Ihanaa tiistaita! Avasin makuuhuoneesta aamulla ikkunan, ja jotenkin se kepeä tuulenvire (jossa ei nyt ollut mukana mitään isompia maalaistuoksuja :D) sai koko huoneen tuntumaan kovin kesäiseltä. Iso tekijä on myöskin tummien vuodetekstiileiden vaihtaminen valkoiseen. Koko talvi mentiin samoilla lakanoilla (toki ne pestiin ja rummutettiin välillä!), mutta nyt viikonloppuna päätin aloittaa kesäkauden tässäkin, ja kaivoin valkoiset pellavalakanat liinavaatekaapin uumenista. Tulipa muuten todella suuri muutos! Pimeys ja synkkyys kaikkosivat. Miten pienillä asioilla voikin olla noin suuri vaikutus! Mielestäni koko huoneen ilme muuttui ihan täysin!

Tarkkasilmäisemmät saattavat huomata erään toisenkin muutoksen, joka makuuhuoneessa on tapahtunut sitten edellisen makuuhuonepostauksen. Nimittäin matala sänky on vaihtunut jättikorkeaksi jenkkisängyksi. Syy muutokseen on ostamissamme uusissa kovissa patjoissa, jotka laitoimme vanhojen patjojen päälle. Normaalia jenkkisänkyä korkeampi yhdistelmästä tuli, sillä runkopatjojen alla on edelleen korkeat jalat, eikä ne matalat, jotka kai on tähän patjayhdistelmään tarkoitettu.

Nyt silmä on jo tottunut muutokseen, vaikka edelleen tuo kymmenisen senttiä (mikä korkeista jaloista tulee ylimääräistä) tuntuu vähän liioittelulta. Nimittäin vaikka olemme molemmat yli 180 senttisiä, niin jo sänkyyn istahtaminen tuntuu hassulta. Tähän on kuitenkin tottuminen, sillä sängyn alle pitää edelleen mahduttaa ne miehen työkalut, ja tämä ei matalampien jalkojen kanssa onnistu. Nyt ongelmana onkin, etten löydä mistään yhtenäistä helmalakanaa tälle jättiläiselle. Pitänee ehkä ostaa metrikaupalla valkoista pellavaa, ja askarrella itse. Eipä tullut mieleen tämäkään, kun patjoja hankimme. 🙂

Olen kyllä supertyytyväinen makuuhuoneen vaaleaan ilmeeseen jota luonnonmateriaalit höystävät. Tänne kun kiikuttaa kesäisiä kukkakimppuja, niin lopputulos on sopivan hempeä kesäisille unille!

Aurinko on paistanut koko aamun, ja mieli on toiveikas, vaikka täällä edelleen sairastupaa pidetäänkin. Kyllä se tästä. Ja sitten ei mielellään mitään flunssaa tai vatsatautia meille vähään aikaan. Alkaa riittämään tämä rumba. Tänään saan onneksi vanhempani apuun ja pääsen itse lääkäriin. Tuleepa vierailu muutenkin tarpeeseen, sillä tuntuu, että mökkihöperyyden ensimmäiset oireet alkavat olla jo läsnä. 😀

Mutta hei, kesä on tulossa! Ollaan iloisia ja nautitaan auringosta. Vaikka sitten lasinläpi, jos ei muuten! 🙂

Save

Heissan ja aurinkoista lankalauantaita! Ihan koko päivää ei tosin olla auringossa paistateltu, vaan välillä on ajeltu myös sakeassa lumisateessa. Mutta sitten kun paistaa, paistaa kyllä ihanasti. Ja keväisesti – jopa lumisateen läpi!

Olin ennakkoon ajatellut, että pääsiäisenä nukun kuin ruhtinas, posotan vaikka puoleen päivään, jos siltä tuntuu. Torstai-iltana kun painuin untenmaille jo iltakymmeneltä lasten kanssa, luulin nukkuvani vähintäänkin kellon ympäri. Mutta eihän se ihan niin mennyt, sillä perjantaiaamuna olin ylhäällä jo ennen kuutta, ja tänään silmät rävähtivät auki ennen seitsemää. Olo on silti levännyt, joten mikäs siinä, jos arkirytmi jaksaa pysyä matkassa pyhienkin ajan. Parempi kai näin! Ja luonnollinen herääminen voittaa aina vekkarin pirinän! 🙂

Nappasin joitakin kuvia yläkerrasta lähinnä tuon auringon inspiroimana. Valoisat päivät ja mukavan leppoisa yhdessä oleminen ovat ehdottomasti tämän pääsiäisen kultaa.

Meillä lauantaita on vietetty pojan pelireissussa, mutta loppu iltapäivä ja ilta ollaan ihan rennosti kotosalla. Sipsutellaan villasukissa ja kotivaatteissa, tehdään pitsaa ja herkutellaan muutenkin. Ja ainakin muutaman ristiseiskan aion saada pojat pelaamaan tänäänkin, siihen kun olen vähän jopa koukussa. Mutta nyt ne jätskiannokset, jotka mies lupasi tehdä!

Ihanaa lauantai-iltaa! ♡

Tallenna

Olen opetellut viime viikkoina täyttämään kiitollisuuspäiväkirjaa. Pieniä asioita, joista koostuu päivän parhaat palat, viikon parhaat palat – ja lopulta kai koko elämän parhaat palat. Kas, kun huonossakin päivässä on aina aihetta kiitollisuuteen. Lieneekö syynä kiitollisuuden rustailu, vai mikä, näin viikon loppupuolella katselen taakseni varsin iloisin mielin, ja huomaan, että tämä on ollut hyvä viikko. Vaikka päiväkirjaan tulee rustailtua niitä pienempiä nyansseja, ajattelin listata viikon parhaat palat jollakin tasolla myös blogiin.

Maanantaina tuli kymmenen vuotta siitä kun menimme kihloihin. Ehdottomasti viikon parasta palaa. Maanantain kiireiden vuoksi juhlapizza paistettiin kuitenkin vasta tiistaina, ja se maistuikin reippaan lenkin päälle taivaalliselta. Ensi viikolla juhlavuorossa onkin jo hääpäivä.
Vapaapäivä Klaaran kanssa kuuluu myös viikon kohokohtiin. Keskelle päivää osunut neuvolalääkäriaika oli hyvä syy viettää koko päivä rennosti ja olla tekemättä mitään sen kummallisempaa. Pötköttelyä ja lukemista, ekstra-aikaa ihan vain olla.

Keskelle viikkoa mahtui myös erityisen hauska ilta, jona leivoimme esikoisen kanssa. Koska kaapista löytyi kohta vanhenevia suklaahippuja, pikkuleipien tekeminen oli vähintään järkiteko. Onni on myös ihanat naapurit, ja naapurinpojat, joista lapsille on suunnattomasti seuraa ja iloa. Samalla kun minä autoin poikaa leipomisessa, Klaara sai leikkiä ystävänsä kanssa, ja molemmilla lapsilla oli spesiaalia tekemistä. Keksit maistuivat kaikille, ja ilta oli niitä parhaita mahdollisia arki-iltoja.

 Yksi viikon parhaista on ehdottomasti luminen maisema, joka saatiin ikkunoiden taakse. Tuolta viherkasvien takaa se pilkistää raikkaana taustana. Eilen jo näytti pahasti kurakeleiltä, mutta viime yö toi uuden puuterin maahan ja puiden oksille. Ensi viikon pakkaset on kiva ottaa vastaan talvisissa tunnelmissa.
Kuvassa työhuone, jonka ikkunan eteen mahtuu Ikean lipasto kuin valettu. Kuvakulma, jota vähemmän on blogissa näkynyt. Joku on joskus askarrellut tähän taloon kiinteitä komeroita parikin kappaletta, ja sekä tämä työhuoneen kaappi (meidän kenkäkaappi), että eteisen siivouskomero säilytettiin remontissa. Työhuoneessa säilytetään myös niitä vähän erilaisia tavaroita, ja tämä kuvassa näkyvä seinänpätkä on se, jonka eteen on kasattu vahvistimet, Niilon viulujutut ja omat kuvaustarvikkeeni. Ehkä ne juuri (yhdistettynä työpöytään) tekevätkin huoneesta sen työhuoneen.

En nyt muista onko suklaahippukeksien ohje ollut ennen blogissa, mutta kyseessä on eräästä lasten keittokirjasta kevyesti modifioitu resepti, joka on yhtä aikaa helppo ja maistuva. Laitoin reseptin nyt tämänkin postauksen joukkoon, jos joku innostuu testailemaan (kuva aukeaa suurempana, jos teksti tuntuu kovin pieneltä). Yksinkertainen ohje on helppo toteuttaa lasten kanssa ja makukin on kekseissä mitä mainioin.

Yksi perjantain kohokohta oli aamuinen sähköposti Cision Finlandilta, jossa ilmoitettiin, että blogini on listattu kymmenen parhaan sisustusblogin joukkoon – ja vielä neljännelle sijalle! Uutinen hämmästytti, mutta toki myös lämmitti. Sitä kun on jo vuosia sitten tuntenut hukanneensa sen punaisen langan, sen yhden oikean määritelmän, jolla omaa blogiaan kuvailisi. Olen silti iloinen, että blogini nähdään vielä sisustusblogina, vaikken itseäni miksikään trendisetteriksi tunnekaan. Blogit ovat kehittyneet, uusia syntyy mielettömällä vauhdilla ja taso on vähintään ammattimaista. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että oma sisustustyyli (se vähän rennompi, kuluneempi, maanläheisempi ja kotikutoisempi) pärjää vielä tuossa pyörteessä. Ja kaikkien varsin nimekkäiden blogien seurassakin vielä! Tulee kiitollinen olo, ja se suurin kiitoshan kuuluu juurikin teille, koska blogista toinen puoli olette te lukijat! ♡

Perjantai-iltaa vietettiin lasten kanssa vanhempieni seurassa, joka sekin antoi mukavaa vaihtelua perusperjantaihin. Ajoissa kuitenkin nukkumaan ja nyt virkeästi viikonlopun kimppuun.

Toki viikkoon mahtuu niin paljon muutakin, mistä olla kiitollinen. Blogille tyypillisesti, tässä vain se pintaraapaisu. Mutta aika pieniä ja tavallisia ovat kuitenkin ne arjen helmet hetket.

Ihanaa viikonloppua! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Maanantaita!

Arki alkoi. Koko paketti lähtee tänään pyörimään; on aikataulut, harrastukset, aikainen aamu ja valmis lohisoppa päivälliseksi. Joulu meni, ja vaikka nautinkin suuresti tuosta vuoden ehkä suurimmasta juhlasta, olivat ajatukseni jo viimeiset päivät melko tiukasti tulevassa. Arki kun sattuu olemaan se elämisen perustila. Lomat ja juhlat toki katkovat arkea mukavasti ja tuovat vaihtelua, mutta arki itsessään on se, mistä elämää tulee ammentaa.

Vaikka jo syksyllä teimme muutamia muutoksia arkisiin rutiineihin, tämä joulun aika on ollut meille aikuisille myös hyvä sauma miettiä arjen pyöritystä, ja niitä muutoksia, joita toimiva elämä vaatii. Lähtökohtana se yksinkertainen ajatus, ettei arki olisi kenellekään ylivoimaisen raskasta, vaan paketti pyörisi mahdollisen kevyesti, ja jokainen meistä kokisi olevansa tyytyväinen elämäänsä. Omatoimisuus ja ennakointi ovat ehkä ne kaksi suurinta juttua, joilla meillä lähdettiin liikkeelle tähän kouluvuoden kevätpuoliskoon. Omatoimisuutta ehkä enemmän lapsille ja ennakointia meille kaikille. Yksinkertaisuudessaan nämä tarkoittavat sitä, että vaatteet ja reput katsotaan valmiiksi jo edellisenä iltana, lapset opettelevat tekemään itse mahdollisimman paljon, ja osallistuvat enemmän kotiaskareisiin. Kauppareissuja pyritään vähentämään paremmalla suunnittelulla, samoin kuin ruokahuolto pyritään toteuttamaan järkevillä arkiruokavalinnoilla, niin ettei kenenkään tarvitse kuluttaa joka päivä aikaa lieden ympärillä. Toki nuo kaikki on juttuja, joita meillä on pyritty tekemään aikaisemminkin, mutta jostain syystä tieltä tulee usein hairahdettua. Nyt kun asioista on juteltu niin aikuisten kesken, kuin lapsillekin, tuntuu, että meillä on paremmat eväät onnistua.

Miettiessäni omia unelmiani ja toiveitani, löydän itseni usein varsin arkisten asioiden parista. Toimiva arki, ja elämisen ilo, ovat ehkä ne kaikkein suurimmat unelmani vuodelle 2017. Kuulostaa kenties kliseeltä, mutta itselleni onnea tuovat hyvin yksinkertaiset asiat: Haluan tuntea kiitollisuutta iltaisin ja intoa aamuisin.

Tammikuun alku on hyvä aikaa pureutua omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Jokainen mennyt vuosi on opetus, josta voi peilata niin onnistumisia, kuin epäonnistumisiakin. Mikä meni hyvin, mikä olisi voinut mennä toisin. Niinpä hyvä olo ja toimiva arki jäävät pomppimaan ja pallottelemaan. Kumpi on kana ja kumpi muna, siitä en ole vieläkään ottanut selvää, mutta tarkoitukseni on jatkaa tämän suuren kysymyksen parissa myös tämä vuosi. Tahdon oppia itsestäni, omista voimavaroistani ja omasta tavastani elää. Mistä oma jaksaminen ja energia kumpuavat, mitkä asiat joutavat karsittavaksi.

Sain joulukuussa postia Unelma itsestä -valmennuksesta, jota minua pyydettiin testaamaan. Kyseessä on tammikuun lopussa alkava nettivalmennus, joka tähtää hyvään oloon niin henkisesti kuin fyysisestikin. En ollut ikinä kuullut valmennuksesta, enkä myöskään ollut ajatellut lähteväni mukaan mihinkään vastaavaan, mutta lopulta päätös osallistumisesta syntyi melko nopeasti. Minua nimittäin viehätti ajatus siitä, että tässä ei tarvitse etsiä itsestään sitä ulkoisesti parempaa versiota, vaan enemmänkin sisäisesti parhainta mahdollista minua.

Unelma itsestäni ei nimittäin ole yhtään sen tikimpi versio, kuin nytkään. En koe, että minun tarvitsisi olla sen timmimmässä kunnossa kuin olen nyt, tai painaa kiloakaan vähempää. Ei siksi, että kokisin pääni olevan jatkona ulkoisesti ihmisen parhaassa mahdollisessa versiossa, vaan pikemminkin siitä syystä, että koen itseni riittävän hyvänä ihan juuri tällaisena. Sitä vastoin, esimerkiksi energisyys ja elämänilo ovat asioita, joita haluaisin ammentaa itseeni lisää. Nuutunut olo, ja katkeamispisteeseen kiristetty pinna, eivät nimittäin ole asioita, joita toivon kantavani taakkanani.

Koska liike on lääke ja välttämättömyys jokaiselle keholle arjessa jaksamisessa, pidän siitä, että tuo valmennus pitää sisällään liikkumista. Omalla kohdallani tärkeintä on ehkä edelleen se kohtuullisuuden löytäminen – mikä riittää ja mikä on tarpeeksi. Ajatus siitä, että mittarina toimii vaa’an sijaan oma korvien väli, ja terveyden kivijalka nähdään sixpackia monipuolisempana rakennelmana, innoittaa itseäni.

Tuo valmennus kestää neljä kuukautta, ja niiden aikana tulen varmasti kirjoittelemaan blogiin omia fiiliksiäni hyvinvoinnista, aivan kuten olen tehnyt tähänkin asti. Mikäli kiinnostuitte valmennuksesta ja haluaisitte myös olla mukana, koodilla uudenkuunemilia saatte Unelma Itsestä Online -valmennukseen  -20%  alennuksen. Koodi on voimassa 23.1. 2017 asti (valmennus alkaa 24.1. 2017).

Ihanaa uutta viikkoa ja energistä arkea kaikille. ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vaikka aurino ei tänään juuri ole päässyt paistamaan, yöllä satanut lumi on antanut tänään ihanaa puhdasta valoa. Pakkasen vähän laskettua koirakin viihtyy taas hiukan paremmin ulkona, ja tänään onkin tullut ulkoiltua ihan mukavasti. Raikas talvi-ilma tekee hyvää, ja rentouttaakin mukavasti.

Lupasin kuvia makuuhuoneesta, ja tässä niitä muutamia. Eipä tuo nyt juuri ole muuttunut, ja sähkötkin ovat ehkä enemmän ilo asumisessa, kuin kuvissa, mutta nyt voi sanoa, että makuuhuone on vihdoin valmis! Tosin tuo sähköjen veto tuli jotenkin niin yllättäen, etten ollut ehtinyt (heh, neljä vuotta aikaa!!!) miettiä makkarin kattovalaisinasioita ja kattoon päätyikin vintiltä vanha kruunu – paremman puutteessa ja väliaikaisesti. 🙂

Jokin patterinsuojus/ikkunalauta on vielä ajatuksissa makuuhuoneeseen laittaa, mutta muuten se on nyt siinä. Ja kyllähän se aika kivalta tuntuu, kun ei tarvitse joka imuroinnilla jatkojohtoja selvitellä.

Makuuhuoneen ja yläkerran aulan Love Warriors julisteet koristelin jouluksi Tine K:n risutähdillä. Nyt pähkäilenkin, että kai ne pitäisi jouluisuutensa vuoksi kerätä taas vintille säilöön. Jotenkin ei lainkaan huvita! Ja hei, on yläkerran karahkakuusessakin vielä koristeet, ja Nisset ja possutkin on yhä paikallaan. Apua, huomenna on pakko tehdä asialle jotain!!!

Olen sopinut itselleni illaksi vielä jumppapalaverin, mutta sen jälkeen mulla on optio yhteen lämpimään kainaloon, kulholliseen popcornia ja pariin jaksoon Gilmoren tyttöjä.

Ihan parasta lauantai-iltaa myös teille!!!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kuten tiedätte, en ole mikään bilehile, ja tästä syystä ensi viikonlopun blogijuhlat ovat taas yhtenä ajatuksena takaraivossa. Pitää valmistautua henkisesti siihen, että lauantaina ei voi hipsutella villasukat jalassa kotona, vaan pitää oikein laittautua ja näyttää ainakin vähän paremmalta. Älkääkä ymmärtäkö väärin, menen oikein mielelläni, mutta se meneminen ei vain tule mulle ihan niin luonnostaan kuin monelle muulle. Tänä vuonna olin jo hetken aikaa jättämässä koko juhlia väliin. Tai no, mies kyllä nauroi, että ei ole tainnut olla vielä ainoitakaan juhlia, joiden edellä en olisi alkanut epäröimään osallistumiseni kanssa. Mutta aina olen mennyt, ja kivaakin on ollut. Unohtakaa siis tyystin ennakko-oletus siitä, että kaikki bloggaajat viihtyisivät luonnostaan ihmisjoukossa ja juhlissa. Ei se niin ole. Minä olen ainakin se ihan tavallinen maalaistyttö, joka kulkee niin kaupungin hulinassa kuin juhlahumussakin yhtä luonnollisesti kuin kala kuivalla maalla! 🙂

Mutta oli kyse sitten monen sadan hengen suurtapahtumasta tai pienemmistä syntymäpäivistä, mulla on aina ja joka kerta kaksi isoa ongelmaa:

1. Kantapäät! Kuivat ja lohkeilevat jalat kun eivät sitten millään muotoa tunnu kovin juhlavilta, ja ohuet sukat ne rikkovat jo ennen ensimmäistä varsinaista askelta. Ongelmanhan huomaa yleensä siinä vaiheessa, kun on jo mahdoton saada aikaa jalkahoitoon.
2. Mekko! Kun ei ole luotu siihen valtaväestön muottiin, on äärimmäisen masentavaa etsiä itselleen mekkoa, joka istuisi päälle niin, ettei lantiolle tarkoitettu, mekon levein kohta, asettuisi heti rintojen alle. Sellaiseen kun törmää äärimmäisen harvoin, ja joskus sentään olisi kiva käyttää vaatetta, johon se vyötärön paikka on jollakin tapaa määritetty.

Tällä kertaa löysin molempiin ongelmiini ratkaisun jotakuinkin helpommalla, kuin olen koskaan edes osannut toivoa. Mikä parasta, molemmat pulmat ratkesivat äärimmäisen edullisesti!

Mulla on Pinterestissä sellainen henkilökohtainen Omat-kansio, johon pinnailen aina välillä eteeni tulevia vinkkejä ja niksejä. Suurin osa näistä on amerikkalaistyylisiä “niksipirkkakeksintöjä”, ja noiden joukosta huomasin tässä jokin aika sitten vinkin jonka olin pinnannut jo muutama vuosi sitten. Nimittäin tehokkaan keinon poistaa kantapäiden kovettumat!
Skeptisyydestäni kertoo se, että kokeilin niksiä vasta nyt, mutta koska se toimi aivan äärimmäisen hyvin, ajattelin vinkata niksin teillekin! Varsinainen ohje meni jokseenkin näin:

1/4 cup Listerine suuvettä
1/4 cup etikkaa
1/4 cup lämmintä vettä

Liota jalkoja nesteessä 10-15 minuuttia ja kovettumat irtoavat pyyhkeeseen.

No, aivan ohjeen mukaan en mennyt tälläkään kertaa, vaan kaadoin vatiin noin 1,5 dl kyseistä suuvettä (enempää ei olut, ja tähän käy varmasti jokin muukin merkki) ja lisäsin mukaan hyvin saman verran Nicolas Vahen vaaleaa balsamiviinietikkaa (muuta ei ollut) ja täytin vadin lämpimällä vedellä. Otin kirjan käteeni, laitoin jalat kylpyyn ja lueskelin noin tunnin verran. Iho todellakin kuoriutui pois, mutta hioin silti kovettumia vielä lisää ja siistein jalkojen ulkonäköä tasaisemmaksi. Mutta koskaan jalkahoito ei ole käynyt yhtä helposti ja vähällä vaivalla, joten suosittelen kokeilemaan!

Elämäni ensimmäinen musta kotelomekko (kuvissa) löytyi Asoksen tall-mallistosta. Vaatteet on suunniteltu yli 170 senttisille, ja olen kuullut, että niin hihoissa kuin lahkeissakin on oikeasti ihan kunnolla mittaa. No, tässä kohtaa en metsästänyt niinkään pitkiä hihoja tai lahkeita, vaan enemmänkin sitä säädyllistä mekon pituutta ja leikkausta pidemmälle selälle. Olkapään ja vyötärön väli olisi toki tässäkin voinut olla 5-10 senttiä pidempi, mutta mekko istuu päälle niin että se jo näyttää kuitenkin siltä, miltä sen kai kuuluisikin. Mekko ongelma ratkesi siis varsin kivuttomasti ja edullisestikin!

Täällä on niin turkasen pimeä päivä, että oikein ottaa päähän. Pahoittelut siis kuvien laadusta. Taidankin sytytellä nyt kynttilöitä tunnelmaa tuomaan ja ottaa hämärän enemmänkin fiiliksen lisäjäänä. 🙂
Keskiviikon jatkoa ihanat!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tiedätte varmaan sanonnan “nostaa kätensä ylös”, jolla kai tarkoitetaan jonkin tasoista luovuttamista. Sitä että sillä hetkellä ei pysty muuhun, tai ei vain enää jaksa enempää. No, harvemmin tulee käsiään heiluteltua luovuttamisen merkiksi, mutta olen huomannut, että nykyään tulee nostettua hyvinkin usein jalat ylös. Kun hommat ei suju kuten olin suunnitellut, tai muuten vain ottaa joku juttu kovasti päähän, kiskaisen ketarat kohti kattoa ja tartun vaikkapa kirjaan. Sinänsä huomattavasti hyödyllisempää, kuin esimerkiksi hiustensa repiminen pätkivän nettiyhteyden vuoksi. Kun asialle ei voi mitään, on parempi puhaltaa hetkeksi paha ilma ulos, ja nollata aivot uuteen nousuun.

Jos pitäisin kirjaa näistä jalat ylös -tilanteista, ja etenkin niihin johtaneista syistä, top 10 olisi varmaan kaikki johonkin tekniseen ongelmaan liittyvää. Milloin hyytyy tietokone, milloin temppuilee kamera, tiskikone, tai ihan vaan vaikka kännykkä. Ylipäätään joku niistä aparaateista, jotka on kehitetty helpottamaan ihmisen elämää.

Näissä teknisissä ongelmissa tietysti parasta on se, että jalkojeni osoittaessa kattoa, joku muu korjaa ongelman, tai se korjaantuu itsestään. Monessa muussa tilanteessa tämä on vain tapa lykätä väistämätöntä toimintaa tuonnemmaksi. Mutta harjoitus tekee mestarin siinäkin. Koita vaikka; Mukava asento ja kirja käteen, ihan varmaan saat lykättyä kylppärin siivouksen ja imuroinnin huomiselle.

Kivaa torstaita!

Tallenna

Tallenna

No johan! Syksyn ensimmäinen flunssa on täällä. Sitä jo viime viikolla pari päivää tasaista arkea elettiinkin, ja nyt pidetäänkin sitten sairastupaa. Äärettömän huonoa tuuria, vai sanoisinko jopa että ennätyksellisen huonoa. No, flunssia tulee ja niitä menee, eikä mistään sen vakavammasta ei ole kyse. Harmi vaan, että se arki sellaisenaan katkesi heti, kun juuri tässä alussa sitä intoakin on ihan eri tavalla. Toisaalta rehtiä, että se arki muistutti koko olemuksestaan heti kättelyssä! 🙂

Vastustuskyky sinänsä on melko yksilöllinen juttu, joka myös vahvistuu tai heikkenee elämäntilanteen mukaan. Ylipäätään terveelliset elämäntavat lujittavat sitä, mutta eihän se toki niin yksioikoista ole, että ihminen joka sairastuu usein flunssaan eläisi automaattisesti epäterveellisesti. Toisaalta joku saattaa saada hyvän vastustuskyvyn vaikkapa työnsä kautta. Esimerkiksi lasten kanssa työskentelevät tuttavani ovat monet aika kovaa rautaa flunssapöpön edessä. Toisaalta vaikkapa stressi saattaa altistaa pöpöille muuten hyvän vastustuskyvyn omaavaa.

Mutta aina on myös poppakonsteja. Joku popsii greippejä päällään seisoen (noin niin kuin kuvainnollisesti), ja joku toinen heittää kitaansa päivittäin kourallisen vitamiineja purkista. On superfoodit, auringonhattu-uute (jonka nimeen muuten vanhempani vannovat (yök en syö!)) ja homeopaattiset rohdot. Joistakin on tutkimustietoa, mutta suuri merkitys on tietenkin plasebovaikutuksella, eli sillä korvienvälissä tapahtuvalla prosessilla. Tiedänpä muuten myös ihmisiä, jotka tahdonvoimallaan selättävät perus kausiflunssaakin isommat ongelmat.

Syksy tuo jossain määrin aina tullessaan myös flunssat ja nuhapöpöt, joten nyt olisi kiva kuulla teidän vinkkinne pöpösotaan. Sauna, viina ja terva, vai kenties joku superhypersmoothie? Eikä tarvitse siis olla mikään tutkimukseen pohjautuva lääkintäkeino. Olisi hauska esimerkiksi kuulla, luottaako joku vielä aktiivisesti sipulimaidon voimaan.

Onneksi eilen keitettiin iso kattilallinen kanakeittoa. Eikös se ole jenkkileffojen mukaan paras lääke flunssapotilaalle! 🙂

Mahtavaa maanantaita!

Tallenna

Hei!

Tästä lauantaista tuli omalla kohdallani kotipäivä, sillä uusi kosteusvoide (en keksi muutakaan syytä), muokkasi ulkonäköäni yön aikana oikein kunnolla. Jos olen joskus valittanut silmäpusseista ja turvotuksesta, niin nytpä tiedän mitä ne oikeasti ovat. Ei tarvitse kuin katsoa nenänvarttaan, ja turvotuksen voi nähdä itsekin. Toivottavasti tämä menee ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Plaaah, ei ole naisen elämä helppoa! 🙂

Ottaen huomioon tilanteen, olen oikeastaan varsin tyytyväinen, ettei suuret helle-ennustukset pitäneet tälläkään kertaa paikkaansa. Pilvisenä päivänä voi hyvällä omallatunnolla käyskennellä sisällä ja kotipihassa.

Hain eilen lapset kotiin, ja kylläpä vain koti täyttyi heti elämästä! Ei ne seinät, vaan ne ihmiset!

Kaunista lauantaita!

Tallenna

Joskos sitten jotain muutakin kuin juhannusta!

Makuuhuone on saanut pikkuisen uudistusta sängynpäädyksi hankkimaani Love Warriors -julisteen avulla. Kuva on oikeasti todella ihana ja sen kokoinen, ettei näytä 180 senttisenkään sängyn yläpuolella postimerkiltä. Olin jo täysin varma, etten halua mitään varsinaista sängynpäätyä, mutta erilaiset taulut ja julisteet ovat siitä kivoja, että niitä voi käyttää kyllä muuallakin.

Mielestäni kuva ei kaivannut kehyksiä, vaan sille riittää pienet nipsut, jotka roikkuvat nauloissa. Naulatkin ovat sen verran pienet, että niiden jäljet eivät haittaa, vaikka kuvan jonnekin muualle tahtoisinkin siirtää. Ja tipalla kalkkimaalia ne voi peittää täysin.

Makuuhuone sai myös uudet valaisimet. Kuten niistäkin jo aikaisemmin kirjoitin, halusin sängyn molemmin puolin erilaiset valot, koska karsastan parillisia yöpöytiä ja yövaloja. Musta lattiavalaisin on Olsson & Jensenin mallistosta ja messinkinen pöytävalaisin Tine K:n. Tuohon pöytävalaisimeen pitäisi vielä ostaa kaunis lamppu, koska nuo nykyaikaiset perusledit eivät juuri imartele ulkonäöllään.
Tinen bambujakkara sopii pariksi sängynpäädyn penkille, ja sulautuu joukkoon aika huomaamattomasti.

Pahoittelut kuvien laadusta, ne ovat vähän hämärässä otettuja, koska tänään on ollut taas melkoinen kiire paikasta toiseen. Mutta hei, hyviä juttuja on tullut tänään eteen! Nimittäin silmälääkärikäynti esikoisen kanssa oli melkoisen vapauttava! Hyvästi silmälasit ainakin toistaiseksi. Poika saa aloittaa tokanluokan ilman rillejä! 🙂

Ja nyt valmistautumaan illan urheilukilpailuihin. Onneksi aurinko paistaa, ja ilma on taas varsin kesäinen.

Tallenna