Siitäkin huolimatta, että viime vuonna aloitin paperitähdillä joulun laittamisen jo marraskuun alussa, en ole vieläkään toimertunut tekemään minkäänlaisia jouluisia sisustusratkaisuja. Tai no, ostin jo syksyllä viikunanpunaisia tuikkukippoja joulupöytää ajatellen, mutta tosiaankin odottavat sitä joulupöytää. Tähän asti olen nauttinut Pinterestin ja Instagramin tarjoamista jouluinspiraatioista, mutta esimerkiksi kaikki vanhat joululehteni olen vieläkin jättänyt selaamatta. Ja kyllä, todellakin mulla on säästössä joululehtiä kymmenenkin vuoden takaa, mutta nyt kaivoin esiin lehtiä vain muutaman vuoden ajalta, ja niistäkin aluksi vain osan. Sinänsähän joulu on ainakin mulle huomattavasti ajattomampi, kuin sisustusjutut yleensä, ja huomaahan sen joululehdistäkin, että samoja koteja ja kuvia pyöritellään useampi vuosi. Juuri taisin nimittäin bongata jostakin uudesta joululehdestä jutun, jonka luin pari vuotta sitten toisesta lehdestä. Niin, että ei noilla inspiksillä oikein ole mitään parasta ennen -päivämäärää. Sinänsä kiva, tsemppaa myös vähän erilaiseen kuluttamiseen. Joulussa pitää olla traditioita, muistoja ja tunnearvoa. Jokaista joulukoristetta ei pidä uusia vuoden välein.

Viime jouluksi saimme vihdoin keittiön valmiiksi, ja pelkkä keittiö oli mulle niin iso juttu, etten kauheasti kaivannut joulukoristeita. Toki lasten iloksi laitettiin kaikenlaista tontusta possuun esille, mutta oma koristelun tarve oli aika vähäistä. Enkä nyt tarkoita, että kotini olisi muuttumassa miksikään runsaudensarveksi, mutta musta tuntuu, että tänä vuonna joulukoristeet ja -koristelut kiinnostavat huomattavasti enemmän. Joka vuosihan tulee hankittua jotain uutta ja jouluista, jos ei muuta niin ainakin yksi koriste kuuseen. Ehkä tänä vuonna innostun enemmän.

Ennen joulua meillä olisi kuitenkin vielä jonkin verran remontoitavaa. Ja sitten niitä ihan pikkuisia juttuja, jotka vaan jäävät tekemättä, kuten vaikka tuon takanani näkyvän vihreänkirjavan maadoitusjohdon piilottaminen. Jonkinlainen ryhtiliike tässä pitäisi tehdä, ja tarttua asioihin, jotta joskus tulisi valmistakin.

Mutta joululehtiä on ihana selata. Uppoutua hetkeksi siihen taianomaiseen fiilikseen ja odotukseen, joka jouluun aina liittyy; Ihmisten hyvään tahtoon ja rauhaan maan päällä. Sillä suunnitellessa ja haaveillessa kaikki on vielä mahdollista!

Eli glögiä ja joululehtiä. Niillä selätetään pimeyden tylsyys ja nojatuolimatkaillaan talven ihmemaahan. Kun vielä samalla hyräilee Sylvian joululaulua, ei kuule miten syyssade ropisee ikkunoihin.

Joulukoneistoni hurahti käyntiin.

Ihanaa iltaa!

Uusi viikko, uudet kujeet!

Käsi pystyyn, kuka valmistautui alkavaan viikkoon pesemällä viikonloppuna pyykkiä? Hep, pyykäys kuuluu ainakin omiin viikonloppurutiineihini. En varsinaisesti tunne mitään negatiivista pyykkäystä kohtaan, onhan se aika koneistettua, eikä tarvitse padassa vettä keittää, mutta toki noinkin arkinen asia joskus kaipaa piristystä. Meillä kodinhoitotila ei juuri kovin paljoa piristä, sillä pesutornin, pakastimen ja pyykkikorien ympärillä seisoa nököttää maalitynnyreitä, laastia, kittiä, ja lisää maalia. Puhumattakaan työkaluista, remppaimureista, suojamuovirullista jne… Kaunis kodinhoitotila on toistaiseksi vielä vain haave, sillä remppatarvikkeet nyt täytyy vain säilyttää jossain, ja siitä ne on helppo kantaa kulloisellekin työmaalle.

Pientä piristystä pyykkäykseen kuitenkin tuli, kun sain  Homenordilta testattavaksi ruotsalaisia Washologi pyykinpesuaineita. Käsi sydämellä tunnustan, että näiden aineiden tehoa, tuoksua ja ympäristöystävällisyyttä enemmän innostuin ihan heti pakkausten ulkonäöstä. Lähinnä juuri siksi, että ne ovat sitä tyyliä, jota mielelläni aikanaan laittaisin pyykkitupani avohyllyille. Tyylikkäitä, vähäeleisiä, selkeitä, ja yksinkertaisen kauniita.

Ruotsalainen Washologi lupaa myös pestä pyykin puhtaaksi jopa 30 asteessa, ja tosiaan vielä ekologisesti luontoa rasittamatta. Tuotteissa on mukana luonnollinen tuoksu, ja ainakin tuosta puuvillakukan tuoksuisesta huuhteluaineesta tuli jokin flashback lapsuuteen. Sarjaan kuuluu myös liinavaatevesiä, joita voi suihkuttaa joko sellaisenaan puhtaan pyykin sekaan, tai lisätä esimerkiksi silitysveteen.

Itse testasin aineita vaatepyykin lisäksi pellavalakanoille, jotka eivät kuivausrummun jälkeen silistystä kaipaa. Pari suihkausta liinavaatevettä lämpimän kankaan sekaan, ja tuoksu oli eteerisen raikas. Sanoisin, että jos pidät puhtaista tuoksuista, kuten vaikka Clean -tuoksuista, pidät myös näistä. Tai no, näissä nuo tuoksut ovat tietenkin vieläkin pehmeämpiä kuin hajuvesissä. Plussaa myös siitä, että tuotteet ovat älyttömän riittoisia, sillä tiivistemuotoista pesuainettakin tarvitset vain 30ml / koneellinen.

Homenord tarjoaa teille rakkaat lukijani alennuskoodin WASHOLOGI -tuotteille.

Koodilla
WASHOLOGI15
saat -15% alennuksen Homenordin Washologi -valikoimasta, ja koodi on voimassa maanantaista perjantaihin, eli  9.11. – 13.11. 2015.

Alennusta ei voi hyödyntää muihin koodeihin (=blogi- ja uutiskirjekoodit).

Toivottelen oikein mukavaa maanantaita ja uuden viikon alkua. Tänään tuli kieltämättä hetkellisesti sellainen älytön masis tästä pimeydestä, mutta koitan nyt tsempata itseäni sillä, että ohi se menee joka ikinen vuosi. Saisi kyllä tulla lunta, sekin helpottaisi. Niin pimeyteen, kuin siihen pyykkäämiseenkin. 😉

Loistavaa päivää!

Tiedättekö, kun vieraissa kielissä on usein sanoja ja käsitteitä, joita ei oikein suoraan voi suomentaa. Tai sitten ainakin käännettäessä se monimuotoinen tarkoitus katoaa. Hyvä esimerkki on ruotsalainen fredagsmys. Tiedämme kaikki, että käsite kuvaa perjantain tunnelmaa, jossa kokoonnutaan yhteen läheisten kanssa, syödään hyvin ja rennosti, nautitaan muutenkin laatuaikaa vaikkapa kodin lämpöisessä tunnelmassa kynttilänvalossa tai takkatulen loimutessa. Mysa on siis jotakin, mitä on vaikea suoraan suomentaa ja mysig paljon enemmän kuin vaikkapa mukava, kodikas tai rento. Niin, yksi vieras käsite sisältää useamman sanan omasta kielestämme.

Fredagsmysin lisäksi on toinenkin käsite, jota vähän kuin “kadehdin”. Se on tanskan kielen hygge.  Hygge merkitseekin kaikkea hyvää ja mukavaa elämässä, elämästä nauttimista, tunnelmaa, läheisiä ihmisiä jne. Ehkä enemmänkin tunne ja olotila, kuin pelkkä laatusana. Jos siis fredagsmys ei ole mielestäni hölläilyä, ei hygge myöskään tarkoita pelkkää kodikkuutta, vaikka näin käsitteet kai on suomennettu.

Viimeinen viikko on ollut yhtä menoa ja menemistä, ja tänään kotona on sellainen ihanan raukea ja lämmin tunnelma. Hygge!

Tänään hygge on mulle palavan puun tuoksua ja tunnelmaa Sitä, että syödään lasagnea yhdessä ja poltetaan kynttilöitä. Hygge on kodikkaaksi siivottu koti, kiireettömyys ja villasukat. Yhteistä aikaa, levollista tunnelmaa ja onnellisuutta.

Ihanaa perjantaita ja viikonlopun aloitusta.

Maanantaita ja marraskuuta!

Viikonloppu vierähti tosiaan Helsingissä, ja mukaan mahtui blogipäivää ja -juhlia, leffareissua ja vaikka mitä. Mulla on joitakin kuviakin lauantailta, mutta just nyt ihan pienetkin jutut kotona näyttävät niin kauniilta, että halusin kuvailla niitä. Suokaa siis anteeksi, laitan niitä muita kuvia myöhemmin!

Älkää ymmärtäkö väärin, musta on kiva käydä jossain, ja olen kiitollinen kun arkeen mahtuu myös irtiottoja, mutta juuri nyt oma koti tuntuu taas maailman parhaalta paikalta, ja ruokaakin laitan taas ilolla! Niin kiva kuin välillä onkin syödä ulkona, ei yhteiset ateriat keittiön pöydän vieressä ole hassumpia nekään.

Vuosi vuodelta tulen herkemmäksi kaupungin hälinälle, ihmisvilinälle, melulle ja likaisuudelle. Ja, niin tylsää kuin elämä täällä välillä onkin, huomaan, että ei mua ole tarkoitettu kaupunkien vilinään. Kaipaan rauhaa, hiljaisuutta, ja ihan oikeasti myös yksin olemista. Lauantaina mieheni olisi kovasti halunnut lähteä syömään ennen iltajuhlia, mutta blogipäivän jälkeen kaipasin itse rauhallista hetkeä hotellihuoneessa. Sitä, että kaikki ylimääräinen melu oli hetkeksi suljettu ulkopuolelle, ja verenpaineeni sai laskea. Olen ehkä vähän herkkä, mutta kun aamupalasta lähtien korviin soitetaan jonkinlaista taustamusiikkia, ja ympärillä pyörii jatkuvasti ihmisiä saman verran kuin näen täällä koko viikon aikana, huomaan kaipaavani myös hiljaisuutta.

Tämä kuulostaa ehkä vähän ristiriitaiselta, mutta viikonlopun ehdottomasti paras puoli oli tavata bloggaaja kollegoita, ja saada jälleen kasvoja nimimerkeille. Itselleni ei ole niinkään tärkeintä nuo juhlat ja juhlimiset, vaan se, että saa ihan oikeasti vaihtaa sanan oikeiden ihmisten kanssa, sen sijaan, että aina ajatuksia vaihdetaan blogien ja muun sosiaalisen median välityksellä. Siitä kiitos jälleen toimiston väelle, että jaksavat tällaisia tilaisuuksia järjestää. Mikään some-kanava ei nimittäin korvaa kahden (tai useamman) ihmisen aitoa kohtaamista, ja se kannattaakin muistaa ihan ystävyyssuhteissakin; Vaikka ystävälle voi lähettää ääni- ja kuvaviestejä, kannattaa silti koittaa raivata tilaa myös niille kasvotusten käytäville keskusteluille. Istua hetkeksi yhdessä alas ja nauttia keskustelusta kaikilla aisteilla. Kirjoitettu viesti, nauhoitettu puhe, tai videonpätkäkään ei korvaa välitöntä läsnäoloa ja yhdessä vietettyä aikaa.

Olen koko ikäni ajatellut olevani epäsosiaalinen ja jollakin tapaa myös itseäni siitä sättinyt. Alan kuitenkin vihdoin oppia, ettei kyse ole sosiaalisuudesta tai sen puutteesta, vaan jostakin ihan muusta. Nautin seurasta ja haluan tutustua uusiin ihmisiin, mutta en vain ole luotu jatkuvan hälinän keskelle. Kenties asian oivaltaminen, ja itsensä tunteminen, myös auttavat tulevaisuudessa: Kun tietää heikkoutensa, on niiden kanssa eläminen varmasti paljon helpompaa.

Me jätimme lauantaina iltajuhlat taaksemme jo yhdeksän aikaan, mutta emme “hälinäherkkyyteni” vuoksi, vaan ihan siitä syystä, että vuodet ovat vieneet suurimman yöelämisen innon meiltä molemmilta. (Vuosi vuodelta sitä on oppinut arvostamaan myös yöuniaan ihan uudella tavalla.) Ravintolan kautta (vatsa täysinäisenä) nukkumaan ja sunnuntaina olikin jo aivan kauhea koti-ikävä. Ja, niin hyvä kuin vanhempien onkin välillä ottaa sitä lapsivapaata ja viettää aikaa yhdessä, lasten luokse on aina ihana palata. Halaavat kädet, rutistukset ja pusut. Ne elämän arvokkaimmat asiat.

Eilinen menikin pyykkikonetta pyöritellessä, laukkuja purkaessa ja kotia lämmittäessä. Ilta vietettiin jalkapallokauden päätöstilaisuudessa ja palkintojenjaossa, joten se kunnon “kotoilu” jäi vielä kokematta. Tänään on kuitenkin aikaa sytytellä kynttilät ja istua kaikessa rauhassa yhteiseen ruokapöytään. Nauttia siitä, että ollaan yhdessä ja maailman parhaassa paikassa, eli kotona.

Tuntuu muuten tuon lauantaisen nukkemeikin jälkeen tällainen kevyt arkiehostuskin ihanan hengittävältä! Ja Vitalis huulissa ihan älyttömän mukavalta! 😉

Älyttömän hyvää maanantaita ja marraskuun alkua.
Vuoden pimein pätkä olisi edessä, mutta koitetaan taistella sen läpi mukavalla tunnelmalla ja oikealla asenteella!
PUS!

Lauantai-iltapäivää!

Sitä alkaa syysloma olla takana päin, ja viikonlopun jälkeen alkaa taas tavallinen arki. Meillä pikkuisen uudenlainen, ja tavallaan myös odotettu.

Syyslomaviikolle ei alunperinkään oltu ajateltu mitään ihmeellistä, ohjelmaa, mutta toki on kiva, kun välillä on ajanjakso, jolloin ehtii tehdä niitä juttuja, joihin arkena ei muka tunnit riitä. Tällä viikolla onkin tullut tehtyä monia hommia, jotka ovat jääneet roikkumaan ja odottamaan “parempia aikoja”, ja esimerkiksi eilen ehdin viettää aikaa kummityttöni kanssa. Esikoinen on edelleen reissussa vanhempieni kanssa, ja palailee lomaltaan huomenna. Jopa oikein odotan sitä tavallista sunnuntai-illan tunnelmaa ja koko perheen yhteistä aikaa.

Tänään päivä vierähti melko pitkälti Turussa. Asiana oli hankkia jonkinlaista naamiaisvarustusta Indiedaysin tuleviin Blog Awards -juhliin, joihin pitäisi kai pukeutua tänä vuonna halloween-henkisesti. Mitään kokopuku costyymia ei oltu hakemassa, vaan lähinnä asusteita, joilla juhlavaatteet voi muuttaa teemaan sopivaksi. Miehelle löytyikin nopeasti se, mitä oltiin ajateltu, mutta itse palasin kotiin tyhjin käsin. Tai no, ostin peikonlehden, mutta en taida se kainalossa kuitenkaan juhlia. 🙂

En edes muista, koska olisin viimeksi ollut jossain naamiaisissatai temajuhlissa, ja täytyy sanoa, että teemasonnustautuminen on mulle jotenkin äärimmäisen vaikeaa. Ajatuksena olisi juhlia tuossa samaisessa tyllihameasussa, mitä käytin ystäviemme häissä, ja asustaa sitä teemanmukaisesti hounted circus tyyliin. Tarjonta tuntui kuitenkin kattavan halloweenin osalta kaiken muun, paitsi sen, mitä itse etsin. (Sikäli kun edes tiesin, mitä etsiä.) Kasvovärit ja maskeerauskin ovat niin osaamiseni ulkopuolella, että nyt lyö pää vain ihan tyhjää. No, mutta onneksi on vielä melkein viikko aikaa. Eikös ne kuningasideat yleensä tule sillä lailla ihan tyhjästä ja yllättäin!? 🙂

Koska päivä kaupungilla tuntuu tällaiselle maalaiselle varsin raskaalta, loppu lauantai kuluu kotona rentoillen ja pyjamahousuissa. Taidan siis keittää kahvit ja nostaa puolukkapiirakan pöytään sillä välin, kun mies sytyttelee saunan pesää.

Rentoa lauantaita ja mukavaa viikonlopun jatkoa!

Syksyisen harmaata tiistaita!

Tässä on jo jonkin aikaa saanut tottua siihen ihanuuteen, että aamu-usvan hälvettyä aurinko aloittaa paistamisensa kirkkaasti. Tänään on kuitenkin niin harmaata ja syksyistä, että piti sytytellä kynttilöitäkin heti aamulla. Jotenkin tosi raukea fiilis. Lapsetkin ovat niin rauhallisia, että tuskin omikseni tunnistan.

Eipä meillä oikeastaan mitään suurempia suunnitelmia tälle viikolle olekaan. Yritetään nauttia kiireettömyydestä ja rauhasta. Ladata akkuja loppuvuotta ajatellen. Siihen mahtuu piirtämistä, askartelua, pelaamista ja ulkoilua. Ehkä vähän leipomistakin, ja pieniä maalausprojekteja.

Vähän sellainen sunnuntaifiilis siis. Mutta tykkään kovasti näistä päivistä, rauhallisuudesta ja tekemättömyydestä. Menoa ja melskettä mahtuu aikataulutettuun arkeen kyllä ihan tarpeeksi.

Nappasin pari kuvaa keittiöstä. Toivottavasti niistä välittyisi tätä raukeaa tunnelmaa myös sinne teille. Sisustus nyt ei juurikaan ole muuttunut, mutta mitäs sitä turhaan jatkuvasti muuttamaan. Näin on ihan hyvä.

Kovasti vielä kiitoksia kaikille teille, jotka olette antaneet äänenne blogilleni tuossa Indiedays Blog Awards -äänestyksessä.  Äänestämään ehtii vielä, ja olen hurjan kiitollinen, mikäli joku vielä päättää blogiani sinne klikkailla. Äänestykseen pääsee tuosta alla olevasta kuvakkseesta, joka löytyy myös sivun oikeasta laidasta (puhelimella sivun alaosasta). Mitään äänestyspakkoa ei kuitenkaan ole, joten jokainen tekee ihan oman tuntemuksensa mukaan. 🙂

Täällä on seuraavaksi vuorossa lounas, ja sitten toivottavsti myös pienet päikkärit. Ainakin hetki levätään vaikka satujen merkeissä jos ei muuten.

Rentouttavaa syyslomaa lomalaisille ja muuten mukavaa tiistaita kaikille.

Koti on siivottu viikonloppukuntoon ja kauppareissut suoritettu. Suklaata ja tuoreita kukkia eksyy aika usein perjantain kauppakassiin. Haluan, että viikonloppu erottuu arjesta.

Mulle täydellinen ilta syntyy aika pienillä jutuilla. Rintsikat pois ja päivävaatteiden tilalle pyjama ja villasukat. Se ihana tunne siitä, että kello ei pirise aamulla, vaan seuraavaan päivään voi herätä lempeästi ja kiireettä.

Lasten kanssa katsottiin Vain Elämää asiaankuuluvin eväin, ja nyt olis vuorossa tämä illan rauhallisempi osuus. Lasi hyvää punaviiniä, suklaata, kynttilöitä ja rento tunnelma.

Suloista viikonloppua!

Tämä lauantai on sujahtanut ohi vähän liiankin nopeasti. Johtunee kai siitä, että posotin unta aamulla melkein kymmeneen asti, mikä ei tosiaan ole normaalia. No, ihan hyvä välillä näinkin, meillä nimittäin tuo pienempi on taas aloittanut nuo huutovaatimuksensa yönratoksi.

Kauppa- ja kahvilakäyntiä lukuun ottamatta lauantai on vietetty kotosalla, mitä vastaan mulla ei oikeastaan ole yhtään mitään. Kotihiiri, mikä kotihiiri, ja mikäs tässä ollessa.

Koska tänään ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa saatu nauttia auringonpaisteesta viime päivien tapaan, olen nautiskellut kynttilätunnelmasta jo iltapäivästä lähtien. Samaa rataa taitaa mennä koko ilta. Lasi punaviiniä ja muutama pala suklaata. Aivan loistava tapa viettää lauantai-iltaa.

Koitettiin tuosta kuistilta tähyillä naapurin pelolle, jossa on muutama peura ihmettelemässä, mutta eihän siitä mitään näe. Vieläkin liikaa puita edessä. Niinpä me annetaan peurojen olla ja notkutaan vielä hetki sohvalla lasten ohjelmia tiiraillen.

Leppoisaa lauantaita teille. Nauttikaa kynttilöistä ja rauhallisesta tunnelmasta!

Ja jälleen perjantai! Tuntuu, että viikot kiitävät taas sellaista vauhtia, ettei kyydissä tahdo pysyä. Toisaalta en ole ollenkaan varma, haittaako se, että syksyn viikot vähän nopeammin tuntuvatkin menevän ohi. Tällä logiikalla oltais taas nopeasti keväässä! 🙂

Vaikka syksyn pimeys ja koleus ovatkin vielä kaukana, huomaan jonkinlaisen orastavan syysväsymyksen merkkejä. Tai oikeastaan tuntuu hiukan siltä, että kyllähän tässä nyt vielä jaksaa, mutta voi hitsi kun olisikin kiva marraskuussa muuttaa Muumilaakson ja nukkua pitkän talven yli. Mikäs siinä herätä huuliharppumusiikkiin, kun linnut taas laulavat ja puroissa solisee. No, saduista todellisuuteen, en mä oikeasti nyt niin väsynyt ole, että voisin maata aloillani pari kuukautta, mutta huomaan kyllä iltaisin, että kynttilän hämy ja villasukat tekevät olon niin raukeaksi, että sohva tuntuu jumalaiselta selän alla.

Sohvan vetovoimasta huolimatta (tai juuri siitä viisastuneen), mä olen kuitenkin aika ylppis itseeni. Ja syy on siinä, että noin niin kuin yleisesti mä olen painunut pehkuihin iltaisin jo ennen ilta kymmentä. Ja sehän on mun kaltaiselta iltojen venyttäjältä aika huikea suoritus. Ja voin kyllä sanoa käsi sydämellä, että fiilis on aamulla ihan eri riippuen, siirtyykö pahnoille kymmeneltä vai yhdeltätoista. Suosittelen siis lämpimästi juuri sitä kymmentä! 😉

Tämä perjantai alkoi täällä siivouspäivänä ja jatkuu jonkinlaisena juoksevien asioiden päivänä. Osa niistä jutuista liittyy onneksi pikkuisen remontinkin etenemiseen, joten juoksen asioiden kanssa ihan mielelläni. Kenties saatte vielä tänään pienen maistiaisen sitäkin lajia.

Mä yritän pitää vielä kynsin hampain kiinni sukattomasta elämästä ja kesäisemmistä kengistä. Ainakin tämän, niin sanotun intiaanikesän ajan, syksyn nilkkurit saa vielä odotella ihan rauhassa sesonkinsa alkamista.

Perusmukavaa perjantaita teillekin! Ei muuta kuin pöydänjalka leuan alle, ja iltapäivänokosille! 😉

Huh, onpas harmaa päivä! Täällä on oikeasti sellainen tosi kylmän kolea ja harmaa sää. Syksyinen. Vietiin aamulla Klaaran kanssa koululaiset kouluun, ja heti kotona piti sytyttää kynttilä tunnelmaa tuomaan. Tällaisina päivinä tekee mieli vain käpertyä kotiin ja tehdä olonsa mukavaksi.
Myönnän, en ole muutenkaan mikään värejen käyttäjä, mutta kun housupinosta pilkisti tänään harmaata, tuntui se luonnolliselta valinnalta. Pienellä blingillä varustetut farkut, yhdistettynä utuisen roosaan yläosaan, eivät ole välttämättä niin ankeat kuin äkkiseltään voisi ajatella vaikkapa mustaan yhdistettynä. Moni siirtyy pukeutumisessa syksyllä tummiin väreihin, mutta mun mielestä tässä kohtaa vuotta ei kannata synkistellä turhaan. Toki musta pukee aina, ja se on monen luottoväri, mutta itse löydän sitä keveyttä juuri vaaleista väreistä.

Harmaaseen asuun sopii tietty harmaat asusteet, ja siksi mä kuljen kissa kainalossa koko päivän. No, ei vaan! Kylli on sellainen sylikissa, ja tulee jatkuvasti jalkoihin puskemaan ja kehräämään. Sitä ei voisi yksinkertaisesti rapsuttaa ja silittää liikaa. Mikä tietenkään ei haittaa mua ollenkaaan. Kyllihän saa kulkea vapaasti ulkona, mutta tänään sää ei vissiin houkuttele edes kissaa. Tosin en itsekään istuisi puunoksalla, jos voisin käpertyä lampaantaljan sisään. 😉

Sää houkuttelee ehdottomasti leipomaan, joten koululaisen kotiuduttua voisin hyvinkin siirtyä keittiöön hääräilemään.

Mukavaa syksyistä keskiviikkoa!

Farkut|Mos Mosh
Pusero|Kaffe