Se on aika, jonka käytin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vaatehuoneen siivoamiseen. Jep, ei mikään ihan pikkujuttu, ja juuri sen vuoksi olen siirtänyt koko urakkaa lahjakkaasti jo pari kuukautta eteenpäin. Nuo pari kuukautta ovat tietenkin aiheuttaneet vielä jonkin verran pahemman lopputuloksen, mutta nyt se on tehty. Ja vitsit, kun henki kulkee paremmin!

Yksi syy projektin lykkäämiseen on ollut puhtasti se, etten ole katsonut kauhean järkeväksi aloittaa hommaa kahden lapsen kanssa. Jouduin kuitenkin levittämään vaatehuoneen sisällön pitkin taloa, ja tuntui, etten päässyt itsekään kulkemaan, kun lattiat olivat täynnä vaatekasoja. Yö oli oikeastaan ainoa järkevä ajankohta siivoamiselle, sillä en tahdo käyttää mahdollisia lastenhoito-optioitani siivoamiseen. 🙂

Täytyy myös sanoa, että yöllä olin parhaassa mahdollisessa mielentilassa lopputulosta ajatellen. Tavaraa lähti nimittäin niin paljon, että nyt koko vaatehuoneen hoito on huomattavasti helpompaa.

Kuvat kertoo kuitenkin huomattavasti enemmän kuin tuhat sanaa. Onneksi tuli otettua vertailupohjaa! 🙂

Vaatehuoneen lipastot ja hyllyn kannattimet ovat Ikeasta. Samoin vaaterekki. Myös takaseinän tapetti on Ikean mallistosta, sitä oli myynnissä reilu vuosi sitten keväällä.

Superia viikkoa! Mä jatkan täällä nyt tavaran karsimista ja siirryn lastenvaatteisiin. 🙂

No niin. Sellainen siitä sitten tuli. Koitin ottaa kuvia, jossa näkyisi tuo maalin elävä pinta ja se, miten valo sen sävyyn vaikuttaa. Kalkkimaali -postauksessa seinän pinta oli tosiaan vielä märkä, mutta tältä se näyttää kuivana. Ei siis kannata maalatessa pelästyä, kun jälki ei olekaan ihan heti sitä, mitä olit suunnitellut. Nougat -sävy on rauhallinen, ei liian tumma tai liian vaalea. Olkkari kun on sellainen huone, ettei sinne talviaikaan juuri ehdi paistamaan, ja siksi ei haluttu pimentää tilaa entisestään.

Meillä tosiaan jäi sitä San Saccaria -sävyä silloin aikoinaan, kun oikeaa väriä etsittiin, ja ajattelin, että sen voisi tuhota hyvin yläkerran aulaan, joka on myös pimeä, ja jossa vaaleampi maali antaisi kivan fiiliksen. Tätä Nougat sävyä jäi myös, ja nyt pohdittiinkin, että mitäs jos sillä sutisi keittiön seinät!

Mutta nyt toivottelen kivat perjantait! Muistakaahan hyödyntää Nougat -alennuskoodi. Vaikka kalkkimaaliin! 😉

Moi!

Blogin Facebook -sivulle laitoinkin eilen kuvaa illan maalailuista, mutta laitetaan nyt muutama kuva tännekin. Kalkkimaalista ja kalkkimaalilla maalaamisesta kirjoittelinkin aikaisemmin tässä postauksessa, ja sieltä löytyy vastaus moneen kysymykseen, niin tekstistä, kuin kommenteistakin. Sävy oli jälleen sama Kalklitir Nougat, joka viittaa Nougat -yritykseen, jolle maali on suunniteltu, eikä sävyyn. Kalklitir kalkkimaalin Nougat -sävy on siis harmaa.

Kalkkimaalihan myydään jauheena, ja se sekoitetaan itse veteen. Tosi helppo homma, ostat vain kannellisen ämpärin ja sekoitat siinä. Ihan kuin lettutaikinaa tekisit, ei sen ihmeellisempi. Jos maalia jää, niin kansi päälle, ja maali säilyy. Seuraavalla kerralla vaan sekoitat taas huolella, sillä väriaine saostuu pohjalle, ja vesi nousee maalin pinnalle.

Märkä kalkkimaali on todella paljon tummempaa, kuin valmis kuiva pinta. Eli näissä kuvissa seinä on yhä paikoitellen kostea, mistä johtuu nuo valtavat sävyerot. Mitä tummempi maalisävy, sitä paremmin valmiissa pinnassa näkyy siveltimenvedot. Tässä nougat -sävyssäkin ne tulee selvästi esiin, ja se on maalin ideakin.

Kuvat on aika suttuisia, koska illalla oli tosi pimeää. Aloitimme maalauksen vasta lasten mentyä nukkumaan, ja tuo vika kuva on otettu vasta ennen puoltayötä. Siinä kuitenkin näkyy selvästi, miten alkupään maalaus on alkanut jo kuivua ja vaalentua.

Tänään suditaan toinen kerros, ja laitan teille sitten kuvaa myös valmiista maalauksesta. Nyt jo näyttää kyllä niin ihanalle, ja koko huone sai ihan uuden fiiliksen. Valkoinen katto ja lautaseinä näyttävät nekin ihan erilaisilta.

Täällä on taas illasta asti satanut, ja tämä päivä taitaa olla sisäpäivä. Mukavaa keskiviikkoa silti!

Tässä alkaa blogi väkisinkin toistaa itseään, mutta tiedättekö, mun päiviin ei paljon muuta mahdu, kuin puutarhaa. Tai mahtuu toki, tänäänkin on aloitettu päivä kouluterveydenhoitajan tapaamisella, ja on laitettu ruokaa, pyykätty jne. Mutta muuten se aika taas humpsahti ulkotöiden parissa. Eilinen sauna teki todellakin tehtävänsä, tänä aamuna olo oli jo ihan normaali, tai niin normaali kun nyt voi olla.

Tänään viimeistelin kivan oleskeluryhmän suuren puun juurelle. Tämä on se meidän ns. toinen tontti, jota kutsumme alapihaksi, ja täällä lapsilla on tilaa pelata ja leikkiä. Tällä puolella on pikkuinen hyötypuutarhani, eli kasvimaat, ja alue, jota äitini kauniisti kutsui tammilehdoksi (pläntti, jossa ei ole muuta kuin tammia). Tällä tontilla on myös hiekkalaatikko, ja nyt voin rauhassa istuskella ja seurailla lasten leikkejä korituolistani. Alapiha on kuumina päivinä huomattavasti mukavampi, sillä suuret koivut antavat kivan varjon pahimmalta paahteelta. Oikeastaan tuolla toisella puolella ei ole tullut edes syötyä kuumina päivinä, kun lämpö jää rakennusten väliin, eikä pihaan sovi välttämättä tuuli ollenkaan. No, tämän kaapelikelan ympärille mahtuu kyllä neljäkin henkeä ihan mukavasti, joten ongelma ratkaistu. Korituolit on Ikeasta, ja keloja meillä on vielä jokunen käyttämättäkin. Tuonne puun oksille taidan hommata vielä jonkinmoisen valosarjan pimeneviä iltoja kaunistamaan.

Tuo kaapelikelan puu on ihanasti harmaantunut ajan myötä. Ensin mietin, pitääkö tuohon heittää joku liina päälle, mutta ei sentään. Se on just passeli noin!

Nurmireunojen kanttaus on ollut tänään myös päivän puhteena. Hommaa on paljon, mutta kylläpä tulee heti skarpimpi ilme. Maa on tosin niin kovaa, että työnjako menee niin, että mulle jää lähinnä se kaivetun maan putsaus, ja mies hoitaa sitten nuo lapioimiset.

Puutarhuri tyylistä tinkimättä; H&M:n ballerinat on toimineet jo vuosia mun pihakenkinä. Tosin ei nämä samat yksilöt, kenkiä kun menee pari per kesä. 🙂

Mutta hei, mies lupasi chorizopitsaa, ja lasin sangriaa, päivän päätteeksi, eli taidan mennä auttamaan keittiöpuuhissa.

Ai niin, ja huomenna on tiedossa jotain superjännää. Mutta siitä kerron lisää myöhemmin. Nyt toivottelen ihanaa iltaa teille kaikille!

Hei ihanat! Eilinen hujahti Särkänniemessä, ja tämä päivä on pyhitetty puutarhatöille. Taas pari perennapenkkiä tyhjennetty ja putsattu juolavehnästä, nokkosesta, rönsyleinikistä ja kaikista niiden kavereista. Aloitin heti aamulla, ja hups, ilta tulikin kovin nopeasti. Vielä ajattelin mennä kylvämään nurmikonsiementä, kun säätiedotus lupasi sateita viikonlopulle. Isoja alueita kun on ihan paljaana vielä järeämpien hommien jäljiltä. Huomenna tulee tosin kaivuri kiveä siirtämään, joten eiköhän sitä paikkausta ole edessä vielä monen monituista kertaa.

Kyllä tässä välillä tulee pohtineeksi, että ehkä pienempikin puutarha olisi riittänyt. Pari tuhatta neliötä olisi helpompi pitää kurissa, mutta sitten taas toisaalta, on tässäkin oma viehätyksensä. Ei ainakaan lopu tila kesken, ja aina löytyy tekemistä. 🙂 Tänä keväänä olen myös perustanut yhden ison perennapenkin ihan vain kasveista, joita on puutarhajätteen mukana levinnyt sinne tänne, ja muiden penkkien perkausjätteistä. Materiaalia on niin paljon, että siitä on riittänyt joka vuosi myös vanhempieni puutarhaan.

Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättäkin. Ja se todellinen puutarhanhoitohan alkaa sitten joskus, kun lapset ovat isoja, ja mulla ei ole muuta kuin aikaa! 😉

Hirveä satsi kuvia, joita ilta-auringossa napsin. Näitä on kiva seurata itsekin vuosi vuoden jälkeen, ja nähdä työnsä tulosta.

Huomenna pyhitän ajan kaikille vastaamattomille kommenteille, mutta nyt kiiruhdan vielä hetkeksi ulos.

Ihanaa viikonloppua!

Save

Siivoiltiin viime viikolla sauna kesäkuntoon. Kesällä saunaa tulee lämmitettyä paljon enemmän ja tietysti valoisaan aikaan saunan viihtyisyyskin korostuu. Kesäpäiviin kuuluu saunan piipusta tupruttava savu, jonka tuoksu jää pihaan. Se on ihan erilainen tuoksu, kuin itse talon piipusta tuleva. Kyllä, niilläkin on eronsa. Kesäpäivinä saunaa lämmitetään pitkään ja hartaasti. Lapset pitävät saunomisesta, ja saunominen on kiva yhteinen juttu. Kyllä, mullekin välillä. Itse nautin myös niistä saunakerroista, kun lauteilla saa istua ihan hiljaa, ja linnunlaulua kuunnelle. Lapset nukkuvat, ja vilvoittelemaan voi istahtaa lämpimään kesäiltaan. No, saunomisessa on kai jonkinlainen pala suomalaista identiteettiä. Jokainen kokee asian omalla tavallaan.

Iris Hantverkin pesuharjat, Lilla Bruketin shampoo ja Tine K:n kori ovat tämän kevään saunahankintoja. Kaikki löytyivät Homenordista. Myös Nougatista ostetut Tine K:n istuintyynyt ovat uudet. Muuten saunalla ei sitten mitään uutta olekaan.

Kaunista kesäsunnuntaita. Täällä taitaa olla jälleen saunapäivä! 🙂

Tuijottelin edellisiltana puutarhaa kuistin ikkunoista ja tuli pakottava tarve napata kuva. Ei mikään hyvä kuva (ei sen ollut edes tarkoitus päätyä blogiin), mutta enemmänkin kyse oli siitä tunnelmasta. Jokin kesäyöhön katsomisessa teki vaikutuksen.

Tämä viikko on ollut sellaista lomaan valmistautumista, ja jonkinlaista arjesta luopumista. Lahjoja opettajille ja hoitotädille. Pikkutakkia, sukkahousuja ja lauluharjoituksia. Klaaran loma alkaa tänään, ja Niilon virallisesti lauantaina päätösjuhlien jälkeen. Myös mieheni jää ensimmäiselle lomalleen sitten kahteen ja puoleen vuoteen. Ensimmäistä kertaa Klaaran syntymän jälkeen ollaan siis kaikki jonkinlaisella lomalla – ja yhdessä.

Eilen tuli kyynel silmään, kun poika kiikutti repussaan postia kotiin. Kirje koulusta; Ensi vuoden työjärjestys, ryhmäjako ja muita käytännön juttuja. Illalla tirauteltiin myös eskarin päättymiselle, taas jonkinlaiselle luopumiselle, yhden aikakauden päätökselle. Mikään ei ole siis muuttunut sitten viime elokuun, jolloin viimeksi kerroin kaikesta siitä tunnemylläkästä, mikä vanhasta luopumiseen ja uuden alkamiseen liittyy.

 

Maanantaina tässä talossa herätään nahkavekkareiden ääneen. Kesäyöhön aion katsoa joka ilta, ja aistia kaikki sen pienimmätkin vivahteet. Odotan illan myöhäisiä puutarhahaahuiluja, aamukahvia ulkona, linnunlaulua ja kesätuulen keveyttä. Paahtavan kuumaa hellettä, ukkosta ja sadepäiviä. Odotan oikeastaan samaan aikaan niin paljon, enkä kuitenkaan mitään.

Vatsassa kutittaa, ja silmäkulmissa on kosteaa. Tuntuu siltä, että kesä on täällä!

Tahdoin saada vanhan. Niin, ja tietty puisen!

Kapusin tosiaan tänään kauppa-apulaisen huoneeseen, ja aloitin lattioiden repimisen siinä toivossa, että esiin tulisi vanha kaunis puulattia.

Ensimmäinen kerros oli vanhaa “korkkimattoa”, tuollaista hailun vihreää kivalla ruutukuosilla. 😉 Tämän alla on ohut hupamainen eriste, joka lähti sekin melkein repimällä. Jostain kohti pitää vähän rapsutella irti. Kaiken alta kuitenkin löytyi se puulattia. Samanlainen valkoinen tasoitekerros laudan päällä löytyi sisältäkin melkein joka huoneesta. En ole ihan varma sen tarkoituksesta, sillä liimakerros se ei ainakaan voi olla, kun kaikki irtoaa siitä niin hyvin. Toisaalta en näe järkeä, että kukaan olisi ennen lattioiden pinnoittamista sivellyt niihin muuten vain valkoista maalia. Olen siis päätynyt siihen, että kerros on joko a) levitetty tasoittamaan puulattian pintaa tai b) juuri siitä syystä, etteivät matot tarraisi puuhun kiinni.

Nyt lattia on kuitenkin kaivettu esiin, ja olen tyytyväinen löytämääni. Ainoa inhottava pikku juttu tässä huoneessa on se, että korkki ja huopa on aikanaan naulattu kiinni pienillä huopanauloilla, ja nyt ne sadat pikkuruiset naulat pitää irrotella lattiasta. Inhottavaa siitä syystä, että tähän uppoaa ihan hulluna aikaa. Myös seinät on levytetty lattian päällystämisen jälkeen, joten mattojen kaivaminen lattian ja seinän välistä on sekin sellaista pikkunäpräämistä.

Joka tapauksessa, huoneen ilme muuttui heti! Vaalea lattia sai koko tilan näyttämään heti suuremmalta.

Kyllä tästä vielä kiva kesähuone saadaan!

Oho, torstai jo!

Meillä on oltu tämä viikko vähän nuhaneniä, esikoinen siinäkin määrin, että nyt huilataan kolmatta päivää kotona. Viime viikonlopun muuttopuuhat ja lämmin, mutta petollinen, kevätsää tekivät tepposensa. Liian vähissä vaatteissa, ulos ja sisään, avonainen ovi jne., tiedätte mitä tarkoitan. Kampaamokäyntejä lukuun ottamatta varsinainen kotoiluviikko, ja kyllähän se näkyy. Tänään oli pakko aloittaa aamulla raivaustyöt ja siivoilla paikkoja kuntoon. Tuli heti herättyä sellainen fiilis, kuin joku olisi räjäyttänyt ison lelukontin taloomme. Tiedätte varmaan jälleen mitä tarkoitan!? 🙂

Heitin jo viime viikolla tästä toisesta eteisestä maton pois, ja nyt olen kehittänyt itselleni pienen matto-ongelman. Tämä tila on sellainen risteyskohta, kulkua on työhuoneeseen, keittiöön, kellariin ja kylppäriin. Niin, ja tietty ulos, onhan tämä eteinen, vaikkei tuota sisäänkäyntiä varsinaisesti juurikaan käytetä.

Mielessäni on jonkinmoinen luonnonkuitumatto, sillä tilasta on näköyhteys niin keittiöön kuin työhuoneeseenkin, ja niissä molemmissa on luonnonsävyiset juuttimatot. Onneksi näin kesää kohti mentäessä matolla ei ole mikään kauhea kiire, ja voin pohtia hankintaa rauhassa. Tässä tilassa mattovalinnan haasteelliseksi tekee huoneen muoto. 140×200 kokoinen matto näyttää vähän typerältä, parempi olisi esimerkiksi 160×200, tai jopa 160×190, mutta sellaisia on harvemmin tarjolla, ja teettäminen tulisi äärettömän kalliiksi.

Mutta, nyt täällä vallitsee ihana päikkärihiljaisuus, ja otan siitä ilosta kaiken irti. Pari lehteä on jäänyt ajan puutteen vuoksi lukematta, ja niihin tartun nyt!

Kivaa torstaita!

Niin juu, niitä kuvia ennen remppaa löytyy täältä.

Ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta. Leipä maistui leivälle, ja kaikki kesti isältä pojalle, ei pelkästään Panu. Viimeiseen on ainakin uskomista, kun toteaa, ettei puolivuotias tiskikone enää toimi. Kyllä, siihen se hyytyi loppuviikosta, ja muutaman epätoivoisen yrityksen jälkeen, oli viikonloppuna todettava, että ei se siitä omin avuin parane. Vanha kunnon käsitiski käyttöön, ja odottamaan maanantaita, jolloin voi soittaa apua.

Täytyy kyllä myöntää, että keittiön isossa posliinialtaassa on ihan ilo tiskata, kun vertaa remontin aikaista vessan pikkuallasta, joka toimi samalla keittiön vesipisteenä. Silti harmittaa ja ärsyttää, puoli vuotta kun ei ole kovin pitkä aika tiskikoneelle. No, kohta tulee kodinkonehuoltaja, vika on kai jossakin piirilevyssä, kun kone ei lämpene. Tiskaa jääkylmällä vedellä, joten eipä tuo paljoa puhdista. Niin, että puita on saanut polttaa, jotta on saatu sekä kiertovesi, suihkuvesi ja nyt myös tiskivesi lämmitettyä. 🙂

Mutta hei, ei voi olla kauhean huonolla tuulella edes tiskikoneen tai valkoisen maiseman vuoksi. Kampaajantuolissa rentoutuessa nekin unohtuivat melkein täysin. Eli, hiusjuttuja tulossa! 🙂