Heipsan! Tomaattikeitto on yksi ikisuosikkini, siihen kun ei tunnu kyllästyvän koskaan. Vaikka välillä lounaskeitto tuleekin napattua valmiina kaupasta (ja joka kerta kysyn itseltäni miksi?), se ihan paras versio syntyy kotona, pienistä ja maukkaista tomaateista uunissa paahtamalla. Makua tomaattikeitto nappaa yrteistä sekä valkosipulista ja sen hapokkuutta tasaa kerma tai juusto

Ilmojen viiletessä moni kesätauolle jäänyt ruokalaji palaa ainakin meillä taas listoille, ja yksi näistä on nimenomaan keitot. Kesällä kuuman keiton syöminen puskee hien pintaan, mutta viileämmällä säällä keitto menee siinä missä muukin lämmin ruoka. Talvella keittolautanen on viluisen ihmisen parhaimpia kavereita. Höyryävä liemi nimittäin sulattaa sen luihin ja ytimiin päässeen kylmyyden. No, nyt ei olla vielä syksyssä, saati talvessa, mutta sen verran on syksyä kuitenkin ilmassa, että keitto taas maistuu. Lämmin keitto jopa täyttää vatsaa salaattilounasta paremmin, ja itse syön päivälliseksikin mieluummin kevyen keiton, kuin tuhdin pasta-aterian.

Helppo ja herkullinen
tomaattikeitto
2-3 annosta (pääruoka)

1 kg kirsikkatomaatteja, tai muita maukkaita pieniä tomaatteja
oliiviöljyä
muutama valkosipulinkynsi
tuoretta timjamia
suolaa ja mustapippuria
2dl kana- tai kasvislientä (riippuen keiton toivotusta paksuudesta)

Lisäksi makua taittamaan kermaa, ranskankermaa, vuohenjuustoa tai mozzarellaa

Laita uuni kuumenemaan n. 175 asteeseen.
Pese ja kuivaa tomaatit, huuhtele timjaminoksat. Öljyä uunivuoka kevyesti oliiviöljyllä ja kuori valkosipulinkynnet (voit halkaista valkosipulinkynnet pitkittäin kahtia tai painaa ne veitsellä littanaksi). Laita vuokaan sekä tomaatit, että valkosipuli ja timjami.

Paahda tomaatteja uunissa n. 45 minuuttia.

Nypi timjaminoksat pois tomaattien joukosta. Jos et halua lopputuloksesta voimakkaasti valkosipulista, voit myös poistaa osan valkosipulinkynsistä tai noukkia ne tässä kohtaa vallan pois. Kaada tomaatit, ja niistä irronnut neste kattilaan. Riivi mukaan myös timjamin lehtiä, mutta älä laita kattilaan niiden varsia. Lisää kattilaan myös liemi. Mikäli haluat keitosta ohuempaa, voit lisätä joukkoon myös enemmän kana- tai kasvislientä. Itse pidän paksusta keitosta. Sekoita tomaatteja kauhalla, jotta niiden rakenne menee kunnolla rikki. Keitä hiljalleen miedolla lämmöllä n. 20 minuuttia.

Soseuta, ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kerman voi sekoittaa valmiin keiton joukkoon ja kuumentaa, mutta kerman tai juuston voi myös lisätä vasta lautasellekin, kunkin syöjän maun mukaan. Itse sekoitan kuumaan keittolautaseen lusikallisen ranskankermaa, ja kiehuva keitto muuttuu nopeasti suuhun lusikoitavaksi.

Mausteena käytän usein myös basilikanlehtiä, mutta tällä kertaa nyt vain timjamia. 🙂

Oikein maukkaan tomaattikeiton saa aikaan myös kokonaisina säilötyistä tomaateista, tai vaikka 50/50 suhteella tuoreiden kanssa!

Tänään nakkasin villatakin sijaan ihan takin päälleni. Harmaan ja kolean tuntuinen aamu tarttui näköjään myös koko päivään, tarjoten mahdollisuuden harjoitella syksyyn asennoitumista. Hyvä hetki opetella nauttimaan niistä pienistä jutuista, jotka tekevät syksystä kaunista ja kodikasta!

Kivaa keskiviikkoa!

Save

Save

Tallenna

Tallenna

Tänään on sellainen “pannari iltapalalle, vai mustikkapiirakka jälkkäriksi -päivä”. Päädyin mustikkapiirakkaan, koska en jaksanut odottaa iltapalalle asti. Joku väittäisi lohturuuaksi, itse väitän vain herkuksi. Varsinkin kun kylkeen nakkaa pallon vaniljajäätelöä!

Sunnuntaina paistoin valtakunnallisen mustikkapiirakkapäivän kunniaksi pellillisen pullapohjaista mustikkapiirakkaa, mutta tämä versio vie aina voiton helppoudellaan ja nopeudellaan. Varmaankin se ensimmäinen tänne rustaamani resepti, johon palaan aina uudelleen ja uudelleen. Ja ympäri vuoden, koska samaan piirakkapohjaan voi tehdä niin raparperi-, puolukka-, kuin omenapiirakankin (ja kaikki muut mieleen tulevat variaatiot).

Mustikkapiirakka

1,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1tl soodaa
1dl piimää
1,5dl voisulaa/juoksevaa margariinia

 Pinnalle mustikoita (raparperia, omenaa, tmv) Sokeria maun mukaan.

***

 Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää rasva ja piimä. Sekoita.
Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun/korppujauhotettuun vuokaan. Lisää mustikat ja ripottele päälle sokeria.

Paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia.

Sää on ollut tänään hetkittäin jopa syksyinen. Tai ehkä se fiilis tulee enemmänkin siitä kelmeästä valosta, joka on tänään tulvinut ikkunoista. Pidänkin kyllä itse enemmän tästä heinäkuun jälkeisestä valosta, joka on jo huomattavasti pehmeämpi. Ymmärtää termin kelmeä sitten jokainen miten tahtoo. 🙂

Mutta nyt saunaan. Ihanaa iltaa!

Huh, mikä viikko! Ihan hirveästi mahtunut ohjelmaa viime päiviin aina Tallinna-pyörähdyksestä eiliseen naisten kesken vietettyyn iltaan asti. Ja samalla meidän piha on muuttunut niin, että hyvä kun itse tunnistaa omakseen. Kaipa tämä on sitä tehokasta lomailua!

Pihasta on nyt muutaman päivän sisällä lähtenyt pari ikivanhaa korkeaa tuijaa, sekä jokunen vähän pienempi pusikko. Kaikki on karsittu kantoineen päivineen, joten hommaan on tarvittu vähän isompaa konetta. Niinpä tänään, kun mies puuhailu tuolla ulkona kaivurinkuljettajan kanssa, minä väänsin pizzataikinan kohoamaan ja kannoin korteni kekoon huolehtien tästä ravitsemispuolesta. Ja kyllähän se nurmikon kylväminen käykin helpommin, kun välillä pysähtyy syömään. 🙂

Täällä meillä päin ei oikeastaan ole mitään pizzerioita, ja tarjonta rajoittuu kebabravintoloiden “pitsalättyihin”, joten silloin kun pizzahammasta kolottaa, asiaan saa nopeiten helpotusta tekemällä pizzansa itse. Meillä on kaksi ehdotonta täytesuosikkia, jotka tein tänäänkin molemmat. Chorizopizza maustetaan ennen tarjoilua valkosipulimajoneesilla sekä basilikan lehdillä, ja ilmakuivattu kinkku taasen saa kaverikseen bruschetta tomaattia.
Tärkein on kuitenkin pizzan pohja, ja sen tekemiseen kannattaa satsata vielä täytteitäkin enemmän. Jos ihan 00-jauhoja ei ole saatavilla, niin taikina kannattaa kuitenkin tehdä mahdollisimman hienosta jauhosta pitkään vaivaamalla ja kohottamalla. Reilun tunninkin kohotus riittää, mutta parempaa pizzaa saa illalla, kun taikinan tekee jo aamulla kohoamaan. Paras valmistautuminen pizzaperjantaihin on kolmen päivän taikinan kohotus, mutta toki sitä ei aina saa toteutumaan spontaanin pizzanhimon vuoksi. Mitä pidempään taikina saa kohota, sitä enemmän pizzapohjaan muodostuu ilmakuplia. Kaulimen käyttö kannattaa siis myös unohtaa pohjaa työstettäessä!

Tänne luvattiin ukkosta jo aikaisesta iltapäivästä lähtien, mutta nyt se ukonilma tuntuu vasta kunnolla saapuvan. Hetkessä maisema pimeni ja taivaalta tipahtelee suuria pisaroita. Jyrinä kuuluu jo, ja nyt siirryn bongaamaan myös ne kunnon salamat. Minä nimittäin tykkään ukkosesta!

Ihanaa perjantai-iltaa ja viikonlopun aloitusta!

Johan se on maanantaikin yhtä juhlaa, kun leipoo kakun! Likipitäen täydellinen, kun kyseessä on suklaakakku!

Tämä suklaakakku on oikeastaan sama, kuin pari vuotta sitten tekemäni suklaa-mascarponekakku, mutta ulkonäöltään nyt hieman päivitetty. Tässä versiossa mascarponetäyte on levitetty tasaisesti kakun päälle, mutta sisältä tämäkin on silti se sama mehevä suklaakakku, joka saa makua muun muassa fariinisokerista. Jos haluat kakusta enemmän half naked cake -tyylisen, riittää vähempikin täytteen määrä.
Tällä kertaa kakun viimeistelee suklaaganache, joka valutetaan reunoille. Koristeeksi käyvät niin kukat kuin hedelmätkin. Itse metsästin kirsikoita, mutta tyydyin metsään levinneisiin, ja varjossa kasvaviin juhannusruusuihin.

Suklaa-mascarponekakku
Kakkupohja(t)
2 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
¼ tl leivinjauhetta
¼ tl ruokasoodaa
¼ tl suolaa
100 g huoneenlämpöistä voita
1 ¾ dl fariinisokeria
1 iso kananmuna
1 suuri munankeltuainen
75 g sulatettua suklaata
1 tl vaniljasokeria
1 ¼ dl maitoa

+ voita ja kaakaojauhetta (tai jauhoja) vuokien voiteluun ja jauhottamiseen

Täyte ja kakun kuorrutus
250 g mascarponejuustoa
¾ dl kaakaojauhetta
1 dl tomusokeria
2 ½ dl kuohukermaa
250 g tuoreita marjoja

Sekoita keskenään jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, ruokasooda ja suola. Vatkaa voi ja fariinisokeri vaaleaksi vaahdoksi, ja lisää koko ajan vatkaten kananmuna, munankeltuainen, sulatettu suklaa ja vaniljasokeri. Lisää jauhoseos ja maito pienissä erissä, ja vatkaa kunnes taikona on tasaista. Jaa taikina kahteen vuokaan (n. 15-17cm) ja paista uunin keskiosassa 175°C/n. 23 minuttia.

Vatkaa mascarponejuusto, kaakaojauhe ja tomusokeri tasaiseksi tahnaksi. Lisää kermaa vähitellen ja vatkaa täytteestä sopivan kiinteä.
Levitä puolet täytteestä toiselle kakkupohjalle ja lisää päälle haluamiasi marjoja. Esimerkiksi mansikat kannattaa siivuttaa tai kuutioida pieneksi. Laita toinen kakkupohja päälle, ja levitä loput täytteestä kakun päälle ja tasoita.

Suklaaganache
100 g tummaa suklaata
¾ dl kermaa
nokare voita

Pilko suklaa kulhoon ja lämmitä kerma. Kaada kuuma kerma suklaan päälle ja sekoita. Kun kaikki suklaa on sulanut tasaisesti kerman joukkoon, lisää nokare voita ja anna sen sulaa suklaaganachen joukkoon. Jos voi ei enää sula tasaisesti seokseen, käytä sitä pieni hetki mikrossa, tai sekoita kulhoa vesihauteessa.
Kun ganache on hiukan jäähtynyt laita se pursotinpussiin ja pursotta kakun reunoille valumat. Pursota loppu ganache varovasti kakun päälle ja tasoittele halutessasi nuolijalla tai veitsellä.
Lisää kakkuun koristeet kun ganache on vielä pehmeää, jotta ne tarttuvat kakun pintaan tukevasti.

Ganache käy yhtä hyvin myös koko kakun kuorruttamiseen, sillä se säilyy helposti leikattavana jäähdyttyäänkin. Jos kuitenkin käytät kuorrutteeseen maitosuklaata, vähennä kerman määrää, jotta ganache hyytyy kunnolla. Itse käytin kaapista löytyneen tumman suklaalevyn, joka sisälsi myös pieniä suolahippuja. Uskomattoman herkullinen lopputulos!

Mukavaa alkua viikollenne!

Suloista sunnuntaita!

Kesän ensimmäinen kunnollinen ukkoskuuro saatiin tänään juuri kun grilliruuat olivat sopivasti kypsyneet. Kunnon salamointia ja jyrinää, joten ruuan jälkeen jätin suunnittelemani lenkin suosiolla välistä ja keskityin kirjaani. Oikein mukava tapa viettää sateista sunnuntaita.

Innokkaita raveihin lähtijöitä ei aamupäivällä ilmoittautunut, joten suunnitelma haudattiin ja vaihdettiin toiseen. Vähän parempaa ruokaa ja sauna. Ja onpa tuo saunakin omalla kohdallani merkityksellinen, nimittäin vuoden ensimmäinen lajiaan. “Joskus ja jouluna” taipuukin useimmiten kohdallani tässä asiassa muotoon “joskus ja juhannuksena”. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka saunomisesta oikein innostuisi! 🙂

Varjopaikan syreenit ovat vielä terhakassa kukassa ja kukintoja riittää paitsi maljakkoon, myös lautaselle. Tällä kertaa mustikkakääretortun seuraksi. Tämä kääris on siis se, joka taipui myös kakuksi, ja reseptin voit käydä nappaamassa täältä.

Tässä nyt hiukan arvon, lähteäkö sinne lenkille vai ei. Sää-appi näyttää kyllä vettä ja salamointia, mutta juuri nyt ei satu satamaan. Kaksin aina kaunihimpi, joten taidan houkutella itselleni seuralaisen mukaan. 🙂

Suloista sunnuntaita ja juhannuksen päätöstä! ♡

Keskiviikkoa ihanaiset! Tänään pannaan suut makeaksi, sillä vuorossa on suklaisen mustikkainen Charlotte Russe, jonka pääsin kehittelemään teille kaupallisessa yhteistyössä Dronningholmin kanssa. Tästä siis oiva vinkki juhannuksen kahvipöytään!

Perinteinen Charlotte Russe valmistetaan vaaleasta kääretortusta, mutta koska olen aina itse ollut enemmän unelmatorttutyttöjä, rakentuu tämäkin kakku tummaan kääretorttuun. Voikreemit tosin jätetään nyt pois ja korvataan kesäisen mustikkaisella Dronningholmin Täyttiksellä.

Ensimmäinen muistoni Charlotte Russe -kakusta on mummulasta. Sitä syötiin mummulan lasiverannalla kun olin korkeintaan juuri kouluikäinen. Jostakin syystä tuo muisto tuo mieleeni violetin värin, liekö ollut syreenejä maljakossa tai violetti pöytäliina pöydässä. En tiedä, joihinkin muistoihin liittyy vahvoja kokemuksia väreistä tai tuntumasta. Saman deja vun tunsin, kun ostin meille Thonetin wieniläistuolin. Selitin äidilleni, että tuolin kuuluisi olla läpikuultavan punainen, ja istuinosan lakkauksen karhea. Karheuden muistan siitä, että olen rummuttanut tuolin vanerista istuinosaa. Joskus ihan pienenä, tukeutunut seisomaan tuolia vasten. Äiti muisti heti, että mummulassa oli tosiaan joskus lapsuudessani sellainen huonokuntoinen punainen tuoli. Ajatella, näin ihmisen mieleen tallettuu asioita!

Mutta tuoleista torttukakkuun: Kun sain tehtäväkseni taikoa jotakin kääretortusta, ajatus oli valmis: Violettia ja Charlotte Russe! Tosin mummu on aivan varmasti tarjonnut meille vaaleasta kääretortusta tehtyä kakkua, mutta suotakoon tämä lapsellinen mieltymykseni unelmatorttuun tässäkin kohtaa!

Postauksen resepti on Charlotte Russe -kakulle, mutta toki voit jättää kääretortun ihan sellaiseksikin. Itse testasin juuri viime viikolla pelkkää mustikkakääristä kahvipöydässä, ja sekin meni parempiin suihin ihan viimeistä murua myöden. Kakku on myös gluteeniton, sillä teen kääretortun aina perunajauhosta. Tärkkelyspitoinen jauho tekee torttupohjasta myös helpommin käärittävän, eli se ei murene yhtä helposti kuin vehnää sisältävä pohja. Samalla taikinalla meillä on syntynyt myös moni synttärikakku.

Violetti kesämuisto

-mustikkainen charlotte-kääretorttukakku

Unelmatorttupohja:
4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 dl perunajauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Valmista ensin kääretorttupohja:
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä perunajauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Kaada jauhoseos vaahtoon pienissä erissä siivilän läpi, ja sekoita taikinaa varovasti nuolijalla käännellen. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle.
Paista torttupohjaa 200 asteessa n. 8 minuuttia.
Kumoa pohja sokeroidun leivinpaperin päälle heti uunista ottamisen jälkeen. Irrota uunissa ollut leivinpaperi tortun pohjasta, ja anna kääretorttupohjan jäähtyä liinalla peitettynä.

Mustikkamousse kääretortulle:

3 dl kuohukermaa
0,5 dl Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä
2 rkl tomusokeria
2 liivatelehteä

+ 1 purkki Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä kääretortun sisään

Valmista mustikkamousse:

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Vaahdota kerma, lisää joukkoon Dronningholm Täyttis Mustikkatäyte ja mausta tomusokerilla.
Purista liivatteista vesi ja sulata ne jäljelle jääneessä nesteessä mikron sulatusteholla. Lisää juokseva liivate moussen joukkoon ohuena nauhana ja  hyvin sekoittaen.

Kokoa kääretorttu:
Levitä kääretorttupohjan päälle kerros Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä. Levitä kääretorttupohjalle myös mustikkamousse. Kääri torttu rullalle ja leivinpaperin sisään. Nosta valmis kääretorttu jääkaappiin tekeytymään.

Charlotte russe – mustikkatäyte:

4dl kuohukermaa
250g maitorahkaa
1dl Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä
2tl vaniljasokeria
6kpl liivatelehtiä
200g mustikoita (pakaste sopii tähän)

Charlotte russe:

Vuoraa pyöreä kulho (vetoisuus n. 2,5 l) kelmulla ja leikkaa kääretorttu viipaleiksi. Levitä torttuviipaleet kulhon pohjalle ja reunoja vasten.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita toisessa kulhossa rahka, Dronningholm Täyttis Mustikkatäyte ja vaniljasokeri.
Purista lionneista liivatelehdistä liika neste ja sulata ne jäljelle jääneessä nestetilkassa mikron sulatusteholla.
Lisää juokseva liivate ohuena nauhana rahkaseokseen, koko ajan sekoittaen. Kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto ja mustikat.
Kaada mustikkatäyte kääretorttuviipaleilla vuorattuun kulhoon. Nosta charlotte russe kelmulla peitettynä jääkaappiin, ja anna sen hyytyä ainakin 6 tuntia – mieluummin vaikka seuraavaan päivään.
Kumoa mustikkainen charlotte-kääretorttukakku tarjoiluvadille ja koristele kermalla, marjoilla tai syötävillä kukilla.

Itse tykkäsin tuosta Dronningholmin Täyttiksestä, sillä se jättää kääretortun väliin selkeän raidan. Ja mielestäni kääretortun hienous piileekin juuri siinä leikkauspinnan kuviossa. Samaa arvostan kakuissakin. Perinteinen hillo ja kermavaahto menevät täytekakun välissä mössöksi, eikä leikkauspintaan jää selkeitä raitoja. Täyttis on siis oiva ratkaisu myös kakun väliin. Seuraksi mousse ja kakkupala saa kauniit raidat. Täyttis-kerroksen päälle on myös helppo levittää mousse. Itseäni aina ärsyttää se kerman levittämnen hillon päälle, kun tuntuu, että vaikka kuinka kevyesti nuolijalla vaahtoa levittäisi, hillo tulee jonkin verran mukana. Tässä sitä ongelmaa ei syntynyt.

Dronningholmin Täyttistä löytyy mustikan lisäksi myös vadelman ja sitruunan makuisena.

Mutta hei, nyt myös teidän ideat jakoon! Kerro oma käärisresepti-ideasi, johon Täyttiksen yhdistäisit! Mihin uuteen voisikaan perinteinen kääretorttu taipua? Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 3 Täyttis-tuotepakettia, jossa on mukana kaikkia
makuvariantteja (3 purkkia / makuvariantti).

Jätäthän ideasi viimeistään keskiviikkona 28.6. 2017. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Herrrrrkullista sunnuntaita!

Saiskos olla hampurilaiset!? Pääsin nimittäin kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’sin kanssa kehittämään teille sellaiset soosit, että näillä pelastaa vaikka juhannuksenkin ruokapulmat! Itse tehdyt hampurilaiset ovat siitä hyviä, että kauniin sään sattuessa ne voi valmistaa grillissä, mutta jos nyt kuitenkin kävisi niin, että juhannukseksi jokin sadepilvi ilmaantuisi yläpuolellesi, hätä ei ole suuri: Paistinpannulla pärjää kyllä!

Hampurilaiset ovat rentoa tarjottavaa, ja niiden valmistukseen on kiva ottaa koko porukka mukaan. Ruokahuollon ei siis tarvitse jäädä vain yhden ihmisen vastuulle. Parhaat sämpylät ovat itse tehtyjä ja munalla voideltuja, mutta kaupastakin saa toki aivan toimivia leipiä. Parhaat pihvit taasen syntyvät laadukkaasta naudanjauhelihasta, joka ei tarvitse kuin suolan ja pippurin mausteeksi. Tasakokoiset pihvit saat käyttämällä esimerkiksi juomalasia muottinasi. Kun hampurilaisista tekee minikokoisia, jokainen jaksaa syödä enemmän kuin yhden. Tällöin kukin voi koota omat hampurilaisensa makunsa mukaan ja maistaa vaikka useampaa variaatiota.

Meillä hampurilaisten väliin kuuluu perinteisesti tämä hampurilaiskastike, majooneesikastikkeet sekä cheddarjuusto ja pekoni. Lisäksi hiukan salaattia ja sipulia, sekä tietenkin se pihvi!

Tykkään itse, että silloin kun kyseessä on valkosipulimajoonesi, majoneesi myös maistuu valkosipulille. Kenenkään ei pitäisi joutua arvaamaan, onko kastikkeessa valkosipulinmakua vai ei. Valkosipulin kuuluu jopa hieman poltella kieltä. Tästä postauksesta löytyykin kaksi superhelppoa ja nopeaa ohjetta majoneesikastikkeisiin, jotka maistuvat ja tuovat potkua niin hampurilaisen väliin, kuin dipattaviin perunoihinkin.

Valkosipulimajoneesi

Ohjeesta riittää neljälle herkkusuulle

6rkl Hellmann’s Real -majoneesia
8 valkosipulin kynttä kuorittuna
ripaus suolaa ja mustapippuria

Hienonna valkosipulit blenderissä ja lisää joukkoon Hellmann’s Real -majoneesi. Surauta seos tasaiseksi ja mausta suolalla ja mustapipprilla.

Mikäli valkosipulin määrä tuntuu omasta mielestäsi liialliselta, kokeile alkuun vaikka pienemmällä määrällä. Mikäli taas maku ei tunnu missään, heitä lisää kynsiä myllyyn!

Siirrä majoneesikastike tarjoiluastiaan ja koristele hienonnetulla valkosipulinvarrella.

Chipotle majoneesi

Ohjeesta riittää neljälle herkkusuulle

6rkl Hellmann’s Real -majoneesia
1kpl mietoa punaista chiliä (antaa kastikkeelle väriä)
2tl Chipotle Tabascoa
1tl savupaprikajauhetta

Pilko chili ja hienonna se tehosekoittimessa. Lisää joukkoon majoneesi, chipotle Tabasco ja savupaprikajauhe. Surauta tasaiseksi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa potkua.

Siirrä majoneesikastike tarjoiluastiaan ja tuikkaa koristeeksi punainen chilipalko.

Hampurilaiset ovat rentoa ruokaa, joten älä turhaan “ylikata” pöytää. Perunoille voi kääräistä hauskat truutit leivinpaperista tai kuviollisesta voileipäpaperista. Juomat sinkkisaaviin jääpalojen kanssa, ja rento juhannus on varma!

Hellmann‘s Facebook ja Hellmann‘s Instagram ovat täynnä resepti-inspiraatiota, joten käyhän kurkkimassa, mihin kaikkeen (sellaisenaankin) herkullinen majoneesi taipuu!

Lukijakilpailu:

Myös teillä lukijoillani on mahdollisuus voittaa Hellmann’sin herkkutuotteita. Ideoi oma majoneesireseptisi kommenttiboksiin ja  voit voittaa n. 15€ arvoinen Hellmann’s -tuotepaketti. Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään sunnuntaina 25.6. 2017. Tuotepaketteja arvotaan kolme kappaletta ja kilpailun säännöt voit käydä lukemassa täältä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kynttilät, sateenropina ja vasta paistettu raparperipiirakka. Ei lainkaan hullumpi maanantai! Kaikesta sateisuudestaan huolimatta tämäkin päivä on ollut kesäinen. Ulkona tuoksuu kesäinen sadepäivä, ja minä olen poltellut sisällä kynttilöitä. Joskus tylsyyskin voi tehdä hyvää, ja meillä se laittoi molemmat lapset nukkumaan päiväunia. Ihan pyytämättä ja yllättäen löysin molemmat tuhisemasta sängyistään. Tätä ihmettä ei meillä juuri tapahdu, joten kaikki kiitos ja kunnia kesäsateelle!

Koko elisen illan ja tämän päivän olen vilkuillut ikkunasta eilisen päivän työmaatamme. Niin paljon siistimmän näköistä ja miten suuri vaikutus juuri tuolla yhdellä penkillä olikaan pihan ulkonäköön! Tänään kun ajoimme lasten kanssa pihaan kauppareissun päätteeksi, sammutin auton ja tuijotin hetken eteeni jokseenkin kai poissaolevan oloisesti. Esikoinen kysäisikin heti, että mikä hätänä, ja jouduin vähän hämilläni selittämään, että ihailen tässä vain hetken eilisen aikaansaannoksia. Mutta kai se on ihan ok, vähän hupsaantua näistäkin jutuista! 🙂

Lasten nukkuessa päiväuniaan, tänään olikin hyvää aikaa suunnitella seuraavaa puutarhaprojektia ja laatia jonkinlainen piirustus ideasta myös miehelle, joka on lupautunut lapion varteen. Pari vuotta kuivana olleen vesiaiheen täyttö on nimittäin seuraavana listallamme. Täyttömaata altaaseen jo kaivurinkauhalla kipattiinkin, mutta se viimeinen idea on antanut odottaa itseään! Eilen sekin avautui kirkkaana silmieni eteen – sängyssä, juuri ennen nukahtamista. Pari kesää tuokin keskeneräisyys on hiertänyt hermoani, mutta josko siitäkin hiertämisestä nyt päästäisiin!

Pyöreän piirakan sijaan välillä suorakaiteen muotoista. Raparperipiirakka valmistui lemppariohjeellani, jonka löydätte täältä. Yksi ja sama piirakkapohja käy niin raparperille, mustikalle, omenalle, kuin puolukallekin. Niin ja tietysti monelle muulle höysteelle! Älyttömän helppo ohje, jolla onnistuu kuka tahansa, ja onpa tämä myös mökkeilijän ystävä, sillä tiskattavaa ei piirakan teosta juuri synny, eikä vatkaimia tarvita.

Raparperin happo jättää muuten usein pyöreän piirakan keskuksen taikinamaiseksi, mutta näin suorakaiteen muotoon tehtynä raparperipiirakat saa paistettua kullanruskeiksi kauttaaltaan.

Kiitos niiden päiväunien, pikkuväki ei taida ihan juuri olla yöpuulle valmiina. Seuraavaksi otetaankin pari erää afrikantähteä. Huomenna saadaan pitkään odotetut vieraat, kun serkkutyttö saapuu lomailemaan, ja aikoopa siskonikin jäädä yhdeksi yöksi tänne meille. Mukavaa saada seuraa paitsi lapsille, myös itselleen!

Tunnelmallista maanantai-iltaa!

Vihdoin! Kesä on täällä, ja luonto suorastaan räjähti vihertämään. Sininen taivas ja koivun kirkkaan vihreät hiirenkorvat lupaavat tästäkin päivästä varsin täydellistä.

Eilinen oli, kuten jo suunnitelmistani kerroinkin, puutarhapäivä siinä mielessä, että tuli vierailtua niin kasvihuoneilla kuin taimistollakin. Maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen kevättapahtuma on aina kovin suosittu täällä, ja esimerkiksi yrtit ja vihannesten taimet saa tuolta superedullisesti ja erittäin terhakoina. Itse kiikutin kotiin kesäkurpitsantaimet ja kesäkukkia, joiden kanssa taisin tänä vuonna hiukan hullaantua. Taimistolta mukaan tarttui rungollinen jalosyreeni. Sellaista olin äitienpäivälahjaksi toivonut, ja optioni oli edelleen käyttämättä, koska en ollut vielä törmännyt siihen oikeaan yksilöön.

Eilen kahviteltiin myös nimipäiväkahvit, ja tämän postauksen kuvamateriaali onkin kakusta, sillä noissa puutarhajutuissa olin niin fiiliksissäni, että kuvaaminen unohtui tyystin.

Tänään otan kuitenkin vähän irtiottoa kotijuttuihin ja lähden viettämään hauskaa päivää ja iltaa naisporukalla. Tulee muuten äärimmäiseen tarpeeseen ja yhdennellätoista hetkellä! 😀

Nyt vain pitää toivoa, että huomenna palatessani, täällä on yhä kesäkukat voimissaan ja muistutukseni kastelusta on otettu tosissaan.

Nyt kuitenkin toivottelen teille kaikille ihanaa ja aurinkoisen lämmintä (kesä)viikonloppua!

Tallenna

“I eat cake because it’s somebody’s birthday somewhere”

Tänään ei tosin tarvinnut etsiä syitä kakun leipomiselle (tai sen syömiselle) kovinkaan kaukaa, sillä juhlistimme tänään mieheni eilistä merkkipäivää. Pavlova on sopivan helppo ja mutkaton kasata arki-iltanakin, kun marenkipohja on valmiina. Marenkipohjakin on ehdottomasti yksi vaivattomimmista tavoista tehdä näyttävä jälkiruoka ja tarjottava. Varsinkin kun sen loihtii vain kahdesta raaka-aineesta, valkuaisista ja sokerista.

Vatkatessani aamulla marenkia, en osannut lainkaan aavistaa, että kakkukahveille olisi illalla myös toinenkin syy. Sain nimittäin tänään itse uutisia, jotka lämmittivät mieltä ja nostivat hymyn huulilleni. Tai no, taisin myös hihkaista silkasta riemusta ja pomppia pari kertaa kohti kattoakin. :)Hyviä uutisia ei ole koskaan liikaa, ja joskus ne sattuvat vielä tulemaan juuri oikeaan aikaan!

Helppo Pavlova

Pohja:

5 munanvalkuaista
2,5dl hienoa sokeria (esim. Siro, erikoishieno sokeri)

Kerros-pavlovan voit koota kahdesta erillisestä pohjasta. Pohjien paksuutta ja kokoa on helppo säätää kun muistaa, että sokeria tulee marenkiin puolet (dl) valkuaisten määrästä (kpl).

Erottele valkuaiset ja vispaa ne kovaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen sokeri, ja jatka vatkaamista, kunnes marenki on kovaa ja pysyy kulhossa, vaikka kääntäisit sen ylösalaisin.

Levitä marenki leivinpaperin päälle uunipellille (huomioi tarjoiluastian koko) ja muotoile kakkupohjan reunat keskustaa korkeammiksi. Näin saat koristellessa kerman ja marjat kauniisti kakun keskelle.

Paista 110°C n. 2 tuntia. Anna pohjan jäähtyä ja kovettua rauhassa uunipellillä ja siirrä se varovasti lastoja avuksi käyttäen tarjoiluastiaan.

Päälle:

4-5 dl kermaa vaahdotettuna
marjoja, kuten mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa tai karhunvatukoita

Halutessasi voit lisätä kakkuun syötäviä kukkia, limesiivuja tai jotakin muuta syötävää vihreää
Myös tomusokeri näyttää kauniilta marjojen päällä.

Hyvistä uutisista huolimatta tämän päivän agenda on kuitenkin ollut suuremmilta osiltaan lepääminen, sillä kuten jo eilen aavistin, kuume iski nyt myös pikkupotilaan hoitajaan. Samassa taudissa ovat myöskin vanhempani, ja makaapa tuolla olohuoneen sohvalla nyt yksi uusikin (mies)flunssaa poteva. Pitänee kuitenkin sanoa, että nyt ei sairastaminen harmita lainkaan niin paljon, kun katselee ikkunasta räntäkuuroja. Voisi jopa ketuttaa, jos mittari lähentelisi kahtakymmentä ja kevät olisi parhaimmillaan.

Sormet ja varpaat ristissä nyt toivotaan, että tuo perheemme pikkumies säilyisi terveenä, sillä viikonloppuna on edessä ihka ensimmäinen yönylileiri, jota on luonnollisesti odotettu koko alkuvuosi.

Nyt kuitenkin kaappaan toisen sohvan omaan selkääni ja oikaisen hetkeksi raajani. Vaikka puutarhatyöt joutuvat nyt odottelemaan kevättä ja tekijäänsä, onneksi on Pinterest täynnä upeita puutarhakuvia!

Ihanaa iltaa!