Hiphei, ja heleät tiistait. Tosin nyt on pimeätä ja pilvistä aamun aurinkoisuuden jälkeen. Meillä pienin on vähän sairaana, joten kovin kotipainotteista elämää juuri nyt. Mutta mikäs siinä, välillä on ihan mukavaa ottaa rennosti ja katsella muumeja. Koska viikonloppukin oli juhlapainotteinen, tuntuu tämän kaltainen kotoilu oikeastaan hirmuisen rauhoittavalta, vaikken tietenkään soisi kenenkään sairastavan.

Itselläkin vähän veto pois ja kaktuksen tunne kurkussa. Liekö perinteinen kevätflunssani, joka mulla on aina silloin, kun se kevään lämpöaalto viimein saapuu ja sää muuttuu miltei kesäiseksi.

Kotona ei ole tapahtunut mitään uutta, ei ole remontoitu tai sisustettu, joten vanhoja nurkkia kuvissa jälleen. Äitienpäivän hortensia saa jatkaa ilahduttamistaan sisällä siihen asti, kunnes sitä tarkenee enemmän ihastella ulkona. Sen lisäksi mulla on tänään maljakossa voikukkia ja kukkapenkistä napsittuja tulppaaneja. Nimpparikukkia. 🙂

Pää ja kroppa kaipailee jo kunnon kevättä. Ulkoilmaelämää ja avonaisia ovia. Kenties vähän kevyempää vaatetustakin. Tämän viikon osalta toiveet on todella korkealla, ehkä se kesä sieltä saapuu. Vajaa kaksi viikkoa suvivirteen, tässähän voi vielä ehtiä tapahtumaan ihmeitä! 🙂

Mukavaa viikon toista!

Melkein kuin perjantai. Ainakin mulla on vahvasti sellainen perjantaifiilis, ja ihan kivahan se on tässä keskiviikon kohdalla. Bonuksena se, että ollaan ihan koko perhe kotona tämän illan ja huomisestakin suurimman osan. Tuli helatorstai kyllä hyvään saumaan.

Valmistin juuri kakun jääkaappiin hyytymään. Suklaan ja appelsiinin pyhä liitto ei petä koskaan. Toivottavasti ei tälläkään kertaa. Jos kakku onnistuu, laitan ohjeen teillekin.

Esikoinen sai viime viikolla pelikortit, kun ystäväni oli meillä kylässä. Nyt meillä onkin käytetty kaikki mahdolliset illat, joina osallistujia on tarpeeksi, ristiseiskan pelaamiseen. Tänään taidetaan ehtiä lätkimään useampikin peli. Hirmu jännää ja viihdyttävää!

Toin lisää vihreää sisälle. Josko nostattaisi keväistä fiilistä 🙂

Kivaa keskiviikkoiltaa!

Pieni vihreä täplä keittiön pöydällä. Valkovuokot eivät enää jaksa kukkia maljakossa, joten luovutin ja siirsin pienen talvella hankkimani viherkasvin keittiön pöydälle. Kohta kukkia saa maljakkoon jo omasta penkistä, mutta siihen asti pitää olla luova. Sanomattakin kai selvää, että pioniaikaahan tässä odotellaan.

Aloin samalla pohtia, onko keittiön taljat turhan talviset keväiseen keittiöön tai kesää ajatellen, mutta koska pidän niiden väreistä ja pehmeydestä, saavat ne olla paikallaan jatkossakin.

Kenties kodin sisustusta pitäisi vähän muutella vuodenaikojen mukaan, mutta tiedättekö, kun mä olen hirveän laiska tekemään sellaista. Toisilla on kesäverhot ja jouluverhot erikseen, mutta meillä ei ole edes verhoja. Sisustustyynyjen tai niiden päällisten vaihtaminen keväällä tai syksyllä ei muuten vain istu luonteeseeni. Olen ihan älyttömän laiska, mitä tulee sisustamiseen ja sisustuksen kausipäivittämiseen. Toisaalta, en koe asiasta minkäänlaista ongelmaa. Jos viihtyy kodissaan vuoden ympäri riippumatta sohvatyynyjen sävyistä tai verhojen kuvioinnista, se kai riittää. Vaihdellaan ja päivitetään sitten kun siltä alkaa tuntua. Toistaiseksi meillä näyttää kesät talvet jokseenkin samalta.

Taas aurinko alkaa pyrkiä esiin pilvien lomasta. Muistuttaen samalla, että jonkinlaisen kausipäivityksen kotiin voisi loihtia yksinkertaisella ikkunanpesulla. Taidan kuitenkin kohdistaa toistaiseksi katseeni lasin läpi, ja jättää itse lasin tuijottamisen myöhemmäksi. 😉

Ihanaa tiistaita!

Koti on siivottu ja kaiken kruunaa ulkoa haetut valkovuokot, joita on tänä vuonna ihan älyttömästi. Tosin niiden kukinta alkaa kai tulla jo tiensä päähän, hyvä kun vielä äitienpäivänä saa kimpun kestämään.

Huomenna lähdenkin ajelemaan siskolleni, joten on kiva, että illalla vastassa on siisti koti. Siitä on hyvä siirtyä äitienpäivään.

Loistavaa viikonlopun aloitusta ihanat!

 

 

Niin se meni yhtä nopeasti, kuin saapuikin, mutta kaikesta huolimatta meidän keittiössä näyttää vieläkin tältä! 🙂

Olen aina pitänyt vappua hiukan kaupunkilaisten juhlana. Täällä se näkyy vähemmän katukuvassa, vaikka joka pikkukaupunki toki koittaa vapuksi jonkinlaista toritapahtumaa järjestää. Meillä ylioppilaslakit pysyvät visusti kaapissa ja puhtaana, eipä ole käynyt mielessä valkolakin päähän laittaminen, ja siltä se kaikkien vuosien jälkeen näyttääkin; Puhtaalta ja vähän käytetyltä. 🙂

Mulle vappu on ensisijaisesti arkipyhä, yksi ylimääräinen päivä vuodessa, kun voi poiketa arkirytmistä ja heittää osittain vapaalle. Tänä vuonna vappu osui parhaaseen mahdolliseen viikonpäivään, ja tuloksena syntyi pitkä viikonloppu.

Viikonloppu on kulunut täällä pihatöitä tehdessä, ja iltaisin pöytään on katettu lasten herkkuja. Muistipelejä perheen kesken, hitaita aamuja ja lastenohjelmia. Sen enempää en oikeastaan vappuun kaipaakaan.

Tänään siivoillaan serpentiinin pätkät pois, ja karsitaan pallot minimiin. Ulkona tuoksuu kevät, joten siitä otetaan kaikki ilo irti.

Mutta seuraavaksi aion kipaista yksiööni. Koitan löytää muovimaton kulman joka suostuisi nousemaan ja kurkkaan, mitä sen alta paljastuu. Pitäkää siis peukkuja!

Uuden maljakkoni lisäksi, olohuone sai vähän muutakin uudistusta. Ay Illuminaten Z1 -valaisin on roikkunut olohuoneen katossa jo syksystä lähtien, vaikka sen lopullinen sijoituspaikka onkin tarkoitus olla makuuhuone. Mutta, koska makuuhuoneen remontti tuntuu siirtyvän ja siirtyvän (vähän epäilen, tuleeko sitä koskaan), olen halunnut nauttia valaisimen läsnäolosta edes jossain. Tosiasia on kuitenkin se, että cotton lamp ei sovi millään tavalla yksiin olohuoneen tarjotinpöydän kanssa, ja tämä yhtälö on alkanut hiertää silmääni ärsyttävällä tavalla.

Niinpä puuvillavalaisin sai siirtyä uuden valkoisen silkkivalaisimen tieltä. Tämä on siis vastaava Tine K:n varjostin, kuin pöytävalaisimessakin, mutta tarkoitettu roikkumaan. Sama valkoinen silkki ja sama kaunis valo. Eikä kuulkaas hierrä silmään enää ollenkaan. Tai no, sen verran, että valaisin ei ole vielä paikallaan, vaan ihan vain kuvaa varten nostettu kattoon roikkumaan. Korkeuskin on ehkä vielä vähän hakusessa, mutta kyllä se siitä!

valaisin on kooltaan se XL, eli 60cm leveä. Koska pöydän halkaisija on 80cm, olisi yhtään pienempi valaisin näyttänyt mielestäni hullunkuriselta suoraan pöydän yläpuolella. Mutta näin on hyvä, ja valaisin antaa vaatimattomuudellaan pöydän loistaa tilan tähtenä. 🙂

Nyt täytyisi tosiaan päästä sen makuuhuoneen kimppuun. Jotenkin vain tuntuu , ettei kädet riitä näiden pienten kanssa nyt mihinkään ylimääräiseen. Varsinkin, kun ainoa aika joka itselleni jää, olisi illalla lasten nukahdettua, ja silloin ei kannata lähteä yläkertaan kolistelemaan. 🙂

Tänään ei täällä päin ole juuri valaisimia tarvittu, ja toivottelenkin mukavaa ja aurinkoista iltaa teille kaikille. Ja niin juu, Mrs Jones arvonta on suoritettu, ja Anu, joka oli tällä kertaa se onnekain, sai multa postia jo hetki sitten. Kiitän kovasti kaikkia osallistujia, ja tietysti Jonnaa. Onnea vielä kaksivuotiaalle Mrs Jones Lifestyle Shopille!

Kotona jälleen. Ja ah, miten ihanalta se tuntuukaan! Siivoilin torstaina ja perjantaiaamuna paikkoja niin, että saa palata siistiin kotiin, ja nauttia siitä kotiinpaluun ihanuudesta. Toki nyt olisi purettavana neljän hengen viikonloppukamat, jota on kyllä ihan mukavasti. Talo on kylmä kuin mikä, ja kotipihassa kun avasi auton oven, vastaan tuli aika kotoisat tuoksut (naapuri kasvattaa kalkkunoita). Mutta tiedättekö, kaikesta tosta huolimatta, koti on koti, eikä sitä voita mikään!

Nyt vain puita kattilaan ja lämpöä taloon. Tavarat ojennukseen ja pesukone jylläämään. Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mutta kun on ollut pari kolme päivää muualla, niin ei nuo kovin tavalliset kotityöt tunnu niin pahalta.

Kiitos hurjasti ihanista sanoista Facebookin puolella ja muutenkin. Ja tietty kaikille ihanille bloggaajille iso kiitos, oli taas ihana nähdä tuttuja ja uusia kasvoja blogien takaa.

Tänä vuonna en odottele pioniaikaa yksin, sillä suuria kukkia odottaa myös uusi maljakkoni. Tosin jotain muuta kukkivaa se ehkä kaipaisi jo nyt. Ehkä huomenna keksin sille sisältöä. Nyt hommiin!

Marmorinen pyörivä juustotarjotin, marmorinen kaulin ja monet muut marmorijutut olivat vuosia sitten sellaisia joka kodin tyylikkäitä yksityiskohtia. Taisi olla 90-lukua. Sitten trendi hiipui, ja palasi taas myöhemmin entistä ehompana. Jos tuolloin aikaisemmin kulmat olivat pyöreitä, niin tällä kertaa marmoriin yhdistyy kulmikkuus ja selkeät linjat. Pyörivien tarjottimien sijaan tarjolla on enemmänkin leikkuulautoja, mutta ihan kivan marmoriannoksen saa kuitenkin noilla tyylin edellisen aallonharjan tuotteillakin.

Itse “rikastuin” pari viikkoa sitten muuttopuuhissa jos jonkinnäköisillä marmorijutuilla. Tuikkukippojen ja tarjottimien lisäksi sain nämä kynttilänjalat ja maljakon, jotka olivatkin mieleeni eniten ehkä juuri sen vuoksi, etten ollut törmännyt vastaaviin silloin 90-luvulla.

Marmorit hakevat vielä paikkaansa, mutta nämä pääsivät pianon päälle. Tosin yksikään kynttilä ei sopinut jalkoihin, joten niiden kanssa pitää vähän säätää.

Ihan kivat, eikö!?

Nostin viikonlopun kunniaksi kuistilta viimeisen hyasinttisarjan keittiön pöydälle. On ne vaan ihania, vuodenajasta riippumatta.

Tämä lauantai on kulunut perheen kesken, päivän ykkös juttu oli löytää esikoiselle uusi fillari, ja sellainenhan löydettiin. Ei ehkä just se, mistä äiti ja isä tykkäsivät eniten, mutta omistajalleen täydellinen. Se kai on tärkeintä.

Kun koko päivä on viipotettu menemään kaupungin hulinassa, tuntuu ihanalle hiljentyä viettämään iltaa ihan vain kotiin. Oman sohvan nurkkaan.

Rentouttavaa lauantai-iltaa toivottelen teillekin.

Oho, torstai jo!

Meillä on oltu tämä viikko vähän nuhaneniä, esikoinen siinäkin määrin, että nyt huilataan kolmatta päivää kotona. Viime viikonlopun muuttopuuhat ja lämmin, mutta petollinen, kevätsää tekivät tepposensa. Liian vähissä vaatteissa, ulos ja sisään, avonainen ovi jne., tiedätte mitä tarkoitan. Kampaamokäyntejä lukuun ottamatta varsinainen kotoiluviikko, ja kyllähän se näkyy. Tänään oli pakko aloittaa aamulla raivaustyöt ja siivoilla paikkoja kuntoon. Tuli heti herättyä sellainen fiilis, kuin joku olisi räjäyttänyt ison lelukontin taloomme. Tiedätte varmaan jälleen mitä tarkoitan!? 🙂

Heitin jo viime viikolla tästä toisesta eteisestä maton pois, ja nyt olen kehittänyt itselleni pienen matto-ongelman. Tämä tila on sellainen risteyskohta, kulkua on työhuoneeseen, keittiöön, kellariin ja kylppäriin. Niin, ja tietty ulos, onhan tämä eteinen, vaikkei tuota sisäänkäyntiä varsinaisesti juurikaan käytetä.

Mielessäni on jonkinmoinen luonnonkuitumatto, sillä tilasta on näköyhteys niin keittiöön kuin työhuoneeseenkin, ja niissä molemmissa on luonnonsävyiset juuttimatot. Onneksi näin kesää kohti mentäessä matolla ei ole mikään kauhea kiire, ja voin pohtia hankintaa rauhassa. Tässä tilassa mattovalinnan haasteelliseksi tekee huoneen muoto. 140×200 kokoinen matto näyttää vähän typerältä, parempi olisi esimerkiksi 160×200, tai jopa 160×190, mutta sellaisia on harvemmin tarjolla, ja teettäminen tulisi äärettömän kalliiksi.

Mutta, nyt täällä vallitsee ihana päikkärihiljaisuus, ja otan siitä ilosta kaiken irti. Pari lehteä on jäänyt ajan puutteen vuoksi lukematta, ja niihin tartun nyt!

Kivaa torstaita!

Niin juu, niitä kuvia ennen remppaa löytyy täältä.