Tämän päivän instapoiminnat. Pihajuttuja liki kokonaan, aivan ihana päivä takana!

Instagramista voi siis seurailla meidän eloa hiukan eri vinkkelistä.

Nyt saunaan, ja sitten niiden kommenttien kimppuun!

Kaunista kesäiltaa!

Pus!

Aurinkoiset terveiset!

Olen täällä yrittänyt pari päivää olla oikein supertehokas, kun mieskin on kotona. Olen hoidellut alta pois rästihommia, perannut pihaa, pessyt lakanapyykkiä ja siivoillut paikkoja, joita tulee harvemmin edes ajatelleeksi. Tosin, eihän mikään työ tekemällä lopu, ja siitä kai voi olla ihan kiitollinenkin. Vaikka, joskus kieltämättä tyhjät pyykkikorit, ja puhdas ja siisti eteinen, voisivat olla pikkuisen pysyvämpi olotila!

Sana työhuone assosioi luonnollisesti sanan työ kanssa, ja työtähän tässä työhuoneenkin laitossa on edelleen vaikka kuinka. Nyt tosin tietokone on jo löytänyt paikkansa, samoin tulostin ja muu toimistopuolen tarvike. Toisella puolen taloa on kuitenkin vastaavasti nyt huone, jonka kohtalo on vielä hiukan kysymysmerkki. Olenpa siis mallaillut huonekalujakin uuteen järjestykseen. Lähinnä ajatustasolla, mutta pienempiä kalusteita siirrellenkin. Tuntuu vain niin turkasen tylsältä puuhailla sisällä, kun ulkona on ihan unelma sää. Jospa jättäisi nämä puuhat sovinnolla sadepäivien varaan!

Ja kun nyt työstä tuli puhe, niin samalla menen lupaamaan, että tänään vastailen teidän kommentteihinne! Tiedän, olen jälleen pahasti jäljessä, mutta asia korjataan! Tähän väliin lähden kuitenkin ripustamaan lakanoita kuivumaan. Ja, jumitun mitä todennäköisemmin jonkun kukkapuskan juureen nyppimään rikkaruohoja! Mä en sitten millään osaa vain olla tuolla pihalla!

Kaunista kesäpäivää!

Ja, leivontaviikon muut herkut.

Käsittämätön leipomisen himo vaivannut koko viikon. Tai herkkujen himo, johtuukohan se sittenkin siitä?! Jos suklaakakussa mentiinkin vähän metsään, niin peruspulla ja mustikkapiirakka maistuvat aina. Koska en ole mestarileipoja tai kakkutaikuri, luotan simppeleihin juttuihin. Fanitan hiljaisuutta, ja pidän taikinoista, joiden tekemiseen ei tarvita koneita tai laitteita.

Älyttömän helppo piirakkapohja taipuu mustikan lisäksi vaikka omenalle ja raparperille. Kuvat variaatioista löydät tästä postauksesta. Loistava herkku tehdä esimerkiksi mökillä, tai jääkaappiin kesäisten kahvivieraiden varalle. Maistuu lämpimänä, mutta parhaalle vuorokauden levättyään. Seuraksi esimerkiksi vaniliajäätelöä.

Helppo marja-/hedelmäpiirakka

1,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1tl soodaa
1dl piimää
1,5dl voisulaa/juoksevaa margariinia

 Pinnalle marjoja, raparperia, hedelmiä ym. Sokeria maun mukaan.

***

 Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää rasva ja piimä. Sekoita.
Levitä voideltuun ja jauhotettuun/korppujauhotettuun vuokaan. Lisää marjat, tai omenalohkot päälle. Ripottele päälle sokerit ja kanelit ym.

Paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia.

Tänään leivottiin vielä pullaa, mutta viikonloppuna taidan jättäytyä muiden herkkujen varaan. Huomenna olisi tarkoitus tervehtiä vanhempiani ja isovanhempiani, ja sunnuntaina juhlitaan äitejä sitten isommalla porukalla.
Nutturapullien ohjeen löydät täältä.

Koti on jälleen kuin pommin jäljiltä. Niin kiva kuin olisikin, että äitienpäivän kunniaksi siivouksen hoitaisi joku muu kuin äiti, en uskalla pidättää asian suhteen hengitystäni. Eli kääräisen hiat ylös, ja aloitan raivauspuuhat. Parin tunnin päästä legomeren keskelle saattaa päästä jo imurin kanssa! 🙂

Mukavaa perjantaita ja leppoisaa viikonloppuun virittäytymistä!

Edellisten kirjoitusteni jälkeen, mikään ei oikein tunnu kyllin tähdelliseltä blogipostausta ajatellen. Rakensin kenties itse itselleni rimakauhun, joka on vain pakko selättää.
Tavallinen päivä, tavalliset vaatteet, tavalliset ajatukset. Tavallisillakin jutuilla on merkityksensä, siinä kai se blogien idea onkin.

Tämä torstai on tähän mennessä pitänyt sisällään siivousta, askartelua, leivontaa ja ihan perus arkiaskareita. Päivä siinä missä muutkin. Suunnitelmissa lisää askartelua (äitienpäiväkortit ja yksi nimpparikortti), herkuttelua, lisää arkiaskareita, muskareita ja ruuanlaittoa. Joo, ei aina ole suuria ajatuksia tai isoja juttuja kerrottavana.

Sataa ja tuulee, sisällä ollaan. Villasukat ja mukavat Please Jeansit jalassa. Päivän väripilkkuna BeckSöndergaardin puuvillainen sydänhuivi (saatu).

Siinä se oli. Ehkä tylsin postaukseni ikinä, mutta se oli tehtävä.

Kaunista arkea (ja ihan tavallisia juttuja) teillekin!

Vapun jälkeen täällä on ollut jos jonkinlaista kiirettä, ja suunnitelmiakin on jouduttu laittamaan uusiksi useampaankin kertaan. Näin se vain joskus menee, nimittäin se ajan muovailu. Blogistakin on välillä vain pakko napata osansa muuhun elämiseen.

Tulin kuitenkin toivottelemaan teille vielä kukikasta viikonloppua. Meillä satoi aamupäivällä sekä räntää, että rakeita, ja kevät on ottanut ainakin lämpötilojen mukaan suoranaisen takapakin. En kuitenkaan jaksa huolestua, ollaanhan nyt toki vasta toukokuun alussa, ja pienet takapakit ovat enemmänkin luonnollinen osa kevääntuloa. Kun ulkona käy pureva ja kylmä tuuli, nautiskelen keväästä sisätiloissa. Tänä viikonloppuna kera kukkien ja vehreyden!

Huomenna startataan heti aamulla, ja laitetaan auton nokka kohti siskoni perhettä. Luvassa 6-vuotiaan juhlimista, ja serkusten laatuaikaa. Niin, ja siskosten laatuaikaa toki myös!

Vielä pitäisi paketoida lahja, ja katsoa hiukan tavaroita kasaan aamua ajatellen. Uni painaa kuitenkin jo silmiin, joten kipin kapin peiton allle ja nukkumaan. Huomenna sitten virkeänä kohti juhlia!

Ihanaa viikonloppua ihanat! Ja ihanaa toukokuun alkua!

Muutama räpsy tältä aamulta.
Pienen breikin jälkeen ihan tavallisiakin asioita näkee taas uusin silmin. Tästä on ehdottomasti tulossa parempi viikko! Tarkoittakoon se kohdallani sitä, että aion vakaasti viimein istuttaa ne tuoksuherneet ja mårbackat, ostaa ne hemmetin orvokit ja siivota pääsiäsikoristeet pois. Kyllä, olen todellakin ollut viimeisen viikon hitaalla! 🙂

Ja, se olisi sitten vappuviikko! Mitään kummempia suunnitelmia ei ole, täällä maalla vappu on pikkuisen rauhallisempi juhla, kuin suurissa kaupungeissa. Koska säätiedotuskaan ei lupaile ihmeitä, vietetään vappu varmaankin ihan kotosalla ja aika arkisissa merkeissä. Niilolle on tietenkin tärkeää, että kotia jollakin tapaa koristellaan, ja itselleni ensimmäisenä tulee mieleen syöminen. Vaikka olen näiden juhlapyhien kanssa hiukan laiska, nautin siitä, että arkiruokaputki saadaan jollakin tapaa katkaistua. Vappu jo mielessä- ja vappusyötävää -postauksissa pari vinkkiä vappujuhlien ja -piknikin tarjoiluun. Kenties hemmottelen itseäni myös Fresita -pullolla! 🙂

Mutta nyt multakaupoille ja istutuspuuhiin. Iltapäivälle on tiedossa kynsihuoltoa, joten sitten ei ihan heti viitsi kynnenalusia liata! 🙂

Energistä uutta viikkoa!

Törmään aika usein kysymykseen “miten sä ehdit?”. Paitsi, että siihen törmää täällä blogissa, kuulee kysymyksen silloin tällöin ihan oikeassakin elämässä. Yleensä vastaus on hyvinkin yksinkertainen; En mitenkään!

Pari viikkoa sitten, ajankäytöstä tuli juteltua enemmänkin blogisiskojen kanssa. Jokainen oli törmännyt samaan ihmettelyyn; Miten aikaa voi riittää kaikkeen. Työt, siisti koti ja lapsiperheen arki vielä jotenkin on ymmärrettävissä, mutta että aikaa on vielä niin paljon blogille tai harrastuksille! Tässä kohtaa moni alkaa jo epäröidä.
En voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani, mutta ajattelin hiukan tarttua asiaan ajankäyttö.
Kuten olen ennenkin kirjoittanut, ei ole olemassa supernaisia tai -äitejä. Elämä voi joskus olla epäoikeudenmukainen, mutta aikaa ajatellen, se kohtelee meitä kaikkia täysin tasapuolisesti. Meille jokaiselle annetaan tasan se 24 tuntia per vuorokausi. On sanomattakin selvää, että kukaan ei voi tuossa ajassa hallita täydellisesti kaikkea. On nukuttava, huolehdittava perushygieniasta, ja mahdollisesti töistä ja lapsista, syötävä jne… Mutta se, mikä jää jäljelle, on kaikki jokaisen oman harkinnan alla.

Löysin tutkimustiedon, joka kertoo suomalaisten katsovan keskimäärin liki 21 tuntuia televisiota viikossa. Päivää kohti telkkarin töllötystä kertyy keskiverto suomalaiselle 2 tuntia ja 58 minuuttia. Pelkästään jo tässä kohtaa voin todeta säästäväni useampana päivänä viikossa liki kolme tuntia johonkin muuhun. Omalla kohdallani tuo aika valuu varmasti liikunnan ja blogin sekaan, joskaan ei sekään ihan joka päivä edes riitä.

Mutta mistä se aika sitten otetaan? Että, miten ihmeessä jollakulla voi olla aina siisti koti, aikaa liikunalle, blogille, harrastuksille ja ystäville!? Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei mitenkään!
Jokainen pienten (ja vähän suurempienkin) lasten äiti, tietää, että käsite siisti koti on hetkellinen olotila. Se on ohikiitävä hetki, joskus vain silmänräpäys. Itse olen ainakin sitä mieltä, että mikäli haluiaisin kotini olevan tiptop kunnossa jatkuvasti, en voisi tehdä juuri muuta kuin siivota. Mutta kuka jaksaa siivota koko ajan!? En minä ainakaan. Niinpä koti näyttää kodilta. Joskus tavarat on hetken omilla paikoillaan, joskus villakoirat ja likatahrat poissa simistä. Näiden molempien yhdistelmä on sitten jo aika harvinainen.

Meillä on vaatekasoja leväällään pitkin kotia. Ruokapöytä pitää silloin tällöin sananmukaisesti raivata, että pinta-alaa saadaan lautasille. Viime viikolla unohdin pyykit koneeseen kolmeksi päiväksi. Sänkyjä en ole taas jaksanut pedata liki viikkoon ja eteinen on täynnä kenkiä, hanskoja, huiveja jne. Ai miksi? No, koska ulkona on ollut niin hieno sää, että olen mielummin nauttinut lasten kanssa siitä, kuin oikonut paikkoja sisällä. Olen käynyt mielummin salilla ja lenkillä, kuin silittänyt, pyykännyt tai pessyt ikkunoita. Sitä se on, ainaisia valintoja arki täynnä! Väliin mahtuu toki päiviä, jolloin pitää vain myöntää villakoirien määrä, pyykkikasojen suuruus ja paikkojen sotkuisuus. Silloin jätetään omat harrastukset vähemmälle ja hoidetaan ne ikävät velvollisuudet.

Muiden bloggaavien äitien kanssa jutellessani, minut teki surulliseksi lähinnä se, että jokainen meistä oli jollakin tapaa törmännyt äitiytensä arvosteluun juuri ajankäytön nimissä. Toisaalta, mietin kenen tulee edes mieleen ajatella, että blogin kirjoittaminen, tai vaikka itsestään huolehtiminen, otettaisiin ensimmäisena pois ajasta, jonka äiti viettää lastensa kanssa!

Jos saisin vuorokauteeni lisää tunteja, käyttäisin ne mitä todennäköisemmin nukkumiseen, lehtien ja kirjojen lukemiseen, sohvalla löhöilyyn, käsitöihin ja puutarhaan. Näistä kaikista kun olen joutunut nipistämään kysyessäni itseltäni, miten mieluiten käytän sen jäljelle jäävän oman aikani. Tällä hetkellä tulen kuitenkin paljon iloisemmaksi blogista ja liikunnasta. Mutta, mikäli jonain päivänä huomaan, että kutominen, telkkarin katsominen ja lukeminen ovat parempaa ajanvietettä, on mulla vapaus tehdä asiat toisin.

Aika on todellakin muovailuvahaa. Jokainen pyörittelee sitä haluammallaan tavalla, ja niissä puitteissa, joissa se on mahdollista. Usein tuloksena on jono pieniä palloja, määrä josta koostu yksi kokonainen vuorokausi. Mutta se vahan määrä, se on meille kaikille sama!

Tuoksuherneet ja mårbackat ovat odottaneet istuttamista jo jonkin aikaa. Eikä kyse ole siitä, ettenkö ole ehtinyt iskeä niitä multaan, vaan siitä, että olen vain valinnut tehdä jotakin muuta. Aika kun ei millään riitä kaikkeen!

pusero ja huivi : Lumoan : blogin kautta saatuja

Oman pihan valkovuokot, auringonpaiste ja aamuvarhaisen satakielen laulu.
Onni on kiinni pienistä asioista, hymyistä, sanoista ja katseista.

Tuntuu, kuin olisi ollut lomalla. Vaikkei pääsiäinen noin juurikaan eronnut arjestani, sain silti lomamoodin päälle. Kun tuntuu, että koko maailma lomailee, sitä on helpompi itsekin vaihtaa otetta löysemmäksi. Ja, lomailun jälkeen arkikin tuntuu taas kivalta!

Poimittiin eilen muutamat valkovuokot omasta pihasta. En raaskinnut ottaa enempää, olivat vielä tuolla metsänreunassa niin kovin pikkuisia. Valkovuokot ovat kuitenkin selvä merkki kesän lähestymisestä. Kuten sekin, että istuin eilen auringossa shortsit jalassa, grillattiin makkaraa ja käytiin jäätelöllä. Ja, jotenkin tuo aurinko ja lämpö muuttaa ihmistä hetkessä. Ihan kuin meidän suomalaisten koko sielunmaailma muuttuisi. Ihmiset muuttuvat sosiaalisemmiksi ja hymyilevät enemmän. Hyvä niin!

Ehkä sitä jo pitäisi uskaltaa istuttaa muutamat orvokit. Miettiä muitakin puutarhajuttuja – ja kasvimaata. Toivelistalleni laitoin myös mukavan aurinkotuolin. Ehkä sen voisi nostaa tuohon hiekkalaatikon viereen, ja elää siinä toivossa, että tulevana kesänä ehtisi edes hetken istua myös aloillaan! 🙂

Me taidetaan mennä taas ulos! Jos mahdollista, tehkää samoin!

Aurinkoista arkeen paluuta!

Sen verran tuulinen päivä, että mikäli ilmassa ei tuoksuisi kevät, ja maa ei puskisi vihreää, voisi kuvitella elettävän syksyä. Myönnän, pihassa pyörivät lehdet eivät helpota tätä tilannetta. Haravoitavaa olisi moneksi vuodeksi! Koska aurinko kuitenkin välillä pilkistelee aika kirkkaastikin pilvien lomasta, me ollaan tänään nautittu ulkoilusta ja pihajutuista. Jonkinlainen pääsiäsieen valmistautuminenkin on käynnissä, tarkoittaen lähinnä aamun kauppareissukierrosta ja illalle tähtäämääni siivousoperaatiota.

Meille ei juuri ole ehtinyt muodostua minkäänlaisia pääsiäsiperinteitä. Se ei silti tarkoita, ettenkö arvostaisi pääsiäsitä, päinvastoin. Tavallaan pääsiäinen vetää jopa joulun ohi, sillä minkäänlaista stressiä nämä pyhät eivät minulle aiheuta. Tänä vuonna nautitaan lähinnä vapaista ja yhdessäolosta. Siitä, että on aikaa tehdä juttuja myös kotona. Kuten esimerkiksi saunaremppaa ja pihatöitä. Mukavia juttuja, joihin usein vaan ei arjen keskellä ole aikaa. Kahden lapsen kanssa hääräillessä kun on hyvä olla mukana myös kaksi aikuista!

Myöskään mitään sen suurempia pääsiäsperinteitä meillä ei ole ruuankaan suhteen. Hyvää kotitekoista ruokaa, kiireettä ja yhdessä. Katetaan pöytää vähän paremmin ja laitetaan ehkä vähemmän arkista ruokaa, siinäpä ne. Mennään muuten parsa-teemalla, sitä kun on nyt tarjolla lähes joka kaupassa. Ja, lampaan sijasta kalaa. Ihan vain kun tekee kalaa mieli. Mämmiä ostin sellaisen pienen purkillisen lähinnä itseäni ajatellen. Pojille mämmi on ehdoton ei, mutta veikkaan Klaaran kyllä tykkäävän, tyttö kun on aika kaikkiruokainen. Ei mämmi mullekaan mikään herkku ylitse muiden ole, mutta oma perinteeni on syödä mämmiä kerran vuodessa. Vähän kuin yksi joulutorttukin kuuluu jouluperinteisiini, muttei herkkuihini. Hassu juttu tuokin!

Lähinnä lapsia ajatellen pääsiäiseen kuuluu myös koristeet. Ja kyllä, myös värikkäät sellaiset, kuten ne hauskat pienet tipuset, joita muistan itsekin lapsena tökkineeni rairuohot täyteen. Ja toki suklaamunat yllätyksineen ovat tärkeitä, joskin nekin on kokeneet pienen inflaation omasta lapsuudestani. Mitä taas tulee itseeni koristeiden suhteen, olen aika nirso. Tine K tyylisten DIY munien lisäksi en oikeastaan kauheasti muita koristeita kaipaisi. Narsissit ja pajunkissat, sitä vastoin, kuuluvat pääsiäiseen, kuten kuusi jouluun. Vaikka kissat kai virallisesti liitetään palmusunnuntaihin, mulle ne on se viralinen pääsiäiskoriste! Aika pitkälle saatiinkin tänään lasten kanssa köpötellä, että löydettiin vielä kunnollisia oksia. Täälläpäin kun varhainen kevät on saanut pajut paikoitellen jo täyteen kukkaan.

Siinäpä se, meidän pääsiäinen tiivistettynä. Jotain herkkua ajattelin vielä leipoa, jälkkäri kun kruunaa aterian. Sen enempää en kuitenkaan jaksa miettiä pääsiäisen perinneleivonnaisia. Brita kakkua sensijaan tekisi oikein mieli! 🙂

Mukavaa kiirastorstaita teille. Ja, leppoisaa pääsiäiseen virittäytymistä!

Viikonlopun poissaololla on hintansa. Paitsi kuolleet yrtit ja kevätkylvökset, harmaita hiuksia ovat yrittäneet aiheuttaa myös kotityöt. Eilinen kuluikin mukavasti pyykin ja siivoilun parissa. Kotitöiden lisäksi on toki ihana ottaa lasten kanssa takaisin sitä aikaa, jonka olin poissa. Esimerkiksi näistä syistä, on kommentteihinne vastailukin jäänyt. Ottaa aikansa, ennen kuin pääsen tavalliseen arkirytmiin.

Mutta entä me tytöt?!
Me hienostellaan täällä Lumoan uusissa vaatteissa! Äidillä on uusi pusero ja Klaaralla suloinen mekko. Ja, me ollaan melkein samikset! 🙂
Nämä siis uutukaisia (kevään ja kesän mallistosta), jotka sain blogin kautta.
Pusero on ihana, sillä farkkutyttö ei aina jaksa mekkoilla, mutta Lumoan kaulukset antavat arkisellekin asulle kivasti vivahdetta.
Klaaran mekko on kokoa 86/92, ja sanoisin, että mitoitus on aika reilu. Tai, itse asiassa, taitaa pitää hyvinkin kutinsa, sillä mekon kuuluukin olla Koolle vielä hiukan iso, mikäli on tytön pituutta uskominen. 🙂 Oma paitani on kokoa S, eli samaa kokoa kuin Lumoan mekkonikin, ja mulle tosi passeli.

Mutta tiettekös, mitä uutta mun tekis ihan hirrrrveesti mieli? Uusia lenkkareita! Jotain yhtä värikästä, kuin mun treenikengät. Ja kukkia. Mä kaipaan nyt kukkia!
Ehkä pakko käväistä jossain urheiluliikkeessä hiukan hypistelemässä kenkiä, ja poiketa vaikka kukkakaupassakin! 🙂

Anyway, halusin vain huikata teille moit, ja vakuuttaa, että kyllä mä aion niihin kommenteihinnekin vastailla. Ihan varmasti!

Ja, nyt me toivotellaan teille oikein mukavaa päivää! Auringonpaistetta ja linnunlaulua!