Hyvässä seurassa aika rientää, ja nopeasti meni taas tuo siskon vierailu. Mutta josko nyt nähtäisiin jo ennen joulua. Aika näyttää mihin syksy ja korona johtavat. Ihan vaan olemisen lisäksi käytiin siskon kanssa myös shoppailemassa. Meidän triplassa, kuten totesin. Lidl, Tokmanni ja kirppis. Siinä se maalaisen ostosparatiisi. :D

Löysin kirppikseltä tuollaisen ihanan Bo Bjurströmin grafiikan, jonka ajattelin laittaa pianohuoneen seinälle, kunhan joskus saan aikaiseksi taas asetella taulut paikalleen. Kirppikseltä löytyi myös pieni ryijy, jonka lähetin äidille pesulaan vietäväksi, sekä käsin neulottu villapaita. Niin ja Tokmannilta mekko! Mutta niistä ehkä enemmän joskus toisella kertaa.

Oikeasti sade ja pionit ei oikein sovi yhteen, mutta tämän kesän aleostos piristää kummasti sadepäivää. Tilasin alunperin saman kuosin mekkona, mutta siinä mulla oli lievästi sellainen fiilis, että näytin Muumimammalta. Toimii mun päällä puserona ehdottomasti paremmin. Ja just mun värinen, kuten olen kuullut.

Ensimmäisiä yksittäisiä daalioita aukeilee melkein päivittäin. Pari valkoista pompomia pääsi painon päälle viikonlopun viettoon. Itse ajattelin lysähtää sohvalle. Ehkä ensi viikolla innostun pesemään vaikka niitä ikkunoita. Tai sitten en…

Ihanaa viikonloppua!

Hellurei! Muistatteko kun sanoin taannoin, että mulla olis yksi matonvaihto, jota en ole vain saanut aikaiseksi suorittaa. No nyt sain. Ja heräsikin heti kysymys, että pitäisikö myös tuo a.k.a. iso eteinen värittää samanmoisella! Ne jotka ovat roikkuneet mukana jo pidempään saattavat muistaa mistä punainen matto on peräisin. Kyllä, sama matto oli myös vanhan kodin aulatilassa ja sen kaveri makuuhuoneessa. Useampi vuosi rullalla ei kuitenkaan ollut koitunut mattojen kohtaloksi ja sain loistavan piristyksen tylsän eteisen iloksi.

Meillä tosiaan on kaksi eteistä, ja niistä puhutaan pikkueteisenä ja isona eteisenä. Tai nyttemmin ehkä eteisenä ja isona eteisenä. Tämä suurempi on lähinnä läpikulkutila, koska sisäänkäyntiä ei käytetä kuin siivoamisessa. Jopa postinkantajat tietävät, että ovi tullaan avaamaan talon toiselta puolelta. Mutta näin ei ole ollut aina, ja siitä muistutti taas nokipoika, joka jyskytti ison eteisen ikkunaan maanantaiaamuna klo 8.  Se mitä joskus kadehdin uusista taloista on ehdottomasti arkisisäänkäynnit ja pääovet. Vaikka meilläkin ehkä olisi ollut mahdollisuus rajata nuo alueet omiksi tiloikseen ollaan päädytty kuitenkin siihen, että meillä kuljetaan huoneiden läpi ja alakerran pääsee ympäri kulkemalla juurikin molempien eteisten läpi. Pieni eteinen kuljettaa joko olohuoneeseen ja sitä kautta keittiöön tai vastaavasti työhuoneen kautta isoon eteiseen ja siitä keittiöön. Kenkä- ja takkihelvetti on siis aina nökösällä. Kesälle kiitos siitä, että eteisen neliöt tuntuvat aina tuplaantuvan tässä kohtaa vuotta.

Hauska juttu on myös se, että punaisen maton yläpuolella roikkuu sama eteisen valaisin, kuin vanhassakin kodissa. Tuohon se silloin kohta kahdeksan vuotta sitten iskettiin väliaikaisesti, enkä vielä ole saanut aikaiseksi päivittää. Sulaketaulullekin taisi olla jokin piilosuunnitelma, mutta sekin on jäänyt toteuttamatta. Kadehdin siis myös aikaansaavia ihmisiä! Se, minkä tämä mattojuttu nyt aiheutti on kipinä maalata lattioita. Eteisen vanha matto on nimittäin hionut maalipinnan ihan rikki.

Lohikeitto tähän yhteyteen siksi, että se sopii loistavasti kylmään keliin. Lauantain lenkillä tuli puhe lohikeitosta, ja pakkohan sitä oli tehdä. Kunnon kermalla ja voilla maustettua, kuinkas muutenkaan.

Ai niin, näissä kuvissa näkyy myös tuo mun perintötelefooni. Sitä lapsena veivattiin ahkerasti mummulassa. Meidän lapset ei oikein edes jaksa ymmärtää, että kyseessä on puhelin.