Long time no see. Tämä viikko meni vähän eri tavalla, kuin olin suunnitellut ja kuuluu ehdottomasti niihin viikkoihin, kun tapahtuu enemmän kuin olisi tarvinnut. Mutta ei nyt jaksa negistellä ikävillä asioilla, kun ulkona paistaa aurinko ja sääkin on taas ihan kesäinen.

Meillä odotetaan viikonloppua innostunein mielin ihan jo siistäkin syystä, että huomenna saadaan siskoni lapsineen meille kyläilemään. Tähän on tuon pienemmän kanssa laskettu päiviä ja öitä ja nyt se viikonloppu vihdoin koittaa. Tilanne on kaikin puolin hyvä, sillä lasten lisäksi laatuseuraa on tietenkin tarjolla myös itselleni. Jopa vähän mietin, että olisko tämän päivän Poirot pitänyt säästää huomiselle siskon kanssa katsottavaksi, mutta luotin siihen, että malttamattomuus laatuviihteen suhteen on jotakuinkin sukurasite, josta kärsii yhtälailla niin minä kuin sisarenikin. 🙂

Sain tässä aikani kuluksi yhden sisustusideankin, mutta en tiedä onko sitä järkeä toteuttaa. Nimittäin olen jo pitkään ollut jokseenkin kyllästynyt meidän keittiön pöytään. Se on vaan niin valtavan suuri. Ja toisaalta juuri siksi sen pois vaihtaminen olisi kai ihan älyttömän typerä idea. Mutta siis mulla on edelleen tuo meidän vanhan kodin ruokapöytä. Ihan normaali kuuden hengen pöytä, joka on jotenkin paljon tätä nykyistä nätimpi. Mutta tosiaan myös pienempi. Ainakin tästä ja tästä linkistä näkee joitakin vanhoja kuvia, joissa pöytä vilahtaa. Sinänsä kuitenkin sen laatuinen sisustusongelma, että tätä pitää hiukan pohtia, eikä vain kokeilla. Tämän rohmun kantaminen ulos, ja sen toisen kantaminen alas piharakennuksen vintiltä kun ei ole mikään ihan parin minuutin homma. Mutta toki jos sen päättää tehdä, niin kesä olisi siihenkin kaikin puolin parasta aikaa.

Muutenkin vähän sisustuskärpäsen puremaa, ja ehdotin myös, että vaihdetaan nuo kaikki mustat sähkökalusteet valkoiseksi. Tai siis tämäkin on taas sellainen homma, jonka minun sijastani käytännössä tekisi joku muu. Ja tiedättekö, nämä on niitä kaikkein hankalampia hommia! 😀

Mutta sellaista perjantaihin. Muita joita sisustusjutut on kesken kesän alkanut kiinnostamaan? Minulla on yleensä tämä vaihde kesäisin aika hyvin kytkettynä pois päältä, tai ainakaan se ei yleensä aiheuta mitään sen suurempaa tarvetta oikeasti tarttua asioihin. Ja voihan se olla, että nämäkin asiat jäävät oikeasti tarttumatta. Mutta koskaan ei voi tietää ja siksi on hyvä, että on ideoita! 🙂

 

Ihanaa ja leppoisaa heinäkuun viikonloppua!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Telia ja Indieplace

---

Moni alkaa voimaan pahoin, kun heinäkuussa mietitään syksyä, mutta tiedän, etten suinkaan ole ainoa äiti, jonka mieli karkaa elokuulle ja koulun tai eskarin aloitukseen. Lapsiperheessä nuo on isoja juttuja, eikä toisen lapsen meno koulunmäelle ole yhtään sen vähäisempää, kuin ensimmäisenkään. Siinä, missä elokuuta ajatellen hankitaan ehkä uusia vaatteita ja kiva reppu, on kuitenkin asioita, jotka meitä vanhempia myös huolettaa ja jollakin tavalla stressaa. Ja tietenkin se kaikista suurin on lasten turvallisuus. Koska turvallisuudentunne syntyy pitkälti siitä, että tiedämme lastemme liikkeet ja voimme olla heihin yhteydessä, korostuu puhelimen tärkeys juurikin koulun aloituksen yhteydessä. Onko netti taskussa hyvä vai huono juttu, siitä tänään enemmän kaupallisessa yhteistyössä Telian kanssa.

Olen itse vähän harmissani siitä, miten usein lasten puhelimet yhdistetään pelkästään vaaroihin ja riskeihin. Monesti unohdetaan se, miten paljon mahdollisuuksia puhelin antaa, ja miten suuri turvallisuustekijä puhelin voi oikein käytettynä olla. Olen itsekin istunut infotilaisuuksissa, joissa netin vaaroista ja nykyajan vitsauksista on puhuttu ja meitä vanhempia valistettu. Koen, että jossain määrin kauhukuvien maalaaminen on jopa silmiä avaavaa, mutta hysteeriseksi ei kenenkään kannata ryhtyä. Kun pelisäännöt ja maalaisjärki käydään lapsen kanssa läpi jo varhain, on helpompi luottaa yhdistelmään lapsi + netti/puhelin.

Koska Klaara kulkee eskariin autolla ja jatkaa kuljetuksessa vielä ensimmäisen ja toisen luokan, netin käytön opettelulle jää mukavasti aikaa ja puhelimen tärkeys astuu kuvaan pehmeällä laskulla. Klaaralla on jo oma puhelin, ja koen sen ihan hyväksi ja hyödylliseksi kapineeksi, en missään määrin uhkakuvaksi. Videopuhelu mummulle tai kaukana asuvalle serkkutytölle on iso juttu. Jos lapset jäävät kotiin kauppareissuni ajaksi, on ihan kiva, jos Klaara soittaa ja kysyy, että meneekö vielä pitkään. Ennen kaikkea haluan, että lapsi oppii pitämään yhteyttä puhelimen avulla.
Mikäli lapsen ensimmäinen puhelin on yhä hankkimatta,  yksi hyvä keino opettaa lasta netin ja kenties tulevan puhelimen käyttöön on tabletti. Vielä esikoisen kohdalla olin aika negatiivinen kaikkea mahdollista ruutu- ja peliaikaa kohtaan, mutta pikkuhiljaa päiväkodin ja koulun kannustamana laajensin näkökantaani ja kiinnostuin mahdollisuuksista, joita nykyaikaiset laitteet lapsille tarjoavat. Kaikki pelit eivät ole pahasta, vaan mukaan mahtuu paljon opettavaa ja kehittävää tekemistä lapsen iän ja kehitystason huomioon ottaen. Esimerkiksi Ekapeli Alku on loistava peli eskari-ikäiselle ja sitä todennäköisesti myös Klaara pelaa eskarissa isoveljensä tavoin. Varaslähdön voi kuitenkin ottaa jo kesäloman sadepäivinä. 🙂

Olin aikoinaan aika tablettivastainen. Ajattelin, että yksi ruutu lisää on vain lisää lasten ruutuaikaa, niin kuin varmasti monet meistä ajattelevat. Tabletti on kuitenkin turvallinen kaveri netinkäytön opetteluun ja oikeastaan tämä opettelu kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen sitä varsinaista, taskussa kulkevaa ja alati mukana olevaa puhelinta. Tabletilla lapsi voi yhdessä vanhempien kanssa opetella kaikki perusjutut, joita puhelimenkäyttökin vaatii. Lapsen kanssa kannattaa käydä läpi mikä on nettiselain, mikä kamera ja mitä ovat erilaiset sovellukset. Usein tabletille voi määrittää eri käyttäjiä ja laitteen voi asentaa niin sanottuun lapsitilaan. Itse koen kuitenkin tärkeäksi, että lapsi oppii, mitä hänen on lupa laitteella tehdä ja mitä ei. Tabletti on myös oiva väline opettavaisten pelien pelaamiseen. Monesti lasta pitää hieman innostaa haastavienkin tehtävien pariin, ja puhelinta suuremmalla laitteelta oppimispelejä on kiva pelata myös yhdessä. Toisen lapsen myötä olen oppinut myös pikkuisen enemmän rentoutta. Jos pitkällä automatkalla saat itse keskittyä paremmin liikenteeseen, kun lapsi katsoo lastenohjelmia, niin mikäs siinä. Ei lapset siitä pilalle mene. Päin vastoin, pitkäkin matka voi muuttua paljon mieluisammaksi ihan kaikille!
Telialta löytyy kattava valikoima erilaisia tabletteja ihan jokaiseen tarpeeseen.

Kun lapselle ollaan hankkimassa ekaa ikiomaa puhelinta, on tärkeää, että lapsi osaa käyttää laitetta. Sinänsä tuntuu ainakin itsestäni, että lapset oppivat kaiken teknisen paljon luontevammin, kuin me aikuiset, mutta muutamat toiminnot on kuitenkin syytä käydä yhdessä huolella läpi. Sanoisin myös, että on tärkeää, että opettelet itse käyttämään yhteiseen käyttöön hankittua tablettia ja lapsesi puhelinta. Telialta löytyy kattava valikoima puhelimia myös edullisin hinnoin. Mitä tulee liittymään, rajaton netti on lasten kohdalla hyvä. Näin puhelin on aina paikannettavissa ja lapseen on helppo pitää yhteyttä.
Puheluiden ja tekstareiden osalta valittavissa on kiinteä hinta ja vain käytön perusteella laskutettava vaihtoehto. Lapsen kanssa kannattaa miettiä kumpi on parempi vaihtoehto. Telialta löytyy passelit vaihtoehdot molempiin. Meillä esimerkiksi Klaaran kanssa toimii Rajaton 2 M.
Netinkäytön suurimmat vaarat kannattaa taklata hyvällä turvapaketilla. Myös Telia suosittelee lapselle F-Secure turvapakettia + Telia Smart Family –appia, joista olenkin jo joskus aikaisemmin teille kirjoittanut.

Koska lapsen ensimmäinen puhelin on tässä kohtaa vuotta monella mietinnässä, keräsin pienen listan asioista, jotka itselleni pulpahtivat mieleen ajatellen turvallista puhelimen- ja netinkäyttöä. Listani on varmaankin vain pintaraapaisu, joten sana on vapaa ja omat vinkkinne voitte jättää kommenttiboksiin. Kiva, jos joku saa niistä apua ja hyödyllisiä tipsejä!

• Ennen puhelimen hankintaa on hyvä harjoitella laitteiden ja netin käyttöä mieluummin turvallisesti kotona vanhempien kanssa, kuin yksin kyltymätöntä uteliaisuutta tyydyttäen. Tabletin kanssa on hyvä lähteä alkuun!
• Hanki puhelin ja liittymä lapsen tarpeeseen, älä omaasi
• Puhu ja kuuntele. Netin ja puhelimen käytöstä pitää voida keskustella. Istu alas ja asetu lapsen tasolle. Älä pelottele, vaan kerro asioista siten, että lapsi voi luottaa, siihen, että olet apuna ja tukena, mikäli ongelmia ilmenee. Vastaa mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja selvittäkää yhdessä ne seikat, joihin et osaa vastata. Siinä, missä itse haluat luottaa lapseesi, lapsikin haluaa luottaa sinun apuusi
• Opetelkaa yhteiset pelisäännöt. Erilaisten sovellusten avulla lapsen peliaikaa voi säädellä, mutta parasta on, jos lapsi itse ymmärtää, että sovittu puoli tuntia on tosiaan puoli tuntia. Asettakaa vaikka puhelimeen herätys, ja lapsi oppii itse kontrolloimaan peliaikaansa
• Opeta lapselle “väliaikatietojen” merkitys. Kun lähden lasten kanssa ajamaan vanhemmilleni, pyydän esikoista aina laittamaan mummulle viestin, että nyt me lähdettiin. Olen selittänyt, että tämä siksi, että mikäli jotain sattuisi, vanhempani osaisivat olla huolissaan kun meitä ei kuuluisikaan. Yhtälailla lapsi odottaa vanhemmilta väliaikatietoja, jotta ei tarvitse pelätä turhaan.
• Hyvät tavat ja rehti käytös pitää säilyttää myös netissä ja puhelimella. Kun lapsi osaa kunnioittaa muita ja käyttäytyä ystävällisesti, on helppo oppia, että samat pelisäännöt pätevät myös netissä ja puhelimessa. Toisen kunniaa tai yksityisyyttä ei saa koskaan loukata. On hyvä muistuttaa lasta myös siitä, että liittymän haltija on aina viime kädessä vastuussa siitä, mitä puhelimella tehdään. Vanhemmilta salaa on siis turha yrittää tehdä yhtään mitään.
• Niin hassua kuin se onkin, nykyajan lapselle pitää opettaa, että puhelin on ensisijaisesti puhelin. Puhelimen tarkoitus on varmistaa, että voitte olla yhteydessä toisiinne joko puhumalla tai viestein. Kun lapsi sisäistää tämän, moni asia helpottuu valtavasti!
• Olet itse esimerkki. Jos roikut aina puhelimella, et voi olettaa, että lapsesi oppisi jonkin muun käyttäytymismallin. Tehkää siis myös perheen yhteiset pelisäännöt ja pysykää niissä!
• Varmista, että lapsen puhelimessa on paikkaansa pitävät SOS-tiedot ja että lapsi osaa käyttää hätätoimintoa vaikka puhelin olisi taskun uumenissa. Parhaassa tapauksessa lapsen sijainnin lisäksi saadaan äänen ja kuvan avulla selville, millaisesta tilanteesta on kyse. Tätä toki suosittelen myös meille aikuisille!!!

Meidän perheessä moni lapsen puhelimen- ja netinkäytön ongelmakohta on tullut ratkottua jo esikoisen kohdalla. Samalla me aikuiset olemme opetelleet niin sanotusti nykyajan vanhemmuutta. Mutta olen myös oppinut, miten tärkeää on säilyttää yhteys lapseen. Kun esikoinen tässä taannoin lähti uimarannalle kaverinsa kanssa ja minä jäin kotiin tietenkin stressaamaan, tuntui ihan älyttömän hyvältä kun poika soitti ja kertoi, että nyt on uitu ja hän lähtee kohta polkemaan kotia kohti. Siinä kohtaa tajusin taas, että painottamani puhelin on puhelin on totisesti mennyt perille!

Mutta hei, antakaapa hyviä pelivinkkejä! Haussa opettavaisia ja kehittäviä numero- ja kirjainpelejä eskariin menevälle. 🙂

Lisää aiheestä löydät Telian Yhteys lapselle -sivustolta!

Maanantaita! Ja sateista sellaista, kuinkas muutenkaan. Vaikka en valita, viikonlopun ajan säiden herra ja puhdas tuuri olivat seuranamme, ja kaikesta ulkoilma-aktiviteetista huolimatta säästyimme suht kuivina. Lauantaina juhlittiin appiukon syntymäpäiviä ja sade osui juuri siihen väliin, kun kahvipöytä oli katettu sisälle. Ja eilinen soutupäivä saatiin nauttia paahtavasta auringosta. Mitä nyt mustat pilvenreunat yritivät juosta perässä, mutta taivas repesi vasta automatkalla kotiin. Tänään on siis ollut jotakuinkin ihan sama, vaikka sataakin. Vaikka toki kesäisempiä kelejä on laitettu tilaukseen.

Esikoinen palautettiin viikonloppuna siskoni luota ja vaihtarina saimme serkkutytön kesäloman viettoon. Päivällä meillä tuoksui yrtein ja valkosipulin maustettu pastakastike ja nyt illalla talon valtasi suklaakeksien tuoksu. Kolmikko leipoi näitä amerikkalaistyylisiä suklaakeksejä. Tuhtia tavaraa, mutta älyttömän hyviä kyllä. Leipominen on ihan kivaa sadepäivän puuhaa.

Jotta ei ihan mökkihöperöiksi muututa (tai kaupunkilaistyttöä tylsistytetä), pitää huomenna varmaan tehdä jotain muutakin kuin vain kotoilla. Mutta tämän päivän aion kyllä vielä viettää toimettomana, vaikka se vähän koville ottaakin. Aamulla en virittänyt edes kelloa soimaan ja koko päivän on ollut hiukan sellainen fiilis, että aikaa on kulunut hukkaan. Kunpa osaisin vähän paremmin olla vain ja ottaa rennosti.

Kynttilöiden polttaminen sadesäällä on paitsi kaunista, myös vähän meditatiivistä. Vielä löytyy yksittäisiä pikkupioneja maljakkoon, joten niistäkin pitää nauttia nyt kun vielä pystyy.

Ihanaa ja levollista maanantai-iltaa ♡

Perjantaita! Kylläpä osaakin olla hämärää.Tämä päivä on kulunut enemmän tai vähemmän peiton alla. Fillaroitiin eilen ystävän mökille. Matkaa tuli liki 30 kilsaa, ja saatiin polkea hetkittäin ihan paisteessakin. Tosin sadepilvien kanssa kilpaa. Perillä vedin heti paksut vaatteet päälle, mutta samaan aikaan alkoi sade ja loppu ilta meni kylmän horkassa hytistessä. Oikein perinteinen vilustuminen. Tänään kuuma tee ja villasukat ovat olleet tarpeen ja näin iltaa kohti mentäessä tuntuu, että niistä on kyllä ollut ihan apuakin. Ja hyvä niin, sillä jonkinlaisiin fyysisiin suorituksiin pitäisi vielä viikonlopun aikana kyetä.

Toinen hyvä syy pysytellä peiton alla on tuo sää. Ei oikein innosta mihinkään, paisti just tähän hyggeilyyn. Ja tavallaan oikeastaan ihan kiva. Kynttilöiden polttaminen tuntuu ihanalta, ja kun vielä on nuo pionitkin seurana, niin en mä valita. Viikonlopulle olisi aika tavalla ulkoilmaohjelmaa, joten tämä yksi sadepäivä on ollut kiva viettää mukavasti sisällä.

Kun joulun jälkeen vaihdoin olohuoneeseen vaaleanpunaiset tyynyt ja peitot (tässä postauksessa tarkemmin), mietin, että meneeköhän ihan metsään. Että miten kauan jaksan niitä oikeasti katsella ja että tuntuuko vaaleanpunainen viimeistään maaliskuussa ällöltä. Mutta kertaakaan ei ole tullut mieleen, että voisin vaihtaa nuo pois. Olen jotenkin ihan mielettömän rakastunut edelleen noihin sävyihin ja ne istuu mielestäni meidän olkkariin todella hyvin. Ja hei, jos nuo sävyt ei sovi pionikimpun kanssa yhteen, niin minkä sitten! Tähän sopisi vielä oikein hyvin lasillinen roseviiniä. 🙂

Sen sijaan, että tänään istuttaisiin ihailemassa kynttilänvaloa viinilasillisen ääressä myöhään iltaan, pitää oikeasti hipsiä ajoissa nukkumaan. Joten nyt kattamaan iltapalapöytää.

Mutta ihanaa ja rentoa perjantai-iltaa teille. Kynttilöillä ja roseviinillä tai ei. ♡

Siitä huolimatta, että blogi kesäkuussa päivittyikin, musta tuntuu, että olen ollut jossakin määrin poissa. Kuulumiset ovat enemmänkin olleet puutarhan kuulumisia, ei niinkään omiani. Tajusin tämän tänä aamuna lenkillä, ja hetken soimasinkin itseäni, että miten tässä joka kesä käykin näin. Mutta sitten totesin, että ehkä eräänlainen someloma on bloggaajallekin tarpeen, itse olen selvästi sellaisen tarpeessa aina kesän tultua. Sen lisäksi, etten ole itse jaksanut jakaa arkea tai oikein muutakaan omaa ajatuksenvirtaa, en ole oikein jaksanut seurata muidenkaan tekemisiä sosiaalisen median kautta. Mutta ähky on kai jossain määrin selätetty, ja siitä kiitos kesäkuulla.

Mutta mitä sitten ihan oikeasti kuuluu. No hyväähän tässä. Tänään vietiin esikoinen linja-autoon ja vannotettiin kuskia, että ennen Kamppia ei sitten päästä poikaa ulos. Siellä vastassa oli serkkutyttö ja siskoni puoliso. Tänään mennään ihailemaan ystävien uutukaista keittiötä, huomenna olisi edessä fillarireissu ja viikonloppukin on ahdettu täyteen kaikkea ohjelmaa. Puutarhatöiden lisäksi kesään on kuulunut tietenkin kirjat, ja olen jopa kehittänyt pienen stressin, että miten kaikki uutuudet saa mitenkään imaistua kesän aikana. Toisaalta ihana tunne, sillä vihaan sitä fiilistä, kun kirja on lopuillaan, eikä tiedä, mihin seuraavaksi tarttuisi. Jalkapallo jäi tämän kesän osalta, mutta pyöräily, juoksu ja kuntosali on kivoja. Nautin kun saan liikkua aamulla ennen lasten heräämistä. Ja sitten suihkun raikkaana ja toisen kahvikupillisen jälkeen on henkisesti ja fyysisesti valmis uuteen päivään. Ja vaikka heräänkin aikaisin ja kello soittaa miltei joka aamu kuuden jälkeen, olen kuitenkin kuunnellut omaa jaksamista ja jäänyt myös sänkyyn jos siltä on tuntunut.

Olen myös tänä kesänä ollut sellainen somen suvustaseuraaja. Olen kuunnellut sivukorvalla ja välillä vähän tarkemminkin nuorten tubettajamiesten juttuja, ja enpä voi muuta sanoa, kuin että ihan mielettömän hienoja roolimalleja tuolla tubessa. Siis oikeasti! Järkevää ja vastuullista jutustelua, tosin myös ihan hauskaa ja turhanpäiväistäkin pölinää, kuten kuuluukin. Jokseenkin olen osannut luottaa siihen, että lapseni seuraa hyviä tyyppejä (onhan nuo Ronit ja kaverit esillä muutenkin), mutta olen saanut kesän aikana vielä vahvistuksen ajatukselleni. Toisin sanoen olen ehkä ajan kanssa sukeltanut oman lapseni ajatusmaailmaan ja yrittänyt oivaltaa tämän hetken nuorison mieltymyksiä. Vaikka lapset hankkiikin nuorena, niin kyllä sitä silti onnistuu vain tipahtamaan kehityksen kelkasta ja radiohititkin kuulostaa ihan oudolta. Kyllä, mä olen 35-vuotiaana niin keski-ikäinen kuin vain voi olla! 😀

Tuon pienemmän kanssa olen koittanut opetella lukemista. Alun konsonantit tuottavat edelleen vaikeutta, mutta edistystäkin on tullut. Ja eipä tuo lukemisen oppiminen nyt mikään tämän kesän juttu ole. Mutta kun se on alkanut kiinnostamaan, niin mikäs siinä.

Mulla on myös tapana lykätä kesään kaikkea, mikä muuten ei nappaa. Ja tähän listaan kuuluu kaappien siivous ja monta muuta ärsyttävää asiaa, jotka kuitenkin helpottavat arkea. Vaatehuone on nyt selätetty, enää olisi keittiön kaapit, lasten vaate-, romu- ja lelukaapit. Mutta hei, olen hankkinut kesän aikana neljät rintsikat. Liivien ostaminen on jotain erityisen vastenmielistä,  mutta nyt on yksi hyvä malli mustana, puuterisena ja valkoisena. Ja uudet juoksuliivit. Äärimmäisen loistava suoritus!

Sisustuspuolella ei ole kauheasti tapahtunut, mutta olen innostunut taas Pinterestin käytöstä ja luonut itselleni tarpeen jonkinlaisesta taulu- tai valokuvakollaasista pianohuoneen seinään. Niin ja toteutin (lue: toteututin miehellä) esikoisen huoneeseen yhden kattoon kiinnitetyn DIY vaaterekin. Voinen laittaa siitäkin jossain kohtaa kuvan.

Mitäs vielä? No olen käynyt kampaajalla. Ja eilen kävin jalkahoidossa ja lupasin itselleni, että lopun kesää rasvaan jalkojani päivittäin. Kampaamoreissun lopputulos oli ehkä vähän turhan harmaa, mutta sekoitin kotona hoitoaineeseen kurkumaa ja harmaat saivat kyytiä. Näppärää! Olen myös tullut siihen tulokseen, että vaatehuoneestani puuttuu yhdet kunnon culottes-housut. Sellaiset Suomen kesään sopivat, vähän pidemmät pöksyt.

Mutta sen lisäksi, että kesään on kuulunut paljon muutakin kuin vain puutarhaa ja kukkia, tykkään niistäkin edelleen kesässä ehkä eniten. Mutta rehellisesti sanottuna on minun kesääni jo mahtunut niitäkin päiviä kun ei ole jaksanut puutarhajutuista innostua tai kerätä kukkia maljakkoon. Ei elämä aina yhtä auringonpaistetta ole, ei edes kesällä. Mutta niinhän sen kuuluukin olla. Että joskus vaan ei nappaa yhtään mikään, ja olen onneksi siinä onnellisessa asemassa, että noina päivinä olen saanut hautautua ihan vain sohvan nurkkaan tekemättä mitään.

Että sellaista tänne. Talviturkkikin on yhä heittämättä, mutta niin kauan kuin tuo kylmä tuuli riepottelee, ei ole aikomuskaan kastautua. Helteitä odotellessa. 😀

Mutta mitäs teille?

Ihanaa maanantai-iltaa!

Viimeiset pari päivää olen ollut kurainen, hikinen ja onnellinen. Puutarhassa tapahtuu vihdoinkin, mutta sen sijaan, että muistaisin ottaa kuvia tai jakaa tekemisiäni, olenkin uppoutunut työhöni niin että ajantaju meinaa kadota. Varsinkin tänään kellon katselu unohtui, kun lapset olivat mummulassa. Lapiota sai heilutella juuri siinä tahdissa ja niin kauan kuin halusi. Ja koko paivähän siinä meni. Jo eilisen jälkeen koko kroppani jokainen lihas on arkana ja jopa nekin, joiden olemassaoloa en taas edes muistanut. Mutta se on ihanaa kipua!
Nyt illan tullen mietin, että otanko teille kuvan, mutta en kuitenkaan halunnut ottaa sitä vielä. Sillä huomiselle on vielä yksi iso projekti ja haluan että näette valmiimman lopputuloksen. Niinpä kaappasin kukkapenkin perkuujätteet maljakkoon ja saatte tyytyä niihin. 🙂

Kylmän suihkun jälkeen on ihana rojahtaa olohuoneen sohvalle ja nostaa jalat ylös. Sitä tuntee itsensä ihan salonkikelpoiseksi kun hiuksissakaan ei ole multaa ja muita maa-aineksia. Auringon tuoksu viipyy vielä iholla ja olo on ihanan raukea. Tämä on ollut mulle sellainen yhden päivän totaaliloma. Mikään löhöily tai rannalla köllötteleminen ei vedä vertoja tällaisille päiville.

Mulla on edelleen lauantain Vera Stanhope katsomatta, ja mietin, että kumman valitsen, Veran vai kirjan. Aamulla pitää taas nousta aikaisin ylös, jotta ehtii mahdollisimman paljon!

Ihanaa kesäiltaa. ♡

Hellurei ihanat!

Lasten lomaviikko nro 2 meni blogin kannalta vähän heikommin, mutta hei, olen saanut karisteltua huono äiti fiiliksiä harteiltani ja yrittänyt olla ennen kaikkea läsnä. Joskus pitää tehdä valintoja. Uimahyppyjen, palmikoiden ja jalkapallopelien lisäksi viikkoon on toki mahtunut töitäkin, mutta se on sitä kaikkea muuta, mikä ei kuitenkaan kartuta viikoittaisten postausten määrää. Mutta josko ensi viikolla paremmin.

Tämän viikon kolea sää on taas saanut viihtymään sisätiloissa. Mutta mikäs siinä, kun on kukkia ja asiat muutenkin kohdillaan. Harvemmin tulee enää ostettua mitään sisustusjuttua, mutta tuo Ikean suuri kori on ollut himotuslistallani ilmestymisestään saakka. Tai oikeastaan siitä saakka, kun sain Ikean ennakkotiedotteen keväällä ilmestyvästä mallistosta. Ei ole juuri ollut Ikeaan pitkään aikaan asiaa, eikä ollut oikeastaan eilenkään, mutta pikaiselta kierrokselta, jolta nappasin mukaan perinteisen lautasliinapaketin (naurettiin miehen kanssa, että ei sieltä oikein voi ilman valkoisia lautasliinoja lähteä, kun ne on vähän niin kuin perinne) tarttui mukaan myös tuo himoitsemani kori. Pienet on ihmisen ilot!

Meillä on oikeastaan jo useamman vuoden ollut tässä puukorina se Tine K:n basmarket (näkyy esim tässä postauksessa), jonka olen kesäajaksi valjastanut aina hyötykäyttöön eteiseen. On nimittäin aika näppärä kenkäkori eteisessä, jossa lojuu jos jonkinlaista släbäriä, crocsia, tossua ja nappista. Kengät koriin ja eteinen on näppärästi siivottu. No nyt saan jättää sen korin eteiseen vaikka ympärivuotisesti, sillä tämä uusi puukori istuu paikalleen kuin nenä päähän. Ja edelleen mielestäni parasta sisustamista on se, jossa kauniit käyttötavarat viimeistelevät tunnelmaa.

Sen verran tuo koleus on jo hiipinyt sisäänkin, että mietin hetken josko kaminaan laittaisi tulen, mutta toistaiseksi mennään ihan sillä, että pukeudutaan lämpimämmin. Veden lämmittämisen lisäksi puita ehtii kyllä polttamaan syksyllä ihan kyllästymiseen saakka.

Ohjelmassa on tänään parin pojan kuljettamista tubetapahtumaan ja sillä välin kun esikoinen viihtyy niissä puuhissa, me aiotaan tehdä Klaaran kanssa poppareita ja katsoa eilinen Poirot. Niin ja lakata kynnet. Tosin ehkä vain Klaaran, koska ikinä en tunnu pääsevän omiini asti.

Tänään on muutenkin sellainen olo, että tekee mieli käpertyä kotiin ja viltin alle.

Mutta hei, ihanaa lauantaita myös teille! ♡

 

Heippa!

Otin heti hyödyn irti vähän viileämmästä päivästä ja tartuin imuriin. Myös lasten lattiapeti sai kyytiä ja koko alakerta tuli taas pestyä ja puunattua. Ihana tunne, eikä niin kova homma kuin viimeksi. Pitää ehdottomasti siivota useammin!

Talvella sitä usein ajattelee palkitsevansa itsensä tuoreilla kukilla siivouspäivän jälkeen, mutta sitten kaupasta palaakin vähän pettyneenä kotiin. Vaikka täällä meilläkin on välillä ihan kiva kukkatarjonta, ei se silti tarkoita sitä, että kivoja ja tuoreita leikkokukkia on tarjolla viikon jokaisena päivänä. Tai ainakaan sellaisia, mistä on siivotessa haaveillut. Tänään sain lattioita mopatessa vain miettiä, että mitäs sitä kimppuunsa keräisi. Aivan ihanaa, ja vaikka kirjavat sekakimput ei ehkä mun juttu talvella olekaan, nyt sellaiset näyttävät erityisen kivoilta. Ja hei, ensimmäiset jalopionit omasta pihasta, se on aina juhlan aihe!

Pionien lisäksi jättipoimulehteä, lupiinia, raunioyrttiä ja karhunkuminaa. Sopivasti vähän kaikkea ja kädet tuoksuvat vieläkin kuminalle.

Vielä joku kiva kimppu myös olkkarin pöydälle ja sitten tunnelma on valmis. Niin jos yläkertaa ja täysinäistä kuistia ei lasketa. Mutta ei lasketa, koska en taida jaksaa tänään enempää. 🙂

 

Tämän kukkatykityksen myötä kivaa iltaa teille kaikille. Minä taidan hipsiä nauttimaan omastani perheen kanssa. ♡

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Suomen Asuntomessut

---

Moikkelis!

Tuossa pari viikkoa sitten naurettiin ystävien kanssa remonttijuttuja, ja sitä, että miten se minun pesänrakennusviettini onkin jotenkin ollut lasten syntymän aikaan niin kauhean perusteellinen. Molempien lasten vauva-aika kun on pitkälti elelty remontin keskellä. No, tosiasiassa varmasti molempiin elämän taitekohtiin on liitynyt enemmänkin lisätilan tarve, kuin varsinainen pesänrakennusvietti. Mutta se on toki totta, että molemmat remontit ovat olleet ikään kuin sitä oman kodin luomista, niin kuin rakentaminen ja remontointi usein ovat. Tänään näistä aiheista kaupallisessa yhteistyössä Suomen Asuntomessujen kanssa.

Olen itse lamavuosien läpi kasvanut ja jo lapsena “kotini on linnani” käsitteen nielaissut. Kun lamavuosien työttömyys ja asuntolainojen tähtiin nousseet korot koettelivat minunkin perhettäni, koti nostettiin omalle jalustalleen. Minulle ei suinkaan tuolloin puhuttu asioista niiden oikeilla nimillä, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että vanhempieni ajatusmaailmassa koti oli se, mistä pidettiin kiinni kynsin ja hampain. Kaikki muu, paisti koti oli jossakin määrin turhaa. Ja niin vain ne lamavuodetkin voitettiin, ja kun nykyisin menen lasten kanssa mummulaan, menemme siihen samaiseen taloon, johon minut aikoinaan kapalossa kannettiin ja josta siivet levällään lähdin 17 vuotta myöhemmin. Samaan taloon, jota vanhempani ovat rakkaudella kaikki vuodet vaalineet ja puutarhaan, jota äiti ja isä ovat kaikki vuodet rakentaneet. Uskon, että rakkaus kotia kohtaan kumpuaa juurikin tuolta lapsuudestani. Vaikka kotini on sitten lapsuus- ja nuoruusvuosien vaihtunut useammankin kerran, koti on kuitenkin käsitteenä ollut aina itselleni tärkeä. Missä asunkin, minun pitää voida tuntea olevani kotona. Ja jotta tuntisin olevani kotona, kodin on vastattava paitsi tarpeitani, myös käsitystäni viihtyvyydestä.

Se, miltä kodin sitten kuuluukin näyttää ja tuntua, jotta siellä viihtyisi, on makuasia. Ei ole yhä oikeaa sisustustyyliä, talonväriä, tai puutarhasuunnitelmaa. Ja harvoin koteja on kahta samanlaistakaan. Ideoita ja vaikutteita toki jokainen nappaa ympäröivästä maailmasta ja esimerkiksi mediasta, mutta yleensä koti syntyy siitä, että siellä on jokin omaleimainen juttu, joka kertoo asukkaistaan. Ideoita ja vaikutteita tarjoaa tänäkin kesänä Asuntomessut, jotka pidetään Kouvolassa 12.7. – 11.8 

Vielä enemmän sisustamista ja remontointia

Keräsin tähän postaukseen taas uusia ja vanhoja kuvapareja, eli ennen ja jälkeen meidän rempan. Ja kuten monessa muussakin taloudessa, ne remontit roikkuvat useimmiten siinä valmiin ja puolivalmiin välimaastossa myös meillä. Asuntomessujen tekemän asukasbarometrin mukaan suomalainen remontoi kotinsa keskimäärin noin joka viides vuosi. Jotakin laitettavaa on asukkaidensa mukaan valtaosassa suomalaisista kodeista juuri tälläkin hetkellä, ja top neljä remppakohteita ovat kylpyhuone, keittiö, lattioiden uusiminen ja seinäpintojen uusiminen. Asuntomessuilla tehdyistä kävijätutkimuksista nousee siis esille messuvieraiden toiveet nähdä vielä enemmän sisustamiseen ja remontointiin liittyvää sisältöä. Ja tähän toiveeseen Kouvolan Asuntomessut aikoo kesällä 2019 vastata!

Keittiö

Sen lisäksi, että Kouvolan Asuntomessuilla keskitytään entistä enemmän remontoitiin, myös itse messualue on vanhan ja uuden kohtaamista. 1900-luvun alun punatiilinen kasarmialue yhdistyy uusiin pientaloihin perustaen Pioneeripuisto -nimisen asuinalueen. Juurikin nuo vanhan kasarmialueen korjausrakentamisen kohteet ovat niitä, minkä vuoksi itse aion käydä katsomassa Kouvolan asuntomessut. Remontoinnin ja sisustamisen lisäksi itseäni kiinnostaa myös uusien pientalojen sisustus. Olisi nimittäin kiva nähdä kierrätysmateriaaleja uusisssa kohteissa ja muutenkin kestävän kehityksen rakentaminen kiinnostaa itseäni, vaikka uudisrakentamisesta en noin niin kuin omaan tarpeeseen olekaan kiinnostunut.

Kouvolan asuntomessuilta löytyy myös erilaisia teemaviikkoja, joissa asumisen tarpeita nostetaan esiin erityisen ohjelman avulla. Harrastusten, sisustamisen ja remontoinnin lisäksi yksi teemaviikoista on Historian ja tulevaisuuden viikko. Tällöin pääset Korian varuskunnan historiatoimikunnan ja eri asiantuntijoiden kanssa suunnitellulle opastetulle kierrokselle ja kuulemaan vanhan varuskunta-alueen mielenkiintoisesta historiasta aina 1900-luvun alusta tähän päivään asti.

Pianohuone, raput Iso eteinenOlohuone 

Asuntomessut Kouvolassa 12.7.-11.8 2019

Ostamalla lipun asuntomessujen lippukaupasta ennakkoon, saat sen 10% alennuksella. (Ennakkohinta on voimassa 11.7. klo 23.59 asti).

Alla vielä pari kuvaa Kouvolan Asuntomessualueen vanhasta kasarmialueesta. On se vain niin ihana!

kuva: Suomen Asuntomessut kuva: Suomen Asuntomessut

Kesällä Kouvolaan! Siellä tavataan!

Huomenta sunnuntai!

Odotin eilen koko päivän sitä kaiken raikastavaa rankkasadetta ja kunnon pauketta. Kaukaisen jylinän ja aamuyön sateen lisäksi muuta ei juuri tullut. Vettäkin on tullut sen verran, että voi sanoa sataneen.

Meillä on vietetty viimeiset muutama päivä suljettujen verhojen takana. Paras tapa pitää koti viileänä on sulkea keittiön ikkunat paahtavalta auringolta. Tuntuu hassulta ja vähän rumaltakin pitää verhoja kiinni, mutta hyöty ajaa edelle.

Keittiön pöydällä on viimeiset violetit syreeninoksat. Sitten se vaihe kesästä onkin jo takana.

Olohuoneen sohvat on valjastettu nukkumapaikoiksi ja koristetyynyt nostettu sivuun. Maljakoissa lupiineja, koska kukkia ei koskaan voi olla liikaa.

Klaaran hiuksiin on taiottu kesäkiharat tiukoilla palmikoilla. Harmi, ettei omat hiukset näytä yhtä kauniilta, vaikka kuinka palmikoisi.

Ilmatäytteinen sänky koristaa pianohuonetta. Ei ehkä maailman kaunein sekään, mutta jälleen hyödyllinen ratkaisu. Josko tänään olisi jo astetta viileämpää ja yläkertaankin olisi mukavampi nukahtaa.

Sunnuntain ohjelmassa pyykkiä ja kodin raivausta. Uusi viikko on kiva aloittaa kun paikat on kunnossa.

Aurinkoista päivää! ♡