Muutama kuva perjantai-illalta. Ja näissä on muuten kesäinen fiilis, vaikka ilta olikin kolea. Kiva aloitus viikonlopulle ja arjelle. Tulin miettineeksi, että elämässä pitäisi ehkä enemmänkin keksiä syitä kakun leipomiseen. 😉
Nyt on se ihana aika vuodesta, kun maljakkoon saa ottaa pallohortensian oksia. Tykkään niistä aivan mielettömästi, mutta viime keväänä ehdin jo pelästyä hortensiani kohtalosta, kun tuntui, että se heräsi talvilevoltaan niin kovin myöhään. Eihän se ihme olisi ollut, jos hortensia olisi ollut yksi niistä kasveista, joille lumeton maa ja kovat pakkaset olivat liikaa.
Käytiin vielä ennen iltapaa koko perheen voimin kävelyllä, ja vaatetta sai kyllä pukea ihan kunnolla ylleen ilta-auringosta huolimatta. Tänään herättiinkin sitten kunnon vesisateeseen. Mutta ei anneta sen häiritä, vaan nautitaan viikonlopusta. Jos jostain syystä kynttiläsi ovat vielä kesälomalla, ne on syytä kaivaa esiin viimeistään tänään! 🙂
Huhhuh! Miten se meneekin niin, että jos laittaa pari kolme päivää paikkoja kuntoon, pitää siihen perään vielä yksi päivä laittaa paikkoja kuntoon. Vähän maalausta, listoja, sähköjä, muutama kaappi ja lipasto, ja lopulta koko koti on suursiivouksen tarpeessa. Eikä voi edes syyttää lapsia, jotka lomailivat vanhempieni luona. 😉
Mutta nyt on siivottu ja laitettu tavarat paikalleen; Ehdottomasti aika nauttia! Ok, muutama listanpätkä uupuu yhä, ja jokunen nurkka kaipaa edelleen maalia, mutta isommat työt on takana ja kotona vallitsee taas järjestys. Nyt on varsin helpottunut olo, ja tänään aionkin ottaa rennosti viime päivien edestä, enkä todellakaan viritä herätyskelloa soimaan huomenna ennen kuutta! 🙂
Tänään nautiskellaan siististä ja puhtaasta kodista, melkein valmiista aulasta (rappujen kaide puuttuu yhä, sillä hionnan jälkeen se lakattiin uudelleen, mutta sävyn kanssa mentiin metsään, ja homma pitää aloittaa alusta) ja rennosta joutenolosta. Ehkäpä torkutaan lasten kanssa pienet päikkäritkin ruuan päälle!
Illalla ajattelin juhlistaa viime päivien puristusta lasillisella viiniä. Ottaa kuuman suihkun, rapsutella maalit ihosta sekä hiuksista ja lakata kynteni. Parina päivänä jäänyt pyjamanpuserokin vahingossa koko päiväksi päälle.
Ja ihan varmasti saatte kuvia myös valmiista aulasta ja rapusta! Mutta nyt huomiota kaipaavat lapset, ja suoraan sanottuna kaipaan halauksia itsekin!
Ehkä muistattekin, kun juhlimme naisten kesken kesäiltaa muutama viikko sitten tässä meillä? (Postaus löytyy täältä.) No, eilen jatkettiin samalla syömättömän suklaan teemalla, ja vietimme iltaa ystävän mökillä. Koska kyseessä oli taas nyyttärityylinen illanvietto, ja minulle napsahti suolaisen leivän leipomin, pääsin jauhottamaan peukaloani. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä Oliivi-chorizo quiche, mutta suunnitelmien vaihtuessa piti kehittää keino jolla jääkaappiin jo hankitut oliivit ja chorizon saisi hyödynnettyä myös leivässä.
Lopputuloksena syntyi sarvet, joiden sisään paistoin punasipulia, hienonnettuja kalamata-oliiveja ja pieneksi pilkottua chorizoa. Leipien sisään rullaantui mös pieni annos mozzarella. Munalla voideltu pinta sai päälleen suolaa ja tuoretta rosmariinia.
Eilen tuli herkuteltua sen verran kokonaisvaltaisesti, että tänään ja ensi viikolla pitää kyllä ottaa kevyemmin. Tai no, aika harvoin sitä puolenyön jälkeen saa istua kahden upean suklaakakun ääreen.
Oikein suloista kesälauantaita, ja voikaa hyvin! ♡
Olen saanut blogista elämääni vuosien varrella aivan uskomatonta iloa ja energiaa. Kiitos bloggaamisen ja teidän, moni harmaa päivä on vaihtunut aurinkoiseksi ja elämään on löytynyt pieniä iloja. Myös monenlaisiin pikkupulmiin olen saanut teiltä apua. Eiliseen postaukseeni ei varsinaisesti sadellut kommentteja, mutta se yksikin riitti: Kiitos Hennalle, jonka kommentista löysinkin nopean avun allergiaoireisiini. Jumituin kasvillisuuteen ja siitepölyyn enkä voinut millään käsittää, miten sainkin niin voimakkaat reaktiot järvellä olemisesta. Ei pujoa, ei heinää. Tai ei ainakaan samalla tavalla, kuin täällä peltojen keskellä. Mutta metsä täynnä makoisia mustikoita, joita tuli kahtena iltana noukittua – ja luonnollisesti myös syötyä. Ja tulihan niitä syötyä muutenkin; Aamupalaksi ensimmäisenä ja luonnollisesti myös iltapalalla. Ja niistä mustikoistahan se kaikki alkoi!
Kun eilen iltapalani jälkeen (suu turvoksissa) luin Hennan jättämän kommentin, tajusin yhteyden, ja tänä aamuna mustikat jäivät nauttimatta. Luonnollisesti olo on nyt parempi. Toki päivän aikana olen ollut tavallisen heinänuhainen, mutta ei sen enempää.
Koska olin järvellä mustikoita poimiessa luvannut tehdä mustikkapullaa, ja vanhempani olivat tänään tulossa käymään, täytin lupauksen silläkin ajatuksella, että kypsennetty mustikka on huomattavasti turvallisempi nauttia. Eikä tosiaan tullut minkäänlaista oiretta, vaikka kahvipöydässä nautiskelin pullaa muiden seurassa.
Mustikkapullat
Tee tavallinen pullataikina joko näppituntumalla, tai vaikka jauhopussin kyljessä olevalla ohjeella. Anna taikinan kohota ja leivo pyöreitä pikkupullia (puolenlitran taikinasta tulee kolme pellillistä pikkupullia). Anna pullien kohota ja paina sen jälkeen niihin jauhotetulla juomalasinpohjalla syvennykset. Voitele pullien reunat munalla.
Jauhota mustikat perunajauholla:
Sekoita 5dl mustikoita ruokalusikallinen perunajauhoja. Mikäli käytät pakastettuja mustikoita voit laittaa perunajauhoa kaksinkertaisen määrän.
Laita jokaisen pullan syvennykseen n. ruokalusikallinen mustikoita ja ripottele päälle sokeria.
Paista pullia 225°C (kiertoilmalla riittää 215-220°C) n. 10 minuuttia
Tänään nautiskeltiin siis vielä arjen kiireettömyydestä, ja äitini kanssa pohdittiinkin sitä, miten koulujen alkaminen muuttaa taas elämää monella tapaa. Nyt kesällä lapset ovat nauttineet isovanhempiensa seurasta pitkin viikkoja, mutta arjen alkaessa molemminpuoliset vierailut vähenevät. Parin viikon kuluttua näitä kiireettömiä päiviä tulee todellakin ikävä!
Mutta nyt nautitaan vielä kesäelämästä! Kaunista torstai-iltaa!
Olen viimeisten muutaman yön ajan nähnyt mitä sekavampia unia. Tosin sikäli kun kykenen muistamaan, on kaikki uneni olleet jossain määrin sekavia, kuten asiaan kuuluukin. Siitä huolimatta, että öitäni ovat värittäneet eräänlaiset elokuvanpätkät, tunnen nukkuneeni kunnolla, ja herääväni aamulla levänneenä. Joskus kuulee, että ihminen näkee (ja muistaa nähneensä) paljon unia stressaantuneena, mutta en koe olevani sitäkään. Mielentilani on varsin kesäinen ja keveä. Ja kenties siitä juuri on kysekin. Aivot ovat jotakuinkin narikassa, ja elämästä on rento ote, mutta alitajunta raksuttaa sitä ja tätä. Nimittäin on hassua, että ne kaikki pienet unelmat, haaveet ja tavoitteet, jotka välillä kumpuavat mieleeni päiväsaikaan, näyttelevätkin suurta roolia öisissä näytelmissä. Ja vaikka asiat tuntuvat vähäpätöisen pieniltäkin pitkin päivää, huomaan, että öisissä unissani kuljen hyvinkin määrätietoisesti kohti unelmiani ja tavoitteitani.
Niinpä tässä samalla kun pureskelen aamupalaani kaikessa rauhassa ja ylhäisessä yksinäisyydessäni (hiljaisuus antaa mahdollisuuden ajattelemiselle), tulin pureskelleeksi uniasiaanikin ja totesin, että kenties kaikki ne pieniltä tuntuvat ajatukset ovatkin itselleni paljon tärkeämpiä, kuin haluan todellisuudessa uskoakaan. Eihän ne muuten näyttelisi niin suurta roolia yön aikana!?
En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut unista tai varsinkaan niiden tulkitsemisesta. Jossain määrin pidän jälkimmäistä hömpötyksenä. Mutta jos otetaan esimerkki, että ajattelet päivällä “pitäisi lopettaa tämä kesäinen grilliherkuttelu, tai kolesterolini pomppaa pilviin”, ja yöllisessä unessasi kärsit sydän- ja verisuonisairauksista, voisi olettaa, että uni konkretisoi pelkosi ja samalla osoittaa halusi muuttaa elämisesi suuntaa ainakin ruokavalion osalta.
Nykyisin on kai kovastikin trendikästä tehdä jonkinlaista bullet journal -kalenterimuistikirjaa. Niinpä ajattelin, että voisin itsekin väsätä Moleskine -kalenterini väliin muutaman sivun verran ajatuksia selkeyttäviä listauksia. Niitä haaveita, unelmia, tavoitteita, ja pelkoja. Ehkä silloin kun asiat kirjoittaa ylös isompina otsikkoina ja jakaa osiin pienempinä välitavoitteina, ne saavat ansaitsemansa huomion.
Olisi kiva kuulla, harrastatteko te jonkinlaista ajatusten kartoittamista ihan kirjallisesti. Minä en nimittäin ole koskaan jaksanut vaivautua, mutta kenties tämä yksinäinen aamuhetki teki ihan hyvää! Ajattelin ainakin koittaa. 🙂
Meitä on tänään hemmoteltu ystävien läsnäololla ja edessä on vielä mukava ilta kortti- ja lautapelien ääressä. Niin, ja toki syöminen kuuluu myös illan suunnitelmiin. 🙂
Nyt kuitenkin saunomaan ja kesäillasta nauttimaan ulkosalle.
Täällä jatkuu elämä varsin kesäisesti, jopa lomamaisesti. Päivän ehdoton kohokohta oli saada vanhempani ja siskoni perheineen kylään, ja sen kunniaksi tein pavlovan, joka mansikoineen päivineen maistuu ehdottomasti kesälle. Seitsemän valkuaisen kakusta ei jäänytkään kuin likainen kakkuvati.
Tänään vielä nautitaan kesäisestä säästä ja vietetään ilta ulkona. Huomenna vuorossa pientä pakkailua ja reissaamista, mutta niistä lisää myöhemmin!
Tiedättekö sen tunteen, kun vatsa meinaa sanoa POKS! No, mulla on se olo just nyt. Syy löytyy kuvista, meillä on nimittäin vietetty burgeriperjantaita, ja vaikka itse hampurilaiset tehtiinkin minikoossa, sai niilläkin vatsansa täyteen.
Hampurilaiset eivät ole mitään ilman maailman parasta hampurilaiskastiketta, jonka ohjeen löydät täältä.
Pikkuruisten sämpylöiden väliin tasakokoisia pihvejä taiteiltiin Ikean pientä Pokal -juomalasia apuna käyttäen. Näistä tuli oikeasti tosi suloisia ja äärettömän maistuvia! Pienten pihvien lisäksi, tarjolla oli myös pulled pork -vaihtoehto. Kastike sopii molempien pariksi, samoin kuin suuri osa muistakin lisukkeista.
Lapsille luvattiin jälkkäriksi jätskiä, kunhan lastenhuone on ensin siistissä kunnossa. Jäätelömahdollisuutta odotellessa taidan itse oikaista ihan hetkeksi keittiön sohvalle. Tämä herkuttelu vaatii veronsa. 😉
Muistatte varmasti, että olin lauantaina pikkuisen juhlivalla tuulella. Kyseessä oli yhdeksän naisen hilpeä illanvietto ja kokoontumisen (teko)syynä niinkin vakava asia, kuin syömätön suklaa. Suolaisemman aloituksen jälkeen juhlat olivatkin varsin suklaiset ja samalla myös äärimmäisen onnistuneet. Kuplivat juhlajuomat iltaamme tarjosi Indiedaysin ja J.P. Chenet’n yhteistyö.
Niin paljon kuin arkea ylistänkin, juhliminen on kuitenkin elämän suolaa, ja totta puhuen järjestäisin mielelläni juhlia paljon useammin. Juhliminen -sanan merkitys itselleni on tietysti vuosikymmenen saatossa muuttunut, ja itse juhlat luonnollisesi sen myötä. Hyvä ruoka, hyvä juoma, hyvä seura ja rento yhdessäolo. Siinäpä onnistuneen illan salaisuus. Ison pöydän ympärillä koko seurue mahtuu olemaan rennosti yhdessä, ja jälleen kerran kiitän mielessäni sitä, että päätimme pitää keittiön yhtenä isona tilana ja jättää saarekkeet rakentamatta.
Omaan makuuni rento juhliminen on sitä, että jokainen syö omaan tahtiinsa pitkin iltaa, eikä pöytää varsinaisesti kateta liikaa. Ylipäätään liika suunnittelu ja aikataulut usein tappavat tunnelmaa ja parhaaseen lopputulokseen päästään, kun illan antaa soljua omalla painollaan eteenpäin.
Broiler-melonisalaatin, papu-pekonihöystön ja pestoperunoiden lisäksi tarjolla oli pientä suolaista ja illan teeman mukaan tietenkin hurjasti suklaata. Vieraat saapuivat kainalossaan suklaakakkua, suklaapiirakkaa, Snickers-leivonnaisia ja erilaisia naposteltavia, ja pöydät suoraan sanottuna notkuivat herkuista.
Kuten asiaan kuuluu, illan aikana ehdittiin käsittelemään asioita miltei jokaiselta elämänalueelta. Puhuttiin toki lapsista, mutta laiettiin riviin myös komeat julkkismiehet, käsiteltiin aiheina niin kengät kuin laukutkin, sekä miesten hiustyylit. Onnistuinpa muuten kehittämään itselleni myös ylitsepääsemättömän kenkäkateuden noista ystävän puputennareista. Ihan mielettömät!
Vaikka illan tarkoitus olikin syödä pois yhdistyksen suklaavarannot, ja tehtävä kuulosti enemmän kuin helpolta, pääsimme työssämme tuskin edes yhteen kolmannekseen. Niinpä olikin ilo todeta, että “joudumme” ottamaan vastaavan illan ensi kuussa uudelleen! 🙂
Onnistunut juhlailta tarkoittaa myös sitä, että seuraavana aamuna jaksaa nousta ylös virkeänä ja iloisena. Niinpä kokonaisuudessaan tämä “suklaakokous” sai arvosanakseen täyden kympin isolla plussalla! Heinäkuuta odotellessa! 🙂
Alkoholilakia noudattaakseni, jätän alkoholijuomia koskevat kommentit julkaisematta.
Aurinko lämmitti jo mukavasti, vaikka enpä pitäisi pahana vielä muutaman asteen lämpenemistä. Tosin näillä keleillä saa myös jotakin aikaiseksi! Tänään lähti yksi seppelvarpu ja pöytäkuusi huitsin nevadaan ja pihan ilme muuttui taas kertaheitolla. Hassua, että se kuusi oli ärsyttänyt yhtälailla niin mieheni kuin minunkin silmiäni, mutta että kumpikin sanoo ääneen toiveensa… No nyt se on poissa! Nämä muutokset tosin tarkoittavat aina tyhjiä rumia läikkiä nurmikossa. Ensi kesänä kuitenkin kiitämme itseämme, että kuusi otettiin pois tänä kesänä.
Sillä välin kun meillä aikuisilla on ollut jos jotakin nyppimistä ja kaivamista, lapset ovat sentään osanneet ottaa rennommin. Pienen hetken jopa keskenään ihan sovussa värittelivät kirjojaan tuolla alapihalla, ja sen kunniaksihan pitää jo tarjota mehut!
Ja hei, arvatkaas mitä: Tummanpunainen jalopionini on avannut ensimmäisen nuppunsa! Voi onni ja autuus! Kuinka sitä taas lainkaan pärjäsi melkein vuoden verran ilman näitä puutarhan suomia ilontunteita!? 🙂
Mutta nyt koiran kanssa kävelylle. Kaunista kesäiltaa teillekin!
