Haravointia, perennapenkkien puhdistamista, ensimmäisten voikukkien kitkemistä. Maasta pilkistäviä tulppaaninlehtiä, päivänliljojen ensimmäisiä varovaisia kurkistuksia. Iloa ja onnea sormustinkukkien lehtiruusukkeiden muodossa. Skillat ja kevätkaihonkukat, jotka värjäävät nurmikkoa siniseksi.
Ja tiedättekö, kun melkein itketti ennen kun pääsin alkuun. Ajattelin, että se on toivoton työleiri, johon paukut ei kertakaikkisesti nyt riitä. Mutta sitten lopulta itkettääkin vain ja ainoastaan siitä ilosta, että tykkään tehdä just tota! Haravoida ja kruopsuttaa. Olla ulkona ja puuhastella. Se on nimittäin varmaankin se mun juttu, jos sellainen on olemassa!
Niin, että jos joku saavuttaa mielenrauhan mediaatiolla, mä löysin sen ainakin jossain määrin tuolta ulkoa. Kuvia en teille tosin ottanut, kun olin niin omissa maailmoissani, mutta tuuletan seuraavalla kerralla itseni lisäksi myös kameraa!
Ai jestas, mutta olipa noita puutarhahommia jo ikävä! Ja nyt on paikatkin ihan hellänä pihalla vietetyn ajan jäljiltä. Vähän jo puskee uutta vihreää maasta, mutta kuitenkin tuo kevään tulo on vielä vaiheessa. Ulos ei rohkene kalusteita viedä, mutta onneksi kevääntulosta, ja niistä kalusteistakin, voi nauttia tässä vilpolassa. Ja tänään juurikin tätä, kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa
Olen itse vähän sellainen sisustajatyyppi, että mun kesäfiilistelykään ei rajoitu pelkästään puutarhakalusteisiin, vaan tykkään viedä sisustamista ulkonakin pidemmälle. Ja se kai on se nouseva trendikin, johon me suomalaiset ollaan koko ajan menossa enemmän mukaan. Että tehdään itsellemme pieniä tai suuria keitaita, ja otetaan ilo irti vuodenajasta, jolloin ei tarvitse käpertyä neljän seinän sisään. Mulle se on juurikin sitä, että kannetaan vähän tuoleja puutarhaan ja viimeistellään homma mukavilla tekstiileillä ja tietenkin ruukkuistutuksilla. Siinä voi sitten nautiskella joko kirjan parissa tai ystävän kanssa roseeta siemaillen. Nuo Elloksen Tobago-nojatuolit sopii oikeastaan juurikin tuohon tarkoitukseen ja niihin on mukava käpertyä myös isomman peiton kanssa. Sinisessä Maida-tyynynpäälisessä on sellainen mun näköinen kukkakuosi ja vihreä Mutiara ruukku on kaunis jo ihan sellaisenaan, mutta kukkaruukkuna erityisen boho!
Viime kesänä jo joku keskustelu saatiinkin aikaiseksi puutarhakalusteista ja siitä, mikä on kullekin se oma juttu. Aika monelle ne oikeat kalusteet oli ehdottomasti se yhtenäinen ruokailu- tai oleskeluryhmä ja mieluummin katetun terassin alla. Mutta oli siellä joukossa meitä Hulda Huolettomia, jotka tykkäämme ripotella tuoleja ja penkkejä vähän sinne tänne pitkin puutarhaa, eikä kaiken tarvitse olla just niin samaa paria. Toiset haluavat lämmittää terassinsa moderneilla lämmittimillä ja toiset tykkäävät sitten istua viltin alla kylki kyljessä rakkaan kanssa ja lämmitellä nuotion liekeillä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa nauttia kesästä, kesäpihasta tai parvekkeesta, ja kun tuossa katselin vielä läpi Elloksen puutarhakalusteiden valikoimaa, totesin, että vaihtoehtoja on ihan varmasti jokaiseen makuun! Tykkäsi sitten bambusta, rottingista, puusta tai polyrottingista.
Meidän pihasta on nyt viimesyksyn ja tämän kevään aikana kaadettu puita, ja vaikka suurin osa on sieltä tontin rajalta, vaikuttaa tuo suurien puiden lähteminen ihan jo siihenkin, miten pihaa tulee valoa ja aurinkoa. Nyt vähän jännityksellä odotankin, että miten tuo muutos vaikuttaa niihin mun lempispotteihin. Johonkin tykkäisin laittaa myös sellaisen vähän romanttisen kahvilakaluston, mutta ihaninhan se olisi jossain syreenin katveessa. Kenties tässä vielä päädytään myös syreenin istutukseen, sitä kun pitäisi muutenkin hiukan harventaa. Ja toinen haaveeni on riippukeinu! En vain vielä ole keksinyt, mitkä olisi ne kaksi puuta, joiden väliin sen pingottaisin. Alapihan tammet olisivat kivoja, mutta paikka on sitten muuten turhan varjoinen. Kenties tässä tulee vieläkin joku puunkaato eteen. 🙂
Isossa puutarhassa on onneksi se etu, että niitä kivoja tunnelmallisia sopukoita löytyy melkein kuin yllättäin lisää. Sitten pitää vain viimeistellä tunnelma kalusteilla, tekstiileillä ja muilla ihanilla jutuilla. Mutta näistä haaveillen ja uutta kesää odotellen päiväkahvit kuistillakin on jo melkoisen ihana juttu!
*kuviollisen tyynyt ja torkkupeitto Elloksen viime kesän mallistosta.
Lämpenee jo! Nimittäin sisälläkin sen verran, että huomaan riisuvani jo neuletakkia välillä pois. Sinänsä iso juttu, koska olen sellainen vilukissojen vilukissa. Aina villasukat ja paksu kerros vaatetta. Tai no, puolet vuodesta ainakin. Mieheltä tuossa juuri kyselin, että tarkenenkohan huomenna Helsingissä nahkatakilla, ja hän pyöritteli silmiään. Jos ei kuulemma huomenna niin sitten ei koskaan. Taidan uskaltautua kokeilemaan. 🙂
Tänään on tehty niitä ihan viimeisiä keväthankintoja, kuten haettu esikoiselle fillari ja uudet nappikset. Sitten alkaa olla kohta kaikki kevätkamppeet hankittuna. Ainakin melkein. Mä tulen näissä jotenkin niin jälkijunassa ja ihailen aina äitejä, joilla on kaikki lasten kausivaatteet jo hyvissä ajoin valmiina. Ei ole koskaan oikein ollut mun laji. Aina viime tipassa ja vähän myöhässäkin. Pari koneellista vielä pyykkiä ja sitten alkaa eteinen olla sen näköinen, että meilläkin eletään taas kevättä. Kiva näin, koska siellä alkoi olla jo ahdistavan ahdasta.
Mutta mun oikeastaan piti tulla kirjoittamaan teille kiitoksia! Nimittäin siitä, että olitte äänestäneet blogiani, ja kiitoksia ylipäätään, että käytte täällä. Että mulla on joku jolle blogia tehdä. Me oltiin lauantaina pitkästä aikaa blogijuhlissa, ja meinasi mennä kuohari ihan väärään kurkkuun kun oma naama lävähti siellä taululle. Sijoittuminen kärkikolmikkoon Vuoden Visuaalisin kategoriassa, oli melkoinen yllätys! Ja hopea ei ole häpeä, eikä ainakaan tuollaisessa porukassa! Päinvastoin! Kategorian voiton vei ansaitusti upea Viena K jonka kuvia katsoessa ei voi olla huokailematta!
Jos tykkäätte käydä lukemassa, löytyy jokaisen sarjan TOP 3 -ehdokkaista lisää tietoa tapahtumasivulta. Sieltä löytyy esimerkiksi tuomariston perustelut jokaisesta kärkikolmikosta. Ja kuviakin viikonlopulta on, ne löydät täältä. Sieltä iltajuhlan kuvaseinältä voi bongata sen mun punaisen juhlamekonkin, jota ulkoilutin nyt jo toistamiseen. 🙂
Mutta nyt muksuille iltapalaa, ja sitten vauhdilla nukkumaan. Mukavaa iltaa myös teille! ♡
Kevään ensimmäiset orvokit, vai pitäisikö sanoa kesän ensimmäiset orvokit? No, siinä ne nyt kuitenkin ovat neilikoiden kanssa ja odottavat, josko tämä harmaus jo huomenna vaihtuisi aurinkoon. Ollaan pienemmän kanssa edelleen kotona, koska paranemisen vaihtuikin uuteen kuumeeseen, ja korvatulehdushan se sitten oli. No, mutta nyt on lääke, joten eiköhän se tästä. Koska potilas oli tänään jo enemmänkin toipilas, päädyttiin paitsi täyttämään jääkaappia, myös nopeasti kukkaostoksille. Otettiin multasäkki keskelle keittiön lattiaa ja lyötiin orvokit ruukkuihinsa. Oikein mukavaa puuhaa ja ajanvietettä. Kuulemma olisi kiva jos hakisin vielä vähän enemmänkin kukkia. Mutta taitaa ne seuraavat olla kyllä sitten niitä, jotka istutetaan ulkona. 🙂
Piha on vielä vetisen ruskea, joten puutarhatyöt saavat edelleen odotella. Tänään meillä tosin kaadettiin puita, ja jälkipuintia käytiin sitten siihen päälle. Meillä on vissiin mieheni kanssa erilainen käsitys siitä, mikä näyttää hyvälle ja mikä ei. No joo, tiedän, että kuivat ja huonot puut on ihan turvallisuusriskikin, mutta silti on mun silmään vähän turhankin avaraa. Mutta kaipa se siitä, kun puihin tulee lehdet ja maisema rehevöityy!
Kuisti on ollut jo tovin ihan hirveässä kunnossa ja lattia kuran peitossa (matosta huolimatta), joten tänään aloittelin jo senkin siivoamista. Ja samalla pesin alakerran lattiat muutenkin. Ja kuulkaa ihan perinteisesti mäntysuovalla! Meillä on yli vuosi pesty lattiat pesurilla, mutta koska pesuaine oli loppu, enkä tähän hätään saanut mistään lisää (ja lattiathan on pestävä just silloin kun se inspis iskee), turvauduin perinteiseen tapaan. Ihana mäntysuovan tuoksu on vaihteeksi ihan kivakin!
Vielä ei ole niin lämmin, että kuistilla olisi tullut kahviteltua, mutta jos ennusteet lainkaan pitävät kutinsa, huomenna on viimeistään laitettava tuokin tila kahvittelukuntoon!
Täällä pähkäilen, millä saisin jalkani kutistumaan. Tai ainakin palautumaan normaaleiksi. Lähdin nimittäin reissuun mukanani vain kahdet tennarit ja korkkarit, ja nyt jostain syystä molemmat tennarit kalvavat jalkojani. Korkkareita en edes kokeillut. Rakkolaastarit on haettu, ja nyt vuorossa vedenjuontia ja jalkojen heiluttelua. Josko ne siitä tokenisivat. 🙂
Mutta tulin oikeastaan vain huikkaamaan teille nopeasti sekä viikonloppuja, että vinkkiä Hempean viikonloppualesta. Nimittäin perjantain ja sunnuntain välisen ajan (13.-15.4.) kaikki Hempean ekologiset ja Suomessa valmistetut hampputekstiilit on -20% alennuksessa. Kannattaa hyödyntää vaikka kevään juhliin ja lahjoihin.
pöytäliina, lautasliinat ja lakanat saatu / Hempea
Täällä jatkuu edelleen pienen flunssapotilaan parantelu. Kevättä ei siis ole ihan kauheasti päästy ihailemaan kuin ikkunan takaa, muta onhan sitä toki siinäkin ollut. Koko totuus kuitenkin paljastui vasta, kun lähdin tänään käymään kaupassa. Nimittäin se lämpö! Hitsi, mutta siellä on tullut kevät ihan parissa päivässä!
Olen lähdössä loppuviikoksi Helsinkiin, ja neljän päivän haastavia asuratkaisuja olen hauduttanut takaraivossani jo jokusen päivän. Ehdinpä jo aloittaakin pakkaamisen, mutta nyt totesin, että laukun sisältö pitää sittenkin miettiä uudestaan. Untuvatakin nyt ainakin voi jättää kotiin! 🙂
Huomenna on vuorossa Kevätmessut, ja siellä jos missä tulee kunnon kevätfiilis. Siis sellainen puutarhakevätfiilis. Tähän asti olen vielä saanut työnnettyä mielestäni kesäkukat ja pihakalusteet, mutta pakkohan niitä on tällaisella säällä jo pohtia. Ensi viikolla voi nimittäin päästä jo haravoimaan! Ainakin niitä aurinkoisempia paikkoja, mutta kuitenkin! Jätin kuitenkin vielä orvokit kauppaan, ja kotiutan ne vasta ensi viikolla hellään hoitooni.
Meillä on pienin kuumeessa. Tänään jo vähän parempi kuin eilen, mutta kuumetta edelleen. Ollaan piirretty poneja, pelattu ristinollaa ja katsottu lastenohjelmia. Poltettu kynttilöitä ja takkatulta. Just sellaista ihanaa puuhaa tällaiselle sadepäivälle. Niin ja ollaan me söpösteltykin. Meillä on nimittäin tänään vaaleanpunainen päivä.
Kuvissa myös mun viime aikojen herkku numero 1, eli kasvipohjainen jugurtti. Maustamaton sellainen. En koskaan lapsena syönyt jugurttia, itse asiassa löysin koko jugurttijutun vasta muutama vuosi sitten kun aloin syömään maustamatonta jugurttia hedelmien ja pähkinöiden kanssa. Kun sitten päätin laittaa maitotuotteet minimiin, jäi tämäkin herkku unholaan. Kunnes nyt vasta olen tajunnut, että kasvipohjaisistakin vaihtoehdoista on maustamattomia versioita. Tai ehkä niitä ei ole aiemmin ollutkaan meidän kaupassa. Oli miten oli, nämä soygurtit ja yogoatit (ja kaikki muut mahdolliset nimihirviöt) ovat nyt kuitenkin pelastaneet minut ja makunautintoni! Sekaan omenaa ja appelsiinia, vähän pähkinöitä tai manteleita. Menee lounaasta, välipalasta, tai iltapalasta.
Seuraavaksi pitäisi kai testata myös Benin ja Jerryn Non-Dairy jätskit. Ja tänään jos koskaan onkin hyvä päivä jätskitellä, koska uusi Idän pikajunan arvoitus on vihdoin vuokratavissa! Aion nimittäin katsoa sen tänään, meni sitten kuinka myöhään vain! Ja siitäkin huolimatta, että David Suchet on, ja tulee aina olemaan, the one and only Hercule Poirot, pitää tämä nyt kuitenkin katsoa.
Meidän vaaleanpunaiset trikoopannat on kotimaisen Suoma Designin, ja pantojen lisäksi sain arpoa myös kaksi lippua tuleville lapsimessuille. Arvonta löytyy Instagramista. Ja vaikka lastenjutut ei kiinnostaisikaan, Suoma Design kannattaa katsastaa. Sieltä löytyy nimittäin sisustusta, kodintekstiilejä, koruja, julisteita ja paljon muutakin ihanaa!
On se vain uskottava, että harmaatkin päivät ovat näin huhtikuussa siedettävämpiä kuin lokakuussa. Ja ainakin kahdesta syystä. Nimittäin valoa on huomattavasti enemmän, ja huhtikuun harmaus tietää kuitenkin myös kevään tuloa. Lokakuussa se tietää ainoastaan pitkää ja synkkää pimeyttä. Näin on parempi, ja lumetkin sulavat ihan silmissä! Mutta kaipa sitä tarvitaan niitä syksyjäkin, jotta osaa nauttia keväästä. Sellaista se elämässä on. Että pitää olla niitä vähemmän hyviä aikoja, jotta osaa arvostaa pieniäkin iloja.
Nätti pulla nätillä lautasella, ja miten se nyt voikin taas olla jotenkin niin kamalan hirveä asia. Syöminen ja sen kanssa tuskastelu. Se, että iskisi vain hampaansa kiinni ja keskittäisi ajatuksensa kanelin, sokerin, voin ja kardemumman makuun, sen sijaan, että antaa päänsä täyttyä kaikella vähemmän mukavalla. Ja välillä tuntuu niin hemmetin väärältä sekin, että näitä samoja juttuja joutuu miettimään enemmän tai vähemmän joka päivä. Jo hitto soikoon yli 20 vuoden ajan! Että eikö niin tavallinen asia kuin syöminen (jota kuitenkin jossakin määrin harrastaa päivittäin yli 7 miljardia ihmistä) voisi jossakin kohtaa elämää muuttua tavalliseksi automaattisesti toistuvaksi asiaksi. Tai vaikka nautinnoksi. Tai että kaiken sen energian jonka tähän asiaan päivittäin tuhlaa, voisi vaikka käyttää kaikkeen mukavaan ja iloiseen. Mutta eipä kai. Kaikkien harteille heitetään elämässä jotakin, ja minulle valikoitui soppakauhaa heiluttava piru – ja onneksi myös samaan taikasauvaan turvautuva enkeli. Kyse on lähinnä siitä kumpi heiluttaa tahtipuikkoaan nopeammin.
Harmaan päivän pieniä iloja on onneksi kynttilät! Poltatteko te muuten kynttilöitä ympäri vuoden? Itse tykkään polttaa jopa kesällä, mutta huomaan, etteivät kynttilät syty enää yhtä ahkerasti näin keväällä. Ehkä se johtuu siitä kun illat ovat jo valoisia. Toisaalta taas kesäinen ukkospuuska tekee nopeasti maisemasta synkän ja sitten ensimmäiseksi kaipaakin jo kynttilöitä. Itse hamstraan aina joulun jälkeen kynttilät alennusmyynneistä ja tajouksista. Niillä päästään sitten melkein vuoden ympäri. Ja aina muuten tylsän valkoisia kynttilöitä. Ehkä seuraavaksi jotakin iloista ja piristävää?
Otsikosta huolimatta huonekaluvalssia häävalssin sijaan. Mutta tuolileikkiä kuitenkin, ja tarkemmin sanottuna bambutuolilla leikkimistä! Nimittäin kannoin pääsiäisenä kaksi keittiön bambutuolia yläkertaan, koska kyllästyin niiden ulkonäköön keittiössä. Oikeastaan ajattelin laittaa nuo Tine K:n tuolit myyntiin, mutta päätin väliaikaisesti kokeilla miltä sellainen näyttäisi makuuhuoneessa. Ja ei se nyt hullumpi tuossakaan ole. Tosin se toinen yksilö ei mielestäni oikein istu yläkerran aulaan. Makkarissa on kuitenkin jo ennestään kaksi bambujakkaraa ja -penkki, joten sen puolesta tuoli on ihan hyvässä seurassa. Toisaalta ehkä vähän liikaa bambua yhteen huoneeseen… 🙂
No, siinä se nyt kuitenkin tönöttää ja odottaa kohtaloaan. Pyörittelen ja kääntelen. Katsotaan mihin se lopulta päätyy.
Meidän pääsiäinen. Se oli ennen kaikkea rento ja rentouttava. Pitkiä yöunia ja auringonpaistetta. Paitsi eilen ei ollut auringonpaistetta. Tosin täällä satoi räntää juuri sen verran, että keli oli kurja. Mitään kinoksia ei kuitenkaan ehtinyt syntyä. Kevät etenee siis ihan hyvään tahtiin, ja lumet saavat kyytiä. (Jihaa!!!) Pääsiäisenä myös syötiin hyvin, herkuteltiin ja juotiin pari lasia punaviiniä ystävien kanssa. Aikaa jäi kuitenkin myös lukemiselle ja pullan leipomiselle. Eilen nimittäin tehtiin iso litran taikina heti aamulla turpoamaan. Neljä päivää yhteistä aikaa perheen kesken teki hyvää, ja oikeastaan tuntuu kuin pääsiäinen olisi ollut paljon pidempikin. Sen verran harvoin näitä yhteisiä vapaita on viime aikoina ollut. Ja paljon mahtui neljään päivään tekemistäkin, vaikka ei tosin mitään maata mullistavaa.
Pieni blogitaukokin tuli kuin itsestään, ja tarkoitukseni kyllä oli päivittää blogia myös pääsiäisenä. Ihan kiva välillä ottaa nenä irti näytöstä ja käyttää aikaa siihen “oikeaan elämään”.
Meidän pääsiäistunnelmaan ei kuulunut kovinkaan paljon koristeita, kukkia lähinnä ja ne saavat nyt ilostuttaa uutta viikkoa. Lyhyttä viikkoa! Juhlan tuntua tuo myös täyspitkä Hempean pöytäliina (saatu). Olen jotenkin kyllästynyt valkoiseen pöydänpintaan, mutta liina lämmittää mukavasti keittiön tunnelmaa. Puukantinen pöytä onkin ollut haaveissa jo pitkään.
Pääsiäisen asut vaihtelivat kokomustasta värikkäämpiin variaatioihin. Punainen mekkokin pääsi käyttöön. Huomenna onneksi myös hiukset saavat vähän väriä. Ai että kun tunnen oloni harmaaksi!
Vähän kuin krapulana kivasta lomasta, tänään kylään tuli vanha ystäväni migreeni. Kunnon särky, huimaus, pahoinvointi ja sahalaidat. Tässä juuri arvonkin, uskaltaako sitä nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä vai ei. Yhden tanssitunnin aikana kuin ehtisi itsekin ihan kivasti virkistäytymään. No, voihan sitä ainakin yrittää!
