Just nyt tuo pyyntö tulee mieleeni kyllä ihan vain peilin edessä. Flunssa on nimittäin vienyt viimeisenkin värin muutenkin kalpeilta kasvoilta. Poikkeuksena nenä, joka hohtaa iloisen punaisena. Ja näpyt. Kyllä se vain niin on, että hyvä olo ja terveys näkyvät juurikin kasvoissa. Mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Ja sitten ajattelin hehkua senkin edestä!

Mutta hei, jos elämästä tai naamasta puuttuu väri, niin hippasen sitä saa kuitenkin elämäänsä kotia piristämällä. Pelastin viimeiset kultapallot vielä maljakkoon, ja maljakon sujautin vihreään ruukkuun. Ai että mutta tuli pirtsakan näköistä. Pakko muuten myöntää, että syksyn tuleminen toi mukanaan myös ihan hirvittävän tapettikuumeen. Just nyt voisin tapetoida koko talon iloiseen kukkakuosiin, mutta onneksi en ole ihan kauhean impulsiivista tyyppiä. Ajatuksesta toteutukseen on onneksi matkaa, mutta tämä suunnitelma jääköön kuitenkin jossain muodossa korvien väliin hautumaan.

Viikonlopun huonekaluvalssi jäi osaltani aika pieneksi ja se näkyy edelleen tavaroina mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tosin kirjakaappien loppusijoituspaikkakin on vielä pieni mysteeri, joten kirjapinot lattioilla saattavat olla vähän pidempiaikaisempikin ratkaisu. Mutta kiva se on näinkin, äkkiä silmä tottuu! 😀

Muita värimanian kouriin joutuneita? Onko se tämä vuodenaika vai ihan vain minua?

Maanantaita!

Hassun kolean päivän tähän viikon alkuun tempaisikin, melken tuli aamulla jopa syksyinen fiilis. Uusi viikko on kuitenkin kiva aloittaa onnistuneen ja rentouttavan viikonlopun jälkeen, ja kaikkineen mennyt viikonloppu oli juurikin sitä. Isolla porukalla koottu herkkupöytä ystävän kauniilla kesämökillä, roseeviniä kesäillassa ja yöllistä fillarointia otsalampun valossa. Sikeästi nukuttuja yöunia, hetkiä hyvän kirjan parissa, aikaa perheenkesken, nimipäiväpavlovaa ja jalkapalloa. Ei valittamista! Ja jotta arki ei olisi liian harmaata, tänään jatketaan sirkuksessa. 🙂

Maanantain top 3:

Hiuspannat, joiden helppouden olen löytänyt jälleen vuosien tauon jälkeen! Olen oikeastaan luopunut kaikista muotoilutuotteista hiuksissani, enkä enää edes kaipaa turhia kemikaaleja. Polkkatukkaan saa kivat kiharat ihan vain laittamalla hiukset jonkinlaiselle sykerölle vähän kosteina, ja toisaalta kun hiukset yltävät vielä kiinni, niitä tulee usein myös pidettyä jonkinlaisella ponnarin tapaisella. Päässäni ei oikein koskaan ole tahtonut pysyä erilaiset huivit ja olenkin miettinyt, että vika on kai enemmänkin pääni muodossa kuin itse huiveissa. Nämä kangaspäälysteiset hiuspannat ovat kuitenkin hauska tapa saada sitä huivifiilistä. Ja mikä ihan parasta, niillä pelastaa myös ne huonot hiuspäivät!

Edelleen vaatesuosikkini on Niinmun Design -kietaisuhame. Se on nyt ollut hankinnastaan saakka kuin päivittäinen uniformu, ja hiuskriisien lisäksi olen saanut myös vaatekriisit voitettua. Seuraksi kelpaa jopa kohta kymmenen vuotta vanha puuvillatoppi.

Koska nyt mennään mukavuus ja helppous edellä, niin mainittakoon, että myös Birkenstockin kotikenkäni kuuluvat luottokalustooni ja ne on niin mukavat, että pari kertaa olen vahingossa lähtenyt näillä kesällä kauppaankin. Ehkä tällaiset voisi kesäkenkinä ollakin, mutta nämä kyseiset ovat kyllä ihan sisäkäyttöön. Juurikin kirsikaksi niiden maanantaipäivien päälle, joina ei ole hiuskriisejä tai vaateongelmia.

Pahasti kuitenkin näyttää siltä, että kesätoppikelit alkavat olla takana päin ja vaatetusta on syytä alkaa miettimään vähän viileämmille päiville. Tänä aamuna kietaisin jopa aamutakin ylleni kun hipsin alakertaan. Sen verran olen päättänyt, että syksyni jatkuu mahdollisimman pitkään hame- ja mekkopainotteisena. Lämpimiä neuleita ja takkia sitten senkin edestä, mutta farkkuihin en haluaisi ihan heti joutua sonnustautumaan. Jossain määrin haluan pitää kesästä kiinni ja vaikka sitten vain totuttaa itseäni hiukan viileämpään säähän, ettei heti ensipakkasilla tarvitse kaivaa (kuvitteellista) pilkkihaalaria esiin.

Mutta ei mennä vielä kylmyyteen ja pakkasiin. Ihan vain aurinkoinen tiistai kiikarissa.

Mukavaa iltaa!

Viimeiseen viikkoon on mahtunut niin paljon ohjelmaa, että tänään on oikeastaan ihan kiva vain olla kotona. Olen siivoillut pois eilisiä puutarhajuhlia. Ihana ilta isolla porukalla, sellainen joka jää muistoihin ihan varmasti loppu elämäksi. Aikuisia ja lapsia, grillausta ja savustusta. Pelejä ja leikkejä, saippuakuplia ja petankkia. Klaaraa lukuunottamatta kaikki lapsetkin jaksoivat iltamyöhään, tosin sen verran aikaisin lopetimme, etteivät varaamani kynttilät ja pihavalot päässeet vielä oikeuksiinsa. Tuo pimeys tulee vielä niin kovin myöhään, vaikka sitten se tosin tuleekin nopeasti kun on tullakseen. Vieraiden lähdettyä mietin, että olisin vielä hetkeksi istunut ulos kesäyöstä ja pimeydestä nauttimaan, mutta ei minusta taida olla yöeläjäksi vaikka yrittäisinkin. Uni vei voiton ja nukuinkin pitkästä aikaa kuin tukki. Kiitos tuulen, joka raikasti illalla jopa yläkerran makuuhuoneita.

Nyt kun lattioista on pesty viimeisetkin jalanjäljet (valkoiset lattiat ja paljaat varpaat on muuten kesällä loistava yhdistelmä. Siivouksen tarpeen huomaa kyllä!) ja kaikki muutkin päivän askareet on saatu tehtyä aion nauttia sateisesta lauantaista ja sen raukeasta tunnelmasta. Sytytellä kynttilöitä ja olla vain rennosti pellavapuvussani. Jopa lapset tuntuvat olevan samalla mielialalla, joten iltaani kuuluu ehdottomasti myös kirja.

Keltaisen sävyt hiipivät pikkuhiljaa sisustukseen ja elokuun kruunaa tietysti auringonkukat. Tänä vuonna kaupasta ostetut, sillä kuivuus on tehnyt omista auringonkukistani melkoisen hinteliä ja vaatimattomia.

Olen tehnyt ajatustyötä ensiviikon suhteen ja olen todennut olevani valmis. Tervetuloa arki, olen jo kaivannut sinua!

 

Suloista lauantai-iltaa myös teille! ♡

Molemmat kuuluvat kesään. Niin röyhelöt kuin pionitkin. Todellista onnea on oman pihan pionit ja kelit, jotka mahdollistavat tämän tyttömäisen röyhelömuodin.

Tuo kuolanpioni on toki paljon vaatimattomampi kuin Sarah Bernhardtit, Festiva Maximat tai muut jalopionit, mutta tämä ilahduttaa juurikin aikaisella kukinnallaan. Jos siis pihassasi on pionin mentävä vapaa paikka ja mielit saada kukkia jo touko-kesäkuun vaihteessa, suosittelen hankkimaan kuolanpionin!
Mitä röyhelöihin tulee, ostin pari tällaista valkoista toppia H&M:ltä. Kaipasin jotakin helppoa ja simppeliä yläosaa hameiden ja shortsien kaveriksi, ja ajattelin, että näin kesällä röyhelöt tuovat ihan kivaa lisää asuun.  Samasta paikasta on myös hame.

Iltani on tännä vierähtänyt kameran kanssa, mutta koska viime yön pitkät unet tekivät vähintäänkin ihmeitä, päätin uusia aikaisen nukkumaan menon tänäänkin. Joten mukavaa iltaa ja kauniita unia! ♡

 

Meillä on pienin kuumeessa. Tänään jo vähän parempi kuin eilen, mutta kuumetta edelleen. Ollaan piirretty poneja, pelattu ristinollaa ja katsottu lastenohjelmia. Poltettu kynttilöitä ja takkatulta. Just sellaista ihanaa puuhaa tällaiselle sadepäivälle. Niin ja ollaan me söpösteltykin. Meillä on nimittäin tänään vaaleanpunainen päivä.

Kuvissa myös mun viime aikojen herkku numero 1, eli kasvipohjainen jugurtti. Maustamaton sellainen. En koskaan lapsena syönyt jugurttia, itse asiassa löysin koko jugurttijutun vasta muutama vuosi sitten kun aloin syömään maustamatonta jugurttia hedelmien ja pähkinöiden kanssa. Kun sitten päätin laittaa maitotuotteet minimiin, jäi tämäkin herkku unholaan. Kunnes nyt vasta olen tajunnut, että kasvipohjaisistakin vaihtoehdoista on maustamattomia versioita. Tai ehkä niitä ei ole aiemmin ollutkaan meidän kaupassa. Oli miten oli, nämä soygurtit ja yogoatit (ja kaikki muut mahdolliset nimihirviöt) ovat nyt kuitenkin pelastaneet minut ja makunautintoni! Sekaan omenaa ja appelsiinia, vähän pähkinöitä tai manteleita. Menee lounaasta, välipalasta, tai iltapalasta.
Seuraavaksi pitäisi kai testata myös Benin ja Jerryn Non-Dairy jätskit. Ja tänään jos koskaan onkin hyvä päivä jätskitellä, koska uusi Idän pikajunan arvoitus on vihdoin vuokratavissa! Aion nimittäin katsoa sen tänään, meni sitten kuinka myöhään vain! Ja siitäkin huolimatta, että David Suchet on, ja tulee aina olemaan, the one and only Hercule Poirot, pitää tämä nyt kuitenkin katsoa.

Meidän vaaleanpunaiset trikoopannat on kotimaisen Suoma Designin, ja pantojen lisäksi sain arpoa myös kaksi lippua tuleville lapsimessuille. Arvonta löytyy Instagramista. Ja vaikka lastenjutut ei kiinnostaisikaan, Suoma Design kannattaa katsastaa. Sieltä löytyy nimittäin sisustusta, kodintekstiilejä, koruja, julisteita ja paljon muutakin ihanaa!

Kivaa maanantai-iltaa. Huomenna paistaa!

 

Hiuspannat saatu / Suoma Design

Se olisi pääsiäinen alkamassa! Ja jestas, mullahan on pääsiäiskengät! Nimittäin nuo Parikan bunnyt, jotka ostin viime syksynä. Niiden käyttö jäi syksyllä vähälle, mutta onneksi kevät tuo tossukauden taas tullessaan. Joka tapauksessa puputtelu tuskin jää pääsiäisenpyhiin, vaikka nämä nyt viikonlopun teemaan erityisen hyvin sopivatkin.
Mutta se, mistä mun piti teille kirjoittaa on tämä Niinmun Design Näset neulemekko, jonka ihana Virpi minulle postitti. Kyseessä on todella ohuesta merinovillaneuloksesta valmistettu mekko, joka pelastaa kaikki ne päivät ja tilanteet, jolloin ei oikein tiedä, mitä päälleen pukisi. Näin kylmällä säällä paksut sukkikset on vielä hyvät, mutta toimiipa ohut neulemekko paljaiden säärienkin kanssa. Ja asua saa helposti muunneltua kenkien ja asusteiden avulla, tai fiilistä voi keventää farkkutakilla, värikkäällä huivilla tai oikeastaan ihan miten vain. Tykkään tämän kaltaisista vaatteista juurikin niiden muunneltavuuden vuoksi. Sama vaate voi olla sporttisen rento tai sitten vähän menevämpi. Riippuen ihan siitä kaikesta. Ja sitten on mukavuus! Kun asuu täällä mistä on pitkä matka ihan joka paikkaan, osaa arvostaa vaatteita, joissa jaksaa istua useammankin tunnin. Näsat mekon materiaali on muleshing free merinovillaa, ja kuten muutkin Niinmun vaatteet, nämäkin on valmistettu Suomessa. Tampereella, tarkemmin sanottuna.
Näset neulemekosta on saatavilla myös poolokauluksellinen malli, mutta itse tykkään juurikin tästä leveämmästä pääntiestä. Siitäkin huolimatta, että vielä syksyllä luulin, etten voisi koskaan enää käyttää kaulaa paljastavaa vaatetta. Mutta, kuten huomaatte, kaulan arpea tuskin näkee! Oikeastaan se on niin huomaamaton, että unohdan välillä itsekin sen olemassaolon. 🙂 Molemmissa mekoissa on kimonohihat, eli kainalon kohdalta mekko on mukavan väljä, ja hihat antavat mekolle myös omaa luonnetta.

Me tehtiin eilen pääsiäissiivous. Eikä tuntunut muuten lainkaan niin pahalta, kun toinen meni edellä imurin kanssa ja tulin itse perässä lattiapesuri apunani. Näytettiin varmaan tyhmiltä kun molemmat oltiin kuulokkeet korvillamme ja välillä huudettiin, että “ootko vetänyt jo tästä?” Mutta hei, tämä on sitä nykyaikaa! 😀 Ja illalla pidettiin palkaksi leffailta, ja katsottiin The Snowman. Ja pakko sanoa, että ehkä huonoin vähään aikaan näkemäni elokuva. Koska Jo Nesbøn Lumiukko on ihan älyttömän hyvä kirja, odotin leffalta tietenkin paljon, mutta ei se kyllä sytyttänyt meistä kumpaakaan. Ei yhtään henkilöhahmoa, josta olisi irronnut yhtään mitään, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Harmi!

Mutta hei se alennuskoodi, jonka otsikko lupasi!
UUSIKUU -koodilla saatte -30% alennusta molemmista Niinmun Design Näset mekon malleista. Alennuskoodi on voimassa Niinmun Design -verkkokaupassa koko pääsiäisen ajan, eli  pääsiäismaanantaihin klo 24.00 asti.

Iskällä on tänään “poikienilta”, joten me lähdetään lasten kanssa mummulaan. Jos vaikka sinne olisi joku pupu piilottanut parit suklaamunat.

 

Mekko saatu / Niinmun Design

 

Heipparallaa!

Tiedättekö mistä tietää, että asiat on ihan liian hyvin? No siitä, että ihmisellä on aikaa ja energiaa miettiä ja murehtia ihan turhia juttuja! Mulle nimittäin tulee aina välillä sellainen ihan hassu fiilis, että tekisi mieli muuttaa kaikki. Tekisi mieli vaihtaa päätä, tai ainakin mennä kampaajalle ja vetää joku tosi erilainen frisyyri. Näyttää joltain ihan erilaiselta. Kun on jotenkin kyllästynyt muka itseensä ja kaikkeen muuhunkin. Nyt viime päivinä mun muutoksenhalu on paisunut ihan kaikkeen. Tekisi mieli muuttaa ihan kaikki! Maalata seinät tummiksi tai tapetoida joillakin tosi tummilla tai värikkäillä tapeteteilla kaikki huoneet eri näköiseksi. Vaihtaa kaikki vaalea ja harmoninen väreihin ja kuoseihin. Tekisi mieli muuttaa paitsi itsensä, myös oma kotinsa joksikin ihan muuksi, kuin mitä on nyt. Totaaliöverit ihan joka suhteessa. Vaikka oikeesti kaikki on tosi hyvin ja kaikki on just hyvin näinkin. First world problems! Ajatella, että minä, jolla on ihan kaikkea (ja nyt siis versus ihmiset, jotka elävät nälässä, pelossa ja kurjuudessa), kehtaan vieläpä kyllästyä ja kaivata muutosta.

Meillä oli eilen koululla tosi mielenkiintoinen huoltajailta. Hyvinvointi-ilta. Sellainen jossa oltiin yhdessä lapsen kanssa, ja mietittiin erilaisia asioita yhdessä ja käytännössä. Tämä siksi, että aikaisemmin tehty hyvinvointikysely oli tuottanut ikäviä tuloksia. Että lapset on yksinäisiä, onnettomia, riitautuvat helposti ja tulevat nälkäisenä kouluun. Siis ihan siitä karusta syystä, että keskellä hyvinvoivaa Suomea, pienessä lintukodossakin, lapset voivat huonosti. Pienet lapset, eskari-vitosluokkalaiset. Koko ilta aloitettiin psykologin puheenvuorolla, jossa käsiteltiin lapsen mielenterveyttä ja tervettä itsetuntoa. Sitten kierreltiin eri pisteillä, ja oli asiaa ja esimerkkejä ravinnosta, liikunnasta ja hygieniasta sekä unesta. Kaikki tosi tärkeitä juttuja. Kuitenkin se kaikken pysäyttävin juttu oli meille aikuisille järjestetty hetki, jossa puhuttiin netistä ja somesta. Ja tiedättekö kun mä tunsin itseni ihan totaaliseksi muumioksi! Tajusin, että olen itse jostain kivikaudelta, eikä mulla ole ollut hajuakaan, mitä kaikkea kamalaa netissä nykyään on. Ihan sairaita sivustoja ja ihan sairaita juttuja. Jotain niin kamalia asioita, että tekisi mieli huutaa ja itkeä. Ja sitten sitä äkkiä tosiaan tajuaa, miten hienosti asiat on just nyt. Että miten hyvin meillä on oikeastaan ihan kaikki.

Ja vielä eilen iltapäivällä mä ajattelin koko huoltajaillasta, että no joo. Kun se kestääkin niin myöhään, että viivästyy nukkumaanmeno, ja sitten ollaan aamulla väsyneitä jne. Mutta sitten kuitenkin musta tuntui illalla, että sitä asiaa oli niin paljon, ja kuitenkin kaikesta raapaistiin vain pintaa. Koska noi jututhan on kaikki niin tärkeitä, että niistä jokaisesta yksistäänkin olisi voinut olla asiaa vaikka kokonaiseksi illaksi. Ja oli tosi hieno, että sain ihan oikeasti keskittyä noihin asioihin lapsen kanssa yhdessä. Koska mä sain apua isomummulta, joka oli pitämässä sillä aikaa seuraa Klaaralle. Ajatelkaa, ISOmummulta! Sellaiselta, joka tulee meille lettutaikina mukanaan ja tuo mulle vielä kukkia tullessaan.

Otin illalla lapset viereeni nukkumaan ja totesin, että en lopulta haluakaan mitään isoja muutoksia. Että mulla on asiat oikeasti tosi hyvin just näin. Siinä nukkuvien lasten rauhallista hengitystä kuunnellessa unohtui tapetit ja maalit. Oikeastaan ihan kaikki, millä ei oikeasti ole mitään merkitystä.

 

Kylläpä tulee taas viikonloppu hyvään saumaan. Itse asiassa jopa tarpeeseen, tämä kun on piiiitkästä aikaa sellainen perheen yhteinen viikonloppu. Tänään tehdään jotain hyvää iltapalaa ja huomenna nukutaan niin pitkään kuin huvittaa. Siivottu koti, vasta pestyt lakanat sekä sopiva määrä kukkia ja kynttilöitä. Ai autuasta perjantai-iltaa!

Mutta tällä kertaa mulla oli kyllä ihan asiaakin, nimittäin halusin kiittää teitä! Inspiration Blog Awards julkaisi eilen ehdokkaslistansa, ja kiitos teidän, blogini on päässyt ehdolle Vuoden visuaalisin  -kategoriassa. Tämä on minulle todella iso kunnia, sillä tuolla samaisessa kategoriassa on ehdolla niin mielettömän hienoja blogeja. Ihan pikkaisen jopa pelkään eksyneeni väärälle hiekkalaatikolle, sen verran tämä oman blogin kotikutoisuus pistää silmään tuollaisessa porukassa. Mutta jos te kerran koette blogini sisällön visuaalisesti miellyttäväksi, kannan ehdokkuuteni rinta rottingilla. Joka tapauksessa iso kiitos kuuluu teille! ♡

Nyt toivottelen teille suloista perjantaifiilistä ja leppoisaa viikonlopun aloitusta. Itse taidan heittäytyä hetkeksi kirjan pariin!

PS. Kaikki Inspiration Blog Awards -ehdokkaat ja äänestyksen löydät täältä.

Oikein ihanaa ystävänpäivää!

Tämä helmikuu on kyllä ihana, kun kalenteriin on mahdutettu pajon kaikkea kivaa extraa ja ylimääräisiä leivonnaisia. Runebergin tortut ja laskiaispullat jo sinänsä ovat ihania perinneherkkuja, ja yleensä ystävänpäivääkin jollakin makealla juhlistetaan. Ja jos ei juhlisteta, niin ainakin tämä on sellainen ystävällisyyden ja hyvän fiiliksen päivä. Oikeastaan pidän juuri enemmän tästä meidän suomalaisesta ystävänpäivästä, kuin sen amerikkalaisesta rakkausversiosta. Paljon kuulee myös kitinää siitäkin, että joka päivä on ystävänpäivä, ja moinen juhlapäivä on täysi turhake, mutta onhan se nyt oikeasti aika ihanaa, että kaiken negatiivisuuden keskellä vastaan pomppii pinkkejä sydämiä ja kauniita sanoja. Maailmassa tuskin koskaan on liikaa ystävyyttä – saati ystävällisyyttä. Maaliskuu onkin sitten selvästi jo sellainen kevään odottelun kuukausi ja siihen mahtuu pääsiäisen lisäksi tänä vuonna kaikenlaista kivaa. Olen huomannut, että arjen keskellä saa paljon iloa miettimällä tulevia positiivisia juttuja ja laskettelemalla aina spesiaalipäivästä toiseen. Toki ihan se arkikin kannattaa elellä hymyssä suin, mutta pienet valonpilkahdukset tunnelin päässä tekevät askeleesta huomattavasti keveämmän.

Koska eilen syötiin sydänpullaa, meillä taidetaan tänään jättää herkkujen taikominen vähemmälle. Hernekeitto tosin kuuluu vielä päivällispöytään tänäänkin. Muutenkaan meillä ei sinänsä juhlita ystävänpäivää sen kummemmin, mutta kyllä me aamulla herätessämme toisillemme toivotimme hyvää ystävänpäivää kera halausten. Päivästä ei tarvitse tehdä kaupallista kulutusjuhlaa, vaan ihan pienetkin teot merkitsevät paljon.

Sydänten sijaan tänään kuitenkin vähän meikkijuttuja, ja nimenomaan mineraalimeikkijuttuja! Pidempään blogiani seuranneet kenties muistavat, kuinka joskus vannoin mineraalimeikin nimeen, ja taisinpa joskus jopa luvata julkisesti, etten koskaan vaihtaisi takaisin tavalliseen meikkiin. No, tuolloin elettiin aikaa ennen kuopuksemme syntymää, ja ihoni oireili ajoittain vielä todella pahasti aknen suhteen. Viimeinen niitti oli raskausaikana (siis kuopusta odottaessa) villiintynyt akne, joka laittoi etsimään ne kaikkein peittävimmät meikkivoitteet (tai ainakin kokeilemaan kaikkea mahdollista paremman peittävyyden nimissä), ja jotenkin vain jämähdin sille tielle, vaikka sittemmin kevyemmät meikkivoiteet käyttööni onkin eksyneet. Jokin aika sitten sain jo superidean kaivaa vanhat sudit kaapin kätköstä ja hankinkin purkkipinon mineraalimeikkejä ikään kuin uudeksi aloitukseksi. Vaan sitten ne pikku purkkiset taasen jäivät rutiinien alle, ja unohtuivat kylppärin laatikkoon. Kunnes! Hei hertsileijaa, mutta kun sipaisin taas vuosien tauon jälkeen nassuuni mineraalimeikit, olin lentää pyllylleni! Miten olinkaan unohtanut tuon luonnollisen keveän ja kuultavan meikin ihanuuden! Tai no, ehkä se ihanuus jäi tosiaan sinne aknen jalkoihin, mutta juuri nyt tuo meikki tuntuu taas ihan valtavan ihanalle! Hehkua lisää toki sekin, että nyt käytössäni on valoa taittava viimeistelypuuteri ja hohtava korostusväri sekä pinkki poskipuna, jollaisia olen opetellut vihdoin myös käyttämään.

Mineraalimeikkejä on nykyisin niin monia eri merkkejä, mutta itse turvauduin tuohon entuudestaan tuttuun BareMinerals -sarjaan. Siinä kun on mielestäni ihan hyvä peittävyys ja suurin osa tuotteista oli kuitenkin entuudestaan tuttuja, samoin sävyt. Nyt kun koin tämän ahaa-elämyksen jäin tosin pohtimaan, että muitakin mineraalimeikkejä olisi ehkä syytä kokeilla. En tosin tiedä, voiko noita meikkisarjoja käyttää ristiin? Tuntuu, että jokainen aiheesta kirjoitettu blogiteksti on aina tehty yksistään jonkin tietyn merkin tuotteilla. Valaiskaa ihmeessä, jos tietämyksenne on omaani parempi! Anyway, taidan hetkeksi unohtaa taas nestemäiset meikkivoiteet ja sutia naamaani vain ja ainoastaan puutereita. Nuo kun tuntuvat antavan anteeksi paremmin jopa pienoiset ryppyni. 😉

Mukavaa iltapäivää ja rentouttavaa iltaa!

Lauantaita! Tuntuu, etten ole enää pitkään aikaan jaksanut kauheasti “sisustaa”. Siis tarkoitan, että meillä tuntuu näyttävän liki samalta vuoden ympäri, mikäli koristetyynyjen väripäivitystä kesän ajaksi ei lasketa. Niin, eikä kukkia. Ja vaikka jouluna nyt toki laitetaan sitä joulua esiin, mentiin tässäkin kohtaa tänä vuonna ennätyksellisen vähällä. Mutta yksi joulun alla tekemäni suuremmista sisustusratkaisuista (voitteko kuvitella suuremmista!) oli kantaa orkidearuukku työhuoneen ikkunalta pianon päälle. Ei siis mikään järisyttävän suuri juttu, mutta kaipa tätäkin voi sisustamiseksi kutsua.

Tuossa ruukussa on kaksi perhosorkideaa, jotka appiukkoni toi meille jokunen vuosi sitten joululahjaksi. Tai oikeastaan vain yhden, sillä toisen oli tarkoitus matkata eteenpäin mieheni veljelle. Siellä oltiin kuitenkin sitä mieltä, että kukkaa on tarpeetonta viedä tapettavaksi, ja niinpä molemmat ruukut jäivät lopulta meille. Alusta saakka kasvit ovat pysyneet jatkuvassa kukassa, ja vaikka välillä jokin kukkavanoista käy tiensä päähän, aukeaa seuraavat nuput kuin automaattisesti korvaamaan menetetyn kauneuden. Vasta joulun alla tajusin, että kasvin komeus menee oikeastaan vain hukkaan työhuoneessa, jonka ikkunalla on tusina muitakin ruukkuja.  Mutta sijoitus olikin aikoinaan ihan väliaikainen, tosin jälleen kerran hyvä muistutus siitä, että väliaikainen on useimmiten se pysyvistä ratkaisuista pysyvin. Ainakin meillä. 😀

Pakkaslauantai on pyhitetty lakanapyykille, petivaatteiden ulkoiluttamiselle (yksi kohta tehtävälistasta suoritettu, hurraa) ja yleiselle siivoamiselle. Kunnon yksitoistatuntisten yöunien jälkeen kun tuntuu löytyvän energiaa näihin tekemättömiinkin juttuihin. 🙂

Leppoisaa lauantai-iltapäivää ja iltaa! ♡

Tallenna