Tai oikeastaan jo ihan sisälläkin. Tänään hoidetaan kaikki pakolliset kaupassakäynnit ym., ja huomenna ei sitten poistutakaan kotoa enää minnekään. Ei saunaa pidemmälle, kuten mieheni asian ilmaisi.

Koska saamme nyt viettää aaton koko perhe yhdessä, tulin ilmoittamaan, että aion pyhittää koko huomisen päivän joulusta ja perheestä nauttimiseen. Blogi ei siis päivity huomenna jouluaattona. Koko joulua tuskin hiljaa olen, ja Instagramissahan taas tallennetaan tunnelmia tänäkin vuonna.

Toivotan teille kaikille mitä parhainta joulua ja rauhallista aikaa rakkaiden parissa. Nautitaan valkean joulun taiasta, ja ehkä vuoden parhaasta juhlasta.

Mulla on täällä perunalaatikon perunat ja rosollin porkkanat kiehumassa. Ihan kohta saadaan vasta savustettu kalakin sisään. Kinkku sujahtaa uuniin ihan tuossa tuokiossa.

Kaikki hyvin; rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.

Halauksia ja rutistuksia teille kaikille!

Lauantaiterkut!
Tännekin luvattiin eilisillaksi ja viime yöksi kunnon pyryä, mutta se jätti saapumatta. Maassa on kuitenkin kevyttä pakkashiutaletta sen verran, että voi sanoa sataneen lunta. Ei ehkä vielä hiihtokelit, mutta alku se on tämäkin.

Täällä elellään leppoisaa lauantaita, ja kotipäivää. Villasukkia, kynttilöitä ja joululehtiä, siinäpä ne suurimmat suunnitelmat ovat.

Pikku pakkasessa on tänään punattu poskia ja nautittu pilvisen päivän valoisuudesta. Ihanaa, ja tulee aika jouluinen fiiliskin!

Levollista viikonloppua, ja tunnelmallista lauantai-iltaa.

En tiedä teistä, mutta minä ainakin odottelen lunta jo kärsimättömänä. Kura, ja märät lehdet, kulkevat jaloissa joka paikkaan, ja olen kyllästynyt niihin totaalisesti. Piha ei näytä oikeastaan miltään, tai jos joltain, niin lähinnä kamalalta. Kaunis valkoinen lumihuntu olisi siis enemmän kuin tervetullut!

Tänään mulla on ollut pieni maalauspaja piharakennuksen vintillä (liityen keittiöön tietysti), ja samalla kun tuossa olen kulkenut toppatakki päällä, edestakaisin sisään ja ulos, päätin napsaista muutaman kuvan myös ulkoa.

Olen koittanut laittaa molempien sisäänkäyntien yhteyteen hiukan talvimaista ja ehkä joluistakin tunnelmaa, mutta kyllä kaunis lumi ehkä viimeistelisi paikat paljon paremmin. Piilottaisi rumat yksityiskohdat, lian ja mudan.
Edelleenkään en pidä noista kaiteista yhtään, ja viime jouluna toivoinkin, että vuoden päästä niitä ei enää olisi. Vaan nyt ei kyllä revetä millään kaidehommiin, joten odotellaan kevättä. Tarkoitus on siis laittaa sellaiset hyvin perinteiset valkoiset puukaiteet niin tähän tasanteelle, kuin toisen sisäänkäynnin rappuihinkin.

Sisällä vallitseekin sitten täyskaaos. Hermoja kiristää ja pinna venyy, mutta koitan tsempata itseäni ajatuksilla valmiista keittiöstä. Kaaos on väliaikaista, ja jossain kohtaa sen on pakko helpottaa!

Eli ei mulla oikeastaan ollut muuta. Kuraisen likaisia terveisiä tiistaille!

Nyt kuppi kuumaa, ja sitten taas hommiin!

Tulihan sitä! Nimittäin lunta, jota olen jo jonkin aikaa toivonut. Koko illan tuprutti, ja epäilyistä huolimatta se oli maassa vielä aamullakin. Valo suorastaan pisti sisään suljettujen verhojen takaa, niin suuri voima tuolla lumisella maalla tänä aamuna oli.

Huvittavinta tässä jutussa kuitenkin on se, että olemme juuri pakkaamassa autoa ja lähdössä viikonlopuksi reissuun. Tukholmaan, jonne on huomiseksi luvattu yhdeksää plusastetta ja auringonpaistetta. Ei siis lainkaan talvinen viikonloppu edessä.

Maisemat kuin satukirjasta. Tätä sen talven kuuluu olla, ei mustaa tai pimeää.

Niinpä mulla on yksi pieni toive. Ole rakas lumi paikallasi, ja odota meitä. Palaamme pian!

Perjantai-illan tervehdykset vielä halloweenin merkeissä. Kurpitsalyhty onkin diy halloween-valojen lisäksi ainoa teemakoristeemme, jos Ikean lautasliinoja ei lasketa. Mennään siis hyvin matalalla profiililla tämä juhla.

Joitakin (lue: valtava määrä) lasten herkkuja (eli mun herkkuja) katetaan pöytään, ja me aikuiset nautimme itse tehtyä sushia. Jälkimmäistäkin enemmän perjantain ja yhteisen illan varjolla, kuin juhlapäivän kunniaksi. Pelejä isomman iloksi ja koko perheen ratoksi.

Itselleni pyhäinpäiväviikonloppu on yleensä jokin sellainen talveen siirtymisen taitekohta. Lasken, että tällöin pihan pitäisi olla talvikunnossa ja ulkolyhtyjen varsinainen sesonki alkaa. Kai tämä ajatus tulee jotenkin hautausmaan kautta, pyhäinpäivähän on usein se ajankohta, kun haudat laitetaan viimeistään talvikuntoon, ja niile viedään ensimmäiset kynttilät.

Meillä piha on edelleen lehtien peitossa, ja tammet tietysti pitävät omistaan kiinni vielä pitkään. Tänään sain aikaiseksi siivoilla ruukkuja ja sadevesiämpäreitä pois nurkista, haravoin vaahteranlehtiä jne. Tarkoitus on jatkaa viikonloppuna ulkotöiden merkeissä. Muutama pussi kukkasipuleitakin on vielä odottamassa maahan kaivamista. Jonkinlaista talven ja lumen tuloon valmistautumista. Toiveajattelua kenties!

Hauskaa halloweeniä, ja mukavaa levollista viikonloppua!

Me aloitetaan herkuttelut!

Tallenna

Mitäs ne oli, mitä sunnuntian luettelin tämän viikon aikana tekeväni…? Vaatehuoneen siivous, check! Ikkunoiden pesu, check! Haravointi, no pahasti vaiheessa, mutta ehtiihän sitä, eikös!
Ollaan toki vasta torstaissa, mutta pitkä viikonloppu alkaa jo huomisaamuna, kun lähdemme mieheni kanssa kohti helsinkiä ja viikonlopun viettoa. Ohjelmassa luonnollisesti Indiedays Bloggers’ inspiration Day ja Indiedays Blog Awards, pari yötä hotellissa ja pieni irtiotto arjesta.

Tälle päivälle olisi siis vielä pakkaamista, ja tietysti jonkinlainen viimetipan asukriisi, kuten aina. Mutta ne kriisit on lopulta ihan kivoja, ja kuuluvat asiaan. Lähtövalmistelujen lisäksi keittiössäkin tapahtuu, ja asiat menevät vihdoin eteenpäin. Koitan laittaa teille jotain pieniä paloja, vähintään Instagramiin, jos ei muuta.

Kotielämäkin on kivaa, mutta kyllä sitä vain on hienoa päästä välillä tuulettumaankin. Ja tietysti ihana nähdä hyviä tyyppejä, ja viettää toki myös parisuhdeaikaakin.

Niinpä mä olen tänään aika iloisissa tunnelmissa. Vähän kuin perjantaifiiliksissä!

Muistatehan osallistua muuten tuohon Apple TV:n arvontaan! Osallistumisaikaa on vielä huominen päivä.

Hauskaa iltaa!

Kannoin tänään oliivipuun kuistilta sisään. Ihan vain siksi, että sisällä on niin kylmä, ja uskon huonelämpötilan olevan oliivipuulle mitä parhain talvehtimista ajatellen. Ja tietysti sillä, että näin sisällä siitä on enemmän iloa!

Olkkarissa ollaan jo nyt alle parinkymmenen asteen lämmössä, ja talven tullen huone kylmenee entisestään. Tai ainakin jos ei tule kunnon talvea ja lunta. Lumella kun saa suojattua kivijalkaakin kivasti. Mulla on myös kasvilamppu, jonka avulla aion huijata puuraukan uskomaan meidän olkkaria kreikkalaiseksi talveksi! 🙂 Eihän se punainen valo mikään sisustuselementti ole, mutta aion pitää oliivipuustani kynsin hampain kiinni! Mistä tulikin mieleeni, että pienempi puu on yhä ulkona! Hups!

Z1 -valaisin roikkuu edelleen olohuoneen katossa. Jotenkin se ei mene ihan yksiin tuon Tine K:n sohvapöydän kanssa, ja olenkin alkanut pohtimaan, siirränkö valaisimen makuuhuoneeseen jo, kuten aikanaan on tarkoituskin, vai jättäisinkö valaisimen tähän ja miettisin uutta sohvapöytäratkaisua. Mutta nämä on näitä, joita ei uskalla edes sanoa kotona ääneen. Tuokaan pöytä kun nyt ei mikään ihan hirveän vanha vielä ole, ja melkein itseni tuntien tiedän, että uusi sohvapöytä tarkoittaisi myös olkkarin ja pianohuoneen mattojen vaihtamista jne… Joo, taidan kiikuttaa valaisimen yläkertaan ja katsella olohuoneeseen  jonkin siromman valaisimen! Tulee varmasti halvemmaksi! 🙂

Kannatti muuten purnata siitä eilisestä pimeydestä! Johan paistaa ja kirkkaasti. Ilo on katsella myös puhtaiden ikkunoiden läpi!

Nyt lounasta pöytään, ja pienempi unilleen. Isomman kanssa jatketaan halloween-askarteluja. 🙂

Kivaa keskiviikkoa!

Tallenna

Kylläpä syksyttää. Johtuu varmaan auringosta, mutta juuri nyt syksy ei tunnu pimeältä ja masentavalta, päinvastoin! Elinen siivouspäivä levisi käsiin, nyt on sohvat ilman päälisiä ja nopeasti voisi jopa vetää johtopäätöksen, että meillä on sekaisempaa kuin eilen aamulla. No, pitää vissiin jatkaa urakkaa tänään!

Olen pari viikkoa miettinyt, miten upealta komeamaksaruorivit näyttävät ja voivotellut, ettei ole mitään järkeä viedä kukkia sisälle, kun eivät ne kuitenkaan miltään näytä tuossa kaaoksessa. Pyörsin puheeni, pitäähän oman pihan viimeisistä kukista ottaa ilot irti!

Seuraavaksi olisi tarkoitus nostella keittiön kaapistot paikalleen. Sitten odotellaan tasoa, jonka jälkeen päästään kaakeloimaan. Altaan kanssa aikoo tosiaan venyä ainakin marraskuun loppupuolelle, joten valmista keittiötä on turha tässä vaiheessa edes odotella. Odotan kuitenkin eniten, että saadaan irtoroinaa pois lattioilta ja kaikilta tasoilta. Keittiötavarat keittiöön, sekin on jo jotain!

Eli nyt jatkamaan hommia! Nauttikaa auringosta!

Eilisen sadepäivän jälkeen, tänään on saatu nauttia auringosta. Ja, syksyn kylmyydestä tietysti myös. Kun lapset sairastaa, arjen rutiinit rikkoutuvat ja ulkoilut jäävät täysin. Mutta, kun sinne ulos välillä nenänsä laittaa, tulee pakottava tarve vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Täällä sisällä, kaiken kaaoksen keskellä, pääkoppa tosiaan alkaa tarvita sitä happea.

Syksyn tullen pihatyöt ovat jääneet totaalisesti tekemättä. Aika on mennyt sisällä hääräilyyn, ja piha repsottaa pahasti. Vaikka eipä kai tuo haittaa, ei sitä kummemin ole ehtinyt katsellakaan. Silti tuntuu, että vasta hetki sitten seurasin koivujen vihertymistä ja maasta puskevia kasveja. Minne katosi puoli vuotta?!

Keuhkojen täyteen vetämistä olen pohtinut tänään ja eilen myös toisella tavalla. Kun tuntuu, että tavallinen arki ja sen pyörittäminen käy hankalaksi ja tunnit eivät riitä alkuunkaan, on pakko pohtia omaa jaksamista ja asioiden priorisointia. Keskustelin jopa pienestä blogilomasta, ihan vaikka vain viikon mittaisesta. Silti asiaa punnitessani tulin siihen tulokseen, että en halua konkreettisesti jättää blogia jäihin. Kuulostaa hassulta, mutta sana loma saa mussa aikaan pakokauhun kaltaisen reaktion. Jotenkin liian virallista makuuni. Oli kyse sitten vaikka vain viikosta.

Mä tarvitsen arkeeni paikan jossa kauniille asioille on tilaa ja mahdollisuutta. Ja oikeastaan tarvitsen sitä juuri nyt enemmän kuin mitään muuta. Siksi blogilomat saavat jäädä suunnitteluasteelle, mutta priorisointia pitää silti harjoittaa. Tällä viikolla koitan saada asioita järjestykseen, mutta samalla koitan saada myös aikaa itselleni ja joitakin hetkiä rentoutumiselle. Aion tarttua kirjaan ja tehdä happihyppelyitä. Ehtiä syömään ja nukkumaan.

Voi olla, että se aika on otettava juuri blogiajasta, joten ehkä joku “vapaapäivä” on väistämättä edessä.  Joka tapauksessa, täällä mä olen, vaikka välillä näyttäisi hiljaiselta.

Ja nyt sitä ruokaa taikomaan. Kaamea nälkä!

Nauttikaa kirpsakasta kelistä! Vetäkää keuhkot täyteen!

Silmieni alla on teepussin kokoiset säkit. Vatsa kipristelee ja metelöi, olo on vetämätön, eikä oikeasti tekisi mieli kuin heittää hanskat tiskiin. Tai tekisi mieli ainakin välillä.
Sen siitä saa, kun skippaa liikunnat, unohtaa ateriarytmin ja jättää yöunet minimiin. Muutama päivä remonttiolosuhteita, ja kehoni reagoi ikävällä tavalla. Jotain on siis tehtävä, katsottava itseään peilistä ja pistettävä asiat kuntoon.

Tänään  vedin happea. Kirjaimellisesti nautin tuosta raikkaasta ilmasta, ja siitä että tämä on ensimmäinen sateeton päivä ties kuinka pitkään aikaan. Ulkoilut on rajoittuneet nopeaan koiran ukoiluttamiseen, postilaatikkokäyntiin, ja roskapussin viemiseen. Muuten olenkin jumittanut sisällä koko kuluneen viikon. Erilainen arki kaikkine väliaikaisratkaisuineen on työllistänyt aamusta myöhään yöhän. Syön kun ehdin, syön mitä keksin, siinä menneen viikon ravitsemuksellinen puoli. Ei hyvä!

Remontti tietysti jatkuu, sitä ei kukaan vihellä katki, mutta tulevien viikkojen varalle on myös pistettävä itsensä kuntoon. Koska moni asia vain on käytännön pakosta hoidettava illalla kun lapset nukkuvat, ei univajeeseen ole ainakaan hetkeen järin suuria helpotuksia tulossa. Päivärymi verottaa aamun varhaisia treenejä, eikä happihyppelyillekään ole jäämässä suuria aikoja.
Mutta, se kaikki minkä itsensä eteen voi näissäkin olosuhteissa tehdä, pitää tehdä nyt!

Hapenvedon lisäksi tänään on ruokaprepattu. Valmiita ruokia, valmiita annoksia. Kassikaupalla terveellisiä välipaloja, joiden nauttimiseen ei tarvita juuri keittiölaitteita.  Hitto vie, kroppani ei kestä noutoruokaa tai Lidlin paistopisteestä kiljuvaan nälkään ostettua pekoni-juusto sämpylää. Satunnaisesti joo, mutta kurssi on oikaistava mahdollisimman nopeasti!

Edessä on jälleen yötyötä, eli lattian maalausta. Silti jo yhden päivän jälkeen olo on parempi. Raitista ilmaa ja terveellistä ruokaa, ei siihen paljon muuta tarvita. Lopulta terveet elämäntavat ovat aika pienestä kiinni! Ja, kun nyt oikein ahertaa, niin ehkä viikonloppuun saa mahtumaan myös yhden treeninkin. Tosin siitä en ota stressiä, kyykkykävely pensselin kanssa menee sekin liikunnasta paremman puutteessa!

Tämän herätyksen kokeneena jatkan jälleen hommiani. Ennen hiekkapaperiin tarttumista pyhitän kuitenkin hetken ruokailulle. Niin kova kiire ei ole koskaan, etteikö omasta terveydestäänkin ehtisi huolehtia!

Voikaa hyvin. Ihanaa viikonloppua!