Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Heipsan!

Ensi viikolla päästään viimein kasaamaan kasvihuonetta ja koko kesän mittainen odotus vihdoinkin palkitaan. Kasvihuoneen nousemista pääsette seuraamaan kohtalaisen suorana ainakin instan stooreista, mutta sitä ennen ajattelin kuitenkin kirjoittaa muutaman rivin (joka muuttui tosin kilometritekstiksi) kaikesta siitä muusta, mitä itse kasvihuoneen rakentaminen pitää sisällään. Myönnän, että olin itse jokseenkin tietämätön kaikista niistä tarvittavista työvaiheista, ja ajattelinkin, että ehkä omista havainnoistani ja vinkeistäni olisi hyötyä jollekulle muulle. Kirjoitukseni on nyt ehkä enemmänkin sarjaa “naiselta naiselle”, joten älkööt ammattilaiset vaivautuko nauramaan puutteellista ammattisanastoani.   Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Mutta hei,  aloitetaan!

Ihan ennen ensimmäistä lapionpistoa pitää tietenkin päättää, millaisen kasvihuoneen haluaa ja mihin sen sijoittaa. Kuten olen aikaisemmin kertonut, oma haaveeni on aina ollut korkean muurin päälle rakennettu kasvari, ja tästä syystä myös tarvittavat pohjatyöt eroavat pitkälti tavallisesta täysin lasiseinäisestä kasvihuoneesta. Kasvihuoneen koon valintaan taasen vaikuttaa tietenkin sen käyttötarkoitus. Koska meidän kasvihuone tulee toimimaan myös huvimajana, tilaa pitää riittää sekä kasveille, että oleskeluun. Paras saamani vinkki Willabgardenilta olikin “kukaan ei ole koskaan jäänyt katumaan liian suuren kasvihuoneen rakentamista”.

Kaikki tähän asti kasvihuoneesta kirjoittamani postaukset löydät täältä, ja niissä enemmän juttua ajatuksistani kasvihuoneessa. Tällä kertaa kääritään enemmän hihoja.

Mitä tulee erilaisiin rakennuslupasäädöksiin, nämä asiat kannattaa tarkistaa kuntakohtaisesti. On eri asia rakentaako kasvarinsa taajama-alueen tarkkaan kaavoitetulla asuinalueella (jossa jopa harjakaton suunta on tarkoin määrätty), vaiko haja-asutusalueella kuten me. Mutta oman kunnan rakennustarkastaja osaa kyllä kertoa mitä saa tehdä ilman virallista lupaa ja mihin lupa sitten vastaavasti tarvitaan.

Willab Gardenin Mur Maxi 4 -kasvihuone oli oma valintamme ja kasvihuoneen kooksi valikoitui 18,7 m².  Kaksoisovien kautta vaihtuu paitsi ilma, kulkeutuu siitä myös tarvittaessa huonekalut. Lisäksi suuri oviaukko luo vaikutelman, jossa tila sekä kasvihuoneen sisällä että ulkopuolella ovat kuitenkin yhtä.

Tuossa yllä olevessa kuvassa näkyy puun alle sijoitettu oleskeluryhmä, joka vilahtelee kesäpostauksissani tiuhaan. Tästä kuvakulmasta näette myös kasvihuoneen paikan, se on nimittäin tässä yllä olevassa kuvassa tuo keskellä oleva kaivettu alue. Alapuolella taasen on kuva, jossa näkyy paikalla aikaisemmin ollut hiekkalaatikko ja juuri pois kaivetun unkarinsyreenin paikka. Toisin sanoen kasvihuone korvasi syreenin ja hiekkalaatikon.

Kun kasvihuoneen koko ja paikka on päätetty, lupa-asiat selvitetty ja kasvihuonetilaus tehty, alkaa valmistelut. Ihan ensimmäinen vaihe oli tietenkin pohjapaikan kaivaminen. Muurikasvihuone on luonnollista pystyttää valetulle betonipohjalle, mutta valettu pohja soveltuu myös muihin kasvihuoneisiin. Se on ja pysyy ja luo vankan pohjan rakennukselle jonka toivoisi tietenkin palvelevan käytössä kymmeniä vuosia. Koska kasvihuoneeemme on pinta-alaltaan aika iso ja kesä oli kuuman helteinen turvauduimme koneelliseen kaivamiseen pelkän lapioimisen sijaan. Mitään syvää kuoppaa ei toki tarvinnut kaivaa, vaan oikeastaan sellainen n. 30-40 cm jonka mukana lähti nurmikko.

Rehellisyyden nimissä, vielä tässä kohtaa en ollut päättänyt, millainen kasvihuoneen ympärillä oleva maa tulee olemaan. Jonkinlainen ajatus oli, että kasvihuone olisi sen verran kokeammalla, että maa viettäisi kunnolla sen reunoilta alaspäin. Koska olen ihminen, jonka pitää saada haudutella idoita päässään kohtalaisen pitkäänkin, tuli lopullinen mielipiteeni asiasta ihan vasta juuri tämän viikon aikana. Nimittäin haluan, että kasvihuoneen ympäriltä poistetaan nurmea ja siihen tehdään tehdään ihan kunnollinen sorakäytävä. Kasvihuoneen eteen haluan sitten sellaisen vähän isomman sora-alueen, joka saa toimia ikään kuin kuistina kasvihuoneelle. Kenties sen voisi rajata samanlaisilla kivillä, kuin tuo meidän ajorata on rajattu. Joka tapauksessa nämä hienosäädöt ovat niitä ensi keväänkin töitä, sillä tässä alapihalla on vielä vuodentakaisestakin kaivamisesta jonkinverran paikkaustöitä jäljellä. Kuten sanottu, mennyt kesä helteineen ei hellinyt uuden nurmikon kasvatusta, mutta kaivon pohjaa se vilkutti sitten sitäkin enemmän.

Kun kasvihuoneen pohja oli kaivettu suurin piirtein tasaiseksi, se täytettiin soralla. Tässä kohtaa projektia tuli muuten lisättyä pihan ajoradallekin soraa sen verran että syskyllä ei jouduta taas ihan liejussa kulkemaan. Homma mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta kun ei olla toimerruttu. Nyt kun soraa joka tapauksessa jouduttiin ajamaan ja levittämään, tuli ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Vasta soran levityksen jälkeen alkaa ne varsinaisesti tarkkuutta vaativat työt. Kasvihuonetilauksen yhteydessä meille toimitettiin tarkat muurimitat juuri meidän kasvihuoneestamme, ja niiden avulla sekä pohja, että muuri saadaan juuri oikean kokoiseksi.

Pohjan muotti rakennettiin “kakkoskutosesta” ja tuettiin paikoilleen siten, että muotti on varmasti suorassa. Tässä kohtaa on siis tärkeää, ettei vala pohjaa joka viettää johonkin suuntaan. Tavallisen vatupassin sijaan meidän muotti meni suoraan sellaisella hienolla ammattitimpurin mittaimella, joka piipitti ja piippasi kunnes kaikki kulmat olivat ojennuksessa.

Kun valumuotti on viimein nakuteltu kasaan ja paikalleen, valmistaudutaan itse valamiseen. Muottiin asetetaan raudoitusverkko, joka jää irti muotin reunoista siten, että koko verkko jää varmasti valun sisään, eikä valuta ruostetta reunoille. Raudoitus askarreltiin niin, että siihen käytettiin yksi kokonainen verkko ja loppu leikeltiin paloina. Ylijääneestä verkosta olin enemmän kuin iloinen, sillä nyt on ensi kesäksi myös komea kukkatuki. (Rippuen muurista) raudoitukseen tarvittiin myös tuollaisia “tartuntapätkiä”, ja vähän pidempiä rautoja kähvelsinkin talteen ihan vain siltä varalta, että ensi kesänä ritarinkannukset taas kasvaisivat kaikkeen komeuteensa. Niin, ja onhan mulla myös ne daaliat mielessäni!

Kun muotti on tukevasti paikallaan ja raudoitus näperrelty on aika täyttää muotti betonilla. Betoniautosta tuo määrä valuu noin puolessa tunnissa ja samalla seosta levitellään ja sekoitellaan niin, että sitä varmasti menee jokaiseen kulmaan.

Näissä kuvissa näkyy nyt myös nuo raudoituspätkät, joiden tehtävä on siis tukea itse muuria.

Saatatte ehkä muistaa, kun valaessamme keittiön betonitasoja mieheni lähtikin omille matkoilleen ja jätti minut paniikkiin juuri muottiin kipatun betonin sekä kahden pienen huomiotani tarvitsevan lapsen kanssa. Koska keittiön tasoista nyt kuitenkin tuli ihan kohtalaisen nätit (vaikka itse sanonkin ;)) on tämä betonivalaminen tullut meillä vähän sellaiseksi vitsiksi, että tässäkin kohtaa ystävät nauroivat Emilian kyllä valavan yhden kasvarin pohjan ihan tuosta vaan. Homma jätettiin kuitenkin ihan ammattilaisille ja minä valan seuraavaksi sitten vaikka kukkaruukkuja. Pari ruukkua mieheni oli kuitenkin valanut jo nyt ylijäämäbetonista. Kenties jokin hyvitys viimekertaisesta.

Kaikkea on turha änkeä ja tunkea yhteen postaukseen, joten jatketaan juttua toisella kertaa. Nimittäin tuosta muurista saan varmasti aikaiseksi ihan yhtä paljon tekstiä, ja liika asia yhdellä kertaa taitaa olla ihan oikeasti liikaa.

Kivaa torstaita!

Heipsan!

Onhan se oikeesti aika ihanaa, että syyskuussa voi kulkea paljain säärin! Ja kelit ovat nyt jopa paremmat kuin viime kesänä monena heinäkuun päivänä. Tämän aurinkoisen ja lämpimän ajanjakson kun miinustaa siitä elokuun ja tammikuun välisestä pimeästä, kylmästä ja sateisesta kaudesta, on lopputulos enemmän kuin mieleeni. Syksy makuuni!

Mitä tulee pukeutumiseen, nyt on tosiaankin nähtävissä asua moneen makuun. Silmiini osui eilen Helsingissä nuori nainen, joka oli verhoutunut villakangastakkiin, paksuun kaulahuiviin, pipoon ja hanskoihin. Toki aamut ovat viileitä ja kylmiäkin, mutta jokseenkin tuosta flunssasta toivuttuani olen kyllä kokenut kelit vielä ainakin kohtalaisen kesäisinä. Jos mekkokelejä on tarjolla, yritän hyödyntää ihan jokaisen päivän.

Mä olen tänään mässännyt luumuilla. Tai kriikunoilla oikeastaan. Viime vuonna satoa tuli vähän huonommin, mutta tänä vuonna ne kaikkein vanhimmatkin oksat kannattelevat huikeaa määrää hedelmiä. Silti taitaa ihan jokainen päätyä suuhun, parhaita kun ne ovat juurikin näin.
Joillekin kriikunoiden tapa levitä juuriversoistaan on sietämätön, ja sanotaan, että puusta on liki mahdoton päästä eroon. Meillä suurin osa versoista ajellaan ihan leikkurilla nurmikon mukana, mutta muutaman olemme viime vuosian jättäneet myös kasvamaan. Kun kuusi vuotta sitten muutimme tänne, oli pihassa kolme nuorta kriikunan taimea, joille oli annettu kasvumahdollisuus samaan tapaan. Tänä vuonna niistä yhteen tuli jo hedelmiä. Enemmänkin päänvaivaa itselleni tuottaa tuo joka paikasta versoava villivadelma. Sitä on nimittäin ihan jokaisessa perennapenkissä ja tontinrajatkin tuntuvat koko ajan tulevan lähemmäs taloa, kiitos vattujen.

Mutta hei, toivottavasti nämä kelit jatkuvat vielä pitkään. Moni mekko tykkää ihan varmasti tällaisesta syystuuletuksesta! Mutta nyt nukkumaan.

kaupallinen yhteistyö / Adorada

---

Lämmin elokuu on mitä parhainta aikaa tankata kesätunnelmaa varastoon. Tässä kohtaa vuotta jokainen kesäinen hetki kannattaa käyttää hyödyksi, sillä syksy on vääjäämättä edessä. Jossei ihan vielä pisteenä horisontissa, niin ainakin sinne ilmestymässä. Piknik puiden katveessa tai rantakalliolla on ehdottomasti yksi niitä asioita, joita kesän aikana kannattaa kokea. Tänään varsin kesäisiä ja ruusunpunaisia tunnelmia. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Adoradan kanssa.

Vaikka viiniä ei koskaan tulisikaan valita pullon perusteella, myönnän, että kauniista pakkauksesta on hyötyä kun ostohetkellä arvon parin vaihtoehdon väliltä. Sama pätee oikeastaan tuotteeseen kuin tuotteeseen. Kaunis pakkaus vetää puoleensa, ja se on myös ilo jättää esille – tyhjänäkin.

Yksinkertaisen tyylikäs etiketti ja käsin vahalla sinetöity pullo kieltämättä erottuvat Alkon hyllystä positiivisesti. Kerrotaan, että inspiraation Adorada Rosé -pulloon Kalifornialainen viinintuottaja Margaret Leonard sai hajuvesipulloista. Ja tokihan pullon fiilis myötäilee parfyymihyllyä. Itse pidän erityisesti siitä, että musta pullonkaula on toteutettu sinettivahalla, eikä vain yksinkertaisesti paperilla tai pulloa värjäten. Se antaa viinipullolle ylellisen viimeistelyn.

Adorada Rosé on puolikuiva ja keskihapokas roseeviini. Sen maun kuvaillaan olevan kukkainen, metsämansikkainen ja hedelmäinen. Huolella jäähdytettynä Adorada roseeviini on miellyttävä juoma ihan vain nautiskeluun, mutta myös erinomainen kaveri kevyille salaateille, kasvisruoille, vaalealle kalalle, sekä rapujen tai vadelmien kanssa nautittavaksi. Siis loistava viini kesäpöytään ja puutarhassa seurusteluun. Yhdysvaltalainen viini löytyy Alkosta ja hintaa pullolla on 14,90€ (75cl).

Roseeviini yhdistetään nykyään vahvasti kesään, vaikka toki rosé sopii kaikkiin vuodenaikoihin. Myönnän, että itsekin suunnittelin keväällä matkivani hiukan länsinaapureitamme ja istuvani iltoja viileä roseelasi kädessäni. Vaan sitten se kevät vain meni ja kesäkin melkein, ja huomasin, että se ensimmäinenkin roseepullo edelleen korkkaamatta. Koska en missään nimessä halunnut haalia itselleni harmituksen aihetta syksyksi, päätin, että nyt elokuussa kesän 2018  bucket list tulee korjata tältäkin osin.

Periaatteessa rosé onkin sopinut tähän viikkoon paremmin kuin mihinkään muuhun. Paitsi, että hämärtyvistä kesäilloista on saatu nauttia useana päivänä suuremmalla porukalla, oman sävähdyksensä asiaan toi ruotsalaiset vieraamme. Perjantai-iltana koin jopa hetkellistä vadelmavenepakolaisuutta kääriessäni puutarhatuolissa huivia hartioilleni illan samaan aikaan hämärtyessä kesäyöksi.

Lempeän kesäistä sunnuntai-iltaa ja aurinkoista uuden viikon aloitusta.

Yhteistyössä / Willab Garden

---

Hei!

Olen tässä miettinyt, että pitäiskö tämä viimeinen lomaviikko käyttää jonkinlaisena pehmeänä laskuna kohti arkea, vai elääkö sittenkin kuin viimeistä kesäpäivää. Päädyin jälkimmäiseen, tasaillaan loman ja arjen eroja sitten ensiviikon alussa. Koulut alkavat täällä keskiviikkona, joten pari päivää otetaan sitten pehmeässä laskeutumisessa.

Itselleni tämä “kuin viimeistä kesäpäivää eläminen” tuottaa tällä hetkellä vähän ongelmia allergian vuoksi. Lääkäriaika on keskiviikolle, mutta eilen jouduin lähtemään jo päivystykseen pahan silmätulehduksen vuoksi. Lääkärin määräämät tropit olikin sitten niin vahvoja, että illalla meinasi taju lähteä. Että sunnuntai menikin sitten siinä. Tänään olo on onneksi jo pikkuisen parempi, ja hyvä niin. Illalla olisi nimittäin ulkotreenit, joihin haluaisin tosi kovasti osallistua.

Koska oikeasilmäisenä kameran läpi katsominen on nyt melko hankalaa, päätin piiiitkästä aikaa käyttää blogissa lainakuvia. Ja koska kasvihuone on nyt jatkuvasti mielessä ja Pinterestin kasvihuonetaulu kasvaa kovaa vauhtia, ajattelin jakaa teillekin sitä fiilistä, jota olen nyt imenyt itseeni kesän verran.

Tämän postauksen kuvat on lainattu superihanasta
Living by W -blogista
,josta olen imenyt itseeni inspiraatiota.
Weronican kasvihuone on myös Willab Gardenin ja ulkonäöltään hyvin vastaava kuin se, mikä meille on tulossa, mutta vain pikkuisen suurempi. Ehkä maailman kauneimman kasvihuoneen lisäksi Weronican blogi on muutenkin ihan mieletön! Kannattaa siis ottaa seurantaan, samoin kuin livingbyw Instagramista. Itse olen ainakin saanut kehitettyä jo niin kovan daaliakuumeen, että ensi keväänä on pakko aloittaa sekin harrastus!

Oikein ihanaa uutta viikoa! ♥

 

Kaikki kuvat: Weronica /Living by W

 

 

Yhteistyössä / Willab Garden

---

Tässä on varmaan ihan jokainen kotipuutarhuri tänä kesänä päivitellyt kuivuutta, sitä tehdään meilläkin. Vaikka meillä on kastelua ajatellen oma kaivo, ei senkään pohja ihan loputtoman kaukana ole. Ja toisaalta kun kasteltavaa on niin paljon, ei oikein voi valita, että mihin sitä vettä alkaisi valuttamaan. Koko pihan kasteluun kun vesi ei riitä millään. Pionipenkkiä lukuunottamatta (kastelin jotta sain nuput aukeamaan) olenkin kastellut lähinnä vain kesäkukkia. Se hyvä puoli vanhoissa perennoissa on, että kyllä ne selviävät. Nuokkuvat ehkä tänä vuonna ja kukkivat vain lyhyesti, mutta kyllä ne sieltä taas ensi vuonna puskevat. Ja hei, kun kesälukemisena on Mma Ramotswe, antaa Botswanan kuivuus vähän myös perspektiiviä vedenpuutteelle.

Veden lisäksi tänä kesänä on tietysti odotettu kasvihuonetta. Olen nyt jossain määrin saanut makua siitä, mitä on odottaa talopakettia. Vaikka kasvihuonetta nyt uuteen kotiin tuskin voi verrata, on odottavan aika vain kovin pitkää. Viikko sitten laittelinkin teille kuvia kasvihuoneen paikan kaivamisesta insta stooreihin, ja nyt ajattelin laittaa pienen hahmotelman siitä, mitä on tulossa. Kuten kerroin, ne suuret unelmat valkoisesta romanttisesta kasvarista ovat jääneet vuosien saatossa, ja haave on ikään kuin elänyt ja päivittynyt vuosien varrella. Tuosta haaveesta kirjoitinkin erikseen postauksen, ja jos et muista sitä lukeneesi, Anna unelmille aikaa -postauksen löydät täältä.

Tuossa alla on kuva meidän alapihasta, jostakin ulko-oven läheisyydestä katsottuna. Ja kuvan alla sama näkymä ja hahmotelma meidän tulevasta kasvihuoneesta. Kyseessä on siis Willab Gardenin Mur Maxi 4 -kasvihuone jonka ulkonäköön vaikutimme esimerkiksi alumiinirungon värillä (antrasiitinharmaa) ja tietysti ovien sijainnilla ja tyylillä. Koska meidän alapiha on pitkänmallinen rakentamaton tontti, haluttiin kasvihuonekin pituussuunnassa tuohon tilaan nähden. Niinpä luonnollinen paikka oville oli pitkä sivu ja pariovet ovat mielestäni sellainen pieni piste iin päällä.

Noihin muurillisiin kasvihuoneisiin on tietenkin mahdollisuus valita myös matalampi muuri 43cm tai 63cm, mutat meille tulee siis se korkein, eli 83cm. Muurista tulee myöskin harmaa, joten siinä mielessä tuo havaintokuva on hiukan harhaanjohtava. Itse kasvihuoneeseenhan on valittavissa vaikka mitä lisävarusteita, mutta me päädyttiin nyt vain yhteen hyllyyn. Ja tietysti käteviin tuuletusluukkuihin. Jotenkin musta tuntuu, että tuo tila pitää nähdä ja kokea, jotta parempia suunnitelmia pystyy tekemään.

Paikkana tuo alapiha on siitä kiva, että puut heittävät iltapäivällä pieniä varjoja tulevan kasvihuoneen ylle, kuten kuvasta näkyy. Tällöin ei välttämättä tarvitse jälkikäteen miettiä varjostusverhoja.

Mutta tässä siis nyt jonkinlaista osviittaa tulevasta ja vähän niitä hoodeja, joihin kasvihuone aikanaan pystytetään.

Jos suunnitelmia ja unelmia ei lasketa, piha onkin muuten aika kuivakassa kunnossa. Ja pakollisia kasteluita lukuunottamatta tämä tarhuri pysytteleekin nyt tovin mieluummin sisätiloissa. On taas tuo allergia sen verran ärhäkkä, että yritän varjella itseäni pahimmalta.

 

Mutta hei, ihanaa iltaa! Meillä pedataan tänään sänky alakertaan. Pikkuisen viileämpi nukkua.

Heipsun! Ja huh hellettä! Me ollaan viime päivät liki asuttu rannalla. Tai järvessä oikeastaan. Ensin aamupäivällä ja sitten illalla uudestaan. Uikkarit ja pyyhkeet kuivuvat kotona hetkessä, ja kun hiekat on pudisteltu pois, voi taas lähteä uudestaan rannalle. Ruokailutkin on tullut hoidettua aika lomafiiliksellä. Syöty esimerkiksi tuolla puun alla pitsaa. Jotenkin en jaksa niuhottaa pikkujutuista just nyt. Ei tällaisista keleistä liian usein pääse nauttimaan.

Koti on kohtalaisen räjähtäneessä kunnossa, samoin puutarha. Kuivuus saa kaiken notkumaan, eikä kitkeminenkään ole kauheasti huvittanut. Ja olenkin antanutkin itselleni luvan olla laiska. Ei maailma meidän rikkaruohoihin kaadu. Tai likaisiin lattioihin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja turhan nillittämisen aika ei ole silloin kun Suomen kesä antaa parastaan. Ja viimeiset päivät ovat varmasti olleetkin vuoden parhaita. Sellaisia, jotka jäävät varmasti ikuisesti muistoihin.

Parasta heinäkuussa helteiden lisäksi on hämärtyvät illat. Jos sisällä ei olisi ihan niin lämmin, polttaisin enemmän kynttilöitä. Nyt on tarvinnut tyytyä vain yhteen tunnelman tuojaan.

 

Nautitaan kesästä. Ihanaa iltaa!

Hepskukkuu!

Kesävieraat saateltiin eilen matkoihinsa, ja tänään kun heräsin olin suoraan sanottuna päivistä ihan pihalla. Ehdin aamukahvin verran elää maanantaita, kunnes muistin, että viikonloppu onkin vasta edessä.

Tänään on pakattu esikoisen tavaroita leiriä ajatellen, tai ainakin suunniteltu pakkaamista, koska edelleenkään mitään ei konkreettisesti ole repussa. Mutta pyykkikorit on tyhjät, joten sinänsä ollaan voiton puolella. Tänään on myös odotettu ukkosta. Tai minä odotin. Ajattelin, että iltapäivää kohden tummuva taivas toisi sellaisen ukkoskuuron jälkeisen raikkauden (ja viilentäisi kotia), mutta melko pieneksi tuo ukkonen sitten jäikin. Vettäkin satoi juuri nimeksi. Mutta kunnon jyrinä nyt ainakin saatiin, ja voihan sieltä illalla vielä jotain tulla. Mä niin tykkäisin polttaa kynttilöitä ja katsella sataa salamaa. Tai ainakin muutamaa.

Teepaita ja farkkushortsit. Ranteessa tinkelintankelia ja jalassa sandaalit. Kesäisemmin ei voisi kai pukeutua.

 

Mutta nyt iltapalaa. Ja ehkä vähän niitä leirikamoja. Suloista perjantai-iltaa ja ihanaa viikonlopun aloitusta! ♡

Hiphei ja sunnuntaita!

Iski tuossa torstain ja perjantain välisenä yönä ihan hillitön kesäflunssa. Sellainen, että nousin perjantaina jo viiden aikaan, kun en jaksanut aivastaa ja niistää enää makuuasennossa. Onneksi tuo meni myös nopeasti ohi, olin nimittäin sopinut lauantaiaamuksi fillaritreffit ja iltapäiväksi oli varattuna kampaaja-aika. Jos jotakin hyvää siinä epäonnistuneessa kotivärjäyksessä oli, niin se, että väri myös lähti yllättävän nopeasti pesussa. Itse asiassa, eilen kun lähdin kampaajalle, mun hiukset oli kaukana siitä mahongista, jota ne olivat heti sen värjäyksen jälkeen. Toinen hiuskriisin hyvistä puolista oli, että tuli mentyä ihan oikeasti kampaajalle! Olen jo pitkään suunnitellut, että ylikasvanut polkka pitää taas nipsaista lyhyeksi ja kyllähän siitä mittaa lähtikin. Se, mitä parissa vuodessa oli muutamaa siistimistä lukuunottamatta tullut takaisin. Tosin itsellä oli heti kampaajalla sellainen tunne, että tämä on nyt tosi lyhyt. Vaikka eihän se nyt edes mikään lyhyt ole. No, on varaa ottaa ensi kerrallakin taas muutama sentti. Ihan parasta kuitenkin, että hiuksissa on nyt se “oma väri”. Ei luonnollinen, mutta sellainen, joka tuntuu omalta.

Meidän sunnuntai on ollut sellainen kesäisen leppoisa. Oltu vain ilman kiirettä mihinkään suuntaan. Maisema-ajelun ja ulkona puuhailun lisäksi käytiin katsomassa naapurin lampaita ja syötiin paikallisessa ravintolassa. Vielä pikkuisen pyykkiä, siivousta ja kullan arvoista sohva-aikaa. Ensi viikolla saadaankin sisko lapsineen kyläilemään, joten ohjelmassa on vähän erilaista kesäelämää.

Mun oli tillit päässeet kasvamaan vähän turhankin pitkiksi ja leikkasin tänään niistä kukat maljakkoon. Vähän muita kukkia sekaan ja taas tuli oikein kiva kesäpuska!

Rennon letkeää heinäkuun sunnuntai-iltaa! ♡

Yhteistyössä / Willab Garden

---

Hei ihanat! Lisää pionikuvia taas, tällä kertaa kukkia matalammilla varsilla ja kera jättipoimulehden kukintojen. Mutta on mulla hiukan muutakin. Nimittäin vähän unelmista ja yhden unelman täyttymisestä. Koska mitäpä elämä olisi ilman unelmia!

Olin jo teini-iässä kauhean kiinnostunut sisustamisesta, ja kun postilaatikkoon jo parikymppisenä kolahti Lantliv ja Country Living, mulla oli vahva visio tulevaisuuden kodistani. Mikä oli muuten myös jokseenkin vähän noloa, koska kaikkien ystävieni mielestä moinen maalaisromantiikka oli varmasti ihan totaalisen paksua soopaa. Mutta siinä missä muut haaveilivat sellaisesta Ikean copy paste -sisustuksesta kaupunkikotiin, oman mieleni oli vallannut jo natisevat puulattiat. Tiedättekö, kun 10 vuotta sitten aloitin kirjoittamaan blogia, en kertonut ikääni julkisesti. Minua hieman nolotti tuossa sisustuskategoriassa olla niin nuori ja vasta ensiasuntoa sisustamassa. Nykyisin olen blogimaailmassa varmaan jokseenkin jo yli-ikäinen.

Kymmenen vuotta sitten me tosiaan laitettiin ensimmäistä omaa kotia ja valkoiset puulattiat jäivät vain haaveeksi. Mutta syvällä sisälläni uskoin, että tuokin unelma joskus toteutuisi, ja joka kerta kun vipsuta villasukissani meidän nykyisillä lattiaoilla, koen olevani todella onnellinen. Koska onnellinen olen juurikin kotona. Täällä on ne kaikki haaveet ja unelmat, jotka olen aikanaan taskuihini tallettanut. Vanha talo, iso puutarha, perhe jne. Ei ne unelmat aina heti täyty, mutta kun niihin pitää jaksaa uskoa!

Joskus 2000-luvun alussa (2004 tai 2005) kävin opiskeluporukalla Tukholman puutarhamessuilla. Luoja, mutta kuvasin silloisella (ihan ensimmäisellä) digikamerallani satoja kuvia kaikesta ihanasta. Jos olette joskus kyseisillä messuilla käyneet, tiedätte, että se on kuin taivas kaltaiselleni unelmoijalle. No, tuolla messuilla sain kuitenkin yhden unelman lisää, nimittäin kasvihuoneen! Niitä kun oli messuilla paljon, ja jopa lempilehtieni messuosastot olivat ihania kasvihuoneita. Edelleen mulla on tallessa Drömhem och Trädgård -lehdet, jotka ostin tuolta kotiinviemiseksi. Niitä kun ei saanut meiltäpäin. Ja kasvihuoneita oli myös noissa lehdissä. Ihania maalaiskoteja, magnoliapuita ja suloisia kasvihuoneita.

Oma kasvihuoneunelmani ei koskaan muodostunut kasvien kasvattamisen ympärille. Ei, mulle kasvihuone oli jotain ihan muuta. Se oli kesäisiä kahvikestejä ja myöhemmin nuo kahvikestitkin ovat vaihtuneet kesäiltojen viinilasillisiin ja iltoihin ystävien seurassa. Mun unelmien kasvihuone on aina ollut sekoitus kukkia, yrttejä ja olohuonetta. Ja tiedätte varmaan ne Pinterestissä olevat ihanat kuvat, joissa kasvihuone on koristeltu jopa jouluun. Niitäkin olen tallettanut yhteen kansioon aikamoisen määrän.

Me ei edelleenkään asuta missään pitsihuvilassa Ruotsin maaseudulla, mutta olen tosi onnellinen täällä meidän punaisessa “tuvassa”. Yksi puute meillä on kuitenkin aina ollut ja se on kunnollinen terassi. Pallottelimme joskus ajatusta pianohuoneen seinän puhaisusta, pariovien asennuksesta ja kunnollisen taressin rakentamisesta talon ainoalle ehjälle pitkälle seinälle. Pahus vain, kun tuo seinä on juurikin pohjoisen suuntaa. En myöskään syty valokatteista, vaan mielestäni vanhan talon kylkeen rakennetun terassin tulisi olla samaa sarjaa itse talon kanssa. Pohjoisella seinustalla tuollainen terassi olisi pimeä ja varjoisa ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Toinen talomme pitkä sivu on pihaan johtavan ajoradan vieressä, ja terassin rakentaminen siihen johtaisi ajokaistan totaaliseen muuttamiseen. Kun kotimme on vielä miltei kiinni maantiessä, terassin sijoittaminen talon kylkeen järkevästi on liki mahdotonta. Ja ehkä se on myös syy siihen, että sellaista talossa ei edelleenkään ole. Ei meidän, eikä edellisten omistajien toimesta. (Meidän pihan pystyy hahmottamaan ehkä parhaiten tämän postauksen pohjakuvasta.)

Kun ajatukset joka kesä karkaavat siihen katettuun tilaan, jossa olisi suojaisaa pitää puutarhakalusteita ja istua vaikka pienellä sateellakin tai kesäiltoina, tuntuu kasvihuone luontevalta ratkaisulta. Ja onhan meillä tosiaan toinen tontti vallan rakentamatta. Niinpä olemme pikku hiljaa alkaneet miettiä erilaisia kasvihuonevaihtoehtoja. Jokseenkin ne kaikkein romanttisimmat unelmat ovat vuosien varrella karisseet, ja unelmien kasvihuone on muodostunut minun ja puolisoni yhteisistä mieltymyksistä. Toki ensin on pitänyt miettiä, että miten päin ja mihin tuo kasvihuone laitetaan.

Romanttisen valkoinen kasvihuone on vaihtunut ajatuksissani johonkin vähemmän romanttiseen, mutta kuitenkin sellaiseen maalaistyyliseen kasvihuoneeseen. Oikeastaan yksi ainoa asia joka ei ole muuttunut on se, että haluan kasvihuoneeseen sokkelin. Sellaisen vajaan metrin korkuisen kivijalan, jonka ulkopuolelle voi istuttaa vaikka pionin tai yrttejä ja jonka viereen voi kasvihuoneessa kasata erilaisia ruukkuja. Ja tietenkin kasvihuoneeseen pitää kasvien lisäksi mahtua myös istumapaikkaa. Mielellään useammalle hengelle, jotta tila todella palvelee terrassin lailla myös oleskelutilana.

Pari päivää sitten laitoinkin Instastoryn meidän tämän kesän luetuimmista lehdistä. Ne on nuo Willab Gardenin kasvihuone-esitteet, joita meillä on selailtu edes ja taa. Ja nyt meillä on vihdoin myös ihan oikeat piirustukset siitä kasvihuoneesta, joka meille tulee! Ja se on ihana! Unelma, johon on oikeasti kannattanut jaksaa uskoa!

Noissa kuvissa ei nyt ole vielä juuri sitä meidän kasvihuonetta, mutta laitan kyllä siitäkin luonnoskuvia. Ja syksyllä saatte sitten varmasti kasvihuonepostauksia enemmän kuin oikeasti edes haluatte. Ja aion todellakin juoda jouluna alla höyryävän glögin kasvihuoneessani. Yhteistyössä Willab Gardenin kanssa kirjoitan teille myös kasvihuoneen pystyttämisestä ja kaikesta siitä, mitä kasvihuonetta valittaessa ja rakennettaessa kannattaa ottaa huomioon. Nyt kuitenkin vielä pioneja. Koska niistäkin olen aina unelmoinut, ja nyt niitä todellakin on!

Ihanaa iltaa! ♡

 

Ihanaa maanantaita, ja hei, juhannusviikkoa!
Sain viikonloppuna ihastella suomalaisia järvimaisemia ja voi että, miten onnellinen sitä onkaan kun saa asua tällaisessa maassa. Ja tuntuu ihan hassulta ajatella, että tuo sää tuosta jo loppuviikoksi kylmenisi. Olenkin juhannussään suhteen vielä aika optimistinen.

Meidän juhannus menee aika perinteisellä tavalla, eli juhlitaan joko ennakkoon tai jälkikäteen, miten nyt sitten päätetäänkin. Mutta kyllä koti ja piha silti on kiva laittaa juhannuskuntoon. Olen jo pari kesää suunnitellut vanhan puutarhapenkin kunnostamista ja samalla kun olen surkutellut sen tilaa, välinpitämättömyyteni on vain kasvanut. Niinpä penkki on lojunut viimeiset pari-kolme talvea ulkona. Kyseessä on siis penkki tuosta kalustesarjasta, joka ostettiin kymmenen vuotta sitten ensimmäiseen omaan kotiin. Vaikka pöytä ja tuolit on ollut jo useamman vuoden varastossa, tämä penkki kuuluu kesäelämään ihan yhtä varmasti kuin kärpäset ja uudet perunat. Siinä on istuttu ja katseltu lasten kasvavan ja oppivan uusia taitoja. On ollut ensiaskeleita, pyörällä ajoa, jalkapallo, hiekkakakkuja ja sitten ihan vaan sitä kesäillan istumista saunan jälkeen tai puutarhaa ihaillen. Tuossa penkissä on lopulta ihan mielettömästi muistoja, ja sen sijaan, että olisin nähnyt penkin jätteenä, päätin laittaa sen kuntoon ja antaa sille vielä monia kesiä ja uusia muistoja. Ja huolellisen puhdistuksen ja parin maalikerroksen jälkeen siitä tulikin koko kalustesarjan kaunein ja valkoisin yksilö.

Tein Instagramiin storyn josta näkee, miltä tuo penkki näytti ennen projektiani. (Löytyy myös sieltä tallennetuista.) Kuvista ehkä ymmärrätte, että moni olisi kokenut penkin päivien olevan luetut. Mutta hei, vajaat pari tuntia ja vanha puutarhakaluste on kuin uusi. Ulkokalusteita maalatessa kannattaa kuitenkin muistaa, että maalin tulee olla nimenomaan ulos tarkoitettua. Itse käytin Colorian Deco Akva -kalustemaalia, jolla on maalattu meidän listoja ja ovia. Maali kuitenkin on siitä kiva, että se on tarkoitettu myös ulkokäyttöön, ja siksi tuollainen valkoinen kalustemaalipurkki on ihan loistava hätävara. Kelien puolesta maalauksen olisi voinut hoitaa ulkonakin, mutta täällä meillä on sellainen pöly ilmassa, että koin parhaaksi kantaa projektikohteeni sisälle jotta maalipinnasta tulisi mahdollisimman puhdas. Ja tulihan siitä ihana. Juuri sellainen puutarhapenkki, jossa kelpaa istua aamukahvilla ja haaveilla.

Niin että jos juhannuksen sää on edes jossain määrin kesäinen, taidan istua tuossa ja ihailla kesäyötä. Muistella vanhoja ja suunnitella tulevia. ♡