No kahvikonehan siinä paketissa oli! Te pidempään juttujani lukeneet muistatte varmaan, että tämä masiina, ja sen hankinta on ollut mielessäni jo useamman vuoden. Vuosi sitten helmikuussa, kirjoitin postauksen kolottaa, ja tuolloin koneen hankkiminen oli oikeasti jo mielessäni, mutta kommenttienne jälkeen aloin pohtia ennakkosuosikkiani uudelleen. Olin siis vielä tuolloin ehdottomasti manuaalisen pressokoneen puolella, mutta esimerkiksi Annen kommentti, sai minut ajattelemaan asiaa uudelleen: Nespresson kapselikone nousi listani kärkeen.

Kapselikoneajatuksen myyminen puolisolleni olikin sitten vuoden mittainen projekti. Helsingissä Stockmannin Nespresso-esittelijänkin kanssa yritettiin pari kertaa taivuttelua. Vuodessa tapahtui kuitenkin sellainen “hidas käännytys”, ja joulun jälkeen meillä alkoi olla yhteinen päätös kahvikoneen hankinnasta. Nespresson Maestria sen tulisi olla. Värin ei ollut sitten väljä kuin minulle, joten loppu kävi leikiten.

No, kun koneen hankintaa oli aikamme jahkailtu, iski jo nuukuuskin. Rahaa menee ihan tarpeeksi remonttiin ja kaikkea muutakin tarvitaan kotona. Viime lauantaina kerroinkin meidän tehneen shoppailukierroksen lähinnä juuri remontin tiimoilta. Piipahdettiin Ikeassa ja Bauhausissa jne. Raisioon asti kun kuitenkin oli tultu, pyysin vielä nopeaa kierrosta Kodin Ykkösessä, ja siellä se sitten oli. Nimittäin plussakortti tarjouksessa, yli satasen halvemalla kuin normaalisti. Mutta, eihän me nyt tultu kahvikonetta ostamaan, ja lähdettiin liki tyhjin käsin ulos. Illalla meitä kuitenkin jo harmitti. Aamulla suoraan sanottuna kadutti, ja niinpä, ihan vain uteliaisuudesta, kurkkasin Kodin Ykkösen verkkokaupaan. Ja siellähän se oli, sama tarjous, tosin alla luki “vain netistä”.  🙂

Koska olimme jo nukkuneet yhden yön yli, ei päätöstä tarvinnut sen enempää miettiä. Tänään omaa kahvia paremmalta maistui mieheni muikean tyytyväinen ilme, kun hän maisteli kapselikoneella keitettyä espressoaan. Voittaja fiilis! 🙂

Tämä voittaja nautiskelee nyt ilolla kahviaan ja haaveilee keittiön remontisa. Ainakin jotakin uudistuksia olen saanut ajettua läpi, mutta kaikki kai ajallaan.

Mahtavaa viikonloppua, ihanat. Minä lähden metsästämään jotain keväisiä kukkia viikonlopun iloksi!

PS. Se tarjous oli muuten 2.3. asti voimassa! 🙂

Pari tunnelmapalaa aamulta. Ihana perjantai, vihdoin täällä!
Joko arvaatte laatikon salaisuuden? Juttua tulossa, kunhan ehdin kirjoittaa!

Ajattelin kuitenkin toivotella teille lystikästä perjantaita ja ihanaa viikonlopun aloitusta. Helmikuun viimeinen -täältä tullaan kevät!!!!

Eilinen inspiroituminen auttoi!
Taas on intoa ja virtaa, ideoita ja suunnitelmia. Tylsää maalaamista toki eniten on edessä, mutta sitäkin jaksaa, kun näkee mielessään isompia kokonaisuuksia ja valmiita sisustusjuttuja!

Näissä tunnelmissa siis tänään!

Energistä torstaita!

Tsemppiä jokaisen arkeen!

Mitä tehdä kun tökkii?
Aika, voimat ja kädet ei tunnu taas riittävän. Ulkona on kaikenlaista pakollista, on puuhommia ja muuta remontointia tärkeämpää. On pieni korvatulehduspotilas, kauppareissut ja ruuanlaitot. Pyykkivuori ja lamaannuttava kasa tavaraa, jolle pitäisi keksiä säilytyspaikka. Vauvanvaatteita, joista ei haluaisi luopua. Vielä. Mielen valtaa jälleen tunne, että hitto tästä mitään tuu…

Puhalsin pelin poikki! Inspiraatiota kaivetaan lehdistä, instasta, pinterestistä – ja mistä tahansa, missä sitä vain on tyrkyllä. Maalaamisen sijaan tehdään pari päivää jotain muuta. Hoidetaan tietty edellämainittujakin velvollisuuksia, mutta rentoudutaan samalla. Juodaan muutamat tuumauskahvit, haaveillaan ja unelmoidaan. Niistä se inspis tekemiseen syntyy!

Pakkopullaa en halua tästä talosta itselleni tehdä. Haluan tapetoida, maalata ja hioa seiniin hyviä muistoja ja hyvää mieltä. Luulenpa, että illalla on jo ihan eri fiilis tarttua siveltimeen!

Eilen leikkelin pistokkaita mårbackoistani, tänään hain ensimmäiset siemenpussit ja turveruukut. Multa vain unohtui ostaa, joten pitää tehdä vielä ainakin yksi reissu kylillekin. Mutta nyt mä keitän jälleen yhdet tuumauskahvit ja nautin päikkärihiljaisuudesta!

Inspiroivaa keskiviikkoa, ihanat!

Työhuone on tällä hetkellä lattiasta kattoon täynnä tavaraa. On vaatehuoneen irtaimistoa, kierrätykseen meneviä säkkejä ja maalipurkkeja sekä muuta rempparojua. Päässäni alkaa kuitenkin hahmottua jo tulevan työhuoneenkin tunnelma. Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty, eikö!?

Kokosin alle joitakin tuotteita “haavelistaltani”. Työhuoneen tunnelma saa mielestäni olla selkeä, mustavalkoinen ja graafinen. Pikkuisen sähäkkä, ja energinen. Työhuoneeseen tulee paitsi tietokone ja muu “toimistotyöhön” tarvittava, myös iso määrä musiikkiin liittyvää roinaa (sori, käytän sanaa roina, kun en muutakaan keksi), ja siksi en halua edes yrittää tehdä tilasta mitään harmonista keidasta. Selkeät linjat antavat anteeksi piuhat, ja kaiken muun, mitä pakostakin tulee lojumaan näkösällä.

Hayn Loop -pöydänjalat, About A Chair -tuoli ja puinen käsi. Ferm Livingin Triangle- ja Harlekiini -kupit, sekä Design Lettersin kirjainkupit. Ylva Skarpin tekstitaulut.

Vähäeleistä, yksinkertaista ja mustavalkoista. Lisäksi tunnelmaa pehmentäviä tekstiilejä samassa graafisessa hengessä. Eiköhän siitä yksi unelmien työtila jo saataisi aikaiseksi!

Täällä pienin karhuista sairastaa, ja remontin eteneminen ei nyt ihan mennytkään sillä vauhdilla, kun oli suunniteltu. Maalaamisen sijaan, olen koittanut olla sylinä, se kun on juuri nyt tärkeintä. Ehtiihan näitä muita juttuja sitten myöhemminkin!

Energiaa alkavaan viikkoon!

Kuvat valmistajilta.

Ei perinteistä perjantaisiivousta, ei tuoreita kukkia pöydällä.
Meidän perjantai näyttää nyt tältä:

Maalaamista, sutimista, hiomista ja puunaamista. Ikeassa käyntiä ja remppaa, niitä on viikonloppulle tiedossa.

Mutta hei, mahtavaa viikonloppua teille ihanat! Ei anneta yhden lätkämatsin masentaa!

Halipusimoi!

Voi taivas, mihin olenkaan maanantain ratoksi ryhtynyt! Ihan “pikkuinen projekti” tuntuu räjähtaneen käsiin. Mutta ei se käsiin räjähtänyt, vaan valtasi puolen taloa. Ja kyllä, kyseessä on siis ihan vain vaatehuoneen siivous!

Joku varmaan muistaakin, että alunperin vaatehuone ei ollut vaatehuone, vaan tila, joka oli jaettu säleovella tulevasta työhuoneestamme. Oviaukko kuitenkin kavennettiin, ja huoneesta tuli virallisesti huone – vaatehuone. Tässä tilassa on sekä minun, että mieheni vaatesäilytys, vaikkakin esitin heti muuton jälkeen toiveen, että 30-vuotislahjaksi haluaisin tästä tilasta itselleni ihan oman walk in closetin. Jälkeenpäin olen muuttanut mieleni, vaatehuone on sen verran suuri, että siihen mahtuu kyllä kahdenkin aikuisen garderobi. Oikeastaan vika on siinä, että tilaan mahtuu vähän liiankin hyvin kaikenlaista, ja siksi tästä kopista tulikin sellainen poissa silmistä, poissa mielestä -huone. Lattialle on kertynyt tavaraa remppatikkaista makuupussiin ja ulkotulista paketointitarpeisiin. Eli olemme lähinnä heittäneet vain kaiken tavaran, jolle ei ole keksitty parempaakaan paikkaa, vaatehuoneeseen, ja vetäneet oven perässämme kiinni. Kätevää! Tai ei oikeastaan. Nyt on nimittäin jo pidempään ärsyttänyt, että yhden sukkaparin hakeminen tai vieminen huoneeseen on eräänlaisen samoamisen takana. Asioihin oli tultava muutos, ja niinpä nostin tänään kaiken irtoroinan vaatehuoneesta seuraavaan huoneeseen, ja siivosin koko kopin!

Vaatehuoneen lattia on yhä maalaamatta, seinät käsittelemättä jne. Mitään mahdollisuutta noiden hoitamiseen ei oikeastaan ole ollutkaan, koska lattiaa on hädin tuskin edes näkynyt puoleen vuoteen. Nyt huone kuitenkin näyttää siltä, että siitä voisi jopa kuoriutua kaunis vaatehuone, ennen kuin mittarini pamahtaa sinne kolmeenkymppiin! Tämä viikko menee kuitenkin siinä, että siivoan kaksi muuta huonetta vaatehuoneen jäljiltä (miten voi yhdestä pienestä vaatehuoneesta tulla kaksi isoa huoneellista sekalaista rojua!!??!!). Mutta, sen aion tehdä! Siinä samalla nimittäin kun laitetaan vaatehuonekin kuntoon, saa luvan myös työhuone edistyä seuraavan askeleen verran.

Maalia lattiaan, samoin seinille. Tai ehkä tapettia?  Pieni matto lattialle, käteviä ja kauniita koukkuja seinille. Elfa -tyyliset hyllynkannattimet saavat nekin vaihtua johonkin kauniimpaan. Ikean lipastot on hankittu tähän tilaan, ja ne ovatkin toimittaneet asiaansa moitteettomasti.

Mutta nyt takaisin rojunlajitteluun! Pirtsakkaa viikon alkua teillekin!

Sunnuntaiterkut!
Ehdin jo epäillä, loppuuko tämä viikko laisinkaan, mutta niin se vain on edennyt sunnuntaille asti! Harmaata ja vesisadetta, se taas toistaiseksi siitä talvesta. Huomaan, että pää kaipaa taas valoa ja auringonpaistetta, jopa silläkin uhalla, että pakkasmittari heittäisi pariinkymmeneen. Jotenkin hektinen viikko takana. Pitäisi nollata, meditoida itsensä tyyneksi ja valmistautua uuteen putkeen. Tänään se sunnuntain joutilaisuus ja raukeus, ei vain tunnu saavuttavan minua. Tai sitten olen liiankin raukea, tänään tuli nimittäin nukutta pitkästä aikaa yhdeksään asti! Pienin tekee edelleen hampaita, ja sekös on valvottanut viime aikoina koko taloa. Univelkaa kai kaksihampaisella itselläänkin, kun nukkui yli 14 tuntia! 🙂

Olen tässä yrittänyt herättää nukkuvaa sisustusintoani erilaisten katalogien avulla. Ideoita sinne tänne, kuten tähän yläkerran aulaan, josta muodostui jonkinlainen kaatopaikka.;Kun huonekaluille ei keksitty muuta osoitetta, ne kannettiin tänne. Divaani ja kirjahyllyt vain kaipaisivat jotakin seurakseen. Kenties matto lisäisi aulatilan viihtyvyyttä. Valaistus pitäisi hoitaa kuntoon, ja pintojen viimeistely saattaa päätökseen. Mutta miten se auringonvalon puute saikin taas sisustelufiiliksen sammumaan! Aloin kuitenkin pohtia toista taktiikkaa: Entä jos sisustelisi ja laittaisi paikat kuntoon nyt harmaina päivinä, ja sitten kun aurinko taas herää levostaan, voisi nauttia työnsä tuloksesta! Ei ollenkaan huono idea!

Sisustusmietosten lisäksi tähän viikonloppuun on mahtunut paljon muutakin. Eilen vietettiin nimittäin puuhääpäivää! Tosin ihan kotona, ilman sen isompaa juhlintaa, mutta kuitenkin. Rakas puolisoni muistutti minua myös siitä, että jäljellä on enää kuukausi, ennen kuin alan käymään neljättäkymmenettä. (Masentava sanavalinta, josta annoinkin välittömästi kritiikkiä!) Pitää ehkä tehdä tästä ikimuistoinen kuukausi! 🙂

Ai niin. Yritin eilen instailla teille kuvia lauantai-illan ptsaherkutteluista, ja muusta hääpäiväfiilistelystä, mutta puhelimeni oli toista mieltä. Onko teillä muilla iPhonen käyttäjillä välillä instagramin kanssa ongelmia?  Omani sammutta instan usein jossain kohtaa kuvien julkaisuyritystä. Nyt minua onkin suuresti alkanut ärsyttämään tuo puhelimeni yhteistyöhaluttomuus, ja sisustusjuttujen lisäksi olen pähkäillyt uuden puhelimen hankintaa.

Räpsin aamulla, järjestelypuuhieni lomassa, joitakin kuvia lastenhuoneesta. Mitään uutta ei ole tapahtunut, mutta sormet kyllä hiukan syhyäisi maalailemaan. Enemmän väriä, ja lisää mustaa. Ehkä jotain liitutaulun tapaista, tauluja seinille, sekä joitakin uusia tekstiilejä… Täytynee haudutella!

Tällä kertaa lähinnä suunnittelin päiväpeiton ompelemista. Mulla on nimittäin tuollainen paksu Vallilan Angry Birds -kangas odottamassa jonkinlaista inspiraation purkausta. Mallailin sitä pojan sänkyyn, ja oikein hyvinhän se huoneen henkeen sopisi. Mä tykkään tuosta kuosista, jossa taitelija on ottanut hiukan vapauksia. Ihan perus “vihaiset linnut” saa mut jotenkin ärtymään, mutta tällä konstilla oon aika jees äiti! 😉

Pienin on jälleen kuumeessa (taisi tulla rokotuksesta tällä kertaa), ja itse olen jotenkin muuten vain hitaalla (kiitos muutaman pätkissä nukutun yön). Mutta, kaipa se vain on herättävä jollakin keinolla tähänkin viikkoon. Tuntuu vain jotenkin niin hassulta katsoa ulos, kun räystäistä tippuu vesi. Eikös just ollut parikymmentä astetta pakkasta!? Ihan ihme talvi!

Mutta nyt iltapäiväkahvi. Josko se tästä tämäkin kone pikkuhiljaa käynnistyisi…

Reipasta viikon alkua!

Auringonsäteiltä ei voi välttyä, ei vaikka olisi neljän seinän sisällä sairastamassa. Facebookissa jo eilen hiukan avauduinkin valon mukanaan tuomista lieveilmiöistä, kuten likaisista ikkunoista ja pölyisistä pinnoista. Mutta niinhän se on, joulusiivous on useimmiten aika turha, koti kaipaa perusteellista puunausta kun kevättalven aurinko alkaa paljastaa kynttiläkauden nokeentumiset ja jokaisen pölyhiukkasen.

Pölyongelman lisäksi, lisääntynyt valo toi myös muuta ajateltavaa. Tässä seiniä tuijotellessa olen nimittäin äärimmäisen ärsyyntynyt myös kaikesta keskeneräisyydestä. Sitä ja tätä pitäisi tehdä, maalata ja nakutella. Mutta kaikkeen tuohonkin suhtaudun nyt erilaisella energialla. Lähtökohtaisesti olen jo tyytyväinen siihen, että keskeneräisyys pistää silmään! Liian helposti kun vain tottuu siihen, että tää nyt on tälläistä… Toki ymmärrän, että käsissämme on ikuinen työmaa, valon määrällä ei sinänsä ole sen suurempaa vaikutusta asioiden hoitumiseen.

Mitä tulee seinien tuijottelemiseen, olen todellakin yhä sairaana. Edessä on lääkärireissu, sillä korvia särkee niin, ettei pää tahdo kääntyä. Ja se pää. No se on tietysti ihan hajoamispisteessä! Olemisen sietämätön keveys kun ei vain sovi luonnolleni. Neljän päivän treenitauko jouluna oli tehdä mut hulluksi, nyt on hiukan sama ongelma. Vaan ei auta kuin kärvistellä, eiköhän se sitten lopulta kuitenkin ole kannattavampaa levätä ja parannella itsensä yhdellä kertaa ihan kuntoon.

Mielenterveyteni tähden aloitin tänään kuitenkin pienet kevätsiivoukset, ja Alman kanssa olen ajatellut tehdä pienen happihyppelyn. Tälle viikolle on luvassa jänniä juttuja. Elämään tulee muutos, jonka kanssa pitäisi astella seuraavat puoli vuotta. Ja perjantaina mun pitäis itse astella catwalkilla. Kun en vain kaatuisi – kummassakaan jutussa! 🙂
Lisää molemmista myöhemmin, nyt pitää jatkaa näitä kotihommia!

Aurinkoista uutta viikkoa!
Ja hei, muistakaa kääntää tänään Avalle klo 21!