensimmäiset jalkapallotreenit!!!! Niin oli hauskaa ja kivaa, että olisi voinut olla pidempäänkin. Mutta ei hätää, tätä sunnuntaiherkkua on tiedossa taas viikon päästä lisää!

Mutta nyt kotia raivaamaan. On nimittäin sen näköistä, että meillä on oltu ihan pihalla tämä päivä.