Jaahas, se olis taas perjantai, ja perjantaipullan vuoro. Parempi sekin kai, kuin perjantaipullo.
Tänään valmistui paitsi ihan tavallisia korvapuusteja, myös himpun jouluisempi pullaversio eli pipariboston.

Piparipullia en ole leiponut vuosiin, ja jos ihan tarkkoja ollaan, kohta kuuteen vuoteen. Joulukuussa 2008 pyörittelin piparipuusteja vauvaa katsomaan tulleille vieraille, ja ehkä se selittääkin, miksi en ole näitä herkkuja aikoihin tehnyt. Nyt jälkeen päin kysyn itseltäni vain miksi!? Minkä ihmeen vuoksi silloin ylipäätään piti leipoa mitään? No, menneet on menneitä, eikä niille enää mitään mahda, joten kuopataan piparipulliin kohdistuvat negismuistot ja katsotaan niitä uudella tavalla!

Helppo joulunalusajan herkku, joka maistuu varmasti myös lapsille. Korvapuustin ja piparkakun lyömätön yhdistelmä, joka on vielä kaiken lisäksi niin helppokin, että kakun pyöräyttää vaikka mukaanviemisiksi!

Pipariboston:

0,5 litran pullataikina
kaksi levyä (pakaste)piparkakkutaikinaa
voita/margariinia, kanelia, sokeria
voiteluun munaa
päälle raesokeria ja sokerikuorrutetta

Ota pullataikinasta n. 2/3 ja kauli se tasaiseksi ja ohueksi levyksi. Levitä päälle rasva, kaneli ja sokeri, kuten korvapuusteja tehdessä. Kauli sitten piparkakkutaikinat levyiksi ja nosta pullataikinan päälle. Oma pullataikinalevyni oli juuri sen kokoinen, että kaksi ohutta piparitaikinalevya peitti sen juuri.
Kääri rullalle ja leikkaa kuuteen osaan. Nosta palat leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan ja anna kohota hetki rauhassa. Voitele munalla ja ripottele päälle sokeria.

Paista uunin alaosassa 225°C:ssa, kunnes pullat ovat levinneet koko vuuan leveydelle ja saaneet väriä. Jos käytät kiertoilmaa kuten minä, muista käännellä kakkua välillä! 😉

Leivo loppu taikina tavallisiksi pulliksi tai korvapuusteiksi.

Koristele hieman jäähtynyt kakku sokerikuorrutteella. Tee joko itse (vettä ja tomusokeria tai valkuaista ja tomusokeria), tai käytä valmista kaupan kuorrutetta.

Makeat perjantait!

Pidempään blogiani seuranneet ehkä muistavatkin, kuinka olen julistautunut vuosittain joulukonservatiiviksi. Tällä olen tarkoittanut sitä, että pidän joulun perinteistä ja perinteiden vaalimisesta. Jouluruoka ja joulunajan herkut ovat vahvasti osa joulun perinteitä, samoin tavat ja traditiot, tuoksut ja tunnelmat.

Tänä vuonna olen lupautunut perinteisen joulun puolestapuhujaksi Indiedaysin ja Dronningholmin kampanjassa. Käytännössä tämä tarkoittaa perinteisen luumumarmeladin ja modernin omenamarmeladin leikkimielistä kilpailua, jonka taistelutanner on Instagramin ihmeellisessä maailmassa. Vaikka taisteluparina ovatkin marmeladit, kisa on levitetty koskemaan koko joulua, ja vastaikkain on aseteltu perinteinen ja moderni.

Joulun tähdet -kilpailun ohjeet ja säännöt löytyvät Dronningholmin instagramista. Lyhykäisyydessään ne ovat kuitenkin yksinkertaiset: Lataa instagramiin jouluisia kuvia ja merkitse ne tyyliisi sopivalla hastagilla. Joko #perinteinenluumu tai #moderniomena. Eniten kuvia kerännyt tiimi voittaa, ja voittajajoukkueen kesken arvotaan matkalahjakortti!

Mutta entä se perinteinen joulu?
Itselleni joulun tunnelma syntyy juuri perinteistä. Tuoksut ja maut kuljettavat lapsuuteen, laittavat perhosia vatsaan ja  tekevät mahdottomastakin mahdollista. Koen, että joulussa on taikaa, ja sen tunnelma herkistää. Joulu on kaunis päätös vuodelle, valo pimeän talven keskelle ja juhla joka syntyy sydämessä. Vaalimalla perinteitä, koen itse kunnioittavani myös edellisiä polvia. Valmistan jouluruokaa suvun vanhoilla resepteillä, ja yritän antaa myös lapsilleni niitä samoja muistoja, joita itselleni on jouluista jäänyt. Kynttilän ja piparkakun tuoksu yhdistettynä vasta tuuletettujen mattojen tuoksuun. Joulukuusen tuoksu, ja uunissa paistuva kinkku. Kaikki nämä ovat osa omia jouluperinteitäni.

Tälle joulukonservatiiville on itsestään selvää, että joulutortuissa on luumusydän. Enhän syö jouluna riisipuuroakaan mansikkasopan kanssa! Yhtälailla ihmettelisin jos rapujuhlissa olisi yhtenä ruokalajina lasagnea tai juhannuksena syötäisiin uusien perunoiden sijaan mummonmuusia. Jotkin asiat vain on tarkoitettu olemaan juuri näin. Vuoden ajan voi kokeilla uutta, kokata ja leipoa exoottisia herkkuja, syödä kansainvälisesti ja kokeilla uutta, mutta joulu on joulu ja pääosiltaan sen kuuluu säilyä perinteineen ja tapoineen. Toki uuusia juttuja syntyy sukupolvien vaihtuessa, mutta ne perusasiat pysykööt samoina.

Näpertelin eilen tähtitorttuja kahdellakin tapaa. Perinteisiä suuria torttuja ja pienempiä brie-juustolla höystettyjä cocktailpaloja, jotka sopivat hyvin pikkujoulujen tarjoiluihin glögin kanssa nautittavaksi. Makuja, jotka yhdistyvät vahvasti jouluun.

Vielä pari linkkiä:
Instagramista löytyy seuraavat käyttäjätilit; @dronningholm ja @perinteinenluumu.
Ainoa, mitä teidän kuitenkin täytyy muistaa, on tägätä kaikki jouluiset, ja joulun tunnelmaan viittaavat, kuvanne hastagilla #perinteinenluumu. Kuvien ei tarvitse olla joulutortuista, vaan ylipäätään asioista, jotka mielestänne ovat jouluisia ja kuvastavat jouluista tunnelmaa.

Eli eiköhän räjäytetä koko Instagram, ja laiteta joulun perinteiden sanomaa eteenpäin!
Tästä se lähtee, nimittäin lähtölaskenta vuoden odotetuimpaan juhlaan!

Kuten jo maanantaina uhkasin, tämä viikko on pyhitetty hyvinvoinnille ja jaksamiselle, mikä käytännössä tarkoittaa marraskuun pimeyttä ja masentavaa säätä vastaan taistelemista. Aseet ovat yksinkertaiset; Lepo, liikunta ja ravinto, mutta, kuten jo huomautinkin, on monella muullakin asialla merkityksensä jaksamiseen ja paremman olon metsästykseen. Tunnelman lisäksi, olen havainnut saaneeni virtaa viikkoon hyvän ystävän paripäiväisellä vierailulla, ja toteankin sosiaalisuuden yhdeksi ihan ehdottomaksi piristysruiskeeksi!

Nenä kiinni netissä, tai selkä kyyryssä tietokoneen edessä ei sekään ole välttämättä niitä parhaita vaihtoehtoja vetämättömään oloon, joten viikkoon on mahtunut paitsi rauhallisia lukuhetkiä, myös yhden lempparikirjailijani filmatisoinnit, joita löytyy nyt jo pari Yle Areenasta. Maria Lang ja Ola Rapace – varsin onnistunut paketti, enkä voi kuin suositella!

Vähemmän aikaa koneella, enemmän aikaa kaikelle muulle. Niinhän se vain menee. Uskokaa täi älkää, kaiken tämän lisäksi kolmeen päivään on mahtunut myös yhdet tehotirsat ja kohtuullisen pitkiä yöunia! 🙂

Ihan pelkillä vihersmoothieilla ei selviä, vaan tarvitaan myös “kunnon ruokaa”. Kuvituksena siis arkiset otokset päivällispöydästä. Jep, myös kamera on levännyt tällä viikolla!

Ja tuntuuko missään? No tuntuuhan se! Maanantaina lenkille piti raahautua, mutta tänään on virtaa vielä toiseenkin happihyppelyyn! Nyt ollaan vasta keskiviikossa, mutta sunnuntaina olo on varmasti vielä parempi!

Voikaa hyvin, pus!

Jatketaan aiheella väsymys vs pirteys!
Tällä kertaa kurkkuun kaadettavan tehojuoman merkeissä.

Erilaiset smoothiet alkavat olla jo aika arkipäiväisiä, mutta täytyy myöntää, että itse en ihan joka päivä jaksa blenderiä käynnistää, vaikka se ehkä paikallaan olisikin. Tänään kuitenkin surauttelin kunnon vitamiinipommin ja päätin, että niin kauan kuin sää jatkaa pimeän suhjuisena, pidän tämän tavan ruokavaliossani.

Aika yksinkertaiset raaka-aineet, eli löytyy tälläisen pikkukylänkin kaupasta. Pinaatti pakasteena, koska tuoretta ei ollut trajolla.

Gojit ja kurpitsansiemenet käyvät oikein hyvin myös smoothien koristeeksi, mutta itse käytin marjat blenderissä.

Ei se olo nyt tietty ihan heti tälläisenkään tehijuoman jälkeen huippuunsa nouse, mutta kaipa sillä pidemmän päälle on paljonkin merkitystä.

Energistä tätä päivää!

Eli eilisen herkulliset pitsat! Joista tosin on riittänyt vielä tällekin päivälle, eli ei huolta. Itse en edes muista, koska olisin viimeksi pitsaa saati pitsataikinaa tehnyt. Mulla on tähän hommaan innokas kokki, eikä itselleni juuri jää kuin tuo nauttimisen osuus, josta en tietenkään valita yhtään!

1. Mozzarellaa, kinkkua, kananmunaa, ja mustapippuria. Päällä rucolaa sekä balsamicokastiketa.
Käytettiin myös kinkku uunissa, mutta omaan makuuni se ei ihan näin kypsänä mennyt. Myös muna olisi saanut jäädä löysemmäksi.

2. Cheddaria, brie-juustoa, mozzarellaa, mausteista chorizoa, ja jalapenoa. Päällä tuoretta basilikaa.
Perushyvät täytteet, joissa on potkua.

Ohut ja rapea pohja syntyy yksinkertaisesti sekoittamalla vettä, suolaa, hiivaa ja durumvehnäjauhoja. Joukkoon kannattaa laittaa myös hitunen sokeria. Pari desiä vettä riittää kahden pohjan taikinaan. Jauhoja taasen kannattaa käyttää reilusti, ja taikinaa vaivata kunnolla.
Koska meillä ei ole pitsakiveä, kuumennamme uunipellin aina valmiiksi ja vedämme pitsan leivinpapereinneen tulikuumalle pelille. Tässä kohtaa muuten kahdesta käsiparista on hyötyä!

Eilen oli pizzailta, tänään jotain muuta. Muunmuassa alustavaa pakkailua viikonlopun reissuun, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kivaa iltaa kaikille!

Eihän me perjantaina jaksettu mitään sushia tehdä, herkkuja kun oli niin paljon, että napa paukkui muutenkin. Tänään kun taas päästään viettämään yhteistä iltaa, pitää tilanne tietenkin korjata. Niinpä aion seuraavaksi paukauttaa itseni tukevasti sohvan nurkkaan ja herkutella koko sydämeni kyllyydestä. Kera netflixin, kuinkas muutenkaan!

Suloista sunnuntai-iltaa, pus!

Muutama räpsy eiliseltä. Herkkuja mahan täydeltä.

Nyt on halloweeni juhlittu, ja tänään nautitaan puhäinpäivän rauhallisuudesta. Ulkona on kaunis kuura, ja pihatyöt odottavat tekijöitään. Niinpä me vedetään ulkovermeet päälle ja tartutaan haravan varteen!

Rauhallista ja tunnelmallista pyhäinpäivää, ja kaikkea hyvää marraskuun alkuun!

En ehkä tule saamaan vuoden vastuullisimman äidin palkintoa, kun kerron, että jääkaapin ovea iltapäivästä availlessani (ja todetessani tarjonnan kovin tylsäksi), ehdotin lapsille, että välipala kuitataan suklaakekseillä. Ja niinhän me tehtiin; Leivottiin keksejä, ja mutusteltiin niitä kylmän maidon kanssa.

Muutaman päivän jauhopeukaloani on poltellut sunnuntaina Granitista ostamani keksileimasin eli Cookie stamp. Kiitosta vaan Esmeralda’s ja Retromoderni kaivuuavusta. Hyvä että osuttiin ostoksille samaan aikaan, rauhanmerkit olivat tosiaankin visusti korin pohjalla! 🙂

Mulla on hyvä suklainen ohje pikkuleiville. Sellainen muotonsa pitävä taikina, jota on kiva käyttää esim. piparimuottien kanssa. No, tällä kertaa keittiöremontti vakeutti asioita, sillä pyöreä muotti ja ohutreunaiset viinilasit olivat molemmat ulllakolla, ja ympyrät piti painaa ihan tavallisella juomalasilla, eikä reunoista näin tullut ollenkaan niin kauniit. Leimasimen kuviokin oli hiukan pettymys, tuossa kumissa kun se näyttää kivalta, mutta itse keksissä idea ei oikein pääse oikeuksiinsa. Kuvio pitäisi olla leimassa ikään kuin toisin päin!

No, mutta olipa hyvä syy leipoa! Ja, koska eilen tehtiin suolaista, niin pysyy tasapaino leipomusten välillä!

Leppoisaa torstai-iltaa!

EDIT: Ohje keksitaikinaan löytyy nyt täältä.

Tuntuu tylsältä tämä otsikointi, mutta aina kun ajattelen jakaa kanssanne ohjeen tai reseptin, voisin lisätä alkuun sanan helppo. Sellainen leipuri ja kokki minä olen; ei mitään vaikeaa tai vaativaa, mielummin simppeliä ja yksinkertaista!

Tänään leivottiin sarvia. Toiveena oli “jotain suolaista” (olen perheen pahin sokerihiiri itse), ja jääkaapissa oli sekä chorizoa, että juustoraastetta sunnuntain jäljiltä. Sarvet voi toki täyttää mielensä mukaan, ja pinalle voi ripotella seesaminsiementen sijaan unikonsiemeniä, juustoraastetta tai vaikka sormisuolaa. Riippuen tietysti hiukan täytteestäkin.

Täytetyt juustosarvet 24kpl

5dl vettä
pussi kuivahiivaa
vehnäjauhoja
0,5dl öljyä
2tl suolaa
(ripaus sokeria)

Vaivaa taikina helposti työstettäväksi ja anna kohota puolisen tuntia.
Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli hyvin jauhotetulla alustalla osat suuriksi ympyröiksi. Leikkaa ympyrä kahdeksaan osaan ja laita haluamaasi täytettä slaissien leveämpään päähän. Rullaa sitten taikina sarveksi niin, että taikinan kapea häntäpää jää sarven alle.
Nosta pelille ja anna kohota vielä hetki. Voitele munalla ja ripottele päälle juusto tai siemenet.

Paista 225°C / n. 12-15 minuuttia.

Meillä molemmat lapset syövät chorizoa, mutta esim. lastenkutsuille varma täyte on perus kinkku ja juusto. Aikuisempaan makuun vain taivas on rajana, sisään voi kääriä aurajuustot ja oliivit. Kiva iltapala, suolainen tarjottava, tai vaikka eväs. Katoavat ihmeen nopeasti myös ihan ilman mitään varsinaista syytä.

Tunnelmallista iltaa!

Pyykkiä, villakoiria ja sekalainen lajitelma rojua levitettynä pitkin taloa. Onhan sitä ollut siinä sunnuntaille touhua.

Ruokahuollon päätteksi hyödynsin uunin lämmön ja pyöräytin chorizo-piirakan illaksi. Jonkinlainen ohje oli muistaakseni Pirkan ruokalehdessä, mutta mukautin muistamani omaan makuun sopivaksi.

Seuraavaksi aion nauttia hetken tunnelmasta, ja siivouspäivän aikaansaanoksista. Kolmen päivän paaston jälkeen, ruokakin maistuu tänään taivaallisen hyvältä!

Kommentteihinne palaan, kun pikkuväki on saatettu höyhensaarille. Kävi jopa mielessä, että työkaveriksi voisi ottaa lasin punaista!

Suloista sunnuntai-iltaa!