Perjantaina tuli todellakin todistettua, että positiivinen ajattelu vie pitkälle. Vielä illalla viimeiseksi varmistui iso siirto tulevan rempan osalta, ja hetken aikaa sain hyppiä riemusta kuin pikkutyttö.
Tänään launataina fiilis on ollut vähintäänkin juhlava, sillä jo toistamiseen parin viikon sisällä saimme heittää parhaat niskaan, ja suunnistaa kesäisiin juhliin. Tällä kertaa äitini pyöreille vuosille kilistellen. Oikein kiva päivä siis, perheen ja sukulaisten parissa.

Jotta kyseessä ei olisi liian täydellinen viikonloppu, pitää tietenkin jotain huonoakin sattua. Ja sehän kirjaimellisesti sattui, kun ampianen pisti viikon sisään jo toistamiseen. Täytyy myöntää, että sietokykyni on nyt kertakaikkiaan täynnä! Tässä sitä nyt sitten näpytellään pelkän vasurin varassa, ja kieltämättä pelkkä ulos meneminenkin alkaa kammoksuttamaan. Taidan viettää loppukesän ihan sovinnolla sisätiloissa. Kyllä, mulle on tainnut muodostua ampiaskammo!

Tänään sänky kutsuu aikaisin. Paitsi serkustelusta väsyneitä lapsia, myös äitiä. Niinpä taidan julistaa tälle illalle radiohiljaisuuden ja laittaa silmät kiinni. Siinä uskossa tietenkin, että huominen on jälleen hyvä päivä!

Ihanaa kesäviikonloppua, ja varokaa vihaisia pörriäisiä!!!

Eväsretki omassa pihassa on ihan kiva päätös kesälomalle. Eväätkin enemmän lasten mieleen, ehtii sitä kaurapuuroa taas arkena puputtamaan. Eskarin aloittajalle pieni kirjalahja, ja ilmassa oli melkein juhlan tuntua.

Katsellessani blogia taaksepäin, huomaan kesän olleen melko lapsipainotteinen. Ihmekkös tuo, tätä se elämä on pääosin ollut. Elämääa kotona, kahden lapsen kanssa. Jossain määrin uudenlainen arki astuu omaankin elämääni, kuvioihin tulee aina syksyn myötä uusia juttuja, ja se oma tunti kaivetaan taas naftaliinista.

Tuntuu hiukan kaksinaamaiselta edellisen vuodatuspostauksen jälkeen sanoa, että kaipaa jo arkea, mutta niin teen. Niin haikealta kuin uusi alku tuntuukin, tuovat rutiinit ja aikataulut turvaa arkeen. Oikeastaan tuntuu hienolta virittää vekkari pirisemään ja tuntea elävänsä jossakin rytmissä. Joskaan meillä nyt seitsemää pidempään on muutenkaan kesällä nukuttu.

Kiitän kovasti edelliseen postaukseen jättämistänne kommenteista. Helpottavaa kuulla, ettei ole yksin herkkyytensä kanssa!

Näihin tunnelmiin loppuu kesä 2014. Joskin sää hellii meitä aika kesäisin mielin vielä varmaan jonkin aikaa.

Ihanaa alkanutta, tai alkavaa, arkea kaikille. Koitetaan löytää siitä ne parhaat puolet – kultareunukset ja hopeavuoraukset!

Pus!

Kiitos tsemppaavista viesteistänne, flunssa ei tosiaankaan ole näin helteillä mukava kaveri. Joskaan se nyt toivottu vieras on ikinä. Kuume on ainakin hetkellisesti poissa, samoin ääni, ja tuottaakin hiukan vaikeuksia kommunikoida kahden lapsen kanssa. You know?!

Olen yrittänyt etsiä ulkoa mahdollisimman mukavaa paikkaa istua, ja saunan rappuset ovatkin muodostuneet hyväksi valinnaksi. Aamupäivän jälkeen tämä piharakennuksen pääty on mukavan varjoinen, ja nyt kun ulkona käy pieni tuulenvire, sopii se tähän mitä ihanimmalla tavalla.

Kerroin puutarhakuvia -postauksessa “alapihasta”, joka on myöhemmin tilaan liitetty osa. Alapihaksi kutsumme tonttia, sillä sen raunassa on pieni penger, joka erottaa alueen alkuperäisestä tontista. Tässä ulkorakennuksen kohdalla penger on muodostettu suurilla kivillä, joiden väliin on istutettu saniaisia. Vielä viime kesänä sitä oli vaikea hahmottaa, sillä saniaisten kanssa kilpailivat ne nokkonen, jättipalsami ja jättiputki, mutta nyt kun saniaistenkin tyvi on putsattu, näyttää matala kivikko todella kauniilta.

Saunan kulmalla on kiva puutarhakaari, jonka molemmin puolin kasvaa suuri köynnöshortensia. Köynnöshortensiaa on myos tuossa saunan ovea vastapäätä ja se kasvaa kauniisti hiukan sinne tänne. Juuri viikonloppuna puhdistin suurinta hortensia puskaa, sillä sen sisään oli villiintynyt kasvamaan vadelmaa.

Lapset leikkivät näillä keleillä paljon juuri tuolla alapihalla. Kuvissa näkyy tuo tontin perä, jossa on krikettikenttämme. Tontti on pitkä ja kapea, ja sen toisessa päässä onkin hiekkalaatikkoa, kasvimaata ym. tarvittavaa. Koska alue on suurten vanhojen puiden katveessa, tämä alapiha pysyy mukavan varjoisena oikeastaan koko päivän.

Tällä puolella tekemistä on tosiaan vielä enemmän. Metsän reunaan on rakennettu aikanaan kaunis kivimuuri, ja sen  edessä on yhä reilun metrin verran karsittavaa. Samoin koko alapihan autiotalotonttiin rajoittuva pitkä sivu. Raivaussahalle on  siis aika paljon tehtävää, ennen kuin päästään hienosäätöihin.

Mutta nyt lounasta taikomaan. Meillä alkaa olla jo niin tukalan kuuma, että lieden ja uunin käyttämistä pitää tosiaan rajoittaa. Useamman päivän murkinat valmiiksi yhdellä kertaa, ja sitten mikrolämmitystä ja grillausta lopun edestä. Näin se on nähtävä.

Aurinkoista päivää sinne!

Nappasin eilen illalla ulkona joitakin kuvia. Tämä puoli pihasta on sitä helppohoitoisinta, vanhoja puita ja perennoja, jotka tulevat toimeen aika vähällä. Perennapenkkien koko, ja lajien kirjo, olivat se, mihin aikanaan pihassa rakastuin, vaikkakin kaikki oli tuolloin kovin puskittunutta, eikä esimerkiksi pientä vesiaihetta edes huomannut keskellä pihaa. Kitkemisellä sai kuitenkin ihmeitä aikaan, ja nyt saan nauttia siitä, että pihassa kukkii jatkuvasti ja koko kesän.

Tänään on puuhasteltu tuolla talon takana näkyvällä “alapihalla”, tontti joka on myöhemmin liitetty tähän kokonaisuuteen, ja jolla ei ole ainuttakaan rakennusta. Jättipalsamia, jättiputkea ja miehenkorkuista nokkosta. Niitä meillä oli alussa vastassamme, mutta tänään juuri laskeskelin, että olemme saaneet muutaman kymmenen neliötä enemmän pihaa kaiken raivaustyön jälkeen. Oikeastaan harmittaa, etten aikanaan ottanut niitä “ennen -kuvia” myös puutarhasta.

En tiedä, olenko oikeastaan koskaan liiemmin pitänyt esimerkiksi kuunliljoista, mutta isossa pihassa nuo muutaman metrin pituiset kuunliljarivit ovat oikeastaan kauniita. Ja toki kuunliljoilla on paikkansa perennapenkeissäkin. Niillä kun saa kauniin reunan, ja taaempana olevat korkeammat kasvit pääsevät oikeuksiinsa.

Rakastan suuria vanhoja puita, ja juuri tämä korkea ja vanha kasvusto on se, mikä vanhojen talojen pihoissa viehättää. Minusta ei olisi asumaan uudelle omakotialueelle, jossa kasvillisuus ei antaisi tälläistä suojaa. Suojaa paitsi katseilta, myös paahatavalta auringolta!
Valitettavasti jouduimme heti muutettuamme kaatamaan suuren vanhan koivun, jonka runko oli haljennut. Viimetalvinen myrsky karsi sekin pihastamme vanhoja puita, ja yllä olevassa kuvassa näkyvä vaahtera halkesi keskeltä kahtia. Puolet rungosta makaa vieläkin tuossa nurmikolla, ja köynnöshortensia on kasvanut kauniisti sen päälle. Vaahteran kaataminen taitaa olla pakostakin edessä, sillä nyt kaikki latvan paino on tuolla talonpuoleisella osalla, ja vastaavanlainen myrsky voisi tehdä pahaa jälkeä talolle.

Nyt kun puutarhan ääriviivat on kaivettu esiin, on seuraavaksi vuorossa reuna-alueiden siistiminen. Metsittynyt autiotalon tontti, metsä, pellonreuna ja maantie, siinä neljä naapuriamme. Työ näiden parissa viekin sitten useampia kesiä. Myös nurmialueiden paikkaus kuuluu ensi syksyn ja kevään työlistaan. Hedelmäpuita, alppiruusuja ja keväisiä sipulikukkia, niitä olen suunnitellut hankkivani vielä lisää, tilasta kun ei ainakaan ole puute. Myös joitakin uusia sora-alueita on suunnitteilla.

Tänään juuri tuossa mieheni kanssa katselimme ulkona ympärillemme, ja mieheni kysyi, olisinko silloin pari vuotta sitten uskonut, että saamme pihan tälläiseen kuntoon. Paljon on toki tapahtunut, ja paljon on tehty hommia, mutta kai siihen oli jollakin tapaa pakko aikanaan uskoa. Ei kai tähän muuten olisi ryhtynytkään! Olemme kuitenkin miettineet, että meillä on koko elämä aikaa laittaa tätä puutarhaa, joten välillä on syytä myös vain nauttia!

Suloista sunnuntai-iltaa!

Jotenkin kovin harmaanoloiseen päivään sai tänään herätä, mutta kyllähän se siitä taas selkeni. Hyvä niin, sillä eilen Facebookin puolella hehkuttamani kesäiltojen puutarhahaahuilu tuotti kovin pitkän listan asioita, joihin pitäisi ulkona tarttua! Kesä on ollut jotenkin niin kuuma viimeaikoina, että puutarhanhoito on paikoitellen tuottanut tuskaa. Toisaalta, kuivuudesta ovat kärsineet myös rikkaruohot, joten tilit ovat penkeissä aika tasan.

Nyppimisen ja kykkimisen sijaan olenkin viettänyt kesäpäiväni pitkälti puolivarjossa istuen, ja lasten leikkejä valvoen. Koska tämä valvontaosuus pitää sisällään jatkuvan varuillaan olemisen, on esimerkiksi kirjan lukemin hankalaa. Mutta, kaikenlainen some-surffailu onnistuu kyllä oikein hyvin! 🙂

Muistatte kenties keväällä kirjoittamani jutun Indiedaysin ja Asusin yhteistyöstä, jonka kautta sain käyttööni ASUS Transformer Book T100 laitteen, jossa yhdistyy sekä tabletti, että kannettava tietokone. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla -postauksesta löytyy tosiaan enemmän tietoa laitteesta, sen ominaisuuksista, omasta käytöstäni ja koneen (varsin puoleensavetävistä) strategisista mitoista.
Lupasin kuitenkin kertoa kokemuksia myös pidemmän yhteiselon jälkeen, ja tässä niitä nyt tulisi.

Kuten jo alussa mainitsin, kesäni on kulut mukavasti some-surffaillessa. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että kuten omakin blogini, myös moni muu sivusto on elänyt kesäaikaan hieman hiljaisemmin. Vastaavasti taas Instagramissa kesä on ollut oikein vilkas, ja tästä syystä olen kesällä seurannut monia lemppariblogejani enemmänkin Instan puolella. Pinterestissä olen notkunut tietysti myös, esimerkikisi Christmas-kansioni on kasvanut kesähelteiden aikana ihmeellisesti! 🙂
Erilaiset yhteisöpalvelut ovat vain niin paljon helpompia käyttää tabletin kautta, kuin puhelimella tai tietokoneella! Toisaalta, iPhoneni akku alkaa olla niin finaalissa, että sillä ei oikeastaan enää viitsi edes surfailla kuin pakolliset meilin lukemiset tienpäällä. Tämä masiina sen sijaa jaksaa ilahduttaa yhä akkunsa kestolla.

Entä mitä uutta olen saanut koneesta irti?
Kerroin vielä keväällä “keittiökoneesta”, jonka avulla selasin reseptejä ym. Nykyisin keittiön työtasolla lepää Asus. Esimerkiksi vohveleita tehdessäni mulla oli auki viime kesänä blogiini kirjoittama vohveliresepti. Transformer Bookin avulla olen myös oppinut käyttämään näytön jakoa. Toinen puoli näytöstä esimerkiksi reseptille, ja toinen munakellosovellukselle. Näitä jekkuja ei opeteltu aikoinaan kotsantunnilla! 🙂

Kuitenkin se kaikkein tärkein juttu, jonka olen Asusin kautta löytänyt on Photoshop Express!
Yleinen käsityshän on, että kaikki bloggaajat muokkaavat kuvansa Photarin avulla, mutta se ei kuulkaa pidä laisinkaan paikkaansa, ainakaan mun kohdalla! Olen näissä jutuissa jo tälläinen vanha pieru, ja uuden oppiminen tuottaa hirveästi ongelmia. Mä en siis osaa käyttää Photaria, eikä mulla sellaista ole. (Joskus mieheni hankki Photoshopin ja mulle kirjan, jossa oli selkeät ohjeet Photariin tutustumiseen, mutta ei siitä tullut mitään. Tarvitsisin ihan oikean opettajan, joka neuvoo vieressä).

Photoshop Express on Adoben helppo kuvankäsittelyversio, jolla voi siis muokata ja säätää kuvaa yhdessä tasossa, eli siten kuten olen aina tehnytkin. Ohjelmalla ei pysty erottamaan kuvan tasoja, tai syväämään asioita kuten Photareilla yleensä, mutta se on riittänyt omassa käytössäni nyt vallan mainiosti. Voin siis suositella lämpimästi kaikille kaltaisilleni kalkkiksille! 🙂

Kuvankäsittelyn avulla heinäkuun postauksista moni syntyikin yllä olevan kuvan kaltaisissa olosuhteissa. Ei lainkaan hullumpi toimisto ja puitteet!

Mitä vielä… No, toki Facebook ja Netflix kuuluvat kesään myös. Päivisin on ollut hyvää aikaa etsiä Netflixsistä uusia sarjoja ja muokata omaa listaa. Näistä kun pystyy helposti irrottamaan katseensa myös uima-altaassa leikkiviin lapsukaisiin.

Tänään aion kyllä ihan oikeasti tehdä siellä ulkona hiukan hommiakin. Samalla pitää kuitenkin miettiä listaa syksyn sipuli-istutuksiin, joten ei muuta kuin kone mukaan.

Kaunista kesäsunnuntaita teille!

Tai aamupuhteita. Tai vaikka päivä… Kastella saa jatkuvasti. Kasvimaa tulee toimeen vähemmällä, perennapenkit ovat kiitollisia satunnaisista sateista, mutta ruukut! Niitä saakin sitten kastella kaiken muun edestä. Yrtit lotkistavat vartensa heti, kun ruukun multa alkaa kuivua ja pienet ruukuthan kuivuvat näillä keleillä jatkuvasti. Tarkoitus oli ripotella ruukkuistutuksia pitkin pihaa, mutta olen katsonut käytännöllisemmäksi pitää janoiset kasvit yhdenkohden. Tai ainakin kahdenkohden.

Betonilaatoitettu alua kaipaa ruukkuja ihan vain näyttääkseen kutsuvammalta, mutta muuten kasviarsenaali on kasattuna lastauslaiturille saunan rappusilla olevaa pelargoniaa lukuunottamatta. Joka vuosi lupaan itselleni, että ensi kesänä en istuta janoisia ruukkukasveja niin paljon. Ja pöh! Tänään juuri totesin myös ääneen, että tuoksuhernettä laitan ensi keväänä vielä enemmän.

Tänään iltapuhteina olisi myös pienet klapitalkoot. Siinä missä kuivuu kukat ja nurmikotkin, kuivuvat myös polttopuut. Ei muuta, kuin kärräämään! Hyötyliikuntaa sekin!

Lämmintä kesäiltaa!

Ison pihan parhaita puolia on ehdottomasti se, että aina löytyy varjopaikkoja, joissa hellepäivää voi viettää. Vanha krokettipeli on lasten ja aikuisten mieleen, eikä sääntöjen kanssa välttämättä tarvitse pelata ihan tosissaan. Pääasia, että kaikilla on hauskaa. Ja, vaikka puumailat ovat nähneetkin jo parhaat päivänsä, eikä palloissakaan ole kehumista, tämä peli riittää oikein hyvin meidän tarkoitukseen.

Kepeä meno on taattu myös kepeiden kesäkenkien osalta. Me aikuiset saimme nimittäin tänä kesänä blogiyhteistyön kautta itsellemme Crocsin jalkineita. Meillä Crocseja käyttää koko perhe, lapsille perusmallinen kenkä on ehdottomasti paras pihakenkä, sillä se on helppo ja nopea riisua. Meillä aikuisilla ei sitten olekaan koskaan ollut noita perus Crocseja, mutta näitä muita malleja (sanotaanko vaikka “vähemmän Crocsin näköisiä”) on kertynyt vuosien mittaan jo jokunen pari.

Varsitennarista sandaaliin ja kiilakorkokorkkareihin, Crocsin valikoima on laaja. Ja vaikka itse pidänkin juuri näistä fiinimmistä malleista, ei niiden kanssa tarvitse tinkiä mukavuudesta!

Krokettipeli on hyvää ajanvietettä, kun odotellaan perunoiden kypsymistä ja kalan paistumista. Eikös sitä niin sanota, että urheilu ja ulkoilu herättävät ruokahalut! 🙂

Seuraavaksi masu täyteen, ja sitten järvelle. Tämä päivä on kuin luotu vedessä lillumiseen!

Heinäkuussa tuntuu koko Suomi lomailevan, ja välillä laittaa miettimään, että lukeeko kukaan edes blogeja. No, mä olen täällä tälläisellä puolittaisella lomamoodilla, eli päivitykset ovat luokkaa “tynkä”.

Tänään ohjelmassa on ollut tulevien juttujen suunnittelua ja pikkuisen käytännön puoleen perehtymistä. Asioita on hoideltu varsin kesäisesti shortseissa ja samassa asussa aion jatkaa vielä puutarhaletkunkin varteen. Kello näyttää vaikka mitä, mutta musta olis hullua mennä nukkumaan! Ihmeellinen tämä kesä!!! Eilen nypin nokkosia miltei puolilta öin, ja olisin kai voinut jatkaa pidempääkin, mutta siellä tuli pimeä! 🙂

Viikko on mennyt yhdessä hujauksessa ja tuntuu, että olin suunnitellut tälle viikolle vaikka mitä. No, ensi viikolla sitten taas uusia päiviä!

Nauttikaa lomista! Ja te, jotka ette lomaile; Hei huomenna on jo perjantai!!!!

Täällä taas. Täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa, tai ainakin melkein ja hyvää vauhtia.

Kovalla innolla pihajuttuja, ja pää täynnä suunnitelmia ja ideoita oikeastaan hiukan joka paikkaan. Sitä se joutilaisuus teettää; Ihmisestä tulee luova, tai ainakin ajatuksentasolla luova.

Tai ehkä se on aurinko ja lämpö, jotka saavat haaveilemaan ja unelmoimaan. Vaikka mitäpä sen väljä, mikä siihen ajaa. Pääasia, että elämässä on unelmia ja ideoita!

Kitkemistä olisi ulkona ja montaa muuta “ei niin mukavaa juttua” sisällä. Entten tentten…. Helppo valita!

Nautitaan kesästä, unelmista ja ideoista! Ihanaa päivää ystävät!

Rakastan pioneita, ja rakastan kukkia ylipäätään. Tuoreita leikkokukkia maljakossa, niiden tunnelmaa ja tuoksua. Juuri nyt elän elämäni kulta-aikaa, sillä pioneita on vaikka kuinka! Ja, vaikka leikkaisin joka huoneeseen ison kimpun kukkia, pionipenkki ei edes näytä karsitulta! Suuressa puutarhassa on työnsä ja murheensa, mutta tässä kohtaa se kaikki tuntuu toisarvoiselta; Niitän itselleni parasta mahdollista palkkaa!

Harvemmin niitä kukki aon maljakossa talviaikaan, tai ei ainakaan yhtään niin usein kuin toivoisin. Niinpä tästä ajasta pitää nauttia kaikilla aisteilla!

Me ollaan tänään herkuteltu ja elelty hiukan huolettoman oloisesti. Rennot on suunnitelmat myös lauantai-illan osalta. Treffit on sovittu yhden herrasmiehen kanssa, mutta muuten ilman suurempaa ohjelmaa.

Nauttikaa viikonlopusta!