Pitäisi siivota vaatehuone, järjestää lasten vaatekaapit, pestä ikkunat ja tehdä jonkinlainen isompi siivouskierros. Siinäpä asioita, joita tälle viikolle olin etukäteen miettinyt. Vaan juuri nyt ei hontsita noista yhtään mikään!
Eilinen oli niin hauska päivä Ristoineen ja Nelleineen, että päätettiin venyttää viikonloppua vielä yhdellä päivällä. Tänään onkin sitten vuorossa pulikointia, kylpemistä ja edelleen jonkun muun laittamaa ruokaa.

Mikä siinä onkin, että aikuisille loma usein tarkoittaa rästitöiden hoitamista ja erilaisia to do -listoja. Siis lähinnä silloin kun ei lähdetä lomalle jonnekin, vaan jäädään kotiin. No, minä välttelen kotia vielä tämän päivää, ja otan ilon irti perheen yhteisestä ajasta. Jos ikkunat sillä aikaa kyllästyvät likaisuuteensa, niin peskööt itse itsensä! Samaa suosittelen vaatehuoneelle.

Tästä tulee ihan kiva päivä – ollakseen maanantai.

Tallenna

Koko helmikuu on meinannut mennä kiireineen ja sairasteluineen ikään kuin ohi, mutta tänään tarrasin kiinni jostakin vähän keväisemmästä fiiliksestä. Lapsille uusia vaatteita, kotiin kukkia ja kirsikan oksia. Ja johan auttoikin!

Keltaiset narsissit eivät tosin vielä jaksa innostaa, mutta perunanarsisseissa (“Bridal Crown” ) on aina ollut jotain tosi kaunista. Harmi, etteivät ne yleisesti kuulu suomalaisten joulukukkiin, minä nimittäin ostaisin näitä oikein mielelläni myös jouluksi. Joulun viimeinen amarylliskin muuten avasi suuret kukkansa viikonlopun kunniaksi, joten nautin kukkaterapiastani koko rahalla.

Illaksi olisi tiedossa poppareita ja leffaa. Ei ollenkaan paha sekään. Täytyy sanoa, että tämä viikonloppu tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Rauhallista lauantai-iltaa.

Tallenna

Taas perjantai!?!

Jos pääsiäistä edeltää hiljainen viikko, niin tätä viikonloppua on kyllä edeltänyt kiireinen viikko. Hitsi, mutta on taas yhteen viikkoon mahtunut! Eilen jopa löysin itseni tilanteesta, jossa istuin vessassa ja söin samalla protskupatukkaani, joilla jouduin korvaamaan kaikki kunnon ateriat. Ihan jo pelkästään harrastukset ja siihen liittyvä logistiikka kuljetuksineen pitää kiireisenä, mutta tällä viikolla siihen on saatu ynnätä vielä edestakaista mummula-ajoa, ja kampaamo, sekä parturikäyntejä. No, muta nyt on koko porukalla frisyyritkin kunnossa ensi viikonlopun juhlallisuuksiin.

Täällä on maalipytyt ja työkalut siivottu hetkellisesti pois jaloista ja viikonlopun vieraita ajatellen koitettu laittaa vähän paikkoja kuntoon. Vielä iltapäivällä tulee puuseppä laittamaan keittiön kaapistojen alle sokkelin, mutta sitten saa taas tämä säätö olla hetkellisesti tauolla. Mutta, kuten kuvista näkyy, niin kyllä noi listat vaan niin ihmeitä tekee. En voi olla ihastelematta niitä!

Ulkoa olen vielä pelastellut viimeisiä hortensian oksia kaatosateelta turvaan. Ai että mä niin tykkään noista, ne on niin yksinkertaisen kauniita ja näyttäviä.

Oma kuontaloni jatkaa tätä puolivaaleaa eloaan ja tutut raidat laitettiin taas eilen. Pikkuisen tosin kirkastettiin vaaleimpia kohtia entiseen verrattuna, mutta eipä tuo muutos nyt kuvissa varmaan näy. Mutta omaan silmään kokonaisuus on kyllä uskomattoman freesi jos vertaa siihen peilikuvaan, jota vilkaisin vielä keskiviikkona.

Löysin vaatehuoneesta unohtumaan päässeet 2nd Day:n farkut ja valkoisen (by pias) puseron kanssa niistä on nyt muodostunut mun lemppariasu. Valkoiset conssit olivat jo kaikkea muuta kuin valkoiset, mutta pari settiä pesukonetta, ja uudet nauhat, tekivät ihmeitä niillekin. Pakko on varmaan hyvästellä kesäkengät kevättä odottelemaan.

Ei mulla varmaan mitään oikeaa asiaa ollut, mutta tässäpä nyt viime päivien kuulumiset noin niin kuin pähkinänkuoressa.

Toivottavasti sää viikonlopuksi vähän paranee, mulla on nimittäin kova hinku päästä vähän luontoretkeilemään. Kepeää perjantaita ja sulavaa laskeutumista viikonlopun viettoon!

Tiedättekö kun välillä iskee se tunne, että olen ansainnut kukkia? On vain sellainen fiilis, että jonkinlainen materiapalkinto on ajankohtainen. Mulla oli aamulla just se fiilis. Ei mikään erityinen aamu, eikä mikään erityinen olo tai tarve itsensä piristämiseen, vaan ihan puhtaasti halu antaa vain itselleen pieni palkinto keskellä viikkoa. Viiden euron kukkakimppu, ja heti tuli ihan lahjottu olo. Siitäkin huolimatta, että joutui kaivamaan omaan kuvettaan.

Yksi syy kukkien ostoon oli toki sekin, että huomaan mielialani siirtyvän syysmoodiin. Kylmä ja kolea hiipii sisälle, ja ulkona on keskellä päivääkin jo tylsän hämärää. Vaikka toitotan täälläkin siitä, miten hieno on syksyllä käpertyä kotiin ja nauttia siitä lämmöstä ja tunnelmasta, jota kynttilöin valaistuissa illoissa on, myönnän, että syksy saa mut edelleen käpertymään vähän liikaakin itseeni. Syksyn tullen sisälläni asuva pieni erakko tahtoo ottaa vallan, ja vetää jonnekin hiljaisuuden ja epäsosiaalisuuden rajamaille. Eikä siihen tietty kukkakimppu auta (jollei nyt harrasta syvällisempää suhdetta kukkiensa kanssa), mutta jos ostaa torimyyjältä kimpun “kesäkukkia”, niin eikös se ole aika selvä merkki siitä, että syksy on vielä tulematta. Kukkakimppu keittiön pöydällä ei siis viittaa pahaan syyskäpertymiseen ja liialliseen pesänrakennukseen, vaan itse asiassa muistuttaa enemmänkin ihan vain kesästä. Niin tai näin, pystyn aina loistavasti perustelemaan kukkakimpun tarpeen! 😉

Meillä alkaa viikonloppu tänään vähän etuajassa, sillä koululainen lähtee iltapäivällä mummolareissuun. Ohjelmassa yökyläilyn lisäksi jokavuotinen sirkuskäynti. Koska meillä on tänään siis periaatteessa perjantai, laitoin myös paikkoja viikonloppukuntoon vähän normaaliaikataulua aikaisemmin.

Mutta nyt on vielä hetken ihan hiljaista, ennen kuin isompi tupsahtaa koulusta, joten siirryn nauttimaan kukistani ja kupillisesta kahvia.

Toivottelen mukavat torstait teille kaikille!

Auringonkukkia ja omena kaurapaistosta. Niissä on selvästi jo elokuinen fiilis.

Me odotellaan täällä kivoja vieraita ja nautitaan kesäpäivästä.

 

Ihanaa viikonloppua!

Yritän parhaani mukaan pitää vielä kiinni kesästä ja kesän kukkaloistossa. Siitäkin huolimatta, että monet kesän kukkijoista ovat mädäntyneet ja pihassa on selvästi syksyinen fiilis. Kuistin ansiosta uskallan istutella vielä uusia silmäniloja, saahan ne sitten syksyn tullen nostettua kuistille suojaan ja parhaassa tapauksessa istutukset ilahduttavat pitkälle loppuvuotta.

Mulla on aina ollut jonkinlainen fiksaatio kauniisiin ruukkuihin. Aitoihin saviruukkuihin, ja ruukkuistutuksiin. Tiedättehän, vähän sellaiseen Provencelaiseen tai Toscanalaiseen fiilikseen. Kauniit saviruukut vain ovat kiven alla, ja täydellisiin yksilöihin törmää hyvin harvoin. Suomessa terrakotta on usein liian punaista ja tummaa makuuni, mutta nyt löytyi täydellisiä saviruukkuja!

Bergs Potter -ruukut ovat italialaisia , aitoa tavaraa ja aitoja luonnollisia sävyjä. Muotokieli on juuri sitä, mistä tykkään. Ruukkujen nimetkään eivät ole hassumpia, yksi malleista on nimittäin Emilia. 🙂

Koska kauniita ruukkuja ei voi olla koskaan liikaa, (ne kun ovat silmänilo jo ihan tyhjänäkin) tilasin kokeeksi kaikkia neljää sävyä. Kuvassa vasemmanpuoleisin on ruukuista tummin. Harmaampi sävy, kuin kolmessa muussa, jotka ovat väreiltään lämpimän saviruukkumaisia. Ja näin sekaisin yhdessä, nämä muodostavat juuri täydellisen yhdistelmän. Kuin jokainen olisi nähnyt kesää, ja aikaa, erilaisissa olosuhteissa.

Ruukut tilasin Homenordilta, ja ainakin vielä näytti olevan jäljellä kaikkia malleja. Emilia, Helena ja Köpenhamn. Nyt täytyy tosin hommata vielä jokunen pienempikin yksilö, jotta saan täydellisen yrttitarhan keittiön ikkunalle.

Täällä paistaa nyt niin ihanasti aurinko, että siirryn nauttimaan siitä ulos. Puin jopa mekon päälleni pitkästä aikaa, ja heitin villasukat hetkeksi nurkkaan. Nyt pitää nauttia!

Ihanaa viikon alkua, ja sulavaa arkea kaikille sen jo aloittaneille.

Tallenna

Valehtelisin jos väittäisin, etten bloggaajana koittaisi esitellä elämästäni sitä kiiltävämpää puolta. Totta kai teen niin, sillä pidän itsekin enemmän kuvista, jossa asiat ovat paikallaan, ja siisti harmonia vallitsee. Kuten edellisen postauksen kuvitus kuitenkin todisti, on näennäisen järjestyksen takana aina kaaos. Samaan huijaukseen syyllistyy muutkin bloggaajat, mutta myös ihmiset, jotka eivät kuvaa elämäänsä muille. Kukapa, ei olisi joskus nopeasti “järjestellyt” paikkoja kuntoon, kun ovella seisoo yllätysvieraita. Romut äkkiä kaappiin, sohvan likatahra nopeasti viltin alle piiloon, lojuvat vaatteet jonnekin kaapin tai vaatehuoneen perälle, ja kas; Heti näyttää siistimmältä! Yksi ystäväni kertoi jopa hierovansa mäntysuopaa ovenpieliin, kun anoppi tulee kylään. Kyllä vain, keinoja on monia!

Muistan lapsena aina loppukesän olleen uuteen valmistautumista. Ennen koulun alkua, sain älyttömän siivous- ja järjestelypuuskan. Kun ensimmäinen koulupäivä saapui, oli huoneeni tiptop järjestyksessä jokaista kaappia ja laatikkoa myöden. Ikään kuin puhtaalta pöydältä aloitus, uusi mahdollisuus ja uusi alku.

Jostain syystä en ole päässyt syksyisestä siirtymäriitistäni eroon vieläkään. Oikeastaan huomaan sen vain vahvistuvan, kun vuosisykli noudattaa taas lasten kautta tuota koulun lukuvuotta. Tavallaan sama sykli toimii myös bloggaamisessa. Kesällä kevät on lyöty pakettiin ja elokuu tuo mukanaan uuden kauden. Syksy on uusi alku, uusi mahdollisuus ja puhdas pöytä. Paljon isompi juttu kuin kalenterivuoden vaihtuminen.

Oikeastaan on oikeenkin terveellistä kerran vuodessa käydä läpi se kiiltokuvan toinen puoli. Aukaista ne kaapit ja komerot, joissa tavaravyöry on saanut maata koko vuoden rauhassa, kun kukaan ei ole uskaltanut aukaista ovia. Järjestää, karsia, siivota ja organisoida. Kuten kirjoitin jo vaatehuoneenkin kohdalla, henki kulkee kaiken tämän jälkeen niin paljon paremmin. Jonkinlaista fengshuita, olettaisin. 🙂

Niinpä tämä viikko on kulunut elämää siivotessa. Järjestellessä ja karsiessa. Pari kuvaa jäi muistoksi pioniajasta heinäkuun alkupuolella. Nyt kahlataan jätesäkkien ja pahvilaatikoiden lomassa. Mutta fiilis on hyvä ja henki kulkee.

Tänään lähtee kasa vaatteita, kenkiä, asusteita ja laukkuja siskoni ja äitini pengottavaksi. Lastenvaatteet odottavat kierrätystä, ja jonnekin pitäisi myös tuikata tarpeettomia astioita. Näennäinen kaaos on kuitenkin hallittu järjestys. Täällä ollaan valmiina uuteen alkuun!

Hah, taas päivän kukka -postaus! 🙂 Tänään vuorossa lupiini, jonka leviämistä rajoitan yksinkertaisesti katkomalla kukinnot pois, eli maljakkoon. Näillä näyttävillä kasveilla saa äkkiä väriä huoneeseen, ja mikä parasta ihan ilmaiseksi!!! Vastaavan kokoinen kukkapuska kun kustantaisi talvella kukkakaupassa kymmeniä euroja. Jep, nyt pitää nauttia luonnon antimista! 🙂

Pientä siivoilua, koska koti on ihan kuin pommin jäljiltä. Kukkia maljakkoon, ja sitten varmaan leivontapuuhiin. Kakkujuttua tulee vielä varmaan ennen juhannusta blogiinkin.

Ihanaa tiistaita!

Olette varmaan jo huomanneetkin, etten lämpene koristekatteille ja vähäeleisille havuille. Pidän varsin perinteisestä kukkaloistoista ja varsin perinteisistä puutarhakasveista. Syreeniaika on ehdottomasti kesän kauneinta aikaa. Kun voikukat ovat lopetelleet loistoaan tienpientareilla (ja pihoissa), tulee muiden luonnonkukkien vuoro loistaa. Metsäkurjenpolvet ja koiranputket muistuttavat lapsuuden mökkimatkoista. Juhannuksen aikaan tienpiennar oli kauniin värikäs, ja onneksi näitä niittämättömiä alueita löytyy vieläkin.

Meillä sateli vielä aamulla, joten lähdettiin tänään käymään Ikeassa. Muovisia säilytyslaatikoita pieneen organisointiprojektiini, sekä tietysti tuhannen muuta heräteostosta ja Plantagenista vielä takakontti täyteen istutettavaa. Kotimatka läpi maakuntien oli aivan uskoman kaunis, sillä ojia ja niittyjä koristi luonnonkukkien väriloisto, ja syreeniä sai ihailla kilometrikaupalla. Ei se ole ihme, että suomalainen mielenlaatu syksyisin synkistyy, kun vertaa tämän päivän loistoa marraskuun kynnettyihin peltoihin ja alastomiin puihin.

Nämä kuvat ovat ovat perjantai-illalta kun hiiviskelin ulkosalla vielä pitkälle pikkutunneille. Syreenit tosin ovat pysyneet hyvin hengissä lämpimässä vedessään viileällä kuistilla. Niin, että jos tuosta lämmön puutteesta nyt jotain hyvää pitää löytää, niin jaksavat ainakin kukat kukkia pidempään! 🙂

Mulla olis täällä nyt muovilaatikoita ja läjä muuta selviteltävää. Vain organisointi-into puuttuu! 😉

Ihanaa iltaa!

Tallenna

Yksi kesän ehdottomasti parhaista puolista on se, että maljakkoon voi kerätä kukkia ilmaiseksi. Tämän ihanuuden kruunaa toki pioniaika, mutta löytyy ulkoa muutakin. Jos pysytään puutarhan kasveissa, yksi suosikkini ovat laukat. Pienistä pampuloista aukeaa suuria ja houkuttelevan värisiä palloja. Näitä ukkolaukkoja kasvaa meillä monessa paikassa, mutta ajattelin istuttaa sipuleita syksyllä vielä lisää. Ihan vain sen vuoksi, että niitä on kiva kerätä maljakkoonkin. 🙂

Ei haittaa, vaikka koti on muuten ankean harmaa-valkoinen.  Kukat piristävät ilmettä ihmeellisesti!

Kaunista tiistaita! Täällä paistaa! 🙂