Oikeasti kai intiaanikesällä tarkoitetaan syksyyn liittyvää takatalven kaltaista ajanjaksoa, jolloin kesä hetkellisesti palaa. Takakesä? No, mutta mulle intiaanikesä tarkoittaa jotain ihan muuta; Kuumaa ja paahteista säätä, hellemekkoja ja paljaita varpaita.

Itselleni astetta boheemimmat korut kuuluvat aina kesään, mutta voi että, miten iloinen olenkaan tulevan kesän trendistä. Kunnon intiaanikesä ihan jo tyylillisestikin.
Käsinvirkattua pitsiä, nahkaa, hapsuja, värikkäitä helmiä, sulkia ja simpukoita, sekä kultaiset ja hopeiset leikkitatskat. Olen jopa päättänyt hankkia leveälahkeiset farkut, jos jostain onnistun löytämään tarpeeksi pitkät. Jos lisäksi olisin yhtään enemmän käsityöihminen kaivaisin äidin vanhat virkkauslehdet esiin, ja loihtisin itselleni virkatut bikinit!

Niin, että noin niin kuin pähkinänkuoressa, mä aion viettää ensi kesän omaa henkilökohtaista woodstockiani – tai ainakin yrittää näyttää hipiltä! 🙂

Ennen kesää pitäisi kuitenkin saada tuo festarialue jonkinlaiseen kuntoon, eli puutarhatöitä pukkaa. Ihan vain maahan katsoessa voisi kuvitella, että tällä tienoolla ei ole enää yhtään puuta, jossa on oksat tallella, mutta hitto vie, kyllä niitä siellä ylhäälläkin on jäljellä. Paljaita varpaita ajatellen, taidan kuitenkin painua takaisin risusavottaani.

Lupasivat kevään saapuvan tällä viikolla. Aion olla valmis ottamaan sen vastaan!

Sen niminen on Me&i:n uusin lisäys kesän mallistoon. Kuvien perusteella ainakin tosi herkku!
Musta haalari, käärmekuosiset housut ja toppi, sekä raitapaita mun suosikkeja.

Iso plussa älyttömän ihanista kuvista!

Heissulivei!

Tänään olen saanut nauttia laatuaikaa parhaimmasta päästä, kun ystäväni poikkesi talvilomallaan piristämään päiväämme. Oikein kunnon maailmanparannukset ja ajatustenvaihdot, ja kylläpä taas teki hyvää. Naurettiin paljon, muisteltiin vanhoja (tässä iässä sekin on jo mahdollista),  ja ihan pikkuisen taisi joukkoon mahtua vetistelyäkin. Loistava päivä, kaikin puolin!

Ystäväni Anni on myös Klaaran kummitäti, ja lapsille tuttavallisesti Anni-täti, vaikka tätimäisyys onkin tästä sielunsiskostani kaukana. Nämä kuvat siis Me&i:n meandi moments -tapahtumasta, jossa Annin kanssa kuun alussa olimme. Juttua päivästä voit lukea sekä mainio maanantai-, että LBD -postauksista. Tuolloin kuvasimme me&i:n kevään mallistoa ja tietenkin pohdimme, mitkä ovat juuri niitä omia suosikkejamme.

Koska tämä viikko on itselleni puolittaista blogivapaata, ajattelin että voitaisiin jatkaa viikkoa kivalla arvonnalla. Me ystävykset valitsimme meandin valikoimista kolme mielestämme parasta asua, ja arvontaan osallistumalla, voit voittaa yhden niistä itsellesi!

Homman nimi on lyhykäisyydessään tämä:
Kerro kommentissa, mikä alla olevista kolmesta asusta on oma suosikkisi ja osallistut arvontaan. Arvon yhden voittajan, ja hän saa palkinnoksi oman lempparinsa, ja tietenkin omassa koossaan.
Miltä kuulostaa?

Asu 1

Dedim shorts + anchor sweatshirt

Asu 2

fantastic boatneck dress  -ystäväni yllä

Asu 3

sleeveles dress

Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 1.3. ja olet mukana kisassa! Palkinnon voittajalle toimittaa me&i.

Hiphei, ja terveisiä Helsingistä. Nyt tosin olen taas jo onnellisesti kotona, mutta tämä päivä vierähti mukavasti paitsi bussissa, myös ihanan kuvauspäivän merkeissä. Meandin kevätmallitoon pukeuduimme ystäväni Annin kanssa, ja oli mukana myös ihanat blogisiskot Minttu ja Elisa seuralaisineen.

Pientä esimakua päivästä tässä, mutta lisää toki tulossa ammattilaisenkin kamerasta! Hauskaa oli, kuten näkyy, eikä jouduttu malliruokavaliolle, vaan herkkuja oli tarjolla! 🙂

Puoli kuudelta aamulla lähdin liikkeelle, ja nyt kahdeksan jälkeen pääsin viimein kotiin. Lyhyestä virsi siis kaunis tässä kohtaa, minä painun peiton alle.

Ihanaa iltaa ja hyvää yötä!

Kuten eilen huikkasinkin, me&i julkaisi tänään uuden kevät-kesä mallistonsa. Nyt täytyy sanoa, että on kyllä paras mallisto ikinä! Ihan liian monta tuotetta hyppäsi silmille. Muutama vaate, jotka on ihan pakko saada jo senkin vuoksi, että ne ovat selkeälinjaisia klassikoita, joita vaaekaappini huutaa!

LBD. Olen todennut, että itselleni en pikkumustaa voi valmiina löytää, paitsi juuri trikoisena. Se antaa tilaa pitkälle selälle, eikä vyötärön paikka ole niin millinpäälle, kuin jäykemmissä versioissa.

Collegemekko! Voihan ruskettuneet sääret, ja tennarit! Tämä on ensi kesän lempivaate! Kaupungille tai jalkapallokentän laidalle – täydellinen!

Sleeveless dress. Arkeen tai juhlaan, korkkareilla tai tennareilla. Asusteeksi koruja ja huivi. Väljä lantio, V-kaula-aukko ja istuva kietaisumallinen yläosa antavat muotoja kroppaan. Tämä on varmasti tasapaksun vartaloni pelastaja!

Ja, voihan jumpsuit! Rakkauteni näitä kohtaan ei ole laantunut.

Hhhmmm, farkkutytöstä taitaa kehkeytyä mekkotyttö! Ei vaan, slim farkut ja farkkushortsit ovat myös listallani. 🙂

Olen positiivisesti yllättynyt, miten paljon mallistossa oli itselleni todella mieluisia vaatteita. Koska en ole värikkäiden printtien käyttäjä, minuun tekee vaikutuksen juuri nämä selkeät linjat ja vaatteiden monikäyttöisyys. Reilun viikon päästä pääsen hipelöimään ja sovittamaan. Sitten nähdään, näyttääkö ne omalla rungolal yhtä hyviltä kuin mallien päällä. 🙂

Koko naistenmalliston pääset kurkkimaan täältä.

No nyt se perjantai sitten tuli. Ja on mulla kyllä ihan perjantaifiiliskin, ulos syömään, leffaan, mitä näitä nyt olisi… Ehkä lasi viiniä, rentoutumista, sellaista perjantaijuttua… Mutta en mä ihan reporangaksi ole heittäytynyt, sain nimittäin aikaiseksi käydä hiukan komeroiden kimppuun. Tarkoitus kun olisi saada talon kiinteistä komeroista oikeasti käyttökelpoista säilytystilaa, ja pistää kiertoon esimerkiksi kenkiä ja muuta mukavaa, mitä nyt ei enää tule itse käytettyä. Kengät nimittäin vievät ihan hurjasti tilaa!

Sinä samalla  penkoessani, aloin pohtia, että olen viimeisen vuoden aikana ostanut aika vähän vaatteita. Kaapeista löytyy hurjan paljon tavaraa jopa kuuden vuoden takaa, ja pieni osa paljon sitä vanhempiakin. Lähinnä vaatteiden koko on ollut se karsintaperuste… Näin bloggaajana toki välillä oikein huvittaa, kun kysytte vaatteideni alkuperää, ja kyseinen gledju onkin ostettu jo viisi vuotta sitten, eikä sitä löydy enää edes alennustangosta. En siis voi väittää olevani järin muodikas.
Please Jeansin farkut ja housut ovat tosin parin viime vuoden aikana olleet kovasti käytössä, ja niitä on tullut hankittua useampi pari. Jokainen kuitenkin maksanut itsensä monin verroin takaisin. Tosin tuossa joulun alla tilasin taas yhdet, ja nettikaupan kuvat olivat sen verran harhaanjohtavia, että nyt mulle on jo kolmannet tätä samaa sävyä. Ehkä nekin siis päätyvät eteenpäin.

Perjantain astetta skarpinpi asu koostuukin täysin oldie goldie matskusta. Pari vuotta vanhat farkut, ja pikkuisen vanhempi Benettonin jakku. Ikivanha Day Birger et Mikkelsenin pusero ja Klaaraa odottaessani hankkimani, tukevat Sixtysevenin nahkanilkkurit. Kaulakoru on joskus tullut hankittua sellaisesta tinkelitankelikaupasta, joita ostoskeskuksissa on. Tiedättehän, paljon koruja… Nyt se vain sattuu mätsäämään (edelleen) joulunpunaisiin kynsiini.  Vain Pernille Corydonin rannerengas on pikkuisen uudempi, joulukuulta. Todellinen oldie goldie on kuitenkin Mulberryn Roxanne, vanha räyskä, jonka kierrättämistä mietin vähintään kerran vuodessa, kunnes tajuan, että pidän siitä aivan liikaa laukusta luopuakseni.

En tietenkään väitä, että voisin kehuskella ostamattomuudellani, toki hankin vuosittain jotain uutta – useammankin vaatteen. Mutta toisaalta, hankin harvemmin kertakäyttövaatetta. Jotain mikä on hirveän in vain hetken. Epämuodikkuuden sijaan musta kyse on enemmänkin omasta tyylistä. Siitä, että aikuisena ei enää tarvitse tarttua joka napapaitatrendiin ja nahkalippiksiin, vaan voi ihan huoletta näyttää itseltään.
Sama pätee tietenkin myös meikkaamiseen ja hiuksiin. Nuorempana on kyllä tullut kokeiltua kaikkea, mutta silti ihan perus raidoitetut hiukset ja nudemeikki ovat se mun juttu. Niistäkin kun voi löytää uusia vivahteita!

Oli miten oli, ehkä muotia ja tyyliä tärkeämpää on se, missä itse viihtyy. Mutta, olisi kiva kuulla teidänkin kokemuksia. Onko oma tyyli ihan valmis jo? Joku tietty väri, joka kantaa vuodesta toiseen, ja toimii kulmakivenä. Ikuinen farkkutyttö vai mustaan luottava tyylinikkari? Onko kiva leikitellä, kokeilla ja katsoa, vai onko vaatekaapissasi täydellinen klassikoiden kokoelma?

Kivaa perjantaita, ja leppoisaa viikonloppua!

Remonttipölystä johonkin aivan muuhun taas hetkeksi. Eli Indiedaysin, Olympuksen ja Instrumentariumin Fashion photo shoot kampikseen, josta vielä olisi tämä yksi lookki jemmassa. Aikaisemmat kaksi postausta voitte lukea täältä ja täältä.

Jos tässä lookissa silmälasit nyt menivätkin mukavuusalueeni ulkopuolelle, niin asun suhteen päästiin ytimeen. Kuvauksien stylisti Zoe Hughes, oli valinnut asukseni Katri Niskasen superihanan jumpsuitin, josta en sitten olisikaan tahtonut päivän päätteeksi luopua. Kuten ennenkin olen kirjoitellut, itselläni on päähänpinttymä näistä haalariasuista. Kesällä rennompi hellepuku, mutta juhlavampi versio lyö kyllä perinteisen pikkumustankin. En tiedä olenko varsinaisesti rakastunut mihinkään vaatteeseen viimeisen vuoden aikana samalla tavalla kuin tähän pukuun. Jos budjetti olisi antanut periksi, olisin ostanut puvun Indiedaysin Blog Awards juhlaan. No, mutta sainhan ainakin pienen tuhkimohetkeni puvun kanssa, joten lohdutus sekin! 🙂 Ja, vaikka stylisti nyt kokosi lookin ylimielinen business-nainen mielessään, näkisin itseni tässä asussa oikein mielelläni pikkujoulutunnelmissa!

Voguen sähäkän turkoosit pokat olivatkin sitten itselleni vähän erilainen kokeilu. Kiva sekin, että välillä joutuu pois sieltä totutusta, ja näkee kasvoilaan toisten ideoita. Jos edellisten postausten pokissa oltiin nyt niin muodikkaalla 60-luvun alueella, niin näissä pokissa ainakin väritys iskee silmään kuin 80-luvun neonvärit. Toisaalta pokan malli on aika klassinen, ja mikäli oikesti olisin business-nainen, jotkin tämän malliset lasit kai tekisivät tyylistäni uskottavan. Sankojen hieman tummempi väri tosin tuo mieleen Mikko Alatalon. 😉

Kirkkaan punaiset huulet ja silmälasit joita tuskin olisin itse koskaan valinnut, ovat lopulta olleet yksi tämän syksyn hienoimmista kokemuksista. Yksi päivä, joilloin sai hypätä pois kuorestaan ja roolipelata itsensä johonkin aivan muuhun maailmaan. Paljon jää ainakin hyviä muistoja taskuun päivästä Tiivistämöllä, siitä olen varma. Ja tietysti Olympuksen ambassadorkuvaaja Damian McGillicuddyn huippukuvat itselleni muistoksi! Joten, hurjan suuret kiitokset koko tiimille!

Jumpsuit|Katri/N
Pokat|Vogue|instrumentarium
Kuvat|Damian McGillicuddy|Olympus
tuotekuvat|Instrumentarium

Mukana kuvauksissa oli yhteensä yhdeksän blogia;
Annika O., Just My Imagination, Uino, Life of Silja, At Maria’s, Rillan koti, Tickle your fancy ja Päästä varpaisiin.
Kaikki toinen toistaan huikeammat kuvat ovat nähtävissä kampanjasivulla.

PS. Muikkarina vielä, että siellä Instrussa on edelleen se kahdet lasit yksien hinnalla -tarjous. 🙂

Noh, lempivaatteista johonkin aivan muuhun. Tähän on turha edes yrittää keksiä mitään loistavaa aasinsiltaa! Kyseessä on nimittäin Indiedaysin, Instrumentariumin ja Olympuksen Fashion Photo Shoot –yhteistyökampanja, jossa olen mukana!

Mehän kuvattiin jo muistaakseni syyskuun alussa, joten kuvauspäivästä on ehtinyt vierähtää tovi. Itsessäänkin tämä oli jo kokemus, kameran takana hyöri Olympuksen ambassadorkuvaaja Damian McGillicuddy, joka on siis maailmankuulu muotikuvaaja, jonka otoksia on ollut esillä esimerkiksi Voguessa! Tiimiin kuului myös stylisti Zoe Hughes, jonka tehtävänä luonnollisesti oli valita ylemme vaatteet, joilla kuvien tunnelmaa korostetaan. Kuten arvata saattaa kyse on siis tällä kertaa kehysmuodista, ja pääosassa ovat silmälasit.

Jokaiselle meille valikoitui oma  silmälasimerkkki, ja itse päädyin poseeraamaan ylimielistä lookkiani Voguen kehyksissä.

Hauskintahan tämänkaltaisissa kuvissa on se, että niistä tuskin itsekään tunnistaa itseään. Aivan kuin olisit joku muu, irtautunut hetkeksi itsestäsi, ja se ei muuten ollut helppoa. Nimittäin näyttää kylmältä ja tunteettomalta, ylimieliseltä ja ylpeältä! Noh, jotenkin siitä selvittiin! 🙂
Ehkä eniten kuitenkin pelkäsin ennakkoon, miten mahdun vaatteisiin, nuo PR-toimistojen mallikappaleet kun yleisesti ovat niitä pienimpiä kokoja, ja minä taasen ruuminrakenteeltani kaikkea muuta kuin siro ja pieni. Itse olisin luovuttanut tämän Vilan kotelomekon suhteen heti, mutta Zoe oli sitä mieltä, että mekko laitetaan päälle, ja kas, niin hän vain veti vetoketjun kiinni!

Siinä, missä ylimielisyys ja sähkönsininen eivät varsinaisesti ole heiniäni, Voguen trendikuvaus kuitenkin miellyttää: Vogue on ihmisille, jotka rakastavat muotia mutta eivät ole muodin orjia. He ovat rohkeita, helposti inspiroituvia ja pukeutuvat arkenakin muodikkaasti. 

Kahdessa ylimmässä kuvassa nenälläni on Charlotte Ransonin Voguelle suunnittelemat ruskeat muovikehykset.

Syksyn kehysmuodin kuvaillaan olevan modernia, mutta 60-luvun tyyliä mukailevaa. Näyttäviä linjoja yhdistettynä naisellisiin väreihin, jotka tekevät lookista vahvan eivätkä suinkaan tyttömäisen. Tuo pyöreä kehys on juurikin tätä, ja tykästyin laseihin niin, että voisin vallan mainiosti hankkia pokat itsellenikin. Ja ne muuten näyttivät päässäni tosi kivoilta ihan norminaamallakin! 😉

Pikkuisen enemmän business womania löytyy Voguen mustasta ja jonkin verran  kulmikkaammasta kehyksestä. Tämä kehysmalli on enemmän klassinen, ja mielestäni huomattavasti virallisempi kuin aikaisempi. Silti se ei ole tylsä, vaikkakin itse tykästyin huomattavasti enemmän ensimmäiseen, leikkisämpään malliin.Monestihan tulee ajatelleeksi, että sitä voisi valita aika villitkin kehykset, jos silmälaseja omistaisi usemmat. Ainakin itse olen sen verran tylsä ja varovainen, että ainoiksi laseikseni en uskalla ostaa mitään hirvittävän räväkkää ja trendikästä, vaan menen helposti sillä turvalliseslla linjalla. Nyt Instrussa on kuitenkin meneillään kampanja, jossa saat toiset lasit kaupanpäälle. Itselle, tai kenelle sitten haluatkin. (Samanhintaiset tai edullisemmat kehykset, vakiolinssit kovalla ja heijastamattomalla pinnoitteella, molemmille optikon näöntarkastus.)
Eli, tässä kohtaa olisi mahdollisuus myös niihin revittelypokiin, johonkin mitä ei tarvitse käyttää välttämättä päivittäin. Näitä kyseisiä Vogue -merkkisiä kehyksiähän myy Suomessa ainoastaan Instrumentarium.

Tämä Fashion Photo Shoot -juttusarja tulee saamaan jatkoa, kunhan pääsen käsiksi kuvamateriaaliini. Muista Indiedays-blogeista olette varmasti voineetkin jo bongata kuvia samoista kuvauksista, ja pahoittelen, että oma kuvasaldoni jäi nyt tällä erää näihin kolmeen. Muita kampanjassa mukana olevia blogeja ovat Päästä varpaisiin, Annika O, Just My Imagination, Uino, Life of Silja, At Maria’s, Rillan Koti ja Tickle your fancy .
Kampanjasivulta löytyy paljon kivaa kuvamateriaalia, ja tietysti kehysesittelyjä, joten käykäähän kurkistelemassa!

Kuvat: Damian McGillicuddy
Tuotekuvat: Instrumentarium

Syksyn tullen, olen vihättynyt koko ajan enemmän ja enemmän mustan ja harmaann sävyistä. Jollakin keittiöpsykologialla tämän kai voisi selittää mieleni mustumiseksi tai jonkinlaiseksi kriisiksi. Tosiasia on, että koen mustan skarpiksi väriksi, joka antaa potkua pukeutumiseen. Lähipäivät olen hiihtänyt kotona villasukissa, ja verkkareissa tai pyjamanhousuissa, mutta kun pukeudun lähteäkseni ulos, haluan oikeasti tuntea jollakin tapaa laittautuneeni.

Olen saanut tällä viikolla paljon kyselyita mustista nilkkureistani, aivan kuten saan edelleenkin kyselyjä ruskeista nilkkureistani. Molemmat ovat samalta merkiltä; Sixtyseven! Törmäsin näihin edellisen raskauteni aikana, kun halusin talveksi tukevat ja turvalliset (ja tietysti mukavat) korolliset nilkkurit. Nuo silloin hankkimani ruskeat kengät olivat kaikkea tätä, ja siksi päädyin myöhemmin hankkimaan mustat nilkkurit samalta merkiltä. Sixtyseven kengät eivät ole järin kalliita, mutta mielestäni näissä laatu on todella kohdallaan! Ainakin Brandoksella on suuri valikoima merkin nilkkureita. Ja, joku jo ehti kysyäkin, miten on laita kokojen kanssa, ja tähänkin vastaan, että numerot pitävät kyllä kutinsa.

Kengistä asusteisiin, ja aasinsillan kautta kameraan. Kyselitte kesällä kuvia täältä lähiseudulta ja lenkkipolkujeni varrelta. Tuolloin kameran kantaminen mukana tuntui älyttömän työläältä, sillä Canonin 5D:n runko on paitsi painava, myös iso. Tuolloin heräsikin kiinnostus Olympuksen pienikokoisiin järkkäreihin, joita olen kuullut paljon kehuttavan. Oma kosketukseni Olympuksen kameroihin on kuitenkin sieltä blogin perustamisen ajoilta, niitä ensimmäisiä digipokkareita,  jotka olivat muuten tuolloin kooltaan lähes tämän OM-D:n luokkaa. Niinpä päätin lainata Olympukselta kameraa testattavaksi ja muuttaa käsitykseni siitä, että vain isolla ja järeällä kameralla saa laadukkaita kuvia.

Ja, voi että! Sen lisäksi, että kamera on pieni ja suht kevyt, se on myös ulkonäöltään kuin koru! Jollakin tapaa niin vintage ja silti nykyajan hienouksilla! Tällä nimittäin saa myös kameran WiFi:n avulla siirrettyä kuvat vaikka puhelimeen, ja siitä instagramiin! Kuvien laatu on ihan huippuluokkaa, skarppeja ja teräviä otoksia. OK, mä opettelen vielä kaikkia hienouksia, mutta olen nyt jo ihan fiiliksissä!

Mitä muuten tulee syksyn asusteisiin, olen ainakin onnellinen siitä, että taas uskaltaa käyttää hajuvettä! Tuoksu kun on mielestäni asuste siinä missä korutkin. Ampparivaara on mennyt ohi, ja kaivoinkin Marc Jacobsin Daisy Delight -kesätuoksun tilalle tämän originellin version.
Ja, vaikka huiveja käytänkin lähes vuoden ympäri, on syksy ehdottomasti parasta huiviaikaa. Patellisävyjen tilalle olen kaivanut hillytympiä värejä, ja Becksöndergaardin, villa/silkkinen, hiukan eläinkuosia muistuttava sydänkuviointi, on tällä hetkellä ehdoton ykkössuosikkini.

Kenkien malli on molemmissa muistaakseni Ange, ja huivin kuosi taasen nimeltään b-heart storm. Kameran malli kokonaisuudessaan on OM-D E-M10. Jos jotakuta jäi vaivaamaan. Taustalla näkyvä kuva on juliste Paolo Roversin Secrets-näyttelystä.

Tänään on harrastuspäivä, joten nyt täytyy kiirehtiä vielä hetkeksi hommiin. Koitan kuroa tänään kommentit taas kuntoon!

Ihanaa päivää teille!

Instagramissa näitä perjantain kuvia jo hiukan vilahtikin. Matkakohteena oli tosiaankin me&i:n pääkonttori Malmössä, ja matkaseurana meandin iloisen kaksikon, Annan ja Venlan lisäksi, blogisiskot Heidi, Minttu ja Elisa. Kahden jälkimmäisen kanssa tiet ovat kohdanneet aikaisemminkin, ja ryhmämme osoittautui todella iloiseksi ja naurua hersyväksi porukaksi.

Iloinen bloggariryhmä. Vierailulla oli myös samanlainen jengi Saksasta. Kuva lainattu Heidiltä.

Raakapuuvillasta postitettavaan vaatteeseen.
Saimme perehtyä koko prosessiin, suunnittelusta toteutukseen, ja aina valmiisiin vaatteisiin asti. Itselleni vaateteollisuus on aika vieras laji, ja oli ihan mahtava kuulla, miten moni, hyvin pienikin asia, vaikuttaa tekstiiliteollisuuden vastuullisuuteen ja tuotantoketjun toimivuuteen. Että ihan tosissaan vielä nykypäivänäkin tuotanto sisältää rutkasti käsin tehtäviä toimenpiteitä ja vaatii tekniikan sijaan ihan oikean ihmisen läsnäoloa. Tuntui myös aika hurjalta, että pääkonttorilla oli “suomalainen huone”; asiakaspalvelu, joka vastaa päivittäin lukuisiin suomalaisten asiakkaiden kysymyksiin!
Melko suuri yritys kuitenkin, ja silti kaikki on jotenkin niin äärettömän läheistä, kuin perheyrityksessä olisi vieraillut!

Meandin vaatteille tärkeimpiä ominaisuuksia ovat ehdottomasti laatu, ja käytännöllisyys/mukavuus. Uuniikki ulkonäkö, joka voidaan pukea myös sanaan tunnistettavuus, sekä yhdisteltävyys ja unisexajattelu. Lastenvaatteissa ei mennä trendi edellä, ja muodin aallonharjalla seilaten, vaan erotutaan rohkeasti massasta ja pysytään omassa tyylissä. Samaan aikaan  kun värikylläisyys ja printit ehkä ihmetyttivät toisia, meandi raivasi tiensä kuluttajien suosioon juuri olemalla erilainen ja selkeästi erottuva vaatemerkki. Mallistojen lisäksi meandi on halunnut selvästi erottua myös myynnillään. Nykyään kotikutsuja järjestävät jo lukuisat firmat, ja niiden suosio kasvaa jatkuvasti.

Alkujaan lastenvaatteiden rinnalle suunniteltu naistenmallisto on kasvanut vuosien kuluessa, ja nyt 10-vuotias me&i selvästi panostaa yhä enemmän myös naisten pukeutumiseen. Lastenvaatteisiin mätsäävien printtien lisäksi tarjolla on yhä enemmän laadukasta ja mukavaa vaatetta naisille hillityissä sävyissä ja väreissä. Itse olen vuosia pukeutunut meandin naistenvaatteisiin, ja olen koko ajan iloisempi siitä, että naisten pukeutuminen on selvästi erotettu lasten vaatteista, ja mallistosta löytyy myös niitä hillitymmin printattuja ja printittömiä aikuisten vaatteita.

“Nostalgiaseinällä” oli lattiasta kattoon meandin printtejä vuosien varrelta. Näimme myös sellaisia, jotka eivät vielä ole päässeet vaatteisiin asti! Kaikkien kuvioiden takana on kuitenkin yksi nainen, yllä olevan kuvan Camilla, jonka aikoinaan piti vain suunnitella logo me&i -tuotemerkille. Logon jälkeen Camilla on kuitenkin suoltanut meandille printtejä ihan älyttömän määrän, ja luonut mallistoihin yhteenkuuluvan tarinan yksittäisinä printteinä, koko printattuina kankaina ja erilaisina applikaatioina.

Parituntisen aikana toinen meandin perustajista, Helene Nyrell, kertoi meille työstään, siitä, miten vuonna 2004, pinestä joulumyyjäisiin tarkoitetusta myyntierästä kasvoikin tuotemerkki, jonka liikevaihto on jo yli 200 miljoonaa kruunua. Ja, mikäli mun pitäis just nyt nimetä tosielämän idolini, olisi Helene juurikin hän. Ihailen naisia, joilla on vahva visio tulevaisuudesta ja urastaan. Into tekemäänsä työhön, ja kyky olla nöyrästi ylpeä aikaansaamastaan. Helene oli kaikkea tätä, ja paljon muuta. Ihan selkeästi mun ykkösidoli ja aivan loistava esimerkki jokaiselle naiselle! Kirjoitin teille viime viikolla työn ilosta, ja tässä naisessa ruumiillistui kaikki se kuvailemani!

Lounaaksi toimistolla söimme vegaanista raakaruokaa, joka oli ihan uusi elämys mulle! Tämä oli Helenen valitsema lounastyyli, joten iski ihan pikkuinen raakaravintovillitys (luonnollisesti Helenen ulkoinen olemus ja energisyys olivat ihan paras myyntipuhe! :)).

Entä mitä uutta?
Kyllä, näimme valmiit syysmalliston uutuudet, jotka paljastuvat teillekin ihan pian. Koska olen itse vähemmän lastenvaatebloggaaja, vinkaan teille malliston naisten uutuuksista, kun se on ajankohtaista. Ihan vielä ei ole lupa pläjäyttää noita salaisuuksia blogiin asti. 🙂

Tammikuisen muotinäytöksen jälkeen olin häkeltynyt siitä yhteenkuuluuvuuden tunteesta, joka me&i:n myyjien välillä selvästi vallitsi. Tämän pääkonttorivierailun jälkeen olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että yritys todellakin toimii hyvässä ja suvaitsevaisessa ilmapiirissä. Harvemmin saa vastaavaa tunnetta tuollaisesta kuin yhtä suurta perhettä -fiiliksestä. Suomessa tämänkaltainen ajattelu on myyjien välillä kuulemma todella vallitseva, ja kyllähän sen selvästi pystyy aistimaankin!

Ihan loistava matka ja hauskaa seuraa. Tuli pohdittua, kuinka monta bloggaajaa todella tarvitaan aukaisemaan lukitun huoneiston ovi, ja miten helposti neljä iloista naista saa ilmaisen bussikyydin Kööpenhaminassa. Toisinsanoen, naurettua tuli ihan valtavasti!!!!

Laitan muitakin matkakuulumisia blogiin, kunhan ehdin. Nyt kuitenkin toivottelen teille mukavat tiistait!