>Hemputin pakkanen on ahdistanut meidät sisätiloihin. Niilo on tukossa kuin mikä, ja itsekin olen siinä kiikun kaakun flunssan rajamailla. Ei siis talvisia maisemakuvia, vaan ihan satumetsää hyllyn reunalta.
Postipoika toi Miian tekemiä huovutettuja kärpässieniä. Suloisia, piristäviä ja ihan mielettömän taitavasti ja huolellisesti tehtyjä.
Selman vinkistä kipaisin eilen Jyskissä hakemassa edullisia luonnontäytepeittoja. Kunhan saan iloiset kankaat kasaan, voin kaivaa ompelukoneen pölyn ja hämähäkinseittien alta. Sitä odotellessa jatkan suunnittelua ja haaveilua. Olkoon hyvin suunniteltu sitten puoliksi tehty. Ja tarvitaan niitä täkkejä kesälläkin. Ihana tämä blogimaailma; Täynnä taitavia käsiä ja inspiroivia ideoita.
Tänään pitää ostaa multaa ja koulia osa yrttien taimista. Tykkään, tykkään…

>

>No ei tullut tulppaaneja ei. Oli taas sellaisia kuolemaa vaille valmiita puskia tuolla kaupassa tarjolla, että jätin ostamatta. Mutta postista kipaisin hakemassa paketin, joka itseasiassa tuli jo ennen loppiaista. Nimittäin uusi festivo!
Meillä oli tuossa ennen joulua hassu tapahtuma, kun Iittalan festivo pamahti katki. Siinä paloi kynttiläkin silloin, ja onni onnettomuudessa, ettei käynyt pahemmin. Ystäväni työskentelee kyseisessä lafkassa, ja neuvoi minua laittamaan kynttilänjalan postissa Iittalalle. Ja, kuin junan vessa, toimi kotimaisen yrityksen asiakaspalvelu. Kera anteeksipyyntöjen sain siis uuden kynttilänjalan ja hyvän mielen. (Pistää muuten silmään tuo uuden ja vanhan ero. Uusi (pienempi) jalka on paljon kirkkaampaa lasia. Eikä ole pölyinen tuo isompi, että turha miettiä!)
Laitoin jalkoihin iloiset kynttilät kun ei niitä kukkia ollut. Piristävät nämäkin. Näitä Festivoja vois vaikka kerätä enemmänkin. Olisivat kivoja värikkäiden kynttilöiden kavereina.
Bambi asustelee kaksin äitinsä kanssa. Olen vähän miettinyt, josko sille hommaisi isähahmon. Ehkä ensi jouluksi. Vähän niin kuin joululahjana.
Tammikuun ideana oli karsia tavaraa. Miten kummassa tää meni taas tähän… Ei kynttilänjalkoja tai isähahmoja. Päätös!

>Olipäs päivä! Aamupäivällä keksittiin Nannan parin euron lamppuvinkistä lähteä ajelemaan Clas Ohlsonille (lähimpään on reilun tunnin automatka), ihan silläkin verukkeella, josko tuo ikiliikkuja edes autossa hetken nukkuisi. Eipä ole enää tasaisesta hurinastakaan apua, mutta lamput ja johdot saatiin, joten ihan turha reissu ei tullut. Parin euron lampuille tietysti tuli hiukan enemmän kokonaishintaa kun lasketaan matkakin siihen päälle. Joskus on kuitenkin kiva tehdä jotain spontaania. Piristävä juttu!

Nappasin ennen lähtöä muutaman kuvan kivoista uusista väriläiskistä. Muistatteko sen meidän ison virkatun päiväpeitteen?! No, joka tapauksessa se joutui Alman hampaisiin, ja suoraan sanottuna meni aika rujoon kuntoon. Koska äitini on virkannut peiton, ei hänelle jäänyt kauheasti vaihtoehtoja, ja niinpä peitto suuntasi nyt joulun jälkeen korjauskäynnille. Sopimuksena on, ettei peitolla ole kiirettä takaisin. Hätä ei kuitenkaan ole päiväpeiton kokoinen (enkä puhu nyt äidistäni); Makuuhuoneessa majailee nimittäin uusi ihana täkki! Peitto on vanha, ja löytyi sukulaisten vintiltä. Täysin käyttämätön ja siisti. Joku oli sen aikanaan huolella pakannut. Valmistajan pahvinen lappukin roikkui yhä paikallaan, kunnes Alma repi senkin riekaleiksi. (Huolestuttava kaava!)
Eilen nappasin Indiskasta mukaani suloiset posliininupit, jotka näillä minuuteilla ovat paikallaan keittiön ja työhuoneen komeroissa. Huoneissa on vanhat kiinteät paikalleen rakennetut kaapit, ja niiden vetimet oli ihan vain miehen rautakaupasta pikaisesti nappaamat. Molempiin huoneisiin ollaan ajateltu piristävää Hyasintti -tapettia, ja siksi halusin jotain pientä ja vihreää jo kokeeksi.

Univelkaa on vieläkin, mutta mieli on pirteämpi. Kiitos ihanista kommenteistanne ja hyllyvinkeistä! Niistä oli apua!
Nyt menen laittamaan saunan lämpimäksi, ja keitän kaakaota. Mukavaa lauantai iltaa!

>Joulu on oikeastaan jo niin lähellä, että sen tuntee. Joulu ja joululoma alkaa monessa perheessä tänään. Jossain määrin myös meillä. Meillä onkin vain nauttimista vaille valmista. Mikäli piparkakut eivät riitä, on pakastimeen ostettu valmistaikinaa. Joulunakin voi leipoa, kuka sitä kieltää.
Tärkeämpää kuin kaikkien komeroiden siivoaminen ja nurkkien nuohoaminen, on tehdä oleskelutiloista viihtyisiä. Siivosin turhat romppeet pois ja järjestin lehtipinot. Jouluna aion oleskella, selailla lehtiä ja laiskotella. Rauhallinen ja päälipuolin siisti ympäristö takaa tunnelman. Loppu tulee tuoksuista ja kynttilän valosta. Eipä siihen ihmeempiä tarvita.
Huomenna teemme vielä matkan siskoni perheen luokse. Matka on pitkä, ja varaudumme siihen, että pääkaupunkiseudulla voi olla joku muukin liikkeellä. Mutta kun illalla palaamme tänne maaseudun rauhaan, on vastassa joulu, lepo ja kutsuva koti. Siitä se syntyy, minun jouluni.
Tänään päivä on lyhimmillään, huomenna mennään kohti kevättä. Mielessä uudet jutut, valo ja sen tuoma energia. Mutta niitä sitten joulun jälkeen.
Ihanaa aaton aaton aattoa! 

>Taas ihan koko päivä kotona. Tänään on tarkoitus saattaa jouluvalmistelut jonkinlaiseen päätökseen. Toki menemistä ja tekemistä on vielä, mutta hoitukoot ne omalla painollaa. Miesväki lähti uhmaamaan pyryä ja pakkasta kuusimetsään. Jälleen kerran odotan sekavin tuntein mitä sieltä tulee. En toivo amerikkalaista joulukuusta, mielummin harva ja luonnollinen. Suurikaan kuusen ei tarvitse olla.
Päivä kuluu siivoillessa ja järjestellessä paikkoja. Meillä siivottiin Niilon syntymäpäiville perusteellisesti, joten mitään kummempaa joulusiivousta ei tarvita. Ikkunatkin pesen vasta keväällä. Sitten kun saa kaikki kynttilän noet pestä kerralla pois, ja päästää auringon sisään. Sillä kevättä kohtihan tässä mennään. Ensi viikolla päivä taittuu jo pitenemään. Ihmeellinen tämä vuoden kulku.
Joulukuun lähetessä loppuaan sitä tulee myös miettineeksi ihan konkreettista toimintasuunnitelmaa alkavalle vuodelle. Meillä vuoden vaihde tuo tullessaan uusia tuulia ja muutoksia moneen asiaan. Jotkin asiat on pitänyt punnita uudelleen ja vaihtaa aiempaa suunnitelmaa. Toisaalta odotan uutta innolla, olenhan sitä peppu edellä puuhun porukkaa. T puntaroi asioita sitten ihan kahdenkin edestä. Hyvä näin!
Tänään on myös tehty yhteinen päätös tavaranpaljoutta helpottamaan; Uusi vuosi alkaa kodin tyhjentämisellä. Turha ja ylimääräinen joutaa kiertoon, ja säilytysratkaisut helpottuvat. Puhdistava ajatus!
Taas on mekkoa kuvassa. Ihan vain todistaakseni, että mekkokuu on edelleen hengissä, vaikka pari päivää pyjaman housuissa menikin, ja välillä piti ulos sonnustautua ihan pitkiin ja lämpimiin lahkeisiin.

Mukavaa sunnuntai päivää kaikille. Se on neljäs adventti!

>Meillä keittiö on huoneista se jossa joulu näkyy konkreettisemmin. Tai sanotaanko perinteisimmällä tavalla. Täällä leivotaan piparit ja jouluherkut, valmistetaan jouluruuat ja lämmitetään glögit. Jos Joulu alkaa ahdistaa, keittiöstä voi aina kävellä pois. Tosin vielä ei ole alkanut.
Kadun puolelle ripustimme perinteiset valkoiset paperitähdet. T:llä on vahvoja tunteita tavallisia kynttelikköjä kohtaan, mutta nämä herra kelpuutti. Kivasti tähdet antavat kulkuvaloa myös pimeille öille.
Keittiön kruunuun olen ripustanut itsetehdyt koristeet. Vanhat muotit on kirpputoreilta, “kristallit” ja myrttilanka tiimarista. T porasi reiät.
Koska tonttuni taskuihin en odottanutkaan suurempia yllätyksiä ilmestyväksi, tungin ne täyteen pehmeitä sydämiä ja karamellikeppejä. Onpahan ainakin pulskan näköiset taskut!
Tällä viikolla keittiössä leijailee keitetyn lantun ja porkkanan tuoksu, ja paistuu perinteiset joululimput. Ja aivan varmasti taas uusi satsi pipareita! Laatikot pakastan valmiina “massana” ja kypsennän aattona, jotta saadaan kunnon tuoksut taloon. Maksalaatikon suhteen sain helpotuksen. Isäni teki sen valmiiksi myös meille – tänäkin vuonna. Jouluun kuuluu ehdottomasti kaikki tutut ja perinteiset maut. Kaikkea uutta voi kokeilla vuoden ympäri, mutta joulun pitää maistua aina samalta. Pidän perinteistä.

>Tänään ei yksinkertaisesti irtoa mitään. Kuvat on vanhoja, Niilon huoneesta.
Flunssa on nyt ottanut yliotteen. T takoo töitä öisin, joten kahden zombien voimin yritetään selvitä päivän pakollisista jutuista. Tuo yksi pieni kun ei millään ymmärrä, jos sanoo, että äiti on vähän pipi, ja isi on vähän väsy. Ei mitään vaikutusta…

Jouluostoksiin, paketointiin ja hulmuaviin helmoihin palataan, kunhan olo hiukan parantuu. Mukavaa lauantai päivää! Pysykää terveinä!

>En ehkä pukeutuisi marianneraitoihin, mutta joulun alla punavalkoinen peitto lämmittää mukavasti iltapäiväkahvilla. H&M:n pussilakasetti takaa senkin, että joulun jälkeen raitojen alta kuoriutuu taas seesteinen ja hillitympi peitto viluisia jalkoja lämmittämään. Oikeastaan aika piristävä ja raikas kaikkine röyhelöineen, vaikka en ehkä koko sänkyyn osaisi näitä pedata.
Tästäkään nyt tainnut kovin jouluinen postaus tulla, mutta onhan ainakin punaista ja tonttu 🙂

Kiitos ihanalle Hannalle tunnustuksesta. En sitten yhtään osaa näitä eteenpäin laittaa, mutta olkoon tämä joulukalenteriyllätys kaikille teille, joiden kalenterista ei vielä ole mitään löytynyt (siis kuten minulla, tontun taskut ovat edelleen olleet tyhjät)!

>Kun viikonloppu selvästi erottuu arjesta, on uuden viikon aloittaminen helpompaa ja konkreettisempaa. Nyt oikein mukavan ja tapahtumarikkaan kolmen päivän jälkeen maanantain tasainen harmaus tuntuu vain mukavalta. Turvalliselta.
Arjen harmaita hankintoja tuli tehtyä sekä perjantaina, että lauantaina.
Isänpäivä vietettiin leppoisasti kotona. Suunnitelmissa ollut huutokauppakin meni ohi, kun nukuimme kaikki sikeitä päiväuniamme. Parempi näin.
Väännettiinpä meillä viikonloppuna myös kättä. Yksi kuvista liittyy kamppailuun, jonka minä voitin. Varsin toivottu lopputulos.

Harmaassa arjessa ei ole oikeastaan mitään vikaa, kun sattuu pitämään harmaasta väristä. Kaikista sen sävyistä ja olomuodoista.
Toivotan iloa harmaaseen arkeesi.