Kotiinpaluu vanhaan taloon ei ehkä tunnelmaltaan ole niin lämmin, kuin voisi toivoa. Kun kipinävahdit ovat olleet reissussa sisälämpötila on laskenut melkoisen alas, ja Sensain kolmekasin irrottamiseen tarvitaan vedenkeitintä. Siitä huolimatta, onpas taas kiva olla kotona! Ja, kyllä mun ihan oikeasti oli lapsiakin hirveä ikävä jo, vaikka toki aikuistenaikakin joskus tulee tarpeeseen.

Hurjasti kiitoksia kaikille Apple TV:n arvontaan osallistuneille. Varmasti Netflixin porukka sai kommenteistanne vinkkejä, ja palvelua pystytään näin parantamaan entisestään. Tavoitteena kun on, että Netflix olisi koko perheen viihdepaketti.
Vain yksi voi kuitenkin voittaa, ja tällä kertaa onnekkain oli Annika. Voittaja saa multa meiliä ASAP!

Kiitos kaikille osallistuneille, ja onnea voittajalle! Kiitos myös Netflixille, joka tarjosi mukavan palkinnon.

Lämmittämisen lisäksi, tänään aikaa on kulunut laukkujen purkamiseen, ja huomenna homma jatkuu pyykkivuoren selätyksellä. Nyt kuitenkin rentoudutaan, ja nautitaan paitsi tietysti kohoavasta lämpötilasta, myös sunnuntai-illasta.

Leppoisaa ja rentouttavaa viikon viimeistä, ja energiaa uuteen viikkoon!

Huh, mikä päivä! Tavarat ovat vielä barrikaadeja muistuttavina kekoina, mutta lattiat on puhtaat ja samoin ikkunat. Pölyt on pyyhitty ja matot sekä tekstiilit tuuletettu. Hitsi, meillä ei ole ollut näin siistiä koskaan! Tai ainakaan hetkeen. Olin jo unohtanut miltä kunnon siivouspäivän iltana kuuluukin tuoksua. Ilmassa leijailee sekoitus kloriitin, mäntysuovan ja ulkoilutettujen mattojen tuoksua. Unohtakaa eteeriset öljyt ja suitsukkeet, tämä tuoksu toi mulle mielenrauhaa! Ja, jos ihan rehellisiä ollaan, tuli ihan jouluinen fiilis! Se aatonaaton väsynyt, mutta onnellinen tunne, kun koti on putsattu ja joulu voi alkaa.

Kovasti pahoittelen hiljaisuuttani kommenttibokseissa, palaan kysymyksiinne ihan varmasti huomenna! Tänään aion vielä maalailla hiukan lattioita, nyt kun siihen kerrankin on mahdollisuus.

Ja kyllä, lapsityövoimaa on käytetty julmasti hyväksi! 🙂

Leppoisaa maanantai-iltaa!

Se on jälleen maanantai! Meillä päin tämä viikko on pyhitetty syyslomalle, ja onnekkaina saimme pitää isinkin kotona näin maanantain kunniaksi. Vaan mitäpä hauskaa koko perhe voisi loman kunniaksi tehdä? Vaihtoehtoja on monia, mutta meilläpä vietetään koko perheen tehokasta siivouspäivää! Kyllä, nyt saa viimeisetkin kärpäsenkakat kyytiä, lakanat pesua ja maton tuuletusta. Ja, tiedättekös?! Mä niin juuri nautin, kun sain ihan rauhassa pestä yläkerran lattiat ja pyyhiä joka paikan pölystä!

Siinä lattioita kuuratessa hyräilin iloisesti Apulannan biisejä, sillä mieheni lupasi viedä mut tammikuussa Barona-areenalle, ja liput on nyt varmistettu. Nettivaraus ei tuottanut tulosta, mutta ystävä sai kiilattua itsensä lippuluukulle. Ja voi että, mä olen niin iloinen! Olen nimittäin ollut nuoruudessani tositosi kova Apulanta-fani ja kiertänyt pitkin maita ja mantuja kyseisen yhtyeen perässä. Se oli sitä aikaa, kun päästäni roikkui rastaa ja naamasta rautaa. Jep, that’s me! Sama tyyppi, joka nauttii siivouspäivien organisoinnista ja tehtävänjaosta. Hitto, onko musta tullut jopa vähän tylsä!?

Tylsyydellä kerrotaan olevan myös toinen nimi: Aikuinen. Tässä kohtaa mulla kuitenkin nousee karvat pystyyn – en myönnä, enkä tunnusta. Taidan vaihtaa miehen valitsemat jazz-soinnut Apulantaan ja kääntää hanat kaakkoon. Tänään siivotaan nuorekkaasti ja uhmataan anarkisesti kaiken maailman lomailuja. 🙂

Ihanaa ja nuorekasta maanantaita teillekin!

Kuvat: Instagram

Sataa sataa ropisee, ja tuuli taivuttelee puita kunnon syysmyräkän voimalla. Pitäisi haravoida ja siivota pihaa, mutta ei kiinnosta sitten pätkääkään. Hemmetin kylmää ja pimeää, nyt muistan taas, mitä syksy pahimmillaan voi olla. Edes koira ei halua ulos, vaikka se nyt ei ole mikään ihme tuon meidän ladybuudelin kohdalla.

Siskoni tuli lapsineen eilen vanhemmilleni, ja lauantai ilta vierähti siinä nopeasti. Niilo jäi yökylään serkkujensa kanssa, ja niinpä meillä on tänään tyttökokoonpano pystyssä. Kotoillaan villasukat jalassa, juodaan kuumaa kaakaota ja poltetaan kynttilöitä. Ei yhtään hassumpi sunnuntai tämäkään.

Päikkäreiden jälkeen ajellaan hakemaan velipoika kotiin, ja sitten alkaakin syysloman vietto. Tai no, eihän se meille aikuisille tuo viikko mikään loma ole, mutta eskarilainen saa nyt ensimmäisen virallisen lomansa. Jospa saisin lomalaisesta hiukan haravointiapua vaikka itselleni! Omalla listallani on haravoinnin lisäksi ikkunoiden pesua ja vaatehuoneen siivousta. Ensi viikolla otan itseäni niskasta kiinni, ja laitan nuo roikkuvat kotityöt ojennukseen! Palkintona häämöttää viikonloppuloma aikuisten kesken.

Kodikasta ja leppoisaa sunnuntaita teillekin. Mä jatkan nyt pyykkirumban pyöritystä!

Meillä ainakin on tänään hyvät huomenet, ja kai se on vähän tahdonkin asia. Lääkäri määräsi kunnon tropit, ja päiväkin alkoi pirteämmissä tunnelmissa. Hyvä aamu, hyvä päivä – eikös se niin mene!?

Kotoilut jatkuvat, ja tänään on vuorossa pientä maalausprojektia. Pari ovea ainakin ajattelin sutia kuntoon, ja kenties hiukan seinääkin maalailla. Tekee mieli sisustella ja laittaa paikkoja kuntoon.

Maalamisen suhteen pitää tosin odottaa, että tämä pikkukaverini simahtaa ensin päiväunilleen, muuten voi tulla sotkuista jälkeä. Mutta muuten kotipuuhat onnistuvat tälläkin kokoonpanolla oikein hyvin.

Ihan pikkuisen jouluttaakin jo, ja mieli kuleksii tulevassa. Että miten sitä kotiakin pitäisi jouluksi koristella. Piha tosin pitäisi haravoida ennen kuin alkaa odottamaan joulua ja talvea. Mutta luotan siihen, että ehdin kyllä ennen ensimmäisiä hiutaleita. Ehkä viikonloppuna olokin on jo vähemmän tukkoisempia.

Jotain hyvää voisi tänään myös leipoa. Jauhopeukalo syhyää siihen malliin. Ja, ehkä kuumaksi juomaksi voisi jo valita glögin! Ei lainkaan huono idea!

Päässä pyörii niin monta ideaa, että mahtaako yksi tavallinen tiistai edes riittää! Se jää nähtäväksi.

Iloista päivää teillekin!

Hei, ja ihanaa sunnuntata kaikille!
Täällä alkaa sairastelut olemaan voiton puolella, ja rehellisesti sanoen, toivon, että tässä tuli omalta kohdaltani kiintiö tältä vuodelta täyteen. Ja vaikka seuraavaltakin vuodelta, niin tylsää (ja raskasta) tuollainen petipotilaana oleminen on, kun ihan ei kuitenkaan voi petipotilaana sairastaa.

Pientä rimakauhua kolmen radiohiljaisuudessa vietetyn päivän jälkeen, tuntuu, kuin blogissa ei olisi käynyt viikkoon. Sainkin jo tuonne perheblogi? -postaukseen ihmettelyjä, kuinka ylipäätään olen ehdolla minnekään, kun blogissani ei ole uusia tapahtumia. Myönnän, että bloggaajalla olisi hyvä olla varastossa “jemmapostauksia” tälläisten sairastelujen varalle, mutta itse koen mukavammaksi sitoa postaukset tähän hetkeen. Juuri nyt, on se, mitä haluan kirjoitaa ja teille jakaa. Ja, myönnän myös, että blogiin tulee juuri niin monta postausta, kuin ehdin ja pystyn luomaan. Jemmaan saakka niitä ei valitettavasti tässä elämäntilanteessa riitä.

Yritän tänään kuroa nuo kommentteihin vastailut ja palata muutenkin tähän bloggaajan arkeen. Kotona on myös aimo annos kotitöitä, jotka ovat saaneet odottaa itseään. Ihan pieni harmituksen aihe on myös keittiön työtasot, joiden kanssa oli alunperin tarkoitus tämä viikonloppu viettää. No, pienet viivytykset ovat remontissa enemmänkin sääntö, kuin poikkeus.

Loppuun vielä superduo. Klaara soittaa ja Alma laulaa! 🙂

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä.

Ihanaa sunnuntaita teille kaikille!

Mutkia matkassa, kuinkas muutenkaan. Nyt on hermojen koetteluvaihe päällä, kun tuntuu, että tökkii remontin eteneminen vähän sieltä ja vähän täältä. Näitä juttuja tässä nyt sitten pari päivää selvitelty, että joskos edes jouluksi saataisiin se uusi keittiö.

Tänään on taas reissattu keittiöostoksilla turhaan ja tarpeeseen, mutta nyt juuri ei jaksakaan miettiä sitten asiaa enempää. Pakko ottaa tuumaustauko, ja miettiä mahdollisia kompromisseja. Ja kompromissithan ei ole vahvinta alaani. 😉 Mukava asento sohvalta ja mietintämyssy päähän. Tai, Netflix päälle, ja aivot narikkaan. Huono vaihtoehto sekään!

Räpsyjä Instagramista. Tuntuu, että kamera on varmaan parin päivän aikana saanut pölyä ja hämähäkin seittiä ylleen. Pakko kaivaa sekin esiin, ettei mieltään pahoita!

Ihanaa perjantai-iltaa teillekin. Otetaan rennosti!

Moni ihmettelee tapaani nousta aikaisin. Että mitä järkeä siinä on, kun voisi nukkua vielä vaikka tunnin-pari, tai ainakin puolikkaan. No, mulle itselleni sitä puolituntista, tai kahta, tärkeämpi on se oma hetki, jonka saan aamusta joskus varastettua. Sellainen oma kahviseremonia; pari lattea ja syvä hiljaisuus. Ne antaa mulle oikeasti paljon enemmän energiaa, kuin pikkuisen pidempään nukuttu aamu. Olen aamuihminen, mutta kuten olen ennenkin kertonut, rakastan aamun hiljaisuutta ja raukeutta!

Tämäkin maanantai starttasi näissä merkeissä.  Oma aamuretriitti, ja sen jälkeen olen valmis puuronkeittoon, ja muihin aamutohinoihin lasten kanssa.

Maanantaiaamustakin voi tehdä ihan miellyttävän elämyksen!

Ihanaa uutta viikkoa!

Taas vilahti yksi viikko lähes huomaamatta. Illat ovat selvästi pimenemään päin, ja aamulla pitää laittaa autossakin jo penkinlämmittimet päälle. Niin on syksyisen näköistä, ja täällä päin tuoksuistakin. 🙂

Tämän päivän olen pyhittänyt kotitöille, tavaroiden järjestelemiselle ja tietysti karsimiselle. Kun kaikki irtoroina on leväällään lattioilla, on hyvä syy käydä läpi, mitä oikeasti tahtoo vielä säilöä, ja mikä joutaa kiertoon. Vähän huonekalujen siirtelyä, miettimistä ja suunnittelua. Suoraan sanottuna, tämä Jokisen eväitä muistuttava vaihe alkaa jo ottaa päähän!Eilisen ajatuksista kuitenkin viisastuneena, ajattelin, että remonttiajankin voisi viettää paremmin, ja nauttia niistä pienemmistäkin edistyksistä. Niinpä kaiken kaaoksen keskelle yritän nyt luoda jonkinlaista järjestystä, ja tehdä kodista viihtyisämmän.

Eilen laatikoita penkoessani löysin paketillisen Ikean omenan ja kanelin tuoksuisia lämpökynttilöitä. Samalla tajusin, että en ole leiponut vielä mitään omenaherkkuja! Niinpä tyrkkäsin tänään uuniin pari kaura-omenapaistosta, ja tokihan noiden tuoksu voittaa keinotekoisen ihan 6-0.

Omena-kaurapaistos:

muutama (kirpeä) omena
150g voita
1,5dl fariinisokeria
kaurahiutaleita niin paljon, kuin saat seoksessa kostumaan

Lohko omenat voideltuun vuokaan, ripottele halutessasi kanelia lohkojen päälle. Sulata voi, ja sekoita siihen sokeri sekä kaurahiutaleet. Lisää kauraseos omenalohkojen päälle, ja paista 225°C, kunnes pinta sää väriä.

Vielä ehtisi kantaa yhden senkin ennen kuin eskarilainen tulee kotiin. Sitten onkin taas vuorossa viikonloppulaukun pakkaamista!

Herkkua perjantaita!

Remontti on edennyt, ja koti on edustavammassa kunnossa. Sitten, kun lapset ovat hiukan isompia, rästihommat tehty, ulkoiset tavoitteet saavutettu, uutta opittu ja vanhasta päästy yli. Sitten, kun on enemmän aikaa, olen saavuttanut päämääräni tai ehdin keskittyä haluamaani.

Millään tavalla yleistämättä, luulen, että siellä ruudun toisella puolellakin on kaltaisiani sitten kun -ajattelijoita. Elämälle asetetaan välitavoitteita ja etappeja, katse pidetään tulevaisuudessa ja odotetaan sitä oikeaa hetkeä. “Kyllä se siitä, sitten kun nämä muut jutut on vain saatu alta pois”.

Olen viimepäivinä katsellut ja tarkastellut tapaani ajatella asioita – suhtautua tulevaan. Olkoon kyse mitättömän pienestä seikasta, tai useamman vuoden rupeamasta, huomaan eläväni tulevassa. En tässä hetkessä, vaan siinä sitten kun -ajassa. Carpe diem  toitotetaan joka puolella, mutta huomaan, että  tähän hemmetin hetkeen tarttuminen on itse asiassa erittäin vaikeaa. Tai joo, mä tartun siihen hetkeen sitten, kun olen saanut tämän kaaoksen ensin pois alta ja univelat kuitattua.

Määrätietoisessa pyrkimisessä eteenpäin välitavoitteilla on suuri merkitys. Hyviä esimerkkejä vaikkapa opiskelu, painonpudotus ja urakehitys. Mutta entä se ihan tavallinen elämä? Että nautin vasta, kun jotain muuta on saatu suoritettua. Suoritan vasta, kun häiritsevät tekijät on minimoitu. Pahin mahdollinen skenaario on samaan aikaan melko todennäköinenkin; Sitten kun saattaa olla liian myöhään!

Elämä on matka, ei määränpää, sanoo toinen viisaus. Tällä kai tarkoitetaan sitä, että jokainen päivä on arvokas sellaisenaan, jokainen hetki tärkeä kaikkine parannusmahdollisuuksineen. Että elämä ei tule päättymään täydelliseen hetkeen, jolloin kaikki palaset olisivat kauniisti järjestyksessä, vaan palapeliä kasataan läpi elämän, eikä se tule koskaan olemaan valmis. Ei kai kukaan voi oikeasti tuntea tarvetta onnensa panttaamiseen, vaan jokainen haluaisi olla onnellinen juuri nyt! Silti koskaan ei, ikään kuin, ole tarpeeksi hyvin – aina olisi parantamisen varaa.

Tyytyväisyys tappaa kehityksen, taisi olla isona otsikkona jossain Fitnesstukun lehden kannessa. Totta, kehonmuokkauksessa (tai -rakennuksessa) niin kai oikeasti onkin, mutta voiko otsikkoa siirtää koko elämän ylle. Että jos nyt olisi tyytyväinen elämäänsä, ei koskaan muka voisi saavuttaa enempää? Uskallan epäillä. Ja, uskallan jopa epäillä, että asia on täysin päinvastoin!

Olen pari päivää yrittänyt tietoisesti eroon sitten kun -ajattelusta. Tietoisesti miettinyt jokaisen valintani ja tekemäni työn kohdalla, että tämä on tässä ja nyt, ja teen tämän, koska elän tässä hetkessä. Voin haaveilla ja unelmoida tulevasta, mutta juuri tämä on hyvää, ja parasta mahdollista tähän hetkeen. Ja, tiedättekös? Olen ollut nämä pari päivää tyytyväisempi elämääni, kuin olen ollut pitkiin aikoihin. Tuntuu, että ehdin enemmän ja pysyn paremmalla tuulella. Ihan tavallisia juttuja; Miksi pantata ikkunoiden pesua johonkin remontin valmistumisen aikaan, kun voisin nytkin nauttia puhtaista maisemista. Tai miksi ajatella, että annan aikaani enemmän vaikka parisuhteelle, kun molemmat lapset ovat omatoimisempia, ja itselleni jää paremmin aikaa. Jos jokin asia saa sinut iloiseksi, tee se nyt! Pahimmassa tapauksessa et koskaan ehdi nauttia elämästä, kun siirrät kaiken tulevaisuuteen!

Uskon itse siihen, että jokainen voi omilla ajatuksillaan ja toimillaan muutta elämänsä suunnan ja tehdä itsensä onnelliseksi. En kuitenkaan usko, että se on helppoa tai tapahtuu parissa päivässä. En tarkoita, että sitten kun, pitäisi vaihtaa nyt tai ei koskaan -ajatukseen. Mutta, noiden kahdenkin väliltä löytyy kompromisseja.

Oli miten oli, suraavaksi on kuitenkin vuorossa muskari! Aurinko paistaa ja kaikki on hyvin. Juuri nyt, ja juuri tänään, se on tärkeintä!