punainen matto ja lohikeitto

12.5.2020

Hellurei! Muistatteko kun sanoin taannoin, että mulla olis yksi matonvaihto, jota en ole vain saanut aikaiseksi suorittaa. No nyt sain. Ja heräsikin heti kysymys, että pitäisikö myös tuo a.k.a. iso eteinen värittää samanmoisella! Ne jotka ovat roikkuneet mukana jo pidempään saattavat muistaa mistä punainen matto on peräisin. Kyllä, sama matto oli myös vanhan kodin aulatilassa ja sen kaveri makuuhuoneessa. Useampi vuosi rullalla ei kuitenkaan ollut koitunut mattojen kohtaloksi ja sain loistavan piristyksen tylsän eteisen iloksi.

Meillä tosiaan on kaksi eteistä, ja niistä puhutaan pikkueteisenä ja isona eteisenä. Tai nyttemmin ehkä eteisenä ja isona eteisenä. Tämä suurempi on lähinnä läpikulkutila, koska sisäänkäyntiä ei käytetä kuin siivoamisessa. Jopa postinkantajat tietävät, että ovi tullaan avaamaan talon toiselta puolelta. Mutta näin ei ole ollut aina, ja siitä muistutti taas nokipoika, joka jyskytti ison eteisen ikkunaan maanantaiaamuna klo 8.  Se mitä joskus kadehdin uusista taloista on ehdottomasti arkisisäänkäynnit ja pääovet. Vaikka meilläkin ehkä olisi ollut mahdollisuus rajata nuo alueet omiksi tiloikseen ollaan päädytty kuitenkin siihen, että meillä kuljetaan huoneiden läpi ja alakerran pääsee ympäri kulkemalla juurikin molempien eteisten läpi. Pieni eteinen kuljettaa joko olohuoneeseen ja sitä kautta keittiöön tai vastaavasti työhuoneen kautta isoon eteiseen ja siitä keittiöön. Kenkä- ja takkihelvetti on siis aina nökösällä. Kesälle kiitos siitä, että eteisen neliöt tuntuvat aina tuplaantuvan tässä kohtaa vuotta.

Hauska juttu on myös se, että punaisen maton yläpuolella roikkuu sama eteisen valaisin, kuin vanhassakin kodissa. Tuohon se silloin kohta kahdeksan vuotta sitten iskettiin väliaikaisesti, enkä vielä ole saanut aikaiseksi päivittää. Sulaketaulullekin taisi olla jokin piilosuunnitelma, mutta sekin on jäänyt toteuttamatta. Kadehdin siis myös aikaansaavia ihmisiä! Se, minkä tämä mattojuttu nyt aiheutti on kipinä maalata lattioita. Eteisen vanha matto on nimittäin hionut maalipinnan ihan rikki.

Lohikeitto tähän yhteyteen siksi, että se sopii loistavasti kylmään keliin. Lauantain lenkillä tuli puhe lohikeitosta, ja pakkohan sitä oli tehdä. Kunnon kermalla ja voilla maustettua, kuinkas muutenkaan.

Ai niin, näissä kuvissa näkyy myös tuo mun perintötelefooni. Sitä lapsena veivattiin ahkerasti mummulassa. Meidän lapset ei oikein edes jaksa ymmärtää, että kyseessä on puhelin.


jouluinen koti kuvina (kuvatulvavaroitus)

30.12.2018

 

Hei, ja ihanaa sunnuntaita! Vähän tässä tahtoo jo mennä päivistäkin sekaisin, mutta kyllä se tosiaan sunnuntai on.

Välipäivät on olleet meille lomaa ja se on oikeasti tehnyt todella hyvää. Pari päivää Helsingissä piti sisällään Oopperan kummituksen ja aikuisten laatuaikaa. Kävimme ystäväni kanssa Stockmannilla meikissäkin (tämä liittyy yhteen tulevaan yhteistyöhön, vaikkei tämä meikkaus nyt varsinaisesti ollut mikään yhteistyö, enkä sen mainitsemisesta mitään hyödy. Ilmoitan vain, koska se on nykyisin niin tarkkaa). Amos Rex jäi kokematta, sillä perjantaina tosiaan jonotusaika oli jopa kolme tuntia. Mutta hyvä syy tehdä turistimatka Helsinkiin toistekin. Nyt ei suinkaan oltu ainoita, sillä hotellit olivat aivan tupaten täynnä. Onneksi varasimme omamme jo aikaisin syksyllä.

Eilen saatiin nauttia vanhojen hyvien ystävien seurasta, kun kummityttömme perhe oli meillä kylässä. Jotenkin niin ihanaa, että vaikka vuodet vierivät ja aikaa vietetään yhdessä enää tosi harvoin, juttu jatkuu aina siitä, mihin viimeksi jäätiin. Ensi vuoden puolella pitää ehdottomasti olla aktiivisempi näiden ystävyyssuhteiden kanssa! Ja hoivata varsinkin näitä vanhoja ystävyyssuhteita, jotka ovat sieltä lapsuus ja nuoruusvuosilta.

Mutta nyt kuvina meidän jouluinen koti. Kuusikin on yhä pystyssä, vaikka siitä ei nyt kuvaa tullutkaan. Ei kiirettä vielä riisumaan joulua, näin on oikein hyvä! Joulu saa näkyä.

Ostin aaton aattona kaupasta pari nippua amarylliksiä eukalyptuksen oksilla. Ahkera kuistilla säilyttäminen on saanut kukat kestämään pitkään ja kukkakimpuista saadaan nauttia vielä huomennakin, kun juhlistetaan vuoden vaihtumista. En ehkä muutama vuosi sitten olisi uskonut, että tykkään niin kovasti juurikin näistä erilaisista punaisista kukista. Jotenkin ne kuitenkin nyt sopivat makuuni. Ja punaista teemaa jatkaa nuo eteisen kaapin päällä olevat joululahjanilkkurini. Olen haaveillut punaisista nilkkureista koko syksyn ja joululahjaksi sain varsinaiset valioyksilöt.

Kukkia ja kynttilöitä olen ripotellut pitkin kotia jamietinkin, että mitenkäs sitten, kun aika kaikista ihanista kukista jättää. Onneksi alkuvuosi tuo tullessaan tulppaanit ja keväämmällä sitten taas helmililjat ja muut sispulikukat. (tuoksukynttilä ja huonetuoksu saatu blogin kautta Lifesta)

Tänään pitäisi tehdä vielä vähän kirjallisia töitä. Sitten huomenna virittäydytäänkin ottamaan vastaan uutta vuotta. Taaksepäin katsoessa tuntuu, että vuodet vierivät koko ajan vain nopeammin ja tuntuu kuin tämäkin vuosi olisi vasta juuri alkanut.

Mutta tiedättekö mitä!? Päivä on pidentynyt. Kyllä sen jo huomaa, ja siitäkös minä tykkään!

Ihanaa päivää! ♡

 

Eteisen tuoksukynttilä ja huonetuoksu saatu blogin kautta / Life