Uusi vuosi ja uudet kujeet, niinhän sitä sanotaan. Mitään järisyttävän suurta ja uutta ei taida olla oman blogini osalta tiedossa, ja kuten jo eilen kirjoitinkin, niin on oikeastaan parempikin. Pitäydytään vanhassa ja korkeitaan hiotaan ja parannetaan sitä!
Sisustusta ja oman kodin rakentumista pikku hiljaa, huone kerrallaan. Puutarhaa, lapsiperheen arkea, vauvavuotta, elämää kotona ja kodin ulkopuolella, sekä sopivassa suhteessa turhanpäiväisyyksiä ja tyttöjen juttuja. Niitä toivon blogivuodelle 2013. Niin, ja tietysti toivon että alkanut blogivuosi kuluu seurassanne, kuinkas muutenkaan!


Henkilökohtaiseen elämääni toivon vuoden 2013 tuovan seesteisyyttä, rauhallisuutta, onnea, iloa ja terveyttä. Lupaan huolehtia paremmin itsestäni ja jaksamisestani – ja sitämyöden myös koko perheen hyvinvoinnista. Raastavat ja voimavaroja koettelevat ihmissuhteet aion korvata terveellä itsekunnioituksella ja todellisilla ystävillä.
Siinäpä niitä suurempia ja syvällisempiä ajatuksia alkaneelle vuodelle. Ei ollenkaan paha, että kerran vuodessa listaa nämäkin aiheet ylös. Suosittelen!

Kuvissa näkyy joululahjaa, jonka ostin itse itselleni. Lisää Tine K:n astioita, nyt mustavalkoisissa sävyissä. Tykkään niin kovasti! Astiat tilasin Grey&White -nettikaupasta. Kiitokset Katille, kaikki tulivat ehjänä perille!

Niin, ja edellisen kommentteihin vastailen illemmalla. Sen voisin luvata teille, että kommentteihin koitan jatkossakin aina vastata! 🙂 Kivaa vuotta 2013!

Joku on kuulkaas ollut tosi ahkera, ja se joku olen minä! Jee, aika huippis fiilis!
Alkoi eilen (muka) siivoillessa niin paljon ketuttamaan pari juttua, että illalla kun pikkumies painui pahnoille, tartuin minä maalipensseliin. Ja aamulla jatkoinkin heti siihen, mihin illalla jäin. Nyt on yksi seinän pätkä saanut pohjamaalia pari kerrosta, ja heti tuntuu paremmalta!
Olin varmaan eilen yleisestikin paremmalla tuulella, sillä Niilo sanoi mulle illalla tosi lohduttavaan sävyyn, että “Kyllä äiti sunkin tontun taskuun varmasti huomenna tulee joku yllätys. Joku tyttöjen juttu.” (Meillähän on molemmilla ne Mailegin kalenteritontut, ja mun tontun taskuihin ei tänäkään vuonna ole mitään ilmestynyt.) No, eihän siellä mitään aamullakaan tietenkään ollut, joten sain ohjeen olla vielä hiukan kiltimpi tämän päivän. Yritän yritän!

Pojatkin on ollut tosi ahkeria. Isompi varmaan senkin vuoksi, että tuottaa jonkin asteista omantunnontuskaa, kun raskaana oleva vaimo alkaa ottamaan työkaluja ja pensseleitä esiin. Tulivat juuri “kuusimetsästä” (kuusi on tänä vuonna omalta maalta), ja nyt äänestä päätellen laittavat ruokaa. Tuoksusta päätellen jotain makaronimössöä, mutta se on varmasti superhyvää!

Kotoilua tänään, pakollinen kauppareissu, ja pikkuisia tontuntehtäviä. Joulukuusen koristelua ja yleistä joulun laittamista. Ihan kiva lauantai! Sellaista teillekin!

Olkkarista edelleen. Tai olkkarista ja työhuoneesta paremminkin. Eilisessä postauksessa eivät nuo huoneiden uudet matot juuri näkyneetkään, mutta tässä pari kuvaa nyt niistä.
Olohuone ja työhuone ovat aika avointa tilaa keskenään, ja huoneisiin piti tietysti hankkia samanlaiset matot. Ikean Tårnby-matoista olen täällä blogissakin haaveillut, ja ne kävimme tässä parisen viikoa sitten hakemassa hyödyntäen Ikea Family alennuksen, joka oli tuolloin -20% kaikista matoista. 20 pinnaa on muuten jo maton hinnassa tosi hyvä alennus, varsinkin, jos tarkoituksena on ostaa useampi matto, ja niinhän meillä oli. Muttamutta; Harmiksemme, juuri tuolloin Tårnby mattojen pienempi koko oli joka paikasta loppu. Näihin kahteen huoneeseen 2X3 metrinen matto oli oikein hyvä, mutta eteisen ja (vielä kylmän) välihuoneen lattioihin olisi tarvittu juuri se pikkuisen pienempi koko. Tällä hetkellä mattoa näyttäisikin taas olevan saatavilla, eli matonhakureissua olisi tiedossa. Sen verran kuitenkin tuota matkaa, että taitaa jäädä ensi vuoteen.

Mattojen hankinta ei noin sisustuksellisessa mielessä ollut mietenkään niin kiireinen asia, mutta vetoisien lattioiden peittäminen paksuilla matoilla on jo ihan energiatehokkuudenkin kannalta välttämätöntä näin talviaikaan. Vaikutuksen huomasikin heti; Kaminan lämpö ei enää karkaa ja huoneet muuttuivat mukavan lämpimiksi. Ja sitten siinä sisustuksellisessa mielessä: Nämä lämmittävät muuten aika viileän värisiä huoneita. Istuvat hyvin yhteen puun ja koritavaran kanssa. Tykkään tykkään.

Polttopuiden roskaa, piparinmuruja ja yhdet koiran oksennukset. Paljon ovat kestäneet ja saavat kestää jatkossakin. Kiitollinen väri ja helposti imuroitava ja puhdistettava pinta. Näitä  hankitaan siis ehdottomasti lisää!

Mutta nyt sitä siivousta aloittelemaan. Pientä lepokitkaa ilmassa, mutta eiköhän se tästä! Kivaa perjantaita teillekin!

 

Mä muuten pelkäsin suuresti, että saan jonkun mahdottoman pöpöfobian lukiessani noita arvontapostaukseen jättämiänne vastauksia, mutta huomasinkin olevani melko etuoikeutettu! Ei tarvi kuulkaa olla huolissaan metrossa, ratikassa tai junassa. Ei pelätä liukuportaita tai hissin nappia! Ei ainakaan kovin usein. 🙂
Se olisi sitten loma. Joululoma ja äitiysloma. Mitään järin suurta lomafiilistä ei nyt ole, kun arki jatkuu samaan tapaan kuin ennenkin. Mutta onhan se hienoa ihan vain sanoa, että on lomalla! Tänään vielä muskarin joulujuhlaan vetistelemään, ja sitten virittäytymistä joulutunnelmaan. Aloitinkin jo aamulla autossa huudattamalla joululauluja ja laulamalla itse mukana. Yksin…
Jotain pientä joulusiivousta pitäisi kai suunnitella. Näissä olosuhteissa sekin vaan tuntuu lähinnä turhalta. Mutta ainakin nyt isommat rojut aion raahata tuonne edelleen kylmiin huoneisiin, ja hakea muutaman hyasintin vielä tunnelmaa tuomaan. Lopun edestä sitten kynttilöitä ja sopivasti hämärää tunnelmaa. Niin ja se kuusi! Ja kuusen oksia rapun eteen ja lyhde pikkulinnuille. Kovin pienillä valmisteluilla siis tänä vuonna.
Viime joulu jo meni hiukan pienemmällä joulufiiliksellä, kun edellistä kotia ei enää jaksanut oikein laittaa. Ruuat ym. sentään tein, mutta nyt en laita edes niitä. Olenkin varannut ensi vuodelle kaikkien aikojen joulun. Panostan siihen sitten kolmen vuoden edestä!

Muutamia lahjoja on yhä käärimättä pakettiin, pari pientä muistamista vielä hankkimatta, mutta siinä se sitten muuten alkaakin olla. Rauha maahan ja ihmisille hyvä tahto.

Muutama räpsy olkkarista. Pikkuisen vaiheessa edelleen ( =yhtä paljon kuin viimeksikin). Tuo eteisen naulakkokaappi tuossa divaanin takana elääkin muuten jotain omaa elämäänsä. Välillä kaappi narahtaa aika kovaakin ihan ilman mitään sen erityisempää syytä. On ollut pari kertaa tulla melkein pissa housuun, kun on samalla katsonut jotain jännää leffaa. Hui! Kummituskaappi!?

Mutta nyt ei muuta. Paitsi joulutunnelmaa!

Työhuone alkaa pikkuhiljaa hamottua (siistiintyä, tyhjentyä), ja varmaan turha edes erikseen mainita, että rakastan sitä jo nyt. Tämä huone on ohikulkupaikka, leveällä oviaukolla osa olohuonetta ja avoin rappuun. Jääkö työpöytä ikkunan vastaiselle seinälle, vai siirtyykö se rappuseinälle, se on vielä harkinnassa ja aika näyttää. Katsotaan miten huone toimii, kun kalusteita alkaa kotiutua enemmän. Juuri siitä pidänkin eniten, että huoneissa on useampi mahdollisuus erilaisille järjestyksille, ja niitä voi muuttaa sen mukaan kun elämä alkaa asettua.
Tähän huoneeseen lisättiin myös tulisija, koska vanhat ja alkuperäiset tulisijat on tästä ja viereisestä olohuoneesta joskus purettu. Harmi toisaalta, mutta en jaksa murehtia asiaa. En edes tiedä, millaisia uuneja huoneissa on ollut, ja toisaalta uusi kamina hivelee silmää niin paljon, että nautin mieluummin siitä, kuin murehdin jotakin, mitä ei käytännössä edes ole.

Vanha ja viimeisiä vetävä MacBook on joutunut palvelemaan myös bloginteossa lähestulkoon vuoden, mutta nyt kun isompi tietokone on hyvällä paikalla, helpottaa se tätäkin harrastusta. Luminen maisema selän takana ja lämmittävä tulisija vieressä, on oikeastaan enemmän kuin mukava viettää aikaa tietokoneella.
Suuressa tilassa ei vielä ole juuri muita huonekaluja, vain yksi senkki väliaikaisesti tungettuna yhteen nurkkaan. Mutta kalustamisenkaan ei ole niin kiire. Ehkä yksi vanhoista kaapeistakin päätyy aikanaan tänne, mutta haistellen ja tunnustellen tunnelmaa ja tarpeita, en halua sisustaa liian nopeasti tai väkisin.
Facebookista kun olette noita totuudenmukaisia ja realistisia kuvia katsoneet, tiedätte, että tässäkin huoneessa on vielä paljon keskeneräisyyttä, kuten katto ja pari seinää. No, mutta tässä remontissa muutama katto ja muutama seinä tuntuvat aika tavalla pisaralta meressä 🙂
Hagedornhagen julisteetkin ovat yhä korissa rullalla ja odottavat kehyksiä, jotka joku toivottavasti ehtisi vielä tämän vuoden puolella noutaa. Taulut saavat varmaankina aikanaan paikkansa juuri työhuone-olohuone -akselilta. Mutta kuten sanottu, lopulliseen sisustamiseen menee vielä aikaa; Kenties jouluna 2013 meillä alkaa jo näyttää valmiimmalta!

Aurinkoista pakkaspäivää! Se on talvi nyt!

 

Jos on ollut joulufiiliksen kanssa hiukan ongelmia, niin johan alkaa tunnelma syntyä. Meillä on lumisen valkea maisema ja pakkasasteita talvisen riittävästi.
Aamut alkavat nyt poikkeuksetta lämmittämisellä. Uusi kamina helpottaa työtä, ja koko talo on melko nopeasti mukavan lämmin. Joulukuun aamuihin kuuluu tietysti myös kalenteriyllätykset, jotka pitää piilottaa tontun taskuihin ennen pikkumiehen heräämistä. Oma kalenterini on tänä vuonna kynttilän muodossa. Kevyesti tuoksuvat kynttilät heti aamusta antavat pientä luksusta muuten aika arkisiin päiviin. Jouluradio hoitaakin sitten lopun tunnelmanluonnin.
Joulukuu on meillä myös ehdoton juhlakuukausi. Kalenterin pyhäpäivien lisäksi joulukuussa juhlitaan Niilon syntymäpäivät ja nimipäivät. Joulu- ja tonttujuhlia mahtuu myös kalenteriin. Tänä vuonna mennään kuitenkin sekä joulun, että muiden juhlien kanssa totisesti sieltä, mistä aita on matalin. Äitini lupasi auttaa syntymäpäiväjärjestelyissä, ja ruokkia perheemme jouluna. Kiitollisin mielin otankin avun vastaan, ja tunnustan omat, aika rajalliset, voimani.

Joulukuu tarkoittaa kohdallani myös virallista äitiyslomaa. Hiukan kavahdin eilen tajutessani, että laskettu aika on ensi kuussa! Se kuulostaa niin pelottavan konkreettiselta.
Viimeisenä (muttei suinkaan vähäisimpänä) joulukuun asiana mainittakoon marraskuun loppuminen. Goodbye, viikset! Joulukuu ei totisesti tullut yhtään liian aikaisin! 🙂

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!

Sisustuspohdintoja taas. Nimittäin niitä loppusilauksen miettimisiä, joiden avulla jaksaa sitten kaiken tuon isomman mylläkän.
Yäkerran master bedroom on vielä pinnoiltaan kysymysmerkki. Seinät huoneessa on lisäeristetty joillakin huokoleijona-levyillä (siis jo ennen meitä), ja vaikka levyjen saumat onkin ihan oikeaoppisesti teipattu jollakin paperin tapaisella (jees, ei taas ole nämä ammattisanat halussa) ja päällä on nyt tasoitetapetti, ottaa tuo epätasainen pinta kuitenkin ainakin minun silmääni jonkin verran. Kuviollinen tapetti toki “hukkaisi” pinnan epätasaisuuden parhaiten, mutta koska haluan huoneeseen viileän seesteisen fiiliksen olen pohtinut maalivalintoja kohtalaisen pitkään.
Struktuurimaalejahan on markkinat jo melkein pullollaan, mutta tässä kohtaa haaveeni kalkkimaalatuista senistä voisi olla jopa ratkaisu ongelmaan: Himmeä pensselillä sivelty pinta jää sen verran elävän näköiseksi, eikä heijasta valoa samaan tapaan kuin moni muu seinämaalivaihtoehto.

Islantilaisen Kalklitir -maalin sävyt ovat kaikki aivan ihania, mutta meillä mennään ehdottomasti viileässä värimääilmassa ja harmaaseen taittavassa sävyssä. Suomessa maaleja myy Nougat, ja löytyipä tuolta juurikin se San Saccaria sävykin, johon eniten ihastuin.
Ainoa ongelma on vain se, että tämän ihanuuden haluaisin sutia ihan itse seiniin. Ja missä vaiheessa päästään vaiheeseen pintamaalaus? Varmaan juurikin siinä vaiheessa, kun musta ei ole enää maalariksi. Voipi siis olla, että makuuhuone saa odottaa maaliaan aina kevättalvelle asti.
Anyway: Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty!

Yllä vielä inspiraatioksi muutama Tine K:n sivuilta poimimani yksityiskohta, jotka kotiuttaisin enemmän kuin mielelläni makuuhuoneeseen.
No niin, ja nyt kun summaa tuon sivun ylälaidassa olevan mainoksen ja tämän buduaari-postauksen, tulee tästäkin melkein aikuisviihdesivusto… 🙂

Iloa maanantaihin!

Ps. Bellan lukijakysely on avoinna vielä tämän päivän ajan, eli nyt olisi viimeinen tilaisuus päästä vaikuttamaan. Marimekon lahjakortithan siellä on porkkanana, eli vaivannäkö saattaapi kannattaa!

Eilen illalla lupasinkin pientä mielipidekyselyä tälle päivälle. Huomaatte varmasti, että tässä postauksessa on samat kuvat kuin eilisessä. Erona kuitenkin se, että eilen käytin vaakakuvia, ja tänään pystykuvia.
Tänään ajattelin kysellä teidän mielipiteitänne blogin luettavuuteen tulevien asioiden tiimoilta. Tällä tarkoitan lähinnä kuvien ja tekstin asettelua, kokoa jne… Jos huomautettavaa on, sen voi tehdä nyt. Kaikenlaiset ehdotukset otetaan vastaan. En tosin väitä, että mikään tulee muuttumaan – omapäinen kun olen. 🙂
Sivun oikeasta laidasta löytyy hakukenttä, jonka avulla blogista voi hakea tiettyä sisältöä hakusanan avulla. Mikäli etsii juttuja päivämäärän perusteella, löytyy tuolta myös arkisto-kohta, jossa sisältö on kuukauden kokoisina nippuina.
Oikeasta laidasta löydätte myöskin linkit kolmeen erilaiseen blogin seurantatapaan: Bloglovin’, Blogilista ja Facebook. Kaikkiin näihin päivittyy nyt puolisen vuotta käytössä olleen uuden osoitteeni sisältö. Mikäli taas seuraat blogiani bloggerin lukulistan avulla, kehoitan viimeistään tässä vaiheessa muuttamaan listaan nykyisen blogiosoitteen! Mikäli blogin seurattavuuteen liittyvissä asioissa on ongelmia tai parantamisen varaa, voi nämäkin ehdotukset jättää nyt.
Toki tähän postaukseen voi kommentoida ihan tavallisia postaustoiveitakin! Tosin blogin peruslinja ei suuresti muutu, vaikka kuinka toivoisitte. Toisenlaista sisältöä sitten toisenlaisista blogeista, eikös?

Jaahas, ja mitä sitten tulee eilen ilmoille heittämääni arvoitukseen, olen täällä hymyssä suin lukenut ehdotuksianne! Jollekulle spinning on aika tavallinen laji, mutta itse en ole koskaan edes nähnyt spinnauspyörää livenä. Muistutuksena nyt tässä kohtaa, että olen tosiaan maalta! 🙂 Koripallo taitaa kuulua ihan pakolliseen koululiikuntaan, lentopallon seurassa kului vuosia ja pilates on yksi lempparini.

Mitkä lajit sitten taas eivät kuulu siihen omaan mukavuusalueeseeni? Kaikki liian hidastempoinen, ja hiljentymistä vaativa tietenkin. Joogaa on tullut koitettua, mutta niin trendikästä kuin se aikanaan olikin, tuottaa itselläni vaikeuksia nollata ajatuksiaan noinkin totaalisesti. Toinen laji jonka olen tuominnut mukavuusalueeni ulkopuolelle on golf, jota en tosin koskaan ollut edes koittanut. Valitettavasti eilisen ensikosketuksenikaan perusteella ei kärpänen puraissut. Ihan liikaa asioita, joihin pitäisi keskittyä ja tietoisuuteensa siirtää. Golf sopii Agatha Christien kirjoihin ja Midsomerin murhiin – ei minulle. Kokemusta rikkaampana voin kuitenkin todeta tuntevani itseni loppujen lopuksi aika hyvin!

Kommenttienne joukossa oli se oikeakin laji, mutta tässä kohtaa taisi olla kyse enemmän tiedosta kuin arvauksesta. Muistan sitten vaikka jotakuta tähän postaukseen parannusehdotusta tai toiveitaan jättänyttä.

Iloa tiistai päiväänne!

 

Koska pari viikkoa on ollut aika koti- ja remonttipainotteisia, tekee kieltämättä hyvää pitää välissä myös sellainen päivä, jolloin ei tartu maalipensseliin tai ylipäätään tee oikeastaan mitään remonttiin ja muuttoon liittyvää. Vietin eilen omaa henkilökohtaista remonttivapaatani, perjantain kunniaksi keskityin siis ihan kaikkeen muuhun.
Lounastin “pomoni” kanssa (minä söin, toinen katseli; mutta ehdottomasti tasa-arvoisempaa näin päin), kiertelin kauppoja ja tein ostoksia ihan kaikessa rauhassa. Kotimatkalla piipahdin Ulvilassa, Friitalan vanhalla nahkatehtaalla, joka on yksi mun vakkari pysähdyspaikka, ja varsinkin silloin kun saan olla ja mennä yksin.

Kunnioitusta herättävässä vanhassa tehtaassa yksi piipahtamisen arvoinen myymälä on Villa Salla, josta nappasinkin muutaman jouluisen kuvan matkaani. Vaikka omaa jouluani kuvaa tässä kohtaa ehdottomasti sanonta vähemmän on enemmän, pitää sitä joulufiilistä silti käydä hakemassa jostakin, ja tämä paikka on siihen parempi kuin hyvä. Eli vinkkinä Satakunnassa liikkuville; Kannattaa poiketa!

Viikonlopun ruokaostosten teko kaikessa rauhassa innoitti vielä illalla keittiöpuuhiin ja pieni toipilas sai toivomaansa kropsua, eli maailman epäterveellisintä pannaria, jonka ohjeen olen joskus kirjoittanutkin tänne. Pojista isompi sai toivomaansa pitsaa, ja näin ollen raivasin tietäni ainakin kahden miehen sydämeen ihan sananmukaisesti vatsan kautta.
Isänpäiväviikonlopun kunniaksi aion vielä tänäänkin pitää ainakin osapäivävapaata rempasta, sillä huomisen aikataulua helpottaaksemme juhlimme papat jo nyt lauantaina.
Siispä paplarit päähän ja remppapieruverkkareiden sijaan jo toista päivää (ihanaa!!!) päälle jotakin edustavampaa!

Jospa kotijuttuja taas ensi kerralla, mutta nyt oikein ihanaa lauantaita kaikille!

 

Melkein pystyn ajoittain jopa unohtamaan tämän blogin olemassaolon. Tai en ehkä täysin unohtamaan, mutta siirtämään jonnekin tietoisuuden rajamaille kuitenkin.
Vuorokaudessa on edelleen liian vähän tunteja, minulla liian vähän käsiä ja voimia. Jos osaisin, kloonaisin itseäni ainakin kolmin kappalein. Näillä kuitenkin mennään; Kahdella kädellä, kahdella jalalla ja yksillä hermoilla.
Remontissa on sellainen mikään ei etene -vaihe. Vaikka toki moni asia etenee, ja paljon tulee tehtyäkin, niin ne jutut on sellaisia ei niin näkyviä. Kaikkea pientä ja aikaavievää – niinkin turhaa kuin sähköt, lämmitys jne… No, mutta tiedätte, mitä tarkoitan? Ei siis mitään wow, valmis huone -fiiliksiä vähään aikaan.

Pari räpsyä, ettei noi mainokset ihan koko tekstiä imaise mukaansa. Nyt yhden pikkupotilaan viihdyttäjäksi.

Moi, ja kivaa torstai päivää teille!