Pyytelitte edellisessä postauksessa texmex-piirakan ohjetta, joten laitan senkin nyt tänne blogiin. Joskus instaan taisinkin tämän kohdalla kirjoittaa, että piirakka on hirmuisen kasaria, mutta samaan aikaan hirmuisen hyvää. Voisi kai laskea samaan sarjaan lämpimien voileipien, katkarapuleipien ja “suomalaisen pitsan kanssa”. Silti kaikki nämä edellämainitut ovat hyviä syötäviä, vaikkeivat nyt ihan päivän viimeisintä trendiä olekaan. Tämä piirakka on aikuiseen makuun sopivan tulinen, ja sopii tarjottavaksi moneen paikaan. Kivan “ateriankin” tästä saa, kun tekee kylkeen raikkaan salaatin!

Piirakan pohjan tein perus suolaisen piirakan ohjeella, johon tulee juustoa. Halutessaan osan jauhoista voi korvata hienonnetuilla maissilastuilla. Tämä ohje on todella hyvä hiukan korkeampaan piirakkavuokaan. Kun pohjataikinan levittää ylös asti, pohjasta tulee sopivan ohut, ja vuokaan mahtuu kunnolla täytettä! Täyteen suhteen taivas on rajana, laitan tähän nyt kuitenkin ne, mitä itse tänään käytin.

Ruokaisa texmex-piirakka:

Pohja/ Suolainen piirakkapohja
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl juustoraastetta (emmental)
150 g margariinia tai voita
0,5 dl vettä

Nypi takina tasaiseksi, ja painele korkeareunaiseen piirakkavuokaan. Esipaista taikina 225°C n. 10min. Jos taikina on valahtanut uunissa alas, painele sitä uudelleen reunoja pitkin esim. lusikalla.

Täyte:
600g naudan paistijauhelihaa
300g paprikasuikaleita (pakaste, esim.Pirkka)
pussillinen Taco-mausteseosta (esim. Santa Maria)
2 purkkia ananaspaloja liemineen
1/3-1/2 purkillinen jalopenoviipaleita hienonnettuna
1 sipuli

Paista jauheliha, ja lisää hienonnettu sipuli ja paprikat pannulle. Lisää mausteseos ja ananas liemineen (mausteseoksessa käsketään lisäämään vettä, ananasmehu korvaa sen). Lisää joukkoon myös jalopenot. Jos et ole varma määrästä, lisää vähitellen, ja maista välillä. Huomaa kuitenkin, että pohja ja kermapäälinen miedontavat makua. Täytteessä saa siis olla potkua! Jos täyte on kovin vetinen, keitä hetki kasaan, ennen kuin kippaat pohjan päälle. Täyte on siis jonkinlaista jauhelihamössöä. 🙂

Päälle:
2,5dl ruokakermaa (esim. Valio Crea Kolme juustoa tai Mustapekka)
250g juustoraastetta

Sekoita juustoraaste ja kerma tahnaksi, ja levitä piirakan päälle.
Laitoin tänään itse n. 4dl ruokakermaa, kun sattui olemaan. Yksi purkki Kolmea juustoa ja puolikas Mustaapekkaa. Laitoin myös juustoa melkein kaksin verroin. 🙂

Paista taas uunin alatasolla n. 15 min, tai kunnes juusto on saanut kauniin värin.

Maistuu punkun tai oluen kanssa, itse suosin Colaa. Piirakka on hyvää juuri uunista tullessaan, mutta lämmitettynä se maistuu seuraavanakin päivänä, eli voit tehdä sen vaikka ennakkoon. Hyvä tarjottava aikuisten “kahvipöytään” tai vaikka poikien illanviettoon. Jauhelihan voi vaihtaa broileriin, paprikat maissiin jne.

Että sellainen piirakkaperjantai!

Herkutellaan!

Pus!

Viikko ilman uunia teki tehtävänsä, voisin leipoa päivät pitkät,jos vain olisi aikaa. Perjantain ja kaappivanhuksen kunniaksi nappasin tänään kuitenkin aikaa parille piirakalle.

Puolukkapiirakka syntyi tutulla vanhalla ohjeella, jota muokkasin nyt sen verran, että sekoitin taikinaan kanelia, ja levitin piirakan päälle rahka-muna-sokeri -seoksen (250g rahkaa, 1 muna ja 1dl sokeria).

Uunissa on tulossa toinen, suolainen ja tulinen, texmex-piirakka, jonka voimalla jaksaakin sitten illalla tarttua maalauspuuhiin.

Eilinen syyssään hehkutus napsahti omaan nilkkaan, ja tämä perjantai on käynnistynyt tosi sumuisissa ja hämärissä tunnelmissa. Vaan eipä hätää; Josko keskiviikkona aloitettu siivouspäivä saisi tänään onnellisen lopun. Sen jälkeen kynttilät saavat viimeistellä perjantaitunnelman.

Suloista viikonlopun aloitusta kaikille!

Taas vilahti yksi viikko lähes huomaamatta. Illat ovat selvästi pimenemään päin, ja aamulla pitää laittaa autossakin jo penkinlämmittimet päälle. Niin on syksyisen näköistä, ja täällä päin tuoksuistakin. 🙂

Tämän päivän olen pyhittänyt kotitöille, tavaroiden järjestelemiselle ja tietysti karsimiselle. Kun kaikki irtoroina on leväällään lattioilla, on hyvä syy käydä läpi, mitä oikeasti tahtoo vielä säilöä, ja mikä joutaa kiertoon. Vähän huonekalujen siirtelyä, miettimistä ja suunnittelua. Suoraan sanottuna, tämä Jokisen eväitä muistuttava vaihe alkaa jo ottaa päähän!Eilisen ajatuksista kuitenkin viisastuneena, ajattelin, että remonttiajankin voisi viettää paremmin, ja nauttia niistä pienemmistäkin edistyksistä. Niinpä kaiken kaaoksen keskelle yritän nyt luoda jonkinlaista järjestystä, ja tehdä kodista viihtyisämmän.

Eilen laatikoita penkoessani löysin paketillisen Ikean omenan ja kanelin tuoksuisia lämpökynttilöitä. Samalla tajusin, että en ole leiponut vielä mitään omenaherkkuja! Niinpä tyrkkäsin tänään uuniin pari kaura-omenapaistosta, ja tokihan noiden tuoksu voittaa keinotekoisen ihan 6-0.

Omena-kaurapaistos:

muutama (kirpeä) omena
150g voita
1,5dl fariinisokeria
kaurahiutaleita niin paljon, kuin saat seoksessa kostumaan

Lohko omenat voideltuun vuokaan, ripottele halutessasi kanelia lohkojen päälle. Sulata voi, ja sekoita siihen sokeri sekä kaurahiutaleet. Lisää kauraseos omenalohkojen päälle, ja paista 225°C, kunnes pinta sää väriä.

Vielä ehtisi kantaa yhden senkin ennen kuin eskarilainen tulee kotiin. Sitten onkin taas vuorossa viikonloppulaukun pakkaamista!

Herkkua perjantaita!

Sain sähköpostiini pari kyselyä Pulled Pork -postauksessa näkyneistä punasipulirenkaista, joten ajattelin kirjoittaa tämän simppelin ohjeen tänne blogin puolellekin.

Tämä määrä syntyi kuudesta reilun kokoisesta punasipulista, joten kannattaa huomioida, että lisuke menee todellakin kasaan mutta maistuu varmasti ruokailijoille. Makeat sipulit voi nauttia heti valmistuksen jälkeen, mutta ne toimivat yhtä hyvin myös kylmänä lisukkeena.

Karamellisoidut punasipulit

6kpl punasipuleita
reilu 1dl etikkaa (tavallinenkin käy, meillä käytettiin vaaleaa balsamiviinietikkaa)
1,5 dl ruskeaa sokeria (esim. muscovado)
2 dl vettä

Kaada pannulle vesi ja etikka, anna sokerin sulaa nesteeseen. Nosta renkaiksi paloiteltu sipuli mukaan ja hauduta miedolla lämmöllä, kunnes neste on haihtunut pois.
Valmis!

Maistuu taivaalliselta oikeastaan minkä tahansa ruokalajin kanssa. Itse heitin näitä pikkuisen salaatin joukkoon, ja kylläpä tuli makua!

Kivaa viikon alkua!

Nyhtöpossu ja possun kaverit; Coleslaw-salaatti, chipotle-kastike ja karamellisoidut punasipulit. Niin, ja tietysti sämpylät, salaatti ja Coca Cola!

Masu on täynnä, ja olo on ähky. Tästä voi kai vetää sen johtopäätöksen, että hyvää oli! Ja määriä kun katsoo, huomenna menu näyttää jotakuinkin samalta!

Paljon muuta ei jaksa, kuin siirtää ruhonsa mukavaan asentoon. Onneksi ei enää juuri sen enempää tarvitsekaan tehdä.

Kivaa lauantai-iltaa!

Tälläisenä sateen viilentämänä iltana iltapalakin maistuu ihan eri tavalla, kuin hellepäivän jälkeen. Meillä flunssavuoro kiertää, ja nyt vuorossa on perheen pienimmän koetteleminen.

Kauppareissu sateeseen ei tänä iltana jaksanut kiinnostaa, ja iltapala piti nyhjäistä siitä, mitä kaapista löytyy. Jotta ihan ei puurolinjalle jouduttu, (ja äiti säästyi sämpylätaikinan teolta) juolahti mieleeni teeleivät! Niin yksinkertaista ja helppoa, ja silti olin unohtanut nämä herkut!

Pikkuleipurin avulla leivät valmistuivat hetkessä, ja maistuivat sen verran hyvin, että pitää kuulemma leipoa huomennakin! Joskus vähemmän on tosiaan enemmän!

Teeleivät n. 9kpl

3dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
3tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1dl juustoraastetta
50g voisullaa
2,5dlmaitoa

Sekoita kuivat aineet sekaisin keskenään, lisää viimeisenä joukkoon rasva ja maito.
Lusikoi leivinpaperille pieniä kasoja, ja taputtele jauhojen avulla leivät litteiksi.
Pistele vielä haarukalla reikiä leipään, ja heitä uuniin.
N. 225°c ja 15 minuuttia.

Me tehtiin heti suosiollla pari satsia. Maistuvat ihan sellaisenaan, ja tai voikkarina. Toki myös teenkin kanssa, mutta me juotiin kaakaota. Nam!

Ihanaa iltaa!

Kesän jäljiltä olo on veltto. Löysä ja laiska, mikään ei tunnu huvittavan tai innostavan, kuten haluaisin. Ryhtiliike nimeltä arki, on tässäkin mielessä enemmän kuin tervetullut. Säännöllinen ateriarytmi ja terveellinen ruokavalio. No joo, kesällä oli muut jutut mielessä. Rennosti ja nauttien – kuten kuuluukin. Vetämätön olo, ja kummallisesti kutistuneet vaatteet kuitenkin herättävät. Liikunta on tietysti lääke noihin molempiin, mutta ruokavaliollakin suuri merkitys. Ja varsinkin sillä säännöllisellä ja ravintorikkaalla syömisellä.

En usko ihme villityksiin, gluteenittomiin trendeihin tai jonkin ruoka-aineen totaalikieltämiseen. Loppujen lopuksi, itse tehty kotiruoka on usein helpoin ja varmin ratkaisu. Paljon kasviksia, vähärasvaista lihaa ja maltilla kunnon hiilareita. Siinäpä ne, onnistumisen avaimet. Ainakin omalla kohdallani.

Tänään pataan pääsivät kaali kavereineen. Porkkanaa, suolalla ja pippurilla maustettua jauhelihaa, sekä meiramia makua korostamaan.
Vähän kuin kaalilaatikko, mutta ilman riisiä tai ohraa. Näin se on musta parasta! Muhennos käy kastikkeena perunalle tai muille lisukkeille, omaan napaani se uppoaa parhaiten rehellisen ruisleivän kanssa. Päälle kirpeitä puolukoita ja voi että, mikä herkku siinä onkaan!

Padan saa heittää näin illan suussa uuniin, ja kaalia lisätä pikkuhiljaa sekaan, kun pataan tulee tilaa. Samoin mausteiden laita kannattaa tarkistaa muutaman tunnin päästä. Yöksi pata jätetään uuniin hautumaan jälkilämmölle, ja huomenna ruoka on nopeasti pöydässä.
Vaihtelu muhennokseen saa korvaamalla jauhelihan vaikkapa linsseillä. Tällöin myös nesteen määrä luonnollisesti vähenee.

Toinen juttu sitten onkin, että pitääkö siitä kaalista! Tuo suomalainen superfoodi kun jakaa mielipiteitä, ja varsinkin kypsennettynä. Toisille pelkkä tuoksu on liikaa, toisille (kuten itselläni) se nostattaa vain veden kielelle.

Oma kaalisuosikkini on äidin tekemät kaalikääryleet. Ehkä vähemmän terveellinen variaatio kaalista siirappeineen päivineen, mutta kunkun paikkaa on vaikea ravistella. Kaalipuolukkasalaatti on toinen super(food) herkkuni. Mahtava vitamiinipommi, joka sopii melkein kaiken kaveriksi.

Entä te? Kaalilla vai ilman? Kääryleinä, keittona vai laatikkona?

Eväsretki omassa pihassa on ihan kiva päätös kesälomalle. Eväätkin enemmän lasten mieleen, ehtii sitä kaurapuuroa taas arkena puputtamaan. Eskarin aloittajalle pieni kirjalahja, ja ilmassa oli melkein juhlan tuntua.

Katsellessani blogia taaksepäin, huomaan kesän olleen melko lapsipainotteinen. Ihmekkös tuo, tätä se elämä on pääosin ollut. Elämääa kotona, kahden lapsen kanssa. Jossain määrin uudenlainen arki astuu omaankin elämääni, kuvioihin tulee aina syksyn myötä uusia juttuja, ja se oma tunti kaivetaan taas naftaliinista.

Tuntuu hiukan kaksinaamaiselta edellisen vuodatuspostauksen jälkeen sanoa, että kaipaa jo arkea, mutta niin teen. Niin haikealta kuin uusi alku tuntuukin, tuovat rutiinit ja aikataulut turvaa arkeen. Oikeastaan tuntuu hienolta virittää vekkari pirisemään ja tuntea elävänsä jossakin rytmissä. Joskaan meillä nyt seitsemää pidempään on muutenkaan kesällä nukuttu.

Kiitän kovasti edelliseen postaukseen jättämistänne kommenteista. Helpottavaa kuulla, ettei ole yksin herkkyytensä kanssa!

Näihin tunnelmiin loppuu kesä 2014. Joskin sää hellii meitä aika kesäisin mielin vielä varmaan jonkin aikaa.

Ihanaa alkanutta, tai alkavaa, arkea kaikille. Koitetaan löytää siitä ne parhaat puolet – kultareunukset ja hopeavuoraukset!

Pus!

Iski eilen ihan hillitön vohvelinhimo, ja tänään, perjantai-illan kunniaksi, paistettiin kasa rapeita vichy-vohveleita.
Pakastimesta löytyi äitini tekemää mansikkahilloa ja jääkaapista Floran vispautuvaa vanillaa.
Herkkua!

Rapean vesivohveliohjeen kirjoitin viime kesänä rakkaudesta kesään -postaukseen. Helppoa, kuin heinän teko!
Varsinaisiksi bileiksi herkkuhetki muodostui taustamusiikin avulla. Siinä me syötiin koko perhe Robinia kuunnellen! Tähän on tultu!

Ihanaa iltaa ja leppoisaa viikonloppua!

Lupaukset on lunastettava, tänään tosiaan aloitettiin päivä leipomalla. Heti aamusta mieluiten, silloin kun keittiössä on vielä siedettävää olla vaikka uuni pohisee kuumaa.

Yleensä teen mustikkapiirakan tällä helpolla piirakkaohjeella, mutta nyt teki mieli paksua pullapohjaa. Pikkumies on innokas hiivaleipuri ja käsittelee taikinaa mielellään. Ihan koko puolen litran taikina ei mahtunut uunipannulliseen, eli saimme samalla pienen satsin myös korvapuusteja.

Taidan antaa piirakan vielä hetken jäähtyä, ja kun pienin vaipuu höyhensaarille, taion jäälaten ja mustikkapiirakan avulla itselleni pienen kahvitauon pihan varjoisimpaan kolkaan. Herkuttelun vastapainoksi painelemme iltapäivällä taas uimaan. Ja ehkä niitä mustikoitakin tarttuu jälleen mukaan!

Aurinkoista keskiviikkoa!