Taas pieni instapäivitys. Kaikkea sitä näköjään mahtuukin muutamaan päivään!
Tulin juuri salilta, ja olo ihan mahtava! Takana on nimittäin pisin salitauko sitten kesän, ja kylläpä tämä oma elämä vaan tuntuu kaiken sairastelun jälkeen niin hyvältä. Olen siis todella iloisella tuulella nyt! 🙂

Nyt äkkiä ruokaa ääntä kohden, ja sitten suihkun kautta sohvalle ja kommenttejenne pariin!
Ollaan iloisia, jookos!

Leppoisaa ja mukavaa iltaa, ihanat!!!

Instan puolelle pääset tästä!

Sateista ja harmaata. Eipä kovin piristävä tuo sää tänään. Mutta, ei anneta sen haitata menoa!
Tänään leikitään sisäleikkejä, askarrellaan pääsiäisjuttuja -ja melko varmasti myös leivotaan.

Klaara sai viikonloppuna mummulasta mun vanhat nukenvaunut, ja nyt on sitten kärrytelty uuden nuken kanssa oikein kunnolla. Vähän on kärrypelit huonossa kunnossa, ja jotain niiden elvyttämiseksi kai pitäisi keksiä. Tekisi mieli vaihtaa tekstiiliosat vallan. Hakea vaikka Ikeasta edullista pellavaa. No, katsotaan jaksanko vaivautua…

Niilolle tulostin tekemistä Pinterestistä. Kaikenlaista pääsiäisjuttua pinnasin tuonne DIY-kansiooni. Kiitos Canonin, meillä on nykyään mahtava väritulostin, jolla saadaan tehtyä vaikka mitä kivaa. Laitan teillekin joitakin kivoja tulostusjuttuja tässä vielä ennen pääsiäistä!

Mutta näistä lapsellisista kuvioista aasinsillan kautta Lapsimessuihin!
Meandin lipuilla messuille lähtee nimimerkki Ärrä, sekä Sanna T. Laitan molemmille meiliä tulemaan!

Kivaa viikon alkua teille kaikille!!!

Vähän sellainen totutteluviikonloppu.
Nyt koko pää tuntuu istuvan paremmin, kun pesin suoristukset pois, ja annoin hiusten taipua omaan malliinsa. Tosin, nyt huomaan, että otsis saa kyllä kasvaa ihan rauhassa hetken aikaa. Suoristus veti sitä luotisuoraan ja alemmaksi, mutta oma hius nousee luonnollisesti tyvestä mieluummin hieman koholle, ja se tietenkin nappaa pituutta pois. Pehmeämpi malli on ehkä muutenkin enemmän se mun juttu, kuin täysin suora. Minä kun en ole mikään hiusten laittaja. Mitä helpompi sen parempi, ja mitä vähemmän muotoilutuotteita ja työkaluja, se paremmin viihdyn
Väri pidettiin hiuksissa entisellään, eli paria eri vaaleaa, ja hiukan tummempaa raitaa, iloisesti sekaisin. Mätsää näin Rapunzel of Sweden klipsipidennyksiini.

Joka tapauksessa, olen tyytyväinen otsisratkaisuuni, ja pohdinkin lähinnä, että miksi en leikkauttanut sitä jo aiemmin! Tai no, se rasvoittuva iho….

Viikonloppu on nyt serkuteltu (ja herkuteltu), sisko on palannut pesueensa kanssa kotiin, ja mieli vaeltaa uuteen viikkoon.  Sunnuntait on mulle yleensä sellainen puhtaaseen pöytään valmistautuminen. Koitan siivoilla paikat kuntoon ja laittaa illalla kodin nätiksi. Näin maanantaiaamu on miellyttävä, ja utteen viikkoon on ilo herätä.
Viikko sitten sunnuntaina tämä kaikki jäi oksutaudin varjoon, mutta nyt koitan ottaa takaisin menetetyn. Oikeesti, tuntuu, etten vieläkää ole ihan täysin toipunut! Salille ei todellakaan ole vielä ollut asiaa. Hikoilen ja väsyn muutenkin, ja lähestulkoon ei mistään. No, saatiin juuri isiltä viestiä, että tauti taitaa iskeä sinnekin. Toivottavasti ei, tämä riittäisi mun mielestä jo…

Summa summarum: Takana on mukava viikonloppu, ja uutta viikkoa kohti mennään hyvissä fiiliksissä. Ja otsiksessa!!! Seuraavaksi taidan tehdä pannaritaikinan ja heittää pyjaman päälleni. Lapset ajoissa nukkumaan, ja sitten kommentteihinne vastailemaan! Niin, ja eilinen Midsomerin murhat, se pitää myös nautiskella sunnuntai-illan ratoksi!

Leppoisaa viikon viimeisen iltaa teillekin!

Niin ja hei, mikäli et ole vielä antanut ääntäsi blogilleni Indiedays blog awards -äänestyksessä, tee se nyt! Tulen jokaisesta äänestä ihan hurjan iloiseksi! Blogini on ehdolla fotogeneettisin -kategoriassa, ja äänestämään pääset tästä.

Elämä voittaa!
Sen totesin heti aamusta, kun auringonnousu häikäisi läpi keittiön likaisten ikkunoiden. Hyvä päivä, niin sen on oltava!
Ihan hurjasti kiitoksia teille ihanista tsemppiviesteistänne. Toistaiseksi näyttää, että tauti oli tässä, eikä uusi uhreja ole tulossa. Hyvä niin!
Eilen sormet kaipasivat pientä puuhastelua, ja päädyin askartelemaan keittiöön liitutaulun. Oikeastaan mulla oli tätä ajatellen ostettunakin purkki liitutaulumaalia, mutta en onnistunut löytämään varastosta valmiiksi sopivan kokoista rakennuslevyn palaa. Niinpä päädyin käyttämättä jääneeseen pinnoitettuun lastulevyhyllyyn, joka jäi vaatehuonerempan jälkeen tarpeettomaksi. Tuollaiseen pintaan ei tietenkään maalit tartu, mutta muistin, että mulla on rulla liitutaulutarraa jossakin.

Niinpä sutaisin teipin hyllylevyyn, ja kas, mulla oli aika iisisti ja siististi sopivan kokoinen liitutaulu keittiössä.
Tämä tosin saa olla nyt tälläinen väliaikainen ratkaisu, pidän maalipinnasta teippiä enemmän, siinä on sellainen aidompi karheus. Musta taulu tuo kuitenkin kivasti kontrastia keittiöön, ja mun mielestä tuo paikka oikein huusi jotakin tummaa! Ja eiköhän tällekin sitten joku paikka keksitä!

Sairastelujen jälkeen on kiva taas laittaa kotia ja paikkoja kuntoon. Juhlan kunniaksi kävin hakemassa perunanarsisseja ja helmililjoja. Tai, oikeasti ne vain tarttuivat mukaani kauppareissulla. Ruokajututkin pyörivät taas normaaliin tapaan mielessä, ja sormet syhyävät jopa leipomaan! Salillekin tekisi jo kovasti mieli, mutta katsotaan, kuinka puhti riittää.

Mulla on tänään myös vähän sellainen itseni hemmottelupäivä. Kävin nimittäin kynsihuollossa ja pääsin pitkästä aikaa ihan yksin! Tosi luksusta arjen keskellä! Itse ainakin koen tälläisiä palveluja ostaessani maksavani paitsi siitä, mitä saan mukaani, myös siitä hetkestä jonka saan pyhittää itselleni.

Mutta nyt ruokaa! Vatsa kurnii, ja se on vissiin ainakin ihan terve merkki! 🙂

Ihanaa keskiviikkoa! Aurinkoa ja iloista mieltä!

Hehkutin teille eilen facen puolella, kuinka olin nukkunut oikein päikkärit. Kyllä, minä joka hädin tuskin osaa hetken olla aloillani, saati rentoutua ihan nukahtamiseen asti keskellä päivää. No, aika pian siitä sohvalta herättyäni aloin miettimäänkin, että nyt ei kyllä kaikki ole ihan kuten pitäisi. Olo oli vähän heikko ja hutera, mutta ajattelin, että pihatöistä oli vain tullut energiavajetta, ja laitoin itselleni ruokaa.
Virhe: Se pastasetti juoksuttikin mua sitten koko illan ja yön.

Vanha kunnon oksutauti, se on täällä! Yök, sanon minä!

Yöllä oli taas satanut räntää, ja aamulla meilläpäin oli melko valkoiset maisemat. Äkkiä tuo höttö on kuitenkin pois sulanut, ja nyt mä kulutan aikaani katselemalla olkkarin ikkunasta eilisiä aikaansaannoksiani.
Tämä päivä vedetään siis helpoimman kaavan kautta, ja toivotaan, että Klaara ja iskä pysyvät terveinä. Tarvitaanhan me sentään huoltojoukot!
Taidetaan kaivaa dvd:t esiin, ja viettää päivä Lentsikoiden ja muiden kivojen juttujen parissa.

Mä menen nyt koittamaan onneani aamupuuron kanssa. Teille toivotan parempaa maanantaita ja aurinkoista mieltä!

Muutama pala sairastuvan tunnelmaa. Sitä realityä pyöritetään pyykkikoneessa. 🙂

Mielessä on ollut montaakin juttua.
Kuten, joka-aamuinen selittämätön musta-aukko. Mihin aamun tunnit katoavat? En pysty käsittämään!
Tänäänkin heräsin puoli viideltä, ja ennen kahdeksaa oli jo kiire. Ok, tein Alman kanssa reilun tunnin lenkin, mutta silti! Mielestäni sutaisen perusmeikin ja ponnarin aika nopealla tahdilla. Lasten kanssa hommat luistaa, kun kaikki tekee samalla kaavalla, rutiinilla. Musta tuntuu, että se musta-aukko on siinä mun kahvimukissa. Jossain kohtaa mä varmaan vaan pysähdyn nautiskelemaan liian pitkäksi aikaa.
Aamun ihmetyksen aihe numero kaksi: Miten kaurahiutaleet voi olla aina loppu! Viime torstaina pyysin anoppia tuomaan kaupasta paketin kaurahiutaleita (oli siis menossa kauppaan ja tulossa meille muutenkin), ja tänään aamusta kaapissa on tyhjä paketti! Täytyy kysellä, millaisessa säkissä elovenat esim. puolustusvoimille myydään…

Voisin jatkaa loputtomiin. Kuten, ihmettelemällä, miten auton lasinpesunestesäiliökin on aina tyhjä. Tai tankki… Onhan näitä, arjen pieniä ihmeellisyyksiä vaikka kuinka. Ehkä se on vain sitä, että aika juoksee niin nopeasti. Se juoksee aamuisin, mutta niin se juoksee muutenkin. Tuntuu, että kaurahiutaleita saa ostaa joka päivä, vaikka välissä kuitenkin on se yksi viikko. Mihin se aina hujahtaa!?

Puhuttiin taas eilen ruuhkavuosista. Niitä ne kai on. Suhataan sinne tänne, ja päivät menevät arkea suorittaessa. Kaikki ne kultaiset kliseet hetkeen tarttumisesta, ja arjesta nauttimisesta, ovat tuolla jossain takaraivossa, mutta vaikea niitä on aina käytännössä toteuttaa. Yrittää toki pitää, mutta välillä mennään tukka putkella, ja se vain kuuluu tähän elämään!

Ajan nopeasta kulkemisesta vielä senkin verran, että muistuttelen Rapunzel of Swedenin alekoodista, joka on tänään vikaa päivää voimassa! Koodin löydät täältä.
Multa on myös kyselty, että minkä pituiset hiukseni olivat, kun pidennykset hankin. Esim. tästä postauksesta näkyy mun tukan pituus noilta ajoilta. Nykyistä mittaa taas havainnollistaa friday & ghd -postauksen kuvat, jotka ovat edellisen kampaamoreissun jälkeen napsittuja.

Ps. Kiitti edellisen postauksen kommenteista. Ainakin melkein kaikista! 🙂
Ootte ihania!

Viikko tiiviissä paketissa, eli kuvia instagramin kätköistä!

Sitä sun tätä. Lähinnä kuvia, ja juttuja, meidän arjesta…

instagram-tilini löytyy täältä:
instagram.com/emilianuusikuu

Suloista sunnuntai-iltaa!

Mä olen tänään instagramin puolella esitellyt teille meidän kevättä; Lumetonta maisemaa, trenssi-asua, ja oli niistä pihatöistäkin puhetta. Tartuin lopulta siihen haalistuneen pinkkiin fiskarssiin ja aloitin haravoinnit. Kovin sankoin joukoin kun ette talkoisiin ilmoittautuneet. Harmi, täällä olis nimittäin saanut myös makkaraa! 🙂

Aika paljon helpommalla sitä pääsisi kun kärräisi kaasugrillin ulos, mutta ei siinä kyllä ole lainkaan tätä samaa tunnelmaa kuin (huussin takana) nuotiolla paistetussa (A-luokan) mössömakkarassa. Juomana pillimehu, ah, aika täydellistä!

Eikä me ihan hirveästi saatu aikaiseksikaan mitään, makkara kun otti oman aikansa. Mutta hei, meillä oli kivaa, ja se oli pääasia!

Mies lupasi laittaa mulle aitoja kattilapopcorneja illalla. (Hyvittelee vähän sitä eilistä! ;))
Se tekee ne, popparit siis, sellaisessa voi/vesi-nesteessä. Ihan parhaita! Voittaa mennen tullen sen voinmakuisen mausteen. Ja, kuistilla on colaa kylmässä… Mä olen tänään jo ihan hyvällä tuulella!

Puspus, kivaa iltaa teillekin!!!

Meidän lapset ovat kyllä temperamentiltaan, ja luonteeltaankin, kovin erilaisia. Siinä, missä esikoinen on aina ollut rauhallinen pohtijatyyppi, tällä nuoremmalla on aina vipinää kintussa ja sata ideaa päässään. Tämä tättähääräksikin kutsuttu pikkuneiti on lujatahtoinen ja päättäväinen, ja siksi yleisesti puhutaan tytön tulleen äitiinsä. Voitte kuitenkin kuvitella, että myös muita, ei niin mairittelevia, luonteenpiirteitä rinnastetaan minuun. 😉

Voi olla, että tämä kakkonen on luonteeltaan ehtivämpi ja tomerampi, tai sitten aika vain on kullannut muistot, ja olin unohtanut, mitä meno pienen taaperon kanssa on. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niitä mahtuu päivään kuin päivään!

Iltakevennykseksi hetki Koon kyydissä.
Tarkemmin sanottuna vajaa minuutti, joten kuvituskin on aika vauhdikkaasti napsittu!

Leppoisaa keskiviikkoiltaa!

Pari tunnelmapalaa aamulta. Ihana perjantai, vihdoin täällä!
Joko arvaatte laatikon salaisuuden? Juttua tulossa, kunhan ehdin kirjoittaa!

Ajattelin kuitenkin toivotella teille lystikästä perjantaita ja ihanaa viikonlopun aloitusta. Helmikuun viimeinen -täältä tullaan kevät!!!!