Huomenta!

Meillä herätään yleensä aika ajoissa, joten kaikelle tällekin jää tilaa. Lelukorien sisältö kaadetaan useamman kerran päivässä keittiön lattialle, ja yleensä ensimmäinen kerta on heti aamusta. Lapset on varmaan oppineet, ettei äiti juuri välitä asiasta, kun menossa päivän ensimmäisen kahviannoksen nautinta. Ja ihan totta, en välitäkään. Paitsi sitten kun iskee se kiire ja siivoukset jää mulle. 🙂

Voisihan sitä päivänsä huonomminkin aloittaa, kuin leikkimällä. Ollapa yhä lapsi!

Pirteää päivän aloitusta!

En tiedä teistä, mutta mulla itselläni ainakin on vähän sellainen tapa, että kesän aikana kaikki sisustelut ja kotijutut jää kovin vähälle. Puhumattakaan siivoamisesta, ja yleensä sanonkin, että kesällä eletään ulkona, ja käydään sisällä vain kääntymässä. Tämä kesä kuitenkin todisti, että syy ei ole auringonpaisteessa, vaan yksinkertaisesti siinä, että pesänrakennusviettini nukkuu kesäunta!

Tässä kohtaa vuotta tapahtuu kuitenkin se ratkaiseva käänne. Pesänrakennusvietti herää ja alkaa ihan uudenlainen asuminen ja eläminen. Vähän kuin oravat keräävät ruokaa talven varalle, minä varustaudun ja laitan itselleni viihtyisää kotia pitkää ja pimeää kautta varten. Sitä helpottamaan lähettifirma toi tämän kokoisen laatikon. Hirmu iso, muttei mahtunut siltikään kiinni.

 

Niin, että nyt alkaa virallisesti varautuminen talveen. Täällä kaalin tuoksussa on hyvä rymsteerata hiukan paikkoja kuntoon. 🙂

Päivän kohokohtia on myös yhden pienen repun ja penaalin pakkaaminen. Ai että, kun jännää! Mutta tiedättekö, tänään aamulla vasta tajusin, miten ihanaa onkaan kun arki alkaa. Kuulostaa niin tylsältä, mutta kaipaan taas ihan tavallisia viikkoja. Maanantaiaamuja ja viikonloppuja.

Laitan teille myöhemmin kuvaa laatikon sisällöstä. Vaikka taidatte ehkä arvatakin jo! 🙂

Heinäkuun helteet, ne parhaimmat lomakelit Suomessa. Noh, tänä vuonna ne jäi tulematta. Oikeastaan ne miehen lomaviikot ennen juhannusta osuivat aika nappiin kelien puolesta, vaikka kylmyyttä tuolloin valiteltiinkin. Olipa ainakin kuivempaa, ja aurinkoisempaakin.

En yleensä valvo kovin myöhään, olen koittanut pitää jonkinlaisen rytmin kesälläkin yllä. Eilen ilta kuitenkin venähti myöhäisen illallisemme jälkeen, ja puolilta öin ihastelin ruokapöydälle palamaan jäänyttä kynttilää. Pimeässä sen tunnelma oli uskomattoman kaunis – valo melkein kuin sadusta. Tajusin, ettei sykyn tuloa kannata murehtia, siinäkin on omat puolensa.

Eilen aamulla vanhempieni pihassa tuntui tuttu tuoksu. Sanoinkin isälleni, että tuoksuu ihan koulunalulta. Syksyltä, loppukesältä. Kostea ja kolea ilma on saanut luonnon tuoksumaan syksyisemmältä, kuin vuosi takaperin samaan aikaan. Silti tiedän, ettei siihen ole enää kauaa, kun nenässä tuntuu taas kypsien omenien tuoksu, ja aamuissa raikas kirpeys.

“Syksyllä kun koulu alkaa.” Toukokuussa se tntui olevan ikuisuuden päässä, nyt siihen on viikko. Viimeinen lomaviikko, viimeinen kesäviikko.

Seuraavan viikon ajan vedetään keuhkot täyteen ilmaan. Nautitaan aamuista, joilloin ei ole kiire minnekään, ja pidetään pyjamia pitkälle iltapäivään asti. Kohta se loppuu.

Tervetuloa elokuu!

Suloista loppukesän lauantaita. Muistakaa polttaa kynttilöitä!

Koska karsiminen, ja paikkojen siivoilu, tuntuvat olevan monella mielessä, ajattelin kasata hiukan ideoita siihen, miten turhasta pääsee eroon, ja kenties se oma romu voikin päätyä toisen aarteeksi.

Totta, jos tavaran haluaa vaihtaa rahaksi on mahdollisuuksia monia. Kirppikset, joko itsepalvelulla tai erilaiset kirppispäivät, joissa pääset itse myyjän työhön. Esim. pihakirppisten aika on kesällä, joten vielä ehtii. Sitten on Huuto.net ja Tori, jotka jo varmaan monelle onkin tuttuja. Myös Facebook on täynnä kirppisryhmiä.

Mutta entä jos onkin niin laiska, kuin minä. En nimittäin jaksa nähdä vaivaa tavaroiden viemisestä myyntiin, ja kirppispöydän järjestelystä. En jaksa kuvata ja mitata tavaroita, en jaksa postittaa jne. Mitä muita vaihtoehtoja jää!?

Mulla ihan ekana on aina mielessä, että annan eteenpäin kavereille ja perheelle. Esim. blogin kautta tulee välillä tavaraa, jota en tarvitse, kosmetiikkaa, joka ei sovi iholleni, meikkejä väärässä värissä jne. Aika paljon saan lykättyä siskolleni ja äidilleni. Äidille ja siskolle menee yleensä myös suurin osa vaatteista. Tietty vähän ongelmaa tuottaa, että ovat molemmat n. 20 senttiä mua lyhempiä. 🙂

UFF oli mulle aikoinaan se paikka, johon tuuppasin kaiken. Myöhemmin olen yrittänyt löytää muita kanavia kierrättämiselle, ja myönnän, että UFF:n kohdistunut kritiikki on vaikuttanut asiaan. En kuitenkaan väitä, että yhdistyksen toiminnassa on mitään vikaa, olen lähinnä kuitenkin tyytyväinen, että olen itsekin opetellut katsomaan keltaisia laatikoita pidemmälle. Tässä ajattelinkin hiukan listata, mitä muita vaihtoehtoja UFF:n sijaan voi hyödyntää tavaran kierrätyksessä. Lainaukset on otettu kunkin toimijan omilta nettisivuilta.

Fida
“Fida lähetystorit on 29 myymälän kotimainen hyväntekeväisyyskirpputoriketju, jonka tuotoilla tuetaan Fidan tekemää työtä kehitysmaiden lähimmäisten hyväksi.”

SPR Kontti
“Kontti on kierrätystavaratalo,
jonka tulos käytetään Punaisen Ristin avustuskohteisiin. Kun käyt ostoksilla Kontissa tai lahjoitat meille tavaraa, tuet samalla toimintaamme kotimaassa ja maailman kriisikohteissa.”
Kontilla on vastaavia keräyslaatikoita, kuin UFF:llä.

Paikallinen seurakunta.
Diakoniatyön kautta on mahdollista saada vaatteita, leluja ym. niitä tarvitseville perheille oman seurakunnan piirissä.

Seurakuntien ylläpitämät kirpputorit.
Itse muistan, kuinka hyviä löytöjä tein ystävien kanssa teininä tämänkaltaisessa paikassa. Löytyi hippivaatetta joka lähtöön! 🙂

Ensi- ja turvakodit.
Aina voi kysyä, josko näillä olisi tarvetta sille, mikä sinulle on ylimääräistä.

Kierrätyskeskukset.
Itse esimerkiksi kuulin, että paikallinen kierrätyskeskus tekee yhteistyötä kaupungin sosiaalityön kanssa, ja vaatteet, lelut ym. saadaan ohjattua omassa kunnassa apua tarvitseville.

Vastaanottokeskukset.
Ihmisiä, jotka tulevat Suomeen ilman minkäänlaista matkatavaraa. Vastaanottokeskuksiin tulee paljon lapsia, ja niissä myös syntyy vauvoja. Lelut, vauvanvaatteet, pikkuiset talvihaalarit jne. kaikki menee tarpeeseen.

Lasten- ja nuorisokodit.
Esimerkiksi astiat, huonekalut ja kodintekstiilit tulevat tarpeeseen nuorille, jotka lähtevät omilleen. Ensimmäisessä omassa asunnossa tarvitaan kaikkea kahvimukista naulakkoon, ja juustohöylästä kattovalaisimeen.

Just nyt ei tule enempää mieleen, mutta täydennän, mikäli huomaan unohtaneeni jotain. Ja tehkää te samoin! Nyt on hyvä mahdollisuus antaa vinkkejä muille. Tuleeko mieleen muita kohteita, jonne ylimääräistä voisi lahjoittaa?! Kertokaa ihmeessä!

Ihanaa viikonloppua!

PS. kuva ei liity asiaan mitenkään. Sotkuinen työpöytä kertonee ehkä, että olen vielä vähän vaiheessa projektissani! 🙂

Se on aika, jonka käytin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vaatehuoneen siivoamiseen. Jep, ei mikään ihan pikkujuttu, ja juuri sen vuoksi olen siirtänyt koko urakkaa lahjakkaasti jo pari kuukautta eteenpäin. Nuo pari kuukautta ovat tietenkin aiheuttaneet vielä jonkin verran pahemman lopputuloksen, mutta nyt se on tehty. Ja vitsit, kun henki kulkee paremmin!

Yksi syy projektin lykkäämiseen on ollut puhtasti se, etten ole katsonut kauhean järkeväksi aloittaa hommaa kahden lapsen kanssa. Jouduin kuitenkin levittämään vaatehuoneen sisällön pitkin taloa, ja tuntui, etten päässyt itsekään kulkemaan, kun lattiat olivat täynnä vaatekasoja. Yö oli oikeastaan ainoa järkevä ajankohta siivoamiselle, sillä en tahdo käyttää mahdollisia lastenhoito-optioitani siivoamiseen. 🙂

Täytyy myös sanoa, että yöllä olin parhaassa mahdollisessa mielentilassa lopputulosta ajatellen. Tavaraa lähti nimittäin niin paljon, että nyt koko vaatehuoneen hoito on huomattavasti helpompaa.

Kuvat kertoo kuitenkin huomattavasti enemmän kuin tuhat sanaa. Onneksi tuli otettua vertailupohjaa! 🙂

Vaatehuoneen lipastot ja hyllyn kannattimet ovat Ikeasta. Samoin vaaterekki. Myös takaseinän tapetti on Ikean mallistosta, sitä oli myynnissä reilu vuosi sitten keväällä.

Superia viikkoa! Mä jatkan täällä nyt tavaran karsimista ja siirryn lastenvaatteisiin. 🙂

Tai siltä ainakin tuntuu! Heinäkuusta on kulunut puolet, ja vaikka täällä blogissakin on muutaman kerran tullut piipahdettua, tuntuu silti siltä, kuin olisin ollut ikuisuuden poissa. Paikalla, mutta ei läsnä, sopii tähän yhteyteen paremmin kuin hyvin. 🙂

Eilen iski kuitenkin sellainen fiilis, että tahdon tehdä taas blogia ja olla enemmän lasna omassa jutussani. Parin viikon lomailu teki siis tehtävänsä. Toki koulun alkuun asti lomaillaan lasten ehdoilla, mutta minä itse sain henkilökohtaisen lomakiintiöni toistaiseksi täyteen. Jatketaan sitten loman merkeissä taas toisella kertaa. 🙂

Vakka rennosti ottaminen ei kuulu vahvimpiin puoliini, täytyy sanoa, että tämä kesä on elelty melko lungisti. Eilen juuri selitin pojalle, että meidän täytyy tehdä jonkinlainen ryhtiliike, ettei elokuussa tunnu siltä, kuin ajaisimme päin seinään. Kuvasin vuorokausirytmiämme ja kesäelämistä käyttäen sanontaa Ellun kanoista, ja siinähän sitä olikin selittämistä. Ettei Ellu-tädillä ole kanoja, eikä itse tuntemamme Ellu-täti liity asiaan yhtään mitenkään. 🙂

Vaikka loma jollakin tapaa yhdistetään lepoon ja lepäämiseen, on pakko myöntää, että viimeisten viikkojen aikana nukkuminen on ollut vähän niin ja näin. Valoisat illat houkuttelevat valvomaan pidempään ja aamulla lapsiperheessä luonnollisesti herätään kukonlaulun aikaan. Kesäilot ja kesäkilot kulkevat luonnollisesti käsikkäin tänäkin vuonna, mutta niistä en jaksa stressata, sillä kuten yleensäkin, uskon arjen hoitavan tehtävänsä mitä luonnollisimmalla tavalla. Niinpä tänäänkin on vohvelipäivä. 🙂

Kesävaatteet ovat jääneet tänä vuonna vähälle käytölle, eikä alennusmyynnit houkuttele ostamaan yhtään hellemekkoa (yhä siivousta odottavan) vaatehuoneen täytteeksi. Tämä ihana, joskin hiukan telttamainen pusero jäi kuitenkin käteen KappAhlin ale-rekistä. Hintaa oli hurjat kymmenen euroa, ja materiaali niin paksua ja laadukasta, että jäin pohtimaan, miksi olen maksanut lähes samankaltaisesta puserosta melkein kymmenkertaisen hinnan ja saanut oikeastaan täysin kertakäyttövaatteen.Välillä on kai vain oltava hiukan tyhmä, voidakseen taas tuntea itsensä joskus astetta fiksummaksi. 🙂

Jep, mutta täällä ollaan! Toivottavasti teidän heinäkuu on mennyt keleistä huolimatta hyvin ja kesäisissä merkeissä?

Seuraavaksi täällä käynnistyy imuri, jonka pölypussissa taitaa olla jo puolet hiekkalaatikon hiekoista.

Sataa, ei sada, sataa…  Tänään olin tosin jo aamulla ihan varma, että tästä tulee sadepäivä, niin harmaata taivaalla oli. Niinpä imuri ja moppi käteen, ja sadepäivä hyödyksi. Aamupäivällä tehtiin myös pullataikina kohoamaan, vaan meidän pullat olivat voisilmiä ja mustikoita enää vailla, kun taivas vasta repesi. No, ei se silti huono asia ole, että villakoirat ja tahrat saivat kyytiä. Ja pulla nyt on aina hyvää, siitä ei pääse mihinkään.

 

Tarkoitus oli tehdä vain mustikkapullaa, mutta pikkuleipurini oli sitä mieltä, että hän ei halua hilloa pullaansa. Niinpä tehtiin puolet voisilmällä ja puolet mustikalla. Molemmat hyviä, joten ei sekään huono päätös. Nyt kun mustikkasadosta on lupailtu todella runsasta, kesän aikana pyöritellään varmasti samanlainen satsi kerran jos toisenkin!

Me elellään täällä siis todellakin tosi pullantuoksuista arkea. 🙂

Eilinen kesäpäivä saatiin nauttia jalkapalloturnauksessa, mutta tänään on vietetty ihan ensimmäistä kesäistä lomapäivää. Kaupassa käynnit ja ruokajutut hoideltiin heti aamulla pois alta, jotta ehdittäisiin nauttia kesäisestä säästä ulkona. Hetken aikaa jaksoin kitkeä maksimekossani, mutta sitten tuli ihan oikeasti kuuma! Totesin, että kitkemisiä ehtii kyllä tehdä huonommassakin säässä, ja päätin nauttia istuinryhmästäni lukien ja lasten leikkejä seuraille. Koko viime kesän haikailin itselleni mukavaa lököpaikkaa puolivarjoisalla alapihalla lasten leikkien valvomiseen. Ja kyllähän se tuntuu ihan mahtavalle. Hiekkalaatikko on lähellä, ja esikoinen saa fillaroida nurmikolla sydämensä kyllyydestä.

Kylli on nyt vielä sisäkissana ja totuttelee meihin sekä uuteen kotiinsa, mutta eiköhän me saada kisukin vielä kesän aikana seuraamme leikkimäään.

Tänään on nautittu jätskiä rappusilla istuen, leivottu hiekkakakkuja ja suunniteltu kissanristiäisiä. Sanoisin, että aika täydellinen kesälomapäivä!

Nautitaan kesästä!

Arki on koittanut. Ihan tavallinen nakkisoppapäivä. Me jatkamme nyt lasten kanssa kotona, kunnes koulu alkaa, ja samalla taas hiukan erilainen arki. 1,5 kuukautta kotiäitinä kahden lapsen kanssa. Tuntuu aika ihanalle, vaikka muistan kyllä, että osaa se välillä olla raskastakin. Nyt aion kuitenkin ottaa tästä kaiken ilon irti. Nuo pikkuiset kasvaa niin nopeasti, eikä samanlaista kesää tule enää koskaan.

Yritetään olla ulkona niin paljon, kuin vain suinkin sää antaa periksi. Nyt on kuitenkin satanut välillä niin rankasti, että nurmikolla seisoo vesi, eikä ole mitään järkeä tallata nurmialueita pilalle. Klaaran kahvila on onneksi auki joka päivä, siitä riittää iloa sadepäiville. 🙂

Kakku, täytekeksit ja mansikat ovat äitini tekemiä. Jossain lelukasan kätköissä on myös virkkaamani kuppikakut. Muut tarjoilut on Ikeasta, samoin astiat. Muffinivuoat on Prismasta ja Lautasliina Cath Kidstonin.

Päivänokosten aika! Taidan mennä hetkeksi nauttimaan olohuoneen seinistä. Ne kun on nyt maalauksen osalta valmiit! 🙂

Tulin vielä huikkailemaan teille kaikille mukavat ja rauhalliset juhannukset!

Meillä tämä on ensimmäinen yhteinen juhannus perheen kesken, ja yhdessäolo on ehdottomasti oman juhannukseni pääasia. Hyvää kesäistä ruokaa, saunomista ja yhdessäoloa, niistä on juhannus täällä tehty.

Toivotaan, että säät selkiytyvät, ja aurinko saadaan esiin. Juhlitaan kuitenkin maltilla, eikä päädytä tilastojen jatkoksi, eikös. Nautitaan vapaista ja hyvästä seurasta.

Rauhallista juhannusta!