Nimpparitervehdys Klaaroille!

Täällä on ollut oikea hulinapäivä, ja kun vihdoin tilanne rauhoittui, totesin kameran akun lyövän tyhjää. No, huonoa tuuria!
Uunissa on tänään paistettu karjalanpaistia, ja tietysti nimppariherkkuja. Päivänsankari on yhä hiukan flunssainen, joten isommat juhlallisuudet saavat nyt tällä kertaa jäädä väliin.

Lasten flunssakierre käy kieltämättä jo omillekin voimille (tai oikeastaan hermoille), ja niinpä olen tänään nauttinut pienestä breikistä arjen keskellä. Aamulenkin jälkeen lämmin ja pitkä suihku, sekä rauhallinen aamupala. Pääsinpä vielä reiluksi tunniksi istumaan kynsihuoltoon! Ihan mahtava tiistai!
Tauko tekee todellakin hyvää, ja huomaan, että näin kesän jälkeen, kun lasten kanssa on ollut erityisen tiiviistii ja keskenään, tulee pieni irtiotto kotikuvioista enemmän kuin tarpeeseen. Eikä sen todellakaan tarvitse olla mikään suuri loma! Hetki omaa aikaa, ja taas on akkuja ladattu!

Vatsa kurnii, ja suklaakakku houkuttelee kimppuunsa, joten pitemmittä löpinöittä lähden kattamaan pöytää.
Kaunista Klaaranpäivää kaikille!

Eväsretki omassa pihassa on ihan kiva päätös kesälomalle. Eväätkin enemmän lasten mieleen, ehtii sitä kaurapuuroa taas arkena puputtamaan. Eskarin aloittajalle pieni kirjalahja, ja ilmassa oli melkein juhlan tuntua.

Katsellessani blogia taaksepäin, huomaan kesän olleen melko lapsipainotteinen. Ihmekkös tuo, tätä se elämä on pääosin ollut. Elämääa kotona, kahden lapsen kanssa. Jossain määrin uudenlainen arki astuu omaankin elämääni, kuvioihin tulee aina syksyn myötä uusia juttuja, ja se oma tunti kaivetaan taas naftaliinista.

Tuntuu hiukan kaksinaamaiselta edellisen vuodatuspostauksen jälkeen sanoa, että kaipaa jo arkea, mutta niin teen. Niin haikealta kuin uusi alku tuntuukin, tuovat rutiinit ja aikataulut turvaa arkeen. Oikeastaan tuntuu hienolta virittää vekkari pirisemään ja tuntea elävänsä jossakin rytmissä. Joskaan meillä nyt seitsemää pidempään on muutenkaan kesällä nukuttu.

Kiitän kovasti edelliseen postaukseen jättämistänne kommenteista. Helpottavaa kuulla, ettei ole yksin herkkyytensä kanssa!

Näihin tunnelmiin loppuu kesä 2014. Joskin sää hellii meitä aika kesäisin mielin vielä varmaan jonkin aikaa.

Ihanaa alkanutta, tai alkavaa, arkea kaikille. Koitetaan löytää siitä ne parhaat puolet – kultareunukset ja hopeavuoraukset!

Pus!

Olen aina ollut jollakin tapaa todella herkkä. Tunneihminen, joka ajattelee ihan liikaa, kuulemma.

Viimeksi kuluneet kuukaudet ovat ravistelleet tunteitani niin hyvässä kuin pahassakin. Olen, jos nyt en ihan oikonaan vollottanut, niin pyyhkinyt silmäkulmiani lähes päivittäin. Iloa, surua, mutta enimmäkseen liikutusta.

Äitinä tämä kesä on ollut tunnetasolla kovinkin voimakas. Katson lastani, joka on venähtänyt pituutta, oppinut uusia taitoja, laajentanut sanavarastoaan, saanut ystäviä, innostunut, pettynyt  – kasvanut.

Liikutuksen pyörät lähtivät hurjaan vauhtiin toukokuussa. Musiikkileikkikoulun kevätjuhlassa pyyhin salaa kyyneleitäni tyttäreni mekkoon, kun lasten opettaja jätti hyvästejä uuden edessä. Toinen tunnemyllerys tuli päiväkodilla, ja tuolloin huomasin, että esikoiseni on perinyt äitinsä herkkyyden.

Vaikka olenkin ollut lasten kanssa kotona, esikoinen on totutellut ryhmässä olemista päiväkodilla. Nuo pari hoitopäivää viikossa kävivät jatkuvasti arvokkaammiksi, ja päiväkodista kasvoi tärkeä pala arkea. Turtlesit, autot ja lentsikat – pokien juttuja. Leikkejä, joihin en itse pystynyt heittäytymään. Tuli kutsuja kaverisynttäreille, juhlia ja retkiä. Tärkeintä kuitenkin ystävät ja leikkikaverit. Se tavallinen päivä.
Päiväkodilla oli suuri merkitys myös meille vanhemmille. Saimme tukea ja apua asioihin, joiden kanssa tunsimme olevamme “yksin”.

Kesäloman alettua, tuli aika hyvästellä päiväkodin tutut tädit. Halata ja hiuakan vuodattaa kyyneleitäkin. Hyvästejen jälkeen istuimme pojan kanssa autossa, siinä päiväkodin parkkipaikalla, ja itkimme molemmat valtoimenaan. Niin samanlaisia, äiti ja poika. Siinä me halasimme surkeina molemmat toisiamme, kuin maailmanlopun edessä.
Tuolloin päätin, etten ota aihetta eskari puheeksi vähään aikaan, vaan keskitymme kesään ja lomaan. Muutamaan kertaan olemme käyneet keskustelun siitä, ettei päiväkotiin voi enää palata. Ollaan muisteltu vanhoja ja katseltu piirustuksia, ja muita päiväkodissa syntyneitä aarteita. Pääsääntöisesti kesä on kuitenkin mennyt rennoissa ja iloisissa merkeissä.

Kesän mittaan esikoulun aloitus, ja kaikki siihen liittyvä, on kääntynyt kivaksi ja jännäksi. Viimeiset pari viikkoa olemme laskeneet öitä. Tänään niitä on enää yksi jäljellä. Pienen miehen into ja reippaus liikuttaa äitiä. Eihän äidin sovi vetistellä, jos lapsikin on noin reipas!
Vaan kuinka siinä kävikään; Sen sijaan, että olisin eilen illalla nauttinut viileästä maakuupaikastani, pyyhinkin kyyneleitäni untuvapeittoni reunaan. Arki koittaa, ja samalla loppuu yksi aikakausi elämästä. Olenko ollut hyvä, tehnyt kaikkeni – ollut riittävän hyvä äiti? Ajatuksia, joita risteilee väkisinkin päässäni.

Entä se herkkyys sitten? “Äiti, entä jos multa pääseekin itku?”

Voi, eihän sillä ole väliä! Mielummin herkkä ja tunteva, kuin kylmä ja katkera.

Ei sen kauemmaksi kuin alakertaan. Ylhäällä ei nimittäin voi enää olla!

Pidän kesästä, oikeesti. Lämmöstä ja auringostakin, mutta tiettyyn pisteeseen. Ja, nyt ollaan menty sen yli!
Voi kun holmöäisten temppu valonkuljettamiseen olisi toiminut! Säkittäisin nimittäin tätä lämpöä oitis ja päästäisin talven pakkasilla vapaaksi. Vaan kun ei, niin ei…

Noh, jos ensi yönä peitto ei liimautuisi ihoon ihan samaan tapaan kuin muutamana viimeisenä. Toivossa on hyvä elää – ja nukahtaa! 🙂

Mites te? Joko alkaa riittämään, vai vieläkö löytyy kestävyyttä!?

Muutama kuva vielä lauantain häähumusta. Tai lähinnä nyt omista lapsista… Eipä olleet ensimmäiset juhlat, joissa kameraan tallentui juhlaväkeä ja illan tunnelmia, sekä tietysti lapsia yhdessä ja erikseen, isänsä seurassa ja ilman, mutta oma roolini oli jälleen enemmänkin siellä kameran takana. Juhlahumussa unohtuu aika usein tallentaa myös itsensä sinne kuvien joukkoon.

Tänään ollaan hurvittelemassa ja pyörimässä ihan muunlaisissa kuvioissa, ja kamerankin jätän suosiolla kotiin. Instagramiin koitan jotakin päivän mittaan päivittää, nähdään siellä!

Eikun hei, löytyi sieltä yksi kuva äidistäkin. Ja uskokaa pois, tämä on kuvan paremmaksi muokattu versio! 🙂

Mahtavaa hellepäivää!

PUS!

Ison pihan parhaita puolia on ehdottomasti se, että aina löytyy varjopaikkoja, joissa hellepäivää voi viettää. Vanha krokettipeli on lasten ja aikuisten mieleen, eikä sääntöjen kanssa välttämättä tarvitse pelata ihan tosissaan. Pääasia, että kaikilla on hauskaa. Ja, vaikka puumailat ovat nähneetkin jo parhaat päivänsä, eikä palloissakaan ole kehumista, tämä peli riittää oikein hyvin meidän tarkoitukseen.

Kepeä meno on taattu myös kepeiden kesäkenkien osalta. Me aikuiset saimme nimittäin tänä kesänä blogiyhteistyön kautta itsellemme Crocsin jalkineita. Meillä Crocseja käyttää koko perhe, lapsille perusmallinen kenkä on ehdottomasti paras pihakenkä, sillä se on helppo ja nopea riisua. Meillä aikuisilla ei sitten olekaan koskaan ollut noita perus Crocseja, mutta näitä muita malleja (sanotaanko vaikka “vähemmän Crocsin näköisiä”) on kertynyt vuosien mittaan jo jokunen pari.

Varsitennarista sandaaliin ja kiilakorkokorkkareihin, Crocsin valikoima on laaja. Ja vaikka itse pidänkin juuri näistä fiinimmistä malleista, ei niiden kanssa tarvitse tinkiä mukavuudesta!

Krokettipeli on hyvää ajanvietettä, kun odotellaan perunoiden kypsymistä ja kalan paistumista. Eikös sitä niin sanota, että urheilu ja ulkoilu herättävät ruokahalut! 🙂

Seuraavaksi masu täyteen, ja sitten järvelle. Tämä päivä on kuin luotu vedessä lillumiseen!

Ei, musta ei todellakaan ole tulossa videobloggaajaa, älkää pelätkö. Tallinkin ja Indiedaysin blogiyhteistyön kautta, meidän tärisevät videonpätkät niputettiin kuitenkin pieneen pakettiin, jonka jaan nyt loppuviikon kevennyksenä teillekin!

Kiitos hurjasti kaikille Tallinna postauksiin kommentoineille. Oli ilo, että jaoitte omia vinkkejänne ja tietojanne muillekin! Postaukset löytyvät siis tästä ja tästä. Tallink Suomen Facebook-sivuilla on myös hurjasti ajankohtaista tietoa ja tarjouksia, joita kannattaa hyödyntää, mikäli matka on suunnitelmissa.

Muissa jutuissa palailen vielä varmaan tänään. Tai sitten huomenna. Oho, mä taidan olla vähän lomalaiska. 🙂

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille!!!

Kuten ensimmäisessä lasten kanssa Tallinnassa -postauksessa lupailin, kirjoitan vielä hiukan reissusta käytännön näkökulmasta. Koska käytännön näkökulma on aika henkilökohtainen käsite, aloitetaan niistä faktoista, joiden puitteissa me teimme reissun.

Eli, lähdimme Helsingistä kohti Tallinnaa M/S Superstarilla keskiviikko aamuna klo 10.30. Koska matkustimme auton kanssa, piti lähtöselvitykseen ajaa tunti ennen laivan lähtöä. Varasimme automatkaan (kotoa Helsinkiin) reilut kolme tuntia, sillä lasten kanssahan pitää laskea kaikki mahdolliset pissapysähdyksen ym. varman päälle. Tämä tarkoitti siis sitä, että kotoa startattiin siinä pikkuisen ennen aamu kuutta.

Taytyy myöntää, että mikäli sitä asuisi hiukan lähempänä Helsinkiä, Tallinnassa tulisi varmasti käytyä usein. Itse asiassa, Helsingistä Tallinnaan pääsee Tallinkin laivoilla edullisemmin, kuin meiltä Helsinkiin bussilla tai junalla! Ajatella! Meillä tuo automatkan osuus asettaa kuitenkin omat puitteensa matkustamiselle, ja niinpä meillä oli keskiviikkona reissussa pari todella väsynyttä lasta. Ymmärrettävää, että kumpikaan ei nukkunut automatkan osuutta, sillä lapset oli vasta herätetty yöuniltaan.

Koska pikaisesta aamupalasta ehti laivaan päästyämme vierähtää jo tunteja, valitisimme lasten kanssa käytännöllisen buffet-aamupalan. Suosittelen muuten varaamaan aamupalan etukäteen, varsinkin jos matkustaa lasten kanssa. Aamun laivat ovat todella täynnä, ja aamupalakattaus suosittu. Hinnassakin säästää hiukan, mikäli ruokailun ostaa jo etukäteen. Aamupalan jälkeen meille jäi vielä aikaa katsella merimaisemia, käväistä (tuulisella kannella) ja tietenkin Niilon iloksi myös taxfree-ostoksilla. Matkan ainoa ikävä asia oli, että Klaaran toinen kenkä katosi, kun jonotimme ruuhkaisissa rapuissa autokannelle Tallinnan päässä. Tästä syystä suunnitelmat pitikin laatia siten, että Tallinnassa mennään heti keskiviikkona kenkäkaupoille. No, nämä on näitä, mitä lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, kaikkeen ei voi millään varautua. 🙂

Koska laiva oli pikkuisen myöhässä, pääsimme hotellille vasta n. 13.30. Hotellilla oli tietenkin pikkuinen ruuhka, mutta lapset viihtyivät Keksijäkylän Lotan maailmoissa, ja palvelu tiskin takana oli niin reipasta, etta leikkipaikasta pitikin lähteä huoneeseen kuulemma liian nopeasti. Auto saatiin hotellin parkkihalliin, ja vuorossa oli nopea siistiytyminen ja hedelmävälipala ennen kenkästoksia.

Klaara nukahti onneksi rattaisiin, kun suuntasimme kohti keskustaa. Viru-keskukseen ja siitä Kaubamajaan, jonka laste osasto on muuten aivan ihana! Koko lastenmaailma on tehty lapsia ajatellen, ja Lotte-koiran leikkihuone saa paatuneimmankin shoppailunvihaajan rentoutumaan! Kiitos Kaubamajan valikoimien, kengät löytyivät, matka sai jatkua.

Kuten jo edellisessä postauksessa kirjoitin, lasten kanssa ruokailu sujuu Tallinnassa hyvin, sillä tarjolla on ihan perus lastenherkkuja ja tuttuja ruokia. Meillä ainakin toinen lapsista on aika ennakkoluuloinen, ja tämä luetaan siis matkakohteen ehdottomaksi eduksi!

Edellisessä postauksessa joku kysyikin yöpymisvinkkejä suurelle perheelle. Valitettavasti en osaa sanoa Tallinkin hotelleiden tilannetta, mutta luulisi että suuren perheen on mahdollista varata kaksi verekkäistä huonetta väliovella. Meillä oli tosiaan tilava perhehuone, mutta itsekin arvostaisin, mikäli hotellihuoneesta voisi rajata lapsille oman osan, ja rauhoittaa näin pienten aikainen nukkumaanmeno.
Hotelliaamupala Tallink spa & conference -hotellissa oli sekin siisti ja vaivaton kokemus, tajoilu oli hyvinkin perushotellitasoa, ja tämä oli tietenkin jälleen lasten kanssa vain eduksi. Itsestäni on tullut melko kahvikriittinen, mutta hotellin aulakahvilan latte pelasti päiväni. Voin suositella, yksi parhaista juomistani kahveista! 🙂
Aamupalan jälkeen meillä oli tosiaan ohjelmassa uintia hotellin kylpyläosastolla, joka tällä hetkellä oli pienen remontin alla osiltaan, mutta kokemus kylpylästä oli sekin miellyttävä, paikka oli siisti ja toimiva. Koska aikataulumme oli melko tiukka ja lapset olivat väsyneitä, kylpylä hotellin yhteydessä oli aivan loistava ratkaisu!

Uimisten jälkeen meille tosiaan jäi aikaa vielä siistiytyä ja pakata tavaramme ennen huoneen luovutusta. Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja palvelu todella hyvää. Saimme esimerkiksi selkeitä ja ystävällisiä ohjeita respasta koskien auton parkkiaikaa ja muita käytännön asioita.

Koska ehdimme syödä Tallinnassa ennen lähtöä, kotimatka M/S Starilla taittui täydellä vatsalla, kun hiukan haukkasimme välipalaa ennen rantautumista Helsinkiin. Kotimatkan laiva oli hieman menoalusta pienempi (esim shoppailumahdollisuudet ovat suppeammat), mutta itse pidin paluumatkaa jopa miellyttävämpänä, sillä laiva ei ollut lainkaan niin ruuhkainen, ja autokannellekin päästiin ilman tuhkimo-ongelmia. 🙂

Kotona olimme ennen ilta kymmentä, ja pari väsynyttä, mutta onnellista, matkaajaa sai aika vaivattomasti untenmaille.

Mitä tekisimme toisin?

Meille matkan kompastuskivi lienee enemmänkin tuo etäisyys kotoa satamaan, joten ynnäillessämme matkaa puolin ja toisin päädyimme siihen lopputulokseen, että ensi kerralla varaamme matkaan kaksi yötä Tallinnassa. Tällöin meidän ei tarvitse matkustaa vielä 10.30 lautalla, eikä lapsia tarvitse repiä kovin unisina matkaan. Autossa tulee näin luonnollisesti nukuttua ne päikkärit. Kahden yön reissulla meille jää yksi kokonainen päivä Tallinnaan, ja autolla on mahdollista tutustua naapurimaahan myös laajemmin.
Jos taas asuisimme Helsingin lähistöllä, yhden yön reissu olisi todella loistava ja tietenkin helpompi järjestää. Tällöin koittaisin myös venyttää kotiinpaluuta siten, että Tallinnasta lähtisikin vasta pari tuntia myöhemmin, ja toiseen päivään saisi mahdutettua enemmän ohjelmaa. Auton ottaisimme edelleen matkaan mukaan. Esimerkiksi Tallinnan liikennettä on turha pelätä. Tallinkilla auton kuljettaminen Tallinnaan on myös sen verran edullista, että laittaa miettimään, kannattaako kulkupeliä jättää sataman maksulliseen parkkiin.

Edelleen tähän voi jättää omia Tallinnan vinkkejään ja mahdollisia kysymyksiä. Toivottavasti edes joku hyötyy pienestä yhteenvedosta!

Kuten instagramin ja Facebookin seuraajat jo tietävätkin,  vietimme tosiaan pienen miniloman Tallinnassa perheen kesken. Kyseessä on Indiedaysin ja Tallink Siljan yhteistyö, joka lähetti meidät katsastamaan eteläisen naapurimme pääkaupungin nimenomaan matkakohteena lasten kanssa matkaaville.
Parin päivän reissu on tällä hetkellä perheellemme ihanteellinen, sillä pidempiin yhteisiin lomiin ei ole mahdollisuutta. Toisaalta huomaan, että olemme jumittuneet juurikin tuohon yhteisen ajan puutteeseen; Kun ei ole kunnon lomia, sitä jotenkin ei edes osaa ajatella miniloman mahdollisuutta, vaikka totuus on, että pienikin poistuminen kotoa työjuttujen ulottumattomiin tekee oikeasti hyvää koko perheelle.

Helsingistä kaksi tuntia laivalla, ja olimme kohteessa. Joten, jos automatkan osuutta ei lasketa, lomalle pääsee käytännössä hetkessä! Lähdimme keskiviikko aamuna M/S Superstarilla 10.30 ja olimme perillä n. 12.30. Pientä viivästymistä menomatkaan tuli, mutta ei mitään, mikä olisi aikatauluamme heiluttanut. Torstain kotimatkalle lähdimme Tallinnasta M/S Starilla 16.30, ja Helsingissä olimme tarkalleen kahden tunnin kuluttua.

Tallink Siljan nettisivuilta löytyy ideoita ja vinkkejä yön yli reissussa oleville, kuten yhtäläisesti puolipäiväiseen Tallinnan visiittiin. Me emme kuitenkaan tehneet sen suurempia matkasuunnitelmia, vaan päätimme lomailla täysin fiilispohjalta ja sääolosuhteita katsellen. Lopulta lapsillekin on tärkeintä saada olla vanhemipiensa kanssa ilman häiriötekijöitä. Meillä ainakin poika kertoi matkan parhaimmaksi puoleksi sen, että olimme kaikki yhdessä!

Päätimme matkustaa auton kanssa, sillä matkatavaroiden liikuttaminen ja säilyttäminen kävi näin huomattavasti kätevämmin. Auto oli myös hyvä turva huonojen säiden varalta, mutta liikuimme jalkaisin, koska kesä antoi melkeinpä parastaan lämpötilan ja auringon suhteen. Autopaikka oli näppärästi hotellin alla, ja kun huone piti puolilta päivin luovuttaa pois, saimme laukut kätevästi autoon, joka sai olla parkkihallissa klo 14 asti. Sen jälkeen olikin jo hyvä siirtyä tekemään tuliaisostokset ja valua pikkuhiljaa kohti satamaa.

Yövyimme sataman lähistöllä Tallink Spa & Conference Hotellissa, joka oli näppärän matkan päässä sekä keskustasta, että vanhasta kaupungista. Lapsille kylpylähotelli oli todella ihanteellinen paikka, ja itse kylpylää odotettiinkin kovasti. Muuten emme sen kummemmin ottaneet mitään kohteita matkaamme. Riippuu tietenkin paljon lapsista ja lasten odotuksista, mutta esimerkiksi meidän, pikkukaupungissa kasvanut 5-vuotias, oli haltioissaan ihan jo urbaanista maastosta. Liikennevalot, pienet hiekkakujat ja puistoalueet, sekä lukuisat raput ja pientareet, joista sai kulkiessaan hyppiä, riittivät pitämään pikkumiehen tyytyväisenä. Samaa rentoutta ja hetkessä elämistä noudatimme ruokailujen suhteen. Kaupunki on täynnä ravintoloita, ja pysähdyimme syömään kun oli nälkä ja joimme kun oli jano. Mitään suuria gourmet-elämyksiä me aikuiset emme siis saaneet, ruokailun suhteen noudatime paljolti lasten mieltymyksiä, mutta listoilta löytyi perusvarmoja purilaisia ja pihvejä ranskalaisineen päivineen.

Keskiviikkoon mahtui kaupunkikierrosta, ja pieni vierailu tivolissa, jonka Niilo huomasi heti satamaan saavuttuamme. Olin hiukan skeptinen venäläistä tivolia kohtaan, mutta koska törmäilyautoilla ajaminen tuntui olevan pojalle niin tärkeää, päätimme toteuttaa toiveen. Lapset olivat hurjan väsyneitä, koska aamuherätys oli jo ennen viittä, ja päiväunista ei juuri ollut tietoakaan. Niinpä koko porukka hiljeni hotellihuoneeseen jo ilta kahdeksalta. Lapsille oli omat sängyt, ja tilavassa perhehuoneessa me linnoittauduimme miehen kanssa parisänkyyn läppärin ja Netflixin seurassa.

Torstaina olimmekin jo aamupalalla klo 7 jälkeen ja siitä suuntasimme kylpylän puolelle pulikoimaan. Kylpylän käyttö sisältyi hotellihuoneeseen, mutta hotellin uima-altaita suosii muutkin kuin hotellivieraat. Aamu on kuitenkin varattu nimenomaan hotellin asiakkaille, ja tilaa vesileikkeihin löytyi hyvin. Uimisen jälkeen pakkasimme tavaroita kasaan ja luovutimme hotellihuoneen pois. Ehdimme vielä keskustaan pienelle ostospyörähdykselle, ja lapset saivat molemmat jotakin kotiinviemisiksi. Tässä kohtaa tuli syötyäkin niin raskaasti, että jätimme laivan buffet-ravintolan suosiolla suunnitelmista, ja haukkasimme vain pientä välipalaa laivassa ennen automatkaa.

Tässä postauksessa oli meidän reissufiiliksiä noin niin kuin pääpiirteittäin. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa teille myös ennemän sellaiseen matka-arvostelutyyliin. Mistä pidimme, mikä olisi voinut kohdallamme olla toisin. Mitä suosittelen, ja mitä teemme ehkä ensikerralla eri tavalla.
Vastailisin myös mielelläni kysymyksiin, jos teille tulee sellaisia mieleen! Eli mikäli matka lasten kanssa Tallinnaan on suunnitelmissa, laittakaa ihmeessä kysymyksiä tulemaan. On se sitten laivamatkasta, liikkumisesta, hotellista tai mistä vaan!

Tarjouksia ja tärppejä löydät Tallink Suomen Facebook-sivulta!

Arvatkaapas mitä mulla on tänään ohjelmassa!? Jep, pyykinpesua….

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Niin siinä onneksi kävi!

Meillä on juuri nokka kohti minilomaa, mutta pienimmän henkilöllisyystodistuksen kanssa meinasi käydä huonosti. Passi nimittäin virui naapurikaupungin toimistossa eilen sulkemisajan jälkeen. Sinne se jäi, vaikka nouto oli laskettu ja suunniteltu parturireissun yhteyteen. Inhimillinen unohdus, kun ollaan väsyneitä ja mennään laput silmillä, voi näköjään unohtaa noutaa lapselleen tilaamansa pikapassin. 🙂

Mieheni otti yhteyttä heti Satakunnan poliisiin, ja puhelimen päässä oli heti varsin ymmärtäväinen naishenkilö. Muutama puhelu, sekä muutaman tunnin jännitys, ja lopulta yöpartio toi passin naapurikaupungista. Toki mulla kieltämättä ehti käydä mielessä lapsen salakuljetus matkalaukussa, valtion virkamiehen lahjominen jne. (=vitsi, en oikeesti osannut tehdä tai ajatella yhtään mitään), mutta onneksi asia ratkesi inhimillisyyden ja palvelualttiuden kautta. Ollaan varmaan loppu elämämme kiitollisuudenvelassa Poliisille!

Ja, nyt me nautitaan pari päivää perheajasta! Otetaan laput silmiltä ja keskitytään toisiimme. Pidetään hauskaa yhdessä – koko perhe! Se tulee nyt todella tarpeeseen!