Asuntokaupat on tehty, ja olen (tai me olemme) tämän pikkuasumuksen onnellinen omistaja! Suloista vanhaa pintaa, tunnelmallisia rappuja, vanhoja sähkökalusteita ja ikkunamaisema pieneen lintuparatiisiin!
Koko jutulla oli kyllä tosi hauska hiukan kiusata teitä, mutta totuushan on, että ne asuntokaupat tehtiin  kohta kaksi vuotta sitten, ja tämä, saunan yläkerrassa oleva vanha kauppa-apulaisen hellahuone, kuului luonnollisesti osaksi talokauppaa.

Pieni tila portaineen oli oikeastaan koko suuressa ulkorakennuksessa se juttu, johon minä itse ihastuin. Toki koko rakennus on kiva, ja saunakin nyt remontoituna, mutta aikanaan olin juuri tästä paikasta kovin innoissani. Lopulta kuitenkin kävi niin, että oikeastaan unohdin koko yksiön. Näytön jälkeen olen käynyt tuolla yläkerrassa ennen tätä vain kahdesti. On ollut kaikkea muuta, paljon kiireisempää ja tärkeämpää muka.

Ja, onhan se kieltämättä ihan tottakin, että näiden asuttujen tilojen laittaminen on tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Aikanaan kuitenkin näin tämän huoneen sellaisena kesäisenä vierashuoneena ja omana pikku “pakotilana”. Jos meillä olisi ollut tälläinen paikka kotona, kun olin pikkutyttö, olisimme varmasti ystävän kanssa viettäneet kesäöitä (leikkimökin lattian sijaan) tässä pikkuisessa vinttihuoneessa.

Vanha rautasänky, tai nätti sohvasänky. Vaaleaa pintaa ja räsymattoja. Näen selkeästi mielessäni, mitä tilaan haluaisin. Sitten joskus. Ja vaikka tämä olisi mahtava paikka majoittaa kesävieraita, voisin joskus karata tänne itsekin pienelle minilomalle. Lukea dekkareita kuunnellen linnunlaulua, ja jättää puhelimet ja tietokoneet suosiolla pois matkasta. Ja, mikäli nyt joku pakottava tarve olisikin saada äiti äkkiä paikalle, olisin huutoetäisyyden päässä!

Ei sitä nyt ehkä just saada mitenkään kuntoon, mutta jos joka kesä laittaisi urakkaa pikkuisen eteenpäin! Eli, ihan vaikka siivouksella voisi aloittaa!

Näissä tunnelmissa perjantai päivää! Viikonloppu on ovella, nautitaan kesästä!

Pus!

Tallenna

Aurinkoiset terveiset!

Olen täällä yrittänyt pari päivää olla oikein supertehokas, kun mieskin on kotona. Olen hoidellut alta pois rästihommia, perannut pihaa, pessyt lakanapyykkiä ja siivoillut paikkoja, joita tulee harvemmin edes ajatelleeksi. Tosin, eihän mikään työ tekemällä lopu, ja siitä kai voi olla ihan kiitollinenkin. Vaikka, joskus kieltämättä tyhjät pyykkikorit, ja puhdas ja siisti eteinen, voisivat olla pikkuisen pysyvämpi olotila!

Sana työhuone assosioi luonnollisesti sanan työ kanssa, ja työtähän tässä työhuoneenkin laitossa on edelleen vaikka kuinka. Nyt tosin tietokone on jo löytänyt paikkansa, samoin tulostin ja muu toimistopuolen tarvike. Toisella puolen taloa on kuitenkin vastaavasti nyt huone, jonka kohtalo on vielä hiukan kysymysmerkki. Olenpa siis mallaillut huonekalujakin uuteen järjestykseen. Lähinnä ajatustasolla, mutta pienempiä kalusteita siirrellenkin. Tuntuu vain niin turkasen tylsältä puuhailla sisällä, kun ulkona on ihan unelma sää. Jospa jättäisi nämä puuhat sovinnolla sadepäivien varaan!

Ja kun nyt työstä tuli puhe, niin samalla menen lupaamaan, että tänään vastailen teidän kommentteihinne! Tiedän, olen jälleen pahasti jäljessä, mutta asia korjataan! Tähän väliin lähden kuitenkin ripustamaan lakanoita kuivumaan. Ja, jumitun mitä todennäköisemmin jonkun kukkapuskan juureen nyppimään rikkaruohoja! Mä en sitten millään osaa vain olla tuolla pihalla!

Kaunista kesäpäivää!

Muistatte varmasti unelmana kaunis pihasauna -postauksen, jossa esittelin teille meidän “ei niin fiinin” ulkosaunan!?
Yhteistyössä K-Raudan kanssa, pääsimme siis toteuttamaan yhden remonttihaaveemme, ja silloin kohteeksi valikoitui, varsinkin miehelleni kovin tärkeä, sauna. Ideana oli, että remonttia käytäisiin täällä bloginkin puolella läpi, mutta kohde osoittautui vaikeammaksi, kuin olin osannut kuvitella.
Vaikeaa tässä ei ollut maalaaminen ja remontin teko sinänsä, vaan puhtaasti se työn suorittaminen. Olen paljon lasten kanssa keskenään kotona, enkä voi sulloutua (ulko!)saunaan tekemään remonttia, eikä sinne mahdu mitenkään ottamaan mukaansa pieniä apulaisia. Maantien vieressä asuminen on tehnyt musta tosi herkän ja pikkuisen ylisuojelevankin (voiko äiti edes olla ylisuojeleva?), ja lasten ulkoillessa, en pysty remontoimaan saunaan, sillä haluan nähdä, missä pikkuväki temmeltää. Niinpä remontille jäi vain ja ainoastaan se aika, kun taloudessamme on kaksi aikuista läsnä. Toinen remontoi, ja toinen hoitaa muun.

Kun sää alkoi lämmetä, meillä pistettiin hihat heilumaan ja roikkunut remontti saatiin vihdoin päätökseen. Pientä fiksausta kaipaa vielä lauteiden päädyt, ja pari muuta paikkaa, sillä käyttämämme hiilenmusta spriipohjainen Liberon petsi, loppui hieman kesken. Myös pukeutumistilan seinälaudoitus on elänyt jo maalikerrosten jälkeen ja varmaankin viimeistään ensi keväänä, on aika levittää pintaan uusi kerros remonttimaalia. Käytimme K-Raudan omaa Cello-tuotemerkin maalia savyssä höyry/maalarin valkoinen. Löydätte kuvan remonttitarvikkeista Kodin unelmia -postauksesta.

Maalien, petsin, viimeistelyöljyn ja pensseleiden lisäksi, K-Raudan valikoimista saunaamme pääsi uudet siistit puuritilät lattiaan, Cello-tuotemerkin löylykiulu ja kauha, sinkkiämpärit, sekä suuri musta vesisaavi. Myös Wanhan Markin pesuaineet ovat Porin K-Raudan valikoimista.
Näiden lisäksi pärjäsimme melkolailla jo olemassa olevilla tykötarpeilla. Joitakin pieniä sisustusjuttuja olen hankkinut saunaan kevään aikana, mutta esimerkiksi peili on edelleen ostamatta.

Vanhaa remontoidessa yllätyksiä tulee aina vastaan, ja siihen on oppinut jo asennoitumaan. Yllätys kuitenkin tarkoittaa sitä, ettet ikinä voi tietää, mitä odottamatonta eteen tupsahtaa. Tällä kertaa olimme onnekkaita, sillä yllätys oli kerrankin positiivinen: Irrotimme pukutilan lattiasta muovimaton, ja alta löytyi kaunis harmaa lautalattia! Niinpä vaaleanharmaa maali (jota käytimme myös löylyhuoneen betoniosiin) säästyi tältä osin, ja me säästyimme yhdeltä työvaiheelta.

Sauna lämpenee nyt tasiaseen tahtiin varmasti läpi kesän. Tästä tuli ehdottomasti yksi kotimme parhaista paloista ja tila, joka on myös meidän näköinen. Olen myös ilmoittanut, että ensi jouluna aikataulut laaditaan siten, että ehdin itsekin nauttia joulusaunasta oikein ajan kanssa. Kynttilöiden tuomaa tunnelmaa ja kiukaan lämpöä kylmään säähän. Voiko parempaa olla!

Mutta kruunaapa sauna myös kesäpäivän. Eilen ja tänään. Ja, makkaran grillausta siihen perään, linnunlaulun kuuntelemista ja onnellista huokailua. Sinäpä mun suunnitelmat tällekin keskiviikkoillalle!

Saunajuttuja joudutte siis varmasti kohtaamaan täällä pitkin kesää!

Vaikka eilinen ostosreissu lähinnä piti sisällään muiden hankintoja, jäi jotain myös omaan käteen. Nimittäin vihdoin tuo kylmä välihuone, tuleva työhuone, sai pienen edistysaskeleen. Kun kuljetuskalusto oli tällä kertaa mukana, saivat jo talvella hankitut pukkijalat tammisen pöytätason ylleen. Kyllä, tästä tulee ihan oikea työhuone! Jossain vaiheessa!

Oleellisesti tietysti tietokone pitäisi nyt siirtää tähän huoneeseen, samoin tulostin ja kaikki muu kotitoimistossa vaadittava. Seinälle aion ripustaa tauluja, kenties joku hyllykin tarvittaisiin. Säilytystilaa on pakko miettiä.

Pieneen testiin huone pääsi jo eilen illalla, kun pidin puhelinpalaveria ihanan kollegani kanssa. Siinä milessä tämä huone on kyllä ihanteellinen työhuoneeksi, että puheluiden kannalta kuuluvuus on paras mahdollinen. Sen verran on huonot nuo puhelinyhteydet täällä päin, että aina pitää hakea oikea paikka ja varmistaa kenttä.

Eiköhän se työhuone tästä ala muodostua! Koitan saada jotain aikaiseksi, ja laittaa teillekin vähän laajempaa kuvakulmaa.

Tämä huone on keskeneräisyytensä vuoksi rajaantunut aika hyvin pois blogin sisällöstä, joitakin kuvia tässäkin huoneessa on kuitenkin otettu. Ainakin tässä ja tässä postauksessa vilahtaa taustaa, ja Facebookin puolellahan on sitten niitä ihan virallisia remppakuvia ja kaunistelematonta totuutta!

Mukavaa lauantaita! Mä taidan hipsiä ulos!

Eilen tuli kuluneeksi tasan kaksitoista vuotta siitä, kun tapasin mieheni ensimmäistä kertaa. Katsotaanko yhteiselomme alkaneen siitä päivästä? Ehkä. Oliko se rakkautta ensisilmäyksellä? Ehkä. Asioita kun voi tarkastella niin monelta kantilta. Ehkä ensimmäisiä tunteita tärkeämpää on kasvaa yhdessä, ja kasvaa yhteen. Hyväksyä myös se tosiasia, että välillä kasvetaan eri suuntiinkin. Tiedetään toisesta kaikki, ja rakastetaan sittenkin – virheineen päivineen. Osataan riidellä ja osataan sopia.

Yhteensä kuusi kodiksi kutsuttua paikkaa, valkolakkeja, armeijan vihreitä, kaksi koiraa ja kaksi lasta. Kouluja ja opiskeluja, iloja ja suruja, kasvukipuja ja kompromisseja. Paljon mahtuu kahteentoista vuoteen. Kahdesta lapsesta tulikin kaksi aikuista, jotka kasvattavat nyt kahta lasta. Opitaan toisesta ja opitaan toiselta. Jaetaan huono huumorintaju, tyhmät vitsit, ja asiat, joita ei oikein tohdi edes muille kertoa. Ollaan samaa mieltä, ja ollaan jyrkästi eri mieltä.

Vaikeinta on ollut hyväksyä, että kaikki eivät aina ole olleet onnellisia puolestamme. Vaikeinta on ollut oppia, ettei sillä lopulta ole merkitystä. Että riittää, kun itse olemme, ja riittää, kun itse tiedämme, mitä haluamme. Elämän myrskyt joko ajavat ihmisiä erilleen, tai sitten ne vahvistavat liittoja. Riippuu kai siitä, kuinka paljon minkäkin eteen on valmis taistelemaan.

Nyt, kaksitoista vuotta myöhemmi, olen aika tyytyväinen, että päädyin silloin aikanaan antamaan ravintolan hämyisessä narikassa oikean puhelinnumeroni. Niin pieni juttu, mutta moni asia voisi olla nyt ihan toisin.

Ei meillä ole tapana tälläisiä päiviä enää juhlia. On kihlajaispäivä, hääpäivä, syntymäpäivät ja lasten merkkipäivät. Isäinpäivä ja äitienpäivä. Ihan tarpeeksi muistettavaa, kuulemma. Jauhopeukaloa ja sokerihammasta kuitenkin kutittelee sen verran, että ehkä tähän arjen keskelle voisi jotakin juhlan tapaista taikoa. Josko 12 vuotta olisivat kuitenkin kakun arvoiset!

Aurinkoista maanantaita ihanat! Me taidetaan pukea pihakamat päälle ja lähteä hiukan kruopsuttelemaan kukkamaita.

Muutama räpsy tältä aamulta.
Pienen breikin jälkeen ihan tavallisiakin asioita näkee taas uusin silmin. Tästä on ehdottomasti tulossa parempi viikko! Tarkoittakoon se kohdallani sitä, että aion vakaasti viimein istuttaa ne tuoksuherneet ja mårbackat, ostaa ne hemmetin orvokit ja siivota pääsiäsikoristeet pois. Kyllä, olen todellakin ollut viimeisen viikon hitaalla!

Ja, se olisi sitten vappuviikko! Mitään kummempia suunnitelmia ei ole, täällä maalla vappu on pikkuisen rauhallisempi juhla, kuin suurissa kaupungeissa. Koska säätiedotuskaan ei lupaile ihmeitä, vietetään vappu varmaankin ihan kotosalla ja aika arkisissa merkeissä. Niilolle on tietenkin tärkeää, että kotia jollakin tapaa koristellaan, ja itselleni ensimmäisenä tulee mieleen syöminen. Vaikka olen näiden juhlapyhien kanssa hiukan laiska, nautin siitä, että arkiruokaputki saadaan jollakin tapaa katkaistua. Vappu jo mielessä- ja vappusyötävää -postauksissa pari vinkkiä vappujuhlien ja -piknikin tarjoiluun. Kenties hemmottelen itseäni myös Fresita -pullolla!

Mutta nyt multakaupoille ja istutuspuuhiin. Iltapäivälle on tiedossa kynsihuoltoa, joten sitten ei ihan heti viitsi kynnenalusia liata!

Energistä uutta viikkoa!

Oman pihan valkovuokot, auringonpaiste ja aamuvarhaisen satakielen laulu.
Onni on kiinni pienistä asioista, hymyistä, sanoista ja katseista.

Tuntuu, kuin olisi ollut lomalla. Vaikkei pääsiäinen noin juurikaan eronnut arjestani, sain silti lomamoodin päälle. Kun tuntuu, että koko maailma lomailee, sitä on helpompi itsekin vaihtaa otetta löysemmäksi. Ja, lomailun jälkeen arkikin tuntuu taas kivalta!

Poimittiin eilen muutamat valkovuokot omasta pihasta. En raaskinnut ottaa enempää, olivat vielä tuolla metsänreunassa niin kovin pikkuisia. Valkovuokot ovat kuitenkin selvä merkki kesän lähestymisestä. Kuten sekin, että istuin eilen auringossa shortsit jalassa, grillattiin makkaraa ja käytiin jäätelöllä. Ja, jotenkin tuo aurinko ja lämpö muuttaa ihmistä hetkessä. Ihan kuin meidän suomalaisten koko sielunmaailma muuttuisi. Ihmiset muuttuvat sosiaalisemmiksi ja hymyilevät enemmän. Hyvä niin!

Ehkä sitä jo pitäisi uskaltaa istuttaa muutamat orvokit. Miettiä muitakin puutarhajuttuja – ja kasvimaata. Toivelistalleni laitoin myös mukavan aurinkotuolin. Ehkä sen voisi nostaa tuohon hiekkalaatikon viereen, ja elää siinä toivossa, että tulevana kesänä ehtisi edes hetken istua myös aloillaan!

Me taidetaan mennä taas ulos! Jos mahdollista, tehkää samoin!

Aurinkoista arkeen paluuta!

Ajattelin toivotella teille kaikille oikein rauhallista pääsiäisen aikaa. Eikä mulla oikeastaan nyt juuri muuta ollutkaan.

Vuorossa ruuanlaittoa ja tavallisia kotijuttuja.
Tälle päivälle olen sopinut myös kiva treenitreffit, yhden lukijani kanssa. Jännä tavata ensimmäistä kertaa, ja vielä salilla! Jee, odotan innolla!

Mutta nyt: Nauttikaa vapaista, jos mahdollista! Mukavaa ja leppoisaa pitkäperjantaita!

Muistatteko, kun postasin teille meidän saunahaaveista ja kodin unelmista! Jos ei heti tule mieleen, voit käydä lukaisemassa unelmana kaunis pihasauna -postauksen.

Tuolta postauksesta ohjailinkin teitä mukaan K-Raudan Mistä unelmoit kotonasi -kilpailuun. Kilpailu on avoinna vielä tämän päivän, ja palkintonahan oli 100 euron lahjakortteja K-Rautaan!

Ennen kuin hyökätään meidän saunan kimppuun, niin käykäähän laittamassa rempparahahakemus kilpailusivuille.
Aikaa on siis todellakin enää vain tämä ilta!

Näissä kuvissa joitakin elementtejä, joita valitsin itse Porin K-Raudan valikoimista yhteistyön merkeissä. Mutta paneudutaan niihin hiukan myöhemmin enemmän!

Kivaa ja unelmarikasta iltaa, ihanat!

Viikonlopun poissaololla on hintansa. Paitsi kuolleet yrtit ja kevätkylvökset, harmaita hiuksia ovat yrittäneet aiheuttaa myös kotityöt. Eilinen kuluikin mukavasti pyykin ja siivoilun parissa. Kotitöiden lisäksi on toki ihana ottaa lasten kanssa takaisin sitä aikaa, jonka olin poissa. Esimerkiksi näistä syistä, on kommentteihinne vastailukin jäänyt. Ottaa aikansa, ennen kuin pääsen tavalliseen arkirytmiin.

Mutta entä me tytöt?!
Me hienostellaan täällä Lumoan uusissa vaatteissa! Äidillä on uusi pusero ja Klaaralla suloinen mekko. Ja, me ollaan melkein samikset!
Nämä siis uutukaisia (kevään ja kesän mallistosta), jotka sain blogin kautta.
Pusero on ihana, sillä farkkutyttö ei aina jaksa mekkoilla, mutta Lumoan kaulukset antavat arkisellekin asulle kivasti vivahdetta.
Klaaran mekko on kokoa 86/92, ja sanoisin, että mitoitus on aika reilu. Tai, itse asiassa, taitaa pitää hyvinkin kutinsa, sillä mekon kuuluukin olla Koolle vielä hiukan iso, mikäli on tytön pituutta uskominen. Oma paitani on kokoa S, eli samaa kokoa kuin Lumoan mekkonikin, ja mulle tosi passeli.

Mutta tiettekös, mitä uutta mun tekis ihan hirrrrveesti mieli? Uusia lenkkareita! Jotain yhtä värikästä, kuin mun treenikengät. Ja kukkia. Mä kaipaan nyt kukkia!
Ehkä pakko käväistä jossain urheiluliikkeessä hiukan hypistelemässä kenkiä, ja poiketa vaikka kukkakaupassakin!

Anyway, halusin vain huikata teille moit, ja vakuuttaa, että kyllä mä aion niihin kommenteihinnekin vastailla. Ihan varmasti!

Ja, nyt me toivotellaan teille oikein mukavaa päivää! Auringonpaistetta ja linnunlaulua!