Viime päivinä ei juuri ole hellevaatteita tarvittu. Olen tallustellut kotona villasukissani, miettinyt syksyä, ajan kulkua, tulevia juttuja ja kaikennäköistä muutakin. Tuntuu jotenkin niin kovin haikealta katsoa kun syysleimut kukkivat kauniina, komeamaksaruoho alkaa saada hentoa punaa ylleen ja vehnäpellot muuttavat väriään. Eletään kuitenkin vasta heinäkuuta, kenties lämpimät ovat vielä tulossa, ja elokuu todistaa kesämme siirtyneen kalenterivuoden keskivaiheilta hieman eteenpäin.

Kuistilla on kuitenkin lämmin, vaikka ulkona puhaltaa kylmä tuuli. Kesäkengät odottavat kaikessa rauhassa, että uskallan taas luopua sukistani ja paljastaa varpaani. Aurinkoa ja lämpöä odottavat myös Tine K:n kesäkassi ja BeckSöndergaardin ohut puuvillahuivi. Kaikki ne merkitsevät minulle rentoa kesäelämää, loman tunnetta ja huolettomuutta.

Vanhoilla Scollin sandaaleillani on myös toinen merkitys. Samaisissa kengissä astelin ensimmäisen kerran katsomaan tätä taloa. Muistan kuinka riisuin kesäkenkäni eteiseen ja sipsuttelin paljain jaloin talossa. Mielialani oli samaan aikaan kiihtynyt, jännittynyt, mutta onnellinen. En varmaan voi koskaan luopua noista kengistä!

Kuistin valoisasta ja kesäisestä tunnelmasta pitää nyt kuitenkin siirtyä pikkueteiseen. Koneella istumisen sijaan on tehtävä jotakin, että punaruskeasta värimaailmasta päästään tähän samaan raikkauteen ja valoisuuteen, joka vallitsee verannalla.

Kenties huomenna jo lämpöisemmin terveisin! Suloista sunnuntaita!