Huhhuh! Tuollaisen nauruviikonlopun jälkeen kai mikä tahansa viikko tuntuisi hiljaiselta, mutta tällä kertaa se on sitä ihan oikeasti. Kohti pääsiäistä mennään, ja kesäajassakin vielä.

Viikonloppu oli enemmän kuin onnistunut, ja elämä piteni taas vuosikymmeniä, mikäli nauramisen väitettyihin vaikutuksiin on uskominen. Väsynyt, mutta onnellinen oli eilisillan mielentila, kun tulin kotiin. Vaikka pitkien yöunien nimeen vannonkin, on virkistäytymistä kuitenkin muunkinlaista ja nyt tuli aimo annos juurikin sitä toista laatua!
Nappasin energiareissulta itselleni tuliaisiksi kukkamekon ja tupsutyynyn. Ajattelin, että ei tarvitse kuin sujauttaa mekko päälleen tai painaa pää tyynyyn, ja heti pääsee mielessään takaisin tähän nauruntäyteiseen viikonloppuun. Tosin vielä hetken aikaa taidan lejua niihin tunnelmiin ihan ilman apuvälineitäkin!

Täällä oli kuulemma myös eilen ollut tosi keväinen päivä, vaikka illalla tupruttikin lunta taas oikein kunnolla. Muta uskon sanontaan “uusi lumi on vanhan surma”, ja sitä myötä myös kevään koittoon. Tällä viikolla koristellaan koti vastaanottamaan pääsiäistä. Tosin meillä ei ole edes pajunkissoja, kun tuntuu, että kaikki ojat putsattiin viime vuonna niin tarkkaan, että pajunkissa-apajani ovat vähän huonossa jamassa. Pitänee vissiin jalkautua etsintämatkalle jonnekin vähän kauemmaksi. 🙂

Heipparallaa!

Tiedättekö mistä tietää, että asiat on ihan liian hyvin? No siitä, että ihmisellä on aikaa ja energiaa miettiä ja murehtia ihan turhia juttuja! Mulle nimittäin tulee aina välillä sellainen ihan hassu fiilis, että tekisi mieli muuttaa kaikki. Tekisi mieli vaihtaa päätä, tai ainakin mennä kampaajalle ja vetää joku tosi erilainen frisyyri. Näyttää joltain ihan erilaiselta. Kun on jotenkin kyllästynyt muka itseensä ja kaikkeen muuhunkin. Nyt viime päivinä mun muutoksenhalu on paisunut ihan kaikkeen. Tekisi mieli muuttaa ihan kaikki! Maalata seinät tummiksi tai tapetoida joillakin tosi tummilla tai värikkäillä tapeteteilla kaikki huoneet eri näköiseksi. Vaihtaa kaikki vaalea ja harmoninen väreihin ja kuoseihin. Tekisi mieli muuttaa paitsi itsensä, myös oma kotinsa joksikin ihan muuksi, kuin mitä on nyt. Totaaliöverit ihan joka suhteessa. Vaikka oikeesti kaikki on tosi hyvin ja kaikki on just hyvin näinkin. First world problems! Ajatella, että minä, jolla on ihan kaikkea (ja nyt siis versus ihmiset, jotka elävät nälässä, pelossa ja kurjuudessa), kehtaan vieläpä kyllästyä ja kaivata muutosta.

Meillä oli eilen koululla tosi mielenkiintoinen huoltajailta. Hyvinvointi-ilta. Sellainen jossa oltiin yhdessä lapsen kanssa, ja mietittiin erilaisia asioita yhdessä ja käytännössä. Tämä siksi, että aikaisemmin tehty hyvinvointikysely oli tuottanut ikäviä tuloksia. Että lapset on yksinäisiä, onnettomia, riitautuvat helposti ja tulevat nälkäisenä kouluun. Siis ihan siitä karusta syystä, että keskellä hyvinvoivaa Suomea, pienessä lintukodossakin, lapset voivat huonosti. Pienet lapset, eskari-vitosluokkalaiset. Koko ilta aloitettiin psykologin puheenvuorolla, jossa käsiteltiin lapsen mielenterveyttä ja tervettä itsetuntoa. Sitten kierreltiin eri pisteillä, ja oli asiaa ja esimerkkejä ravinnosta, liikunnasta ja hygieniasta sekä unesta. Kaikki tosi tärkeitä juttuja. Kuitenkin se kaikken pysäyttävin juttu oli meille aikuisille järjestetty hetki, jossa puhuttiin netistä ja somesta. Ja tiedättekö kun mä tunsin itseni ihan totaaliseksi muumioksi! Tajusin, että olen itse jostain kivikaudelta, eikä mulla ole ollut hajuakaan, mitä kaikkea kamalaa netissä nykyään on. Ihan sairaita sivustoja ja ihan sairaita juttuja. Jotain niin kamalia asioita, että tekisi mieli huutaa ja itkeä. Ja sitten sitä äkkiä tosiaan tajuaa, miten hienosti asiat on just nyt. Että miten hyvin meillä on oikeastaan ihan kaikki.

Ja vielä eilen iltapäivällä mä ajattelin koko huoltajaillasta, että no joo. Kun se kestääkin niin myöhään, että viivästyy nukkumaanmeno, ja sitten ollaan aamulla väsyneitä jne. Mutta sitten kuitenkin musta tuntui illalla, että sitä asiaa oli niin paljon, ja kuitenkin kaikesta raapaistiin vain pintaa. Koska noi jututhan on kaikki niin tärkeitä, että niistä jokaisesta yksistäänkin olisi voinut olla asiaa vaikka kokonaiseksi illaksi. Ja oli tosi hieno, että sain ihan oikeasti keskittyä noihin asioihin lapsen kanssa yhdessä. Koska mä sain apua isomummulta, joka oli pitämässä sillä aikaa seuraa Klaaralle. Ajatelkaa, ISOmummulta! Sellaiselta, joka tulee meille lettutaikina mukanaan ja tuo mulle vielä kukkia tullessaan.

Otin illalla lapset viereeni nukkumaan ja totesin, että en lopulta haluakaan mitään isoja muutoksia. Että mulla on asiat oikeasti tosi hyvin just näin. Siinä nukkuvien lasten rauhallista hengitystä kuunnellessa unohtui tapetit ja maalit. Oikeastaan ihan kaikki, millä ei oikeasti ole mitään merkitystä.

Kylläpä tulee taas viikonloppu hyvään saumaan. Itse asiassa jopa tarpeeseen, tämä kun on piiiitkästä aikaa sellainen perheen yhteinen viikonloppu. Tänään tehdään jotain hyvää iltapalaa ja huomenna nukutaan niin pitkään kuin huvittaa. Siivottu koti, vasta pestyt lakanat sekä sopiva määrä kukkia ja kynttilöitä. Ai autuasta perjantai-iltaa!

Mutta tällä kertaa mulla oli kyllä ihan asiaakin, nimittäin halusin kiittää teitä! Inspiration Blog Awards julkaisi eilen ehdokkaslistansa, ja kiitos teidän, blogini on päässyt ehdolle Vuoden visuaalisin  -kategoriassa. Tämä on minulle todella iso kunnia, sillä tuolla samaisessa kategoriassa on ehdolla niin mielettömän hienoja blogeja. Ihan pikkaisen jopa pelkään eksyneeni väärälle hiekkalaatikolle, sen verran tämä oman blogin kotikutoisuus pistää silmään tuollaisessa porukassa. Mutta jos te kerran koette blogini sisällön visuaalisesti miellyttäväksi, kannan ehdokkuuteni rinta rottingilla. Joka tapauksessa iso kiitos kuuluu teille! ♡

Nyt toivottelen teille suloista perjantaifiilistä ja leppoisaa viikonlopun aloitusta. Itse taidan heittäytyä hetkeksi kirjan pariin!

PS. Kaikki Inspiration Blog Awards -ehdokkaat ja äänestyksen löydät täältä.

Perjantaita!

Vähän nuupahtaneet tulppaanit ja pöydälle nostetut pääsiäismunat virittelevät käyntiin keväisempää viikonloppua. Jos onni on puolellani, tulppaanit kyllä päivittyvät virkeämpiin yksilöihin ennen sunnuntaita.

Maaliskuu on muutosten kuukausi, ja sen lisäksi, että täytin eilen vuosia, aloitin eilen myös uudet opinnot. Jo syksyllä aloittaessani valokuvausopinnot, tajusin aika nopeasti, että olen väärässä paikassa, ja koko koulu aiheutti itselleni enemmän kipuilua kuin mielihyvää. Ja, tästä samaisesta syystä en kokenut luontevaksi opinnoistani kirjoittaakaan, vaikka sitä jossain vaiheessa pyysittekin. Opettajani oli kai samalla aaltopituudella kanssani, ja hän ehdottikin, että vaihtaisin koulutukseni ammattitutkintoon, joka ei lähde liikkeelle ihan alkutekijöistä, vaan keskittyy enemmän oman osaamisen ja liiketoiminnan kehittämiseen. Siispä, kun eilen aloitin uuden opintaipaleeni, sain itselleni samalla aika ihanan syntymäpäivälahjan. 🙂 Yksi asia, joka toimii kirsikkana muutenkin hyvän maaliskuufiilikseni päällä.

Toivottelen mukavaa viikonlopun aloitusta. Omani potkaisen käyntiin lasten discossa! 🙂

Kesäikävästä kevään fiilistelyyn. Näin se menee. Totesin nimittäin eilen, että välikerrastosta voi jo luopua. Hittolainen, olen jatkanut tuota napajäätikkölle pukeutumistani, vaikka elohopea on noussut jopa 20°C viimeviikkoisesta. Kaiken palelemisen jälkeen löysin itseni valittamasta kuumuutta, ja sitä en todellakaan vielä viime maanantaina olisi uskonut joskus tekeväni. Jossain kohtaa ajattelin jo, että en ikinä voisi muuta kuin palella. 🙂

Nyt kun pääsin tuosta syväjäästä eroon, huomaan paljon kevään merkkejä ympärilläni. Naapurin suulin katolta juoksee lumi alas, ja “räystäät tippuu”, kun aurinko lämmittää mustaa peltikattoa. Pajunkissoja ei kai kannata mainita, kun niitä oli saatavilla jo jouluna, mutta nyt nuokin näyttävät silmään huomattavasti kauniimmalta. Josko viikonloppuna tehtäisiin kävelylenkki niin, että saadaan kissoja ihan maljakkoon asti. Pääsiäinen on loppukuusta, ja kuten jouluakin, tätäkin juhlaa tykkään fiilistellä kunnolla etukäteen. Nostin juuri olohuoneen pöydälle kasan pahvimunia ja ajattelinkin viritellä kotia hieman keväisempään fiilikseen.

Mitä enemmän aurinko paistaa ja pakkasasteet väistyvät, huomaan kaipaavani jo pukeutumiseenkin keväisempiä sävyjä. Sininen ja punainen alkavat viedä sijaa harmaalta, ja tummanvihreäkin tulee pian vaihtumaan heleämpiin sävyihin. En tiedä johtuiko se eilisestä hikoilusta vai ihan vain jonkinlaisesta heräämisesta auringon keväisempiin säteisiin, mutta nyt on sitä paljon puhuttua kevättä rinnassa. Ja tuntuu muuten hyvältä! Pitkä ja pimeä talvi on voitettu, ja ihminen on taas oma itsensä!

Iloa keskiviikkoiltaanne! ♡

Hello ihanat!

    Maaliskuu, ja kevättä kohti mennään – pakkasesta huolimatta! Ja siitäkin huolimatta, että toukokuu on kuukausista se suosikkini, on maaliskuu kuitenkin jollakin tapaa se minun kuukauteni. En tiedä johtuuko se siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että olen syntynyt maaliskuussa, vai mistä, mutta tähän aikaan vuodesta koen ehdottomasti olevani parhaimmillani. Ikään kuin heräisin joka vuosi henkiin maaliskuussa. Ajatus kulkee ja kaikki näyttää helpommalta. Luin jostain joulun jälkeen, että suomalaisten ei pitäisi tehdä mitään isoja uudenvuodenlupauksia, koska pimeään vuodenaikaan emme ole parhaimmillamme, ja esimerkiksi isot elämänmuutokset ovat liian raskaita talven pimeydessä. En nyt muista, oliko tekstissä jotakin vaihtoehtoista aikaa noille elämänmuutoksien aloittamisille, mutta sanoisin itse, että maaliskuu on varmasti paras mahdollinen aika! Ollaan tiukasti kiinni arjessa ja rutiineissa, eikä kevätkään vielä viettele. Valoa kuitenkin riittää myös aamuihin ja iltoihin, mikä tekee päivistä huomattavasti pidemmän tuntuisia.

Maaliskuulle on tiedossa paljon mukavaa ohjelmaa ja tosi kivoja juttuja, mikä tietenkin sekin puolestaan nostattaa tämän alkaneen kuukauden pisteitä. Niistä jutuista kuitenkin vasta myöhemmin. Olen myös viime aikoina monta kertaa kuitannut lasten leivontatoiveet jollakin epämääräisellä “katsotaan joku päivä” -fraasilla, että päätin tässä kuussa kyllästyttää jälkikasvuni leipomisella. Kakkua, pullaa, sämpylää… Kaivan lehmänhermoni sieltä jostakin kaamosvarastosta ja annan lasteni toteuttaa itseään. Joten kun esikoinen eilen kysyi, voidaanko viikonloppuna leipoa sämpylöitä, vastasin, että tietenkin voidaan! Tänään postilaatikkoon ilmestyi yksi ilmaisjulkaisu, joka piti sisällään vinon pinon erilaisia reseptejä. Ja kas, olen tässä kirjoittessani luvannut sämpylöiden lisäksi myös suklaapannukakkuja ja paria muuta herkkua. 🙂

Siitäkin huolimatta, että nyt olisi hyvä aika tehdä niitä isompia lupauksia, ajattelin kuitenkin pysyä näissä mukavissa jutuissa. Toki voihan se olla, että maaliskuinen energia johtuukin ihan siitä yksinkertaisesta asiasta, että olen ottanut aika kirjaimellisesti lupaukseni panostaa pidempiin yöuniin. Sänkyyn olen nimittäin viimeisen viikon ajan mennyt jo yhdeksän jälkeen ja eilen otin lapset viereeni jo ilta kahdeksalta! Jos maaliskuu ei siis vielä tunnu ihan omaltasi, suosittelen kokeilemaan nukkumisen taianomaista vaikutusta!

Iloa päiväänne!

Tämä viikko tuntuu menevän taas nopeammin kuin osasin kuvitella. Viime viikolla sairasteluun kadotettua aikaa on nyt kurottu kiinni monessakin suhteessa, mutta fiilis on ollut hyvä ja energiatkin tuntuvat olevan ihan kohdillaan. Siitäkin huolimatta, että luulin tuon miltei aamun asti valvomisen roikkuvan kuin pallona jalassani tämän viikon. Olen varma, että menetetyt yöunet kompensoituivat moninkertaisesti naurulla ja ilolla. Sitä sen on pakko olla!

Täällä meillä on himppasen verran huonosti mitään keväisiä kukkia saatavilla, mutta onneksi jo kolme viikkoa sitten hankkimani perunanarsissi jaksaa yhä odotuttaa kukintansa kanssa. Ripauskin heleää vihreää antaa heti piristystä sisustukseen ja tämä kelpo ”istutus” toimii oikein hienosti olohuoneen sohvapöydällä.

Huomenna vielä olisi ihan tavallinen arkipäivä, ja sitten seuraava viikko onkin pyhitetty lomailulle. Tai no, me lomailemme lasten kanssa, ja yritämme ottaa vapaapäivistä kaiken ilon irti. Ulkoilua ja lepäilyä ainakin mahdutetaan päiviin, ja saadaanpa myös vieraita, mikä taasen saattaa johtaa jonkinlaiseen jauhopeukalointiin!

Olen tällä viikolla täydentänyt meidän kynttilävarantoja, sillä meillä palaa kynttilät vielä ihan yhtä ahkerasti kuin marraskuussakin. Elämän pieniä iloja!

Iloa torstaihinne!

Enemmän kuvia ja tietoja olohuoneen sisustuksesta löydät kopioi tyyli – olohuone -postauksesta

Oikein ihanaa ystävänpäivää!

Tämä helmikuu on kyllä ihana, kun kalenteriin on mahdutettu pajon kaikkea kivaa extraa ja ylimääräisiä leivonnaisia. Runebergin tortut ja laskiaispullat jo sinänsä ovat ihania perinneherkkuja, ja yleensä ystävänpäivääkin jollakin makealla juhlistetaan. Ja jos ei juhlisteta, niin ainakin tämä on sellainen ystävällisyyden ja hyvän fiiliksen päivä. Oikeastaan pidän juuri enemmän tästä meidän suomalaisesta ystävänpäivästä, kuin sen amerikkalaisesta rakkausversiosta. Paljon kuulee myös kitinää siitäkin, että joka päivä on ystävänpäivä, ja moinen juhlapäivä on täysi turhake, mutta onhan se nyt oikeasti aika ihanaa, että kaiken negatiivisuuden keskellä vastaan pomppii pinkkejä sydämiä ja kauniita sanoja. Maailmassa tuskin koskaan on liikaa ystävyyttä – saati ystävällisyyttä. Maaliskuu onkin sitten selvästi jo sellainen kevään odottelun kuukausi ja siihen mahtuu pääsiäisen lisäksi tänä vuonna kaikenlaista kivaa. Olen huomannut, että arjen keskellä saa paljon iloa miettimällä tulevia positiivisia juttuja ja laskettelemalla aina spesiaalipäivästä toiseen. Toki ihan se arkikin kannattaa elellä hymyssä suin, mutta pienet valonpilkahdukset tunnelin päässä tekevät askeleesta huomattavasti keveämmän.

Koska eilen syötiin sydänpullaa, meillä taidetaan tänään jättää herkkujen taikominen vähemmälle. Hernekeitto tosin kuuluu vielä päivällispöytään tänäänkin. Muutenkaan meillä ei sinänsä juhlita ystävänpäivää sen kummemmin, mutta kyllä me aamulla herätessämme toisillemme toivotimme hyvää ystävänpäivää kera halausten. Päivästä ei tarvitse tehdä kaupallista kulutusjuhlaa, vaan ihan pienetkin teot merkitsevät paljon.

Sydänten sijaan tänään kuitenkin vähän meikkijuttuja, ja nimenomaan mineraalimeikkijuttuja! Pidempään blogiani seuranneet kenties muistavat, kuinka joskus vannoin mineraalimeikin nimeen, ja taisinpa joskus jopa luvata julkisesti, etten koskaan vaihtaisi takaisin tavalliseen meikkiin. No, tuolloin elettiin aikaa ennen kuopuksemme syntymää, ja ihoni oireili ajoittain vielä todella pahasti aknen suhteen. Viimeinen niitti oli raskausaikana (siis kuopusta odottaessa) villiintynyt akne, joka laittoi etsimään ne kaikkein peittävimmät meikkivoitteet (tai ainakin kokeilemaan kaikkea mahdollista paremman peittävyyden nimissä), ja jotenkin vain jämähdin sille tielle, vaikka sittemmin kevyemmät meikkivoiteet käyttööni onkin eksyneet. Jokin aika sitten sain jo superidean kaivaa vanhat sudit kaapin kätköstä ja hankinkin purkkipinon mineraalimeikkejä ikään kuin uudeksi aloitukseksi. Vaan sitten ne pikku purkkiset taasen jäivät rutiinien alle, ja unohtuivat kylppärin laatikkoon. Kunnes! Hei hertsileijaa, mutta kun sipaisin taas vuosien tauon jälkeen nassuuni mineraalimeikit, olin lentää pyllylleni! Miten olinkaan unohtanut tuon luonnollisen keveän ja kuultavan meikin ihanuuden! Tai no, ehkä se ihanuus jäi tosiaan sinne aknen jalkoihin, mutta juuri nyt tuo meikki tuntuu taas ihan valtavan ihanalle! Hehkua lisää toki sekin, että nyt käytössäni on valoa taittava viimeistelypuuteri ja hohtava korostusväri sekä pinkki poskipuna, jollaisia olen opetellut vihdoin myös käyttämään.

Mineraalimeikkejä on nykyisin niin monia eri merkkejä, mutta itse turvauduin tuohon entuudestaan tuttuun BareMinerals -sarjaan. Siinä kun on mielestäni ihan hyvä peittävyys ja suurin osa tuotteista oli kuitenkin entuudestaan tuttuja, samoin sävyt. Nyt kun koin tämän ahaa-elämyksen jäin tosin pohtimaan, että muitakin mineraalimeikkejä olisi ehkä syytä kokeilla. En tosin tiedä, voiko noita meikkisarjoja käyttää ristiin? Tuntuu, että jokainen aiheesta kirjoitettu blogiteksti on aina tehty yksistään jonkin tietyn merkin tuotteilla. Valaiskaa ihmeessä, jos tietämyksenne on omaani parempi! Anyway, taidan hetkeksi unohtaa taas nestemäiset meikkivoiteet ja sutia naamaani vain ja ainoastaan puutereita. Nuo kun tuntuvat antavan anteeksi paremmin jopa pienoiset ryppyni. 😉

Mukavaa iltapäivää ja rentouttavaa iltaa!

yhteistyössä Ellos 

Heipsulivei!

Tykkään itse sisustuslehdistä, joissa kotijuttujen perässä on se sivu jossa on kodin tyyli pähkinänkuoressa, sekä tuotteet, joilla fiilis syntyy. Vähän samalla ajatuksella kasasin nyt jonkinlaisen koonnin meidän olohuoneesta. “Kopioi tyyli” on vähän ehkä turhankin lehtimäinen otsikointi, mutta pakkohan sitä on joskus kokeilla. Koska sain eilen rutkasti kysymyksiä koskien olohuoneen sisustusta aina sohvista mattoihin, ja sohvapöydän saviruukkuihin, ajattelin lyödä samalla iskulla myös useamman kärpäsen.

Tänään siis tarjolla avaimet skandinaavisen boheemiin sisustukseen. Postaus sisältää mainoslinkkejä Ellokselle, sieltä nimittäin löytyi oikeastaan ihan koko kattaus.

Vähintään kerran viikossa saan kysymyksen liittyen meidän sohvanpäälisiin, eli noihin suuriin “lakanoihin”, jotka tekevät tavallisesta tusinasohvasta vähän boheemimman näköiset, ja lisäksi säästävät aika paljon pyykkärin hermoja. Kyseessä on Elloksen ihan paki parastaan tähän tarkoitukseen tehty tuote, eli Odessa-irtopäällinen 3:n istuttavaan sohvaan. Kangas on tukevaa puuvillakambrikkia, niin paksua, että tällä saa vaikka mustan sohvan valkoiseksi. Ja valkoisen lisäksi sävyjä on tietenkin muitakin. Irtopäällinen on saatavilla myös 2:n istuttavaan sohvaan, sekä nojatuoliin.
Meillä on näitä kolme, eli jos sohvalle joskus pääseekin hyppäämään kuratassuinen koira, ei hätää, päällisen voi vaihtaa ihan heti. 🙂 Ja vaikka meilläkin on sohvassa ihan irrotettavat päälliset, tämä yhtenäinen suoja helpottaa puhtaanapitoa valtavasti. Plus, se tekee sohvista vähän hauskemman näköiset!

Leffapäivien ilo on siirrettävä Dream-sohvapenkki Candice-istuintyynyllä. Penkin varsinainen paikka on pianohuoneen ikkunan alla, mutta aika usein se majailee tuossa huoneiden oviaukossa ja on keskuudessamme senkin verran haluttu löhöpaikka, että vuoroja pitää välillä ihan jakaa.

Lampaantaljoja pidän sohvan selkänojalla paitsi fiiliksen vuoksi, myös ihan käytännön syistä. Kun talossa on vahtia pitäviä eläimiä, ikkunan edessä olevat sohvat likaantuvat helposti juuri tuosta selkänojalta, ja villa on erinomainen lianhylkijä. Shannan-lampaantalja on yksi suosikeistani.

Kysytyimpien kysymysten jaetulla ykkössijalla on meidän matot. Olohuoneessa ja pianohuoneessa on Elloksen Tanger-ryijymatto suuremmassa koossa, ja makuuhuoneessa ja isossa eteisessä samainen matto on hieman pienemmässä koossa. Valkoharmaa/harmaa sävy on ihanan rauhallinen ja kasaa luonnonsävyisen sisustuksen kevyesti yhteen.

Värimaailma pysyy neutraalina, kun sisustuksessa käyttää luonnollisia materiaaleja. Kasa pellavatyynyjä ja erilaista keramiikkaa viimeistelevät tunnelmaa. Sierra-maljakko/ruukku tuo ripauksen kaukomaiden tunnelmaa ja Baras-vati on ulkonäöltään melkein kuin tuo vanha puukulho, joka seikkailee olkkarin sohva- ja sivupöydällä kynttilänpätkineen.

Candice-tyynynpäälliset ovat sohviemme loppusilaus. Rennon ryppyinen pellava ja vähintään yhtä rennot nauhat tyynyn sivussa ovat suosikkejani. Helppohoitoisuus on sitä, että päälliset heitää koneeseen ja kuivuriin, ja ne ovat ilman silitystä valmiina käyttöön. Nämä ovat edullisesta hinnastaan huolimatta ihan älyttömän laadukkaita! Meillä on yhdistelty sekä kitinharmaata, että vaaleanharmaata sävyä. Näin kokonaisuus on sekä lämmin että viileä, mutta kuitenkin yhtenäinen.

Erilaiset puutarjottimet kynttilöiden tai maljakkojen alla antavat luonnollista fiilistä vaikka sohvapöytä ei vanhaa ja kulunutta puuta olisikaan. Uurnamaiset ruukut ovat paitsi supermuodikkaita, myös oiva tapa lisätä hieman bohofiilistä sisustukseen. Kongo maljakko/uurna ja Terra saviruukku löytyivät Elloksen uutuuksista ja kipusivat omalle ihan pakko saada -listalleni.

Kun kokonaisuus on lämmin ja luonnollinen kattovalaisimeksi käy yksinkertainen ja hillitty vaihtoehto ja Elloksen valikoimista löytyi ihan meidän valaisinta vastaava versio. Lovely-kattovalaisin on lisäksi edullinen vaihtoehto!

Meidän sohvapöytä on tosiaan tehty itse vanhoista lattialankuista, mutta helppoa ratkaisua etsivälle Ellokselta löytyy Forrest-sohvapöytä, joka kruunaa luonnollisen tyylin aivan varmasti!

Oikein mukavaa ja leppoisaa viikonloppua!

Tallenna

Tiedättekö sen tunteen, kun uusia seinäpintoja ikään kuin haluaa viimeiseen asti suojella ja pidemmän päälle huomaa, että taulut ovat jääneet vallan ripustamatta? No, meillä on ollut havaittavissa tätä ongelmaa jo pidemmän aikaa, vaikka joka kerta kun saan jotakin ripustettua seinään, totean mielessäni, että miksi ihmeessä vitkuttelin tämänkin kanssa. On nimittäin huomattavasti tasapainoisempaa, että sisustus ei ole ainoastaan lattianrajasta metrin korkeuteen, vaan että myös seinäpinnoissa on jotakin mikä kiinnittää katseen. Tänään vähän sisustusjuttuja kaupallisessa yhteistyössä Desenion kanssa.

Meillä on sisustuksen kanssa päästy siihen pisteeseen, että koti muuttuu jatkuvasti yhä vähemmän ja vähemmän. Koen, että tämä johtunee lähinnä siitä yksinkertaisesta asiasta, että viihdymme (tai ainakin minä, aka sisustaja, viihdyn) tässä nykyisessä tunnelmassa, eikä sen muuttamiseen ole koettu tarvetta. Luonnollinen väriskaala miellyttää silmää kesät talvet ja tuntuu rauhoittavalta. Ihan niin kuin omassa kodissa kai kuuluisikin, minä viihdyn täällä ja juuri tämän näköisessä ympäristössä. Pidän myös tietynlaisesta rosoisuudesta ja siitä, että tavaroilla on tarina. Niissä pitää kuitenkin olla myös se jokin juju, joka herättää kiinnostuksen. Esimerkiksi harmaa seinä muuttuu huomattavasti kiinnostavammaksi kun se on tavallisen remonttimaalin sijaan maalattu kalkkimaalilla ja harmaa pinta “elää”. Mitä taasen tulee tauluihin, haluan, että ne enemmänkin sulautuvat sisustukseen kuin hyppäävät aggressiivisesti silmille. Silti haluan lepuuttaa silmiäni yksityiskohdissa ja kuvissa, jotka koen miellyttäviksi, mutta myös mielenkiintoisiksi.
Vähän samoin kuin valkoiset listat kehystävät harmaita seiniä, pidän siitä, että valkoiset “kehykset” ympäröivät seinällä olevia kuvia. Toisinto ikään kuin rauhoittaa, vaikka jonkun toisen mielestä tämä voi tuntua tylsältä. Toisaalta myös erilaiset ja erityylisetkin kuvat, joissa kuitenkin kaikissa on  sama valkoinen “kehyskartonki”, nivoutuvat paremmin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Samalla olen viime vuosien aikana alkanut pitämään erilaisista tavoista ripustaa kuvia seinälle. Siis että perinteiset kehykset voi myös korvata jollakin mielenkiintoisella tekniikalla. Meillä on aikaisemmin ollut noita klipsejä, joihin kuvia on laitettu roikkumaan, mutta nyt ihastuin kovasti Desenion julistelistoihin. Kuva laitetaan magneeteilla toimivien puulistojen väliin sekä ylä, että alapäästään, ja pakkauksessa tulevasta nauhasta solmitaan yksinkertainen ripustuslenkki toisessa rivassa valmiina oleviin koukkuihin. Valitsin itse valkoiset listat, koska ne sopivat tähän jalkalistateemaani, ja pakkauksen kolmesta naruvärivaihtoehdosta (valkoinen musta ja luonnonväri) valitsin luonnonvärisen nauhan. Tällöin mustavalkoinenkin kuva sulautuu muuten pehmeään ja luonnonväriseen sisustukseen kuin itsestään.

Julisteissa, tauluissa ja julistetauluissa on valinnanvaraa aiheiden suhteen loputtomiin. Itse pidän erilaisista luontoaiheista ja kasveista, mustavalkoisista kuvista tai muuten hillitystä värimaailmasta. Ja tietenkin ihmisistä! Ihmiskeho ja kasvot nimittäin ovat asioita, jotka kiinnittävät huomion hyvinkin herkästi. Toki nytkin katsellessani tuota Desenion valikoimaa, jämähdin tuijottamaan moniakin upeita kuvia. Kaikkia ei kuitenkaan kauneudestaan huolimatta ylitä sitä oman kodin kynnystä, ja sitten taas mielen jäi kummittelemaan muutama, jolle tietäisin tulevaisuudessa hyvänkin paikan. Sanoisin, että tässäkin kohtaa sisustan juurikin fiilispohjalla.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna