Kesä nimittäin. Tai ainakin kesäelo tällaisenaan, säistä en mene sanomaan.

Tämä viikko on ollut melkoista kiirettä, ja joka päivälle on ollut aikataulutettu ohjelma. Tuntuu hiukan siltä, kuin olisi jonkinlaisen loppukirin aika. Vaikka toisaalta mieli on odottava, iskee haikeus väkisinkin jollakin tasolla. Taas yksi kesä elämää takana, lapset yhden kesän vanhempia jne. Luopumisen tuskaa en silti kesästä koe, sen nyt takaa jo säätkin. Kesä ei myöskään ollut ihan sitä, mitä kevään ajan olin muuten odottanut, päinvastoin moni ikäväkin asia tupsahti yllättäin eteen. Mutta sitähän se elämä on; Arvaamatonta ja täynnä yllätyksiä.

Moni on kysellyt, millä fiiliksillä meillä aloitellaan koulua, ja täytyy sanoa, että tämä syksy on niin paljon edellistä helpompi – sekä äidille, että koululaiselle. Meillä kun eskari on käyty jo koulun yhteydessä, nyt ikään kuin vain vaihdetaan yhtä luokkaa korkeammalle. Luokkajako on siis tehty jo vuosi sitten, ja samat ystävät jatkavat nollaluokalta ykköselle. Tottakai uusi on aina jännää, mutta nyt ehkä vain jännää, eikä niin uutta ja pelottavaa kuin vuosi sitten.

Loppuviikolle on luvattu hyviä säitä, ja nyt otetaan niistä kaikki ilo irti. Huomennahan on tosiaan me&i goes Särkänniemi –päivä, ja meidän perheen löydät myös huvipuiston tapahtumista. Tulkaa ihmeessä sankoin joukoin nauttimaan viimeisestä kesälomalauantaista! Huomenna Särkänniemen rannekkeetkin saa edullisemmin vilauttamalla vaikka puhelimesta tätä sivua (toki sen voi myös tulostaa mukaansa). Lisää tapahtumasta voit lukea tämän linkin kautta.

Mutta sitten kuviin! Muistanette valtavan basilikani? Tänään sain vihdoin aikaiseksi latvoa sen hontelot varret, ja tein lehdistä pestoa. Eihän sitä toki suurta määrää tullut, mutta maullaan peittoaa kyllä kaupan tavarat.

Ylipäätään tällaisessa sadonkorjuuajassa on puolensa. Mustikat ovat kypsiä ja pulleita, eikä omenakauteenkaan enää kauaa ole. Puhumattakaan kaikesta muusta, syyskesän ilosta ja maan annista. Olen esimerkiksi tehnyt jo ensimmäisen kaalimuhennoksen (kaalilaatikko ilman riisiä), ja voi taivas, mutta kaaliruoka vaan istuu suuhuni niin täydellisesti!

Mustikat, kaalit, omenat ja hämärtyvät illat kynttilöineen. Päätin, että tietoisesti mietin joka päivä yhden tai kaksi asiaa, jotka tekevät elämästä hyvää juuri tänään. Tänä vuonna aion kääntää jopa syksyn pimeyden puolelleni, ja löytää tulevasta pimeästä kaudesta niin paljon positiivista kuin mahdollista! Niinhän se kuitenkin on, että iloinen ja positiivinen mieli sekä asenne, ovat valintakysymys, ei taivaalta tippuva lahja.

Tämä viikonloppu on monessa perheessä erityinen ja lasketaan jollakin tapaa kesän viimeiseksi. Nautitaan siitä, ja annetaan koululaisille paras mahdollinen alku uuteen kouluvuoteen.

Rentouttavaa perjantaita ja auringonsäteitä!

Täytyy myöntää etten ollut eilen illalla lähtiessäni ajatellut viipyväni reissussa puoleen yöhön, ja fillaroivani kotiin pelkän kuunvalon avulla. Naurettiinkin ystävän kanssa, että tulee ihan teinivuodet mieleen. Siellä me poljettiin peltojen välissä, ja onneksi sentään kaverin pyörässä oli lamppu. Mutta, yleensä silloin onkin hauskinta, kun suunnitelmat ja odotukset eivät ole liian korkealla.

Seitsemän naisen ideariihi, mahtavat tarjoilut ja yksi kauneimmista näkemistäni mökeistä ja mökkirannoista. Tuli tarpeeseen, ja tuntui jonkinlaiselta tyky-päivältä. Tuntuu nimittäin älyttömän hienolta, että saa välillä laistaa niistä pakollisista iltatoimista, hampaidenpesusta ja iltapaloista! Saati, että välillä voi jutella ihan aikuisille! 🙂

Tänään herättiin (väsyneenä) kauniiseen kesäpäivään, ja pyöräiltiin hiki kypärässä mahtavassa lämmössä ja auringonpaisteessa. Vaan johan ne sadepilvet riensivät iltapäiväksi paikalleen.

Ilta menee yleisurheilun parissa, mutta ennen sitä tämä mamma oikaisee hetkeksi keittiön sohvalle huilaamaan. Niin kivaa kuin se yöllinen pyöräily olikin, huomaan tarvitsevani kunnon yöuneni. Jos eilen olo tuntuikin teiniltä, niin tänään se tuntuu kyllä älyttömän vanhalta. 🙂

Toivottavasti jossain aurinko jaksaa yhä paistaa. Elän siinä toivossa, että täälläkin vielä ilta kirkastuisi, tai ainakin sadepilvet jättäisivät pienet urheilijat rauhaan.

Yritän parhaani mukaan pitää vielä kiinni kesästä ja kesän kukkaloistossa. Siitäkin huolimatta, että monet kesän kukkijoista ovat mädäntyneet ja pihassa on selvästi syksyinen fiilis. Kuistin ansiosta uskallan istutella vielä uusia silmäniloja, saahan ne sitten syksyn tullen nostettua kuistille suojaan ja parhaassa tapauksessa istutukset ilahduttavat pitkälle loppuvuotta.

Mulla on aina ollut jonkinlainen fiksaatio kauniisiin ruukkuihin. Aitoihin saviruukkuihin, ja ruukkuistutuksiin. Tiedättehän, vähän sellaiseen Provencelaiseen tai Toscanalaiseen fiilikseen. Kauniit saviruukut vain ovat kiven alla, ja täydellisiin yksilöihin törmää hyvin harvoin. Suomessa terrakotta on usein liian punaista ja tummaa makuuni, mutta nyt löytyi täydellisiä saviruukkuja!

Bergs Potter -ruukut ovat italialaisia , aitoa tavaraa ja aitoja luonnollisia sävyjä. Muotokieli on juuri sitä, mistä tykkään. Ruukkujen nimetkään eivät ole hassumpia, yksi malleista on nimittäin Emilia. 🙂

Koska kauniita ruukkuja ei voi olla koskaan liikaa, (ne kun ovat silmänilo jo ihan tyhjänäkin) tilasin kokeeksi kaikkia neljää sävyä. Kuvassa vasemmanpuoleisin on ruukuista tummin. Harmaampi sävy, kuin kolmessa muussa, jotka ovat väreiltään lämpimän saviruukkumaisia. Ja näin sekaisin yhdessä, nämä muodostavat juuri täydellisen yhdistelmän. Kuin jokainen olisi nähnyt kesää, ja aikaa, erilaisissa olosuhteissa.

Ruukut tilasin Homenordilta, ja ainakin vielä näytti olevan jäljellä kaikkia malleja. Emilia, Helena ja Köpenhamn. Nyt täytyy tosin hommata vielä jokunen pienempikin yksilö, jotta saan täydellisen yrttitarhan keittiön ikkunalle.

Täällä paistaa nyt niin ihanasti aurinko, että siirryn nauttimaan siitä ulos. Puin jopa mekon päälleni pitkästä aikaa, ja heitin villasukat hetkeksi nurkkaan. Nyt pitää nauttia!

Ihanaa viikon alkua, ja sulavaa arkea kaikille sen jo aloittaneille.

Tallenna

Ennen kuin arki ihan virallisesti alkaa, haluan vielä laittaa työhuoneen parempaan, toimivampaan ja tietty myös nätimpään kuntoon. Vielä reilu vuosi sitten tämä huone oli kylmänä, ja muistutti lähinnä varastoa hiirineen kaikkineen. Siitä on päästy jo pitkälle, mutta työhuone on silti keskeneräinen.

Tänään tehtiin reissu Ikeaan ja haettiin muun muassa vähän lisää säilytyskalustetta työhuoneen arkistointitarpeisiin. Mulla on hirveä hinku saada tämä tila näyttämään sekä siistiltä, että hyvältä. Toivottavasti nyt päästään lähemmäksi tavoitettani.

Lyyraviikuna tarttui mukaan Plantagenista. Alan vähitellen taas lämpenemään viherkasveille 90-luvun yliannostuksen jälkeen. 🙂 Tine K:n vaalea ruukku löytyi täältä.

Pikku kasaamisoperaatio siis illalle vielä tiedossa. Mutta hyvä siitä tulee, tiedän jo nyt! 🙂

Mahtavaa sunnuntaita!

Tiedättekö ne kaupan hevi-osaston pienet ruukkuyrtit? No, niitä tuli ostettu toukokuussa monta, kun ihastuin syömään mozzarellaa tomaatin ja basilikan kanssa. Yhden basilikaruukun tungin kuitenkin multaan kasvamaan, koska en keväällä jaksanut kylvää kyseistä yrttiä.. Jep, enää ei tarvitse ostaa ruukkuyrttejä. Ollaan jokseenkin omavaraisia! 🙂

Kaikki muut yrtit löytyykin ulkoa, mutta herkän basilikan olen aina pitänyt visusti sisällä. Ja, ihan se on tuntunut olostaan nauttivan!

Latvustosta huomaa, että vähän aikaa on ollut basilikakiintiö täynnä, mutta taitaakin olla taas aika latvomiselle – ja ehkä mozzarellallekin! 🙂

Kivaa perjantaita. Niin, ja heinäkuun viimeistä!

Valehtelisin jos väittäisin, etten bloggaajana koittaisi esitellä elämästäni sitä kiiltävämpää puolta. Totta kai teen niin, sillä pidän itsekin enemmän kuvista, jossa asiat ovat paikallaan, ja siisti harmonia vallitsee. Kuten edellisen postauksen kuvitus kuitenkin todisti, on näennäisen järjestyksen takana aina kaaos. Samaan huijaukseen syyllistyy muutkin bloggaajat, mutta myös ihmiset, jotka eivät kuvaa elämäänsä muille. Kukapa, ei olisi joskus nopeasti “järjestellyt” paikkoja kuntoon, kun ovella seisoo yllätysvieraita. Romut äkkiä kaappiin, sohvan likatahra nopeasti viltin alle piiloon, lojuvat vaatteet jonnekin kaapin tai vaatehuoneen perälle, ja kas; Heti näyttää siistimmältä! Yksi ystäväni kertoi jopa hierovansa mäntysuopaa ovenpieliin, kun anoppi tulee kylään. Kyllä vain, keinoja on monia!

Muistan lapsena aina loppukesän olleen uuteen valmistautumista. Ennen koulun alkua, sain älyttömän siivous- ja järjestelypuuskan. Kun ensimmäinen koulupäivä saapui, oli huoneeni tiptop järjestyksessä jokaista kaappia ja laatikkoa myöden. Ikään kuin puhtaalta pöydältä aloitus, uusi mahdollisuus ja uusi alku.

Jostain syystä en ole päässyt syksyisestä siirtymäriitistäni eroon vieläkään. Oikeastaan huomaan sen vain vahvistuvan, kun vuosisykli noudattaa taas lasten kautta tuota koulun lukuvuotta. Tavallaan sama sykli toimii myös bloggaamisessa. Kesällä kevät on lyöty pakettiin ja elokuu tuo mukanaan uuden kauden. Syksy on uusi alku, uusi mahdollisuus ja puhdas pöytä. Paljon isompi juttu kuin kalenterivuoden vaihtuminen.

Oikeastaan on oikeenkin terveellistä kerran vuodessa käydä läpi se kiiltokuvan toinen puoli. Aukaista ne kaapit ja komerot, joissa tavaravyöry on saanut maata koko vuoden rauhassa, kun kukaan ei ole uskaltanut aukaista ovia. Järjestää, karsia, siivota ja organisoida. Kuten kirjoitin jo vaatehuoneenkin kohdalla, henki kulkee kaiken tämän jälkeen niin paljon paremmin. Jonkinlaista fengshuita, olettaisin. 🙂

Niinpä tämä viikko on kulunut elämää siivotessa. Järjestellessä ja karsiessa. Pari kuvaa jäi muistoksi pioniajasta heinäkuun alkupuolella. Nyt kahlataan jätesäkkien ja pahvilaatikoiden lomassa. Mutta fiilis on hyvä ja henki kulkee.

Tänään lähtee kasa vaatteita, kenkiä, asusteita ja laukkuja siskoni ja äitini pengottavaksi. Lastenvaatteet odottavat kierrätystä, ja jonnekin pitäisi myös tuikata tarpeettomia astioita. Näennäinen kaaos on kuitenkin hallittu järjestys. Täällä ollaan valmiina uuteen alkuun!

Tai siltä ainakin tuntuu! Heinäkuusta on kulunut puolet, ja vaikka täällä blogissakin on muutaman kerran tullut piipahdettua, tuntuu silti siltä, kuin olisin ollut ikuisuuden poissa. Paikalla, mutta ei läsnä, sopii tähän yhteyteen paremmin kuin hyvin. 🙂

Eilen iski kuitenkin sellainen fiilis, että tahdon tehdä taas blogia ja olla enemmän lasna omassa jutussani. Parin viikon lomailu teki siis tehtävänsä. Toki koulun alkuun asti lomaillaan lasten ehdoilla, mutta minä itse sain henkilökohtaisen lomakiintiöni toistaiseksi täyteen. Jatketaan sitten loman merkeissä taas toisella kertaa. 🙂

Vakka rennosti ottaminen ei kuulu vahvimpiin puoliini, täytyy sanoa, että tämä kesä on elelty melko lungisti. Eilen juuri selitin pojalle, että meidän täytyy tehdä jonkinlainen ryhtiliike, ettei elokuussa tunnu siltä, kuin ajaisimme päin seinään. Kuvasin vuorokausirytmiämme ja kesäelämistä käyttäen sanontaa Ellun kanoista, ja siinähän sitä olikin selittämistä. Ettei Ellu-tädillä ole kanoja, eikä itse tuntemamme Ellu-täti liity asiaan yhtään mitenkään. 🙂

Vaikka loma jollakin tapaa yhdistetään lepoon ja lepäämiseen, on pakko myöntää, että viimeisten viikkojen aikana nukkuminen on ollut vähän niin ja näin. Valoisat illat houkuttelevat valvomaan pidempään ja aamulla lapsiperheessä luonnollisesti herätään kukonlaulun aikaan. Kesäilot ja kesäkilot kulkevat luonnollisesti käsikkäin tänäkin vuonna, mutta niistä en jaksa stressata, sillä kuten yleensäkin, uskon arjen hoitavan tehtävänsä mitä luonnollisimmalla tavalla. Niinpä tänäänkin on vohvelipäivä. 🙂

Kesävaatteet ovat jääneet tänä vuonna vähälle käytölle, eikä alennusmyynnit houkuttele ostamaan yhtään hellemekkoa (yhä siivousta odottavan) vaatehuoneen täytteeksi. Tämä ihana, joskin hiukan telttamainen pusero jäi kuitenkin käteen KappAhlin ale-rekistä. Hintaa oli hurjat kymmenen euroa, ja materiaali niin paksua ja laadukasta, että jäin pohtimaan, miksi olen maksanut lähes samankaltaisesta puserosta melkein kymmenkertaisen hinnan ja saanut oikeastaan täysin kertakäyttövaatteen.Välillä on kai vain oltava hiukan tyhmä, voidakseen taas tuntea itsensä joskus astetta fiksummaksi. 🙂

Jep, mutta täällä ollaan! Toivottavasti teidän heinäkuu on mennyt keleistä huolimatta hyvin ja kesäisissä merkeissä?

Seuraavaksi täällä käynnistyy imuri, jonka pölypussissa taitaa olla jo puolet hiekkalaatikon hiekoista.

Vaikka elämänsä täyttäisi ääriään myöden asioilla, joista nauttii, saattaa silti jossain kohtaa huomata, että joko vauhti on liian kova, tai elämä on liian täynnä. Niin paljon kuin olenkin bloggaamisesta nauttinut vuosien varrella, on siitä tullut myös luonnollinen osa päivääni. Harvassa ovat ne päivät, jolloin blogi ei ole päivittynyt, ja silloinkin vain äärimmäisen pakon alla. Keväällä ynnäsin parin viime vuoden bloggailuja ja tajusin, että en ole pitänyt varsinaista lomaa ollenkaan. Enkä nyt tarkoita, että tästä harrastuksen omaisesta jobista pitäisi jäädä lakisääteisille vuosilomille, vaan lähinnä sitä, että teet elämässäsi sitten mitä tahansa, joskus pieni etäisyyden ottaminen on pelkästään hedelmällistä. Päätin jo varhain keväällä, että heinäkuu on itselleni jonkinlainen lomakuukausi, teen blogia jos siltä tuntuu, ja jätän tekemättä, mikäli tämä vaihtoehto houkuttelee enemmän.

Muistan joskus saaneeni neuvon astua välillä ulos siitä mitä tekee, sulkea silmät tai kävellä kauemmas. Ikään kuin uusin silmin katsomalla, asiat näkee uudessa valossa ja uudella tavalla. Tähän olen tähdännyt myös heinäkuussa. Pyristellyt pakoon rutiininomaisesta päivärytmistä, joka mahdollistaa aktiivisen bloggaamisen kahden pienen lapsen kanssa, ja tarttunut sen sijaan mahdollisuuksien mukaan kirjaan tai houkuttelevaan lehteen. Sen “yli jääneen ajan”, minkä olen säästänyt olemalla pois tietokoneelta olen yrittänyt myös antaa lapsille. Olla enemmän läsnä, kiireettä lähellä ja käytettävissä.

Ollaan vasta kuukauden alkupuolella, mutta “löysäily” on jo tuottanut tulosta. Vaikka olenkin sitä mieltä, etten uskalla olla poissa blogistani pitkään (peläten pidempien taukojen tuomaa rimakauhua), huomaan kevyemmän tahdin mahdollistavan arjen elämisen ihan uudella tavalla. Ja, kun arki tuntuu löysältä ja kevyeltä, myös erilaiset harrastukset mahtuvat kuvioon paremmin.

Niinpä täällä jatkuu sama löysäily läpi heinäkuun. Nautitaan kesästä, auringosta ja sadepäivistä. Jos jonakin päivinä blogissa on ihan hiljaista, voitte arvata että nautin iltapäivän rauhallisuudesta kirjaani keskittyen tai kävellen aurinkoisessa kesäsäässä.

Suloista heinäkuun jatkoa teille kaikille!

Sunnuntaiaamua!

Tulin nopeasti huikkaamaan muikkarit Nougat -alennuskoodista ja Elloksen lahjakorttiarvonnasta.

–15% alennuskoodi Nougat-nettikaupaan löytyy täältä, ja 200 euron lahjakorttia Ellokselle voit tavoitella täällä.

Kivaa päivää!

No niin. Sellainen siitä sitten tuli. Koitin ottaa kuvia, jossa näkyisi tuo maalin elävä pinta ja se, miten valo sen sävyyn vaikuttaa. Kalkkimaali -postauksessa seinän pinta oli tosiaan vielä märkä, mutta tältä se näyttää kuivana. Ei siis kannata maalatessa pelästyä, kun jälki ei olekaan ihan heti sitä, mitä olit suunnitellut. Nougat -sävy on rauhallinen, ei liian tumma tai liian vaalea. Olkkari kun on sellainen huone, ettei sinne talviaikaan juuri ehdi paistamaan, ja siksi ei haluttu pimentää tilaa entisestään.

Meillä tosiaan jäi sitä San Saccaria -sävyä silloin aikoinaan, kun oikeaa väriä etsittiin, ja ajattelin, että sen voisi tuhota hyvin yläkerran aulaan, joka on myös pimeä, ja jossa vaaleampi maali antaisi kivan fiiliksen. Tätä Nougat sävyä jäi myös, ja nyt pohdittiinkin, että mitäs jos sillä sutisi keittiön seinät!

Mutta nyt toivottelen kivat perjantait! Muistakaahan hyödyntää Nougat -alennuskoodi. Vaikka kalkkimaaliin! 😉

Moi!