Kävin aamulla Klaaran kanssa niinkin ylellisessä tavaratalossa, kuin paikallinen Tokmanni. Tarkoituksena oli ostaa uuninpuhdistusainetta (juu, uudesta uunista täytyy pitää hyvää huolta!), ja sitä toki löysimmekin, mutta mukaan tarttui myös vajaan viidentoista euron musta metallilyhty. Ajattelin lähinnä nostaa lyhdyn rappusille viikonlopun kunniaksi, mutta koska kannoin sen jostain syystä keittiön pöydälle, suunnitelmat menivät uusiksi!

Lyhty näyttikin silmääni sen verran kauniilta tuossa keittiön pöydällä, että enpä taida raaskia viedä sitä ulos. Jääkööt se keittiön tunnelmantekijäksi! Ja, mikäli hitti paljastuukin hudiksi, on tällä mustalla metallipompelilla aina paikka ulkorappusilla!

Edullista sisustamista! Joskus näinkin! 🙂

Myönnän, olen jo aikoja sitten luopunut iltakuvaamisesta, enkä oikeastaan koskaan kuvaa kotiani blogiin keinovalossa, mikä tietenkin tekee koko bloggaamisesta haastavaa näin pimeään vuodenaikaan. Valokuva, valo ja ennenkaikkea luonnonvalo, ovat asioita, joita olen napakasti sitonut toisiinsa. Toki edelleen liputan Suomen valoisalle kesälle ja luonnonvalolle, mutta selvitäkseni tästä vuoden pimeimmästä ajasta haluan saada kuvata myös nyt. Vaikka ennen puolta päivää pitäisi olla se paras hetki valon kannalta, on sisällä pimeää ja kameraan joutuu säätämään ihan tolkkutomia valotusaikoja. Kun ISO-luvunkin haluaa pitää kohtalaisen pienenä, tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että kameran on oltava jalustimella, ja aina tämäkään ei täysin riitä, sillä pieni napin painaminenkin aiheuttaa huterammassa jalustassa kameran tärähdyksen.

Kamera ja objektiivi: Olympus OM-D E-M 10 / 45mm F1.8 Kuva: ISO 250, 45mm, valo -0,7ev, F/1,8, sulkimen nopeus 1/20 

Tämä ei nyt ole mikään Olympus yhteistyöpostaus vaan puhtaasti oma “hitto vie, mitä kuvia” -oivallukseni. Katselin näet keittiön työtasoa “sillä silmällä”, ja mietin, että tuostahan nappaisi kauniin kuvan. No joo, ehkä joku insatkuva enintään, oli ensimmäinen ajatukseni, mutta päätin kokeilla Olympuksen lainakameraa näin iltaolosuhteissa keittiön ikävässä keinovalossa.

Ja mitäpä vielä, vapaalla kädellä (kiitos vakaimen!!!!) ISO 250, ja kuvat ovat tässä! Voinen sanoa, että meillä on keittiössä oikeasti tosi pimeää, kun pari kattovalaisinta puuttuu. Nämä kuvat ovat siis ihan vain hetken mielijohteessa räpsäistyjä, ilman jalustaa ja huom: Ilman jälkimuokkausta!

Kamera ja objektiivi: Olympus OM-D E-M 10 / 45mm F1.8 Kuva: ISO 250, 45mm, valo -0,7ev, F/1,8, sulkimen nopeus 1/40

Mä en tiedä voiko valokuvausta tästä enää helpottaa. Jos siis olet etsimässä itsellesi laadukasta kameraa, mutta parin tonnin jämerä kalusto kauhistuttaa, suosittelen testaamaan Olympuksen minikokoiset järkkärit! Vaikka olen ollut kamerasta tosi innoissani, niin nyt kyllä veti viimeistään suun messingille! Ja, nyt siis ihan jokaiselle kotikuvaajalle: Tälläiset kuvat osaa ottaa jokainen!
Tuo mulla oleva kamera löytyy tästä linkistä.

Kamera ja objektiivi: Olympus OM-D E-M 10 / 45mm F1.8 Kuva: ISO 250, 45mm, valo -0,7ev, F/1,8, sulkimen nopeus 1/20 

Niin, että ehkä blogissa tulee jatkossa näkymään enemmänkin näitä iltakuvia. Nytkin olisin voinut vaikka kuvata chorizopiirakan lopun, ja serkkuni tuoman ihanan höttöleivoksen, mutta jämähdin tuohon yhteen kohteeseen. 🙂

Ihanaa iltaa!

Sen sijaan, että kirjoittaisin joihinkin ravinnollisiin seikkoihin liittyvästä ryhtiliikkeestä, ajattelin mennä ihan sisustuslinjalla tänäkin aamuna. Pahoittelut siis mahdollisesti harhaanjohtavasta otsikoinnista.

Keittiön yleisilme alkaa olla aika valkoinen verrattuna siihen, mitä se oli muuttaessamme taloon. Tumma laminaattilattia on poissa, samoin toisen päätyseinän musta-hopeinen tapetti. Seinissä on uusi valkoinen pinta, ja vanha puolikiiltävä puukatto on muuttunut rauhallisen himmeäksi.
Samalla kun maalasimme keittiön suuren ruokapöydän valkoiseksi, sudittiin myös mieheni nikkaroima sivupöytä samalla maalilla. Molemmista löytyy ennen-kuvat mukavuusalueen ulkopuolelta -postauksesta.

Vaikka olenkin valkoisen ystävä, ja suosin vaaleita pintoja, pitää valkoisella olla myös kontrastia, jottei lopputulos ole pliisu tai liian romanttinen. Olen pitkään pyöritellyt mielessäni Tine K:n mustia seinätarjottimia, joita halusin ripustaa seinälle kaksi päällekäin. No, nuo olivat toisessa eilisistä paketeista, ja nakuttelin ne illalla seinään, juuri kuten olin ajatellutkin. Ja, kylläpä tuli ryhtiä! Ihan mahtavat – ainakin omasta mielestäni!

En ole liian graafisen mustavalkoisen ystävä, ja siksi mustaa ei meillä sisustuksessa ole paljon. Valkoisen ja mustan lisäksi pidän harmaasta, joka luonnonsävyjen ohella lämmittää mustan ja valkoisen liittoa. Niinpä meillä on paljon myös Tine K:n koritavaraa, jota tilasin jälleen lisää. Suuri korikassi ja basmarket-korit sopivat työtason alle ja toimivat meillä jonkinlaisena “lajitteluastioina”. Paperinkeräykseen menevät lehdet ja mainokset, sekä kierrätyspullot on helppo heittää tuonne tason alle omiin koreihinsa. Myös isot lisäravinnepakkaukset on kauniisti piilossa yhdessä korissa.

Keittiöremontti on nyt siinä pisteessä, että tarvitsisin mieheni kotiin, jotta voimme jatkaa hommia. Yksin on oikeastaan aika mahdotonta tehdä nyt mitään. Tai siis ei yksin, vaan kahden apulaisen kanssa. Tiedättehän…? Niinpä tuolla työtason alla näkyy esimerkiksi liesitaso, joka on yhä visusti paketissaan. 🙁

Mutta pieniä kivoja yksityiskohtia oli pakko hankkia keittiöön jo. Nicolas Vahen pakkaukset ovat niin kauniita, että ihan käyttöelintarvikkeitakin on ilo pitää esillä. Tine K:n mustavalkoinen marokkolaispurkki kätkee sisäänsä teepussit, ja se on kiva nostaa pöydälle teeaikaan.

Eli, muunmuassa sellaisia juttuja se postipoika eilen Homenordista tänne kuljetti. Jotain vähän jouluistakin siellä oli seassa, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kivaa tiistaipäivää teille!

Kunnon flunssahan siitä sitten kehkeytyi, tai olisiko niin, että edellinen sai uutta tuulta purjeisiinsa. Ei auta kuin kärsiä.
Mutta, tänään on niin hyvä postipäivä, että hetken jopa mietin, olenko vahingossa mennyt perustamaan sisustusliikeen. Hiukan harmitti, kun en ehtinyt perjantaina aikaisen lähdön vuoksi postiin, mutta sain odottamani paketin kuitenkin tänään, ja Rouva Postinkantaja toi vielä toisen ison pahvilaatikon ovelle. Niinpä maanantai on kulunut pyykinpesun, ruuanlaiton, niistämisen  ja “kuorman purkamisen” parissa. Pieni nuhanenäinen apulaiseni kyllästyi puuhiin ja simahti keittiön sohvalle jo aamupäivästä, ja siinä tuo onkin nyt sitten kuorsannut jo pari tuntia.

Ihanat ihanat Hobstar -lasit ovat vihdoin mulla! Tilasin nämä oikeastaan joulukattausta ajatellen. Meillä kun on lähinnä vain nättejä jalallisia laseja, mutta ei mitään matalampaa ja samaan aikaan vähän juhlavaa. Ja kyllä, mun mieli vaeltaa jo aika pitkällä joulussa. Ehkä tämä vuoden pimein aika vaatii seurakseen sen joulunodotuksen; jokin valo tunnelin päässä. 🙂

Konepestävät lasit on tarkoitettu sekä kylmälle, että kuumalle juomalle, joten voihan näistä tarjoilla vaikka mitkä glögit ja totit. Ensimmäiseksi ajattelin kuitenkin kokeilla ihan vain lattelasina, vaikka kahvinjuonti sai pohtimaan, olisiko sittenkin pitänyt hankkia myös korkeampaa mallia…

Anyway, taas yksi syy lisää odottaa keittiön valmistumista ja avohyllyjä.

Nyt hetkeksi keittiön divaanille pötköttämään, ennen kuin eskarilainen tulee kotiin!

Kivaa maanantaita!

Tuntuu, että joka marketti tarjoaa tällä hetkellä jos jonkin näköistä halloween-sälää. Mä en oikein tiedä… Ihan kiva, että pimeän syksyn keskelle on vaakiintunut taas yksi amerikanjuhla, mutta silti tuo kaikki sälä ja roina ahdistaa. Toinen seikka, mistä en oikein pidä, on suomalaisen pyhäinpäivän sotkeminen tähän kaikkeen sirkukseen. Olen ehkä vähän konservatiivi näissä juhlapyhissä, ja pelkään, että niinkin arvokas päivä, kuin pyhäinpäivä,  jää amerikkalaisen humputuksen jalkoihin. Kaksi eri asiaa sotketaan toisiinsa…

Niin tai näin, perheessämme asuu kohta 6-vuotias poika, ja halloween jos mikä on jännä juttu. Kurpitsalyhdyt, hämähäkit ja lepakot ovat tänä vuonna ehkä coolimpia kuin koskaan ennen. Poika on askarrellut ja värittänyt viime päivät ahkerasti halloween-aiheisia juttuja, ja niinpä meille syntyi idea kivoista kauhuvaloista, joiden tekeminen onnistuu lapselta helposti pienen avustuksen myötä. Muuta ei tarvittukaan kuin eri värisiä askartelupahveja, sakset, liimaa, muutaman euron led-valosarja ja teippiä.

Ja, kun ”All Hallows’ Eve” on juhlittu alta pois, meillä on taas tavalliset tunnelmavalot käytössä. (Tosin, idea jalostuu varmaan seuraavia juhlapyhiä ajatellen.)

Pelottavat, eikö?! Näitä ei sitten polteta yöllä… 😉

PS.Vaikka led-valojen ei pitäisi isommin kuumentua, mä olen silti sitä mieltä, että mitään tälläisiä sähkötuunauksia ei kannata jättää valvomatta.

Kannoin tänään oliivipuun kuistilta sisään. Ihan vain siksi, että sisällä on niin kylmä, ja uskon huonelämpötilan olevan oliivipuulle mitä parhain talvehtimista ajatellen. Ja tietysti sillä, että näin sisällä siitä on enemmän iloa!

Olkkarissa ollaan jo nyt alle parinkymmenen asteen lämmössä, ja talven tullen huone kylmenee entisestään. Tai ainakin jos ei tule kunnon talvea ja lunta. Lumella kun saa suojattua kivijalkaakin kivasti. Mulla on myös kasvilamppu, jonka avulla aion huijata puuraukan uskomaan meidän olkkaria kreikkalaiseksi talveksi! 🙂 Eihän se punainen valo mikään sisustuselementti ole, mutta aion pitää oliivipuustani kynsin hampain kiinni! Mistä tulikin mieleeni, että pienempi puu on yhä ulkona! Hups!

Z1 -valaisin roikkuu edelleen olohuoneen katossa. Jotenkin se ei mene ihan yksiin tuon Tine K:n sohvapöydän kanssa, ja olenkin alkanut pohtimaan, siirränkö valaisimen makuuhuoneeseen jo, kuten aikanaan on tarkoituskin, vai jättäisinkö valaisimen tähän ja miettisin uutta sohvapöytäratkaisua. Mutta nämä on näitä, joita ei uskalla edes sanoa kotona ääneen. Tuokaan pöytä kun nyt ei mikään ihan hirveän vanha vielä ole, ja melkein itseni tuntien tiedän, että uusi sohvapöytä tarkoittaisi myös olkkarin ja pianohuoneen mattojen vaihtamista jne… Joo, taidan kiikuttaa valaisimen yläkertaan ja katsella olohuoneeseen  jonkin siromman valaisimen! Tulee varmasti halvemmaksi! 🙂

Kannatti muuten purnata siitä eilisestä pimeydestä! Johan paistaa ja kirkkaasti. Ilo on katsella myös puhtaiden ikkunoiden läpi!

Nyt lounasta pöytään, ja pienempi unilleen. Isomman kanssa jatketaan halloween-askarteluja. 🙂

Kivaa keskiviikkoa!

Tallenna

Maanantai ei ehkä ole päivistä paras kukkashoppailuun, ja ymmärrettäväähän tuo onkin. Koska tänään nuorimmaisen terveys kuitenkin vaati lääkärireissua “kaupunkiin”, hyödynsin autoilun ja nappasin mukaani hiukan piristystä uuteen viikkoon. Valikoimat eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta hortensian oksat täyttivät kukkakaipuuni nopeasti.

Nyt kun sairastelut tuntuvat sitovan meitä tiivisti kotiseinien sisäpuolelle, huomaan kaipaavani järjestystä ja harmoniaa ympärilleni. Jos kesäelämä on sitä, että kirmataan ulkona, ja sisällä käydään vain pikaisesti kääntämässä, on elämisen meno kääntynyt totaalisesti päälaelleen. Elämä keskittyy juuri nyt neljän seinän sisään totaalisemmin kuin koskaan.

Vaikka toki odotan, että talouden jokainen potilas saataisiin vihdoin terveeksi asti, ja elämään palaisi tasapaino ulkoilun ja sisällä istumisen välillä, nautin kyllä ihan hurjasti tästä kotoilustakin. Onhan siinä oma ilonsa, kun kynttilöitä voi polttaa aamusta iltaan.

Samalla aloin pohtia, että taidan ottaa kukkaterapian ihan maanantaitavaksi. Yhtälailla kuin paljetit tuovat säihkettä arkeen, saa leikkokullakin pikkuisen luksusta maanantain harmauteen!

Mutta nyt niitä keittiön tasoja pohtimaan. Aikataulu on pahasti jäljessä, ja myönnän, että leikkokukkia enemmän, ensi maanantaina piristyisin kunnollisesta induktioliedestä!

Ihanaa uutta viikkoa!

Hei, ja ihanaa sunnuntata kaikille!
Täällä alkaa sairastelut olemaan voiton puolella, ja rehellisesti sanoen, toivon, että tässä tuli omalta kohdaltani kiintiö tältä vuodelta täyteen. Ja vaikka seuraavaltakin vuodelta, niin tylsää (ja raskasta) tuollainen petipotilaana oleminen on, kun ihan ei kuitenkaan voi petipotilaana sairastaa.

Pientä rimakauhua kolmen radiohiljaisuudessa vietetyn päivän jälkeen, tuntuu, kuin blogissa ei olisi käynyt viikkoon. Sainkin jo tuonne perheblogi? -postaukseen ihmettelyjä, kuinka ylipäätään olen ehdolla minnekään, kun blogissani ei ole uusia tapahtumia. Myönnän, että bloggaajalla olisi hyvä olla varastossa “jemmapostauksia” tälläisten sairastelujen varalle, mutta itse koen mukavammaksi sitoa postaukset tähän hetkeen. Juuri nyt, on se, mitä haluan kirjoitaa ja teille jakaa. Ja, myönnän myös, että blogiin tulee juuri niin monta postausta, kuin ehdin ja pystyn luomaan. Jemmaan saakka niitä ei valitettavasti tässä elämäntilanteessa riitä.

Yritän tänään kuroa nuo kommentteihin vastailut ja palata muutenkin tähän bloggaajan arkeen. Kotona on myös aimo annos kotitöitä, jotka ovat saaneet odottaa itseään. Ihan pieni harmituksen aihe on myös keittiön työtasot, joiden kanssa oli alunperin tarkoitus tämä viikonloppu viettää. No, pienet viivytykset ovat remontissa enemmänkin sääntö, kuin poikkeus.

Loppuun vielä superduo. Klaara soittaa ja Alma laulaa! 🙂

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä.

Ihanaa sunnuntaita teille kaikille!

Hitsi, miten pimeä päivä. Ulkona tuuli senkun tuivertaa, sade ropisee ikkunoihin, ja sisälläkin on kylmä. Vatsaflunssa on selätetty  ja vuorossa on ihan tavallinen flunssa. Kyllähän tässä jo saatiinkin kunnon sairastelukierre tällekin syksylle, hitto! Päässä humisee ja korvissa kutisee…

Pari hämärää kuvaa keittiöstä, tai lähinnä tuosta toisesta päädystä. Tässä me vietetään aika pitkälti päivät. Telkkaria keittiössä ei ole, mutta lapset leikkivät leluillaan, tai sitten keittiön pöydän ääressä piirretaan, väritetään, askarrellaan tai pelataan. Huone on talon lämpimin, koska lattian alla on kellari, ja alakerran kattilan hormi kulkee keittiön läpi ylös. Se näkyy tuossa korituolien takana, ja lämmittää siitä kivasti koko tilaa.

Eilen kannettiin yläkerrasta turhanpanttina ollut divaanikin tälle puolelle. Tuleepa sekin käyttöön. Taulun ajattelin ripustaa seinälle, mutta kuten oli puhetta, taidan ensin metsästää käsiini niitä taulutarroja!

Mustanruskea ruokapöytä muuttui valkoiseksi, ja huone on taas himpun verran valoisampi. Tämä väri ei ole läheskään niin epäsiisti, kuin aikaisempi, joka näytti aina pölyiseltä ja likaiselta (ja tietysti myös olikin kumpaakin).

Nyt taikomaan ruokaa pikkupotilaille. Pysykäähän terveinä siellä!

Eli kuvia lastenhuoneesta.
Lasten valtakunta taasen on ehkä hiukan harhaan johtava, tuntuu kuin lasten valtakuntaa olisi koko muu talo, paitsi lastenhuone. Meillä kun on reilusti lelukorit ja satukirjat keittiössä, ja vietämme lähes kaiken ajan siellä.
Jotenkin mukavaa, kun koko perhe on samassa tilassa, ja kaikki puuhailevat juttujaa. Lastenhuone palvelee leikeissä oikeastaan silloin kun esikoisella on leikkikaveria, hän haluaa rakentaa suuren junaradan tai muun ison rakennelman, tai silloin, kun lapset tekevät majan kerrossängyn alapedille.
Kysytte usein kuvia lastenhuoneesta, mutta koska tuolla nyt ei juuri mikään ole muuttunut, en ole jaksanut kuviakaan päivitellä. Eilen, vaihtaessani Klaaran lakanoita, päätin kuitenkin nappasta jonkun kuvan. Toivottavasti näistä nyt on jotakin iloa!

Klaara nukkuu yönsä lastenhuoneessa, mutta pikkumies kömpii illalla meidän sänkyymme, josta kannamme pojan sitten jatkamaan uniaan omaan sänkyyn. Tosin yöt joina mieheni on poissa, ovat pojalle spesiaaleja. Hän tietää hyvin, että näinä öinä äidin vieressä saa nukkua vaikka aamuun.
Lastenhuoneessa nukutaan, mutta sillä on tärkeä merkitys myös säilytystilana. Molemmilla lapsilla on puinen vaatekaappi ja huoneessa säilytetään tietenkin suurin osa leluista. Lehtiä, kirjoja, värityskirjoja, pikkuautoja ja pehmoleluja. No, juttuja, mitä nyt lastenhuoneessa yleensäkin on….

Klaara nukkuu edelleen päästävedettävässä pinnasängyssään, johon hän muutti Leanderin kehtokeinun jälkeen. Vielä ei ole tullut tarvetta vaihtaa laidattomaan sänkyyn, ja toivon, ettei tulekaan, sillä pidän tuosta sängystä todella paljon.

Molemmilla lapsilla on samanlaiset vaatekaapit, ja ne on sijoitettu ikkunan molemmin puolin. Ikään kuin Klaaran puoli huonetta, ja Niilon puoli huonetta. Toistaiseksi tämä yhteismajoitus siis toimii meillä moitteetta.

Lastenhuone(kin) on yhä listaton, sillä tähän huoneeseen ei tule vielä sähköjä. Toiveissa nyt kuitenkin olisi, että tämä talvi saataisiin jo elää vähemmällä jatkojohtomäärällä, ja lastenhuokin saisi kiinteät sähkökalusteet.

Reipasta aamua ja iloista tiistaita!

PS. Laitoin eilen Instagramiin kuvan astiakaapista hyllyineen.