Hämärtyvää tiistai-iltapäivää. ♡

Tänään sanat tuntuvat olevan jollakin tapaa hukassa, joten en yritäkään sepustaa mitään sen ihmeellisempää tekstiä kuvien kylkeen. Joulukuusessa ei edelleenkään ole kuin valot, mutta tänään tehdään lasten kanssa joulua, ja kuusen koristelun lisäksi leivotaan myös joululimput.
Olohuoneen asu ei ole kovin jouluinen, mutta kuusen valot ja kynttilät vihjaavat tulevasta juhlasta. Kukat nostetaan pöydälle loppuviikosta ja niillä viimeistellään tunnelma. Hämärän laskeutuessa olo on kotoisa ja turvallinen, ja se kai on kuitenkin pääasia.

Kaunista iltapäivää ja iltaa. ♡

Tallenna

Heipsan!

Tiedättekö, oli ajatuksena aamulla ottaa jotkut kivan jouluiset hämykuvat maanantain iloksi, mutta onnistuinkin heittämään puurokulhoni keskelle keittiön lattiaa. Sen sijaan siis, että olisin kuvannut teille hämyä tai joulun tunnelmaa, kaavinkin lattialta kaurapuuroa ja Arabian Kokoa. Sitten olikin jo kiire kouluun, joten nyt on tyytyminen näihin kamiinan kuviin, jotka eivät alunperin läpäisseet seulaani. 🙂

Viikonloppu vierähti tosiaan syntymäpäivien merkeissä, ja vaikka meillä varmasti joulu näkyi viikonloppuna ihan yhtä lailla kuin tänään, jäi joulu kuitenkin muutamaksi päiväksi jonkinlaiselle henkiselle tauolle. Nyt kun synttärit on juhlittu, ajatukset rientävät taas jouluun ja joulun odotukseen. Itse asiassa paluu jouluajatuksiin tapahtui jo eilisiltana, kun koti rauhoittui kaverisynttäreiden jäljiltä normaaliin hiljaisuuteensa. Ja hei, mikäs tässä joulutellessa, kun maakin on valkoinen!

 Toiseen adventtisunnuntaihin saatiin herätä iloisten uutisten kera, sillä aamulla miehen puhelimeen kilahti odotettu vauvauutinen. Miehestäni tuli ensimmäistä kertaa setä, ja lapsetkin saivat ensimmäisen serkkunsa isänsä puolelta. Voitte kuvitella, että kun tässä on nyt herkistellyt tuon omankin lapsen syntymää muistellessa, moinen uutinen avasi vuolaat padot silmäkulmista.

Mutta hei, joulua kohti mennään! Jonkin verran meinaa jo stressinpoikanenkin tarttua harteista, sillä kaikki jouluruuat ovat edelleen tekemättä, mutta jos jotain positiivista, niin joulusiivous on tehty!

Seuraavat pari viikkoa siis tiedossa armotonta joulufiilistelyä ja jouluun virittäytymistä.

Oikein ihanaa uutta viikkoa!

Tallenna

No voihan harmaus! Nämä on niitä päiviä, kun toivoisi olevansa kissa, tai ainakin voivansa muuttua kissaksi. Että voisi vain käpertyä pienelle rullalle lämpöiseen paikkaan ja nukkua yli sateen ja harmauden. Mutta minkäs teet, kun kissaksi ei pysty itseään muuttamaan. Tänään piti siis kaivaa esiin se suomalainen vientituote, sisu, ja ottaa härkää sarvista! Koska tuleen ei saa jäädä makaamaan, ajattelin uhmata koko himpskatin harmautta ja olla tänään jopa ärsyttävän energinen. Aiai, ja jälleen kerran asenne sai aikaan ihmeitä! Ajelin Poriin Life -yhteistyön tapaamiseen ja lauloin autossa oikein sydämeni kyllyydessä samalla kun radio yritti säestää esitystäni. Oikein kun veti kunnolla ja nuotinvierestä, niin peittyi tuo saavista kaadetun vedenkin kohina.

Mutta hei, harmaana päivänä voi helposti pukeutua teeman mukaan, ja varsinkin jos mieli kuitenkin on valoisa. Olen nimittäin huomannut, että jos ajatus kovasti mustuu, ja suupielet kääntyvät alaviistoon, kannattaa kaapista kaivaa jotakin vaaleampaa ja pirteämpää väriä. Vaaleasta vaatteesta pääsee valo paremmin läpi, näin minä olen asian järkeillyt! 😀

Mustat housut ja nilkkurit ovat oman vaatekaappini peruspilari ja kokonaisuus muuttuu helposti yläosaa vaihtaen. Syksyn tullen on tietysti ihana pukeutua neuleisiin, ja muhkea yläosa myös tasapainottaa kapeita housuja. Tuon harmaan villapaidan juju on avarassa pääntiessä ja pussimaisissa hihoissa. Pieniä yksityiskohtia, jotka muuttavat perusneuleen vähän mielenkiintoisemmaksi. Koen tuollaisen väljän yläosan myös jotenkin kauhean turvalliseksi. Siihen saa sananmukaisesti käpertyä. Harmaa neule on Lifestyle La Lunasta, ja olen saanut sen itselleni bloginäkyvyyttä vastaan.
Toki tämäkin asu saisi ihan uutta potkua vaikkapa punaisista kengistä, mutta musta on varma valinta ja menee harvoin metsään. Useimmiten maaliin osuu ylipäätään skandi-merkkien muoti, ja nuo Ivylee Copenhagenin nilkkurit ovat tästä hyvä esimerkki. Se on vähän niin, että jos ylleen pukee tanskalaista designia, tulee väkisinkin vähän Dicte olo! 🙂

Nahkanilkkurit|Ivylee Copenhagen
pussihihainen neule|Lifestyle La Luna (saatu)
farkut|H&M

Ja sitten niitä kissanpäiviä… Kieltämättä käy vähän kateeksi. 🙂

 

Oikein ihanaa ja pirteää maanantaita, sekä kaikkea hyvää uuden viikon alkuun! ♡

Maanantaita muruset!

Ennen kuin mennään sen enempää karttoihin tai farkkuihin, niin päivitetään hiuskuulumiset. Nyt kuuluu nimittäin jo ihan hyvää! En sitten mitenkään pystynyt odottaa maanantaita ja apteekkimme aukenemista, joten ajattelin, että kun tässä tälle tee-se-itse -linjalle lähdettiin, niin vedetään sitten kunnialla ihan loppuun asti. Kaapista löytyi putkilon loppu jotain miekkosen C-vitamiiniporetabletteja ja jääkaapista pari sitruunaa, joista sai ihan kivan satsin mehua. Kemisti-Emilia yhdisti nämä kaksi ainetta keskenään (ja kuohui muuten kuin ylä-asteen kemiantunnilla konsanaan!) ja lisäsi joukkoon vielä tujauksen syväpuhdistavaa shampoota. Koko mössö kuiviin hiuksiin (sitruunansiemeniä myöden), ja sellainen vartin odotus. Enempää en uskaltanut antaa seoksen vaikuttaa koska a) hiukset näyttivät vaalenevan vaahdon alla tosi nopeasti ja b) kuvittelin mielessäni vanhan kemianmaikkani pudistelemassa päätään touhuilleni.
Lopuksi vielä hiusnaamio vartiksi vaikuttamaan, ja johan tuli valmista!

Summa summarum: Minulla on edelleen hiukset päässä, ja ne ovat oikein hyväkuntoiset, kiiltävät ja pehmeät. Käsittely vei varmaankin mukanaan myös jonkinlaisen kalkkisaostuman, koska toisin kuin voisi kuvitella, hiusteni karheus on poissa. Väri tosiaankin vaaleni, ja omat raidat puskevat jo kauniisti esiin. Aion kuitenkin toistaa käsittelyn vielä, sillä vaikutusaikaa olisi tosiaan voinut olla vaikka tuplasti.

Mutta sitten niihin mutsifarkkuihin ja karttoihin! Sain nimittäin hauskan yhteydenoton Alvar Carto nimiseltä yritykseltä, joka myy nyt niin kovin suosittuja karttajulisteita. Se mikä itseäni tässä jutussa miellytti enemmän, on yrityksen palvelu, jolla karttajulisteen voi tehdä mistä tahansa paikasta. Itselleni oli ihan heti selvää, että haluan oman karttani juuri meidän kotihoodeista. Paitsi että tällä kartalla on merkitystä kohteensa vuoksi, ajattelin että tämä meidän “tyhjyys” voisi näyttää vinkeältä suurkaupunkien “täysinäisyyden” rinnalla. Ja kivahan siitä tuli! Tosin vähän erämaaltahan tuo näyttää siihen New Yorkin karttaan verrattuna, mutta osaisin kuitenkin merkitä siihen ihan tarkalleen oman kotimme sijainnin, vaikkei karttaan pikkuteitä olekaan piirretty. Merkitystä on myös sillä, että vaikka en itse täältä olekaan kotoisin, olen kuin sattuman kauppaa palannut juurilleni.

Syöttämällä tuonne Alvar Carto -sivustolle paikannimen, pystyt lähentämään ja loitontamaan näkymää, sekä valitsemaan kartallesi haluamasi tyylin. Kokojakin on kolme erilaista (kaikki yleisiin kehyskokoihin sopivia) ja kartan voi halutessaan teettä myös vaakakuvana. Itse valitsin tuon keskimmäisen koon ja aika pelkistetyn ulkonäön. Halusin myös koordinaatit karttaani, mutta ne voi toki jättää poiskin.

Sain lahjakorttikoodeja kaksi kappaletta (koodilla voi lunastaa minkä kokoisen julisteen tahansa) ja ajattelin, että toisen voisin arpoa teille! Eli, jos mielit karttataulua seinällesi, niin jätä jonkinlainen puumerkki kommenttiboksiin. Kerro vaikka mikä on se paikka, josta haluaisit oman karttasi teettä. Lapsuuden kotikaupunki, unelmien matkakohde, vaiko kesämökin sijainti tai jotain aivan muuta?

Sovitaanko vaikka, että kaikki tämän viikon aikana arpalipukkeensa jättäneet ovat mukana kisassa!

Mutta sitten niihin mutsifarkkuihin! Koko kesän lempparipökät olivat mutsimalliset farkkushortsit, joten ajattelin syksyn tullen jatkaa tuon supermukavan vyötärön kanssa. Onhan ne ihan hirveän ysärit, mutta silti niin älyttömän mukavat. Malliltaan nuo nyt eivät juuri imartele tällaista tasapaksua vartalotyyppiä, ja jonkun mielestä mutsifarkkujen kantajankin tulisi olla melkoisen luisessa kunnossa, mutta koska olen nyt päättänyt hyväksyä itseni jotakuinkin tällaisena (melkein hiuksia myöden), mutsifarkutkin saavat taipua minun tarpeisiini. Vielä kun löytäisin jostakin muutamaa senttiä pidemmän mallin, niin näillähän tarkenisi talvellakin. Ovat nimittäin yleensä sellaista vanhaa kunnon paksua farkkukangasta, joka lämmittää huomattavasti näitä nykyisiä stretchfarkkuja paremmin. Jos siis ehkä jättäisin syksyn tullen vaaleiden stretchfarkkujen käytön vähemmälle, niin näillä kehtaa kyllä mennä vaikka läpi talven. Plussaa sekin, että korkea vyötärö pitää selän lämpimänä!

Tulipas mustavalkoista! Teille toivottelen kuitenkin vähän värikkäämpää uutta viikkoa ja mukavaa maanantain jatkoa!

Save

Hello aurinkoiset!

Onpas ainakin syyskuun kelit kohdillaan. Ei puhettakaan masentavista syyssateista. Valoa, aurinko ja kypsyvien omenoiden tuoksua. Nurmikolle on tipahdellut jo keltaisia vaahteranlehtiä, ja maisema on samaan aikaan värikäs, mutta vehreä. Ihan parhaita kelejä!

Tiedättekö, tänään tuntui kuin en olisi blogannut piiiitkään aikaan. Ehdin jo ajatella sitä rimakauhuakin, kunnes tajusin, että olenhan minä täällä ollut – jos nyt en ihan eilen, niin maanantaina kuitenkin. Tämä viikko on opeteltu uutta arkea, ja päivät on suhahdelleet ohi kiitävää vauhtia. Pari iltaa on ollut täynnä ohjelmaa ja tuntuu, että tunnit loppuisivat kesken. Kaikki hakee vielä vähän paikkaansa ja varsinkin blogi. Tämä on kuitenkin se tulonlähteeni, mutta aika ei saisi olla pois perheeltä tai lapsilta. Seuraavat viikot sovitellaan siis palasia kohdilleen ja katsellaan, miten kaikki alkaa pyöriä. Sitähän se aina uuden edessä on; Katsellaan ja haistellaan. 🙂

Auringosta huolimatta mielessä “syksyttää” ja pahasti. Aamulla olikin pakko kaivaa jo nilkkurit esiin. Paksut sukkahousut ja ryppyinen mekko (ajattelin, että niitä ryppyjä ei ehkä huomaisi :D) nilkkureiden kaverina toimivat hyvin, ja totesin, että turha odotella sitä talvea ja pakkasia. Nämä toimivat parhaiten juuri nyt, kun ei tarvitse vielä palella!

Parin haipakkaillan jälkeen tänään on vihdoin aikaa puuhailla vähän kotonakin, ja ajattelin piristää itseäni kimpulla auringonkukkia. Vaikka ei keltaisen värin kanssa olla vieläkään ihan sinut, tähän kohtaan vuotta tuo kirkas väri tuo oman hohtonsa. Taidan myös kaivaa kaapista ne omenantuoksuiset kynttilät ja loihtia vähän syysmyyssiä keskiviikkoiltaan. Kirjan kanssa sohvannurkkaan ja totaalirentous ovat nekin suunnitelmissani, mutta ihan ensimmäiseksi taidan nollata aivot tuolla auringossa koiran kanssa!

Aurinkoa keskiviikkoonne ja leppoisaa iltaa!

Save

Hei se on perjantai! Monessa perheessä ensimmäinen arkiviikko on kohta taputeltu ja viikonloppua jaksaa tuskin odottaa. Perjantain kunniaksi pujahdetaan hiukan sisustamisen syövereihin ja nimenomaan menneiden vuosikymmenten rentoon plagiointiin. Kromi ja messinkiputki ovat olleet jo pitkään suomalaistenkin suosiossa, mutta myös 1950-luvun “konttorityyli” tekee vahvasti tuloaan. Uusvanha retro on yksi tämän syksyn sisustustrendi myös Elloksen valikoimissa ja tämän kaupallisen yhteistyön myötä sukelletaan nyt sinne retroilun syövereihin.

Moderni pohjoismainen retrotyyli vahvoine väreineen on yksi sisustuksen trendiaalloista. Funkkista tai retroa, ei ole niinkään tärkeää, mitä termiä käytetään tai miltä vuosikymmeneltä vaikutteet otetaan, vaan lähinnä ideana onkin sekoittaa sisustukseen muotoja ja trendejä menneiltä vuosikymmeniltä. Menneiden vuosikymmenten rento plagiointi tarkoittaa myös sitä, ettei sisustusta tarvitse kopioida suoraan ja liian yksityiskohtaisesti. On siis täysin sallittua yhdistää vanhoja muotoja uudempaan muotoiluun, tai turvautua uusvanhaan.

Vaikka kodin sävymaailma olisikin neutraali (kuten meillä), materiaalit ja muodot, sekä struktuurit fiilistelevät mennyttä. Vaikutteita voi myös ottaa leikiten. Esimerkiksi tuo Valentin-pöytävalaisin saa todella retron ilmeen kun siihen yhdistää tummanvihreän samettivarjostimen. Pelkällä valonlähteellä leikittely taasen tekee valaisimesta hauskasti erilaisen. 

Tekstiilejä modernissa retrotyylissä on laidasta laitaan. Verhoissa, sisustustyynyissä ja verhoilukankaissa näkyy paksua samettia, ja jopa matoissa on samettinen efekti. Toisaalta tekstiileissä on sitä samaa karheutta kuin 1950- ja  1960 -lukujen verhoilukankaissa. Paksua kudontaa ja näyttävää struktuuria. Menneiden vuosikymmenten karheuden voi kuitenkin korvata vain karhealla lookilla, ja valita iholle oikeasti pehmeän pestyn pellavan. Valitsin itse tekstiiliesimerkiksi tuon Hannelin-torkkupeiton, jossa juju on juurikin elävässä pinnassa.

Tiimalasit ovat sisustuksessa iso juttu, ja vuosi sitten niitä katselinkin Tukholmassa eri muodoissa ja eri kokoisina. Hiekkakello nyt jo pelkästään käyttötarkoituksensakin vuoksi huokuu mennyttä, mutta kaunis muotoilu tekee esineestä yksinkertaisen koriste-esineen. Kaksi rinnakkain aseteltua Monza-tiimalasia käyvät kuin taide-esineistä, vaikka kyseessä edullinen sisustustuote onkin.

Tuntuu aika hauskalta päästä kokeilemaan miten joku “tyylisuuntaus” solahtaa omaan kotiin. Retro kun voi olla niin monella tapaa, ja sisustusjutuissa lopputulokseen vaikuttaa kuitenkin yhtä tuotetta enemmän se kokonaisuus. Mutta vaikka tässä nyt mentiinkin melko neutraalilla paletilla, on mieleni syövereissä raksuttanut kyllä yksi hyvinkin trendikäs väri, joka voisi piristää kotiamme tänä syksynä. Nimittäin sellainen sahraminkeltainen tai sinapinkeltainen. Pari tyynynpäällistä voisi piristää kummasti, ja toimisi kaverina viherkasveille!

Elloksesta on viime vuosina tullut itselleni yksi vakio-ostospaikka näissä sisustusjutuissa (samoin kyllä muodinkin puolelta). Tykkään siitä että, Ellos vastaa vallallaan oleviin sisustustrendeihin nopeasti ja tuotteita löytyy valikoimista edullisesti. Pidän myös kuvien stailauksista, ja pinnailempa Pinterestiinkin usein Elloksen sisustuskuvia. Vähän kuin nettikauppa ja sisustuslehti samassa paketissa. Ja vaikka valikoimissa paljon merkkituotteita onkin, olen löytänyt monet suosikkini ihan sieltä Elloksen omista tuotemerkeistä.

Kokosin tuolta Elloksen Uusvanha Retro -sivustolta muutaman ohjenuoran, jonka avulla sisustukseen saa lisättyä pohjoismaista vintagetyyliä (joko vähän enemmän tai sitten varovaisesti asioita lisäillen):

messinki ja kromi
1950-luvun verhoilukankaiden struktuuri
taulut seinillä tai tasojen päällä asetelmina
pyöreiden ja kulmikkaiden muotojen korostaminen
taidelasi ja -keramiikka
graafiset kuviot
syvä sininen, tumma vihreä, oranssi ja sahraminkeltainen
ruskeat puukalusteet
pastellisävyt ja lämmin beige
viherkasvit

Monza-tiimalasit, Valentin-pöytävalaisin ja Hannelin-torkkupeitto löytyvät kaikki Elloksen valikoimista.

Näissä tunnelmissa toivottelen teille oikein ihanaa viikonloppua!

Save

Tallenna

Kukkamekkojen ja farkkushortsien jälkeen on aika palata taas arkeen ja kohentaa omaa olemustaan. Kesävaatteet vaihdetaan niihin arjen luottovaatteisiin, hyvässä lykyssä klassikoihin, jotka kestävät aikaa ja toimivat vuodesta toiseen. Mustat ja valkoiset vaatteet ovat hyvä pohja toimivalle vaatekaapille, mutta kesän päivettämällä iholla pelkästään mustavalkoinenkin asu näyttää jo hyvältä! Mutta miten pitää ne vaatekaapin perusvärit kauniina pitkän päivän ajan, saati saada vaatteet kestämään myös aikaa? Tähän kinkkiseen dilemmaan poraudutaan tänään mustavalkoisella teemalla kaupallisessa yhteistyössä NIVEAn kanssa.

Vaatehuollon perusteita on pestä mustat ja valkoiset vaatteet erikseen, ja lajitella pyykki muutenkin värin mukaan. Pesuohjeetkaan eivät ole vaatteissa huvin vuoksi, vaan auttavat vaatteen hoidossa ja sen elinkaaren pidentämisessä. Värillisille vaatteille käytetään pesuainetta, joka säilyttää värit, ja valkoiset vaatteet taasen tarvitsevat valkaisevan pesuaineen, jotta eivät muuttuisi ajan saatossa harmaiksi. Vaatteet pestään nurinpäin käännettyinä ja kuivataan pesuohjeen sallimin konstein. Turhaa pesemistä vältetään vaatteiden tuulettamisella ja irtokarvat ja -roskat poistetaan teippirullan avulla… No, perusjuttuja, joita pyykkiä pestessä ei edes liiemmin tule ajatelleeksi.
Mutta, jotta lempivaate kestäisi aikaa ja palvelisi useamman vuoden, vaatehuolto kannattaa aloittaa jo ihan vaatteen käytöstä. Mustien ja valkoisten vaatteiden kohdalla tämä asia korostuu entisestään, koska molemmat värit näyttävät kaunistelematta myös sen, mitä iholtamme vaatteeseen siirrämme. Vaatteeseen suihkittu parfyymi tai paksu kerros huonosti imeytyvää kosteusvoidetta voivat pilata lempivaatteen, mutta kovimmille joutuu yleensä paitojen ja puseroiden kainalot. Ja harmittaahan se, kun ylleen kiskaisee puhtaan mustan puseron, ja hetkenpäästä löytää kyljistään harmaat dödöraidat. Mutta vielä enemmän harmittaa, kun kaunis valkoinen klassikkopaita kellastuu kainaloistaan ja muuttuu käyttökelvottomaksi.

Välillä mietin, pitäisikö jopa vähän hävetä, kun kyselette jonkin vaatteeni ostopaikkaa, ja joudun kertomaan, että kyseinen vaatekappale on jo useita vuosia vanha. Vaatehuoneessani on nimittäin jopa kymmenen vuotta vanhoja perusvaatteita, joita käytän edelleen ihan aktiivisesti. Toisaalta koen kuitenkin ihan ylpeyttäkin siitä, että vaatteillani on pitkä elinkaari ja ne palvelevat yhden kauden sijaan useamman vuoden. Tässä iässä kun ei enää edes tarvitse olla niin kauhean supertrendikäs, vaatteissa arvostaakin enemmän ajattomuutta ja kestävyyttä.

Olen viime vuosina hurahtanut yhä enemmän pellavaan ja sen ajattomaan klassisuuteen, mutta samanaikaiseen rentouteen. Pellava kestää hyvin pesua, mutta imukykyisenä materiaalina se imee itseensä myös epäpuhtauksia. Keltaiset tai hapertuvaksi muuttuvat kainalot  ovatkin juuri valkoisten paitojen vitsaus, ja vaikka usein yritänkin käyttää aluspaitaa ihoni ja lempivaatteeni välissä, aina se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Tällöin huomio kannattaa siirtää jo siihen käytönaikaiseen vaatehuoltoon, eli pukea vaate puhtaalle iholle ja sujauttaa kainaloon erityisesti vaatteiden kestoa ajatellen suunniteltua deodoranttia. NIVEA Invisible for Black & White –deodorantti on suunniteltu juurikin säilyttämään vaatteet kauniina ja pitkään, unohtamatta kuitenkaan deodorantin perustehtävää.

Monelle tuttu NIVEA Black & White -sarja on täydentynyt tänä vuonna tuolla vihreä korkkisella uutuudella. Raikkaan sitruksinen deodorantti jatkaa mustien ja valkoisten vaatteiden pelastamista, säilyttäen kuitenkin sen raikkaan tunteen kainaloissa myös niissä kiperissä tilanteissa. Läpinäkyvä koostumus imeytyy nopeasti iholle, eikä se jätä jäämiä vaatteisiin. Valkoiset paidat pysyvät siis pidempään valkoisina ja mustat urheiluvaatteet tai juhlamekot säilyvät kauemmin mustina.
Täyden tehon tästäkin deodorantista saa kuitenkin vain oikeaoppisella käytöllä: Deodorantti laitetaan aina puhtaalle iholle ja sen annetaan kuivua rauhassa ennen vaatteiden pukemista!

NIVEA Invisible For Black & White -sarjasta löytyy uusimman, sitruksisen tuoksuisen Freshin lisäksi myös luonnollinen Clear-variantti. (Roll-on n. 2,50€ ja Spray n. 3,25€). Clear-vaihtoehto on saatavilla myös stick-muodossa. Black & White -tuotteet on saatavilla myös NIVEA MEN -sarjasta. Fresh-variantti miehille on luvassa syyskuussa.

Jos teillä on jotain kivoja ja hyväksi havaittuja niksejä vaatehuoltoon ja vaatteiden keston pidentämiseen, niin raapustakaa niitä ihmeessä tuonne kommenttiboksiin. Itselleni ei edellä mainittujen lisäksi tule enää mieleen kuin esiliinan käyttö. Tykkään nimittäin hääräillä keittiöjuttuja essuun kietoutuneena, ja olen huomannut sen vähentävän omalla kohdallani hurjasti ylimääräisen pyykin syntyä. 🙂

Mutta hei, klikkailkaapa seuraamaan seuraamaan @niveasuomi -Instagram-tiliä! Siellä on nimittäin elokuun ajan jossa
NIVEA Invisible For Black & White Fresh –tuotteita!

Save

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

No hello! Kyllä täällä ollaan vaikka hetkellinen radiohiljaisuus ottikin vallan. Välillä täytyy pyhittää joku päivä ihan vain sille elämisellekin, ja kesä on kai siihen ihan parasta aikaa. Ja täytynee myöntää, että tässä kohtaa lasken jo tunteja miehen lomaan, sillä voinen vannoa, että bloggaamisen ilokin ottaa harppauksen eteenpäin, kun sitä blogiaikaa ei tarvitse napsia omista yöunista. 🙂

Ihan raatona täällä ei suinkaan ole makoiltu, vaan enemmänkin voimaannuttu vähän monipuolisemmin. Eilinen päivä osoittautui ehkä yhdeksi kesän parhaimmaksi ja terapeuttisimmaksi, ja se olikin jatkoa kesän ehdottomasti parhaalle idealle.
Tuossa nimittäin keksittiin ystävän kanssa eräänä ilta viinilasin äärellä vaihtaa talkoovoimaa. Oikeastaan ajatus kumpusi siitä, kun molemmat luettelivat niitä keskeneräisiä projektejaan sekä projekteja, joita ei ole edes vielä saatu aloitettua. Aikaa ja käsiä on lapsiperheessä rajallisesti, ja valitettavasti se työkin usein haittaa harrastamista. Tähän asti hienot suunnitelmamme ovat lähinnä naurattaneet ja ne on kuitattu sillä, että ehkä sitten joskus eläkkeellä on aikaa. Samalla ne puutarha- tai remonttihaaveet kuitenkin olisi hienoa saada toteutettua nyt ja heti. Koska tällä menolla mikään pikainen tehotekeminen ei kuitenkaan ole mahdollista, saimme idean yhdistää kahden perheen voimat ja kahden perheen projektit. Kun käsipareja on enemmän, hoituu hommatkin sukkelammin ja valmista saadaan varmasti ennen eläkepäiviä.

Eilinen hellepäivä huiskittiin naisten kesken ystävän puutarhassa. Lapio lauloi ja valmista tuli. Miehet saavat jatkaa samaisen sisäpihan kimpussa pihakivien asennuksella, kun taas me vuorostamme saamme apukäsiä, jotta tuo kesähuone vihdoin saataisiin kuntoon. Talkoot ovat oikeastaan niin älyttömän hyvä idea, että ihan harmittaa, kun sitä ei ole keksitty aikaisemmin! Ehkä se on yksi sellainen juttu, mikä nykyelämisestä on hiipunut hiljalleen pois. Kun ennen jokaisessa kyläyhteisössä vallitsi vankka talkoohenki, nykyisin ollaan jotenkin enemmänkin perhekeskeisiä. Jokaisella on omat hommansa, ja mitäpä niillä muita vaivaamaan. Mutta suosittelen kyllä tätä palvelusten vaihtoa. “Me tullaan teille tekemään se ja se, ja te tulette meille tekemään sitä ja tätä?” Eihän siihen sen ihmeellisempää tarvita! Eikä kai niiden töidenkään tarvitse mitään hirveän isoja olla.

Se on muuten hassu juttu, että kitkeminen ja kuokkiminenkin tuntuvat ihan älyttömän mukavalta, kun niitä voi vaihteeksi tehdä jossakin muualla, kuin omassa pihassa! Tässä ideaa kehitellessä mietin, että pätisikö sama jopa niinkin tympäännyttävään hommaan kuin ikkunoiden pesu! 😀

Vaikka ulkona on vehreää ja kukikasta, ja pionitkin ilahduttavat yhä maljakossa, teki mieleni saada sisälle myös lisäannos vihreää. Suuri peikonlehti auttoi heti asiassa ja toi mukavasti väriä sisustukseen.

Täällä herättiin harmaaseen päivään, mutta josko tuo tuosta päivän mittaan kirkastuisikin. Sitä ainakin toivotaan.
Mukavaa uutta viikkoa teille kaikille!

Hiphei ja keskiviikkoa!
Helatorstain aatto vaikuttaa ainakin sään puolesta lupaavalta. Jos nyt ei ihan kesähellettä, niin aurinkoista ainakin. Ulkona jatkuu vihreä valloitus ja meillä tehtiinkin eilen illalla pihatöitä, kun kaivuri kävi nyppäämäässä vanhat marjakuuset (tai niiden juurakot) ylös, ja tialle pääsi äitienpäivälahjaksi saamani rungollinen jalosyreeni. Mullan levitystä ja nurmikon kylvöä, niitä tehtiinkin sitten iltapesuihin asti.

Mutta pihajutuista sisälle, ja suoraan olohuoneeseen. Nimittäin ajattelin laittaa teille muutaman kuvan olohuoneesta, ja nyt siis toisesta suunnasta, josta olette tottuneet sen näkemään. Syy siihen, että tästä päästä ei juuri tule kuvattua on se, että tässä kuvauspisteelläni on sohva, ja kuvat on mahdollista ottaa vain laajakulmaobjektiivillä. Tuo 24 millinen kuitenkin tekee sellaista ikävää vääristymää, jonka kanssa pitää aina taistella kuvia käsitellessä. Lisäksi pidän muutenkin enemmän isommalla aukolla kuvatuista kuvista, mutta nämä nyt ovat siis ihan täysin tällaisia oman maun kiemuroita. Asia varmaan käy ilmi näistäkin, vaikka kuvat eivät nyt niitä parhaita mahdollisia olekaan. 🙂

Vanhoista lattialankuista tehty pöytä on edelleen omasta mielestäni ihan superihana, ja käytän mieluusti aikaani sen ihailemiseen. Lisäksi kun tuo pöytätaso on vielä niin isokin, niin kyytiin mahtuu monenlaista (enemmän tai vähemmän tarpeellista) tavaraa.

Olohuoneen ja pianohuoneen välinen oviaukko on leveä, ja seinien sisällä on vanhat liukuovet, joita tosin ei juuri käytetä. Kulman taakse pianohuoneen puolelle (viherkasvi korissa) jää kamina ja toisen kulman taakse taasen kirjakaappi. Muuten seinät on maalattu kalkkimaalilla, mutta nämä puuseinät ja rappu laitettiin aikanaan valkoiseksi ja näin on ollut hyvä. Rapun oviaukosta pilkistääkin sitten jo keittiö. Sen lasiruutuista ovea tuleekin käytettyä päivittäin, yleensä vedän sen aamulla perässäni kiinni, jotteivät lapset heräisi liian aikaisin kolisteluuni. Paremman kuvan tästäkin tilasta saa vilkaisemalla alakerran pohjapiirustusta.

Koska olohuone on talon kulmassa ikkunoita on kahdella seinällä ja siksipä tämä huone on melko valoisa siitäkin huolimatta, ettei se satu päivän puolelle. Tämä on myös kesällä se viilein osa taloa, mikä tarkoittaa tietenkin myös sitä, että täällä on talvella tosi kylmä!

Aurinkoa päiväänne!

Hepskukkuu ja tiistaita! Tuntuu nämä kevään viikot olevan täynnä jos jonkinlaista ohjelmaa, viikonlopuista nyt puhumattakaan. Kaikkia kivoja juttuja koko kevät täynnä, tuntuu vain, että päiviä saisi viikoissa olla enemmän. Sanotaanko vaikka tuplasti! Eikä tietenkään ne lisätunnit vuorokauteenkaan pahitteeksi olisi. Tänään on vuorossa karkkipussitalkoot naapurinrouvan kanssa. Eilen jo liki valutin kuolaa karkkilaatikoille, kun hoidimme tuota logistista puolta, joten tänään täytyy varmaan laittaa teippi suun eteen. 🙂

 Mitään sinistä tai värikästä en nyt vielä ole ehtinyt kaivamaan liinavaatekaapin uumenista, joten mennään yhä harmaan sävyillä. Mutta joutomaan kukkaketooni ostin jo 30 pussia kukkien siemeniä. Hyvin suunniteltu, on puoliksi tehty! Vaikka eipä noilla nyt vielä kiire ole, kuvista saattaa huomata tämänkin päivän lumi… vaaleuden.

Tuossa viime viikolla tulin taas miettineeksi kaikenlaista, laidasta laitaan, ja yhtenä suurena ajatuksena mieleeni kumpusi sekin, että elämä ei ole ikuista. Jäin miettimään ja pohtimaan omia elämänarvojani ja sitä, mikä on itselleni tärkeintä. Samalla tein jonkinlaisen päätöksen siitä, että elämästä on alettava entistä enemmän nauttimaan juuri nyt ja tässä. Minulle henkilökohtaisesti on paljon tärkeämpää olla esimerkiksi läsnä lapsilleni, kuin valloittaa vuori tai pyrkiä kuukävelylle. Vähemmän kiirettä, enemmän nauttimista. Onneksi kevään buukatut viikonloput, ja täyteen ahdetut illat, ovat kuitenkin pääasiassa niitä lapsiin ja perheeseen liittyviä juttuja. Ja onneksi mukaan mahtuu kuitenkin myös niitä omia menojani. Tulin nimittäin miettineeksi sitäkin, että tahdon olla jatkossa sosiaalisempi ja järjestää enemmän aikaa myös ystävyyssuhteille. Oikeastaan moni asia loksahti paikalleen, kun mietin, mitä tällä hetkellä kadun. Kadun nimittäin ehkä eniten kaikkia niitä päiviä, jotka olen haaskannut negatiivisiin juttuihin ja tekemisiin, sen sijaan, että olisin keskittynyt asioihin, jotka tuovat hymyn huulilleni.

Loppujen lopuksi on myös aika lohduttavaa, kun huomaa, että eniten elämässä haluaa lopulta vain nauraa,tanssia, halata ja pussata. Olla onnellinen, rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Tässä kodissa on nyt asuttu likipitäen neljä ja puoli vuotta, ja edelleenkään meillä ei ole valmista. Siinäkin on taas yksi asia, jolle olen uhrannut aivan liikaa ajatuksiani ja aikaani. Sen sijaan nimittäin, että miettisin jokaista repsottavaa kulmaa tai listatonta seinänpätkää, voisin hyppiä riemusta ja iloita kaikista niistä asioista jotka on jo saatu tehtyä. Ja niinhän minä pääasiassa teenkin, mutta myönnän, että välillä vaivun sinne epätoivonkin puolelle. Esimerkiksi vieraiden kutsuminen on ollut pitkään vaikeaa, ja kun vieraita on lopulta tullut, aikani on mennyt siihen, että olen listannut heille asioita, jotka kyllä on tarkoitus hoitaa ja laittaa kunttoon. Ikään kuin sitä nyt tarvitsisi kotinsa tilaa kenellekään selitellä. Totuus kun kuitenkin on, että valmista täällä ei tule koskaan. 🙂

Ja nyt kun oikein positiivareiksi ryhdyttiin, niin olipas kiva tuo aamupäivän pyry. Tuli kukkasipulitkin kasteltua ihan ikkunasta katsellen.

Ihanaa tiistain jatkoa!

Save