Hei hei marraskuu, tervetuloa joulu!

30.11.2020

En voi väittää jääväni ikävöimään. Marraskuuta siis. Vuosi toisensa jälkeen se koettelee pimeydellään, mutta kuten elämä on opettanut, marraskuustakin selviää.

Huomenna siirrytään joulukuun puolelle, ja vaikka talven ihmemaa on kaukana (ja huomenna ehkä vielä kauempana) joulukuussa helpottaa jo. Mieli saa vaeltaa jouluun ja kaikkeen kivaan mitä siihen liittyy. Sen tietää, että aivan kohta, oikeastaan nopeammin kuin uskoisikaan, elämä kääntyy taas kohti kevättä. Valoa, lämpöä, puutarhajuttuja ja paljaita varpaita. Niitä kohti on aina kiva mennä.

Mutta ensin se joulu. Meillä on kalenteritontut edelleen vintillä, mutta iltapalan jälkeen ne on tarkoitus ripustaa roikkumaan keittiöön. Kävin juuri kaupassa hakemassa täytettä niiden taskuihin ja tunsin sellaisen pienen jouluisen läikähdyksen rinnassani. Se tuntui muuten tosi kivalta. Seuraavat viikot aion omistaa joululle ja siihen valmistautumiselle. Oman (ja ehkä muidenkin) joulumielen kohottamiselle ja kaikelle sille pienelle kivalle tekemiselle, joka tekee joulukuusta just niin ihanan.

Millä mielellä siellä siirrytään joulukuulle?


talvi tuli, talvi meni

22.11.2020

Lumesta ei ole enää tietoakaan, ja vaikka varastossa odottelee muutama pari erittäin vähän käytettyjä suksia, voisin tyytyä edes pieneen kuuraan ja hentoon lumivilttiin. En vaadi hankia korkeita nietoksia, mutta kevyt valkoinen puuterikerros tekisi tosiaan ihmeitä. Se antaisi valoa ja raikkautta. Puhtautta ehkä ennen kaikkea. Mutta ei auta kuin odottaa lumen uutta tulemista.

Meillä oli eilen siivouspäivä ja samalla nosteltiin hiukan joulua esiin. Tyttöjenpäivä, koska miesväki oli reissussa ja saatiinkin aikaan vaikka mitä. Nyt melkein joka ikkunassa on pieni pala joulua ja valoa, ja koti vaihtoi heti tunnelmaa. Tänään käytiin ystävillä juomassa päiväkahvit ja samalla nautittiin vuoden ekat joulutortut. Nekin on muuten sellaisia, joita olen vasta viime vuosina oppinut syömään. Joskus en voinut sietää ylipäätään mitään voi- ta lehtitaikinaan viittaavaa.

Tänään viikonloppu jatkuu perinteisellä pyykinpesulla, mutta ohjelmassa on myös ensimmäiset piparitalkoot. Kaiken harmauden keskellä joulufiilis syntyy melkein väkisin. Kukapa nyt ei haluaisi piristää pimeää vuodenaikaa.

Vaikka piparintuoksu on aivan mahtava, niin pakko huikata myös tuo meripihkan ja tonkapavun yhdistelmä. Ai että, mutta rakastan tuota mun pari viikkoa vanhaa Klintan huonetuoksua. Voisin uida siinä, niin mielettömän ihana tuoksu se on. Ja vaikka tykkään myös tuoksukynttilöistä, tuo liekitön versio on niin kiva, kun se tervehtii eteisessä heti kotiin tullessa. Ja taklaa muuten tosi kivasti eteisen “muita tuoksuja”. Nimimerkillä teinipojan äiti. 😀


Lempeät ateriat syksyn ja talven kylmiin päiviin

05.11.2020

Kaupallinen yhteistyö Arla


Kun kylmä ilma nipistelee poskia ja koko kroppa huutaa vilua, oman kodin lämpö ja tunnelma ovat parasta lääkettä. Samoin on ruoka, sellainen lämpimän tulinen, pehmeä, mausteisen tuoksuva ja tietenkin yhdessä syöty! Tänään tarjoilen teille kaksi lämmittävää reseptiä, joiden maku sai hieman lempisemmän muodon Arlan Lempi ruokakermauutuuksien voimin! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Arlan kanssa.

Ruokakerma on jokaisen perheenäidin salainen ase ja kuuluu meilläkin jääkaapin perusvarastoon. Tälle perheenäidille on myös tärkeää valmistaa paitsi hyvää ja maistuvaa ruokaa, myös ruokaa jota voi tehdä kerralla enemmän. Kirjoitin teille reseptit pienessä muodossa, mutta meillä tikka masalaa ei valmisteta pienempää määrää, kuin kolminkertainen versio tuosta kirjoittamastani. Ihanan mausteiset ruokakermat jatkavat makumaailmaa ja vahvistavat valittuja mausteita. Ruokakerma tekee annoksesta myös täyteläisemmän ja pehmeämmän.

Olen niitä ihmisiä, jotka pitävät perinteisestä suomalaisesta makumaailmasta, perunasta, puolukkahillosta, kaalista ja lantusta. Mulle maistuu käristetty ruskea kastike, kalat ja kasvikset ja ihan sellainen perus kotiruoka. Sellaisella minut on kasvatettu ja olen siitä varsin kiitollinen. On kuitenkin myös toisenlainen makumaailma jossa viihdyn paremmin kuin hyvin. Rakastan valkosipulia, yrttejä, tuhteja ja tulisia makuja sekä sitä, että joka päivä ei tarvitse syödä kuten on aina syöty. Mausteinen ruoka on kuin villapaita ja kotihousut. Jotain mihin haluan kääriytyä ja jotakin mikä lämmittää kaikkia aisteja.

Jos koko marraskuu pitäisi syödä yhtä ja samaa ruokaa, se olisi ehdottomasti tuo tikka masala! Meillä on kaveriporukka, neljä perhettä, joiden kanssa vietetään syömisiä ja matkataan kieli hiukan poskella ympäri maailmaa. Ei mitään liian totista, pikemminkin rentoa ja hauskaa. Vähän sinne päin. Odotan jo, että tulee meidän vuoro järjestää Bollywood-ilta. Voi siitä tulee kivaa!

Helppo ja nopea texmex-kanakeitto
neljä annosta

1 tlk (n. 400g) tomaattimurskaa
1 keltasipuli
1 punainen paprika
n. 300g broilerin fileesuikaleita
2dl maissia (pakaste)
1 purkki Arla Lempi Fraîche Mex -kermaa
kuivattua chiliä
oliiviöljyä paistamiseen
(suolaa ja mustapippuria)
maissilastuja
tuoretta korianteria

Suikaloi broilerinfileet tarvittaessa ja paista pannulla oliiviöljyssä. Nosta suikaleet syrjään. Hienonna sipuli ja paprika. Kuullota sipuli pannulla tilkassa öljyä ja nosta mukaan myös paprika ja maissi. Paista miedolla lämmöllä, kunnes paprika on hieman pehmennyt. Kumoa sipuli, paprika ja maissit kattilaan ja kaada päälle tomaattimurska ja Arla Lempi Fraîche Mex -kerma.

Kuumenna keitto kiehuvaksi ja hienonna joukkoon chilillä makusi mukaan. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Anna hautua muutama minuutti, jotta chilin maku tasaantuu.

Jaa keitto lautasille ja nosta päälle broilersuikaleet. Murenna lautaselle maissilastuja ja koristele annos tuoreella korianterilla.

Kermaisen lempeä tikka masala
4 annosta

400g broilerin fileesuikaleita
1 tlk (n. 400g) tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyreetä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
n. 5cm pala inkivääriä
kuivattua chiliä
1-2 rkl juustokuminaa
1tl suolaa
1 purkki Arla Lempi Tikka Masala -kermaa
oliiviöljyä paistamiseen
tuoretta korianteria

Kuullota öljyssä silputtu sipuli, valkosipulinkynsi, raastettu inkivääri, mausteet ja tomaattipyree. Lisää tomaattimurska ja anna hautua 15 minuuttia. Ota kastike pois liedeltä ja soseuta halutessasi sauvasekoittimella.

Paloittele kanafileet ja paista ne kypsiksi kuumalla pannulla. Lisää kananpalat ja Arla Lempi Tikka Masala -kerma kattilaan. Hauduta kastiketta vielä vähintään 10 minuuttia.

Tarjoile basmatiriisin ja itse tehdyn naanleivän kanssa. Koristele ruoka tuoreella korianterilla.

Herkullista torstaita!


tykkään susta syyskuu

01.9.2020

Heräsin syyskuuhun jo ennen kellonsoittoa ja vähintäänkin kauhuissani ja hiestä märkänä. Jostain kumman syystä olin unen kautta kulkeutunut jo jouluun, ja keittiössämme oli vanhempani ja isomummu ja siinä me sitten syötiin jouluaattona pepperonipizzaa suoraan laatikosta. Ihan vain koska en ollut saanut aikaiseksi laittaa parempaa särvintä. Painajainen from hell! Siis miettikää! Olen tänään sitten pitkin päivää nauranut enemmän tai vähemmän ääneen tätä unimaailman kauhunhetkeä. Jopa siinä määrin, että mietin josko pizzajoulua pitäisi ihan oikesti kokeilla.

Mutta siis tässä ollaan vielä aika kaukana joulusta. Jos naapuripellolla hääräävää puimuria ei lasketa, syksy, talvesta puhumattakaan, ei ole tänään yhtään sen lähempänä kuin eilenkään. Syyskuu on kuitenkin syksyn paras pätkä, joten kaiken järjen mukaan vielä pitäisi pystyä nukkumaan ihan levollisesti. Nautin oikeastaan hämärtyvistä illoista, kynttilöiden polttamisesta hyggeilystä ja kotoilusta. Siinä määrin kun tätä jälkimmäistä arki-iltoihin mahtuu. Mutta siis tykkään syyskuusta. Olkoon se kuitenkin aurinkoinen ja lempeä.

Elokuun lopun äärimmäisenä takaiskuna tuli se, että syksyn (ja ehkä koko vuoden) odotetuin tapahtuma eli murhamysteeri-illallinen siskon kanssa peruttiin. Salapoliisien perinnepikkujoulut jäävät siis tänä vuonna juhlimatta. Tähän asti olen ottanut vastaan kaikki koronan tuomat muutokset melko tyynesti, mutta nyt tökkäsi. Pahasti.

Mutta hei, jos kaipailet omppureseptejä, kokeile isoisoäidin omenakakkua. Ohjeen kakku mahtuu just sopivasti tuollaiseen foliovuokaan ja näitä on helppo paistaa valmiiksi pakastimeen. Minä kiikutin pari isomummulle vierasvaraksi.

Kivaa syyskuun alkua! 🧡


Rapurallaa!

23.8.2020

Ulkona pauhasi välillä ukkonen ja vettä tuli kuin siitä kuuluisasta peräsimestä, mutta oikeastaan oli aika ihanaa viettää iltaa sisällä ja polttaa kynttilöitä. Ei se syksyn tuleminen ehkä olekaan niin paha juttu, kun muistaa välillä juhlia ja olla sosiaalinen.

Klaaran kanssa pelastettiin jo päivällä sateen kourista kolme maljakollista daalioita. Koti oli siis aika helppo laittaa juhlavampaan kuntoon, eikä varsinaisia rapukoristeita tarvita. Meidän uusi pöytä on vielä edellistä reilut kymmenen senttiä leveämpi ja nyt tuli testattua hyvin tuokin ominaisuus. Kaikista kulhoista, laseista ja lautasista huolimatta pöytään olisi enemmänkin syöjiä.

Neljän aikuisen ja neljän lapsen voimin tuhosimme 80 rapua ja siinä kohtaa kun pienemmille lapsille annettiin lupa poistua pöydästä, keko oli vielä lähes koskematon. Viimeisten kahdeksan kohdalla tehtiin tasajako ja jokainen uhrautui vielä kahteen. Vatsa täysinäisenä ja peukalot hellinä oli kiva ihan vain köllötellä sohvalla, divaanilla ja nojatuoleissa. Parin viinilasillisen ja tuhdin olon myötä väsy tuli arkisen aikaisin, ja untenmailla oltiin jo ennen puolta yötä. Mutta tällainen juhliminen sopii mulle just hyvin! Ja ensi vuonna on taas meidän vuoro olla vieraita. Rapunälkä on onneksi hetkeksi selätetty!

Sunnuntai-illan ohjelmassa ainakin joku Agatha Christie -pätkä ja mukava asento sohvalla. Huomenna sitten taas virkeänä arkeen.


kesäjuttuja ja olkkarin uusi valaisin

18.7.2020

Jestas, miten ihanalta nämä lämpimät ja aurinkoiset päivät on tuntunut. Ehdin jo pelätä, että kesä oli siinä. Että sitten vaan odotellaan sateen taukoamista taas ensi kevääseen. No mutta onneksi näin! Ja huolimatta tuosta sateisestakin jaksosta, tämä kesä menee kyllä ihan listaykköseksi heittämällä. On vaan ollut jotenkin tosi kivaa, vaikka harmittaakin, ettei aika riitä ihan joka juttuun ja paljon jää kuitenkin ehtimättä, kokematta ja tekemättä. Mutta vielä on onneksi aikaa!

Kuten viimeksi kirjoitin, meillä ei oikeasti ole oikein mikään projekti edennyt kesän aikana, mutta olkkarissa on nyt vihdoin uusi valaisin. Olen himoinnut tuota lasipalloa Ellokselta jo vaikka kuinka kauan, mutta en ole raaskinnut ostaa. Nyt kun se viimein oli kivassa alessa ja nettikaupasskin luki, että vain kolme jäljellä, ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Ja se on kyllä paljon ihanampi kuin uskalsin edes kuvitella. Olkkari on sellainen huone, että se jotenkin vaatii kookkaan kattovalaisimen, mutta sitten siitä tulee helposti sellainen tilanjakaja, kuin siitä edellisestä. Tää on jotenkin ihana, kun vaikka valaisin on iso, se ei katkaise huonetta. Ja tuo harjattu messinki ja tekstiilijohto jotenkin “lämmittää” valaisinta. Se on tavallaan uudenaikainen, mutta sitten kuitenkin tosi klassinen. Edelliseen valaisimeen en saanut koskaan aikaiseksi hankkia edes sitä kattokuppia, joten nyt fiilis on senkin suhteen vähän enemmän viimeistelty.
Projekti keittiön pöytä lähtee etenemään toivottavasti ensi viikolla. Se jatkopalojen pois ottaminen vanhasta pöydästä oli muuten siinäkin mielessä hyvä idea, että nyt on ikään kuin tarve saada se isompi pöytä ja mieluummin aika nopeasti.

Tämä mun vitosen aletoppi nousi heti kesäsuosikiksi kun ostin sen, mutta sitten tulikin vesisateet ja toppi oli pakko jättää hetkeksi tauolle. Hame on viime kesän alelöytö ja ehdottomasti myös yksi lemppareistani. Lautasella on marja-hedelmäsalaatti. Pehmeitä persikoita, mustikoita ja vadelmia. Uunissa paahdettuja mantelilastuja, hunajaa ja tuoretta timjamia mausteena.

Ai niin, kävin kampaajalla! Ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun alun. Laitettiin vähän tummaa raitaa. En nyt tiedä, että onko se liian tumma vai ei, mutta ehkä siihen äkkiä tottuu.

Kivaa viikonloppua!


pullaenergiaa

07.7.2020

Laiska ja saamaton. Näitä kahta sanaa olen taivutellut koko kesän päässäni. Tai ainakin joka kerta kun olen sivuuttanut ikkunoiden pesun tai jonkin niistä komeroista, joiden oven avaamiseen sisältyy aina pieni tapaturmariski. Tahmeus on jatkunut aina siitä saakka, kun saatiin iso ulkorakennusten ja ullakoiden raivaus tehtyä. Ei ole oikein osannut tarttua mihinkään, saanut aikaiseksi. Sellainen veltto tunne, joka liittyy varsinkin kaikkiin kotitöihin ja niihin arkisen tylsiin juttuihin. Ja tavallaan se on tosi hieno fiilis. Olla vähän vähemmän tehokas, sillä tavalla kun nykyään on kovasti muotia olla. Mutta niin kivaa kuin se rentoutuminen ja “armollinen eläminen” onkin, niin kyllähän sitä välillä miettii, että olisi kiva olla taas se oma itsensä; tehdä asioita ja saada aikaiseksi.

Ehkä tämä aikaansaamattomuuden kasaantunut maksimaalisuus kuitenkin täytti nämäkin äyräät. Tai sitten se on vai tuo viileä kesäsää. Mutta nyt on taas sellainen tunne, että on kiva tehdä ja kiva tarttua asioihin. Ja ei, en nyt pessyt niitä ikkunoita tai konmarittanut koko taloa, mutta leivoin pullaa. Kahtena päivänä, litran taikina molempina. Siinä samalla tuli täytettyä mummun pakastin, järjesteltyä pari laatikkoa ja hyllyä, pakastettua ensimmäiset mansikat, toimitettua kliput ja klaput kirjanpitäjälle, käytyä puutavaraliikkeessä ja hoidettua alta monta pientä juttua, joita olin hillonut jo koko kevään tuonnemmaksi. Kuten vaikka sain aikaiseksi tilata pojan bassoon neljän euron kumitulpan, jotta lattiat säästyvät enemmiltä naarmuilta. Hurraaa!  Ja sen sijaan, että takki olisi jotenkin tyhjä, mielessä pyörii taas monta juttua, jotka olisi oikeasti KIVA tehdä. Kuten vaikka siivota vaatehuone ja työhuoneen lipastonlaatikot. Ja sitten sitä katsoo kotiakin taas jotenkin sellaisin silmin, että pitäisikö täälläkin tehdä jotain. Piristää vähän paikkoja.

Niin että ei mulla nyt ole jakaa tänäänkään mitään suuria oivalluksia elämästä tai antaa mitään kultaista lankaa loputtomaan zen-olotilan saavuttamiseksi, mutta leipokaa vaikka pullaa. Tai ehkä sen syöminenkin riittää, sillä jostain kai sen energian täytyy kai oikeastikin virrata. Pari päivää kun mutustaa oikein kunnon kotitekoista, niin johan sitä taas jaksaa.

Nyt saunaan. Ihanaa iltaa! ♡


Helppo ja herkullinen kesäkurpitsapaistos

18.6.2020

Kaupallinen yhteistyö Apetina & Indieplace


Lämpimästi tervetuloa Emilian kasviskeittiöön. Viime viikolla tällä samaisella paikalla käytiin retiisien kimppuun, ja siitähän syntyi vallan ihanat hölskyretiisit, jotka muuten sopivat oikein hienosti perinteiseen juhannuspöytään. Tällä viikolla vuorossa on kesäkurpitsa! Niin hassulta kuin se (minun mielestäni) kuulostaakin, kesäkurpitsa ei edelleenkään sovi kaikkien suuhun, ja niinpä ajattelin jakaa ohjeen, jolla aivan varmasti rakastut noihin vihreisiin pötkylöihin. Tämäkin postaus on toteutettu kaupallisena yhteistyönä Apetinan kanssa ja lopusta löytyy jälleen huikea arvonta.

Meidän vanhan kodin piha oli kyllä sekin aika iso, mutta mitään puutarhaa siitä ei ehditty taikomaan. Pihassa oli kuitenkin yksi tosi hyvä puoli, ja se peittosikin sitten inhottavan kotilo-ongelman. Nimittäin aurinkoisella takapihalla oli iiiiso kasvimaa ja se tuottikin valtavasti iloa. Samanlaisesta haaveilen tähänkin kotipihaan, mutta tosiaan se raivaustyömaa odottaa vielä inspiraatiota tarttua toimeen.

Ensimmäisen oman kodin pihalla kasvatettiin sipuleita, porkkanaa, auringonkukkia ja kesäkurpitsoja. Maa oli niin älyttömän hyvää, että satoa saatiin vaikka kuinka ja kesät vähän kuin elettiin kesäkurpitsalla ja sipulilla. Tuosta samaisesta maasta on kotoisin muuten myös meidän nykyinenkin ruohosipuli. Aikanaan mun vanhemmat lohkaisivat siitä palasen, ja sitten taas minä lohkaisin palasen takaisin kun muutettiin tänne.

No mutta tosiaan kun sitä kesäkurpitsaa tuli yli äyräidenkin, niin johan sitä sitten syötiin monessa muodossa. Grillissä tietenkin, mutta myös uunissa ja kesäkurpitsa onkin meillä melko tavallinen lisukekasvis. Tänään ajattelin kuitenkin jakaa reseptin, jolla valmistat ihanan tarjottavan kesäpöytään. Kesäkurpitsapaistosta voi syödä sellaisenaan tai vaikka hyvän leivän seurana. Mutta ehdottomasti tämän ruoan paras puoli on se, että kasvisten liemi ja välimerellinen juusto tekevät vuosta myös herkullisen kastikkeen pastalle! Tämä onkin sellainen monella tapaa nautittava ruoka.
Ja mitä tulee tuohon paistoksen ulkonäköön, niin tykkään kasata tämän samaan tapaan kuin kasaan ratatouillenkin, eli uunivuoka täyteen värikkäitä rivejä (itselleni tulee tästä vähän Italian lippu mieleen). Voit toki keksiä jonkin toisenlaisen tavan. Ja koska edellisen postauksen kommenteissa moni kertoi, että suu ei vielä ihan taivu munakoisolle, suosittelen kokeilemaan tätä samaa paistosta myös siten, että lisäät mukaan hieman munakoisoa. Aluksi vaikka vain muutama siivu jatkeeksi ja kun suu tottuu, määrää voi lisätä!

Itselläni ei ole tähän ruokaan minkäänlaista reseptiä, vaan teen vuoan täyteen näppituntumalla. Yritin nyt kuitenkin kasata teille edes jonkinlaisen reseptin tapaisen. Muistathan, että kesäkurpitsakaupoilla kannattaa aina metsästää niitä pienimpiä mahdollisia kesäkurpitsoja. Ne ovat ehdottomasti parhaimpia!

Kesäkurpitsapaistos

2-3 kesäkurpitsaa
3-5 tomaattia
1-5 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
tuoretta basilikaa
tuoretta timjamia
200g Aptina Classic -juustoa

Leikkaa kesäkurpitsat ja tomaatit noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet.
Valuta uunivuokaan hieman oliiviöljyä ja lado kesäkurpitsan ja tomaatin siivut vuorotellen siten, että vuoka tulee täyteen. Lykkää sinne tänne väleihin myös valkosipulia. Lisää päälle hiukan suolaa ja kierrä myllystä kunnolla mustapippuria. Hienonna vuokaan yrtit, ja murusta päälle Apetina-juusto. Valuta vielä oliiviöljyä tasaisesti koko vuokaan.

Paista 200°C uunissa n. 30-40 minuuttia. Jos vuoka tuntuu tummuvan liikaa, peitä pinta leivinpaperilla paiston välissä.

Tarjoile paistos leivän kanssa.

Itse jätin tällä kertaa valkosipulit minimiin, koska tajusin, että saan tästä pastan kera loistavan aterian ennen pyörälenkkiä. Jos haluat paistoksesta vielä kastikemaisemman, voit kumota vuoan pohjalle purkin tomaattimurskaa!

Niin, ja sitten se lupaamani arvonta!
Kerro kommenttikentässä oma kasvismuistosi tai lemppari kasvikseksi. Voit myös kertoa, mitä kasvista haluaisit oppia syömään. Kesäkuun aikana kerran viikossa kaikkien osallistujien kesken arvotaan 100 € K-Ryhmän lahjakortti. Olethan tarkkana, että kirjoitat sähköpostiosoitteesi oikein! Kilpailun säännöt pääset lukemaan täältä.

Ps. Huomaathan, että voit osallistua arvontaan myös instagramissa!


Pienen puutarhurin karvas pettymys ja kesäisen kirpsakat hölskyretiisit

08.6.2020

Kaupallinen yhteistyö Apetina & Indieplace


Kuten olen joskus kertonut, sain ensimmäisen oman kasvimaani jo lapsena. Olin ehkä tuollainen Klaaran ikäinen, hirvittävän innokas osallistumaan puutarhahommiin ja vähintäänkin sadettajan läpi juoksemiseen. Ensimmäinen kasvimaani tehtiin jatkeeksi äidin ja isän kasvimaalle, siihen suuren kasvimaan ja mansikkamaan väliin. Pieni käytävä rajana molempiin, jotta palstat eivät vain menisi sekaisin.  Sain itse olla alusta asti puuhassa mukana. Katselin ja opettelin, kuinka isä teki maahan tasaiset vaot laudanpätkällä ja sain itse päättää mitä haluan kasvattaa. Ja tietenkin halusin kasvattaa kauniita ja herkullisia juttua. Kukkia, herneitä, porkkanoita ja retiisejä. Mielestäni naatilliset kasvikset olivat jotakin niin herkullisen näköistä, ja sellaista, mitä kaupasta ei jatkuvasti saanut. Tai ehkä mielikuva tuli elokuvista. Niistä paperisista kauppakasseista, joista pilkisti sekä vihreää, että pari patonkia. Niin tai näin, retiiseistä minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa, tai siis makukuvaa, mutta mielestäni retiisi oli yksi kauneimmista kasviksista. Kuin minikokoinen punajuuri, pieni ja söpö.
Tänään palataankin retiisimuistoihin – niin hyvässä kuin pahassakin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa.

Kasvimaani kukat taisivat olla kehäkukkaa tai jotakin kuivakukkalajiketta, ne kun olivat tuohon aikaan suosittuja. Ikiviuhkot ja olkikukat. Enkä edes muista oliko kasvimaallani kukkia alusta saakka, mutta jossain vaiheessa kuitenkin.  Herneelle isä rakensi pajunoksista kasvukehikon, ja muistan oikein hyvin, että satoakin tuli sen verran, että pääsin maistiaisille. Pienellä palstalla ei puhuttu litroista, vaan kyse oli nimenomaan siitä, että sai kokeilla itse. Oman maan pienet makeat porkkanat sai nostaa ylös niin puhtaina, että puutarhaletkua ei juuri tarvittu pesemiseen. Maasta nousi myös kauniin pulleita ja punaisia retiisejä. Niissä oli vain yksi vika ja se olikin sitten se maku. Voi että, miten karvas tuo pettymys olikaan. En pystynyt käsittämään, miten jokin niin nätti ja suloinen voi olla niin hirveän makuista. Tietenkin annoin ymmärtää, että olen suuri retiisifani, mutta tuskin näytelmäni meni läpi retiisien jäädessä maahan, naatti toisensa jälkeen nuutuen.

Itse uskon, että varsinkin kasvisten suhteen meitä kaikkia innostaa lajikkeiden ulkonäkö, kuten väri ja tietenkin ruokatrendit. Ei ne ehkä makua tärkeämpiä ole, mutta aivan varmasti vaikuttaa ostopäätöksiin ja haluumme kokeilla. Välillä jokin hedelmä tai kasvis pomppaa liki trendilajiksi ja pitäähän sitä tietenkin kokeilla ja käyttää lukuisilla eri tavoilla. Mutta sitten on niitä makuja, jotka eivät oikein vain ota sopiakseen omaan suuhun, ja vitsit, miten nololta se tuntuukin myöntää. Sitä sitten joko lyö hanskat tiskiin ja luovuttaa, tai vaihtoehtoisesti tsemppaa itsensä tottumaan. Niinhän me lapsillekin opetamme: Uusia makuja pitää maistaa useampi kerta, jotta suu tottuu. Ja tässä kohtaa motivaatio on kultaakin kalliimpi. Jos trendiruoka sisältää jotakin omaan suuhun sopimatonta, meillä on kuitenkin halu oppia ja tottua.

Vaikka katkera makutappio jäikin pienen puutarhurin mieleen, viljelyn ilo ei onneksi kadonnut. Kenties jopa sisuuntui entisestään, koska tässä ollaan. Itse kasvatettu on edelleen se parhaimman makuinen, ja nykyisin tuo pätee myös retiiseihin. Ihan vain retiisin kauniin värin ja ulkomuodon vuoksi, aloin vuosia myöhemmin totuttamaan suutani niiden makuun ja sittemmin kirpeät “minipunajuuret”, ovat olleet yksi kesän parhaista mauista.  Omasta maasta nostetut tai muuten luomuviljellyt retiisit ovat herkkua naatista juureen, ja sopivat kesän salaattien, kalaruokien ja uuden perunan seuraksi.
Ristikukkaiskasveihin kuuluvan retiisin heimokavereita ovat kaalit, lantut, nauriit, rucola, piparjuuri ja maustekrassi, joka wasabinakin tunnetaan. Kaikista näistä voit maistaa kirpeän sinappiöljyn – toisista miedommin, toisista vähän vahvemmin.

Pienikin määrä retiisiä antaa kivasti väriä ja makua ihan tavalliselle salaatille, mutta kylmässä pikapikkelöidyt, eli hölskytetyt retiisit, ovat oikeasti niin julmetun hyviä, että niitä voisi napsia purkillisen yhdeltä istumalta! Jos et ole vielä kokeillut, tai retiisi tuntuu suuhusi liian sinappiselta, suosittelen kokeilemaan tätä herkkua. Huomaat ehkä, että retiisit on kuin tehty kesän ja uusien pottujen kaveriks ja hölskypurkki kuuluu olennaisesti kesäjääkaappiin! Tänään hölskyretiisit ja välimerellinen juusto maustavat  leftover tyyliset lounasleivät. Kasvikset yhdistettynä Apetina-juustoon antavat ruoalla sekä makua, että rakennetta.

Jos lämmin ja tuhti lounas väsyttää talviaikaankin, niin kesällä varsinkin kesken päivän tekee mieli syödä jotakin kevyttä ja raikasta. Kuitenkin sopivasti hiilareita ja proteiinia, jotta nälkä taittuu. Oma nälkäni tykkää myös väreistä ja nälkä laantuu helpommin, kun hampaillekin on työtä. Ja entä ne edellisen päivän uudet perunat, joita ei raaskinnut heittää menemään?! Ei hätää, nekin tulee hyödynnettyä samalla.

Kesäinen leipälounas:

Valitse tumma tai vaalea, paahtoleipä tai limpunsiivu. Itse tykkään rieskoista, jotka eivät ärsytä vatsaa kuten ruis- tai hiivaleipä.

Kasaa leipäsiivun päälle pari edellisenä päivänä keitettyä uutta perunaa siivuina, pari haarukallista hölskyretiisejä, kananmunan siivuja tai lohkoja, sekä murustettua Apetina-juustoa ja rucolan versoja. Voit halutessasi pirskottaa päälle myös oliiviöljyä ja kiepauttaa suola- ja pippurimyllystä kierroksen. Juusto ja retiisi kuitenkin antavat makua jo yllin kyllin.

Hölskyretiisit:

n. 150-200g retiisejä
2dl vettä
1dl etikkaa
3/4 dl sokeria
1tl suolaa

Pese retiisit ja siivuta ne vihannesleikkurilla ohuiksi lastuiksi. Laita retiisit tiiviskantiseen purkkiin, mittaa vesi ja etikka, ja kippaa retiisisiivujen päälle sokeri ja suola. Lisää neste ja sulje astia huolella. Sitten vain hölskytellään, jotta neste pääsee jokaisen retiisiviipaleen väliin ja maut lähtevät liikkeelle.

Hölskyretiisejen kannattaa antaa maustua tunnin verran, ennen tarjoilua. Roseeviinin väristä lientä voi hyödyntää myös salaatinkastikkeessa. Avaa hölskytetty retiisipurkki varoean, jotta punainen neste ei värjää koko keittiötä tai vaatteitasi!

Näistä samoista leivänpäälisistä syntyy myös raikas perunasalaatti, joka sopii kaveriksi grilliruoalle tai savukalalle.

Vaikka minusta sittemmin kuoriutuikin liki kaikkiruokainen kasvisten rakastaja, työnsarkaa pitää tietenkin jatkaa omien lasten kanssa. Meidän pienet kasvulavat eivät toistaiseksi riitä kovinkaan monen lajikkeen viljelyyn, mutta kun joskus päästään tuonne piharakennuksen taakse ja saan vihdoin haaveilemani keittiöpuutarhan, omasta maasta saadaan nostaa myös uudet perunat ja ehkäpä omatkin lapset ovat ansainneet kotona kasvaneet mansikat ja herneet. Sillä vaikka kasvisten ulkonäkö ja trendit ohjaavat meitä kokeilemaan, on paras ja varmin tapa rakastua uusiin makuihin niiden kasvattaminen itse.

Välimerellinen juusto ja kirpeä retiisi ovat oiva makupari salaatteihin ja lisukkeisiin. Kokeile yhdistää makuja esimerkiksi bulgurin kanssa ja nakkaa mukaan myös tuoreita mintunlehtiä. Kesällä rento kokkailu tuntuu luontevalta ja lautaselle eksyy värejä kuin itsestään. Rohkeasti kokeilemalla niistä ei niin omaan suuhun sopivistakin kasviksista löytyy varmasti potentiaalia. Kasviksia on paitsi luvallista, myös suotavaa ahmia, ja kesällä jos koskaan tähän tarjoutuu oiva tilaisuus.

Kerro kommenttiboksissa oma kasvismuistosi, lempparikasviksesi tai se kasvis, josta haluaisit kovasti oppia pitämään. Kesäkuun aikana, kerran viikossa, kaikkien osallistujien kesken arvotaan 100 € arvoinen K-Ryhmän lahjakortti! Osallistumisaikaa on viikko. Muistathan kommentoidessa jättää oikean sähköpostiosoitteen, jotta sinuun saadaan yhteys arpaonnen sattuessa kohdalle. Arvonnan säännöt löydät täältä.


vegaaninen perunapizza

28.5.2020

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Valio & Indieplace


Ihanan aurinkoista torstaita! Meille on kehkeytynyt jonkinlainen pizzaperjantaiperinne ja tämäkään viikko tuskin on poikkeus. Suunnitelmissa on pizzauunin muuraus ulos, ja harjoitella tietenkin täytyy, kuinkas muutenkaan. Perinteisten tomaattikastikepohjaisten pizzojen lisäksi viime aikoina meillä on tehty paljon myös erilaisia kasvispizzoja hyödyntäen jääkaapin vihanneslokeroa. Yksi ehdoton lempparini on perunapizza, jonka resepti on muovautunut ajan saatossa juuri oikeanlaiseksi. Ja hei, nyt kaupallisessa yhteistyössä Valion kanssa, se muokkautui myös täysin vegaaniseksi sellaiseksi!

Olen todella innoissani Valion uusista kotimaisista Oddlygood Veggie -tuotteista, sillä nyt moni tuttu juustoa sisältävä resepti on helposti muokattavissa täysin vegaaniseksi. Olette ehkä törmänneet samaan dilemmaan kuin minäkin: Löydät hyvän kasvisruokareseptin, joka on ehkä valmistettavissa vielä gluteenittomanakin,  mutta juuston kohdalla tökkii ja pahasti. On toki reseptejä, joissa homma aloitetaan juurikin vegaanisen juuston valmistuksesta, mutta kaltaiselleni helppojen reseptien ystävälle tuo on yleensä valtavan suuri stop-merkki. Kasviperäinen vaihtoehto juustolle on siis odotettu ja ilolla vastaan otettu! Tuotteisiin on lisätty B2-, B12- ja D-vitamiinia sekä jodia ja kalsiumia, joten ne tukevat myös vegaanista ruokavaliota. 

Oli kyseessä sitten piirakka, pizza tai mikä tahansa arkiruoka, kasvipohjainen veggie helpottaa taas ottamaan askeleen vegaanisempaan suuntaan. Vegaaniset, Suomessa valmistetut, Veggie cheddarin makuiset viipaleet ovat toukokuun uutuus kauppojen hyllyllä, ja samasta sarjasta löytyy myös natural-, gouda- ja savuviipaleet. Sarjan Veggie-raaste on jokaisen arkiruokakokin pelastus. Mainittakoon heti tässä ja nyt, miten yllättynyt olin tuotteiden mausta. Tässä reseptissä käytin Valio Oddlygood Veggie cheddarin makuisia viipaleita, joiden kermainen maku ja koostumus ovat mitä täydellisin kaveri myös kesän grilliherkuille.

Meidän pizzauuni on vasta suunniteltu, joten tämä herkku valmistui uunissa. Mikäli omistat pizzauunin tai -grillin hyödynnä ehdottomasti sitä!

Vegaaninen perunapitsa

Pizza-taikina
(neljä pizzapohjaa)

375g 00-vehnäjauhoja
1 tl kuivahiivaa
1t suolaa
2½ dl kylmää vettä
0,4 dl oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kylmä vesi ja öljy.
Vaivaa taikina tasaisen pehmeäksi ja jaa se neljään yhtä suureen osaan. Pyöritä osista pallot ja laita kukin pallo omaan astiaansa kohoamaan.
Peitä astiat kelmulla tai kannella ja anna taikinan kohota yön yli.
Nosta taikinat huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen täyttämistä.

Perunapizza
(yhden pizzapohjan täyttäminen)

6-8 Valio Oddlygood Veggie cheddarin makuisia viipaleita
2-3 perunaa
1-2 valkosipulinkynttä
1 tl valutettuja pieniä kapriksia
oliiviöljyä
tuoretta rosmariinia
suolaa ja mustapippuria myllystä

Lämmitä uuni 250°C. Laita uuniin myös pitsakivi tai uunipelti.
Pese perunat ja siivuta ne. Kuori ja pilko valkosipulinkynnet.
Kumoa pöydälle jauhoja ja venytä taikinasta pyöreä pizzapohja. Älä kauli, jotta ilmakuplat eivät mene rikki. Laita pizzapohja leivinpaperin päälle.
Levitä pizzapohjan päälle cheddarin makuisia veggie viipaleita. Levitä myös perunaviipaleet tasaisesti pizzan päälle.
Pirskota päälle oliiviöljyä, lisää valkosipuli ja kaprikset. Mausta vielä rosmariinilla, suolalla ja pippurilla.
Vedä leivinpaperi varovasti kuuman uunipellin päälle ja paista pizzaa n. 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kunnolla väriä.

Meillä vieraat ovat tottuneet kaurajuomaan tehtyyn kahviin, mutta pääsin ilahduttamaan ystäväperhettä myös kivalla Valio Oddlygood -tuotepakkauksella josta löytyy Oddlygood Barista kaurajuoma, sekä pari erilaista kauragurttimakua. Niin ja tietenkin myös nuo Veggie cheddarin makuiset viipaleet ja perunapizzan resepti. Ihana tapa tutustua kasvipohjaisiin tuotteisiin!

Ihanan aurinkoista iltaa sinne! Niin, ja jos huomenna haluat viettää pizzaperjantaita, niin nyt on hyvä aika aloittaa jauhojen pöllyttäminen! 😀