Uuden Kuun Facebook-sivua seuraaville tämä pieni kurkistus keittiöön ei olekaan enää mikään uusi juttu. Viikonloppuna jo paljastin, että huilailu ei mennyt ihan toimettomana olemiseksi kuitenkaan.

Se, miltä keittiön tämä seinä näytti ennen, on nähtävissä vanhasta ajatuksia keittiöstä -postauksesta. Pahoittelut, siirretyn postauksen asettelu ei oikein istu nykyiseen blogipohjaani.

Keittiön lattiapuut ovat yhä ja edelleen sievässä pinossa ja odottavat tekijäänsä. Mutta, jospa tämä pieni ja varovainen liikkeellelähtö saisi aikaan suuremmankin tehokkuuden puuskan! Mene ja tiedä. Uskokaa pois, yritän kuitenkin kaikkeni!
Eilen kuitenkin yksi epämääräinen lautakasa sai uuden muodon, ja keittiö piristyi kummasti. Lisää kuvia myöhemmin, nyt iltapalapuuhien pariin!
Pannari vai sämpylät, siinäpä muuten kinkkinen iltapalapulma!

Puspus, köökin nurkasta! 🙂

Ps. Toivottavasti tätä artikkelia voi jo kommentoidakin. Edellistä kun ei vissiin voinut. Mulla on tänään ollut sellainen väsytystaistelu WordPressin kanssa, että en tiedä kumpi tässä alkaa ensin taipua…

Pakko myöntää, että tällä viikolla takki on aika tyhjä edellisen viikon aherruksesta. Univelkaa ja pitkiä päiviä jaksaa hetken aikaa, mutta jossain kohtaa kroppa alkaa huutamaan lepoa, ja on vain todettava, että vauhdin on hiljennyttävä.

Mulla on itse asiassa ollut pari päivää kuin paha krapula, vaikka täytyy (melkein häpeäksi) myöntää, että alkoholilla ei ole osuutta asiaan, sen verran kuivanpuoleista on meikäläisen juhliminen. 🙂 Itse asissa meidän lauantai venyi puoliyöhön sohvalla Komisario Morsea tuijotellen. Tai no, mies nukahti jo puolessa välissä sitäkin! Pari päivää mun olo on ollut lähinnä mukavuudenhaluinen, tai no löysä ja laiska myös!

Mutta jotain tämänkaltaista osasin odotaakin. Ei siksi, että ikävuosia on koossa pyöreät, vaan siksi, että aherrus todellakin vei voimia. Niinpä tämä viikko otetaan pikkuisen löysemmin. Löhötään sohvalla, ja ollaan vaan, valmista pintaa ihaillen ja uusia juttuja suunnitellen!

Eteisen kenkäkaapin päällä Hayn puinen käsi ja Arne Jacobsenin letter cup. Ne olivat tuolin kanssa samassa paketissa, ja odottavat myös työhuoneen valmistumista. Mutta, ihan kivat ne on tuossakin, joten nyt vedetään ansaitusti henkeä!

Suuret kiitokset vielä onnitteluista, olette ihania! En stressaile numeroita tai pode sen kummempaa kriisiä. Elämä jatkuu omalla painollaan, iästä viis! 🙂

Vielä reilu pari tuntia aikaa osallistua Vichyn meikkikisaan! Käyttäkää se hyödyksi!!!

Kyllä vain, se on nyt 30 vuotta täynnä!
Tai tuli jo eilen, siinä ilta kahdeksan jälkeen. Mutta ei se kyllä miltään tuntunut, en kokenut vanhentuneeni tai aikuistuneeni yhtään. 🙂

Vietettiin synttäreitä pienellä porukalla täällä meillä. Mies vastasi kokin hommista, pulled porkia ja asiaan kuuluvat muut höysteet. Mulle jäi vain mutakakun teko, tosin sekin pääsi inan liian kypsäksi. Otin kai vähän turhankin löysästi.

Joku on saattanut mun lahjatoiveeni arvatakin, eli suurin toiveeni oli saada kotia kuntoon. Viime viikko tehtiinkin tosi kovin hommia, mutta parasta on, että hommat jatkuu taas tänään! Ehkä hiukan pienemmällä teholla, mutta kuitenkin!

Mä toivottelen teille oikein mahtavat sunnuntait!

On muuten ihana fiilis, kun jääkaappi on täynnä herkkuja ja koti täynnä kukkia!

Olen maalannut, kitannut, hionut, maalannut, kitannut tapetoinut ja hionut. Kantanut huonekaluja paikasta toiseen, purkanut muuttolaatikoita (kyllä!), pakannut tavaraa kierrätykseen ja vintille, siivonnut keittiön kaappeja, järjestänyt lastenvaatteita sieviin pinoihin ja istuttanut kasveja. Olen leiponut kaksi kertaa sämpylöitä, ja syönyt pitsaa niin, että sitä tulee jo korvistakin. Olen juonut kahvia ja cola zeroa litratolkulla, kärsinyt nälkää ja hirmuista ähkyä. Olen nukkunut aivan liian vähän vaihtamalla yöunet kaikkeen edellämainittuun. Olen itkenyt ja nauranut, tuntenut suunnatonta iloa ja riemua, samoin pettymystä ja epätoivoa.
Tämän kaiken lisäksi olen toki huolehtinut perus kotityöt, lapset ja lasten tarpeet. Olen istunut kynsihuollossa ja käynyt salilla. Siivonnut ja pyykännyt, täyttänyt ja tyhjentänyt tiskikonetta, laittanut ruokaa jne.

Vaikka olen oikeasti ihan suunnattoman iloinen kaikesta siitä, mitä tämän viikon aikana on saatu valmiiksi, olen samalla myös pikkuisen pettynyt. Luulin, että viikossa ehtisi enemmänkin. No, nyt tiedän; Ei ehdi millään!

Lupasin olla tällä viikolla nuori ja hullu. Nuoruudesta en tiedä, mutta hulluus on kyllä ollut läsnä aika tiiviisti. Mutta, vaikka mä olen ihan törkeän väsynyt, ja jokainen solu kropassa huutaa armoa ja lepoa, olen silti ihan tajuttoman onnellinen ja tyytyväinen! Mikään ei nimittäin voita sitä fiilistä, kun näkee kaiken sen raatamisen ja valvomisen tuloksen. Tää kaikki on jokaisen valvotun tunnin arvoista!

En muista, koska viimeksi yksi viikko olisi mennyt ohi tällä vauhdilla! 

Se on perjantai! Nautitaan siitä!

Eiks niin, että välillä pitää istua alas ja ihailla tulostakin!?
Nyt alkaa oleen vaatehuone paketissa, mikä tarkoittaa sitä, että tuleva työhuone saadaan tyhjäksi. Tämä taas tarkoittaa yksinkertaisesti, että työhuoneen kimppuun päästään NYT!
Oon ihan fiiliksissä! Ette vissiin ole sitä vielä huomannut! 🙂

Tässä pikkuinen sneak peek vaatehuoneesta. Huomaatteko minkä päällä mä istun? Siis peffan lisäksi?
Ei ollenkaan turha se eilinen postireissu! 🙂

Instaseuraajani jo tietävätkin, mitä täällä on aamutuimaan tehty!
Illalla tosiaan saatiin vaatehuoneeseen viimeisetkin maalikerrokset, ja tänään päästiin tapetoimaan. Tapetitkin on jo instan puolella käsitelty, eli mulla jäi hiukan heräteostoksena viime Ikean reissulta kolme rullaa graafisia tapetteja käteen, ja sain idean tapetoida vaatehuoneen päätyseinän tuolla ihanalla harmaalla kuviotapetilla.

Tapetit maksoivat jotain kympin pintaan rulla, ja olivat siis ihan törkeän halpoja. Laatu oli hyvä, itse myös pidän tälläisen paksun paperitapetin työstämisestä enemmän kuin ohuesta parinnetapetista tai paksusta non woven-tapetista. Ensimmäinen on herkkä repeilylle, ja jälkimmäinen kulmissa ikävän tönkkö.
No, mutta suoraan seinään nyt levittää tapetin kuin tapetin, ei sillä tässä kohtaa olisi ollutkaan merkitystä. Mutta kuitenkin, voin siis suositella näitä, ovat ihan kelpokamaa!

Meillä oli käytössä vanha, hyväksi havaittu, työnjako; Mies leikkaa ja laskee kohdistukset, minä lätkin seinään. Ja, jollain hassulla tavalla, mä muuten rakastan tapetoimista!

Listat puuttuu, mutta nyt kannetaan kalusteet sisään, että saadaan vaatteet pois keittiöstä, työhuoneesta ja joka puolelta…

Jepsheps, mutta nyt takaisin duuniin!

Hauskaa torstaita!

kröhöm… pitäisköhän käydä kampaajalla….?

Hiphei, sunnuntain iloksi!

Pieni pettymys, että hommat eivät ole edenneet ihan sillä vauhdilla, kuin olisin toivonut. Olisi ollut kivaa laittaa kuvia jostakin valmiista, tai no, edes puolivalmiista, mutta pitää vain odottaa. Tai pikemminkin, paiskia hommia – ainakin täällä päässä.

Olohuoneessa jo viikon vallinnut poikkeustila jatkuu. Itse asiassa, iltaa kohti se pahenee. Tarkoitus olisi kasata loputkin huonekalut naapurihuoneeseen ja sutaista lattia vielä kertaalleen. Näistä päivällä napatuista kuvista tilanne on edennyt jo siihen pisteeseen, että huone on tyhjä telkkaripöytää ja sohvaviritelmää lukuun ottamatta. Täytyy kuitenkin myöntää, että toi kahden sohvan yhdistelmä on ollut aika mukava. Siinä on röhnötetty illalla kuin sillit suolassa. Popparikipon mentävä rako tietenkin yritetty pitää. 🙂 Mutta nyt on röhnöttelyt röhnötelty, ja seuraava viikko koitetaan paiskia hommia niin ahkerasti kuin suinkin pystytään. En jaksa enää kahlata tässä sekamelskassa, etsiä tavaroita, vaatteita – ja ylipäätään jalansijaa!

Tänään haettiin tapetointipöytä, koska vanhaa ei onnistuttu löytämään mistään. Huomenna sivallan muutaman vuodan seinään ja toivon, että vaatehuone saadaan nopeasti takaisin kalusteisiinsa. Sitten työhuoneen kimppuun jne…

Alin kuva kertoo, että lapsukaisia nämä poikkeustilat eivät paljon hetkauta. Jos saisivat päätää, meillä olisi kai aina sohvat keskellä lattiaa! 🙂

Päivällä mentiin noutopitsalla, joten aloitan nyt hiukan terveellisemmän iltapalan miettimisen. 😉

Mukavaa ja leppoisaa sunnuntai-iltaa teille!

Eilinen inspiroituminen auttoi!
Taas on intoa ja virtaa, ideoita ja suunnitelmia. Tylsää maalaamista toki eniten on edessä, mutta sitäkin jaksaa, kun näkee mielessään isompia kokonaisuuksia ja valmiita sisustusjuttuja!

Näissä tunnelmissa siis tänään!

Energistä torstaita!

Tsemppiä jokaisen arkeen!

Mitä tehdä kun tökkii?
Aika, voimat ja kädet ei tunnu taas riittävän. Ulkona on kaikenlaista pakollista, on puuhommia ja muuta remontointia tärkeämpää. On pieni korvatulehduspotilas, kauppareissut ja ruuanlaitot. Pyykkivuori ja lamaannuttava kasa tavaraa, jolle pitäisi keksiä säilytyspaikka. Vauvanvaatteita, joista ei haluaisi luopua. Vielä. Mielen valtaa jälleen tunne, että hitto tästä mitään tuu…

Puhalsin pelin poikki! Inspiraatiota kaivetaan lehdistä, instasta, pinterestistä – ja mistä tahansa, missä sitä vain on tyrkyllä. Maalaamisen sijaan tehdään pari päivää jotain muuta. Hoidetaan tietty edellämainittujakin velvollisuuksia, mutta rentoudutaan samalla. Juodaan muutamat tuumauskahvit, haaveillaan ja unelmoidaan. Niistä se inspis tekemiseen syntyy!

Pakkopullaa en halua tästä talosta itselleni tehdä. Haluan tapetoida, maalata ja hioa seiniin hyviä muistoja ja hyvää mieltä. Luulenpa, että illalla on jo ihan eri fiilis tarttua siveltimeen!

Eilen leikkelin pistokkaita mårbackoistani, tänään hain ensimmäiset siemenpussit ja turveruukut. Multa vain unohtui ostaa, joten pitää tehdä vielä ainakin yksi reissu kylillekin. Mutta nyt mä keitän jälleen yhdet tuumauskahvit ja nautin päikkärihiljaisuudesta!

Inspiroivaa keskiviikkoa, ihanat!

Ei perinteistä perjantaisiivousta, ei tuoreita kukkia pöydällä.
Meidän perjantai näyttää nyt tältä:

Maalaamista, sutimista, hiomista ja puunaamista. Ikeassa käyntiä ja remppaa, niitä on viikonloppulle tiedossa.

Mutta hei, mahtavaa viikonloppua teille ihanat! Ei anneta yhden lätkämatsin masentaa!

Halipusimoi!