En tiedä mikä ihmeen raivausinnostus eilen illalla iski, mutta jostain kumman syystä istuttiin sunnuntai-iltaa lattialla ja lajiteltiin vaatteita jääviin ja lähteviin. Tänään kierrätyskeskukselle meni lasti lastenvaatteita, sukasta sydvestiin. Kurahousuja, saappaita toppavaatteita jne. Jollain tapaa innostus kai lähti siitä tosiseikasta, että eteinen on jälleen joutunut ns. kahden kauden väliin, ja pursuaa kengistä, takeista, haalareista ja rukkasista.

Ei varmaankaan olla ainoa lapsiperhe, jossa toimiva eteinen tuottaa välillä päänvaivaa. Vaatteille ja kengille pitäisi olla tilaa, säilytyskalusteiden sellaisia, että isommat lapset voivat itse niitä käyttää, ja kiva tietenkin olisi, että tilaa olisi myös pienempien lasten pukemiseen. Kaiken tämän mahduttaminen kohtalaisen pieneen tilaan, ja siten, että vieraita tervehtisi siisti ja viihtyisä eteinen? Jep, onhan siinä haasteensa.

Meillä arkieteinen, eli tila johon tullaan heti kuistin jälkeen, ei ole välttämättä pienimmästä päästä, mutta 2mx3m kokoisessa huoneessa ongelmaksi tulee kolmella seinällä komeileva oviaukko. Vielä kun kaksi ovista aukeaa eteiseen, ehjää seinätilaa säilytyskalusteille on äärimmäisen vähän. Toki jonkinlaisten (mittatilauksena teetettyjen) liukuovikaapistojen avulla säilytysmahdollisuudet paranisivat, mutta samaan aikaan tahtoisin säilyttää sisustuksen linjan ja “talon hengen” eteistä myöden. Niinpä eteisessä on päädytty avonaulakko/hattuhylly ratkaisuun, korkeaan senkkiin, pystynaulakkoon ja kenkäpenkkiin, joka tarjoaa myös istumatilaa.

Vaikka kalusteet ovatkin “vain” Ikeaa, pidän niistä kovasti, enkä tahtoisi niistä aivan heti luopua. Silti kaikenlaiset avoratkaisut ovat vähän riskialttiita, sillä helposti eteinen päätyy näyttämään täyteen lastatulta ja sekaiselta. Vain neljänkin ihmisen takit ja ulkoilukamat muodostavat aikamoiset röykkiöt. Niinpä ongelmalle piti tehdä jotakin, ja vaatesäilytys järjestää niin, että itse eteisessä on vain kulloinkin päivittäisessä käytössä olevia vaatteita ja kaikki muu, kengistä takkeihin, säilytetään lähellä, mutta siististi ovien takana piilossa.

Kotimme toinen eteinen toimii lähinnä läpikulkutilana, mutta valkoinen antiikkikaappi on aikoinaan hankittu juuri ulkovaatteiden säilytykseen. Koska se ei enää toimi varsinaisesti eteisen kaappina, on sen uumeniin tullut jemmattua kaikkea mahdollista koiranhihnoista, monoihin, kypäriin  ja pieniin nappiksiin. Nyt kuitenkin kävin säilytystilojen kimppuun yläkerrasta asti siten, että valkoinen kaappi sulkee sisäänsä takkiarsenaalin, jota ei tarvita ihan päivittäin, ja työhuoneen (tila kahden eteisen välissä) komeroon sain mahdutettua kenkävalikoiman, josta voi tarpeen tullen vaihtaa popoja eteisen kenkäpenkkiin.

Raivaamisen ja järjestelyn tuloksena sain arkieteisen mielestäni viihtyisään ja rauhalliseen kuntoon. Senkin vetolaatikoihin jäi mukavasti tilaa, ja lasten on helppo ottaa niistä vaatteitaan, ja toivottavasti myös helppo laittaa tavaroitaan niihin takaisin. Koska avonaulakossa säilytetään vain takkeja, sen päälle ja hyllyille sain säilytykseen lasten kenkiä ja yhdet omat nilkkurini. Omat huivini säilytän korikasseissa, jotka samalla pehmittävät eteisen tunnelmaa. Tilaa jäi hyvin myös kynttilöille, ja lopputulokseen olen todella tyytyväinen.

Nyt kun makuuhuoneen komeroista on poistettu vauvahaalarit ja toppatöppöset, yläkertaan muodostui hyvä säilytystila kausivaatteille, joita ei alakerrassa tarvita ollenkaan. Aikamoinen homma, mutta kylläpä teki hyvää! Tuntuu melkein, kuin olisi saanut kotiinsa lisää neliöitä! 🙂

Juuri nyt eteinen onkin varmaan talomme siistein huone. Pikkuisen vaiheessa tuo karsinta ja lajittelu vielä, mutta eiköhän se tuosta illan aikana oikene.

Toivottelen oikein mukavaa uutta viikkoa!

Tallenna

Tallenna

Muutama räpsy eteisestä. Siis siitä, jota ei kyllä eteisenä käytetä, kun kuljemme toisesta ovesta, mutta tämä on sellainen läpikulkutila, jonka funktiota pohdinkin jo keväällä Risteyskohta -postauksessa. Listojen myötä päästiin taas tässäkin huoneessa eteenpäin. Vielä tosin puuttuu työhuoneen oven karmilistat, sähkökalusteiden vaihto, sekä pienen tuulikaapin laitto, mutta muuten alkaa olla aika valmista. Facebookista löytyy kansio, jossa on enemmän vaiheita eteisen rempasta, mikäli ne jotakuta kiinnostaa.

Loppuun vielä ennen ja jälkeen -kuva. Punaisempi on räpsäisty ennen kuin muutimme taloon, ja valkoisempi tänä aamuna.

Uusi viikko, uudet kujeet! Mahtavaa maanantaita!

Vaikka perjantaina maalit ja työkalut hetkeksi roudattiinkin pois jaloista, ei tässä mitään sen pidempää taukoa otettu lista-asioista. Eilen paukkui taas listaa paikalleen, ja sunnuntai menee maalauspuuhissa. Vaan ihan mielelläänhän tätä tekee, kun palkka on mitä parhain!

Maalina käytetään tällä kertaa meille ihan uutta merkkiä; Blogikollegani Marian perheyritys piffasi meille Colorian puolihimmeän Design Kalustemaalin, jolla saadaan yhtenäinen kulutusta ja puhdistusta kestävä maalipinta niin jalkalistoihin, karmeihin kuin oviinkin. Ja noi listathan on maalattuna niin ihanat, että huokailen yhä niitä katsellessani. Ja hehkutan yhä sitäkin, että huoneista tulee vaan niin paljon siistimmän näköisiä, kun ne listat vihdoin on paikallaan!

Mutta nyt mä painun välillä syömään jotain pikaista (ja todennäköisesti epäterveellistä), jotta pääsen taas jatkamaan puuhiani. Laitan teille sitten kuvaa tästäkin eteisestä, kun saan valmista!

Leppoisaa sunnuntaita!

Taas perjantai!?!

Jos pääsiäistä edeltää hiljainen viikko, niin tätä viikonloppua on kyllä edeltänyt kiireinen viikko. Hitsi, mutta on taas yhteen viikkoon mahtunut! Eilen jopa löysin itseni tilanteesta, jossa istuin vessassa ja söin samalla protskupatukkaani, joilla jouduin korvaamaan kaikki kunnon ateriat. Ihan jo pelkästään harrastukset ja siihen liittyvä logistiikka kuljetuksineen pitää kiireisenä, mutta tällä viikolla siihen on saatu ynnätä vielä edestakaista mummula-ajoa, ja kampaamo, sekä parturikäyntejä. No, muta nyt on koko porukalla frisyyritkin kunnossa ensi viikonlopun juhlallisuuksiin.

Täällä on maalipytyt ja työkalut siivottu hetkellisesti pois jaloista ja viikonlopun vieraita ajatellen koitettu laittaa vähän paikkoja kuntoon. Vielä iltapäivällä tulee puuseppä laittamaan keittiön kaapistojen alle sokkelin, mutta sitten saa taas tämä säätö olla hetkellisesti tauolla. Mutta, kuten kuvista näkyy, niin kyllä noi listat vaan niin ihmeitä tekee. En voi olla ihastelematta niitä!

Ulkoa olen vielä pelastellut viimeisiä hortensian oksia kaatosateelta turvaan. Ai että mä niin tykkään noista, ne on niin yksinkertaisen kauniita ja näyttäviä.

Oma kuontaloni jatkaa tätä puolivaaleaa eloaan ja tutut raidat laitettiin taas eilen. Pikkuisen tosin kirkastettiin vaaleimpia kohtia entiseen verrattuna, mutta eipä tuo muutos nyt kuvissa varmaan näy. Mutta omaan silmään kokonaisuus on kyllä uskomattoman freesi jos vertaa siihen peilikuvaan, jota vilkaisin vielä keskiviikkona.

Löysin vaatehuoneesta unohtumaan päässeet 2nd Day:n farkut ja valkoisen (by pias) puseron kanssa niistä on nyt muodostunut mun lemppariasu. Valkoiset conssit olivat jo kaikkea muuta kuin valkoiset, mutta pari settiä pesukonetta, ja uudet nauhat, tekivät ihmeitä niillekin. Pakko on varmaan hyvästellä kesäkengät kevättä odottelemaan.

Ei mulla varmaan mitään oikeaa asiaa ollut, mutta tässäpä nyt viime päivien kuulumiset noin niin kuin pähkinänkuoressa.

Toivottavasti sää viikonlopuksi vähän paranee, mulla on nimittäin kova hinku päästä vähän luontoretkeilemään. Kepeää perjantaita ja sulavaa laskeutumista viikonlopun viettoon!

Voi jestas! Ehdin jo luulla, etten näkisi tätä päivää ikinä! Siis listoja paikallaan. No, nyt niitä voisi tuijotella vaikka lopun iltaa. Just täydelliset, eikä purut ja villatkaan enää pynkää esiin seinän ja lattian välistä. Tämä tietää myös hurjasti siistimpää kotia ja tietty ihan hitosti siistimpää fiilistä!

Ilman vanhempieni apua ei kyllä olisi tästäkään selvitty. Kahden pienen lapsen kanssa joka hemputin kulman miettiminen ja listojen paikalleen passaaminen kun on jonnin verran työlästä. Varsinkin kun ei ole mikään alan ammattilainen. Vielä maalia pintaan, ja ne on ihan täydelliset.

Joitakin paikkoja pitää nyt lattiasta vielä maalata, kun en ole aikoinaan sutinut ihan nurkkiin asti, ja myös kynnyslistat saavat vielä lattiamaalin ylleen. Kattolistat suditaan samalla maalilla, kuin katot on maalattu, ja oviin ja karmeihin käytetään sitten eri sorttia. Maalaamisen jälkeen myös nuo listojen koristukset tulevat paremmin esiin, mutta jalkalistan kauneus nyt näkyy aika hyvin tuossa muurin ympärillä.

Turha varmaan sanoa, että olen aika huikean onnellinen tämän sunnuntain jäljiltä.

Mutta nyt iltapuuhailuja, ja sitten pensseli käteen kun talo vähän hiljenee. Suloista sunnuntai-iltaa myös teille!

Pöh, minä tänne eilen ehtinytkään. Asioilla juoksemiseen meni koko ilta, ja melkein voisi sanoa, että ihan sen vuoksi, että taas lähdettiin merta edemmäs kalaan. Se oikea karmi-/peitelista löytyi nimittäin sieltä samasta aarreaitasta kuin the jalkalistakin. Mahtava paikka perinnerakentajalle tai -remontoijalle. Palvelun henki on, “sitä, mitä ei ole, sitä tehdään”.

Että onhan tossa nyt puhdetta seuraaviksi viikoiksi. Ei pitäisi käydä aika pitkäksi.

Alla kuva siitä unelmieni jalkalistasta. Siellä se oli vanhassa aitassa satojen serkkujensa kanssa, mutta haravoiva silmäni osui juuri siihen oikeaan. Rakkautta ensi silmäyksellä! Etsimiseen ei mennyt kuin 20 sekuntia, kun päästiin oikeaan paikkaan. Se vähän kuin huusi nimeäni!

Tänään nautiskellaan kuitenkin myös jalkapallosta; Äidit vastaan pojat tempaus. Kunpa kunto kestäisi! 🙂

Ihanaa viikonloppua!

Tässä, kohta kolmen vuoden aikana, on ihmeesti oppinut sietämään keskeneräisyyttä. Pari vuotta meni niin, että keittiön katon ja seinän välistä kurkkasi karhuvilla, eikä se edes pistänyt silmään. Makuuhuoneessa on myös jonkin aikaa ollut pieni näkymä niin seinän levytyksen, kuin katonkin sisään. Pitihän sinne kurkata ja katsoa, että mitä toimenpiteitä jatkossa tarvitaan.

Puuttuvat sähköt, lattioita halkovat jatkojohdot, ja ne hemmetin listat, nyt ovat ehkä paha siitä pienimmästä päästä. Muistan kun joku tosin joskus laittoi kommenttiboksiinkin kysymyksen, että aiotaanko me laittaa ollenkaan kattolistoja. Tuolloin se lähinnä huvitti, kun tiskit hoideltiin vessassa. Niin, sitä on tosiaan joutunut mukaavuusalueeltaan sen verran kauas, että ihan pikku keskeneräisyys ei ole niin kamalasti haitannut.

Tällaisia ikuisuusprojekteja on vaikea selittää ihmiselle, joka “rakentaa” talon tilaamalla sen valmiina elementteinä talotehtaalta. Tai tekee “remonttia” tapetoimalla seinän. Mitenkään vähättelemällä noitakaan projekteja, uskon, että siinä vaiheessa kun taloa aletaan omin pikku kätösin kasaamaan pitkästä tavarasta, joutuu niin kärsivällisyys, kuin hermotkin, todelliselle koetukselle. Vähän sama vanhan kanssa. Mitään ei voi oikein suunnitella liian valmiiksi, aina pitää ensin kurkata ja purkaa, ehkä todeta suunnitelma kelvottomaksi ja keksiä kompromissi. Kaiken sen keskeneräsyyden joukossa eletään ja hengitetään ihan tavallista arkea, ja ihmetellään kun käsiparit ja tunnit eivät riitä.

Niin, mä lasken tapetoinnin, ja kaiken maailman kalkkimaalaamisen, sisustamiseksi. Sellaiseksi remontin viimeistelyksi, vähän kuin päättelisit sukkakutimesi. Eihän ne juuri sen vaativampia juttuja ole, kuin suuren huonekalun siirtäminen.

Meillä (tällä erää) sitä kunnon remonttia odottaa enää ainoastaan makuuhuone, ja muissa tiloissa ollaan melkein listoja vajaa valmiita. Mutta, nyt huomaan, että se keskeneräisyys, ja loppusilauksen puuttuminen, ottavat aivoon enemmän kuin koskaan. Imuroidessa raivostun niille lattioita halkoville jatkojohdoille ja katse kiinnittyy jatkuvasti sinne seinän ja lattian rajaan, josta puuttuu ne listat. Ehkä kolme vuotta on mulle se maksimi, ja sen kun on venyttänyt pinnaansa äärimmilleen, tulee jossain kohtaa se fiilis, että nyt on saatava valmista. Ihan valmista!

Tämän syksyn aikana, mä aion tosiaan saada ihan valmiiksi niin molemmat eteiset, kuin työhuoneen ja keittiönkin. Olkkarin ja pianohuoneen kanssa sama juttu. Kärsivällisyyteni on jokseenkin tässä. Pinnaa on venytetty, ja eletty ihan tarpeeksi ajatuksella “kyllä ne siinä odottaa” ja “tekemätön työ ei karkaa”.

Nyt loppuu mukavat sohvaillat, ja kohta sunnuntaitkin on jälleen sitä, että ollaan vaan kotona. Loistavaa aikaa tarttua toimeen. Huone kerrallaan, lista kerrallaan. Kyllä se siitä!

Joululahjaksi toivon viihtyisää ja levollista makuuhuonetta. Listoineen kaikkineen. Mutta, sen kyllä lupaan, että ennen vinttihuoneen tekemistä ja kylppärin ja vessan repimistä, aion nauttia siitä, että meillä ei repsota mikään nurkka.

Ai niin; Moni kyselee niitä ennen kuvia. Niitähän löytyy blogin Facebook-sivulta, ja varmaan sinne jatkossakin kokoan noita albumeja huoneiden muutoksista.

Ja nyt mä alan laatimaan itselleni to do -listaa syksyksi! 🙂

Tarmokasta ja energistä maanantaita!

Huh, vatsa täynnä vohveleita ja jätskiä. Ei ehkä mikään tavallinen torstai-illan herkku, mutta nyt on aihetta juhlaan! Nimittäin ne the listat löytyi! Ei mitään sen tapaista, mitä olin ajatellut, vaan just sitä, mitä ajattelin, ja mitä olen koko ajan hakenut. Ah, ihan täydelliset! Tai siis ei sitä listaa vielä ole, mutta sahalla oli malli, ja he voivat sitä meille tehdä.

 

Niin, että kai siihen voi pari voitonvohveliakin syödä. Klaaran tyyli alempana, omani yllä. Meidän vohveliresepti löytyy täältä.

 

Sain mä pienen mallipätkän listasta käsilaukkuuni, ja nyt olen sitten lopun iltaa Log Lady ja silittelen puupalikkaani. 🙂

Ennen kuin arki ihan virallisesti alkaa, haluan vielä laittaa työhuoneen parempaan, toimivampaan ja tietty myös nätimpään kuntoon. Vielä reilu vuosi sitten tämä huone oli kylmänä, ja muistutti lähinnä varastoa hiirineen kaikkineen. Siitä on päästy jo pitkälle, mutta työhuone on silti keskeneräinen.

Tänään tehtiin reissu Ikeaan ja haettiin muun muassa vähän lisää säilytyskalustetta työhuoneen arkistointitarpeisiin. Mulla on hirveä hinku saada tämä tila näyttämään sekä siistiltä, että hyvältä. Toivottavasti nyt päästään lähemmäksi tavoitettani.

Lyyraviikuna tarttui mukaan Plantagenista. Alan vähitellen taas lämpenemään viherkasveille 90-luvun yliannostuksen jälkeen. 🙂 Tine K:n vaalea ruukku löytyi täältä.

Pikku kasaamisoperaatio siis illalle vielä tiedossa. Mutta hyvä siitä tulee, tiedän jo nyt! 🙂

Mahtavaa sunnuntaita!

Valehtelisin jos väittäisin, etten bloggaajana koittaisi esitellä elämästäni sitä kiiltävämpää puolta. Totta kai teen niin, sillä pidän itsekin enemmän kuvista, jossa asiat ovat paikallaan, ja siisti harmonia vallitsee. Kuten edellisen postauksen kuvitus kuitenkin todisti, on näennäisen järjestyksen takana aina kaaos. Samaan huijaukseen syyllistyy muutkin bloggaajat, mutta myös ihmiset, jotka eivät kuvaa elämäänsä muille. Kukapa, ei olisi joskus nopeasti “järjestellyt” paikkoja kuntoon, kun ovella seisoo yllätysvieraita. Romut äkkiä kaappiin, sohvan likatahra nopeasti viltin alle piiloon, lojuvat vaatteet jonnekin kaapin tai vaatehuoneen perälle, ja kas; Heti näyttää siistimmältä! Yksi ystäväni kertoi jopa hierovansa mäntysuopaa ovenpieliin, kun anoppi tulee kylään. Kyllä vain, keinoja on monia!

Muistan lapsena aina loppukesän olleen uuteen valmistautumista. Ennen koulun alkua, sain älyttömän siivous- ja järjestelypuuskan. Kun ensimmäinen koulupäivä saapui, oli huoneeni tiptop järjestyksessä jokaista kaappia ja laatikkoa myöden. Ikään kuin puhtaalta pöydältä aloitus, uusi mahdollisuus ja uusi alku.

Jostain syystä en ole päässyt syksyisestä siirtymäriitistäni eroon vieläkään. Oikeastaan huomaan sen vain vahvistuvan, kun vuosisykli noudattaa taas lasten kautta tuota koulun lukuvuotta. Tavallaan sama sykli toimii myös bloggaamisessa. Kesällä kevät on lyöty pakettiin ja elokuu tuo mukanaan uuden kauden. Syksy on uusi alku, uusi mahdollisuus ja puhdas pöytä. Paljon isompi juttu kuin kalenterivuoden vaihtuminen.

Oikeastaan on oikeenkin terveellistä kerran vuodessa käydä läpi se kiiltokuvan toinen puoli. Aukaista ne kaapit ja komerot, joissa tavaravyöry on saanut maata koko vuoden rauhassa, kun kukaan ei ole uskaltanut aukaista ovia. Järjestää, karsia, siivota ja organisoida. Kuten kirjoitin jo vaatehuoneenkin kohdalla, henki kulkee kaiken tämän jälkeen niin paljon paremmin. Jonkinlaista fengshuita, olettaisin. 🙂

Niinpä tämä viikko on kulunut elämää siivotessa. Järjestellessä ja karsiessa. Pari kuvaa jäi muistoksi pioniajasta heinäkuun alkupuolella. Nyt kahlataan jätesäkkien ja pahvilaatikoiden lomassa. Mutta fiilis on hyvä ja henki kulkee.

Tänään lähtee kasa vaatteita, kenkiä, asusteita ja laukkuja siskoni ja äitini pengottavaksi. Lastenvaatteet odottavat kierrätystä, ja jonnekin pitäisi myös tuikata tarpeettomia astioita. Näennäinen kaaos on kuitenkin hallittu järjestys. Täällä ollaan valmiina uuteen alkuun!