Muistatteko, kun kerroin saaneeni idean, joka maksaa vain hiukan työtä ja voimaa? No tässä siitä ideasta puolikas, eli työhuoneen kevennetty ilme, kun toinen kaapeista sai lähteä.

Valon määrä tuplaantui. Huone on muutenkin todella pimeä ja kaksi tummaa suurta kaappia imivät loputkin valosta. Ja totuus on se, että komea huonekalu näyttää entistä komeammalta, kun se saa tilaa ympärilleen.

Tämä suurempi kaapeista jäi huoneeseen jo ihan senkin vuoksi, ettei sitä jaksa kukaan kantaa sieltä pois. Sisään pitäisi vielä rakennella ne hyllyt, jotta kaapin päältä saisi edes osan tavaroista ovien taakse piiloon. Pinta on yhä öljyämättä, ja nämä kuvat muistuttavat siitä hyvin (luonnossa kaapin pinta ei ihan noin huonokunoiselta näytä). Taidan siis hakea tänään pullon öljyä….

Joitakin kuvia työhuoneen keventyneestä ilmeestä. Ja olkaa huoleti, ei se toinenkaan kaappi nyt ihan polttopuuksi joutanut

Isillä alkoi aamulla työt, ja kuten meidän perheessä on tapana, perheen pää lukitsi meidät tänne kotiin kaltereiden taakse.

Ei vaiskaan! Me nautiskellaan uudesta sängystä. Tässä voi kuulkaas leikkiä vaikka mitä! Parhaiten soveltuu kuitenkin laivaksi. Sisävesille, ymmärsin.

Ikimuistoinen Ikeareissu -jälleen kerran. Niilo halusi välttämättä jäädä matkan varrella mummulaan, ja jatkettiin matkaa sitten T:n kanssa kaksin. Ei meillä ollut mitään peräkärryä tai pakua, ihan vaan tuo tilava perheauto ja nopea idea ostaa sänky. Oli siinä sullomista, ja rouva sai matkustaa nenä tuulilasissa ja polvet suussa, mutta kotiin päästiin.

Loppuun tunnustus, jonka olen saanut blogeista

DD Design Domi, Lumivalkeaa, Täyttä elämää ja 

Tunnustuksen mukana tuli tehtävä kertoa kolme asiaa; Lempiväri, lempiruoka ja paikka jossa haluaisi käydä

Lempi väriä ei ole, mutta pidän sinisestä ja ruskeasta ehkä eniten. Ainakin pukeutumisessa.

Lemppariruoka on just nyt tällä hetkellä äidin tekemät kaalikääryleet, ja paikka jossa haluaisin käydä on lapsuudenkotini. 

Ja asiallahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että söin jo kaikki äidin pakkaamat kääryleet ja lisää tekisi mieli

Jos tykkää, saapi leivoksen tuosta mukaansa napata.

Väsyttää, eikä jaksa edelleenkään kirjoittaa mitään järkevää. Arki lähestyy uhkaavasti, huomenna viimeinen lomapäivä! Tänään kierreltiin Tamperetta, otettiin välimatkaa kotiseiniin ja vain hengailtiin yhdessä. Ei mikään ihan kesäinen sääkään enää, ilmassa on jo jotain syksyistä.

Ei taaskaan mitään muuta. Tai järkevää ylipäätään.

Laitan nyt kuvia kun niitä tuli räpsittyä…
Kuten on ennenkin ollut puhetta, niin meillä on kaksi eteistä; Sisäeteinen ja ulkoeteinen. Ulkoeteisestä on käynti pesutiloihin ja pannuhuoneeseen, (sekä tietenkin ulos ja sisään) ja sisempi on sitten enemmän vain läpikulkutila. Voisihan tätä kutsua aulaksi tai halliksi, mutta mielestäni noi ovat hiukan liian mahtipontisia ja hienoja sanoja tälle pienelle tilalle.

Kumpaakaan eteistä ei nyt ehditty rempata tai “sisustaa”. Molemmat siis odottavat uutta listoitusta (talossa on alkuperäisenä vain tuollaiset rivat katonrajassa) ja uusia seinäpintoja. Tähän sisäeteiseen tulee jatkossakin joku tosi vaalea tapetti (pimeä tila) ja ulkoeteiseen maali, koska se on helppo pitää puhtaana (Alma puristelee kurakelillä turkkinsa heti sisälle päästyään). 

Tässä huoneessa rikkinäinen ja likainen tapetti peitettiin ylijääneillä kuvilla, ja pääsipä sarvetkin vihdoin seinälle. Väliaikaisratkaisu kunnes taas toimerrutaan tapetointipuuhiin. Aikaisintaan kuitenkin syksyllä tai talvella, koska kesäkelejä on ihan turha hukata tapettihomiin.

Valkoinen kaappi toimittaa naulakon virkaa ja musta (tähän tilaan liian iso) Ikean lipasto helpottaa säilytysongelmissa. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy oviaukko ulkoeteiseen ja oikealla näkyy Niilon huoneen aukinainen ovi. Kuva on otettu olohuoneesta, eli olkkarin oviaukko on senkin oikealla puolella.

Ja toiselta puolelta lipastoa onkin taas jo kulku makuuhuoneeseen…

Lupasin laittaa kuvia muistakin huoneista nyt kun on saatu paikat kuntoon.

Muutenkaan en just nyt jaksa tänne mitään syvällisä lätistä, joten latailen vain kuvia höpöttelen niitä samoja turhanpäiväisiä. Tuntuu että kesä on sulattanut aivot, siis sen vähän, mitä niistä nyt muutenkaan oli enää jäljellä.

Tässä olis nyt makuuhuonetta uudessa tapetissaan. En ole tapetista oikein varma. Tämä on ainoa, johon silmä ei vain tunnu tottuvan. Liian hempeä, liian jotain. En tiedä, saa nyt toistaiseksi ainakin olla, koska ei ole varaa ihan koko ajan tapetoidakaan

 Ikea on taas ottanut perinteisen rautasänkymallin tuotantoon, ja sitä hiukan haaveilen. Mutta en ole sängystäkään varma. Musta toisi ryhtiä, mutta tuleeko lopputuloksesta entistä romanttisempi, muuttuuko huone ahtaan näköiseksi jne… Eli ei kiirettä, sulattelen sitäkin sitten kun taas jaksan.

Niilon huone jätettiin vielä tällä erää tapetoimatta ja uudestaan listoittamatta. Pohdin vielä sitä tapettia. Kannattaako, repiikö, piirtääkö, kuinka pitkäikäinen valinta jne…

Pientä hienosäätöä kuitenkin tähänkin huoneeseen halusin, ja lopputulos on tämä.

Laura Ashleyn vaaleansiniset palloverhot vaihtuivat Ikean mustavalkoiseen raitakankaaseen ja mummun virkkaama matto sai mustan värin sekin (oli ensiksi vihreä, mutta värisokeat silmäni eivät sitä juuri lattiasta erottaneet). Lelukorit spreijailin mattamustalla, kun muutakin maalattavaa oli.

Pari vanhaa seinähyllyä on juuri maalattu, ja niihin laitetaan sitten kirjoja ym. pikkusälää.

Lopputulos on vähemmän vauvamainen, mutta iloisen raikas.

Muita huoneitakin luvassa, kunhan saadaan valmista ja ehdin kuvailla. Tälle illalle olisi vielä verhojen lyhennystä ja silitystä, sekä muutama maalattava juttu. Taitaa tarvita pari lasia viiniä kyytipojaksi

Sadepäivän kunniaksi sain tehtyä pari juttua, jotka on roikkunut ideatasolla jo pitkään.

Ensimmäinen on lehtilaatikko. Kaksi vanhaa perunalaatikkoa ja paketti Ikean kalustepyöriä.

Vino pino lehtiä, joita en halua vielä laittaa paperinkeräykseen.

Lehdet eivät mahtuneetkaan yhteen, mutta onneksi laatikot ovat pinottavia, joten ei muuta kuin toinen päälle.

Viritelmä mahtuu mukavasti sohvan ja kirjahyllyn väliin, ja on helppo vetää esiin tarvittaessa.

Ideaa voi toki jatkojalostaa vaikka maalamalla puulaatikoita, tai sabluunamaalaamalla niiden kylkeen tekstin. Meille sopivat näin, ihan tälläisenaan.

Toinen projekteista meni Niilon huoneeseen. Muistatte varmaan, kun kerroin, että pulpetin päällä ollut aakkostaulu kaatui ja kehyksen lasi särkyi. Hamsteriluonteena kiikutin kehyksen ja taustalevyn varastoon ihan vain siltä varalta, että niille joskus löytyisi jotain käyttöä.

Tänään sain aikaiseksi maalata koko hoidon liitutaulumaalilla. Taulu pääsi entiselle paikalleen, joskin hiukan erinäköisenä.

Taulun taustalevy ei ollut ihan tasainen, eikä pinna struktuuri täysin peittynyt maalillakaan, mutta eiköhän tähänkin nyt jotain pysty taiteilemaan. Suuri musta taulu tuo kivasti ilmettä huoneeseen.
Muovinen kirahvi on viimeisimpiä rompetorilöytöjä. Kovassa käytössä on ollut, ja tienannut jo hintansa (2€) takaisin.

Nyt tuli ukonilma kera kunnon kaatosateen.
Täytyy keksiä lisää sisäpuuhia

***

Joo, no on kai mielipidekysymys, mikä on kaunista kenkäsäilytystä, mutta tässä nyt tulis yksi vaihtoehto.

Pyysitte postausta kenkälaatikon tapetoinnista, ja tähän yritin nyt kasata lyhyesti hiukan vinkkiä.

Tarvittavat välineet ja tykötarpeet:

*tapetin (jämä)paloja

*liisteriä (ise olen ottanut tapetoidessa talteen muovipurkkiin, koska joskus jotain kulmia joutuu vielä seinälläkin paikkailemaan)

*pensseli/suti

*sakset

*kenkälaatikko

*tyhjä pöytä

*(teippiä)

Täysleveä tapetinsuikale peittää noin puolikkaan kenkälaatikkoa, mutta esim. herra T:n kenkälaatikkoon tarvitaan enemmän.

Tapetti kannattaa liisteröidä melko vetisellä liisterillä, ja antaa vettyä jonkin aikaa. Kulmien tekeminen sujuu paljon paremmin notkean tapetin kanssa. Tämä kielotapetti on ihan sairaan paksua, tapettitalon paperitapetit on sitten toinen ääripää.

Mä en todellakaan alkanut kuvioita mitenkään kohdistelemaan, nämä jämäpalathan on jäljellä sen vuoksi, että tapettia on kohdistettu jo seinälle. Kannattaa kuitenkin valita kunnon kokoiset palat, jotta käänteille jää hyvin varaa. Liian pienet taitokset repsottavat helposti, koska tapetti on esim. kangasta tönkömpää.

Tapetin voi kuitenkin mallata laatikkoon useampaankin kertaan, liisteri kun ei ihan heti kuitenkaan kuivu.

Mulla oli jäljellä enää toi schollin laatikko, jonka kansi on vähän hassun mallinen, melkein saman kokoinen kuin pohjaosa. Taittelin kannen kuiten tähän hiukan eri tavalla, ja laitoin kuvia miten homma tapahtui. Klikkaa suuremmaksi jos on tarpeen.

Kysykää jos jotain jäi epäselväksi.

Ja hei, tää on kuitenkin vain kenkälaatikon tapetointi, ei mitään rakettitiedettä

Kiitos kaikille kommenteista edelliseen. Viikonloppu meni mukavasti, ihan ilman mitään juhannusjuhlintaa.

Vessa on yhä tapetoimatta, en yksinkertaisesti jaksanut ryhtyä hommaan kun olin Niilon kanssa kahden.

Vaatii ehkä enemmän rauhalliset olosuhteet.

Sen verran tuli kuitenkin liisterillä leikittyä, että koristelin Ikean tavalliset pikkulaatikostot tapetin jämillä. Rungot ja osan laatikoista maalasin vain kalustemaaleilla. Pienet laatikot on käteviä käsityö- ja askartelutarvikkeiden säilytyksessä. Nappeja, nauhoja, kyniä, teippejä ym. Viitseliäs tekisi vielä nimilaput laatikoihin, mutta minä taidan jättää väliin. 

Työhuoneen kaapinpääliset on täynnä erilaisia laatikoita, kasseja ja purkkeja. Niihin saa kätkettyä hyvin sitä epämääräistä sälää, jota tahtoo vain kasaantua nurkkiin. 

Iloinen sekamelska. Sitä se kai on.

Vanhoista kehyksistä olen suunnitellut tekeväni muisti-/ideatauluja työhuoneen seinään. Pienin päätyy ehkä vessaan jonkinlaiseksi korutelineeksi. Taustaksi jokin levy, siihen tapetti ja pieniä koukkuja.

Paljon olisi ideoita. Kenkälaatikoita ja karamellirasioita odottamassa tapetti tai kangaspäälystystä. Sellaista kivaa askartelua.

Nyt on kuitenkin luvattu sen verran hyviä kelejä, että askartelut saa odotella.

Kirkkaassa aamuauringossa tuli älyttömän huonoja kuvia.
Mutta mielummin tätä kuin vesisadetta.

Kivaa päivää!