Mitä tehdä kun tökkii?
Aika, voimat ja kädet ei tunnu taas riittävän. Ulkona on kaikenlaista pakollista, on puuhommia ja muuta remontointia tärkeämpää. On pieni korvatulehduspotilas, kauppareissut ja ruuanlaitot. Pyykkivuori ja lamaannuttava kasa tavaraa, jolle pitäisi keksiä säilytyspaikka. Vauvanvaatteita, joista ei haluaisi luopua. Vielä. Mielen valtaa jälleen tunne, että hitto tästä mitään tuu…

Puhalsin pelin poikki! Inspiraatiota kaivetaan lehdistä, instasta, pinterestistä – ja mistä tahansa, missä sitä vain on tyrkyllä. Maalaamisen sijaan tehdään pari päivää jotain muuta. Hoidetaan tietty edellämainittujakin velvollisuuksia, mutta rentoudutaan samalla. Juodaan muutamat tuumauskahvit, haaveillaan ja unelmoidaan. Niistä se inspis tekemiseen syntyy!

Pakkopullaa en halua tästä talosta itselleni tehdä. Haluan tapetoida, maalata ja hioa seiniin hyviä muistoja ja hyvää mieltä. Luulenpa, että illalla on jo ihan eri fiilis tarttua siveltimeen!

Eilen leikkelin pistokkaita mårbackoistani, tänään hain ensimmäiset siemenpussit ja turveruukut. Multa vain unohtui ostaa, joten pitää tehdä vielä ainakin yksi reissu kylillekin. Mutta nyt mä keitän jälleen yhdet tuumauskahvit ja nautin päikkärihiljaisuudesta!

Inspiroivaa keskiviikkoa, ihanat!

Sunnuntaiterkut!
Ehdin jo epäillä, loppuuko tämä viikko laisinkaan, mutta niin se vain on edennyt sunnuntaille asti! Harmaata ja vesisadetta, se taas toistaiseksi siitä talvesta. Huomaan, että pää kaipaa taas valoa ja auringonpaistetta, jopa silläkin uhalla, että pakkasmittari heittäisi pariinkymmeneen. Jotenkin hektinen viikko takana. Pitäisi nollata, meditoida itsensä tyyneksi ja valmistautua uuteen putkeen. Tänään se sunnuntain joutilaisuus ja raukeus, ei vain tunnu saavuttavan minua. Tai sitten olen liiankin raukea, tänään tuli nimittäin nukutta pitkästä aikaa yhdeksään asti! Pienin tekee edelleen hampaita, ja sekös on valvottanut viime aikoina koko taloa. Univelkaa kai kaksihampaisella itselläänkin, kun nukkui yli 14 tuntia! 🙂

Olen tässä yrittänyt herättää nukkuvaa sisustusintoani erilaisten katalogien avulla. Ideoita sinne tänne, kuten tähän yläkerran aulaan, josta muodostui jonkinlainen kaatopaikka.;Kun huonekaluille ei keksitty muuta osoitetta, ne kannettiin tänne. Divaani ja kirjahyllyt vain kaipaisivat jotakin seurakseen. Kenties matto lisäisi aulatilan viihtyvyyttä. Valaistus pitäisi hoitaa kuntoon, ja pintojen viimeistely saattaa päätökseen. Mutta miten se auringonvalon puute saikin taas sisustelufiiliksen sammumaan! Aloin kuitenkin pohtia toista taktiikkaa: Entä jos sisustelisi ja laittaisi paikat kuntoon nyt harmaina päivinä, ja sitten kun aurinko taas herää levostaan, voisi nauttia työnsä tuloksesta! Ei ollenkaan huono idea!

Sisustusmietosten lisäksi tähän viikonloppuun on mahtunut paljon muutakin. Eilen vietettiin nimittäin puuhääpäivää! Tosin ihan kotona, ilman sen isompaa juhlintaa, mutta kuitenkin. Rakas puolisoni muistutti minua myös siitä, että jäljellä on enää kuukausi, ennen kuin alan käymään neljättäkymmenettä. (Masentava sanavalinta, josta annoinkin välittömästi kritiikkiä!) Pitää ehkä tehdä tästä ikimuistoinen kuukausi! 🙂

Ai niin. Yritin eilen instailla teille kuvia lauantai-illan ptsaherkutteluista, ja muusta hääpäiväfiilistelystä, mutta puhelimeni oli toista mieltä. Onko teillä muilla iPhonen käyttäjillä välillä instagramin kanssa ongelmia?  Omani sammutta instan usein jossain kohtaa kuvien julkaisuyritystä. Nyt minua onkin suuresti alkanut ärsyttämään tuo puhelimeni yhteistyöhaluttomuus, ja sisustusjuttujen lisäksi olen pähkäillyt uuden puhelimen hankintaa.

Oli ihan pakko kiittää teitä vielä tuosta eilisen postauksen vastaanotosta!
Ihanan positiivisia ja rohkaisevia kommentteja jätitte, ne merkitsee mulle tosi paljon! Kuten varmasti voitte kuvitella, se vaati (varsinkin kuvien julkaisemin) itseltäni aika paljon rohkeutta. 🙂

Mulla on ollut tänään siivouspäivä. Siis sellainen oikea siivouspäivä! Olen tyhjentänyt huoneet lattiasta kattoon ja kuurannut kaiken mahdollisen. Urheilusta käy kuulkaa tämäkin! Itse asiassa, en edes muista, koska olisin viimeksi pessyt yläkerrassa lattiat. Joskus syksyllä! Huh, meillä on kyllä ollut tosi ****aista! Jotenkin vaan toi pimeys ei yhtään innostanut siivoamiselle, joulut ja muut juhlittiin hämärässä. Nyt viime aikoina on ollut vain niin kiire, etten ole muka ehtinyt siivota. No, niin ja näin, ilmoitin jo muutama päivä sitten kanssa-asukeille, että lauantaina mä käännän koko talon. Onneksi yöllä tuli lunta, ja pojat pääsivät lumitöihin! 😉

Siivouspäivän palkan ostin jo eilen. En nimittäin voinut jättää marketin tiskiin kahta nippua oransseja ranunculuksia, koska ajattelin, että tiukassa kumilenkkipaketissa niiden varret olisivat lauantaina jo ihan mössöä. Pari nippua tulppaaneja sekaan, ja siitähän tuli oikein kaunis kimppu!

Nyt vielä ruokaostoksille ja illalla on kuulemma sohvatreffit Netflixin kera. Sopii mulle!
Niin, ja toivomanne Netflix -postaus on muuten “jo” työnalla!

Ihanaa lauantain jatkoa teille!!!

Joudun jälleen pahoittelemaan pientä blogihiljaisuuttani. Vaikka synttärikekkerit juhlittiin vähin valmisteluin, tuntuu, että tämän juhlasuman jälkeen toipumiseen menee sitten sitäkin enemmän aikaa. Olen oikeastaan nauttinut arjesta pari päivää oikein kunnolla!

Pariin päivään on mahtunut paitsi treeniä, myös ihan tavallisia ja tylsiä kotitöitä. Lääkäri ja neuvolareissua, juoksevien asioiden hoitamista jne. Eilen lilluttiin koko perhe päivän verran kylpylässä, nautittiin vain toistemme seurasta – otettiin rennosti. Tänään selvitellaan jälleen pyykkivuoria, tehdään arkiruokaa ja lämmitetään. Jälkimmäistä onkin saanut tehdä viime aikoina ihan kunnolla. Eilen illalla käperryttiin viluisena peittojen alle, kun talo oli ollut koko päivän ilman kipinävahtia.

Eli, ihan tavallista elämää, juuri sitä parasta mahdollista!
Koitan vastailla kommentteihinen myös, välittömästi kun saan hetken rauhan, ja ajatus mahtuu kulkemaan vapaasti. Tänään raivailen leluja ja irtorojua paikoilleen, ainakin yritän päästä vaatehuoneen kimppuun ja illalla rojahdan pahnoille niin aikaisin, kuin suinkin vain mahdollista. Päivääni piristää yhä Klaaran synttärikimppu. Hyviä puolia kylmässä ja vetoisessa vanhassa talossa on tämä kasvien ja kukkien säilyvyys! 🙂

Aurinkoisin ajatuksin!

Hellouuuu!
Kuten kuvista voi päätellä, täällä aletaan olla jo ihan iskussa, tosin toipilaaksi luokittelen itseni vielä ainakin huomisen ajan, katsotaan sitten asiaa uudelleen!
Anyway, ajattelin tänään jo näyttää ihan ihmiseltä, ja vetäisin niskaan viime viikolla ostamani uudet releet, jotka instassa jo viikonloppuna vilahtivatkin. Punaiset pöksyt ja farkkupaita, molemmat tosi pirtsakoita!

Mutta, entä otsikko?
Asia on nimittäin niin, että kun joutuu sinnittelemään siellä tylsyyden rajamailla, saa päähänsä mitä hauskempia ideoita. Tällä kertaa hauskuuttelin ottamalla asukuvat laajakuvaobjektiivilla! Menin reilu vuosi sitten maksamaan itseni kipeäksi uudesta objektiivista. Ajatuksena oli lähinnä kuvata laajempaa kuvakulmaa kotona, mutta minä ja obiska – me ei vain tultu toimeen toistemme kanssa. Kotona joka paikka repsottaa, ja laajassa kuvassa näkyy tietty kaikki se. En myöskään ollut ostoksestani ihan varma. Oliko se nyt kuitenkin vähän liian laaja… Oli syy mikä tahansa, obiska jäi vaille käyttöä. Parit kotikuvat kävin sillä napsimassa muualla, mutta nyt objektiivi on ollut varmaan vuoden täysin käyttämättä.

Canon EF 24mm f/2,8 ISO500
Harjoittelu tekee mestareita, ja niinpä päätin kaivaa kapistuksen tänään kaapista ja koittaa, miten lähinnä sisustuskuviin hankkimani objektiivi taipuu ihmisen kuvaamiseen. Kuvauspaikaksi valitsin raput, sillä se on ehkä haastellisin paikka saada ihminen mahtumaan kuvaan useimmiten käyttämälläni 50mm:n “putkella”. Suoraan rappusia vastapäätä on nimittäin seinä, ja tilaa jalustalle on likimain metrin verran.
Alla kuitenkin näytteet kahdella eri objektiivilla kuvattuna. Toki kuvat ovat rajattuja, jouduin suoristamaan niitä jne. Mutta näistä näkee kuitenkin etäisyydet, kuvien terävyyden, ja myös tuon hauskan mittasuhteiden vääristymän (varsinkin ihan eka kuva), kun kuvattava kohde seisoo melkein kiinni kameran linssissä!

Canon EF 24mm f/2,8 ISO640

Canon EF 24mm f/2,8 ISO500
Viimeiset kaksi kuvaa vertailun vuoksi. Nämä siis otettu sillä paljon käyttämälläni Canonin 50mm/1.8 -objektiivilla.Koska kuvasin suurimmalla mahdollisella aukolla (f/1,8), huomaa eron edellisiin varsinkin taustalla näkyvän rappusten kaiteen avulla. Näitä kuvia ei ole rajattu, joten tässä se todellinen, mitä sain tällä polttovälillä kuvaan mahtumaan näissä olosuhteissa. Ymmärtänette, että yli 180 senttisen kohteen mahduttaminen kuvaan on aika usein tosi hankalaa. 🙂 Seinät tuppaavat tulemaan vastaan, vaikkei tässä nyt ihan hellahuoneessa asutakaan.

Canon EF 50mm f/1,8 ISO400

Canon EF 50mm f/1,8 ISO400
Kannattiko leikki? Kyllä vain! Hassujen mittasuhteiden lisäksi löysin myös objektiivin hyvät ominaisuudet. Ahkeralla käytöllä meistä voi kasvaa vaikka bestikset, kuka tietää! Entä kuvan laatu? Kyllä rahalla saa laatua, tässä sen huomasi. Mulla on menossa jo toinen edullinen 50mm objektiivi, ja onhan ero tähän jämerämpään (ja kolme kertaa painavampaan) kapistukseen verrattuna aika iso. Ei paljon tarvinnut terävyyttä kuviin lisäillä!

Kamera : Canon EOS 5D mark II
Objektiivit : Canon EF 24mm f/2,8 ja Canon EF 50mm f/1,8

Pöksyt ja farkkupaita : Mango
Kello : MK
Korvikset : Pernille Corydon (blogin kautta saadut)
Rillit : Lexington (blogin kautta saadut)
Villasukat : äiskän tekemät

Tiedän, että on ehkä vähän pöhköä ylihehkuttaa tätä talvea, mutta en mahda innostukselleni mitään! Tänään nukuin hiukan pidempään, ja heräsin vasta kahdeksan jälkeen. Huh, ei ollut enää pimeää ja tunnin päästä siitä paistoi aurinko! Siis aurinko! Voi ihanuus, mikä valo! Ihan kuin olisi saanut uuden elämän!
Aamupäivällä tehtiin lasten kanssa kauppareissu, ja täytyy kyllä myöntää, että tuollainen 17 astetta pakkasta tuntuu näin äkkiseltään aika kylmältä. Toisaalta, tulin miettineeksi, että pitää varmaan hankkia uudet aurinkolasit! Taidan mielummin palella, kuin elää pimeässä!
Mutta jos nyt jätetään tämä ilmoista puhuminen ja löpistään jostakin muusta: Tavis arkipäivä. Piristyksenä pinkit pöksyt , ne vanhat kirkuvan korrallit, jotka haalenevat jokaisen pesun jälkeen. Ovat kuitenkin edelleen yhdet lempparihousuni, arkipäivän piristys!

Tänään on tälläinen rento hengailupäivä. Lastenohjelmia ja pikkuisen kotitöitä. Tämä blogikin nyt jotenkin ryttyilee, jättää kuvien väliin ihme aukkoja, eikä oikein suostu yhteistyöhön. Maanantai kai silläkin! Eli, otan vinkistä vaarin, ja jätän blogin nyt hetkeksi rauhassa heräilemään uuteen viikkoon. Samoin teen itse, ja tehkää tekin!

Leppoisaa ja aurinkoista maanantaita!

Se on vihdoin täällä! Valkoinen maa, ja pakkanen, joka nostaa poskille kivan punan ja saa sormet nipistelemään kylmästä. Ja hitto soikoon, se tuntuu niin kivalta!
Aika tavis sunnuntai; Laitetaan ruokaa ja puuhaillaan niitä näitä. Ulkoilussa on kuitenkin tänään oma viehätyksensä. Pakkastakin on ihan mukavat 10 astetta, eli kyllähän tämä jo ihan talvelta tuntuu!

Pienin on nyt päikkäreillä, ja meillä taitaa olla pojan kanssa lounastauko. Mulla on päivälliseksi kalkkunarulla uunissa, ja sille kai pitäisi lohkoa perunoita kaveriksi. Mutta, pienen hetken taidan varastaa itsellenikin, kera kivojen lehtien ja mukavan asennon.

Leppoisaa sunnuntaita ystävät. Nautitaan talvesta!

Eli, good hair day! Kyllä vain, nyt on tukka hyvin, ja sekös hymyilyttää.
Sain rakkaalta puolisoltani heti vuoden alkuun lahjakortteja pieniin hemmotteluhetkiin. Selitys oli jotakin siihen suuntaan, että “minulle on aivan sama, miltä näytät, mutta olet iloisempi, kun panostat itseesi hiukan”. Liekö totuus löytyvän jostakin tuolta välistä, mutta mikäs siinä, mun tukka kaipasi kyllä jo jotain käsittelyä, se oli nimittäin värjätty viimeksi elokuussa!
Ei mitään maatajärisyttävää, raitoja edelleen ja pikku pätkäisy latvoista, mutta fiilis on ihan uusi! Olo on hurjasti pirteämpi ja tuntuu, kuin koko pää olisi vaihdettu.

Muutenkin tänään on jotenkin ihan huikea perjantaifiilis. Sinänsä hassua, kun meillä arki ei kummemmin viikonlopusta erotu (lähinnä töiden vuoksi), mutta tänään mun nenässä tuoksuu perjantai! Voi toki johtua siitäkin, että paripäiväinen putkitukos on auki, ja aukaisun jälkeinen haju alkaa väistyä viimein! 🙂 No, oli miten oli, tänään mennään rennossa fiiliksessä. Olen koko viikon tehnyt aamutreenejä, ja kello on pirissyt ennen viittä. Viikonloppuna aion huilia ja antaa kropan rauhassa palautua, ja kerätä voimiaan. Itse asiassa, treenipostaus on työnalla, sitä kun kovasti olette toivoneet!

Tähän viikkoon on taas mahtunut. On oltu neuvolassa, lääkärissä ja juostu ties missä. Kylppäri-vessa -akselin tukkeutunut putkikin tietysti ihan pikkuisen asettaa arkeen rajoitteita, ja sairastavat lapset ovat oma lukunsa. Mutta nyt mä heitän vapaalla ja alan ottaa taas rennosti. Viimeiset hyasintit toin muuten vasta nyt kuistilta sisään. Ihan hyvin tuo joulukuun alussa hankittu varasto on riittänyt!

Mahtavaa perjantaimoodia ihan jokaiselle, ja tsemppiä karkkilakkolaisille! 🙂

Viimeiset kaksi kuukautta ovat luonnollisesti parhaiten muistissa.
Kuten muihinkin kuukausiin, marraskuuhun mahtui tavallisia päiviä. Mahtui hiiriä ja ihmisiä, juhlaa ja arkea. Aloitettiin rilliralli, otettiin askel kohti joulua, leivottiin pipareita ja ostettiin joululehtiä. Talven tulo oli vielä marraskuussa luonnollisesti odotettavien asioiden listalla. Siis usko talven saapumiseen.
Marraskuussa haettiin apua keinovalosta, ihmeteltiin syksyn leutoa keliä ja ensimmäisiä lumia. Itse koin valaistumisen treenin ja ruokavalion suhteen, ja löysin tasapainon noiden välille kunnollisilla aterioilla. Söin niin että selkään sattui, mutta vihdoin kaikki pakertaminenkin alkoi tuottaa tulosta! Marraskuussa innostuin taas kunnolla Instagramista, ja siitä alkoikin kasvaa jonkinlainen lonkero blogini kylkeen. Arki oli kiireistä, ja pinnaa kiristi välillä niin, että korvissa soi!

Marraskuun kaikki 21 postausta voit lukea täältä.

Joulukuu. Ristiriitaisia tunteita. Lumet sulivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin, sää oli leuto, ja talvesta ei ollut tietoakaan – saati valkeasta joulusta.
Joulukuun alussa remppakin eteni taas pikkuisen, eteiset saivat osansa, samoin työhuone alkoi visioitua päässäni. Kuistikin pääsi arvoiseensa asemaan, ja toivotti sekä vieraat, että joulun, tervetulleeksi. Juhlittiin synttäreitä ja loppuvuoden huipentumia, leivottiin niin että jauhopeukalo puutui.

Kamppailin itseni kanssa. Olinko saanut elämäni hallintaan vai en? Näennäisesti ehkä, mutta syksy oli kulunut lähinnä juuri siihen, että kaikki näyttäisi ulospäin olevan kunnossa. Myönsin tappioni; Olin viettänyt viimeiset kuukaudet masentuneena ja väsyneenä. Oli ollut vain niin helppo syyttää kaikkea muuta; Arkea ja ihmisiä lähelläni. Liikaa sitä, liian vähän tätä. Sanoin ongelmani ääneen, pyysin apua ja myönsin inhimillisyyteni. Teimme sopimuksen, että tästä lähtien keskittyisin enemmän totuuteen ja vähemmän näyttelemiseen. Siinä oikeastaan onkin elämänohjeeni tulevalle vuodelle!

Joulukuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.

Vuosi 2013 oli vauvavuosi. Ja, kuten vauvavuodet yleensä, tämäkin oli samaan aikaan sekä rakas, että raskas. Elämästä ja itsestään voi kuitenkin oppia, ja aika aikansa kutakin. Tässä vuosi tiivistettynä kuuten postaukseen. Mutta, mikäli sen haluaisi laittaa vielä tiiviimpään pakettiin, kääntyisin Frank Sinatran puoleen. Sehän on kuitenkin vain elämää!

That’s life, that’s what people say. 
You’re riding high in April, 
Shot down in May. 
But I know I’m gonna change their tune, 
When I’m right back on top in June. 

That’s life, funny as it seems. 
Some people get their kicks, 
Steppin’ on dreams
But I just can’t let it get me down, 
Cause this big old world keeps spinnin’ around. 

I’ve been a puppet, a pauper, a pirate, 
A poet, a pawn and a king. 
I’ve been up and down and over and out 
But I know one thing: 
Each time I find myself flat on my face, 
I pick myself up and get back in the race. 

That’s life, I can’t deny it, 
I thought of quitting, 
But my heart just won’t buy it. 
Cause if I didn’t think it was worth a try, 
I’d have to roll myself up in a big ball and die.

Nyt matkalle vuoteen 2014. Toivotan sen vielä kerran tervetulleeksi – kuoppineen ja huippuineen!
Leppoisaa loppiaista ihanat, nyt kohti valoa ja kevään aurinkoa – parempaa vuotta!

Otetaan tähän väliin pala tätä päivää, jottei vallan jumiuduta menneeseen.
Kuusi läks, tai oikeastaan se lähti jo perjantaina. Olisin mielelläni pitänyt sen pidempäänkin, mutta, koska meillä taas välipäivinä rymsteerattiin, ja tehtiin pieniä remppajuttuja, ei kuusi näyttänyt kaaoksen keskellä oikein miltään. Nyt kuusen paikalla on lukupaikka, tuoli kevään lehtiä ja unelmia ajatellen.
Perjantaina oli pakko ostaa iso kimppu vaaleanpunaisia ruusuja. Vaikkei pinkki sinänsä suosikkini olekaan, halusin jotakin värikästä ja energistä kotiin. Hiukan heikommanpuoleisen kukkavalikoiman edessä taivuin ruusuihin.

Odottelen juuri ystävääni meille loppiaisen viettoon. Tiedossa mitä todennäköisemmin naurua, itkua -ja kaikkea siltä väliltä. Ihanat pari päivää siis tiedossa.
Nyt lohta ja juureksia uuniin, salaattia kokoamaan jne. Ihanaa sunnuntaita ja leppoisaa joulun virallista viimeistä!