Siitä huolimatta, että blogi kesäkuussa päivittyikin, musta tuntuu, että olen ollut jossakin määrin poissa. Kuulumiset ovat enemmänkin olleet puutarhan kuulumisia, ei niinkään omiani. Tajusin tämän tänä aamuna lenkillä, ja hetken soimasinkin itseäni, että miten tässä joka kesä käykin näin. Mutta sitten totesin, että ehkä eräänlainen someloma on bloggaajallekin tarpeen, itse olen selvästi sellaisen tarpeessa aina kesän tultua. Sen lisäksi, etten ole itse jaksanut jakaa arkea tai oikein muutakaan omaa ajatuksenvirtaa, en ole oikein jaksanut seurata muidenkaan tekemisiä sosiaalisen median kautta. Mutta ähky on kai jossain määrin selätetty, ja siitä kiitos kesäkuulla.

Mutta mitä sitten ihan oikeasti kuuluu. No hyväähän tässä. Tänään vietiin esikoinen linja-autoon ja vannotettiin kuskia, että ennen Kamppia ei sitten päästä poikaa ulos. Siellä vastassa oli serkkutyttö ja siskoni puoliso. Tänään mennään ihailemaan ystävien uutukaista keittiötä, huomenna olisi edessä fillarireissu ja viikonloppukin on ahdettu täyteen kaikkea ohjelmaa. Puutarhatöiden lisäksi kesään on kuulunut tietenkin kirjat, ja olen jopa kehittänyt pienen stressin, että miten kaikki uutuudet saa mitenkään imaistua kesän aikana. Toisaalta ihana tunne, sillä vihaan sitä fiilistä, kun kirja on lopuillaan, eikä tiedä, mihin seuraavaksi tarttuisi. Jalkapallo jäi tämän kesän osalta, mutta pyöräily, juoksu ja kuntosali on kivoja. Nautin kun saan liikkua aamulla ennen lasten heräämistä. Ja sitten suihkun raikkaana ja toisen kahvikupillisen jälkeen on henkisesti ja fyysisesti valmis uuteen päivään. Ja vaikka heräänkin aikaisin ja kello soittaa miltei joka aamu kuuden jälkeen, olen kuitenkin kuunnellut omaa jaksamista ja jäänyt myös sänkyyn jos siltä on tuntunut.

Olen myös tänä kesänä ollut sellainen somen suvustaseuraaja. Olen kuunnellut sivukorvalla ja välillä vähän tarkemminkin nuorten tubettajamiesten juttuja, ja enpä voi muuta sanoa, kuin että ihan mielettömän hienoja roolimalleja tuolla tubessa. Siis oikeasti! Järkevää ja vastuullista jutustelua, tosin myös ihan hauskaa ja turhanpäiväistäkin pölinää, kuten kuuluukin. Jokseenkin olen osannut luottaa siihen, että lapseni seuraa hyviä tyyppejä (onhan nuo Ronit ja kaverit esillä muutenkin), mutta olen saanut kesän aikana vielä vahvistuksen ajatukselleni. Toisin sanoen olen ehkä ajan kanssa sukeltanut oman lapseni ajatusmaailmaan ja yrittänyt oivaltaa tämän hetken nuorison mieltymyksiä. Vaikka lapset hankkiikin nuorena, niin kyllä sitä silti onnistuu vain tipahtamaan kehityksen kelkasta ja radiohititkin kuulostaa ihan oudolta. Kyllä, mä olen 35-vuotiaana niin keski-ikäinen kuin vain voi olla! 😀

Tuon pienemmän kanssa olen koittanut opetella lukemista. Alun konsonantit tuottavat edelleen vaikeutta, mutta edistystäkin on tullut. Ja eipä tuo lukemisen oppiminen nyt mikään tämän kesän juttu ole. Mutta kun se on alkanut kiinnostamaan, niin mikäs siinä.

Mulla on myös tapana lykätä kesään kaikkea, mikä muuten ei nappaa. Ja tähän listaan kuuluu kaappien siivous ja monta muuta ärsyttävää asiaa, jotka kuitenkin helpottavat arkea. Vaatehuone on nyt selätetty, enää olisi keittiön kaapit, lasten vaate-, romu- ja lelukaapit. Mutta hei, olen hankkinut kesän aikana neljät rintsikat. Liivien ostaminen on jotain erityisen vastenmielistä,  mutta nyt on yksi hyvä malli mustana, puuterisena ja valkoisena. Ja uudet juoksuliivit. Äärimmäisen loistava suoritus!

Sisustuspuolella ei ole kauheasti tapahtunut, mutta olen innostunut taas Pinterestin käytöstä ja luonut itselleni tarpeen jonkinlaisesta taulu- tai valokuvakollaasista pianohuoneen seinään. Niin ja toteutin (lue: toteututin miehellä) esikoisen huoneeseen yhden kattoon kiinnitetyn DIY vaaterekin. Voinen laittaa siitäkin jossain kohtaa kuvan.

Mitäs vielä? No olen käynyt kampaajalla. Ja eilen kävin jalkahoidossa ja lupasin itselleni, että lopun kesää rasvaan jalkojani päivittäin. Kampaamoreissun lopputulos oli ehkä vähän turhan harmaa, mutta sekoitin kotona hoitoaineeseen kurkumaa ja harmaat saivat kyytiä. Näppärää! Olen myös tullut siihen tulokseen, että vaatehuoneestani puuttuu yhdet kunnon culottes-housut. Sellaiset Suomen kesään sopivat, vähän pidemmät pöksyt.

Mutta sen lisäksi, että kesään on kuulunut paljon muutakin kuin vain puutarhaa ja kukkia, tykkään niistäkin edelleen kesässä ehkä eniten. Mutta rehellisesti sanottuna on minun kesääni jo mahtunut niitäkin päiviä kun ei ole jaksanut puutarhajutuista innostua tai kerätä kukkia maljakkoon. Ei elämä aina yhtä auringonpaistetta ole, ei edes kesällä. Mutta niinhän sen kuuluukin olla. Että joskus vaan ei nappaa yhtään mikään, ja olen onneksi siinä onnellisessa asemassa, että noina päivinä olen saanut hautautua ihan vain sohvan nurkkaan tekemättä mitään.

Että sellaista tänne. Talviturkkikin on yhä heittämättä, mutta niin kauan kuin tuo kylmä tuuli riepottelee, ei ole aikomuskaan kastautua. Helteitä odotellessa. 😀

Mutta mitäs teille?

Maanantaita!

Toivottavasti juhannuksenne on mennyt hyvin! Minä olen ottanut juhannuksen lähinnä levon kannalta. Ei mitään ihmeellistä juhannuksena, sitä perinteistä lähinnä. Meillä tosin se perinteinen on sitä, että mies on poissa, ja me sitten lasten kanssa lähinnä vain ollaan. Harmittaahan se välillä, mutta kyllä se juhannus vain niinkin menee. Ja tänä vuonna saatiin sentään yhteinen, aikainen juhannusaattolounas. Uudet perunat, kalat ja muut kesäherkut. Luonnonkukkia maljakossa ja mansikkapavlovaa jälkkäriksi. Vaikka kaikki tuo pitikin järjestää vähän kiirellä, tuli jannusaaton aamupäivään kuitenkin myös vähän juhlan tuntua. Yritän asennoitua juhannukseen niin, että se on kesäviikonloppu muiden ohella, mutta kyllähän se kivalta tuntuu, että mukaan mahtuu myös vähän ekstraa.  Eilinen ilta vietettiinkin sitten jo yhdessä tuossa miltei naapurissa, ystävien mökillä. Kaiken kaikkiaan mukava ja rento viikonloppu.

Nuo puutarhatyöt oli meillä se juhannukseen valmistautuminen. Se, että sorat saataisiin lopulta juhannukseksi paikalleen, tuntui jossain kohtaa miltei mahdottomalta aikataululta. Mutta niin vain ehdittiin, ja sain nauttia siististä puutarhasta, ja uskomattomasta pioniloistosta! Juhannuspäivän iltana tartuinkin kameraan ja räpsin kuvia keskikesän rehevyydestä. Just nyt kaikki on niin kaunista!

Muistatteko, kun viime kesänä annoin lisäaikaa vanhalle puutrahapenkille? Jos ette, postauksen pääsee lukemaan tästä. Koska vanha penkki sai puhdistuksen ja maalin ansiosta useamman lisävuoden, päätin elvyttää myös sen ystävät, eli pari tuolia ja pöydän. Ja niin vain kymmenen vuotta vanhoista puutarhakalusteista tuli kuin uusia. Ero vanhoihin, mustuneisiin kalusteisiin on uskomaton! Vielä viikko sitten mietin, että pitaisi ostaa uudet puutarhakalusteet, mutta ongelma ratkesi äärimmäisen helposti ja ennen kaikkea edullisesti. Nostin kalusteet suuren puun varjoon, joten mikäli kasvihuoneessa pääsee liian kuumaksi, istumapaikkansa voi valita myös tästä.

Tänään maljakot täytetään taas pioneilla. Edessä uusi kaunis kesäpäivä ja koko perhe kasassa. Mulla on teille tänään myös toinen postaus kera kivan arvonnan, joten pysykää kuulolla!

Nyt aamupalapöytää kattamaan!

Ihanaa maanantai-iltaa!

Viimeiset pari päivää olen ollut kurainen, hikinen ja onnellinen. Puutarhassa tapahtuu vihdoinkin, mutta sen sijaan, että muistaisin ottaa kuvia tai jakaa tekemisiäni, olenkin uppoutunut työhöni niin että ajantaju meinaa kadota. Varsinkin tänään kellon katselu unohtui, kun lapset olivat mummulassa. Lapiota sai heilutella juuri siinä tahdissa ja niin kauan kuin halusi. Ja koko paivähän siinä meni. Jo eilisen jälkeen koko kroppani jokainen lihas on arkana ja jopa nekin, joiden olemassaoloa en taas edes muistanut. Mutta se on ihanaa kipua!
Nyt illan tullen mietin, että otanko teille kuvan, mutta en kuitenkaan halunnut ottaa sitä vielä. Sillä huomiselle on vielä yksi iso projekti ja haluan että näette valmiimman lopputuloksen. Niinpä kaappasin kukkapenkin perkuujätteet maljakkoon ja saatte tyytyä niihin. 🙂

Kylmän suihkun jälkeen on ihana rojahtaa olohuoneen sohvalle ja nostaa jalat ylös. Sitä tuntee itsensä ihan salonkikelpoiseksi kun hiuksissakaan ei ole multaa ja muita maa-aineksia. Auringon tuoksu viipyy vielä iholla ja olo on ihanan raukea. Tämä on ollut mulle sellainen yhden päivän totaaliloma. Mikään löhöily tai rannalla köllötteleminen ei vedä vertoja tällaisille päiville.

Mulla on edelleen lauantain Vera Stanhope katsomatta, ja mietin, että kumman valitsen, Veran vai kirjan. Aamulla pitää taas nousta aikaisin ylös, jotta ehtii mahdollisimman paljon!

Ihanaa kesäiltaa. ♡

Heippa!

Otin heti hyödyn irti vähän viileämmästä päivästä ja tartuin imuriin. Myös lasten lattiapeti sai kyytiä ja koko alakerta tuli taas pestyä ja puunattua. Ihana tunne, eikä niin kova homma kuin viimeksi. Pitää ehdottomasti siivota useammin!

Talvella sitä usein ajattelee palkitsevansa itsensä tuoreilla kukilla siivouspäivän jälkeen, mutta sitten kaupasta palaakin vähän pettyneenä kotiin. Vaikka täällä meilläkin on välillä ihan kiva kukkatarjonta, ei se silti tarkoita sitä, että kivoja ja tuoreita leikkokukkia on tarjolla viikon jokaisena päivänä. Tai ainakaan sellaisia, mistä on siivotessa haaveillut. Tänään sain lattioita mopatessa vain miettiä, että mitäs sitä kimppuunsa keräisi. Aivan ihanaa, ja vaikka kirjavat sekakimput ei ehkä mun juttu talvella olekaan, nyt sellaiset näyttävät erityisen kivoilta. Ja hei, ensimmäiset jalopionit omasta pihasta, se on aina juhlan aihe!

Pionien lisäksi jättipoimulehteä, lupiinia, raunioyrttiä ja karhunkuminaa. Sopivasti vähän kaikkea ja kädet tuoksuvat vieläkin kuminalle.

Vielä joku kiva kimppu myös olkkarin pöydälle ja sitten tunnelma on valmis. Niin jos yläkertaa ja täysinäistä kuistia ei lasketa. Mutta ei lasketa, koska en taida jaksaa tänään enempää. 🙂

 

Tämän kukkatykityksen myötä kivaa iltaa teille kaikille. Minä taidan hipsiä nauttimaan omastani perheen kanssa. ♡

Huomenta sunnuntai!

Odotin eilen koko päivän sitä kaiken raikastavaa rankkasadetta ja kunnon pauketta. Kaukaisen jylinän ja aamuyön sateen lisäksi muuta ei juuri tullut. Vettäkin on tullut sen verran, että voi sanoa sataneen.

Meillä on vietetty viimeiset muutama päivä suljettujen verhojen takana. Paras tapa pitää koti viileänä on sulkea keittiön ikkunat paahtavalta auringolta. Tuntuu hassulta ja vähän rumaltakin pitää verhoja kiinni, mutta hyöty ajaa edelle.

Keittiön pöydällä on viimeiset violetit syreeninoksat. Sitten se vaihe kesästä onkin jo takana.

Olohuoneen sohvat on valjastettu nukkumapaikoiksi ja koristetyynyt nostettu sivuun. Maljakoissa lupiineja, koska kukkia ei koskaan voi olla liikaa.

Klaaran hiuksiin on taiottu kesäkiharat tiukoilla palmikoilla. Harmi, ettei omat hiukset näytä yhtä kauniilta, vaikka kuinka palmikoisi.

Ilmatäytteinen sänky koristaa pianohuonetta. Ei ehkä maailman kaunein sekään, mutta jälleen hyödyllinen ratkaisu. Josko tänään olisi jo astetta viileämpää ja yläkertaankin olisi mukavampi nukahtaa.

Sunnuntain ohjelmassa pyykkiä ja kodin raivausta. Uusi viikko on kiva aloittaa kun paikat on kunnossa.

Aurinkoista päivää! ♡

Ei saisi valittaa, enkä valitakaan, mutta totean kuitenkin, ettei näillä keleillä oikein kykene tekemään mitään järkevää. Tai ehkä lämpöön pitää vain tottua. Aamu viidestä yhdeksään meni vielä kivasti, ja aivotkin jaksoivat toimia, mutta nyt tekee jo tiukkaa. Ja tämä konekin hurisee ja kuumenee siihen malliin, että pitää varmaan sammuttaa se välillä.

Mutta hei, onneksi heräsin aikaisin! Jopa ihan imuriin tartuin aamulla kun ulkoa tuli raikas tuulenvire. Nyt ei kyllä enää näytä siltä, että joku olisi imuroinut, mutta jos ei muuten mieli pysy lämpimänä, niin lämmittelen sillä ajatuksella, että olen ainakin yrittänyt huolehtia siisteydestä. Vedin olkkarin sohvillekin peitot, joista hiekka ja ruoho on helppo pudistella pois.
Mulla kasvaa perennapenkissä lupiineja, mutta ei ne sieltä minnekään leviä. Kukinnot katkon aina pois, niin etteivät pääse siementämään ja jos johonkin silti tulee pikkutaimia, kitken ne pikaisesti pois. Mutta ymmärrän kyllä, että aina ne ei pysy penkissä ja siitä on tienpientareet paikoitellen todisteena. Itse tykkään niin paljon perinteisistä niittykukista ja esimerkiksi kissankelloista ja keltamatarasta, että kitken välillä lupiineja tienposkestakin. Mutta siis jos on vieraslajeista huolissaan, niin nyt jos koskaan kannattaa kerätä kimppu tai kaksi lupiineja kotia koristamaan. Se on vähän niin kuin palvelus suomalaiselle luonnolle. 🙂

Yksi hassu juttu, minkä helteet taas toivat nenääni on kevyt ja hento savun tai noen tuoksu tässä työhuoneessa. Siis vaikka edellinen tuli on poltettu eilen aamulla aikaisin. Tämä sama tuoksu tulee aina tosi lämpimien säiden mukana, ja itse asiassa juuri niinä päivinä, kun meillä ei välttämättä polteta ollenkaan tulta. Tänään päätin googlata ja ottaa selvää, mistä tuo tuoksu johtuu. No talotohtori Panu Kailaa kai uskaltaa uskoa vähän enemmän kuin sadattelevia keskusteluketjuja nimeltämainitsemattomilla sivustoilla. Mutta siis tällaisen tekstin löysin: “Perinteisessäkin talossa muodostuu kesähelteellä tilanne, jossa hormin ilma jäähtyy viileämmäksi kuin ulkoilma tai huoneen ilma. Se pyrkii siis alaspäin.” Selittänee ongelmani, kiitos Kaila. Ja muuten sen verran noviisi olen tässä lämmittämisessä edelleen melkein seitsemän vuoden jälkeen, että aina voi oppia jotakin uutta. Tänä keväänä opin nuohoojalta sen, ettei hellepäivinä pidä tehdä tulta iltapäivällä tai illalla. Kuumuus piipun yläpäässä tekee lukon, eikä savu pääse nousemaan. Eipä ole koskaan käynyt edes mielessä, mutta hyvä syy nousta huomennakin varhain. 

Mitä tulee pihajuttuihin, niin ei sitten saatu kaivurimiestä tälläkään viikolla. Nyt pitäisi siis etsiä uusi tekijä, jotta saadaan pihatyöt tehtyä loppuun. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin en ehkä jaksaisi levitellä soraakaan näillä helteillä. Että puolensa ja puolensa. Mutta katsotaan miten homma etenee.

Huomenna on jo perjantai. Viikko on mennyt, että hupsista vain. Nyt pitää kuitenkin nauttia kesästä ja kesäelämästä. Aamukahvi kasvihuoneessa on muodostunut tällä viikolla vakioksi. Ja koirankin lenkitin aamulla yöpaidassa ja pojan släbäreissä. Luojan kiitos, me asutaan maalla!

 

Ihanaa iltaa! Minä tässä jo arvon, että nukkuisiko sohvalla. Mutta no, viime kesän nukuin makkarissa kokonaan, joten nyt olisi ehkä vähän turhan aikaista luovuttaa. 😀

Ihanaa iltaa!

No moikka!

Niin siinä sitten kävi, että multasäkit on edelleen avaamatta ja kukkamaa perustamatta. Nimittäin minä tyttö lopultakin siivosin! Ja siivosin muuten ihan sydämeni kyllyydestä! Pari päivää armotonta hinkaamista ja hankaamista ja lopulta eilen sain kaiken valmiiksi, kun viimeinenkin tyynyn- ja sohvanpäälinen oli puhdas, kuiva ja takaisin paikallaan. Eikä meillä silti olla kuin leikkaussalissa tai sisustuslehdessä, mutta päästään aloittamaan kesää ikään kuin puhtaalta pöydältä. Lupasin myös itselleni (ja yritin takoa myös muiden päähän), ettei päästettäisi kotia ihan yhtä pahaan kuntoon. Ei sitten veisi kahta tai kolmea päivää taas saada sotkut selätettyä. 😀

Tavallaan ajoitukseni meni enemmän nappiin kuin olin edes suunnitellut. Nimittäin nuo sateiset ja tuuliset päivät olivat täysin joutilaita kotitöille. Lämpimät päivät on huomattavasti mukavampi viettää ulkona, joskaan helle nyt paras mahdollinen sää on kukkien istuttamiseen. Mutta kuitenkin. Arki vielä vähän hakee uomaansa, ja yritetään opetella uudenlaista rytmiä. Minulla ja miehelläni kun ei ole kummallakaan mitään kahdeksasta neljään ja maanantaista perjantaihin työtä, vaatii hetken löytää se kesärytmi. Toisaalta hienoa, että lasten ei ole tarvinnut kesällä olla hoidossa, vaikkakin joskus mietin, että olisi kivaa olla kesällä koko perhe vapaalla muutaman päivän tai jopa pari viikkoa. Seuraava kokonainen, yhteinen ja vapaa viikonloppu on kuitenkin vasta aikaisintaan syksyllä. Näillä siis mennään.

Lasten kesäloma alkoi uimakoululla ja siihen on varattu loman kaksi ensimmäistä viikkoa. Itse olen nauttinut aikaisista aamuista lenkkeillen ja tänään pääsen ystävän kanssa puistoon jumppaamaan.

Löysin vanhan Cath Kidstonin laukkuni. Se taitaa olla kohta 15 vuotta vanha, mutta edelleen kuin uusi. Just sopiva laukku kesään ja uimakamppeille. Taidan olla vähän tällainen kesäromantikko, mutta just nyt nuo ruusut tuntuvat erityisen ihanilta.

Kova tuuli ja vesisade antoivat kyytiä kuolanpionille, mutta onneksi seinän vieressä ainakin toinen puoli puskasta säästyi. Tänään keittiön pöydällä ilostuttaa pionin ja syreenin yhdistelmä.

Loppuviikoksi on luvattu hellettä ja eläminen taitaa siirtyä taas jotakuinkin ulos. Mutta nautitaan nyt siististä kodista ainakin vielä tämä ilta. Huomenna saattaa taas olla sellainen enemmänkin tukikohtaa muistuttava järjestys. 😀

Aurinkoista tiistain jatkoa!

Viisi vuotta sitten, helatorstain aattona silloinkin, vollotettiin esikoisen kanssa päiväkodin parkkipaikalla. Itkusta ei sitten millään meinannut tulla loppua. Oli hyvästelty päiväkodin tädit ja koulutie oli alkamassa. Vaikka nuorempi lapsistamme ei olekaan yhtälailla perinyt äitinsä herkkyyttä, oli ilmassa tänäänkin haikeutta ja poskilla kyyneleitä. Piti oikein tietoisesti ajatella kaikkea muuta, ettei itku olisi tullut jo päiväkodilla. Ja tällä kertaa päiväkodin portti sulkeutuukin meidän osaltamme kokonaan. Ja voi että, mä pillitän nytkin kun kirjoitan. Enkä oikeastaan edes tiedä miksi. Tuntuu vain kun kaikki tunteiden kirjo hyökyisi päälle ja vuosien elämä pikakelaantuisi silmien edessä. Äh, mä olen kyllä sellainen äiti, että pillitän vielä vuosikymmenet lasteni elämän taitekohdille. Tai ainakin toivon, että saan niin tehdä. Sillä eihän tulevaisuus tai huominenkaan aina ole itsestäänselvyys. Mutta ei mennä nyt siihen, ihan vain jo tässäkin päivässä on tarpeeksi.
Viisi vuotta sitten kirjoittamaani postaukseen pääset tästä.

Klaara aloittaa siis kesälomansa jo tänään. Koulu loppuu vasta lauantain kevätjuhlaan, mutta huomenna on toki vapaapäivä. Ja minä itse lähden tänään perinteisesti viettämään helatorstain aattoa tyttöporukassa. Täytynee pitää tämä aihe pois illan keskusteluista, ettei mene koko päivä ihan täysin pillittämiseksi. Ja perjantaina käyn muuten itsekin hakemassa oman todistukseni, joten on tässä kaikenlaista päätöstä yhdelle viikolle kerrakseen. Suurten tunteiden viikko ja viikonloppu.

Kukkakuvia yhä vain. Kotikin tuntuu jotenkin kesäisemmältä, kun kukkivia oksia ripottelee vähän sinne tänne. Ja nuo vanhat opetustaulutkin kieltämättä sopivat paremmin kesäiseen kotiin kuin keskitalveen. Ostin ne kun paikallista koulua tyhjennettiin. Kaikki ihanat kasvitaulut olivat jo menneet, mutta kun halvalla sai, niin pitihän sitten kuitenkin jotakin hankkia. Tuo pöydän päällä oleva taulu on oikeastaan telkkari. Tai no, sananmukaisesti taulutelkkari. TV on medialainassa Samsungilta, ja siitä löytyy lisää tietoa täältä.

Huomiseksi olen sopinut itseni kanssa siivouspäivän. Oikein sellainen perusteellinen kesäsiivous. Sitä koti nyt kaipaa. Tosin edelleen taidan siirtää sitä ikkunoiden pesua eteenpäin. Tuntuu, että tuo siitepöly ei lopu ikinä.

Mutta nyt toivottelen teille ihanat helatorstait ja leppoisat keskiviikkoillat. ♡

Heipsun!

Voi jukra, miten ihanaa aikaa nyt eletään. Kaikkea kaunista on tarjolla maljakon täytteeksi ja tekisi vain mieli painaa jotakin pause-nappulaa, jotta tämä alkukesän hurmos ei menisi niin nopeasti ohi. Jospa vain syreenit ja marjaomenapensas jaksaisivat kukkia läpi kesän! Ja oi jospa vain näitä upeita oksia voisi olla maljakossa myös syksyllä, pimeän ja kylmän saapuessa. Vaikka siinäpä se hohdokkuus kai onkin. Mistäs sitten iloittaisiin, jos marjaomena ja syreeni kukkisivat ympäri vuoden!

Täällä on edelleen aika sateisen kolea sää, mutta en nyt jotenkin halua antaa tuon lannistaa. Yritän viimeiseen asti ajatella, että eletään kuitenkin vielä vasta toukokuuta ja luonto tarvitsee vettä. Ja että kesä ja lämpö on oikeastaan vasta edessä. Ja toisaalta, nyt kun sisällä tulee viihdyttyä enemmän, on toki kivaa, että kukkaloistosta ehtii nauttia myös osana sisustusta. Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua sisustamisesta ja sen mukanaan tuomasta kulutusjuhlasta. Palalla luontoa voi kuitenkin kivasti piristää kotia vuodenaikojen mukaan.

Tämä viimeinen arkiviikko tuntuu jollakin tapaa erityiseltä. Klaara sai jo eilen päiväkodista läksiäislahjan, ja koulussakin puhaltaa keväisemmät tuulet. Tänään oli Unicef-kävelyä ja valinnaiset kieletkin loppuivat jo viime viikolla. Ja toki ihanaa sekin, kun arki-illat ei ole niin turkasen täynnä ohjelmaa ja harrastuksia. On kiva ihan olla vaan ja nauttia olostaan, sitä kun ei yleensä ehdi oikein arjessa tekemään.

Leivottiin eilen Klaaran kanssa teeleipiä, ja todennäköisesti leivotaan tänäänkin. Tuo kun on vähän sellaista kausittaista ajanvietettä. Muuten tiistai-ilta saa olla täynnä toimettomuutta. Sohva ja kirja, siinä omat suunnitelmani. Niin ja vasta leikattua nurmea pitää toki ihailla.

Huomenna onkin sitten vähän kuin perjantai, joten eiköhän tämä viikkoa mene melkoisen kevyesti muutenkin. ♡

Kaikki merkit todellisesta vedenpaisumuksesta alkoi jo olla ilmassa, mutta niin vain sade oli aamun tunneilla tauonnut. Ja mikä parasta, myös aurinko kömpi lopulta esiin. Tämä sade todellakin kasteli, ja mikäs sen tärkeämpää tässä kohtaa vuotta. Kipaisin aamulla kameran kanssa kasvihuoneeseen, johon aurinko loi miltei trooppisen kostean ja lämpimän tunnelman.

En ehtinyt eilen kuvaamaan kukkia, mutta oikeastaan hyvä, koska näin auringossa on paljon mukavampi kuvata. Uutena siis nuo kaksi upeaa chilia, jotka saavat itse kasvatetut chilit näyttämään melko vaatimattomilta. Sitten kuusi valtavaa lobeliaa (näitä osta joka vuosi), kerrotut marketat, maahumalat ja kukkivat daaliat ovat uusia. Nyt alkaa ihan oikeasti tuntumaan kesältä. Ja mikä parasta, kaikki taimet (valkoista daaliaa lukuunottamatta) ovat tuosta puutarhaoppilaitokselta. Eli lähellä kasvattetuja ja äärimmäisen edullisia!

Nappasin nopeasti kuvan myös tuosta riippajalavan ja marjaomenan alla olevasta penkistä. Se on niin ihanan rehevä, vaikka ammottikin vielä muutama vuosi sitten melko tyhjänä, kun suuri vesiaihe otettiin siitä pois. Keskellä on muutama liuskekivi hoitoa helpottamassa, mutta niidenkin välit kasvavat tiuhaan sormustinkukkaa, joten kivet jäävät nopeasti piiloon. Täytyy pitää tämä siis mielessä, kun pääsen täyttämään uutta istutusaluetta.

Esikasvatetut daaliat (puulaatikoissa ja kasvihuoneen muurin päällä) näyttävät myös reheviltä ja odottavat jo uutta maataan. Muutama ruukku on tosin edelleen tyhjänä, mutta pidän peukkuja, josko ne sieltä vielä heräisivät.

Kasvihuoneen katto oli vielä muutama päivä sitten paksun keltaisen siitepölyn peitossa, mutta nyt näyttää taas paremmalta!

Ihanaa uutta viikkoa!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.