Valoisat kesäyöt, hyvä viini, loistava seura ja puutarhabileet. Kukapa ei tykkäisi. Indiedaysin ja Atlântico-viinin yhteistyökamppis tarjosi juomat, ja meille ei jäänyt kuin kesäyön ottaminen haltuun. Voitte kuvitella, että ajatukseni oli istua iltaa suuren kaapelikelan ympärillä koristevalojen luodessa tunnelmaa puun oksilta. Vaan säihin kun ei voi vaikuttaa, pitää olla luova. Puutarhabileet vesisateessa ja kylmässä yössä? Melkein, mutta onneksi on kuisti!

Voihan sitä kesäsäätä jäädä paikalleen parkumaan, mutta mihinkäs se siitä muuttuu. Ystävät kasaan, herkkuja pöytään, viiniä lasiin ja La Isla Bonita soimaan! “Melkein puutarhabileitä” ei sadekaan lannista!

Illan menu lyhykäisyydessään:

Broilerin koipia kera tomaatin ja rosmariinin
Pestoleipärullia
Pastasalaatti oliiveilla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja fetalla
Kevyesti grillattuja nektariineja mozzarellan ja balsamicokastikkeen kera,
sekä valkosipulilla ja yrteillä maustettuja ruisnachoja

Me punaviinin ystävät emme suinkaan hylkää tummaa ystäväämme kesän ajaksi. Tämän kesän uutuus Alkon hyllyllä on ekologinen Portugalilainen Atlântico-viini, joka hurmaa paitsi maullaan, myös loistavalla hintalaatusuhteella. Litran pullo maksaa nimittäin vain alle 10 euroa! 

Atlântico-viinissä kesä on ajateltu niinkin pitkälle, että viini on pakattu kestävään ja kevyeen muovipulloon, jonka kierrekorkki mahdollistaa niin paikanvaihdokset, kuin piknikkorin heilautuksetkin. Kukapa tahtoisi jättää jälkeensä mahdollisia lasinsiruja, tai pakata laukkuun puolikkaan pullon punaviiniä peläten sen vuotavan kassin pohjalle. Ympäristöystävällinen pullo on korkkia ja etikettiä myöden muovia ja 100% kierrätettävä.

Rento ja yksinkertainen ruoka sopii hyvin hauskaan illanviettoon. Hyvässä seurassa on kiva syödä sormin ja napostella pitkin yötä. Liian tuhtia ateriaa ei kannata ilta myöhään syödä, sillä täysinäinen vatsa laittaa äkkiä väsyttämään. Parempi onkin napostella hyvää ruokaa pitkin iltaa. Vähän kerrallaan ja tunnelmasta nauttien!

Omaan suuhuni keskitäyteläinen Atlântico on sopivan marjaisa. Ehdottomasti kesäinen punaviini, mutta juuri sitä lajia, jota minä nautin mieluiten ympäri vuoden. Kutsun tälläisiä viinejä seurusteluviineiksi. Ne sopivat ruuan kylkeen, mutta viiniä sopii siemailla ihan sellaisenaankin.

Kuisti on siitä passeli paikka istua iltaa, että ohjelmaan voi helposti mahduttaa myös kesäisiä ulkopelejä. Kyllä, vaikka vähän sataisikin. Petanquen heittäminen käy nopeasti sorapihalla, eikä ulkona tarvitse värjötellä omaa vuoroaan pidempään. Välillä voi tankata ja istua rauhassa rupattelemaan päivän polttavimmat.

“Onneksi oli muovipullo!” Tämä tuli todettua metallikuulan osuessa pulloon. Kun vaan olisi ollut se korkkikin paikallaan! 🙂

Mutta hei, olisi kiva kuulla, että mitenkä te muut olette piristäneet sateista ja kylmää alkukesäänne? Suotavaahan olisi, että ilmat lämpenisivät, ja ne ihan kokonaan puutarhassa vietettävät bileetkin saisi järkättyä, mutta siihen asti turvaudutaan muihin keinoihin. Kesä on ihan liian lyhyt säiden sättimiseen.

Tänään on ollut eka oikein kunnollinen kesäpäivä näillä kulmilla. Fudiskentän laidallakin tuli oikein kuuma. Että, ehkä tässä päästään puutarhabilettämäänkin vielä!

Ihanaa sunnuntain jatkoa. Me täällä ihastellaan edelleen Kylliä!

Tallenna

Herkullinen pestoleipä paistui eilen uunissa bostonpullan muotoon. Kauaa se ei jäähtymässä viihtynyt, vaan joutui parempiin suihin.

Tarkkaa ohjetta mulla ei ole, tein ns. omasta päästä. Eipä tuo silti mikään ihmeellinen ole tehdä, joten suosittelen koittamaan. Kaunis leipä kruunaa pöydän, eikä tarvitse erillisiä rasvoja. Oliiviöljy, suola ja pesto maistuivat kunnolla kullanrapeassa leivässä.

Pestoboston

Tein itse “sämpylätaikinan” vajaaseen litraan nestettä, ja siitä riitti vielä pellilliseen sämpylöitä;
n. 7dl vettä
vajaa 1 pussi kuivahiivaa
suolaa
hyppysellinen sokeria
vehnäjauhoja
oliiviöljyä

Käytä taikinaan sen verran jauhoja, että kuvittelet pystyväsi leipomaan sitä. Itselleni tämä tarkoitti ainakin sitä, että jauhoja tuli jonkin verran enemmän, kuin tavalliseen sämpylätaikinaan, jonka jätän melko löysäksi.
Vaivaa hyvin, ja lisää oliiviöljy loppuvaiheessa. Anna kohota kunnolla. Omani taikinani sai rauhassa turvota pari kolme tuntia.

Ota taikinasta reilu puolet ja kauli se kuin tekisit korvapuusteja. Levitä taikinalevyn päälle rutkasti pestoa, ja kääri taikina rullalle. Leikkaa rulla tasapaksuihin paloihin (n. 8kpl), ja asettele taikinapalat kakkuvuokaan. Rouhi päälle suolaa myllystä, tai käytä suolankidekukkia. Anna leivän kohota ennen paistoa.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 2o min. Levitä folio leivän päälle, ja nosta asteet 225:n. Paista vielä n. 10 minuuttia, ota folio pois, ja anna pinna ruskettua. Kun leivän pinta on kullanruskea, voit ottaa leivän pois uunista.

Pestoboston on parasta vastapaistettuna, joten voit leipoa leivän valmiiksi vuokaan, ja paistaa juuri ennen tarjoilua.
Jos taikinaa jäi yli, ja teit siitä sämpylöitä, anna taikina kohota uudelleen leipomisen jälkeen, ettei sämpylöistä tule liian tiiviitä. Koska tässä taikinassa jauhoja on enemmän, kuin perus sämppäritaikinassa, leivät saa kohota kunnolla ennen paistoa, jotta kypsyvät kuohkeiksi.

Mukavaa juhannusviikonlopun jatkoa!

Tässä vielä nopeasti faktat eilisestä suklaakakusta, jos joku vielä aikoo sellaisen juhannuspöytään vaikka pyöräyttää. Kakkupohja on mehevän suklainen, ja se paistetaan kahdessa n. 17cm leveässä vuoassa, ja täytteet vain ladotaan pohjien väliin ja kakun päälle.

Ohje on Call me cupcake -blogista, ja kakku sekä bloggaaja on nähty myös Strömsö-ohjelmassa.

Suklaa-mascarponekakku
Kakkupohja(t)
2 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
¼ tl leivinjauhetta
¼ tl ruokasoodaa
¼ tl suolaa
100 g huoneenlämpöistä voita
1 ¾ dl fariinisokeria
1 iso kananmuna
1 suuri munankeltuainen
75 g sulatettua suklaata
1 tl vaniljasokeria
1 ¼ dl maitoa

+ voita ja kaakaojauhetta (tai jauhoja) vuokien voiteluun ja jauhottamiseen

Täyte ja kakun kuorrutus
250 g mascarponejuustoa
¾ dl kaakaojauhetta
1 dl tomusokeria
2 ½ dl kuohukermaa
250 g tuoreita marjoja

Sekoita keskenään jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, ruokasooda ja suola. Vatkaa voi ja fariinisokeri vaaleaksi vaahdoksi, ja lisää koko ajan vatkaten kananmuna, munankeltuainen, sulatettu suklaa ja vaniljasokeri. Lisää jauhoseos ja maito pienissä erissä, ja vatkaa kunnes taikona on tasaista. Jaa taikina kahteen vuokaan (n. 15-17cm) ja paista uunin keskiosassa n. 23 minuttia 175 asteessa.

Vatkaa mascarponejuusto, kaakaojauhe ja tomusokeri tasaiseksi tahnaksi. Lisää kermaa vähitellen ja vatkaa täytteestä sopivan kiinteä.
Levitä puolet täytteestä toiselle kakkupohjalle ja lisää päälle haluamiasi marjoja. Esimerkiksi mansikat kannattaa siivuttaa tai kuutioida pieneksi. Laita toinen kakkupohja päälle, ja levitä loput täytteestä kakun päälle. Koristele marjoilla tai hedelmillä ja koristele tomusokerilla.

Mutta nyt mä toivottelen teille ihan mahtavaa juhannusta!

Voikaa hyvin, ja eläkää turvallisesti!

Halit!

Poika lähti kaverisynttäreille, joten kai tässä voi muu perhe sitten hyvällä omallatunnolla herkutella myös! Mehevä suklaakakku sai seurakseen kesän marjat, mustikan ja mansikan. Mehupullossa alkukesän kirpeän raparperin ja viime kesänä pakastettujen mansikoiden liitto. Maistuu hyvältä perinteisesti veteen tehtynä, mutta on kivan kirpsakka kesäjuoma myös hiilihapotetun veden kanssa.

Myös ne kirsikat sopisivat suklaakakun seuraksi, vaan niille kävi jo paha kato. 😉

Herkullista iltaa!

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja mittari näyttää +14,5°C. On meillä kesä! Säitä uhmaten koitetaan silti elää niin kuin kunnon lomalaiset, ja aikaa on taas vietetty enemmän ulkona, kuin sisällä. Ruohonleikkuuta, makkaran grillausta ja istutuspuuhia. Niistä on tämä (kesä)keskiviikko tehty.

 

uusin Lantliv ja kasa kirsikoita jäivät käteen kauppareissulta. Josko kohta ottaisi pienen lepohetken vaikka kuistilla, jossa on tuulen suojalta ihan kiva istuskella. Jääkahvikin sopisi vielä yhtälöön.

 

Nyt olisi kuitenkin yksi kakun kuorrutus tehtävänä. Niin ja tietysti yksi kakkukin kohta syötävänä. En siis ollenkaan valita, ei tämä hullumpi keskiviikkoa ole asteista huolimatta! 🙂

Sateinen lauantai on laiskistuttanut todella. Pihatyöt on saaneet odotella, ja penkit nauttia luonnollisesta kastelujärjestelmästä. Yksi iso kivi tosiaan siirtyi aamulla kaivurinvoimin, ja pientä maisemointia olisi vielä tuon suhteen edessä. Tosin yksi oleellinen palanen pelistä vielä puuttuu, mutta ehkä se saapuu ensi viikolla.

Sadepäivä on joutilas pyykinpesuun, ja siivoiluun. Mehua piti raparperista vain keittää, mutta samalla vaivalla syntyi myös piirakka.

 

Piirakkataikina on tämä helpoista helpoin, jonka ohjetta teille vuodesta toiseen tyrkytän. Mutta mikäs siinä, kun on hyvä ja toimiva! 🙂

Ihanaa lauantai-iltaa teillekin. Minä hipsin täällä villasukat jalassa, ja mietin, pitäisikö laittaa tuli johonkin pesään.

Ajattelin kuitenkin laittaa myös tuon lauantaina vilahtaneen kakun ohjeen tänne, koska joku sitä kyseli. Vadelma ja Daim-suklaa sopivat erityisen hyvin yhteen, ja kakun ulkonäönkin kanssa olisi ollut enemmän toivoa, jos vadelmat olisi malttanut pitää pois kakun reunoilta. Ottakaa te siis oppia minun virheistäni. 🙂

Vadelma-Daim -kakku

10 kpl Digestive-keksejä, tai vastaava määrä muita haluamiasi.
(itse käytin suklaahippuja sisältäviä keksejä.)
60g voita

3 (á 56 g) Daim-suklaapatukkaa
1 limen kuori
4 rkl limemehua
250 g mascarpone-juustoa
4 dl kermaa
1 dl sokeria
5 liivatelehteä
n. 2-2,5 dl (jäisiä) vadelmia

Hienonna keksit murusiksi joko käsin (esim. kaulin) tai koneella. Sulata voi ja sekoita keksimuruihin tasaisesti.
Aseta irtopohjavuoan reunus tarjoiluastialle ja painele keksimuru-voi -seos kakun pohjaksi. Laita tarjoiluastia ja reunus hetkeksi kylmään, jotta pohja kovettuu, eikä reunus enää liiku. Kun ei käytä irtopohjavuoan pohjaosaa, ei kakkua tarvitse siirrellä tai nostella astiasta toiseen.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Rouhi Daim-suklaa. Itse napautin pari kertaa jääkaappikylmät suklaapatukat betoniseen työtasoon, ja sain pientä murua. Raasta limen kuori ja purista hedelmästä mehu. Vatkaa kerma vaahdoksi, ja lisää joukkoon limenkuoriraaste, sokeri, mascarpone ja Daim-rouhe. Kuumenna limemehukiehuvaksi ja sulata joukkoon liivatelehdet. Sekoita liivateseos huolellisesti täytteeseen.

Kaada vuokaan täytettä ja ripottele joukkoon vadelmia. Vältä kuitenkin käyttämästä vadelmia liikaa reunoilla, jos haluat kauniin ulkomuodon kakulle. 🙂 Jäiset marjat on helppo ja siisti ripotella joukkoon, älä siis sulata niitä. Yhtä hyvin käyvät myös tuoreet marjat, kun oman pihan satokausi alkaa. 🙂

Ohjeesta voi toki tehdä taas ohuen ja ison kakun, tai vastaavasti kasata sen tällaiseen pienempään vuokaan. Omani on halkaisijaltaan 18cm ja korkeudeltaan n. 7,5cm.

Herkullista viikon aloitusta!

Tänään on virallisesti käynnistetty kesäloma. Päivään on mahtunut paljon, juhlan tuntua ja luopumisen haikeutta. Kakkua, jäätelöä, päiväunet (jotka itse vedin pisimmän kaavan kautta!).

Muutama räpsy päivän varrelta, sitten liityn taas perheen seuraan. 🙂

Haikealla mielellä eskaria hyvästelemään…

Kaunis kevätjuhlakirkko…

Lahjoja opettajalle ja avustajille…

Limellä terästetty vadelma-Daim -kakku, joka ulkonäöstään huolimatta maistui todella hyvälle. 🙂

Mukavaa lomaa lomalaisille ja onnea kaikille koulutiensä päättäneille ja valmistuneille. Sekä tietenkin kaikkien juhlijoiden läheisille myös!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Suhteeni kahviin on tuskin jäänyt epäselväksi kenellekään blogiani pidempään seuranneelle. En suoranaisesti sylje teekuppiinkaan, mutta koska ihminen ei voi jatkuvasti juoda jotakin, pitää asiat laittaa tärkeysjärjestykseen. Kahvi on elämäni eliksiiri, eikä meillä tapahdu mitään ennen kuin olen saanut vähintään yhden tuhdin aamulatten.

Kahvirakkauteni oli myös syynä siihen, että lähdin mukaan Indiedaysin ja Segafredon kampanjaan. Paitsi, että yhteistyön myötä pääsin maistelemaan Segafredon kahveja, pääsin myös kuulemaan ja oppimaan kahvin valmistuksen saloja. Meira nimittäin järjesti meille bloggaajille Taste of coffee –workshopin, jossa baristakouluttaja kertoi ja opasti niin kahvijuomien valmistamisessa kuin kahvipapujenkin matkasta aina valmiiseen juomaan asti.

Kahvin ystävänä oli kiva kuunnella niin kahvin paahtamisesta, kuin kahvilaatujen valmistamisesta. Oppitunnin lopuksi jäi melkein harmittamaan, etten äänittänyt kaikkea nippelitietoa puhelimelleni, sen verran mielenkiintoinen aihe oli. Mutta, kahvitietouden lisäksi aiheenamme oli erikoiskahvit ja niiden valmistus. Meillä oli käytössä vain pari tuntinen aikaa, joten itse koulutusosia käytiin pikaisesti läpi. Koulutettavat baristat kuulemma käyttävät saman kaksituntisen pelkän espresson läpikäyntiin.

Espresson tärkeyden selittää kuitenkin se yksinkertainen tosiseikka, että espresso on jokaisen erikoiskahvin perustana. Juoko kahvin sitten sellaisenaan, vai lattena tai cappuccinona, on lähinnä makuasia. Workshopin yhtenä ehkä tärkeimpänä oppina pidän kuitenkin sitä (minkä itse olen oppinut lähinnä käytännön kautta), että kahvin paahtoaste vaikuttaa paitsi kahvin makuun, myös sen happoisuuteen. Moni suomalainen jollain tavalla pelkää espresson vahvuutta, mutta todellisuudessa, mitä tummempipaahtoisempi kahvi on kyseessä, sitä vähemmän se vaikuttaa esimerkiksi vatsaan. Oma vatsani ei nykyisin juuri siedä tavallista suodatinkahvia, koska olen totuttanut sen tummapaahtoiseen espressoon. Paahtaminen näet muuttaa kahvin hapon aromeiksi, ja mitä voimakkaamman makuinen kahvi on, sitä vähemmän se vaikuttaa vatsaan tai laittaa korventamaan.

En ole hetkeen valmistanut espressoa käsipelillä, vaan kahvikone on hoitanut homman puolestani. Nyt kuitenkin olen opetellut Segafredo kahvien käyttöä pannun kanssa. Sain itse asiassa pressopannun käyttööni, sillä mutteripannut eivät enää käy induktioliedellä, mutta jostain syystä en saanut kahvistani hyvää pannun kanssa. Liekö vaatia vielä jonkin verran harjoittelua. Niinpä laitoin mutteripannun teräskattilaan ja sain näin valmistettua liedellä kahvin, joka maistui juuri niin taivaalliselta, kuin hyvän espresson kuuluukin. Workshopissa käsittelimme myös veden kovuuden vaikutusta kahvin makuun, mutta itse on paha sanoa, tekeekö meidän kova vesi kahvista huonompaa, makuun kun on tottunut. Sen verran se kuitenkin vaikuttaa, että esimerkiksi kahvikone kalkkeutuu jatkuvasti, ja maidon vaahdottaminen on kalkkeutuneella koneella haastavaa. Tavallisesti kuitenkin juon kahvini juurikin lattena, eli espressoa vaahdotetun maidon kanssa. Se, teenkö latteni tupla vai tripla espressoon riippuu varmaan siitä, kuinka väsynyt aamuisin olen. 🙂 Alla kuitenkin kuva kahvista, jolla yleensä päiväni aloitan.

Workshopin idea oli kuitenkin ajatella “outside the box”, ja haastaa meidät kokeilemaan sellaisten kahvijuomien valmistamista, joita emme ehkä ennen ole tehneet. Tarkoitus oli myös jakaa teille lukijoille mielenkiintoinen kahviresepti, mutta rehellisesti sanottuna, en usko pystyväni kehittelemään kahvijuomaa, jota joku muu ei olisi jo keksinyt. Jääkahvi on kuitenkin jotain sellaista, mitä en ole koskaan itse valmistanut, ja niinpä ajattelin lähestyvän kesän merkeissä kokeilla viileää kahvijuomaa. Kun workshopissa kerroin, että aion valmistaa jääkahvin ja kysyin vinkkejä, sain ohjeen sisällyttää juomaan jotakin makeaa. Ilman makeutta jääkahvi ei kuulemma oikein toimi.

Maustettu jäälatte

tupla espresso
makusiirappia (itselläni caramel)
maitoa
jääpaloja

Sekoita kannussa (tai sheikkerissä) keskenään makusiirappi, jääpalat ja kylmä maito. Kaada tarjoilulasiin ensin maito jääpaloilla, ja lopuksi kahvi. Sekoita nopeasti ja nauti heti!
Hirvittävän yksinkertaista, mutta eipä vain ole tullut koskaan tehtyä. Kylmiä maitojuomia on tullut joskus ostettua reissun päällä kaupan kylmähyllystä, mutta nytpä tiedän, että kotona on mahdollisuus valmista jotakin hurjasti parempaa. Näitä tulee kulumaan kesällä yksi jos toinenkin! 🙂

Mutta hei, tuolla kampanjasivulla on paitsi meidän bloggaajien reseptejä, myös Meiran baristan kahviohjeita. Kannattaa käydä kurkkimassa. Ihan ne tutuimmat erikoiskahvit löytyvät tuolta ohjeineen, mutta mukana on myös vähän erikoisempaakin kahvinautintoa.

Brändisivulla on myös mahdollista osallistua kilpailuun, josta voi voittaa laadukkaita Segafredo espressoja! Kilpailu päättyy 31.5. 2015

Lupasin eilen kakun ohjetta, mikäli kakku onnistuu, ja koska kakku nyt ainakin makunsa puolesta onnistui ihan täydellisesti niin laitetaan ohje myös tänne. Ulkonäköön jäi hiukan toivomisen varaa, syynä varmaan se, että irrotin kakkureunuksen jo aamulla, ja kakku olisi voinut hyytyä ehkä vielä hiukan pidempään.

Ohjeen perustana on helppo ja herkullinen suklaakakku -postauksen resepti, mutta tällä kertaa vain muuntelin sitä hiukan yhdistäen appelsiinin ja suklaan. Tavallaan tämä siis on jonkinlainen Fazerina-kakku, eli oma suklaasuosikkini kakkuna. Alla oleva ohje on suora kopio aiemmasta ohjeesta, ainoastaan näillä appelsiinimuutoksilla.

 

Hyydytetty appelsiini-suklaakakku

pohja:

10 kpl Fazerina keksejä (yksi pötkö)
60g voita

täyte:

400g Fazerina suklaata tai muuta vastaavaa appelsiinilla maustettua suklaata
4dl vispikermaa
400g tuorejuustoa (esim. puolet appelsiinin makuista ja puolet maustamatonta)
3,5dl tomusokeria
1,5dl kaakaojauhetta
3 liivatelehteä
0,5 dl vahvaa kahvia

Hienonna keksit murusiksi joko käsin (esim. kaulin) tai koneella. Sulata voi ja sekoita keksimuruihin tasaisesti.
Rasvaa irtopohjavuoan reunus ja jauhota se tomusokerilla. Aseta reunus tarjoiluastialle ja painele keksimuru-voi -seos kakun pohjaksi. Laita tarjoiluastia ja reunus hetkeksi kylmään, jotta pohja kovettuu, eikä reunus enää liiku. Kun ei käytä irtopohjavuoan pohjaosaa, ei kakkua tarvitse siirrellä tai nostella astiasta toiseen.

Sulata suklaa ja laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi.
Sekoita tuorejuusto notkeaksi kulhossa ja lisää joukkoon tomusokeri ja kaakaojauhe. Kuumenna kahvi kiehuvaksi ja sulata liotetut liivatelehdet kahvin joukkoon.
Anna liivateseoksen hieman jäähtyä ja lisää sula suklaa tuorejuuston joukkoon. Jatka sekoittamista ja lisää liivateliemi ohuena nauhana. Lisää lopuksi myös kermavaahto, ja sekoita koko ajan huolella.
Maista täytettä, ja lisää tarvittaessa tomusokeria.

Kaada täytemassa keksipohjan päälle ja tasoita pinta nuolijalla. Kopauta astiaa hiukan, jotta pahimmat kuplat poistuisivat. Nosta kakku jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. Koristele kakku mielesi mukaan.

Resepti on 12 hengelle ja alunperin tarkoitettu halkaisijaltaan n. 20-22cm leveään vuokaan, mutta määrä mahtuu siis vallan hyvin myös pienempään reunukseen. Oma vuokani on halkaisijaltaan 18cm ja korkeudeltaan n. 7,5cm (ihan Prismasta ostettu vuoka).

Myös tätä maustettua massaa voi käyttää täytekakun välissä.

Ehdottomasti herkullisin koskaan tekemäni kakku. Taivaallisen hyvää!

Leppoisaa helatorstaita!