Raukeaa sunnuntaita ja tietenkin onnittelut kaikille isille. Eritoten omalleni, mutta myös jokaiselle sydämessään isyyttä kantavalle.
Kiitokset kovasti myös tsemppiviesteistänne. Leikkaus meni oikein mallikkaasti ja perjantaina pääsin jo kotiin toipumaan. Yhden sairaalassa vietetyn, ja yhden sohvalla nukutun (kampesin itseni puoli-istuvaan asentoon) yön jälkeen, viime yö omassa sängyssä tuntui jo liki luksukselta. Ääni on vielä heikonpuoleinen, ja tuottaakseni kuultavaa tekstiä, pitää oikeastaan huutaa, vaikka ei se huutamiselta kyllä muiden korvaan kuulosta. Mutta äänenkin pitäisi palautua ajan myötä normaaliksi. Ehkä eniten tässä on yllättänyt se kaikki, mihin ihmisen kaula osallistuu! Ihan jo vain sängystä ylös nouseminen laittaa kaulan melkoiseen jännitykseen, ja nyt kameran kanssa tajusin todellakin, miten kuvaaminen on juurikin niska-hartiaseudun työskentelyä. Yritänpä siis kovasti pitää hartiat ja niskan vetreänä, jotten ihan pökkelöksi kovetu. 🙂
“Emilia rakastaa joulua, ja se näkyy kodin tunnelmassa jo aikaisin syksyllä.”
Sanat löytyivät uusimmasta Glorian Kodista, jossa julkaistiin Krista Keltasen ja Jonna Kivilahden tekemä juttu meidän kodista. Oli todella ihana palata noihin joulunaluspäiviin viime vuodelta ja muistella aurinkoisen pakkaspäivän tunnelmia. Maa oli valkoinen ja joulu miltei ihan siinä ovella. Tuota samaa raukeaa tunnelmaa ajattelin tavoitella jälleen tänäkin vuonna, ja onnistuinkin jo saamaan jouluista tunnelmaa keittiöön pikkuisen kuusentaimen avulla.
Tämä sairaalan kanttiinista ostettu lehti jäänee visusti talteen muistojenlaatikkoon!
Meillä isänpäivää vietetään varsin rauhallisesti kotona. Itseasiassa olen itsekin yhä pyjamassa! Mutta josko sellainen pieni kävelyretki joenvarteen rytmittäisi päivää, ja isänpäiväpaketista ilmestyneet vaelluskengätkin pääsisivät “koeajolle”.
Täällä on sairastettu ja blogi on jäänyt ihan vallan hunningolle. Pahoittelut siitä! Pyrin kuromaan viestinne kiinni pikkuhiljaa, mutta ainakin toistaiseksi tahtini tulee olemaan vähän hitaammanpuoleinen.
Toivottavasti marraskuunne on lähtenyt mukavasti käyntiin? Täällä ainakin on nautittu tuosta pakkasaamujen auringonpaisteesta, ja samalla tietysti toivottu, että aurinko ja pakkanen jaksaisivat ilahduttaa koko loppuvuoden. On niin paljon mukavampaa kun on kuivaa ja valoisaa!
Huomenna pääsen eroon alati turpoilevasta kilpirauhasestani, tai ainakin sen puolikkaasta, ja sen jälkeen tietenkin jännätään, että jaksaako tuo toinen puolikas paukuttaa molempien edestä. 🙂
Toivottelen kovasti paljon iloa ja auringonpaistetta päiväänne! ♡
Nyt eletään marraskuuta ja joulun fiilistely on paitsi sallittua, myös hiukan suotavaa. Meillä kynttilät palavat vuoden ympäri ja kesäinen sadepäiväkin saa tunnelmansa lepattavista liekeistä. Todellinen kynttiläsesonki alkaa tosin vasta syksyllä, kun illat alkavat hämärtyä. Näin marraskuussa kynttilänkulutus alkaa hipoa taloudessamme jo huippuaan, mutta kynttilän tunnelman lisäksi kaipaan myös hentoja tuoksuja, jotka vievät ajatukset joulun puolelle. Meillä kaikilla on oma suhtautumisensa tuoksuihin. Toinen voi olla hyvinkin herkkä tuoksuille, kun taas joku toinen elää ja kokee asiat ja hetket vahvasti tuoksujen kautta. Tänään juttua enemmänkin tuoksuista ja mielikuvista kaupallisessa yhteistyössä Gladen kanssa. Ja hei, jos tunnelmalliset tuoksut houkuttavat, kahlaa itsesi postauksen loppuun, sieltä löytyy kiva arvonta ja ohjeet osallistumiseen!
Minä itse kuulun niihin, joille tuoksuilla on vahva merkitys ja hetket ikuistuvat kuva- ja tunnemuistojen lisäksi myös hajumuistiini. Esimerkkinä tästä se, että kun oikein ajattelen joulua pystyn haistamaan lapsuuden jouluista lumihangessa pyöritellyt matot ja autotallista kaivetut joulukoristeet. Muistan sen tuoksun vahvasti ihan vain ajattelemalla, ja yhdistän sen aina jollakin tapaa jouluun. Eikä sitä samaa tuoksua tule meidän vintillä majaileviin joulukoristeisiin, tai ulkona tuuletettuihin mattoihin. Tuoksu on yksilöllinen, ja muisto vahvempi kuin moni muu muisto lapsuuden jouluista.
Koska elän vahvasti tuoksuista, ne ovat itselleni myös osa tunnelmaa. Kaupastakin saa korvapuusteja sekä omenapiirakkaa, mutta ne maistuvat huomattavasti paremmilta, kun koti on ensin täytetty noiden herkkujen tuoksuilla. Koska olen myös esteetikko, haluan nauttia omenapiirakkani tai pullani kauniissa ympäristössä ja kauniilta lautaselta. Täydelliseen nautintoon tarvitaan siis maku-, näkö- ja hajuaistia.
Olen tainnut teille ennenkin kertoa, miksi juuri jouluntuoksuiset kynttilät ovat itselleni hurjan tärkeitä. Syy löytyy esikoisen ensimmäisistä elinviikoista, jolloin masennukseni oli pahimmillaan, ja olin kadottaa sekä järkeni, että elämänhaluni. Koska tuoreena äitinä koin kuitenkin kaikkein eniten velvollisuuden tunnetta, oli kaiken väsymyksen ja masennuksen keskellä vain jaksettava ja elettävä päivä kerrallaan. Jouluihmisenä tarrasin ajatukseen joulusta (esikoinen syntyi joulukuun 7. päivänä) ja ehkä tästä syystä myös joulunodotuksella on äärimmäisen suuri merkitys itselleni jokasyksyisen alavireisyyden karkottamisessa. Joulukuussa 2008 jouluntuoksuisista tuikkukynttilöistä tuli minulle kuin jonkinlainen pelastusrengas – viimeinen oljenkorsi. Joka aamu sytytin jouluntuoksuisen kynttilän ikään kuin rutiininomaisesti ja vein ajatukseni sillä tavoin elämässä eteenpäin. Niinpä joulunodotukseni ei sen jälkeenkään ole ollut mitään ilman tuoksukynttilöitä.
Itselleni elämän ehkä suurimpia nautintoja on vasta siivottu koti, jossa on rentouttava ja tunnelmallinen tuoksu. Kynttilöiden sytyttäminen ikään kuin kruuna työn tuloksen, mutta toisaalta tuoksukynttilä myös toimii tunnelman tuojana vähän epäsiistimmässäkin tilanteessa. Kun illan hämärässä sytyttää tuoksukynttilät ja lukuvalon, on kirjan kanssa mukava käpertyä viltin alle, ja unohtaa hetkeksi kaikki muu ympärillä oleva. Kerroinkin jo viikko sitten kuinka aloitin jouluntuoksuisten kynttilöiden polttamisen, ja tosiaan meillä jouluista tunnelmaa on nyt tuoneet nuo Gladen pienet punaiset kartiot, jotka melkein kuiskaavat korvaan, että kaikki on hyvin ja elämästä selviää.
Glade tuoksukynttilöiden lasipakkaukset sopivat monenlaiseen sisustukseen ja pienimmät niistä käyvät loistavasti myös kattauskoristeena. Valkoiset kartiolasit sisältävät vaniljantuoksua, joka on samaan aikaan lämmin ja pehmeä, olematta kuitenkaan imelä. Vaniljantuoksu on siinä mielessä hankala, että se menee usein yli, ja raikkaiden sijaan muuttuukin tunkkaiseksi. Näissä Gladen kynttilöissä vanilja on kuitenkin hennon luonnollinen, eikä hyppää silmille – tai tässä tapauksessa, nenälle. Tuoksuna vanilja sopiikin mielestäni ympärivuotiseen käyttöön, ja erityisesti hetkiin jolloin kaipaan lämpöä ja elämän armollisuutta. Pienet punaiset kartiot puolestaan vievät ajatukset jo vahvasti jouluun kanelin ja omenan tuoksullaan.
Gladen pyöreämmät lasiastiat on puettu tuoksuun sopivalla muovikuorella. Muovin voi helposti myös napata kynttilästä irti, mikäli se ei omaan sisustukseen sovi. Näin teen minäkin. Alla olevassa kuvassa kuitenkin kynttilät alkuperäisessä asussaan. Kirsikan ja pionin tuoksu sopii ympärivuotiseen käyttöön, ja päätyikin meillä kylpyhuoneen tunnelmantekijäksi. Valkoinen pyöreä kynttilä taasen on tuttua vaniljankukkien tuoksua, ja kynttilöistä etummainen, Warm Winter Hug -nimeltään, on sekin omenan ja kanelin jouluinen yhdistelmä.
Mutta hei, jos tosiaan kaipaat tuoksua ja tunnelmaa kotiisi näin loppuvuoden hämäriin, kerro kommenttiboksissa missä tilanteissa erityisesti kaipaat tuoksukynttilöitä. Onko se juurikin jouluun virittäytymistä vai oman kotispan viimeistelyä? Jätä kommenttisi viimeistään 12.11.2017 ja olet mukana Glade tuotepaketin arvonnassa. Kilpailuun voit osallistua myös Instagramin puolella! Arvonnan säännöt löytyvät täältä.
Maanantaita! Naputtelen tässä työhuoneessa tietokoneen edessä, ja tuossa kuvia käsitellessä aurinko armas päätti paistaa suoraan työhuoneen ikkunasta silmääni. Tai ainakin koneen näyttöön. Hetken kihisin mielessäni, että pitää hankkia verhot, mutta sitten tulin järkiini. Antaa paistaa vaan! Näyttö on onneksi helposti kääntyvää sorttia, joten eiköhän tässä pärjätä nämä jokunen kuukausi tälläkin asetelmalla, kun tuskin tuo möllykkä tulee tuossa ihan joka iltapäivä oleskelemaan. Sallittua tietysti sekin olisi!
Mutta hei, nyt menee kyllä jouluiseksi jo! Jos nimittäin on vähääkään jouluihminen (ja minä tunnustaudun olevani sitä ihan kunnolla), tekosyitä ja syitä joulutteluun on helppo löytää. Olen toistaiseksi vielä jättänyt glögit ja piparit kaupan hyllylle, mutta tänään oli ihan oikeasti pakko hakea kunnon satsi molempia, koska, niin ikävää kuin se olikin, tarvitsin jouluista kuvausrekvisiittaa. Oh yeah! Ja koska ruokaa tai mitään muutakaan ei saa haaskata, glögittelin sydämeni kyllyydestä, ja päivän lounaskin tuli nautittua melko nestemäisessä ja neilikkaisessa muodossa. 🙂
No, mutta koska virittäydyin jouluiseen fiilikseen, niin laitetaanpa sitä myös tänne blogin puolelle. Jos lokakuun loppu on jollekulle liian aikaista joulufiilistelyyn, niin seuraavat kuvat kannattaa suosiolla skipata yli. Uusin Lantliv on tullut kahlattua alusta loppuun ja lopusta alkuun jo useamman kerran, ja ei muuten ollut ihan ensimmäinen tai toinenkaan selauskerta, kun aloin katsomaan viimeisen sivun kuvaa. Jollakulla ollut samanlainen vinoon kasvanut amaryllis, kuin meillä viime jouluna! Sitten tajusin, että hitsin pimpulat, tuo kuvahan on meiltä!!!
Eli, Lantlivin seuraavassa numerossa on tosiaan meidän vuodentakaista joulua. Ihan vatsanpohjasta nipistelee pelkkä ajatuskin! Juttua olivat tekemässä sisustustoimittaja Jonna Kivilahti ja valokuvaaja Krista Keltanen, todelliset supernaiset. Jonna ja Krista tekivät aikanaan jutun myös edellisestä kodistamme, ja täytyy sanoa, että paljon sydämellisempiä vieraita saa etsiä. Vaikka nämä naiset näkevät työkseen toinen toistaan hienompia koteja ja sisustuksia, heillä on jalo taito saada meidät talojen asukkaat rentoutumaan ja tuntemaan se oma koti erityiseksi tai arvokkaaksi. Hatunnosto hienosta työstä, joka on tosiaan paljon enemmän kuin “vain” kuvien ottamista ja jutun kirjoittamista.
Mutta nyt seuraavaksi ruokaa. Ja tällä kertaa tarkoitan jotakin kiinteää. 🙂
Hepskukkuu perjantaita! Niin vain sujahti lomaviikkokin ohi, että hopsis vain, mutta onhan tässä vielä viikonlopun verran aikaa nautiskella olemisen sietämättömästä keveydestä!
No ei täällä nyt ihan reporankana ole oltu, mutta ainakin otettu vähän rennommin tai opeteltu ottamaan vähän rennommin. Jälkimmäinen enemmänkin itselleni. Tänään on yritetty ottaa kaikki mahdollinen ilo irti viimeisestä vapaapäivästä, eli viettää rennoista rennointa perjantaita. Vähän ulkoilua lumisissa maisemissa, kirjastossa käyntiä ja (älkää kivittäkö) jouluntuoksuisten kynttilöiden polttamista!!! Ai että, mutta tuo lumi tuli tarpeeseen ja teki hyvää. Otan paljon mieluummin nämä valkoiset ja valoisat maisemat, kuin sen mustan ja synkän syyssateen. Tuntuu, kuin olisi saanut elämäänsä taas ihan uutta virtaa. Mikä sekin hyvä, koska se virta on tuntunut olevan viime aikoina aika pahastikin lopussa.
Ja, koska nyt tuli myönnettyä ne joulukynttilätkin, niin sanotaanpa sekin, että joulu on viimeisen vuorokauden aika sukeltanut aika vahvasti pääni sisään. Lumihan sen tietenkin tekee, mutta tuntuu myös ihanalta ajatella joulua, koska tuo talven juhla on itselleni joka vuosi se pieni valo syksyn pimeän tunnelin päässä. Sen lisäksi, että lumi kirkastaa maisemaa, se tekee samaa myös mielelle ja ajatuksille. Jopa oman kotinsa näkee aivan uudella tavalla tuossa talvisessa valossa. Tänään siis tuttujen nurkkien winter edition, vaikka ei se talven tunnelma ehkä sinne asti välitykään.
Humputettiin eilinen päivä äidin kanssa kaupoilla, ja mukaan tarttui nippu eukalyptuksen oksia. Olisin ostanut hyasinttejakin, mutta niitä ei vielä löydetty. Koska tuo lumikaan tuskin nyt pysyvästi jää meitä ilostuttamaan (en ole pessimisti, mutta realisti sitäkin enemmän) pitää heti ensi töinä lumien sulettua muistaa napata ulkoa kunnon sammalmättäät joulusomistuksiin. Ja sitä sammalta onneksi vanhassa pihassakin riittää, joten jonkinlaisen vihreän suhteen ollaan omavaraisia myös talvella. 🙂
Vielä olisi muutama sivu Flavia de Lucen seikkailuja jäljellä, joten nyt taidan ansaitusti oikaista ruhoni sohvalle ja nostaa jalat kohti kattoa. Viikonloppu saa tulla, ja mielellään myös viipyäkin vähän pidempään!
Hei ihanat! Täällä ollaan, vaikka vähän hiljaisen puoleiseksi on mennytkin. Oikein harmittaa, kun blogi on jäänyt vähän oman onnensa nojaan, mutta josko se tästä. Nimittäin jos tämä viikko onkin kaikin puolin työntäyteinen, niin ensi viikolla sitten tasataan! Ah, oikein odotan, että saa aamulla nukkua pitkään! 🙂 Ja onneksi viikonlopullekin on tiedossa mukavaa tekemistä, ja pitkästä aikaa päästään myös vähän juhlimaan ihan aikuisten kesken! Nuo positiivisuudet kun pitää mielessään, niin eiköhän tästä nämä pari päivää vielä jaksa selättää!
Syksy painaa sekin niskaan oikein kunnolla ja parina aamuna onkin saanut jo skrabata autonlaseja. Syysistutukset on edelleenkin tekemättä loppuun, mutta ehkä se marketta näiden pakkasten jälkeen on vihdoin valmis vaihtamaan paikkaansa. Syyslomalle on ainakin jotakin ulkopuuhaa tiedossa, kunhan kelit vain jaksaisivat suosia
Vaikka viikonlopun juhlimisia kovasti odottelenkin, ei näillä kengillä ole kyllä yhtään mitään tekemistä juhla-asuni kanssa. Itse asiassa siihen asuun löytyi kengät ihan prismasta, mutta laitan teille kyllä jotakin kuvaa asukokonaisuudestani, kunhan saan koko kostyymin tällättyä ylleni.
Tämän torstain pelastus on ollut aurinko! Ihan vain jo pelkän olemisen ja näkymisensä vuoksi, mutta toki siitä on ollut paljon helpotusta myös työn kannalta. Otan ihan mielelläni ne pikkupakkaset, kunhan kelit pysyvät selkeinä. Ai niin, ostin viime keväänä sellaisen roosanauha kinnasraapan ja onpa muuten oiva peli aamulla kun tuulilasi on jäässä. Ei nimittäin palele sormenpäät kun taistelee jäätä vastaan. Suosittelen! 🙂
Eikö se niin mene, että torstai on jo toivoa täynnä? Tänään ainakin tuntuu siltä! 🙂 Aurinkoa teillekin! ♡
Paljon ei ole enää puutarhassa valinnanvaraa maljakkokukista, ja luulenpa, että nyt viedään ihan niitä viimeisiä maksaruohojen muodossa. Pallohortensian kukinnot tosin näyttävät vielä jokseenkin hyväkuntoisilta ulkona, mutta sisälle tuodessa ne nuupahtavat jo kohtalaisen äkkiä.
Tuo komeamaksaruoho on siitä hauska, että se on kesän ajan enimmäkseen sellainen vihreä puska, ja kasvi punastuu kunnolla vasta syksyn tullen. Punainen väri on kuitenkin näin vuosin todella kaunis, joten ajattelin napata maljakkoonkin muutaman oksan. Kesällä kasvi on kuitenkin vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta ihan näppärä, sillä sen jämäkät varret tukevat heiveröisempiä perennoja. Meillä kasvia on esimerkiksi pitkän pionipenkin edustalla, sekä ajoradan reunustalla.
Syysistutukseni ovat ulkona vielä vähän vaiheessa, sillä suuri valtava markettani jaksaa porskuttaa edelleen ja sateesta huolimatta se yrittää myös kukkia. Sinänsä harmi, koska tarkoitus on istuttaa siihen samaiseen koriin pieni havu taas talviajaksi, mutta toisaalta kiva, koska en ole myöskään tohtinut niitä pikkukakkaroita poiskaan heittää. Niinpä rappusilla on edelleen sulassa sovussa pensaspäivänkakkara ja callunat.
Itse otan tänään jo pienen varaslähdön viikonloppufiilikseen, sillä tiedossa on tyttöjeniltaa shoppailun ja hyvän ruuan parissa. Tekee muuten tuollainen vapaailta tavallisesta torstaistakin lähestulkoon juhlaa. 🙂
Ainakin täällä on tänään saatu nautiskella auringonpaisteesta, toivottavasti tuo valopalleroinen on näyttäytynyt myös teille!
Tänään kuvia olkkarista, ilman sen suurempaa sanomaa. Eli ei mitään uutta ja mullistavaa, vaan niitä samoja tuttuja nurkkia. Kuvissa näkyy mös tuo Elloksen penkki, joka oli kesällä ulkonakin. Se toimii mukavasti lisäsohvana, kun katsellaan viikonloppuisin lasten kanssa leffaa. Oikeastaan tuo penkki on se halutuin paikka ja vuorot pitää jakaa niin, että kesken leffan voidaan vaihtaa paikkoja. 🙂 Pukkijalat taasen tuossa seinän vieressä odottavat tuollaista vanhaa lattialankkua päälleen. Eli tarkoitus on nostaa siihen päälle tuollainen pöydässäkin käytetty lankunpätkä, jotta saadaan pieni kiva sivupöytä tuonne nurkkaan.
En ole oikeastaan koskaan ollut mikään kovin mustavalkoisen ja graafisen sisustuksen ystävä. Oma mieleni rauhoittuu parhaiten näissä neutraaleissa sävyissä. Kaipaan enemmän sellaista pehmeää ja lämmintä fiilistä, kuin liian särmiä kulmia.
Meillä on hyvin harvoin telkkari päällä, eikä koskaan ilman, että sieltä ihan oikeasti katsellaan jotakin tiettyä. Mutta olohuoneessa viihdyn kyllä muutenkin. Sohvalla kun on kiva ihan vain pötkötellä kirjan kanssa.
Nyt ruokaa ääntä kohti, kynttilät palamaan, ja sitten sen kirjan kanssa tuonne sohvalle pötköttelemään.
Hellouu, ihanaiset! Voisiko olla parempaa säätä!? Nimittäin villasukkien kulutukseen ja kynttilöiden polttamiseen! Kiitos myös hirsitalon Marjalle, joka eilen kertoi kommenttiboksissa aloittaneensa etäpäivänsä kynttilöiden polttamisella. Sain tänään mahdollisuuden kopioida ideaa, ja kylläpä vain toimikin! Paljon ei voisi hyggempää meno olla. 🙂
Tässä kun nyt on päästy arvontojen makuun, niin jatketaanpa vielä samalla linjalla. Ja jatketaan myös taitavien naisten parissa (vielä ehtii osallistua kalenteriarvontaan!), sillä tänään on vuorossa erään toisen blogikollegani osaaminen!
Ensi kesänä tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun tein ensimmäisen julkisen blogipostaukseni. Sitä ennen olin kuitenkin ollut blogien aktiivilukija jo parisen vuotta, joten voinen kai väittää, että bloggailu on viimeisen kymmenen vuotta ollut elämässäni todella iso juttu. Kuten olen ennenkin kertonut, niistä alkuaikojen blogisuosikeistani moni on jo homman lopettanut, tai ainakin blogi on vaihtanut tyylinsä lisäksi osoitettaan, mutta monta ihanaa blogia on yhä pystyssä, ja vuosien varrella on ollut ilo tutusta naisiin noiden sivujen takana.
Näiden viimeisen kymmen vuoden aikana, kun blogit ovat rantautuneet osaksi suomalaista mediaa, on ollut ilo seurata, kuinka moni nainen on siinä bloggaamisen ohella löytänyt itselleen ja elämälleen myös ihan uuden suunnan. Yllätyksenä tosin tuskin voi pitää sitä, että melkeinpä aina tuo suunta on ollut sinne luovemman työn pariin. Joukosta on noussut niin taitavia sisustussuunnittelijoita, kuin valokuvaajia ja käsityöläisiäkin. Rohkeita naisia ja yrittäjiä, jotka ovat uskoneet ja tarttuneet unelmaansa.
Jotakuinkin kanssani samoihin aikoihin blogin laittoi pystyyn myös Kelorannan Teija. Teijan kanssa on tavattu useampaankin otteeseen ja ollaanpa löydetty elämästä myös joitakin yhtäläisyyksiä, sellaisia pieniä juttuja, joihin toinen pystyy samaistumaan. Onpa mieleeni syöpynyt myös hetki, kun kuopustaan odottava Teija piilotteli sekä vauvamahaansa, että -onneaan, koska tiesi kuinka olin itse jo menettämässä noiden haaveiden suhteen toivoni. No, se asia saatiin puhumalla selväksi, ja maailmaan tosiaan mahtui ihan meidän molempien tuntemukset, sekä lopulta ne hartaasti odotetut pikkukakkoset meille molemmille. 🙂
Teijan unelmat olivat tekstiili- sekä printtisuunnittelussa ja pari vuotta sitten kahden pojan äiti valmistuikin uuteen ammattiinsa, ja näin syntyi Teija Helin Design. Kankaanpainosta ompeluun, sekä viimeisteltyyn tuotteeseen asti kotimainen tekstiilisarja!
Tänään vuorossa siis meidän keittiö feat Teijan tekstiilit. Tuolta postauksen loppupuolelta löydät myös sen arvonnan! 🙂
Jos toivoisit oman keittiösi/kotisi piristykseksi kaksi keittiöpyyhettä, sekä tyynyliinan Roiske -printillä, rustaa itsestäsi merkki kommenttiboksiin! Jätä se kuitenkin viimeistään maanantaina 16.10.2017, ja olet mukana arvonnassa!
No voihan harmaus! Nämä on niitä päiviä, kun toivoisi olevansa kissa, tai ainakin voivansa muuttua kissaksi. Että voisi vain käpertyä pienelle rullalle lämpöiseen paikkaan ja nukkua yli sateen ja harmauden. Mutta minkäs teet, kun kissaksi ei pysty itseään muuttamaan. Tänään piti siis kaivaa esiin se suomalainen vientituote, sisu, ja ottaa härkää sarvista! Koska tuleen ei saa jäädä makaamaan, ajattelin uhmata koko himpskatin harmautta ja olla tänään jopa ärsyttävän energinen. Aiai, ja jälleen kerran asenne sai aikaan ihmeitä! Ajelin Poriin Life -yhteistyön tapaamiseen ja lauloin autossa oikein sydämeni kyllyydessä samalla kun radio yritti säestää esitystäni. Oikein kun veti kunnolla ja nuotinvierestä, niin peittyi tuo saavista kaadetun vedenkin kohina.
Mutta hei, harmaana päivänä voi helposti pukeutua teeman mukaan, ja varsinkin jos mieli kuitenkin on valoisa. Olen nimittäin huomannut, että jos ajatus kovasti mustuu, ja suupielet kääntyvät alaviistoon, kannattaa kaapista kaivaa jotakin vaaleampaa ja pirteämpää väriä. Vaaleasta vaatteesta pääsee valo paremmin läpi, näin minä olen asian järkeillyt! 😀
Mustat housut ja nilkkurit ovat oman vaatekaappini peruspilari ja kokonaisuus muuttuu helposti yläosaa vaihtaen. Syksyn tullen on tietysti ihana pukeutua neuleisiin, ja muhkea yläosa myös tasapainottaa kapeita housuja. Tuon harmaan villapaidan juju on avarassa pääntiessä ja pussimaisissa hihoissa. Pieniä yksityiskohtia, jotka muuttavat perusneuleen vähän mielenkiintoisemmaksi. Koen tuollaisen väljän yläosan myös jotenkin kauhean turvalliseksi. Siihen saa sananmukaisesti käpertyä. Harmaa neule on Lifestyle La Lunasta, ja olen saanut sen itselleni bloginäkyvyyttä vastaan.
Toki tämäkin asu saisi ihan uutta potkua vaikkapa punaisista kengistä, mutta musta on varma valinta ja menee harvoin metsään. Useimmiten maaliin osuu ylipäätään skandi-merkkien muoti, ja nuo Ivylee Copenhagenin nilkkurit ovat tästä hyvä esimerkki. Se on vähän niin, että jos ylleen pukee tanskalaista designia, tulee väkisinkin vähän Dicte olo! 🙂
Nahkanilkkurit|Ivylee Copenhagen pussihihainen neule|Lifestyle La Luna (saatu)
farkut|H&M
Ja sitten niitä kissanpäiviä… Kieltämättä käy vähän kateeksi. 🙂
Oikein ihanaa ja pirteää maanantaita, sekä kaikkea hyvää uuden viikon alkuun! ♡
