Eli, good hair day! Kyllä vain, nyt on tukka hyvin, ja sekös hymyilyttää.
Sain rakkaalta puolisoltani heti vuoden alkuun lahjakortteja pieniin hemmotteluhetkiin. Selitys oli jotakin siihen suuntaan, että “minulle on aivan sama, miltä näytät, mutta olet iloisempi, kun panostat itseesi hiukan”. Liekö totuus löytyvän jostakin tuolta välistä, mutta mikäs siinä, mun tukka kaipasi kyllä jo jotain käsittelyä, se oli nimittäin värjätty viimeksi elokuussa!
Ei mitään maatajärisyttävää, raitoja edelleen ja pikku pätkäisy latvoista, mutta fiilis on ihan uusi! Olo on hurjasti pirteämpi ja tuntuu, kuin koko pää olisi vaihdettu.

Muutenkin tänään on jotenkin ihan huikea perjantaifiilis. Sinänsä hassua, kun meillä arki ei kummemmin viikonlopusta erotu (lähinnä töiden vuoksi), mutta tänään mun nenässä tuoksuu perjantai! Voi toki johtua siitäkin, että paripäiväinen putkitukos on auki, ja aukaisun jälkeinen haju alkaa väistyä viimein! 🙂 No, oli miten oli, tänään mennään rennossa fiiliksessä. Olen koko viikon tehnyt aamutreenejä, ja kello on pirissyt ennen viittä. Viikonloppuna aion huilia ja antaa kropan rauhassa palautua, ja kerätä voimiaan. Itse asiassa, treenipostaus on työnalla, sitä kun kovasti olette toivoneet!

Tähän viikkoon on taas mahtunut. On oltu neuvolassa, lääkärissä ja juostu ties missä. Kylppäri-vessa -akselin tukkeutunut putkikin tietysti ihan pikkuisen asettaa arkeen rajoitteita, ja sairastavat lapset ovat oma lukunsa. Mutta nyt mä heitän vapaalla ja alan ottaa taas rennosti. Viimeiset hyasintit toin muuten vasta nyt kuistilta sisään. Ihan hyvin tuo joulukuun alussa hankittu varasto on riittänyt!

Mahtavaa perjantaimoodia ihan jokaiselle, ja tsemppiä karkkilakkolaisille! 🙂

Viimeiset kaksi kuukautta ovat luonnollisesti parhaiten muistissa.
Kuten muihinkin kuukausiin, marraskuuhun mahtui tavallisia päiviä. Mahtui hiiriä ja ihmisiä, juhlaa ja arkea. Aloitettiin rilliralli, otettiin askel kohti joulua, leivottiin pipareita ja ostettiin joululehtiä. Talven tulo oli vielä marraskuussa luonnollisesti odotettavien asioiden listalla. Siis usko talven saapumiseen.
Marraskuussa haettiin apua keinovalosta, ihmeteltiin syksyn leutoa keliä ja ensimmäisiä lumia. Itse koin valaistumisen treenin ja ruokavalion suhteen, ja löysin tasapainon noiden välille kunnollisilla aterioilla. Söin niin että selkään sattui, mutta vihdoin kaikki pakertaminenkin alkoi tuottaa tulosta! Marraskuussa innostuin taas kunnolla Instagramista, ja siitä alkoikin kasvaa jonkinlainen lonkero blogini kylkeen. Arki oli kiireistä, ja pinnaa kiristi välillä niin, että korvissa soi!

Marraskuun kaikki 21 postausta voit lukea täältä.

Joulukuu. Ristiriitaisia tunteita. Lumet sulivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin, sää oli leuto, ja talvesta ei ollut tietoakaan – saati valkeasta joulusta.
Joulukuun alussa remppakin eteni taas pikkuisen, eteiset saivat osansa, samoin työhuone alkoi visioitua päässäni. Kuistikin pääsi arvoiseensa asemaan, ja toivotti sekä vieraat, että joulun, tervetulleeksi. Juhlittiin synttäreitä ja loppuvuoden huipentumia, leivottiin niin että jauhopeukalo puutui.

Kamppailin itseni kanssa. Olinko saanut elämäni hallintaan vai en? Näennäisesti ehkä, mutta syksy oli kulunut lähinnä juuri siihen, että kaikki näyttäisi ulospäin olevan kunnossa. Myönsin tappioni; Olin viettänyt viimeiset kuukaudet masentuneena ja väsyneenä. Oli ollut vain niin helppo syyttää kaikkea muuta; Arkea ja ihmisiä lähelläni. Liikaa sitä, liian vähän tätä. Sanoin ongelmani ääneen, pyysin apua ja myönsin inhimillisyyteni. Teimme sopimuksen, että tästä lähtien keskittyisin enemmän totuuteen ja vähemmän näyttelemiseen. Siinä oikeastaan onkin elämänohjeeni tulevalle vuodelle!

Joulukuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.

Vuosi 2013 oli vauvavuosi. Ja, kuten vauvavuodet yleensä, tämäkin oli samaan aikaan sekä rakas, että raskas. Elämästä ja itsestään voi kuitenkin oppia, ja aika aikansa kutakin. Tässä vuosi tiivistettynä kuuten postaukseen. Mutta, mikäli sen haluaisi laittaa vielä tiiviimpään pakettiin, kääntyisin Frank Sinatran puoleen. Sehän on kuitenkin vain elämää!

That’s life, that’s what people say. 
You’re riding high in April, 
Shot down in May. 
But I know I’m gonna change their tune, 
When I’m right back on top in June. 

That’s life, funny as it seems. 
Some people get their kicks, 
Steppin’ on dreams
But I just can’t let it get me down, 
Cause this big old world keeps spinnin’ around. 

I’ve been a puppet, a pauper, a pirate, 
A poet, a pawn and a king. 
I’ve been up and down and over and out 
But I know one thing: 
Each time I find myself flat on my face, 
I pick myself up and get back in the race. 

That’s life, I can’t deny it, 
I thought of quitting, 
But my heart just won’t buy it. 
Cause if I didn’t think it was worth a try, 
I’d have to roll myself up in a big ball and die.

Nyt matkalle vuoteen 2014. Toivotan sen vielä kerran tervetulleeksi – kuoppineen ja huippuineen!
Leppoisaa loppiaista ihanat, nyt kohti valoa ja kevään aurinkoa – parempaa vuotta!

Otetaan tähän väliin pala tätä päivää, jottei vallan jumiuduta menneeseen.
Kuusi läks, tai oikeastaan se lähti jo perjantaina. Olisin mielelläni pitänyt sen pidempäänkin, mutta, koska meillä taas välipäivinä rymsteerattiin, ja tehtiin pieniä remppajuttuja, ei kuusi näyttänyt kaaoksen keskellä oikein miltään. Nyt kuusen paikalla on lukupaikka, tuoli kevään lehtiä ja unelmia ajatellen.
Perjantaina oli pakko ostaa iso kimppu vaaleanpunaisia ruusuja. Vaikkei pinkki sinänsä suosikkini olekaan, halusin jotakin värikästä ja energistä kotiin. Hiukan heikommanpuoleisen kukkavalikoiman edessä taivuin ruusuihin.

Odottelen juuri ystävääni meille loppiaisen viettoon. Tiedossa mitä todennäköisemmin naurua, itkua -ja kaikkea siltä väliltä. Ihanat pari päivää siis tiedossa.
Nyt lohta ja juureksia uuniin, salaattia kokoamaan jne. Ihanaa sunnuntaita ja leppoisaa joulun virallista viimeistä!

Jatketaan muisteluita!

Maaliskuu 2013 on jäänyt vahvimmin mieleen Pikku Koon ristiäisistä. Koosta tuli virallisesti Klaara, ja lilat juhlat olivat varsin onnistuneet. Tosin jälkeenpäin kun taas miettii, vähempikin olisi riittänyt! Äidin tukka sai uuden värin ja tyylin, oli pääsiäinen ja kevät alkoi sulattaa hankia. Vaunulenkkejä, valoa ja energiaa. Arki alkoi löytää oman uomansa ja kaikki kävi helpommaksi. Vastapestyista ikkunoista aurinko pääsi koko kotiin ja kevään tulo oli varmaa!

Maaliskuun kaikki 27 postausta voit lukea täältä.

Huhtikuussa haaveiltiin jo puutarhajutuista, päivitettiin vaatekaappia raikkaalla siniraidalla ja innostuttiin jälleen tyylijutuista. Conssit kaivettiin esiin, ja leivottiin maailman paras ja helpoin mutakakku. Blogissa leikittiin kuvankäsittelyllä ja järjestettiin kivoja arvontoja. Lumet suli, leskenlehdet nousivat maasta, juoksutossu kulki, samoin salitreenit.

Huhtikuun kaikki 28 postausta voit lukea täältä.

Kohti kesää!

Arki on alkanut ja joulu on juhlittu, mutta tunnelmasta yritetään silti nauttia viimeiseen asti. Jos jotain hyvää vallitsevista sääolosuhteista pitää mainita, niin tänä vuonna kuusi ei ainakaan häiritse tiputtamalla neulasiaan. Se saakin ihan rauhassa seistä olohuoneen nurkassa tuomassa tuikettaan. Kannetaan se pois sitten ensi vuonna. Tammikuussa aloitan muutenkin kevään odotuksen. En ehkä odota nyt niinkään vehreyttä ja lumettomuutta (niistä on kyllä nautittu), vaan pitenevää päivää, auringonpaistetta ja valkoisia hankiakin jonkin verran. Valoa, sitä odotan ja sitä tarvitsen!

Tänään näissä raukeissa tunnelmissa. Hengailua villasukissa, töitä, kotitöitä, pihatöitä, salia – ja ehkä illalla perinteinen sohva ja Netflix. Onhan sitä siinä yhdelle sunnuntaille jo ihan tarpeeksi.
Ulkona paistaa, ja taidan kaapata Alman mukaani pikku kävelylle. Ties vaikka bongaisi leskenlehtiä! No ei ehkä sentään. Nyt kuitenkin paistaa, ja ilma on kuin maaliskuun lopulta. Nautin!!!!

Suloista sunnuntaita – sulle ja mulle!

Meidän joulu päivittyi tosiaan tänä vuonna lukuisin kuvin Instagramin puolelle, kuten Facebookissakin vinkkasin. Tämä siitä syystä, että kuvien lisääminen sinne on nopeaa ja vaivatonta, ja halusin pitää pienen paussin täältä blogin puolelta ja säästää aikaa itse joulunviettoon.

Aatonaatto veti joulumme hiukan uusille uurille, sillä ilta meni K:n lääkärireissuun ja kinkunpaistot ja moni muu valmiiksi aikataulutettu asia pitikin sumplia uusiksi. Lahjat saatiin kuitenkin yöllä pakettiin, kinkku syötiin aattona lämpimänä jne. Aaton vietimme varsin perinteisellä kaavalla. Appiukkoni oli meillä seuranamme, miehet kävivät joulusaunassa, söimme, ja odotimme pukkia. Joulupäivä taasen meni koko porukalla pyjamissa. Laiskoteltiin, nukuttiin päikkäreitä, luettiin, pelattiin jne. Eilen ruokavieraina oli mieheni isovanhemmat, ja tänään onkin jo palattu arkeen.
Joulu oli tänä vuonna musta paitsi ulkona, myös sisällä. En oikein jaksanut innostua suuremmista joulukoristeluista, ja kattauksetkin menivät aika simppelillä linjalla. Toisaalta, kun on koko syksyn syönyt ateriansa muovirasioista, tuntuu aika juhlavalta käyttää kahta lautasta ja pöytähopeita! Joulupäivän PJ-bileitä lukuunottamatta blogin kautta saatu Lumoan -mekko toimi joulun juhla-asuna, ja osoittautui oikein mukavaksi.

Nyt on lomat lomailtu, ja tämä bloggari aikoo pikkuhiljaa tarttua vastaamattomiin kommentteihinne. Niin huono omatunto laiskuudesta ja kaikesta kiireilystä. Lupaan parantaa tapani, pahoittelen ja pyydän anteeksi.
Toivottavasti kuitenkin teillä kaikilla oli oikein mukava joulu, akut on ladattu ja mieli täynnä energisiä ja positiivisia ajatuksia uudelle vuodelle!

Enemmän kuvia ja tunnelmia tosiaan löytyy sieltä instan puolelta.

Leppoisia välipäiviä!

Suuren juhlan tuntua, odotuksen tunnelmaa. Niitä leijuu jo ilmassa. Liian monta valvottua yötä takana, pätkivä muisti ja ahdistava, kurkkua puristava tunne, siitä, että jotain oleellista jää koko ajan tekemättä. Yritän hallita kaaosta kirjoittamalla asiat paperille, mutta aina ei muista edes kirjoittaa.

Todella pahoittelen, etten ole tarttunut kommentteihinne, enkä ole niihin vastannut. Vastaan kyllä. Vaikka sitten jouluna, lupaan! Nyt täytyy vain saada muutama muu juttu vielä pois jaloista. Ja toki olen ne kaikki lukenut, kiitos siis jättämistänne sanoista!

Hassua, muta tästä se alkaa; Matka kohti kevättä! Päivä pitenee pikkuhiljaa.
“Tapanina päivä on kukon askelta pitempi, loppiaisena pirtti jo uutta päivää lämpiää.”

Muutamia ostoksia (lähinnä perustarpeita), kuusen kaatoa, lakanapyykkiä ja yleistä kotihommaa. Jouluksi reissuun lähtevien sukulaisten moikkaamista ja Rocky Road -askartelua. Niitä tälle päivälle.

Mukavaa sunnuntaita ja aatonaatonaattoa!

Voi että mä nautin tuosta lumen aikaansaamasta valosta! Vaikka tänään onkin ollut pilvistä ja (lumi)sateista, kuvaaminen on silti niin erilaista, kuin pimeinä ja mustina syyspäivinä. Tosin se kuvaamishetki on vieläkin lyhyt, mutta joulua kohti mennään, ja sitä kautta myös valoa kohti!

Stressitön viikko jatkuu hiukan epämukavissa merkeissä, sillä nyt tuntuu, että flunssa ottaa kovaan kouraansa, ja alkaa riepotella myös äitiä. Kaivoin kaapista anopilta saadut homeopaattiset helmet, ja lisäsin aamun tyrnikuormaa. Koko syksyn koputtelinkin mielessäni puuta, että miten ihmeessä sitä onkin säästynyt taudeilta. Taistelu nuhanenää vastaan on siis käynnissä, ja paras voittakoon!

Meillä on olkkarissa edellisessä postauksessa näkyvän sohvan toisella puolella tuolainen apteekkarin senkki, joka on oikeastaan vain tungettu paikalleen. Joku saattaa muistaa senkin vanhan kotimme keittiöstä, sen päällä oli vanha astiakaapin yläosa. Senkki on pidempi, kuin huoneita erottava seinänpätkä, eikä istu paikalleen lainkaan. Viime jouluna tässä oli joulukuusemme paikka, joten mietinnän alla on myös, minne sijoittaa kuusi tänä vuonna. Keittiössä olisi tilaa vaikka isommalle puulle, mutta muuten “ei niin mieleiseni miljöö” työntää kuusta olkkarin puolelle. No, katsotaan, josko löytyisi hoikka yksilö, jonka saamme sijoitettua tänne löhökammariin.

Kaikki kaksi orkideaanikin päättivät lähestyvän joulun kunniaksi tiputtaa kukkasensa, joten valohoidosta nauttii nyt oliivien lisäksi kukattomat vihreät varret. Oliivipuiden suhteen olen toivorikas, sillä toistaiseksi jokainen on selvinnyt sisälle sijoittamisesta hyvin. Ei nyt kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa!

Sytyttelen juuri kynttilöitä ja virittäydyn lumisen illan tunnelmaan. Lämmin viltti ja kainalo, sekä tuli kaminan valkea. Niistä taitaa olla tämä tiistai-ilta tehty.

Tunnelmallista iltaa myös teille!

Viimeiset pari viikkoa on mennyt aika tohinassa. Monta rautaa tulessa, tai jotain sinne päin ainakin.
Huno ja pätkivä muistini on ollut yleinen naurunaihe jo jonkin aikaa. Liian vähän unta, liikaa asioita työnalla.

Vaikka joulu kolkuttelee jo ovia, ajattelin pyhittää tässä välissä yhden viikon stressittömyydelle. Jos koittaisi ihan vain nauttia tästä hetkestä, lumesta, pakkasesta, arjesta ja monesta muusta pienestä jutusta. Ja nukkua niitä kunnollisia yöunia!

Tilasin itsenäisyyspäiväksi mieheltä lehtikuusenoksia kuistille. Sain sen verran ison risukimpun, että siitä riitti pieneksi puuksi olohuoneeseenkin. Jospa vaikka ripustltaisiin hiukan koristeita oksille, ja virittäydyttäisiin joulumoodiin!

Suloista talvi-iltaa!

Ajattelin vielä nopeasti napata teillekin parit kuvat kuistilta ennen kuin on pimeää.
Nyt mentiin tulevan päivänsankarin mielen mukaan, ja kuistista tuli tonttujen valtakuntaa. Itse en ehkä enää niin ole tonttujen perään, ja olisin mielummin tuonut tähänkin tilaan hillitympää fiilistä, mutta olkoon nyt näin. Tai ei siis nyt ihan näinkään, matto on vielä ulkona tuulettumassa, joitakin kasveja tuon tilaan, pieni kuusi ehkä jne. Mutta idea kai käy tässä selväksi. Kotiin on kiva tulla, kun on heti ovella tontut vastassa!

Mutta suurimmat jutut tänään on tapahtunut rempparintamalla. Meillä on nimittäin toisessa eteisessä vihdoin katto! Mä olen niiiiin onnellinen! Ja onpa keittiössäkin tullut tänään touhuttua koko päivä, joten ehkä tästä vielä synttärit saadaan aikaiseksi.

Koitan lisäillä vaikka instaan jotain kuvia etenemisestä, mutta nyt täytyy mennä!

Hauskaa iltaa kaikille! Ja hei, muistakaa TineK -arvonta!!!