Tarkkasilmäiset ovat ehkä huomanneetkin, että keittiö on ollut toistaiseksi ilman vetimiä. En nyt muista, miten tarkkaan keittiö täällä blogissa on näkynyt, mutta instaseuraajille joitakin kuvia olen ainakin jakanut. Vedinten puute taasen, on johtunut niinkin yksinkertaisesta jutusta, kuin valinnan vaikeus.
Mulle oli alunperinkin selvää, että keittiöön tulee perinteiset kuppivetimet. Kun sitten jossain kohtaa mieheni kuullen selitin tulevia vetimiä ystävälleni, mieheni tyrmäsi koko ajatuksen. Ei kuppivetimiä ainakaan!

No, eipä auttanut muu kuin alkaa miettimään vedinasiaa uudelleen. Pakotin mieheni katselemaan kymmeniä eri vedinmalleja niin netistä, kuin rautakaupoistakin. Jossain kohtaa väsytystaktiikka tuotti tulosta ja ääni muuttui kellossa; Valitset kulta juuri sellaiset vetimet kuin haluat! Kyllä ne kuppivetimetkin käyvät.
Ja, kas näin, sain tahtoni jälleen läpi! 🙂

No, mutta sitten alkoikin niiden täydellisten kuppivedinten metsästys. Harmaan sävyä, ei liian kiiltävää tai uuden oloista. Ei messinkiä, ei teräviä reunoja, ei liian pienet jne… Netistä löytyi kauniita oikeasti vanhojakin vetimiä, mutta tarpeeksi monta samanlaista olikin sitten mahdotonta löytää. Vanhat vetimet ovat myös nykymittoihin nähden aika pieniä.
Jatkuvasti palasin selailemaan Helakaupan valikoimaa, muistin, että äidin kanssa oltiin tuolta joskus joitakin antiikkiheloja tilattukin. Nettisivuilla ei ollut hintatietoja, mutta nopeasti sain ne meilillä, ja parin kuukauden mietinnän jälkeen meillä on nyt siis vihdoin vetimet keittiöön. Hintaa vetimillä oli tuplasti verrattuna esim. Ikean tai Clas Ohlsonin vastaaviin, mutta koska silti puhuttiin muutamista euroista, en pitänyt tätä lainakaan kalliina sijoituksena. Nyt vedinten ruuviväli on sekin standardin mukainen, joten kyllästymisen sattuessa ne on helppo vaihtaa.

Tasojen puuttuessa laatikostot on ollut helppo avata myös ilman vetimiä, mutta nyt ollaan siinä kohtaa remonttia, että jonkinlaisilla hantaakeilla on ihan oikeasti jo tarvetta! Näitä siis ruuvaillaan tänään!

Kyllähän ne vähän taas tuovat uutta ilmettä. Ja, tuntuu vihdoin siltä, että asiat etenevät!

En tiedä teistä, mutta minä ainakin odottelen lunta jo kärsimättömänä. Kura, ja märät lehdet, kulkevat jaloissa joka paikkaan, ja olen kyllästynyt niihin totaalisesti. Piha ei näytä oikeastaan miltään, tai jos joltain, niin lähinnä kamalalta. Kaunis valkoinen lumihuntu olisi siis enemmän kuin tervetullut!

Tänään mulla on ollut pieni maalauspaja piharakennuksen vintillä (liityen keittiöön tietysti), ja samalla kun tuossa olen kulkenut toppatakki päällä, edestakaisin sisään ja ulos, päätin napsaista muutaman kuvan myös ulkoa.

Olen koittanut laittaa molempien sisäänkäyntien yhteyteen hiukan talvimaista ja ehkä joluistakin tunnelmaa, mutta kyllä kaunis lumi ehkä viimeistelisi paikat paljon paremmin. Piilottaisi rumat yksityiskohdat, lian ja mudan.
Edelleenkään en pidä noista kaiteista yhtään, ja viime jouluna toivoinkin, että vuoden päästä niitä ei enää olisi. Vaan nyt ei kyllä revetä millään kaidehommiin, joten odotellaan kevättä. Tarkoitus on siis laittaa sellaiset hyvin perinteiset valkoiset puukaiteet niin tähän tasanteelle, kuin toisen sisäänkäynnin rappuihinkin.

Sisällä vallitseekin sitten täyskaaos. Hermoja kiristää ja pinna venyy, mutta koitan tsempata itseäni ajatuksilla valmiista keittiöstä. Kaaos on väliaikaista, ja jossain kohtaa sen on pakko helpottaa!

Eli ei mulla oikeastaan ollut muuta. Kuraisen likaisia terveisiä tiistaille!

Nyt kuppi kuumaa, ja sitten taas hommiin!

Kyllä vain, perjantain jälkeen hymy on ollut herkässä, ja mieli iloinen. Nimittäin se perjantainen reissu pääkaupunkiseudulle ei ollut ollenkaan turha, vaan pikemminkin välttämätön keittiöremontin etenemisen suhteen. Takaisin kotiin ajelimme myöhään ilalla, mutta iloisina, sillä vihdoin meillä on se kauan kaivattu allas!

Allashan on viivästyttänyt projektia todella pahasti. Meille lupailtiin ensin Ikeasta, että allas tulisi lokakuun puolivälissä, mutta sen jälkeen saapumisajankohta siirtyi kuukaudella eteenpäin. Ikean sivuilta kirjasin itselleni tuotteen valvottavaksi, eli, siinä vaiheessa kun allasta taas olisi varastossa, saisin asiasta ilmoituksen. Vaan sitten kävikin niin, että koko hemmetin allas poistui Ikean sivuilta, eikä sitä ollut enää valikoimissa. Ilmoitusta ei siis tulisi.Koska allas on malliltaan sen verran erikoinen, vaatii se keittiön tasoilta omanlaisensa muodon. Kun alkoi olla epävarmaa tuleeko allasta ollenkaan, tai ainakaan tämän vuoden puolella, olisi ollut aika riskipeliä tehdä työtaso vain tätä kyseistä tiskiallasta varten. Niinpä hommat seisoivat, ja oikeastaan vaan odotimme, jotta jokin asia varmistuisi.

Torstaina mieheni sitten lopulta soitti Ikean asiakaspalveluun, ja kyseli, että onko sitä allasta lopultakaan tulossa, koska emme voineet seurata asiaa Ikean nettisivuilta. Ja mitäpä muutakaan asiakaspalvelu kertoo, kuin että Espoon myymälään on tullut allasta, ja varastossa on 11 kappaletta! Vantaaltakin löytyisi pari. Tosin, näiden jälkeen ei taas ole tietoa, koska uusia on saatavilla.

Espooseen ja takaisin. Ehkä vähän hulluakin, mutta nytpä me päästään eteenpäin! Ja, voi että mä olen iloinen! Eilen ajeltiin taas, ja käytiin hakemassa myös “välitilan” laatat. 8 neliötä kaakelia, jota en jaksanut pitkään aikaan edes miettiä, sillä koko keittiö sai mut vaan kiukkuiseksi. Mutta ei enää, sillä nyt mä tiedän, että me saadaan keittiö valmiiksi ennen joulua. Ainakin melkein! 🙂

Ikeasta nappasin mukaani hyasintteja ja Kodin Terrasta laattakaupoilla amarylliksen. Ostin myös itselleni joululukemista, Hus & Hem, Lantliv ja Landhaus Living, kaikista ihana jouluinen numero, joita olen selaillut hassussa, iloisessa ja jouluisessa, hurmoksessani.

Sellainen viikonloppu täällä siis. Entä mitenkäs hyvinvointiviikko? Oikein hyvin, vaikka perjantaille mahtuikin nopea mäkkärireissu ja irtokarkkia. Mutta voiko tälläisenä aurinkoisena päivänä, yli kymmenen tunnin yöunien jälkeen, olla muuta kuin iloinen ja hyvinvoiva?! Ei millään!

Suloista sunnuntaita!

Instagramin seuraajille laitoinkin kuvia heti tuoreeltaan Bloggers’ Inspiration Day -päivätapahtumasta, jossa osallistuin Hobby Hallin stailaushaasteeseen. Indiedays ja Hobby Hall olivat järjestäneet tapahtumaan “riisutun” makuuhuoneen, jossa bloggaajat pääsivät koettamaan stailaustaitojaan kellon tikittäessä. Aikaa oli nimittäin vain 10 minuuttia!

Minut, Rilla ja Minttu oli kutsuttu aloittamaan haaste, ja tietysti näin rohkaisemaan myös muita ottamaan osaa stailausprojektiin. Samalla me kolme bloggaajaa olemme nyt mukana Hobby Hallin ja Indiedaysin kampiksessa, jossa teillä on mahdollisuus päättää, kuka onnistui tehtävässään parhaiten!

Heti pelipaikalle saavuttuani loin tietysti pikaisen vilkaisun tuotteisiin, joita meillä oli käytettävänämme. Pieni tutkiminen oli sallittuakin, sillä itse pääsin stailaajaksi heti ensimmäisenä, ja päivän mittään stailausta seurasi useampi silmäpari, joka samalla sai tietenkin tutkia Hobby Hallin mallistoa ja valmistautua omaan vuoroonsa. Siitä huolimatta, aika äkkiä oli selvillä, minkä värimaailman valitsin omaan makuuhuoneeseeni. Punavalkoiset sekä luonnonsävyt saivat jäädä hyllyyn, tartuin nopeasti turvaväriini, eli harmaaseen!

Hobby Hallin harmaat pellavalakanat löytyvät meiltä kotoakin, ja niiden sävyyn sekä laatuun olen ollut todella tyytyväinen. Niinpä oli helppoa valita lakanat, joiden ympärille makuuhuone alkoi rakentua. Sivupöydäksi ja sängynpäädyksi valitsin valkoiseksi maalattua rautaa, ilmavia kalusteita. Sellaisena pidän myös Yki Nummen pöytävalaisinta, vaikka tyylillisesti se onkin täysin eri aikakaudelta.

Erilaisten taljojen ja harmaiden mattojen lisäksi, tekstiilihyllyssä nimeäni huusi kauniit sametit, metallikuidut, sekä strassi- ja paljettimaiset tähtikoristeet. Näistä tuli heti jotenkin joulunjuhlava tunnelma, vaikka perinteiset punaiset jäivätkin hyllyyn. Metallinhohtoa löytyi myös Iittalan tarjouluvadista ja tuiketta erilaisista tuikkukipoista.

Kahvikuppien skippaaminen, ja korvaaminen yhdellä viinilasilla, herätti tietenkin vihjailut yhden hengen viiniaamupalasta, mutta kielsin moiset puheet heti ja jyrkästi. 🙂 Mä nimittäin en ollut stailatessani miettinyt tätä makuuhuonetta lainkaan huoneena, josta heräisin. Kuvittelin sen enemmänkin tilana, jonne itse pakenisin mielelläni raskaan päivän jälkeen. Ja vaikka ihan vain yksin, viinilasi seurassani!

Ja sitten valmis lopputulos. 10 minuuttia on lopulta ihan hyvä aika, enkä missään nimessä olisi halunnutkaan enempää. Siinä kun on aina riskinsä, että ei osaa lopettaa! 🙂

Mutta sitten kampanja, johon pääsette mukaan:

Nimittäin kampanjasivulla on kuvia valmiista stailauksista, ja teillä arvoisa yleisö, on valta päättää, mikä niistä on paras!

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan jouluinen palkinto: Koodin flanelliruutupussilakanasetti + flanellialuslakana kahdelle, sekä kaksi Iittalan Taika-mukia. Palkinnon arvo on 117,70 euroa, eli ihan mukava summa, ja palkinnon voi kääriä joko oman kuusen alle, tai riittäähän siitä myös jaettavaksi!
Eli, kipinkapin osallistumaan. Kisa löytyy täältä.

Kivaa iltaa!

Maanantaimoodista jo tänään aikaisemmin kirjoittelinkin (kiitos vastauksistanne, palailen niihin myöhemmin, ja nyt mulla on listaa sekä apteekkiin, että superfood-hyllylle :)), mutta ihan pakko vielä tuohon jaksamiseen ja pimeän kauden ylipääsemiseen tarttua vähän toisellakin tavalla. Nimittäin tunnelmalla ja kynttilätunnelmallakin on aika iso merkitys syksyn siedettävyyteen!

Itselläni on hauska (tai no, se niin hauska ole, mutta kuitenkin) muisto tuoksukynttilöistä. Nimittäin joulukuussa 2008 kun olin juuri palannut esikoisen kanssa sairaalasta kotiin, ja byby blues iski vasten kasvoja oikein kunnolla, soitti ystävä ovikelloa tuodakseen tekemäni PartyLite -tilauksen. Mieheni mennessä avaamaan ovea, minä istuin makuuhuoneessa vauva sylissäni ja itkin minkä pystyin. Niin no, tietenkin annoin ohjeet, joissa piti valehdella, että olin juuri saanut vauvan rauhoittumaan, eikä missään tapauksessa saa kertoa, että itken. Jälkeenpäin taisin ymmärtää itsekin, että ystäväni, tuolloin jo kahden lapsen äiti, varmaankin tajusi tilanteen oikein hyvin.

No, sellainen se baby blues on, mutta niillä itse knttilöillä olikin sitten paljon suurempi merkitys. Elettiin joulukuuta, ja tilauksessani oli erilaisia jouluntuoksuisia tuikkuja, joiden voimalla elin ensimmäiset vauvaviikot. Joka ikinen aamu sytytin yhden joululta tuoksuvan tuikun, ja pidin lähes ikuista tulta yllä. Ja tuolloin ne tuikut, ja se kynttilän tuoma tunnelma, olivat hirvittävän tärkeitä. Ne pitivät jollakin tapaa elämänsyrjässä kiinni, toivat päivääni rytmiä ja sitä jotain, mikä puuttui elämästä koliikkivauvan kanssa. Paljon ei ole noilta viikoilta mieleen jäänyt, ja hassulta jopa tuntuu, että muistan ne kynttilät varmaan paljon paremmin kuin monet vauvaan liittyvät asiat.

Tuolloin kuitenkin mulle jäi jokin kynttiläfiksaatio, ja joka ikinen syksy, ja sen pimeimmät päivät, yritän polttaa kynttilöitä, minkä pystyn. Kynttilänvalo ja sen tuoma tunnelma kompensoivat muuten niin lohdutonta ja pimeää vuodenaikaa. Ja, vaikka toki sillä liikunnalla, ravinnolla ja unella on osuutensa jaksamisen kanssa, niin väitän, että oikeanlaisen tunnelman luominen ja pimeyden “hyväksikäyttäminen” ovat tärkeitä siinä, missä nuo edellämainitutkin. Meillä, itse asiassa, poltetaan kynttilöitä niinkin paljon, että muistan hyvin appiukkoni joskus tokaisseen, että “tapa se on lämmittää tuokin”. Tästä onkin jäänyt elämään vitsi, ja aina kun tarkoitukseni on sytytellä kynttilöitä, kerron ryhtyväni lämmityspuuhiin.

Pidän kovasti noista Tine K:n tuoksukynttilöistä, niissä on jotenkin niin luonnollinen ja lämmittävä tuoksu. Mutta, jostain voisi kyllä koittaa hommata niitä PartyLite tuikkujakin, ihan vaikka vain verestämään vanhoja muistoja, jotka aika on onneksi jo ehtinyt kullata.

Tunnelmallista (kynttilöiden valaisemaa) iltaa!

Tarkoitus ei ollut jättää blogia retuperälle koko viikonlopuksi, mutta niin vain kävi, ja kylläpä tuli tosiaan lomailtua! Välillä on oikeastaan ihan hyvä sulloutua koko perhe paikkaan, josta ei pääse niin vain poistumaan. Joskus heikompi nettiyhteyskin on oikeastaan ihan paikallaan, ja sen sijaan, että nenät liimautuisivat ruutuihin, ollaankin yhdessä ja kunnolla läsnä!

Viikonloppu teki hyvää paitsi itselleni, myös koko perheelle. Tänään ollaan väsyneitä, mutta iloisia ja onnellisia. Kotiin on aina kiva palata – minilomienkin jälkeen. Ensimmäinen homma kotona oli tietenkin lämmittäminen, sillä talo on päässyt parissa päivässä aika kylmäksi. Suurin osa lumista oli sulanut pois viikonlopun aikana, eikä talvinen maisema ole kuin muisto vain. Lumen suhteen palasimme siis lähtöruutuun.

Lämmitetään, pestään pyykkiä ja mennään ajoissa nukkumaan. Siinäpä tämän isänpäiväillan ohjelma. Huomenna taas uudella innolla ja uusia juttuja kohti.

Leppoisaa sunnuntaita ja onnitteluja isille!

Tuttavallisemmin makkari. Näyttää jotakuinkin samalta kuin aina ennenkin, ja odottaa kiltisti remontointivuoroaan. Tehtävälistalla on uusi sisäkatto ja seinien mahdollinen uudelleenlevytys. Makuuhuoneen komeroilla, aulaan antavalla sisäikkunalla ja tietenkin ovella on kaikilla kauniit vanhat harmaaksi maalatut puulistat. Listoitus vain on jäänyt aikoinaan huokolevytyksen jalkoihin, ja uponneet seinien syvyyteen. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin repiä vain huokolevyt pois, jotta listoitukset nousevat esiin. Toinen ajatus olikin sitten huokolevyjen varsinainen funktio. Ei niitä ole aikoinaan turhaan laitettu, vaan ne eristävät huonetta ja pitävät kylmien vinttivarastojen kylmyyden makuuhuoneen ulkopuolella. No, seinien kohtaloa pitää vielä miettiä. Nykyiset huokoleijonat nauravat niin rumasti saumoistaan, ettei niitä pysty peittämään edes tapetilla.

Ikean rautasänky on myös yhdenlainen kysymysmerkki. Olen pohtinut sen poismyymistä, mutta tässäkään asiassa en ole oikein tullut mihinkään lopputulokseen. Pellavalakat on Hobby Hallin valikoimista, päiväpeite on aikoinaan hankittu Hemtexiltä. Raidalliset koristetyynyt on Tine K:n malistosta, ja lampaantaljat Ikeasta nekin.

Pimennysverhot ovat halpamarkettilöytö, koritavara Tine K:n, H&M:n ja Bloomingvillen. Suuressa korissa heittopeitto ja lukutyyny, niiden lakanat ja tyynyliinat ovat H&M Homen pellavaa.

Vanha rouva kätkee sisäänsä liinavaatteet, ja se onkin tämän huoneen ainoa huonekalu, joka ei ole varmasti lähdössä yhtään minnekään! Toisella puölella yöpöytänä toimii pari suurta laatikkoa, ja Hagedornhagenin korentotaulu odottaa yhä parin vuoden jälkeenkin seinälle pääsyä.

Vaikka makuuhuone on keskeneräinen ja katossakin on julmettu reikä, jonka kautta rakenteita ja mahdollisia vanhoja sisäkattoja on etsitty, pidän kuitenkin huoneesta. Se on talon matakin, ja tämän vuoksi usein myös pimeä. Silti uskon, että siitä vielä joskus tulee juuri se, mitä olen ajatellutkin.

Kirpeä pikkupakkanen tekee ihmeitä, ja tänään käynnistymisvaikeuksia ei ollut läheskään siihen malliin kuin alkuviikosta. Ennen yhdeksää olin jo siivonnut yläkerran, ja kymmeneltä reippailtiin hyvää vauhtia kärrylenkillä. Nyt kun vielä tulisi sitä lunta, niin keli olisi täydellinen!

Energistä torstaita!

Pienen hetken maa oli eilisiltana valkoisen kirjava. Ehdin jo hiukan innostua kurakelien loppumisesta ja kenties lumen tuomasta valostakin. Itselleni pieni pakkanen ja valkoinen maa tuovat myös jonkinlaista rauhallisuutta, ja myönnän, ne vievät ajatukset vahvasti jouluun. Tähän päivään herättiin kuitenkin sateen piiskatessa ikkunoita, joten se siitä. Tai, ei ehkä sittenkään!?

Tiedän, ei ehkä ihan vielä pitäisi joulutella, mutta ollaanhan tässä jo hyvän matkaa marraskuun puolella. Ryhtiä keittiöön -postauksessa kerroinkin, että Homenordin paketissa saapui myös jotakin hiukan jouluisempaa, ja nämä House Doctorin paperitähdet olivat juuri sitä. Mulla oli heti vanhan herran paluun jälkeen selvä visio, että kaappia pitää pukea joulun lähestyessä hiukan juhlavampaan asuun. Perinteisesti kaapinovia on koristeltu kranssein ja seppelein, mutta musta sellaiset jutut ei ehkä sovi meille. Sen sijaan, harmaat paperitähdet tuovat kivaa jouluista ilmettä kaapille.

Halpamarketin lyhtykin päätyi lopulta kaapin päälle. Vähän väriä koritavaran joukkoon!

Tilaukseni mukaan Homenordin väki oli sujauttanut kauniin yllätyksen, nimittäin suloisen ja pitkäkarvaisen islantilaisen lampaantaljan. Talja pääsikin heti keittiön puusohvalle, jossa sitä on halaillut ja silitellyt pienemmät ja vähän isommatkin istujat.

Lupasin miehelleni tähtiä ripustellessa, että lähinnä nyt vain mallailen ja otan tähdet vielä pois. Niin, ei kai joulu tunnu joululta, jos aloittaa liian aikaisin? Toisaalta, ei ne nyt niin kovin jouluiset ole, jos asiaa oikein pohtii. Katsotaan siis miten mun (tai lähinnä tähtien) käy! 😉 Tähtiä näytti olevan Homenordin valikoimissa muitakin kokoja ja värejä. Ehkä näillä voisi koristaa myös muita huoneita jouluisempaan tunnelmaan.

Rauhallista ja rentouttavaa sunnuntaita!

Kuukauden vaihtuessa toiseen, Instagramin puolella on tapana koota jonkinlainen kollaasi menneen kuukauden kuvista. Niin tein itsekin, mutta ajattelin samalla jakaa sen myös täällä blogissa.

Samalla tulin hiukan katselleeksi viimeisen kuukauden bloggaamista, mitä on tullut kirjoitettua, ja mitä kuvattua.
Yhteensä 46 postausta, eli noin puolitoista postausta per päivä. Lokakuu oli blogissa ehdottomasti sisustuspainotteinen, tai voisi jopa sanoa, että kotipainotteinen. Silti kuukauden luetuimmat postaukset ovat tutorial: piiloon letitetty otsis, eilisen asu, kuvia viikonlopulta sekä keittiö aamun hämärässä. Tästä ehkä bloggaaja itse voisi ottaa pienen vinkin! 🙂

Marraskuuhun siirtyminen on nyt pihatöidenkin osalta sallittua, nimittäin lehdet on nyt poissa, ja paria kukkapenkkiä lukuun ottamatta paikat on siistitty talvikuntoon. Odottamaan lumipeitettä, tietenkin. Palkkana punaiset posket ja mahtava fiilis!

Pyhäinpäivän raukea tunnelma on kuin sunnuntaita parhaimmillaan. Tykkään!

Nautitaan, pus!

Perjantai-illan tervehdykset vielä halloweenin merkeissä. Kurpitsalyhty onkin diy halloween-valojen lisäksi ainoa teemakoristeemme, jos Ikean lautasliinoja ei lasketa. Mennään siis hyvin matalalla profiililla tämä juhla.

Joitakin (lue: valtava määrä) lasten herkkuja (eli mun herkkuja) katetaan pöytään, ja me aikuiset nautimme itse tehtyä sushia. Jälkimmäistäkin enemmän perjantain ja yhteisen illan varjolla, kuin juhlapäivän kunniaksi. Pelejä isomman iloksi ja koko perheen ratoksi.

Itselleni pyhäinpäiväviikonloppu on yleensä jokin sellainen talveen siirtymisen taitekohta. Lasken, että tällöin pihan pitäisi olla talvikunnossa ja ulkolyhtyjen varsinainen sesonki alkaa. Kai tämä ajatus tulee jotenkin hautausmaan kautta, pyhäinpäivähän on usein se ajankohta, kun haudat laitetaan viimeistään talvikuntoon, ja niile viedään ensimmäiset kynttilät.

Meillä piha on edelleen lehtien peitossa, ja tammet tietysti pitävät omistaan kiinni vielä pitkään. Tänään sain aikaiseksi siivoilla ruukkuja ja sadevesiämpäreitä pois nurkista, haravoin vaahteranlehtiä jne. Tarkoitus on jatkaa viikonloppuna ulkotöiden merkeissä. Muutama pussi kukkasipuleitakin on vielä odottamassa maahan kaivamista. Jonkinlaista talven ja lumen tuloon valmistautumista. Toiveajattelua kenties!

Hauskaa halloweeniä, ja mukavaa levollista viikonloppua!

Me aloitetaan herkuttelut!

Tallenna